Tilpehöörimiljardöörin tavaraähkystä eettiseen kuluttamiseen

 

Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Tavara-avaruus. 64 sivua. WSOY 2025

 

Kulutuskriittiset äänenpainot lisääntyvät jo lastenkirjallisuudessakin. 

 

Anna Elina Isoaron ja Mira Malliuksen Tavara-avaruus -runokuvakirjan punaisena lankana on kulutuskriittisyys sekä kaiken ylenpalttisuuden ja yltäkylläisyyden osoittaminen ja sen vaivihkainen vastustaminen.

 

Ensimmäiseen lapsille suunnattuun runokirjaansa Isoaro ammentaa aineksia lastenlyriikan pitkästä perinteestä. 

Monet runot varioivat kansanrunoistakin tuttua kaavaa, kun opetetaan runon avulla lukusanoja ja viikonpäiviä (”Tavaroiden talo” ja ”Himoharrastajan viikko”) tai tehdään ketjurunoja (esim.  ”Entisajan esineet”, joka alkaa ”Oli ennen esineitä / eri vänkiä vehkeitä: / Vesikelkka, kelamankka / kelamankasta mankeli – – ”).

 

Kokoelmassa on myös elollistetuista esineistä kertovia runoja, roolirunoja, kuulaita tunnelmarunoja, kysymyksen ja vastauksen kaavaan sommiteltuja runoja (”Kadonneet kamppeet”). Isoaro on inspiroitunut myös limerikeistä, haikuista ja brittiläisestä lastenrunoudesta.

 

Kirjan takasisäkannessa Isoaro sanallistaa tarkemmin muutamien runojen vaikutteita. Esimerkiksi ”Oodi esineille” on syntynyt Pablo Nerudan samannimisen runon pohjalta ja ”Fitness-lemmikki” on saanut innoitusta Louna-Tuuli Luukan samannimisestä DIY-performanssiohjeistuksesta.

Runoissa muistutetaan myös vastuullisesta kierrätyksestä.
Runo "Vanhasta uutta" muistuttaa, että vanhaa kannattaa korjata,
 viedä huonekalu uudelleen verhoiltavaksi ja kenkä suutarille
korjattavaksi. Mira Malliuksen kuvitusta Anna Elina Isoaron
lastenrunokokoelmaan Tavara-avaruus (WSOY 2025). 

 

Yhteiskunnallisesta sanomastaan huolimatta runot onnistuvat välttämään opettavaisen tendenssihakuisuuden. 

Lastenhuoneiden leluvyöryjä, lelukuvastojen houkutuksia ja lapsen alituista uuden tavaran hamuamista ei paheksuta saati tuomita. Lelukaaoksen keskellä elävät lapset osaavat myös mielikuvitella (runo ”Siivouspäivänä”) ja tempautuvat kuvaannollisen kielen vietäviksi (runo ”Pimeän tullen”). 

Kasvatuksellinen keskustelu on viisaasti siirretty kirjaa lapselle ääneen lukevan aikuisen ja lapsen kontolle. 

Esimerkiksi runo ”Lelukuvastoa selaillessa” on varmasti juuri nyt joulun alla erityisen ajankohtainen monessa lapsiperheessä. Tämän runon lukemisessa on hyötyä, jos aikuinen uskaltaa eläytyä voimakkaasti lelukuvaston äärellä kaiken kontrollinsa menettäneen lapsen tuntoihin. 

Mira Mallius kuvaa oivaltavasti lapsen villiintymistä lelukuvaston
tavarapaljouden keskellä. Malliuksen kuvitusta Anna Elina Isoaron
lastenrunokokoelmaan Tavara-avaruus (WSOY 2025). 

 

Suorituskeskeistä elämäntapaa ja älylaitteiden koukuttavuutta käsittelevät runot ”Sohvan salitreeni” ja ”Seitsemän nettiriippuvaista veljestä” puhuttelevat aidosti aikuistakin.   

 

Runojen rytmissä siirrytään vähitellen hektisestä suorittamisesta tyveneen iltaan, jolloin tunnelmoidaan ja yritetään rauhoittua. ”Uudet lahjatoiveet” -runossa lapsi on selvästi seestynyt todetessaan vaatimattomasti: ”En tarvitse tavarakekoja! / Toivon vain kivoja tekoja! – –” 

 

 

Seitsemästä veljeksestä nuorimmainen on fiksu ja onnistuu
irrottamaan muutkin sisaruksensa laitteiden pauloista metsäretkelle.
 Mira Malliuksen kuvitusta Anna Elina Isoaron lastenrunokokoelmaan 
Tavara-avaruus (WSOY 2025). 

Mira Malliuksen kuvitus sitoo tunnelmaltaan ja esinemaailmaltaan erilaiset runot yhteen. 

Yksityiskohtien ja tapahtumien täyteydestä huolimatta kuvitus on tasapainoinen. Vaikutelmaa lisää se, että aukeamalla on tavallisesti vain yhden runon kuvituskuvia.

 

 

 

 

Lisää kuvakirjoja, joissa kuluttaminen on eri tavoin esillä:

 

 

Minna Vaarma & Eveliina Netti: Lulan uusi lapio, Otava 2025  

 

Petra Heikkilä & Mirka Eskonen: Huolisyöppö, S&S 2024  

 

Anna Elina Isoraro & Mira Mallius: Aamun toiveet, WSOY 2024

 

Mikko Kunnas: Noksu kierrättää, Kvaliti 2023

 

Geneviève Côté: Herra Kunkun tavarat, suomentanut Marvi Jalo, Kvaliti 2022

 

 Marjo Nygård: Kaikki kiertoon. Siilin vihreä päivä, Lasten Keskus 2021

 

Johanna Venho & Annastiina Syväjärvi: Yllin kyllin, WSOY 2012

 

Salla Savolainen: Kirpputorikoira Napo, Tammi 2000

 

Leena Krohn: "Tavaran Taara", kertomus kokoelmassa Tyttö joka kasvoi ja muita kertomuksia, kuv. Inari Krohn, Tammi 1973

 

Nuortenromaanissa kolmas maailmansota estetään kulutustottumuksia muuttamalla

Terhi Raikas: Ei minun maailmassani. 190 sivua. Basam Books 2023. Kansikuva Taivo Org. 

 

  

    – – Kiina pistetään polvilleen sillä, jos nuoret eivät globaalisti enää ostaisi mitään sen valmistamia kulutustuotteita. Pian Intiakin menisi jo Kiinan ohi. Vielä hienompaa toki olisi, jos kaikkialla maailmassa opittaisiin korjaamaan ja kierrättämään vanhaa ja luopumaan kokonaan uusien tavaroiden ostamisesta. Kaikkea tavaraahan on jo niin paljon, että me hukumme siihen. 

 

Terhi Raikkaan esikoisnuortenromaani Ei minun maailmassani sijoittuu vuoteen 2117. 

Tapahtumat käynnistyvät itse asiassa joulukuun kuudennesta päivästä, jolloin Suomi täyttäisi 200 vuotta. Suomi ei tosin ole enää itsenäinen, vaan Euroopan unionin osavaltio.

Nuortenromaanin keskushenkilö on abiturientti Meeri. Hänellä ei ole juurikaan hyviä kavereita ja poikaystävä Yosufkin tuntuu ottavan etäisyyttä. 
Meerillä on kuitenkin kirjeenvaihtoystäviä ympäri maailmaa, mm. eteläamerikkalainen Paloma. 

Meerin isoveli Eino on armeijan tekoälyjoukkojen koulutuksessa Pariisissa ja pelkää joutuvansa pian Kiinaan, mistä tuskin olisi enää paluuta.  

Meerin ikäpolven mielestä sotien pitäisi kuulua jo ”barbaariseen menneisyyteen”. 

Paloma jakaa ilman Meerin lupaa sosiaaliseen mediaan Einon sisarelleen luottamuksella välittämiä tietoja Euroopan unionin, Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen kolmannen maailmansodan uhkasta.   

Meerin yhteiskunnallisesti tiedostava englannin opettaja kannustaa Meeriä ja Palomaa käynnistämään somekampanjan kolmannen maailmansodan estämiseksi, aihetunnisteena #notinmyworld.

Ja eipä aikaakaan, kun esiintymistä ja suuria väkijoukkoja karttava Meeri päätyy puhumaan kymmenille tuhansille kuulijoille ja antaa jopa haastattelun BBC:n toimittajalle (Iso-Britannian kerrotaan tulleen unioista erottamisen jälkeen Sveitsin kanssa maailmanrauhan ja puolueettomuuden keskukseksi). 

Greta Thunberg mainitaan Meerin ja Paloman yhtenä tärkeimpänä esikuvana. 

Meeri osallistuu jopa videopuheluun unionin johtajan ja Kiinan johtajan kanssa. Tytön isä naureskelee silminnähden ylpeänä,  että hänen tyttärensä laittoi "Kiinan johtajalle jauhot suuhun". 

Katselin somea. Molempia viime päivinä lähettämiäni viestejä oli jaettu jo yli miljoona kertaa. Boikottiin kannustavaan viestiin olivat ihmiset ympäri maailmaa vastanneet, että he eivät varmasti ostaisi yhtäkään kiinalaista tuotetta niin kauan kuin lentokoneet eivät pysyisi ilmassa ja pommeja räjähtelisi. Ihmiset olivat täysin valmiita luopumaan halvalla tuotetuista kulutuselintarvikkeistaan, mikäli he sillä tavalla saattoivat olla mukana mahdollistamassa maailmansodan pysäyttämisen.

Vaikka kahden teinitytön pasifistinen toiminta näyttäytyykin hieman epäuskottavana, nuortenromaanin visio tulevaisuudesta on silti monin paikoin kiinnostava: Korona- ja influenssaepidemiat ovat jokavuotinen riesa. Tekoäly on lisännyt työttömyyttä. Maito ja muut eläinperäiset tuotteet ovat laittomia, ja eteläisen pallonpuoliskon kuumuudesta johtuvan ruokapulan vuoksi vähäisiä viljelyskelpoisia alueita ei käytetä kahvin kasvatukseen. Ihmiset ovat siirtyneet kokonaan kasvisruokaan ja  monet kulkuvälineet, lentokoneista polkupyöriin, toimivat aurinkoenergialla. 

Käsitöitä itsekin paljon tekevänä ihastuin siihen kuinka nuortenkirjassa tuodaan esille villasukkien kutominen Meerille mieluisana ajanvietteenä rauhoittua ja keskittyä johonkin yleishyödylliseen toimintoon.  

Yksi kiinnostava erityispiirre liittyy metsissäliikkumiskieltoon: koska luonnonvaraisia metsiä on enää hyvin vähän, ne halutaan jättää rauhaan. 

Meerikin muistaa vielä 10-vuotiaana retkeilleensä perheen kanssa Nuuksion kansallispuistossa, kunnes ulkomaalaiset sijoittajat ostivat alueen ja hakkasivat sen alas. Nyt alueelle rakennetaan hulppeaa asuinaluetta.   

Kun Kiina kohdistaa kyberhyökkäyksen koko länsimaiseen yhteiskuntaan, Meeri ystävineen joutuu miettimään, kuinka pasifismia voidaan edistää ilman teknologiaa. 

Pikkusiskon downin syndrooma, isoäidin Alzheimer ja Meerin oma ADHD-diagnoosi tulevat arkisesti esille. 

 

Meeri on sinut oman ADHD:nsa kanssa: 

 

Varsinkin nuorena olin kadehtinut nenttejä eli neurotyypillisesti normaaleja ihmisiä. – –  onneksi olin pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, ettei elämässä pärjätäkseen ollut pakko olla nentti. Kuten isäni jaksoi aina sanoa, niin jokaisella meistä oli omat pienet omituisuutemme. Vaikka joitain ihmisiä pidettiin neurotyypillisinä, niin tyypillistä ihmistä ei varmaan koskaan ollut syntynytkään, sillä kaikki me olimme jollain tavalla erilaisia. 

 

Scifi-kirjastoluokituksen saanut nuortenromaani huipentuu tunteelliseen joulunviettoon.  

Terhi Raikkaan esikoisromaani on pienine epäuskottavuuksineenkin kiinnostava tulevaisuuden visio ja sellaisenaan se varmasti herättää nuoria pohtimaan myös hieman uudesta tulokulmasta nykyistä maailmanpolitiikkaa. 

Mitä kuuluu lastenkirjailijoille ja koko kentälle – ja Tuukka-Omarille ?

 

Niina Hakalahti: Mitä kuuluu, Tuukka-Omar? Kuv. Jukka Lemmetty, 109 sivua, Myllylahti 2020. 

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannuskenttä on ollut Suomessa jo pitkään murroksessa. 

Moni pitkän uran kirjailijana tai -kuvittajana tehnyt on joutunut parkkiinnuttamaan nahkaansa, kun käsikirjoitus ei olekaan mennyt ”automaattisesti” läpi vanhalla kustantajalla. 

Hylsyjä on perusteltu esimerkiksi kustannusohjelman muutoksilla tai liian pienillä myyntiluvuilla. 

Samaan aikaan moni kustantamo on muuttanut markkinointistrategioitaan. 

Kuka vielä muistaa isojen kustantamoiden mainoksia kirjasesongin kiinnostavista lasten- ja nuortenkirjautuuksista? 

Veikkaan, että melko harva. Silloin elettiin 1980-lukua…

Nyttemmin isojen kustantamoiden mainosbudjetti kuluu lähinnä jo entuudestaan lukijoiden, lainaajien ja kirjan ostajien hyvin tuntemiin suosikkeihin. 

 

Periksi antamattomat tekijät ovat kuitenkin jo kehitelleet myös uusia, innovatiivisia ja ennen kaikkea yhteisöllisiä selviytymisstrategiota. 

Vuosi sitten perustettiin esimerkiksi VaLas-kollektiivi (lyhenne sanoista vapaat lastenkirjailijat). 

 

Yhä useammasta lastenkulttuurin parissa töitä tekevästä on tullut (luomis)pakon edessä multitaskaaja, joka joutuu ottamaan hoitaakseen omakustantajana teoksen kirjoittamisen / kuvittamisen lisäksi myös editoinnin, taiton, painatuksen, markkinoinnin ja kirjan jakelun jälleenmyyjille, kirjastoille ja kriitikoille. 

 

Vielä kymmenisen vuotta sitten oli itsestäänselvää, että suuren kustantamon kautta julkaisevan lasten- ja nuortenkirjailijan ja / tai kuvittajan kirjasesongin uutuudet saavat myös näkyvyyttä suurimpien medioiden kulttuuri- ja kirjallisuusosastoissa.

Nyttemmin sekään ei enää ole itsestäänselvää. 

Suomessa on 2010-luvulla entistä enemmän lasten- ja nuortenkirjailijoita ja -kuvittajia, joiden teoksista ei ilmesty missään mitään arvioita, vinkkiä, nostoa tai suositusta. 

                                                              ********

 

Niina Hakalahden Tuukka-Omar -sarjan neljä aiempaa osaa ilmestyivät Tammen kautta vuosina 2010–2016 osana Tammen helppolukuista Kirjava kukko -sarjaa.

 

Syyriasta Suomeen muuttaneen arabi-isän ja suomalaisen äidin monikulttuurisuuteen rakkaudella kasvattama Tuukka-Omar oli tervetullut lisä lastenromaanien hahmogalleriaan. 

 

Pojan valoisaa elämänasennetta ei himmennä edes se, että hän vielä alakouluikäisenäkin pissaa joskus sänkynsä yöllä märäksi.  

 

Tammi ja WSOY uudistivat helppolukuisten lastenkirjojen konseptia ja perustivat 2017 uuden Lukupalat-sarjan,  ja siinä yhteydessä useampi lukutaidon alkuun suunnattu sarja (Tammen Keltanokka, Kirjava kukko, Vihreä varis ja WSOY:n Werneri) lakkautettiin.

 

Tuukka-Omarille  ei Tammessa löytynyt enää julkaisupaikkaa ja siksi sarjan viides osa ilmestyi keväällä Myllylahden kautta.  Sarjan kannalta oli erityisen onnekasta, että sen alkuperäinen kuvittaja Jukka Lemmetty halusi kuvittaa myös uuden osan.  Näin sarjasta kiinnostuvat tuntevat omikseen myös Tuukka-Omarista kertovat aiemmat osat.

 

Lastenromaani Mitä kuuluu, Tuukka-Omar? ottaa kantaa lapsiperheiden erilaisiin kulutustottumuksiin ja elämäntapoihin.   

 

Tuukka-Omarin ja Paavon shakkikerhoon tulee uusi poika, Julius, joka on äskettäin muuttanut paikkakunnalle. 

 

Juliuksen pikkujouluissa on ylenpalttisen
runsas herkkupöytä. Jukka Lemmetyn kuvitusta
Niina Hakalahden lastenromaaniin
Mitä kuuluu Tuukka-Omar? (Myllylahti 2020). 

Julius kutsuu pojat uuteen hulppeaan kotiinsa pikkujouluihin. Tuukka-Omar ja Paavo ovat hämmentyneitä Juliuksen kodin mittasuhteista, uima-altaasta ja kauko-ohjattavista eteisen peiliovista.

Pojat vievät pikkujoululahjoiksi itse tehdyt sarjakuvan ja shakkiaiheiset pelikortit. 

Juliuksen äiti toteaa korrektisti, että poikien lahjat ovat ”uniikkeja”. 

Pojilla ei ole liioin mitään käsitystä siitä, mitä tarkoittavat sanat "uniikki",  ”plaseeraus” ja ”spa”.

 

 – Siellä oli monia niin hienoja lahjoja, että vaikka olisin ottanut säästöpossusta vuoden viikkorahat, ei olisi riittänyt, Paavo sanoi Tuukka-Omarille hiljaa. 

 

Jukka Lemmetyn karikatyyrinen tussi pääsee parhaiten oikeuksiinsa
 lähikuvissa. Lemmetyn kuvitusta Niina Hakalahden
lastenromaaniin Mitä kuuluu Tuukka-Omar? (Myllylahti 2020).  
 

Paavon yksinhuoltajaisä tekee parhaansa kodin kunnostuksessa, mutta Paavon isoveljeltä palaa pinna, kun liesi ja mikroaaltouuni menevät yhtä aikaa rikki. 

Isä on mielestään tehnyt hyvät kaupat, kun on saanut ystävänsä tarpeettoman mikroaaltouunin edullisesti. 

 

Paavo ei yhdy isän iloon: 

 

– Arggh! Haluan tavaroita kaupasta! Sellaisia tavaroita, joissa on muovi päällä tai ne on laatikossa, jota ei ole vielä avattu, Paavo sanoi.

 

Paavon ja Tuukka-Omarin vanhemmat antavat henkisten ja aineettomien arvojen kautta lapsilleen sellaista rikkautta, jota myös Julius kadehtii. 

 

Realistiseen kerrontaan tulee pientä
fantasiajuonnetta, kun Tuukka-Omar lentelee välillä
sänsä kanssa matolla Jukka Lemmetyn kuvitusta 
Niina Hakalahden lastenromaaniin
Mitä kuuluu Tuukka-Omar? (Myllylahti 2020). 

Monikulttuurisuus ja -kielisyys ja kielitietoisuus ovat nykyisin jo opetussuunnitelmissa. 

Tuukka-Omar vertailee äidinkielen ja isänkielen eroja, ja hänen mielestään isänkielessä ”silitetään sanoilla”. 

 

Isä myös toteaa erittäin viisaasti, että ”Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, riittää, että on hyvä mieli”. 

 

Tuukka-Omar puhuu arkisista asioistaan vanhempiensa ja muiden läheisten kanssa. 

Paavon ja hänen luottoystävyyden kuvaukselle on vaikea löytää vertailukohtaa nykylastenromaanien joukosta. 

Pojat ymmärtävät toisiaan ilmeiden ja sanattomien viestin kautta.

 

Lastenkirjallisuuteen tarvitaan edelleen moniäänisyyttä, rosoa ja lempeää muistutusta siitä, että lukeva lapsi ei aina tarvitse kohellusta ja viliseviä yksityiskohtia lukemaansa kirjaan.

 

Tuukka-Omar on omintakeinen, joissakin arkisissa asioissa jopa hieman jumittava pikkupoika, joka kuitenkin valloittaa nimenomaan tavallisuudellaan. 

On tärkeää, että lapsi saa esikuvikseen myös tällaisia tuiki tavallisen arjen supersankareita.

Lastenkirjahylly täyttti pari päivää sitten 11 vuotta. 

Kiitos kaikille kyydissä pysyneille ja uusillekin lukijoille. 

1. luukku: 24 päivää jouluun!

Carlos da Cruz: 24 päivää jouluun. Suomentanut Ari Jaatinen, S&S 2019. 53 s. 

Joulukalentereilla on jo yli sadan vuoden perinteet. 

Kuluttamiseen kriittisesti suhtautuva jouluihminen virittäytyy tietysti joulun odottamiseen kirjallisten joulukalenterien avulla. Niistä riittää iloa vuodesta toiseen! 

Carlos da Cruzin joulukirjakalenterista voi kääntää joka päivä uuden sivun ja tutustua samalla uusin ja vanhoihin jouluperinteisiin. 

Joulupukin pajan johtajatonttu Kovapuupää keksii hieman väsähtäneiden tonttujen työkunnon motivaattoriksi idean. Jokainen tonttu saa valita seinältä yhden kortin ja kertoa, miksi tietty jouluun liittyvä valmistelu tai perinne on sille niin mieluinen. 

Joulupukin pajan johtajatonttu keksii keinot
tonttujen työkunnon nostatukseen.
 Da Cruzin kuvitusta kuvakirjaan 24 päivää jouluun (S&S 2019). 

Da Cruz on seulonut jouluperinteestä kiinnostavan valikoiman: lyhyet tekstit antavat infoa eri ikäisille joulun odottajille. 

Esimerkiksi television ensimmäinen joulukalenteriohjelma on peräisin jo vuodelta 1963. Jo antiikin roomalaiset nauttivat lämmintä maustettua juomaa, glögin edeltäjää sekä piilottivat mantelin puuroon. Perinteisen sähköisen joulukynttelikön on keksinyt ruotsalainen insinööri vuonna 1934.

Carlos da Cruzin tontut eivät ole olemukseltaan niitä kaikkein
 perinteisimpiä. Carlos da Cruzin kuvitusta 
kuvakirjaan 24 päivää jouluun (S&S 2019). 

Lastenkirjaentusiastia kiinnostaa piparkakkutaloon liittyvä maininta, jonka mukaan saksalainen kondiittori sai idean Grimmin veljesten Hannu ja Kerttu -sadusta! 

Perinteisen joulunpunaisen rinnalla on myös rohkeampia
värisävyjä. Aukeamilla on lahjoja säkkiinsä keräävä joulupukki
ja koristeellisia ornamentteja. Carlos da Cruzin kuvitusta kuvakirjaan 24 päivää jouluun (S&S 2019).

Minulle ihan uutta tietoa on karjalaisten pesäpäivät, jolla tarkoitetaan joulunalusaikaa, jolloin koti on ollut tapana puhdistaa lattiasta kattoon.

Carlos da Cruz uusintaa joulun värimaailmaa  ja muotokieltä.Tutun joulunpunaisen kontrastina on pukin sininen ihonväri!  

Rakas pehmolelu hukassa ja kaikki pielessä

Hannamari Ruohonen: Missä olet, Eppu? 32 sivua, WSOY 2018. 

Tampereella syntyneestä ja nyttemmin perheineen Ahvenanmaalla asuvasta Hannamari Ruohosesta (s. 1979) on muutaman viime vuoden aikana sukeutunut yksi kiinnostavimmista  lapsen arjen kuvaajista kotimaisissa kuvakirjoissa.

Hänen rouhea ja lapsellekin helposti lähestyttävä puuvärikynätekniikkansa on sympaattinen. 

Ruohosen värimaailma on raikas. Tasaisten väripintojen sijaan Ruohonen käyttää taitavasti värien sävyjä, jotka sekoittuvat kauniisti toisiinsa ja tuovat näin kuviin eletyn elämän tuntua. 

Ruohosen tulkinnat modernin lapsiperheen arjesta ovat tallentuneet jo useamman kustantamon kautta julkaistuihin kuvakirjoihin. 

Kustantamo S & S:n verkkosivuilla hän sanoo kirjoittavansa mieluiten "lastenkirjoja, joissa on sanomaa, sekä kuvissa oma kerroksensa, jota ei tekstistä voi lukea".

Taitonsa tunnekylläisen ja dynaamisen tekstin tekijänä Ruohonen näytti  viime vuonna Kadonnut äitini -kuvakirjassa (S & S). 

Missä olet Eppu? onnistuu kuvaamaan monia kiinnostavia teemoja, joita ei ole aiemmin hoksattu nostaa näin tunteisiin käyvällä tavalla kuvakirjan aiheeksi.

Joukkoliikenne kunniaan! Junassa matkustaminen on harvoin jos 
koskaan päätynyt kotimaisen kuvakirjan arkiseksi miljööksi.  
Rikke, äiti ja pikkusisarus junassa ja Eppu hukassa. Hannamari 
Ruohosen kuvitusta kuvakirjaan Missä olet, Eppu? (WSOY 2018). 

Rikellä, äidillä ja vauvalla on hirmuinen hoppu junaan. 

Siinä hötäkässä Riken rakas pehmolelu, pitkäkärsäinen Eppu, joutuu hukkaan. Kotona Rikke on epätoivoinen. 

He tulevat kotiin. Eikä Eppua ole vieläkään löytynyt. Äiti kyselee ja miettii.  

–     Missä sinä näit Epun viimeksi? Oliko se mukana 

vessassa? Tippuiko se maahan, kun juostiin junalle? 

Mutta miten Rikke voisi tietää, missä Eppu on. 

Eppuhan on hukassa!   

Riken koti on moderni mutta sopivan boheemi. 

Siellä vallitsee hallittu kaaos ja rakkaudentäyteinen ilmapiiri. 

Illalla äiti laittaa Facebookiin katoamisilmoituksen Epusta. 

Kirjan lukija ja ääneenlukua kuunteleva lapsi ovat jo aiemmin saaneet havaita, että pehmolelu jäi rautatieaseman vessaan.

Rikke purkaa pettymystään kiukun ja riehumisen kautta. Ennen päiväunille menoa hän on jopa varmuuden vuoksi teipannut lelujaan kiinni lattiaan, jotta nekin eivät katoaisi! Kuvitus kertoo näin hienovireisesti Riken turvallisuudentunteen järkkymisestä. 

Yöunille mennessä teipit on kuitenkin poistettu.   

Riken äiti tekee parhaansa ja ostaa lohduksi uuden pehmolelun, 
mutta se ei herätä aluksi Rikessä  lainkaan riemastusta. Hannamari 
Ruohosen kuvitusta kuvakirjaan Missä olet, Eppu? (WSOY 2018). 

Kun katoamisilmoitus ei tuota toivottua tulosta, äiti yrittää tarjota Rikelle uutta pehmolelua. Rikke ei heti lämpene suurikorvaiselle Upelle, mutta pahimman ikävän liennyttyä siitä tulee rakas.  

Hannamari Ruohosen kotimiljöön kuvauksessa on leppeää 
lämpöä ja harmoniaa. Ruohosen kuvitusta kuvakirjaan 
Missä olet, Eppu? (WSOY 2018). 

Hannamari Ruohonen ei tarjoa helppoja hokkuspokkus-ratkaisuja ja siloita keinotekoisesti asioita parhain päin. 

Kuvakirja antaa monta aivan yhtä pätevää tulokulmaa työstää arjen ohimeneviä tai isompiakin kipukohtia yhdessä lapsen kanssa. 

Tarinan kannalta on tärkeä lukea myös sisäkannet. Kuvakirja on omistettu "Kadonneille ja hylätyille rakkaille".  Lopussa annetaan myös vihje, että kenties Rikestä ja Epusta kuullaan vielä lisääkin? 

Lapsen rakkaista pehmoleluista on tehty paljon lastenkirjoja. 

Ylittämätön kestoklassikko lienee A. A. Milnen Nalle Puh. 

Ranskalaisen Benjamin Chaudin taannoin Lastenkirjahyllyssä  arvioitu kuvakirja Hei, hei Luppis (WSOY 2011, suom. Mikael Ahlström) kertoo pojasta, joka haluaa hylätä tylsän pehmolelunsa metsään.

Riina Katajavuoren & Liisa Kallion kuvakirja Herra Paasio (Karisto 2014) puolestaan kertoo pojan ja nallen rikkumattomasta ystävyydestä, joka kantaa aikuisuuteen asti. 

Myös Herra Paasion arvio löytyy Lastenkirjahyllystä. 



Uudemmista kuvakirjoista kannattaa muistaa Luppis ja Riina Katajavuoren & Liisa Kallion