Veikeä ja filosofinen kuvakirja tyhjästä huoneesta

  

 

Isabella Nilsson & Marika Maijala: Ivars tomrum, 32 sivua, Natur & Kultur 2024.

 

Det här är Ivar. Han är sju år gammal, räknat i baklängesår. När mamma och pappa är på jobbet är det Ivar som måste vakta tomrummet.

 

Monet suomalaiset kuvittajat tekevät nykyisin yhteistyötä ruotsalaisten kirjailijoiden kanssa. Esimerkiksi Linda Bondestam on kuvittanut useampia Ulf Starkin kuvakirjoja. 

 

Isabella Nilsson (s. 1989) debytoi vuonna 2011 nuortenromaanilla Verklighetsprojektet. Aikuisten romaani Nonsensprinsessans dagbok (2018) oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2019 kirjallisuuspalkinnon saajaksi kuten myös vuonna 2022 ilmestynyt esseekokoelma En bok för Ingen. Lisäksi hän on ruotsintanut mm.  Dorothy Parkeria, Merwyn Peakea ja Emily Brontëa.

Marika Maijalan ja Nilssonin Ivars tomrum on veikeä kuvakirja lapsen kaikkivoipaisuudesta, unelmista ja mielikuvittelun voimasta. 

Suljetut ovet ovat tuttu aihelma jo vanhoista kansansaduista.
Marika Maijalan kuvitusta Isabella Nilssonin tekstiin
kuvakirjassa Ivars tomrum (Natur & Kultur 2024).

 

Ivar-pojan perheellä on asunnossaan yksi tyhjä ja lukittu huone. 

Pariovien takaa paljastuu todellakin aivan tyhjä huone, jossa olisi tilaa tehdä vaikka mitä. Moni on kiinnostunut tilasta ja Ivar esittelee sitä kaikille halukkaille.

 

Jokaisella on omat visionsa siitä, mihin huonetta voisi käyttää. 

Pinkkiin jakkupukuun sonnustautunut täti haluaisi
perustaa huoneeseen monsterihotellin. Marika Maijalan
kuvitusta Isabella Nilssonin tekstiin kuvakirjassa 
Ivars tomrum (Natur & Kultur 2024).

 

Ivar kuuntelee kaikkien toiveita, mutta tilasta ei synny kauppoja,  sillä Ivarin pitää vielä tuumia asiaa. 

Monen ostajaehdokkaan jälkeen paikalle saapuu vielä kaksi lilliputtikokoista Inga-nimistä tyttöä: 
 

Så en gång kommer två spekulanter som inte riktigt liknar de andra. 
 
–  Vilka är ni, frågar Ivar.
–  Vi är Inga, viskar Inga och Inga. 
 
–  Och vad har ni för planer?
 
–  Inga, viskar Inga.
 
–  Hur mycket pengar har ni att köpa för? frågar Ivar.
 
–  Inga, viskar Inga.

 

Katsoja pääsee ensin tirkistelemään Ingaa ja Ingaa avaimenreiästä.
Marika Maijalan kuvitusta Isabella Nilssonin tekstiin
kuvakirjassa Ivars tomrum (Natur & Kultur 2024). 

Kielileikki toimii ymmärrettävästi naulan kantaan ruotsiksi, mutta silti toivoisin, että tämä kujeileva ja charmantti kuvakirja ilmestyisi myös suomennoksena.

Ivar vaikuttuu kahden pikkiriikkisen Inga-nimisen tytön ympäripyöreistä ja absurdeista vastauksista. 

Vaikka edelliset ostajaehdokkaat olisivat maksaneet Ivarille huoneesta jopa tähtitieteellisiä summia, hän on valmis luovuttamaan tyhjän huoneen tytöille ilman mitään korvausta.

 

Ingat eivät kuitenkaan hypi riemusta, vaan toteavat lakonisesti: 

 

–  Ska fundera på saken, viskar Inga och Inga. 

 

 

 

Ivarin on helppo tehdä päätös luovuttaa avain Ingoille.
Kuvituskuvasta voi kyllä aistia heidän kehon kielestään innostuksen,
vaikka teksti  ei sitä ilmaisekaan. Marika Maijalan kuvitusta
Isabella Nilssonin tekstiin kuvakirjassa Ivars tomrum
 (Natur & Kultur 2024). 

 

Ivars tomrum -kuvakirjan hieman viisto lataus muistuttaa monin kohdin Linda Bondestamin Hopi Hopi  -robottikuvakirjaa.

  

Isabella Nilssonin ja Marika Maijalan näennäisen simppeli kerronta lyö nimittäin lukijansa ällikällä.

Maijala irrottelee kuvituksessa entistä pidäkkeettömämmin väreillä ja pelkistää jos mahdollista vielä aiempaakin rohkeammin  aistikkaasti liikkuvia ja tunnistettavia hahmojaan. 

 

 

Natur & Kultur on yhteiskunnallisesti valveutunut kustantamo, joka julkaisee moniäänistä kirjallisuutta.

Kuvittajat ry on nimennyt Marika Maijalan Vuoden kuvittajaksi ja hänen taidenäyttelynsä on parhaillaan esillä Espoon kulttuurikeskuksen näyttelytila Ahjossa 20. joulukuuta asti.

 

 

Kuka päättää ja mistä? Kun kuvakirja sysää lukijan ja katsojan aivomyrskyyn

Jesper Wung-Sung & Jenny Lucander: Vad bestämmer jag? 24 sivua. Förlaget 2023.

 

 

Tanskalaisen kirjailijan Jesper Wung-Sungin ja suomenruotsalaisen kuvittajan Jenny Lucanderin kuvakirja Vad bestämmer jag? on jälleen mainio esimerkki lastenkirjasta, joka paljastuu fyysistä pientä kokoaan paljon suuremmaksi elämykseksi. 

 

Uskallan jopa väittää, että kuvakirja käynnistää sekä lapsessa ja aikuisessa navakan aivomyrskyn! 

Ensimmäinen aukeama. Luonnonvoimat ja aava meri 
sysäävät lapsen ja isän filosofiseen keskusteluun. 
Jenny Lucanderin kuvitusta Jesper Wung-Sungin tekstiin
kuvakirjassa Vad bestämmer jag? (Förlaget 2023).

 

Ensimmäisellä aukeamalla isä ja lapsi istuvat aavan meren rannalla ja katsovat yhdessä rannan tyrskyjä. 

Maiseman avaruus jopa hieman pelottaa kumpaakin, kenties hieman eri syistä.

 

Lapsi kysyy, mitä hänestä mahtaa tulee isona. 

Isä vastaa, että sen saa lapsi ihan itse päättää.

 

Pappan och Barnet satt på stranden och tittade ut över vattnet. Det var verkligen stort. HAVET. Så stort att man nästan blev alldeles rädd.

 

“Vad ska jag bli när jag blir stor?” frågade Barnet. 

“Det bestämmer du själv”, svarade Pappan.

 

Lapsi ottaa hieman etäisyyttä isäänsä... ja oivaltaa ehkä
samalla jotakin tärkeää? Jenny Lucanderin kuvitusta
Jesper Wung-Sungin tekstiin kuvakirjassa 
Vad bestämmer jag? (Förlaget 2023).

Näin pelkistetysti kuvakirjassa päästään suuren filosofisen aiheen ytimeen.

 

Seuraavilla aukeamilla lapsi tivaa isältään, voiko hän päättää myös aaltojen lukumäärän ja niiden koon, voiko hän päättää, koska aurinko nousee tai sen, kuinka monta tähteä on taivaalla.

 

Isä vastaa kieltävästi ja samalla he kulkevat kohti meren rannassa olevan pienen kylän keskustaa. Lapsi jatkaa tivaamistaan, liittyen vaikkapa liikennevaloihin, bussin pysähtymiseen ja leipurin taikinaan laittamaan sokerin määrään. 

 

Kun lapsi saa isältään jatkuvasti epääviä vastauksia, hän turhautuu ja toteaa skarpisti, että eipä isä itsekään saa päättää elämässään kovin monesta asiasta: 

 

 

”Jag bestämmer ju egentligen ingenting”, sade Barnet. 

“Och det gör du faktiskt inte heller, pappa.” 

 

Mutta… onneksi isä keksii yhden asian: hän voi päättää, että nyt ostetaan jäätelöt. Isä valitsee suklaapallon ja lapsi suklaa- ja mansikkajäätelöpallon. 

Isän ja lapsen kahdenkeskisestä pohdiskelusta
teema laajenee kuvituksessa muihinkin kanssaeläjiin.
Jenny Lucanderin kuvitusta Jesper Wung-Sungin tekstiin
kuvakirjassa Vad bestämmer jag? (Förlaget 2023).

 

Lapsi ilmoittaa, että nyt hän tietää, mitä voi itse valita. 

Kyse ei kuitenkaan ole ammatista, vaan jostakin paljon isommasta ja olennaisemmasta asiasta. Ja sen selville saamiseksi kirjan lukijan ja katsojan pitää kääntää kirja toisin päin! 

 

Jenny Lucanderin kuvitus hengittää (kliseisesti mutta tämän kuvakirjan kohdalla myös havainnollisesti ilmaistuna) tarinan tahdissa.

 

Katsojan syke tasaantuu, kun meren aallot levittäytyvät koko aukeamalle. Panoraamamaisemat jatkuvat myös aukeamilla, kun  kun kaksikko siirtyy rantakaupungin kaduille. Huomio kohdistuu lukuisiin ihmishahmoihin, joista moni etenee määrätietoisesti. Osa hahmoista esiintyy myös useammalla aukeamalla.  

 

Yksi hurmaavimmista seurueista koostuu kolmesta miehestä, jotka ovat liikkeellä lastenvaunujen kanssa! 

 

Jenny Lucanderin taito kuvata ihmistä ja tämän tunteita on aivan erityinen. Jopa hänen hyvin luonnosmaisesti tyylitellyistä hahmoistaan voi heidän asentojensa ja olemuksensa perusteella tehdä päätelmiä heidän luonteestaan.

 

Jesper Wung-Sung (s. 1971) kirjoittaa sekä lapsille, nuorille että aikuisille. Hänen varhaisnuorten romaaninsa syöpää sairastavasta 12-vuotiaasta pojasta,  Ud med Knud (2014), oli taannoin myös Pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon ehdokkaana. 

 

Wung-Sang luottaa suvereenisti siihen, että lapsi ja aikuinen jatkavat kuvakirjan lukemisen jälkeen filosofisia keskusteluja. 

Huomiota ansaitsee sekin, että kuvakirjan syvällinen, ulokkeinen ja looginen tarina tulee kerrotuksi vain 24 sivulla! 

 

Lapsen kuulluksi, nähdyksi ja tunnustetuksi tuleminen on kirjan kantava teema ja siksi toivonkin, että sen monikäyttöisyys ymmärrettäisiin laajasti kotona, päiväkodissa ja koulussa. 

 

”Mun tapa nähdä maailmaa on oma ja fiini”

 

Päivi Marin: Mila ajattelee toisin, 27 sivua, Mini kustannus 2020.

Mila-niminen tyttö herää ja päättää, että alkavana päivänä ”tahtoo ajatella asioista toisin”.

 

Kuvakirjan nimi on ehkä toteutusta raflaavampi, sillä toisin ajattelu tai toimintaperiaatteiden muuttaminen on aika pienimuotoista:

 

Mila pukee jalkaansa eri parin sukat, hämmentää aamupuuroa vinhasti ja 

kuvittelee äidin pompulan madoksi.

Aamu alkaa sähäkästi jo aampupuurosta. Päivi Marinin
kuvitusta kuvakirjaan Mila ajattelee toisin
 (Mini kustannus 2020).

 

Mila kuitenkin oivaltaa, että oma asenne tai totutusta ajattelumallista luopuminen voi vaikuttaa asioihin merkittävästi.  

 

Kirjan avulla voi herättää jo leikki-ikäisten lasten kanssa keskustelua, joka parhaimmillaan voi johtaa laajempiinkin moninaisuuden ja moniarvoisuuden sfääreihin. 

 

Illalla Mila päättää laittaa hammastahnan sijasta marmeladia hammasharjalle, sillä ”Ei kai tää yks kerta niin paha voi olla?”

 

Päivän lopuksi Mila vielä toteaa, että ”Mun tapa nähdä maailmaa on oma ja fiini”.

 

Milan kodin sisustus on harkitun niukkaa.
Päivi Marinin kuvitusta kuvakirjaan Mila ajattelee toisin
(Mini kustannus 2020)

Visuaalisen viestinnän suunnittelijana työskentelevän Päivi Marinin kuvitus on äärimmäisen graafista ja pelkistettyä. 

Samankaltainen värimaailma näkyy nyt aikakauslehtien ja mainosten kuvituksissa.  

Graafinen pelkistys yhdistää myös useita  Mini kustannuksen kuvakirjoja. 

Lastenkirjoja filosofisesta pohdiskelusta:

Jukka Laajarinne & Mari Luoma: Mahdottoman suuri puu. Tarina äärettömästä, Gaudeamus 2020.

Marketta Pyysalo & Carlos da Cruz: Mitenniinmuka-kirja, Lasten Keskus 2020.

Michael Siegmund: Filosofiaa lapsille : 123 parasta kysymystä filosofointiin lasten ja nuorten kanssa,  Books on Demand 2020.  

Beate Børresen & Bo Malmhester: Ajatellaan yhdessä! Taitavan ajattelun työkirja. Suom Tuukka Tomperi,  kuv. Jenna Kunnas, Eurooppalaisen filosofian seura / niin & näin 2011.

Ann Margaret Sharp: Nukkesairaala, suom. Hannu Juuso ja Antti Immonen, Eurooppalaisen filosofian seura / niin & näin 2010. 

Gregory Maughn: Filosofiaa lapsille & nuorille, suom. Jarkko Tuusvuori, Eurooppalaisen filosofian seura / niin & näin 2009 

Brigitte Labbé & Michel Puech: Ajatella! Filosofiaa tytöille ja pojille. 1 ja 2. Kuv. Jacques Azam, suom. Noora Halvas & Sanna Kangasluoma, Lasten Keskus 2006. 

... ja aikuisille suunnattuja kirjoja, joissa kerrotaan kuinka keskustella lasten kanssa filosofiasta:

Roger-Pol Droit: Filosoidaan lasten kanssa, suom. Tapani Kilpeläinen, Eurooppalaisen filosofian seura / niin & näin 2011.

Ann Margaret Sharp & Laurance Splitter: Kuka minä olen? Nukkesairaala-kertomuksen opettajanopas, suom. Hannu Juuso, Eurooppalaisen filosofian seura / niin & näin 2010

Oscar Brenifier: Keskusteleva opetus, suom. Tapani Kilpeläinen, Eurooppalaisen filosofian seura / niin & näin 2009.

 

Terapiakirja, kiinnostava ilmiö

 

Charlie Mackesy: Poika, myyrä, kettu ja hevonen, suom. Juhani Lindholm, 123 sivua, Nemo 2020.

 

"Voimme vapaasti valita miten suhtaudumme asioihin. Se on jo paljon."

 

Huomisesta emme tiedä mitään”, sanoi hevonen, ”riittää kun tiedämme että rakastamme toisiamme”.

 

Voisi luulla, että brittiläisen Charlie Mackesyn (s. 1962)  Poika, myyrä, kettu ja hevonen olisi syntynyt tilauksena koronaepidemian aiheuttaman lohduttomuuden, hämmennyksen ja turvattomuuden tunteisiin. 

Kirjan alkuidea juontaa kuitenkin kauemmas, noin vuoteen 2019, jolloin Mackesy julkaisi Instagramissa rohkeutta käsittelevän tekstin tussipiirroksineen. 

Makeille kakuille perso myyrä edustaa tarinassa
arkijärkistä, käytännönläheistä ajattelua. Charlie Mackesyn
kuvitusta kirjaan Poika, myyrä, kettu ja hevonen (Nemo 2020).

 

Sarjakuvapiirtäjänä ja lehtikuvittajana aiemmin tunnettu Mackesy onnistui havainnollistamaan, kuinka tärkeää on ymmärtää osoittaa heikkoutensa ja tulla vähitellen rohkeammaksi. Rohkeus-teemaa hyödynnettiin vakavasti sairastuneiden kuntoutuksessa sairaaloissa, terapiassa ja jopa armeijan koulutuksissa. 

 

Yksittäiset ihmiset ja yhteisöt kannustivat Mackesyä kirjoittamaan laajemman kirjan. Siitä tuli nopeasti kansainvälinen hittiteos. Kirjan viesti puhutteli myös brittiläisiä Brexitiin liittyvän epävarmuuden aikana. 

 

 

Tumma tähtitaivas luo vahvan kontrastin valkoiselle taustalle.
Charlie Mackesyn kuvitusta kirjaan 
Poika, myyrä, kettu ja hevonen (Nemo 2020).

 

Kirja on hyvä esimerkki uudesta yhteisöllisestä tavasta tehdä taidetta ja julkaista nopeasti kansainväliseksi ilmiöksi ja miljoonapainoksiin nouseva teos.

 

Poika, myyrä, kettu ja hevonen herättää jo selailuvaiheessa ikärajattoman elämänfilosofiansa ja visuaalisuutensa vuoksi voimakkaita assosiaatioita A. A. Milnen Nalle Puhiin ja Antoine de Saint Exupéryn Pikku prinssiin.   

 

Mackesy avaa johdannossa sympaattisesti omaa kuvavetoista ajatteluaan: "minä tosiasiassa tarvitsen kuvia, ne ovat kuin saaria, paikkoja joihin rantautua sanojen merellä".

 

Virtaava vesi toimii myös vertauskuvana
elämänhalulle ja kaiken jatkuvuudelle.
Charlie Mackesyn kuvitusta kirjaan 
Poika, myyrä, kettu ja hevonen (Nemo 2020).

 

Tarina itsessään on lastenkirjamainen: utelias  pieni poika tapaa ensin myyrän, joka on perso kakuille. Pian joukkoon liittyy ansalankaan joutunut elämän kolhima kettu ja lopuksi viisas ja vakaa hevonen. 

Kohtaamiset ja nelikon fragmentaariset keskustelut tuovat esille elämän suuria ydinkysymyksiä, joihin jokainen tuo oman näkökulmansa.  

Poika, myyrä, kettu ja hevonen on ennen muuta kuvitettu aikuisten kirja, joka näyttää totee sen, että kuvituksella voi olla merkittävä rooli myös   aikuistenkirjallisuudessa.

 

Tussia ja vesiväriä yhdistävät kuvitukset muistuttavat etenkin pojan hahmon ja miljöiden osalta E. E. Shepardin klassisia Nalle Puh -kuvituksia.

Charlie Mackesy on omistanut kirjansa kaikille 8–80-vuotiaille. 

 

Kun kirjaa lähdettiin Iso-Britanniassa markkinoimaan, mietittiin ensin ankarasti, mihin kirjastoluokkaan se pitäisi luokitella: elämänfilosofiaan, etiikkaan vai lastenkirjoihin. 

 

Kirjakaupoissa ja tavarataloissa haaste on ratkaistiin lopulta käytännöllisesti sijoittamalla kirjapinot kassojen läheisyyteen… 

 

Käsivaraista tussitekstausta jäljittelevä kirjasin on lapselle itse luettavaksi haastava ja luonnosmainen tussipiirroskin voi olla monelle lapselle vaikeasti hahmotettava. 

Toisaalta juuri perinteisestä kuvavirrasta poikkeava esitystapa voi parhaimmillaan toimia lapsellekin herätteenä tarttua kirjaan. 

 

Konna tuumailee

Sari Puttonen & Piia Kovanen: Konna nimeltä Rupi, omakustanne 2017.

Eläimet ovat olleet kautta aikain suosittuja vertauskuvia meidän kaksijalkaisten ihmisten elämälle. 

Omakustanne Konna nimeltä Rupi näyttää muodoltaan lastenkirjalta, mutta sen otollisin kohderyhmä lienee aikuisissa. Tekijät määrittävät kirjansa kaiken ikäisille sopivaksi taidekuvakirjaksi.

Rupi Konna on introvertti filosofi, joka ei kaipaa muita suolammelleen. 

Mutta suo ei oo koko maailma 

sen hoksasi Rupi Konna. 

Ei voikaan joka paikassa  

konna elää harmitonna. 

Se on herkälle kovin vaikeaa 

rintaa puristaa ja alkaa ahdistaa. 

Tunnelukko vallan saa,

demonit alkaa tanssimaan.

Kurki näkee konnan ahdistuksen taakse ja toteaa:

”Taiteilijasieluilla on elo varsin merkillistä.  

Herkkyyttä on joskus liikaa, 

joskus taas vaan pää ei kestä.”

Kurki opastaa Konnaa ottamaan lunkimmin. Piia Kovasen kuvitusta
Sari Puttosen tekstiin kuvakirjassa  Konna nimeltä Rupi (omakustanne 2017). 

Kurki nykäisee Konnan alakulosta. Se ehdottaa osuuskuntamuotoisen runopiirin perustamista, kommuunissa asumista ja retriittiä. 

Kirjan fokus on muodikkaasti erityisherkkyydessä ja liian hektisen elämänrytmin kipuilussa. Hyvinvointi- ja self help -oppaille on nyt isot markkinat, ja osaltaan tämäkin kuvakirja pyrkii samoille markkinoille. 

Ajateltiinpa kirjan kohderyhmäksi lapsia tai aikuisia, niin sen  isoin ongelma liittyy visuaaliseen yleisilmeeseen ja typografiaan. 

Kirjasintyyppi on vaikealukuinen ja rivien keskittäminen tekee tekstin hahmottamisesta haastavaa. Pahimmillaan teksti hukkuu värikkääseen taustaansa.