Raffi ja rouhea nuoruus

 

Tapani Bagge: Julma rakkaus. Novelleja nuorille. 118 sivua. Aviador 2024. Kansikuva Jussi Kaakinen. 

 

 

Taivas oli pilvessä, leikkikenttä lumen peitossa, kerrostalot päiväunilla. Aikuiset töissä tai Lehtotuvassa tai töissä Lehtotuvassa. Rane veti röökiä rengaskeinussa, upouuden talvifarkkurotsin valkoinen karvakaulus pystyssä. Niskassa oli peukalonmentävä reikä sillä kohtaa, missä hälytinnappi oli ollut. Siwan kassissa kilisi keppanaa, toistakymmentä Karhua. – – 

 

 

Tapani Baggen tuotteliaisuutta ei voi kuin ällistellä. Hän kirjoittaa jatkuvasti kolmelle eri kohderyhmälle: lapsille, nuorille ja aikuisille. Seurantani mukaan hänen kirjojaan ovat viime aikoina julkaisseet Karisto, Kvaliti, Aviador, Helmivyö, Crime Time, Tammi ja Warelia. Viimeisin aluevaltaus on yhdessä Jari Eklundin kanssa   tehty elämäkerta Teddy, Aikka ja Alpo Teddy and the Tigers -yhtyeen keulahahmosta Alpo Hakalasta.   

 

Kokoelman alaotsikko nimeää tarinat novelleiksi, mikä voi pahimmillaan jopa pelästyttää potentiaaliset lukijat kirjan äärestä. 

 

Ensimmäisessä ”Ei kommentteja”-sikermässä ääneen pääsee nuorisorikollinen, joka yrittää puhelahjoillaan ja kootuilla selityksillään puhua poliisit pyörryksiin ja selvitä ilman rangaistusta näpistyksestä, lähikauppaan tehdystä murrosta ja puukotuksesta. Lakoninen tyyli ja lyhyt mitta muistuttavat Kari Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa -kokoelman viistoa kerrontaa, joskin dramaattinen ote jääkin vaisummaksi.   

 

Räyhäkkä gangsterielämän ihannointi jatkuu tarinassa ”Perjantai”, jossa alaikäinen poika ryöstää Siwan kassan. ”Kännykkä”-tarinassa on Baggen kerronnalle ominaista velmua kierrettä: Jenni löytää kauppakeskuksen edustalta kännykän, ja puheluun vastaaminen johtaa hänet vanhan naisen asunnolle. Reppana vanhus jekuttaa Jennin tekemään kädenkäänteessä mittavan suursiivouksen. 

 

”Tatuointi”-tarinassa Irina jäljittää Tatua, joka on ilmoittanut ottavansa tatuoinnin. Tyttöä kiinnostaa, minkä nimen poika aikoo sydämen muotoiseen tatuointiin ikuistaa. 

 

Baggen tarinoiden sielunmaisema on raffi ja ronski: usein liikutaan rasvankäryisten nakkikioskien liepeillä, epämääräisissä autiotaloissa tai pienteollisuusalueilla, joiden ruosteiset verkkoaidat, piikkilangat ja autonromut toimivat vertauskuvana enemmän tai vähemmän tuuliajolla oleville nuorille keskushenkilöille.  

 

Tarinat ”Polttava rakkaus” ja ”Julma rakkaus” kertovat bändihaaveista ja seurustelun haparoinnista saman päähenkilön, Elviksen, näkökulmasta. Poika teloo jalkansa ja joutuu bändiharkoista sivuun. Viimeisenä niittinä vanhemmat vielä ilmoittavat, että putkiremontin alta muutetaan koko kesäksi äidin lapsuudenkotiin maalle.  Ajankulukseen Elvis sepittää kirjoituskilpailuun tekstin, ja se sijoittuu kakkoseksi. Kirjailijahaaveet kuitenkin loppuvat siihen, että kustantaja edellyttää Elviksen osallistuvan kirjan painokuluihin tuhannella eurolla. 

 

 

Pythagoraan lause ja ohjusiskut, onko niillä mitään yhteistä?

 

Terhi Rannela: Vaarallinen keli. Novelleja.  128 s. Otava 2023. Kansikuva Timo Numminen.

 

Lyhytproosan hyödyt ovat ilmeiset yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla. Novellin tiivis muoto sopii erilaisten teemojen ja kerrontatekniikoiden esittelyyn.  

Lyhyen tekstin analyysin voi ajatella myös tasa-arvoistavan lukemista, kun lukutaidon tasoltaan erilaiset oppilaat pääsevät keskustelemaan samasta tekstistä yhdessä.  

 

Monipuolinen kirjailija Terhi Rannela on kirjoittanut jo kolmannen nuorten novellikokoelman. Niistä ensimmäinen, Yhden promillen juttuja, ilmestyi 11 vuotta sitten, mutta sisällöltään se ei ole lainkaan vanhentunut: päihteistä ja muista riippuvuuksista ei nimittäin ole uudemmissakaan nuortenkirjoissa kirjoitettu yhtä nasevasti.  

 

Myös Vaarallisen kelin 19 tarinaa nivoutuvat eheäksi kokonaisuudeksi. Novellien aiheina ovat esim. seurustelusuhteiden psyykkinen väkivalta, nuorisojengien mielivaltaiset, ikätovereihin kohdistuvat ryöstelyt ja pahoinpitelyt, rasismi, äärioikeiston radikalismi, sodan uhka ja terrori-iskut. 

 

Rankkojen aiheiden vastapainona Rannela kuvaa nuoruuden perustuntoja – joukkoon kuulumisen tarvetta ja luottoystävien tärkeyttä sekä perhettä, joka yleensä on nuoren perusturva mutta joskus myös uhka. 

Novelleista voi lukea myös poliittisten päätösten seurauksia: esimerkiksi vanhempien hankalat työkuviot, Ukrainan sota ja elinkustannusten nousu heijastuvat eri tavoin perheiden arkeen, ja nuoret päätyvät usein jopa peittelemään omia murheita vanhemmiltaan. 

 

Siviileillä ei mitään hätää -novellissa teini-ikäinen Riku miettii:

Milloin maailmasta tuli tällainen? Pandemian alussako silloin ikuisuus sitten? Oliko turvallista maailmaa enää olemassakaan? Tänään olisi kaksi tuntia matikkaa, biologiaa, yhteiskuntaoppia ja tuplatunti liikuntaa. Mitä Pythagoraan lauseella teki ohjusten lentäessä taivaalla?  

 

Rannela ketjuttaa taitavasti eri novellien henkilöitä, jotka voivat esiintyä sivuhenkilöinä toisissa novelleissa tai kun kuvataan samaa tapahtumaa eri näkökulmista tai jokin tapahtuma eskaloituu vääjäämättä kohti traagista loppuratkaisua. 

Myös kerronnalliset keinot vaihtelevat: mukana on verkkolehden päivittyvää uutisointia teinitytön katoamisesta, alaikäisten nuorten poliisikuulustelu, kirje ja ystävysten viestiketju.

 

Vaarallinen keli -kokoelma antaa ensisijaisen kohderyhmänsä lisäksi aikuisille pätevän läpileikkauksen suomalaisesta nykynuoruudesta. Jospa yläkoulun vanhempainillan pohjustuksena pyydettäisiin huoltajia lukemaan ainakin yksi novelli ja sen herättämistä ajatuksista keskusteltaisiin yhdessä?   

Tulla nähdyksi ja ymmärretyksi

Elina Komulainen: Missä on Jyrkin mäki ja muita mysteerejä. Kuvittanut Anu-Riikka Lampinen. 160 sivua. Pääjalkainen 2022. 

 

Mimmu Tihinen: Santun syystarina. Kuvittanut Meeri Hentilä. 76 sivua. Karisto 2022. 

 

 

 

Valtaosa lastenkirjallisuudesta on nykyisin äärimmäisen nopeatempoista. 

Aloittelevan tai kokemattoman lukijan keskittymiskykyä koetellaan usein hyvinkin äkkikäänteisellä kerronnalla.   

Mimmu Tihisen ja Elina Komulaisen uutuudet luottavat rönsyilevää juonitykitystä enemmän perinteiseen ja hyvässä mielessä vanhanaikaiseen tarinankerrontaan.

 

Santun syystarina on toinen osa Tihisen ja Hentilän ”vuodenaika-sarjasta”. 

Ensimmäinen osa Kalevin kesätarina ilmestyi viime vuonna. 

 

Syksyn uutuudessa on kyse veljesten, isoveli Santun ja pikkuveli Tanelin, keskinäisistä suhteista. Santtu kokee saavansa vanhemmiltaan vähemmän huomiota kuin kaksi vuotta nuorempi pikkuveljensä. 

Arkinen kotikuva: äiti juttelee pikkuveljen kummitädin
kanssa puhelimessa ja veljekset kuulevat keskustelun
kaiuttimen kautta. Meeri Hentilän tarkkapiirteinen mutta
pelkistetty kuvitus tukee hyvin kohtauksen tunneilmastoa.
Hentilän kuvitusta Mimmi Tihisen tekstiin
selkokirjassa Santun syystarina (Karisto 2022). 

 

Santun kokemusta eriarvoisuudesta havainnollistetaan pienissä arkisissa tilanteissa. Välillä kyse on väärintulkinnasta tai kiireenkin nimiin kuitattavasta vanhempien kömmähdyksestä. Tihinen havainnoi arjen pieniä mutta merkittäviä tilanteita myötäelävästi.  Isä pystyy selvästi äitiä paremmin samastumaan Santun tuntoihin. 

Isän ja pojan tärkeä kohtaaminen:
Meeri Hentilän kuvitusta Mimmi Tihisen tekstiin 
selkokirjassa Santun syystarina (Karisto 2022).

Kauniisti  kirja kuvaa myös kahden eri kulttuurin perhettä. Santun ja Tanelin isä on kotoisin Englannista. Santulle tärkeä oivallus liittyy juuri isän kotimaan muistoihin, joita hänellä on paljon pikkuveljeä enemmän. 

 

Usein Tihinen niveltää kirjoihinsa kirjallisuuskasvatusta. Santun luokka saa kirjailijan vierailulle. Tämä voittaa nopeasti oppilaiden luottamuksen kertomalla, että oppi vasta kahdeksanvuotiaana lukemaan, mutta tarinoiden sepittäminen oli hänelle mieluinen leikki jo ennen sitä. 

 

Santtukin hoksaa, että hänellä on paljon aiheita omiksi tarinoiksi. Hän sepittää tarinan Hiilestä, joka sai ärrän ja työstää samalla r-kirjaimeen liittyvää äännevirhettään.

 

Elina Komulaisen lyhyet tarinat sivuavat monia varhaisnuoria ja nuoria koskettavia aiheita. 

Eeron eläinlääkäri-isä ottaa poikansa mukaan päivystyskierrokselle. Eero kokee, että isä haluaisi hänen jatkavan samassa ammatissa.  

Monessa tarinassa on koukku, metafora tai selkeä punainen lanka, joiden ansiosta ne jäävät mieleen ja työstyvät vielä alitajunnassa lukemisen jälkeenkin.  

 

Keskushenkilöt tilittävät tuntojaan tarkasti ja samastuttavasti. Monella nuorella on erilaisia haasteita arjessaan. Esimerkiksi Ville värittää reunojen ulkopuolelle -tarinassa tuodaan hienosti esille, kuinka tärkeää oikeaan osuvan tuen ja diagnoosin merkitys voi nuorelle olla. 

 

Ollin onkivuodet -tarinassa Olli tiedostaa, että on aina ollut kiinnostuneempi tyttöjen jutuista ja seurasta: 

 

Illan aikana olimme tulleet juttuun erinomaisesti. Olin siinä porukassa ainoa poika, ja tunsin olevani enemmän kuin kotona. Vihdoinkin. Ilman jatkuvaa miettimistä, mitä sanoa, miten kävellä, millaisille jutuille nauraa. Sain vain olla luontevasti sitä mitä olen, eikä tarvinnut miettiä vuorosanoja tai sitä miten väistellä epämieluisista tilanteista tai miten käyttäytyä poikien pukuhuoneella, ettei kukaan ala keljuilla.

 

Hilja viihtyy parhaiten omissa oloissaan ja luokkatoverit ilkkuvat hänen etunimeään. Liisa pelkää kuukautisten alkamisen sotkevan hartaasti odotetun uintileirin ulkomailla. Kiialla on vaikeuksia lukemisessa, ja paras ystävä tukee häntä parhaansa mukaan. 

Monella kokoelman keskushenkilöllä on neurobiologisia haasteita. 

Elina Komulaisen työt psykologina ja sanataideohjaajana yhdistyvät luontevasti, kun jokaisen tarinan jälkeen on sen aihepiiriin liittyviä inspiroituneita kysymyksiä, jotka pureutuvat tekstin teemoihin ja tunteisiin.