keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Todellisuus jakautuu Marisha Rasi-Koskisen kiehtovassa digiajan nuortenromaanissa


 















Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet, WSOY 2022, 416 sivua, kansikuva Sanna-Reetta Meilahti.

 

 

 

Kadun nimi on Turnaround. Turnaround niin kuin täyskännös. Käänny ympäri, muuta mielesi ja ajattele asia uudestaan, palaa lähtöruutuun vaikka menettäisitkin vuorosi. Oikeasti nimi tarkoittaa kääntöpaikkaa. Katu ei johda mihinkään, alun perin se oli vain umpikuja jonka päässä voi kääntää auton. Talot rakennettiin vasta myöhemmin, sitten kun tila loppui niin kuin se aina loppuu kasvavissa kaupungeissa. Siinä missä katu päättyy, koko kaupunki päättyy. Yhtä hyvin nimi voisi olla Deadend, umpikuja. Kadun päättymisen takia ja muutenkin. Sen vuoksi mitä yhdessä taloista kerran tapahtui. – – 

 

 

Ian on elänyt lähes koko elämänsä pyörätuolissa varhaislapsuudessa tapahtuneen onnettomuuden takia. Hän asuu yksinään huipputeknologialla varustetussa kotitalossaan ja kerää erilaisia ääniä ja julkaisee verkossa musiikkiaan. Ian pelaa videoroolipelejä yhdessä eri puolilla maailmaa asuvien pelaajayhteisöjen kanssa virtuaalisessa outerspacessa.

 

K, Koo, Cay tai Katerine elättää itsensä hanttihommilla ja on tottunut huolehtimaan muidenkin asioista. 

 

Elias on saapunut Suomesta  löytökoira Mapan kanssa Englantiin selvittämään biologisen isänsä jälkeen jättämää perintöä. Eliaskin pitää erilaisista peleistä – perinteisten lautapellien ja shakinpeluun lisäksi hän harrastaa myös videopelejä:

 

Videopeleistä suosikkejani ovat ne, joissa tutkitaan maailmaa ja tehdään valintoja. Enemmän kuin ennalta määrätyn pelijuonen läpäiseminen, minua kiinnostaa se millä tavoin tapahtumat ja asiat ovat suhteessa toisiinsa ja mitä uutta pelitilanteessa voi syntyä. Kaikkein eniten tykkään roolipeleistä. Ohjelmoidulla maailmalla on aina rajat, kun taas roolipelissä mitään ei ole koodattu etukäteen. – – 

 

Kolmen taustoiltaan erilaisen teini-ikäisen nuoren kohtalot solmiutuvat yhteen englantilaisessa pikkukaupungissa, Turnaroundin kadulla. 

 

Alueen asukkaat vihjailevat Eliakselle katuun ja sen varrella sijaitseviin rakennuksiin liittyvästä huonosta karmasta. 

 

Romaanissa on myös sivuhenkilöitä, jotka eri tavoin vaikuttavat tapahtumien kulkuun:  naapurikyylä ja korttelipoliisi herra Atkinson, Eliaksen biologisen isän naisystävä on taidemaalari H. C. Walker. Etenkin romaanin toisella puoliskolla keskeiseen osaan nousee myös K:n, Koon, Cayn tai Katerinen syrjäytynyt Jonas-veli. 


Tärkeä sivuhenkilö on myös  rouva Angel, joka ei kestä valoa ihollaan ja näkee toisten ihmisten unia. Hänen tyttärensä Caroline ottaa kuvia paitsi itsestään myös kadun satunnaisista ohikulkijoista – tai antaa ohikulkijoiden ottaa valokuvia itse valitsemistaan kohteista. Valokuvat auttavat rouva Angelia hänen sairaudestaan johtuvan rajatun todellisuuden hahmottamisessa. 


Rasi-Koskisen aiemmassakin tuotannossa (etenkin aikuisten romaani REC, S&S 2020) valokuvilla on iso rooli. Verkkosivuillaan Rasi-Koskinen kertoo valokuvista, joita ei ole ottanut. Valokuvaamisesta romaanin rakennusaineksena hän kirjoittaa myös Parnasson uusimman numeron esseessää Katveessa. Kertomisen sivutuotteita.

Elias tajuaa suunnitelleensa roolipelistä eräänlaisen lautapeliversion, ”Sellaisen jossa oleellista ei ole ollut niinkään päämäärä vaan matka sinne”. 

 

 

 

Romaani leikittelee kolmen keskushenkilön ja kaikkitietävän kertojan näkökulmilla ja tapahtumia kuvataan yhdeksän vuorokauden aikajänteellä. 


Perustellusti voi sanoa Marisha Rasi-Koskisen vievän nuortenkirjallisuudessa tyypillistä kerrontakeinoa, näkökulmatekniikkaa,  aivan uudelle tasolle. 

 

Pitkälti yli sata ensimmäistä sivua hieman yli 400-sivuisesta romaanista  kuljettavat tarinaa melko perinteisen realistisen nuortenromaanin tapaan, kun vihjataan mysteereihin, tuleviin onnettomuuksiin ja yllätyspaljastuksiin.  


Neljänneksi keskushenkilöksi työntyy Jonas, K:n, Koon, Cayn tai Katerinen veli, joka kiepauttaa kerronnan aivan uuteen asentoon. 

 

Pudonneista kasvaa komea yhteisöllisyyden kuvaus. 


Kukin keskushenkilöistä tulee autetuksi, huomioon otetuksi ja nähdyksi. Jokainen heistä vaikuttaa toiminnallaan toisten elämään. 


Itsenäisyys ei ole sitä, ettei tarvitsisi toisia, minulle sanottiin. Tarvitsevuus ei ole sama asia kuin riippuvuus. Sanottiin myös, ettei avuliailla ihmisillä aina ole pahat mielessään. Jotkut haluavat auttaa silkasta auttamisen halusta. 

  

Putoamisen metaforaa kuljetetaan läpi romaanin. 


Ihmisten lisäksi musiikkikin putoaa, vajoaa. 


Rasi-Koskisen kerroksellinen romaani vaatii lukijaltaan jokseenkin herpaantumatonta keskittymistä, sillä vaarana voi olla, että lukijakin putoaa (sic!) kärryiltä, jos ei pidä varaansa. 


Eliaksen tapaan lukijallekin tulee aika ajoin tunne, että on”  jäänyt jotain huomaamatta tai tajuamatta”. 


Toisaalta... mahdanko ollakaan paras asiantuntija määrittämään nykynuorten laajojen asiakokonaisuuksien hahmotuskykyä?  Ehkäpä he ovat juurikin saaneet siihen harjaannusta erilaisilla alustoillaan? 

 

H. C. Walker tiivistää Koon kanssa käymässään keskustelussa yhden teoksen keskeisen moton: ”Ihminen tarvitsee tarinoita selviytyäkseen”. 


Toivottavasti Rasi-Koskisen romaanistakin  tulee monelle  nuorelle sellainen tajunnan ja todellisuuden atomeiksi räjäyttävä tarina, joka innostaa etsimään lisää tarinoita. 

 

 

 

 

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Parrat pärisevät ja tunteet värähtelevät Tomi Kontion lastenromaanissa
















Tomi Kontio: Isäni on hipsteri. Kuvittanut Elina Warsta. 111 sivua. Teos 2022.       

                             

 

 

Sain kuulla hipstereistä ensimmäistä kertaa Selmalta. Selma on luokkatoverini. Me olemme neljännellä luokalla. 


”Nuutti!” Selma huusi ja viittoi minua luokseen käytävällä.


Selma vei minut ruokalaan johtavalle käytävälle, jossa ei tähän aikaan ollut ketään.


”Mitä asiaa?” kysyin Selmalta.


Selma kohottautui varpailleen ja kuiskasi korvaani: ”Isäsi on hipsteri.”


Kurtistin kulmiani ja katsoin Selmaa ihmeissäni. Selma näytti hyvin vakavalta. 


”Mikä ihmeen his…, hitseri?”, kysyin.


Silloin ajattelin, että Selma tarkoitti hitsaria.


Mutta tiesin, että isäni ei osaa hitsata. – – 

 

Näin alkaa Tomi Kontion lastenromaani Isäni on hipsteri.

 

Koen suurena rikkautena, että meillä on muutamia kirjailijoita, jotka suuntaavat tuotantoaan kahdelle erilaiselle kohderyhmälle – aikuisille ja lapsille ja nuorille. 

 

Tomi Kontio tunnetaan parhaiten aikuisten lyyrikkona. Keväällä isä sai siivet (Tammi 2000) oli hänen avauksensa lastenkirjailijana. 

 

Viime vuosina hän on tehnyt yhdessä Elina Warstan kanssa kuvakirjoja, joissa seikkailevat koira nimeltä Kissa, kissa ja koditon Näätä-niminen mies. 


 

Pienistä vihjeistä saa tekstissä ja kuvituksessa
selville, että romaanin tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin.
Kuvasta tunnistaa esimerkiksi Kalliossa sijaitsevan Karhu-kahvilan
lippakioskin. Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion
tekstiin lastenromaanissa Isäni on hipsteri (Teos 2022).  

 


Isäni on hipsteri on kuulas kasvutarina pienperheestä, Nuutin ja isän arjesta ja selviytymiskeinoista Nuutin äidin kuoleman jälkeen. Poika on ollut aivan pieni äidin kuoleman aikaan eikä hänellä siksi ole paljonkaan konkreettisia muistoja äidistään. 

 

Selma on itse asiassa kuullut Nuutin isän lajimäärityksen omalta äidiltään: määrittelyn perusteina ovat pitkä parta, outo polkupyörä ja kustoopipo… ja outo englanninkielinen ammattinimike. 

 

Nuuttia määritelmä hämmentää: onko hipsteri hyvä vai huono asia vai ei kumpaakaan? 



Lastenkirjojen kuviutksissa esiintyvistä erilaisten kotien
pohjapiirustuksista saisi aikaan kiinnostavan tutkimuksen!
Tässä päästään kurkistamaan Nuutin ja isän kotiin. 
Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion tekstiin
lastenromaanissa 
Isäni on hipsteri (Teos 2022).  



Lapset lähtevät kesken koulupäivän jäljittämään Nuutin isää, jotta pääsisivät selville hipsteriyden ytimestä. Luvatonta poissaoloa selvitetään rehtorin kansliassa ja vanhemmatkin kutsutaan paikalle.  

 

Odotuksenmukainen ja auvoinen loppuratkaisu, jossa tahoillaan yksinäiset aikuiset löytäisivät toisensa, jätetään onneksi lukijan mielikuvituksen varaan.  

 

Kontion lastenromaani kuvaa nasevasti aikuisten ja lasten erillistä todellisuutta ja elämänasennetta. 


Selman isä on kiinteistönvälittäjä, joka välittää enemmän kiinteistöistä kuin tyttärestään. Nuutilla ei ole mitään käsitystä isänsä työstä sisältöstrategina.

 

Viehätyin erityisesti Kontion tavasta havainnollistaa englannin kieleen perustuvien uudissanojen kotiutumista kielenkäyttöömme sekä suomen kielen omia kuvaannollisia ilmaisuja (esim. rivioppilas ja näsäviisas) ja erilaisia sanontoja ja tokaisuja. 

 

Piilotasollaan Kontion voi myös tulkita ottavan kantaa ajalle tyypilliseen vimmaan lokeroida, nimetä ja luokittaa ihmisiä selkeisiin muotteihin. 

 

Luvut ovat aloittelevallekin lukijalle sopivan lyhyitä ja ne on nimetty lukemaan houkuttelevasti. 

 

Hyvä esimerkki Elina Warstalle tyypillisestä
tavasta kuvata kaupunkimiljöötä. Lapset jäljittämässä 
Nuutin isää. Pyöräilevä hahmo jatkaa kulkuaan
myös seuraavalla aukeamalla pienessä kuvassa.
Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion tekstiin
lastenromaanissa 
Isäni on hipsteri (Teos 2022).   



Elina Warstan kuvitus yhdistää punaista, harmaata, mustaa ja valkeaa. Kaupunkinäkymissä on ajatonta nostalgiaa ja Warstalle tyypillisiä kiinnostavia perspektiivejä ja taittoratkaisuja, jotka rytmittävät tekstiä ja kuvitusta jäntevästi yhteen liittämällä. 

 

Kontion kieli on lasten välisessä dialogissa ekonomista ja konstailematonta, mutta ehkä juuri siksi muutamat tarkoin valitut lyyriset luontokuvaukset tekevät erityisen suuren vaikutuksen: 

 

– – Kesä tuntui olevan taas hieman lähempänä. Aurinko välähti kuusikerroksisen talon yläikkunassa kuin räjähdys. Pienenpienen puistikon pensaissa näkyi pienenpieniä silmuja ja pienenpieni välähdys vihreää. 

 


Yksi  Nuutin varhaislapsuuden keinumiseen liittyvän muistikuvan läikähdys toistuu tarinassa useasti. 


Poika saa lopilta varmistuksen isältään: äiti ja Nuutti rakastivat keinua yhdessä. Muistosta tulee samalla silta isän ja pojan yhteiseen surutyöhön. Tämänkaltaista hienovaraista, lapsen tulkintaa aliarvioimatonta  tunnekuvausta kohtaa harvoin nykyisin suosituissa tapahtumantäyteisissä kotimaisissa lastenromaaneissa! 




keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Lastenruno svengaa jo sarjakuvastripeissäkin












Teemu Palosaari & Jukka Tilsa: Runoja lapsille ja muille älyköille. 56 sivua. Suuri Kurpitsa 2022.

 

 

 





Kotimaisen lastenlyriikan tarjonta on ollut koko alkaneen 2000-luvun ilahduttavan monipuolista ja -äänistä.

 

Kaikki lastenrunokokoelmat ovat nykyisin läpikuvitettuja. 


Teemu Palosaaren ja Jukka Tilsan runokuvakirja todistaa valloittavasti, että sarjakuvan ilmaisurekisteri sopii myös lastenlyriikkaan!   

 

Erityistä kiitosta Palosaari ja Tilsa ansaitsevat siekailemattomasta ja kaikkea muuta kuin pönöttävästä asenteestaan.


Runoja lapsille ja muille älyköille on jo nimellään manifesti turhien ikä- ja kohderyhmien poistamisesta. 


Lastenrunon kielileikki, riimirieha ja sanallinen ilotulitus tekevät hyvää aikuisillekin.

 

Palosaaren runot ovat syntyneet alunperin Pikku Kakkosen lastenohjelmiin ja juontoihin vuosina 2011–2021. Näin ne tekevät samalla kunniaa entisaikojen tilapäärunoudelle. 

 

Runot ovat saaneet inspiraatiota muun muassa sanonnoista, suomen kielen ilmaisujen monitulkintaisuudesta ja nykyelämän arkisista ilmiöistä.

 

Useampi runo käsittelee digilaitteiden hallitsemaa perhearkea. 




Viittaus Tšingis-kaaniin vaatii aikuisen pohjustusta, mutta 
toisalta sarjakuvastripin viesti tietokopelaamisen vaikutuksista tulee
muutoinkin selväksi. 
Jukka Tilsan sarjakuvakuvitusta
Teemu Palosaaren 
runoon Peliaika kokoelmassa 
Runoja lapsille ja muille älyköille (Suuri Kurpitsa 2022).



Peliaika-runossa loitsitaan jatkoaikaa pelaamiselle ja Äiti meni nettiin -runo varioi lastenrunona tuttua Satu meni saunaan -lorua.

 

Äiti meni nettiin tietoja ettiin.

Vedin sitä netistä, äiti tuli netistä.

 

Isi meni nettiin tietoja ettiin.

Liian kauan etti, tabletti petti.

 

 

Jukka Tilsa on kuvittanut  kokoelmaa varten Palosaaren runoja sarjakuvastripeiksi. 


Suomen kielen vivahteet pääsevät oikeuksiinsa ihmisen 
perusominaisuuksista kertovassa runossa. Jukka Tilsan 
sarjakuvakuvitusta Teemu Palosaaren runoon Ihminen kokoelmassa  
Runoja lapsille ja muille älyköille (Suuri Kurpitsa 2022). 


 



Lähtökohtana on usein ollut runosta nouseva teema tai ilmaisu, jota Tilsa on erilaisten assosiaatioiden kautta lähtenyt kehittelemään. 


Riittävän isoilla kirjasimilla käsin tekstatut puhekuplat ja Tilsan selkeä tyyli sopivat myös hiljattain lukemaan oppineelle lapselle.   

 

 


                                                * * * * *

 

Haminassa järjestetään vuosittain paikallisen Haminan runoyhdistyksen organisoima  Runouden rajoilla -festivaali. 


Tämänvuotisen 16.–18. syyskuuta järjestettävän tapahtuman teemana on lastenrunous. 


Omassa puheenvuorossani Ruisleipää ja nonparelleja! luon katsauksen kotimaisen lastenrunon runsaaseen tarjontaan. 





 

perjantai 9. syyskuuta 2022

Konstit on monet: vetoapua lastenkirjallisuuden markkinointiin julkkiksilta












Michael Monroe & Ilona Partanen: Makke ja Nupu. 25 sivua, Like 2022. 


Lotta Sofia Saahko & Christel Rönns: Lotta ja pappa: Omenarannasta uuteen kotiin. 25 sivua, Tammi 2022.

 


 

Lapselle itselleen ei usein ole juurikaan merkitystä sillä, kuka on lastenkirjan kirjoittanut tai kuvittanut. 

 

Tärkeintä on, että kirjan aihe, toteutus ja ulkoasu herättävät lapsen mielenkiinnon.

 

Uusin ilmiö, eli lastenkirjan brändääminen julkisuudesta tutun henkilön avulla,  taitaa olla pikemminkin kustantajien ja kirjoja lapsille ostavien aikuisten mieleen.

 

Somevaikuttajien tai muutoin tunnettujen julkisuuden henkilöiden omat markkinointikanavat ovat kustantajille kätevä pelastus  nykytilanteessa, kun lastenkirjat saavat entistä vähemmän julkisuutta printtimediassa.


Muistaako kukaan enää aikaa, jolloin suurimmissa sanomalehdissä julkaistiin mainoksia uusista kiinnostavista lastenkirjauutuuksista?  


Somealustoilla suosituille vaikuttajamarkkinoijille järjestetään Suomessa jo ilmaista kirjoittajakoulutusta.

 

Samaan aikaan moni pitkän uran tehnyt suomalainen lasten- ja nuortenkirjailija on joutunut viime vuosina puun ja kuoren väliin esimerkiksi kustannusmaailmassa tapahtuneiden yritysostojen ja/ tai luottokustannustoimittajan vaihtumisen takia. 


Käsikirjoitukset voivat maata pitkäänkin kustantamossa ilman lopullista kustannuspäätöstä, sarjan julkaiseminen voidaan lopettaa ja tekijät jäävät tyhjän päälle.

 

Lotta-Sofia Saahko (s. 1992) tuli tunnetuksi ensimmäisenä koronakeväänä toukokuussa 2020 perustetun Lotta ja pappa -youtube-kanavan videoista, joissa hän lauloi yhdessä pappansa Jorma Saahkon (s. 1935) kanssa. 

 

Ennen kuvakirjaa Tammi on julkaissut kahden viime vuoden aikana Saahkolta kolme kirjaa Papan kanssa kahvillaKahvia ja karjalanpiirakoita ja Koti kulttuurien välissä, jonka taustalla on Saahkon oma ulkosuomalainen lapsuus Saksassa ja Kiinassa. 

 

Neljää teosta on myyty Lotta-Sofia Saahkon mukaan jo yhteensä 50 000 kappaletta. 

 

Hän on myös kertonut haaveilevansa lastenkirjan kuvittamisesta ja toivoo, että Lotta ja Pappa -kirja olisi alku pidemmälle sarjalle.  

 

Toukokuussa ilmestyneen kirjan ennakkotilaajille luvattiin myös bonuslahja, Lotta ja Pappa -aiheinen tarra-arkki.

 

Omenarannasta uuteen kotiin perustuu Jorma Saahkon lapsuudenmuistoihin ja evakkomatkaan Karjalasta Laatokan rannoilta uuteen kotiin. 

 

Evakkojunassa. Christel Rönnsin kuvitusta 
Lotta-Sofia Saahkon tekstiin kuvakirjassa 
Lotta ja pappa: Omenarannasta uuteen kotiin 
(Tammi 2022).


Kuvakirja kertoo samastuttavasti pienen pojan näkökulmasta kotoa lähdön haikeudesta, vaiherikkaasta evakkomatkasta ja perheen vähittäisestä sopeutumisesta uudelle paikkakunnalle. 

 

Christel Rönnsin kuvitus tavoittaa hämmennyksen ja kaipauksen vaihtelevat tunnekirjot, mutta myös lapsen toiveikkuuden, mukautumisen ja leikin merkityksen arjen kannattelijana. 

 


Pojan selviytymiskeinoksi uudessa koululuokassa koituu
laulutaito, jolla hän tekee vaikutuksen luokan oppilaisiin.
Christel Rönnsin kuvitusta Lotta-Sofia Saahkon tekstiin
kuvakirjassa Lotta ja pappa: Omenarannasta uuteen kotiin
(Tammi 2022).



Omenarannasta uuteen kotiin on jälleen hyvä esimerkki siitä, että kuvakirjallakaan ei tulisi olla mitään yläikärajaa.  


Kirjan konstailematon tarina puhuttelee ikäihmisiä, joilla on karjalaiset sukujuuret, ja se mahdollistaa näin sukumuistojen käsittelyn myös yhdessä eri sukupolvien kesken. 

 

Michael Monroe (s. 1962, oik. Matti Fagerholm)  on suomalainen rock-laulaja, joka tunnetaan eritoten Hanoi Rocks -yhtyeen vokalistina. 

 

Makke ja Nupu perustuu Monroen lapsuusmuistoon rakkaasta pehmolelusta, jonka voi tulkita kuvakirjan tarinan perusteella jopa pelastaneen hänen henkensä.


Kuvakirjan kustantanut Like mainostaa sivuillaan: "Rocklegenda Michael Monroe yllättää suloisella kuvakirjalla".  


 

Hiiripehmolelu Nupu on Makelle kaikki kaikessa.
Ilona Partasen kuvitusta Michael Monroen tekstiin
kuvakirjassa Make ja Nupu (Like 2022).



Nupu kulkee kaikkialla pojan matkassa mukana. 


Kun elämän jäljet jo vähän näkyvät lelussa, isoäiti yrittää korjailla sitä, mutta Makke vaatii palauttamaan rispaantunut korvat takaisin paikoilleen. 



 

Pehmolelu pehmentää törmäystä auton kanssa.
Ilona Partasen kuvitusta Michael Monroen tekstiin 

kuvakirjassa Make ja Nupu (Like 2022).



Tarinan opettavainen eetos tuo mieleen 1970-lukujen liikennevalistuksen.


Ilona Partasen kuvitus näyttää kauniisti lapsen kiintymyksen tärkeään pehmoleluun. 


Koko aukeaman kuvitukset toimivat yksittäisiä lähikuvia paremmin tarinan dramaturgisina jäsentäjinä.  

 

 

 

Michael Monroen ja Lotta-Sofia Saahkon lastenkirjat laajentavat aiheillaan kotimaisen lastenkirjan tarjontaa. Valmiin kirjan äärellä mietin silti sitäkin, kuinka paljon työtunteja ne ovat vaatineet kustannustoimittajalta. 


Kirjailijaksi – saati kuvittajaksi – harvemmin tullaan aivan käden käänteessä. 


Eppu Nuotion ja Sanna Pelliccionin kuvakirja Lappukaulatyttö (S&S 2022) pohjaa sekin todellisiin lapsuusmuistoihin, näyttelijä Heidi Krohnin kokemuksiin sotalapsena Ruotsissa. 


Tämän kirjan kohdalla toteutus on kuitenkin mielestäni varsin onnistuneesti "ulkoistettu" kokonaan ammattilaisille. 


 







 




tiistai 6. syyskuuta 2022

Kotimainen lasten tietokirjakuvitus monipuolistuu

 


 







Katja Bargum & Jenny Lucander: Muurahaisten ennätyskirja, suomentanut Veera Antsalo. 41 sivua, Teos 2022. Alkuteos Myrornas recordbok, Förlaget 2022. 

 

Janina Saari & Anne Muhonen: Kitisevä koppiskokous, 33 sivua. Minerva 2022.

 






Kotimainen lasten tietokirjallisuus on nyt poikkeuksellisen runsasta, aiheiltaan monipuolista ja visuaalisesti tavattoman kiinnostavaa. 


Nykyisin kuvituksella saattaa olla jopa aiempaa paljon suurempi merkitys lapsen lukupäätökseen: vaikka lapsi ei olisikaan alun perin kiinnostunut tietokirjan aihepiiristä, niin kiehtova tai perinteisestä esitystavasta poikkeava kuvitus voi houkuttaa tarttumaan kirjaan. 

 

Moni lastenkirjakuvittaja tekee myös oppikirjakuvituksia. Ennen ryhtymistään kuvakirjakuvitttajaksi Jenny Lucanderilla on kokemusta 2010-luvulle ilmestyneestä oppikirjakuvituksesta.  

 

Toimittaja ja tutkija Katja Bargum on tehnyt ympäristötieteeseen väitöskirjan muurahaisten sosiaalisesta evoluutiosta ja julkaissut aiheesta myös aikuisten tietokirjan Suuri suomalainen muurahaiskirja (Minerva 2019) yhdessä Heikki Helanterän kanssa. 


Muurahaisten ennätyskirjassa Bargum mukauttaa tietoa lapsille sopivaan muotoon. Bargum jäsentää muurahaisia niiden ominaisuuksien ja erityisten taitojen kautta. Lähestymistapa on lapsilähtöinen ja sen vuoksi onnistunut. 


 

Suomessa yleiset muurahaislajit esitellään yhdellä aukeamalla. 
Jenny Lucanderin kuvitusta Katja Bargumin tekstiin
tietokuvakirjassa 
Muurahaisten ennätyskirja (Teos 2022). 


Muurahaisten ennätyskirjassa Lucanderin aiemmista kuvakirjakuvituksista tuttu tyyli, muotokieli ja värimaailma ovat tunnistettavissa. Hänen ihmishahmoissaan on aina poikkeuksellista karismaa. Pienet yksityiskohdat ja ilmeet sekä kehon kieli ovat tärkeitä. 

 

Muurahaiskirjassa ihmisen ja muurahaisten polut sananmukaisesti risteävät sekä tekstissä että kuvituksessa. 


Ihmistä käytetään ”mittapuuna” havainnollistamaan vaikkapa muurahaisen poikkeuksellista vahvuutta tai nopeutta.

 

Lasten tietokirjan kuvittaminen ja kirjoittaminen vaativat moninkertaisesti taustatyötä verrattuna ”tavalliseen kuvakirjaan”. 

 

Tekijöiden taidot mitataankin siinä, kuinka luontevasti ja pakottomasti taustatyön tulokset saadaan esille. Todennäköisesti Bargum ja Lucander ovat tehneet muurahaiskirjassa tiivistä yhteistyötä ja tämä näkyy viimeistellyssä lopputuloksessa. 

 

Talikkomuurahainen saa kyseenalaisen kunnian olla eniten
kauhua herättävä muurahiainen. Jenny Lucanderin kuvitusta
Katja Bargumin tekstiin tietokuvakirjassa 
Muurahaisten ennätyskirja (Teos 2022). 


Lucander on onnistunut tarkkailemaan kooltaan pieniä muurahaisia luonnontieteellisellä tarkkuudella. 


Muurahaisista löytyy myös samanlaista räyhäkkyyttä, mikä on tunnusomaista Lucanderin ihmiskuvaukselle: Etelä-Amerikassa elävä talikkomuurahainen on niin hurja ilmestys, että voi päätyä kaikkein herkimpien uniinkin asti! 

 

Lucanderin kuvitusta ja kirjan taitollisia ratkaisuja tekee mieli kutsua kuvakirjamaisiksi. Kuvitus leviää yleensä koko aukeamalle ja muodostaa myös taitollisesti jäntevän kokonaisuuden. Visuaalisesti tyylikkäät aukeamat houkuttelevat paneutumaan kuviin, sarjakuvakuplat toimivat koukkuna infoteksteihin. 


Bargumin tekstistä puuttuu monille lasten tietokirjoille ominainen, lapsilukijan kannalta usein jopa raskas kerroksellisuus, jossa tietoa porrastetaan erilaisin laatikoihin, kaavioihin tai arvotetaan erilaisilla kirjasimilla. 


Silti teksti ja kuva käyttävät havainnollistamiseen myös tietokirjoille tyypillisiä havainnollistamisen keinoja: esimerkiksi kartta, jossa esitetään eri muurahaislajien levinneisyyttä maailmalla, muurahaiskeon poikkileikkaus ja muurahaisenpiston kiputaulukko. 


 

Kurkistus muurahaispesään havainnollistaa
muurahaiskuningattaren hierarkista asemaa.  
Jenny Lucanderin kuvitusta Katja Bargumin tekstiin
tietokuvakirjassa 
Muurahaisten ennätyskirja (Teos 2022).





 

Janina Saaren ja Anne Muhosen  Kitisevä koppiskokous on niin ikään toteutukseltaan kiinnostava yhdistäessään satukuvakrijan ja tietokirjan aineksia.  

 

Erilaiset koppakuoriaiset toimivat tarinaosuudessa moniarvoisuuden puolestapuhujina.

 







Eri koppakuoriaislajien tunnistaminen vaatii tarkkaavaisuutta.
Anne Muhosen kuvitusta Janina Saaren tekstiin

 kuvatietokirjassa Kitisevä koppiskokous
(Minerva 2022). 



Veikeästi nimetyssä Koppisknoppis-tieto-osiossa esitellään kotimaisia koppakuoriaisia havainnollisin kuvin ja luonnehdinnoin ja herätellään lasta tarkkailemaan luontoa ja sen pieniä hyönteisiä.  

 

 

Nahistelevat koppiaiset. Anne Muhosen kuvitusta Janina
Saaren tekstiin kuvatietokirjassa Kitisevä koppiskokous
(Minerva 2022). 


Kitisevä koppiskokous on Janina Saaren ensimmäinen lastenkirjateksti. Kirjan asiatiedot on tarkistanut Helsigin yliopiston metsäeläintieteen professori Kari Heliövaara. 


Sarja saa pian jatkoa, Pikkukoppis eksyy äidistään, ilmestyy syyskuussa.  Anne Muhonen on monipuolinen kuvittaja, joka tunnetaan myös sarjakuvistaan ja oppimateriaalikuvituksistaan. 

 

 

Lisää lasten tietokirjoja eläinten erikoisista taidoista: 

 

Anne Hakulinen & Anne Muhonen: Eläinten ennätyskirja, Minerva 2021 


Katharina von der Gathen & Anke Kuhl: Eläinten rakkauselämä, suom. Pirkko Roinila, Nemo 2020 

 

Nick Crumpton & Lily Snowden-Fine: Miksi koirat nuuskivat pyllyjä? Mielenkiintoisia tietoja koirista, suom. Ulla Selkälä, Otava 2020

 

Kai Vainiomäki: Miten eläimet nukkuvat, Myllylahti 2020

 

Aura Koivisto & Anu Vanas: Kadonneet eläimet, Minerva 2020

 

Sophie Corrigan: Ihanan iljettävät eläimet, suom. Marketta Pyysalo, Lasten Keskus 2020 

 

Anna Claybourne & Stef Murphy: Eläinten jännä maailmaKuinka eläimetkin nauravat, leikkivät ja jekuttavat, suom. Iiris Kalliola, Into 2020

 

Katarina von der Gathen & Anke Kuhl: Eläinten rakkauselämä, suom. Pirkko Roinila, Otava 2020 

 

Martin Jenkins: Eläinten palkintogaala, suom. Ville Pekkanen, Nemo 2020 

 

Maja Säfström. Tärkeitä tietoja eläinvauvoista, suom. Nina Tarvainen, Nemo 2019

 

Anna Sofia Urrila, Henna-Kaisa Wigren & Kirsi-Marja Zitting: Silmät kiinni, Silmu! Kuv. Virpi Talvitie, S&S 2019

 

Laura Mertz & Aino Järvinen: Otusten joukossa, Etana Editions 2019

 

Maja Säfström: Tärkeitä tietoja eläimistä, suom. Nina Tarvainen, Nemo 2018

 

Laura Mertz & Aino Järvinen: Tuhat ja yksi otusta, Etana Editions 2017

 

Mark Carwardine: Eläinten ennätykset, suom. Sinikka Jauhiainen, Gummerus 2010