Tehdään yhdessä lastenkirjoista muodikas trendi

Lasten kirjamessut Finlandia-talon kongressisiivessä, os. Mannerheimintie 13e,  Helsinki 27.–29.10.2017. Avoinna pe klo 10-17, la klo 10-16 ja su klo 10-14. Vapaa pääsy, vaatesäilytys ja lastenvaunparkki.  Pääjärjestäjä Kulttuurikioski osuuskunta.  

Perinteisten Helsingin kirjamessujen kanssa samaan aikaan järjestetään perjantaista sunnuntaihin myös ensimmäiset Lasten kirjamessut Finlandia-talolla.

Myyntinäyttelyssä on esillä eri kustantamoiden kotimaisia lastenkirjauutuuksia. Satuhuoneessa järjestetään toiminnallisia työpajoja lapsille. Lauantaina ja sunnuntaina päälavalla on ohjelmaa myös aikuisille. 

Kuvitusnäyttelyt tuovat esille lastenkirjakuvitusta ja näyttelystä on mahdollisuus ostaa alkuperäisiä kuvitusorinaaleja, printtejä ja muita paperituotteita.  

Lasten kirjamessujen takaa löytyy voittoa tavoittelematon Kulttuurikioski osuuskunta, ja erityisesti lastenkirjailija ja -kuvittaja Ella Brigatti, joka haluaa lastenkirjallisuuden näkyvyyden voivottelun sijasta haastaa lastenkirjaväen suoraan toimintaan. 

Brigatti on koonnut taustatiimiinsä lastenkirjallisuuden tulevaisuuteen uskovia tulisieluisia naisia, muiden muassa. aiemmin FILI:ssä myös lasten- ja nuortenkirjojen parissa työskennelleen Tiina Lehtorannan ja messujen markkinoinnista vastaavan Susanna Olkinuoran.  

Lasten kirjamessujen ajankohta on paras mahdollinen, siitäkin huolimatatta, että se joutuu kisaamaan osittain samasta yleisöstä Helsingin kirjamessujen kanssa. 

Suomalaisten lasten ja nuorten lukemiseen liittyvät asiat ovat tuskin koskaan ennen herättäneet näin runsasta  keskustelua printti- ja sähköisen median lisäksi verkossa ja kotien ja työpaikkojen ruoka- ja kahvipöydissä. 

Alueellisia ja valtakunnallisia hankkeita on käynnissä ympäri maata, ja uusia kampanjoitakin on vielä tulossa.

Toimittaja Tanja Vasaman viikonloppuna Helsingin Sanomissa ilmestyneessä jutussa haastateltiin menestyneen Vimma-lastenvaatemerkin perustanutta Marjut Rahkolaa.

Suomalaiset pienet lastenvaatebrändit ovat nimittäin tehneet viime vuosina tehoiskun suomalaisten lapsiperheiden vaatekaappeihin. Nyt puhutaan jo tiettyjen kotimaisten lastenvaatesuunnittelijoiden tuotteiden hypettämisestä.

Menestyneitä lastenvaatemerkkejä yhdistävät voimakkaat, tunnistettavat printtikuosit, jotka ammentavat retromuodin vanavedessä 1960–70-luvun tekstiileistä ja väreistä.

Vimman toimitusjohtaja Marjut Rahkola toteaa Hesarin jutussa, että kyse on äitien itse luomasta ilmiöstä: monille vanhemmille lastenvaatteet ovat paljon enemmän kuin vain vaatteita. 

Pienten lasten vanhemmat ovat nykyisin aiempaa tietoisempia kuluttajia. He kiinnittävät ostopäätöstä tehdessään huomiota tuotteen valmistusmaahan ja ekologisuuteen.
 
”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa. Lapset eivät ehkä sentään ole vanhempiensa käyntikortti, mutta he viestivät lastensa kautta jotakin. Aikuiset eivät ainoastaan osta sitä rättiä, vaan he ostavat yrityksen arvot, he haluavat kuulua johonkin,” sanoo Rahkola.  

Kiinnostavan näkökulman aiheeseen tuo myös Vasaman haastattelema Kansallismuseon tutkija Päivi Roivainen. Hän näkee yhteyden perheen varallisuuden ja lapsen design-vaatettamisen välillä:

”Lastenvaatteiden kautta vanhemmat viestivät etenkin toisilleen esimerkiksi tiettyä sosiaalista asemaa, makua tai tyyliä. Vaikka ostopäätöksiä perustellaan usein käytännöllisyydellä, kestävyydellä tai ekologisuudella, ne ovat myös tietoisia tyylivalintoja. Siitä puhutaan vähemmän”, Roivainen sanoo. 

Lasten kirjamessujen kynnyksellä haluan vedota pienten lasten vanhempiin ja haastaa kaikki paneutumaan lastenvaatteiden sijasta tai rinnalla myös kotimaiseen ja huippulaadukkaaseen lastenkirjavalikoimaan, josta löytyy ihan samaa väri- ja muotokieltä kuin lastenvaatemallistoistakin.

Kotimaisen lastenkirjan ostamisen voi nähdä yhteisöllisenä tekona: samasta kirjasta nauttivat perheen eri-ikäiset lapset ja aikuiset yhdessä. 

Laadukkaan lastenkirjalla on  kierrätysarvoa: se ilahduttaa ensikäyttäjän jälkeen myös pienempiä sisaruksia tai suvun ja lähipiirin muita lapsia. 

Design-lastenvaatteella voi ajatella olevan näyttöarvoa, mutta laadukkaalla suomalaisella lastenkirjalla on käyttöarvoa: lapselle ääneen lukeva aikuinen ikään kuin sijoittaa lapsen etutilille jokaisen lukuhetken kautta jatkuvasti korkoa kasvavia talletuksia, jotka koituvat lapsen eduksi pitkälle aikuisuuteen asti. 

Pieni kustantamo Etana Editions on mainio esimerkki tarkasta toimintakonseptista, jonka uskoisin vetoavan erityisesti graafiseen muotokieleen viehtyneisiin pikkulasten vanhempiin. 

Jenni Erkintalon ja Réka Királyn luotsaama kustantamo keskittyy visuaalisesti rikkaisiin lastenkirjoihin, joissa leikitellään rohkeasti lastenkirjan muodolla ja poiketaan totutuista kaavoista niin tekstin kuin kuvituksenkin osalta (esim. Laura Mertz: Tuhat ja yksi otusta, 2016;  Hanna Konola: Tuulen vuosi, 2016; Jenni Erkintalo & Reka Kiraly: Pop pian kotona, 2015).

Aino-Maija Metsolan yksin tai yhteistyössä muiden kanssa tehdyt kuvakirjat (Nemo, WSOY) ammentavat vaikutteita Marimekon väri- ja muotokielestä, mutta luovat silti kansiensa väliin omalakisen ja -valoisen maailman.

Kaisa Happosen & Anne Vaskon Mur, eli karhu (WSOY 2016) on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla, ja Anne Vaskon värimaailma on niin ikään yhdistetty suoraan Marimekkoon. 

Vaskon muutaman vuoden takainen Jellona Suuri ja sen jatko-osa Jellona toinen (WSOY 2010 ja 2012)  tekevät myös kunniaa tekstiilien kierrättämiselle: kangaskollaasin materiaalina on käytetty vanhoja 1970-luvun potkupukuja ja muita tekstiileitä. 

Lasten kirjamessuille on vapaa pääsy. 

Rouva Huu toivoo, että moni kotimaisiin lastenvaatteisiin hurahtanut vanhempi kokisi messuilla ahaa-elämyksen ja ostaisi sen viidennen välikausipipon sijasta laadukkaan kotimaisen lastenkirjan.

Messuilla tunnustuksia lastenkirjallisuuden toimijoille

Kirjamessuille on tapana keskittää monien vuotuisesti tai säännöllisesti jaettavien kirjallisuuspalkintojen jako, koska näin saadaan paremmin mediahuomiota ja yleisöä.

Turun kirjamessuilla julkistettiin tänään kaksi lastenkirjatoimijalle myönnettävän palkinnon saajaa.

Erityisen iloinen rouva Huu on Ritva Toivolalle (s. 1942) tänään myönnetystä, Kirjailijaliiton jakamasta Tirlittan-palkinnosta, johon kuuluu 10 000 euron rahapalkinto ja okariinosoitin. 

Toivola on ollut uuras ja työhönsä sitoutunut lasten- ja nuortenkirjailija jo vuodesta 1974 lähtien. Hän on kirjoittanut yli 40 teosta: kuvakirjoja eri ikäisille lapsille, lasten- ja nuortenromaaneja ja tarinakokoelmia.

Toivolan tuotannon erityisenä ansiona on rikas, kaunis suomen kieli. 

Toivola sai vuonna 2010 LukuVarkaus –palkinnon historiaan sijoittuvasta varhaisnuorten romanistaan Tuomas Karhumieli (2009). Ja kuten hyvin tiedetään, tämän saajasta päättävät nuoret lukijat.  

Anni unennäkijä jatkoi vielä samojen sankarien vaiheita vuonna  2011. Trilogian kolmas osa, Lumottu lehmus, ilmestyi äskettäin Toivolan omakustanteena BoD-palvelun kautta. Kustantajan haluttomuus julkaista kolmatta osaa johtui kuulemma siitä, että aiempien osien ilmestymisestä oli kulunut niin pitkä aika. 

Tämä kertoo jälleen karua kieltään siitä, kuinka hektiseksi lasten- ja nuortenkirjojen julkaisusykli on mennyt.

Virallisissa palkintoperusteluissa Toivolaa luonnehdittiin muun muassa seuraavasti:

Ritva Toivolan ura lasten- ja nuortenkirjailijana on pitkä ja osoittaa poikkeuksellista monipuolisuutta ja uudistumiskykyä. Toivola on ollut fantasiakirjallisuuden pioneeri Suomessa. Hän kirjoitti omaperäistä fantasiaa jo ennen varsinaista fantasiabuumia. Monet hänen fantasiakertomuksistaan ammentavat aineksia suomalaisesta kansanperinteestä: saduista, myyteistä ja kummitustarinoista. Tuomas Karhumieli –romaani (2009) on hyvä esimerkki Toivolan persoonallisesta tyylistä. Se on vahva tarina vanhojen aikojen Suomesta, jossa arkinen ja maaginen maailma elävät luonnollisesti rinnatusten. 

Toivola on ollut uranuurtaja myös nuorille suunnatussa novellistiikassa. Toivolan novellikokoelmat, kuten Panssarimyyrä (1992) ja Kummitusjuna (2004), ovat saaneet palkintoja ja kiitosta niin kriitikoilta kuin lukijoiltakin.

Toivolan tarinoissa tapaavat yhdistyä villi mielikuvitus ja lämmin empatia. Juoni voi kuljettaa vaikka kaukaiselle planeetalle, mutta hyvin inhimillisellä tavalla. Toivolan teksteissä ollaan heikomman puolella eikä suljeta silmiä vääryyksiltä. 

Monet Toivolan teoksista ovat kestäneet hyvin aikaa. Ne ovat sellaisia kirjoja, joiden suosio säilyy lukijapolvelta toiselle ja joita vanhemmat voivat lukea yhdessä lasten kanssa.
Kirjailijat tuntevat Ritva Toivolan ystävällisenä ja kannustavana kollegana, jolta saa apua ja palautetta aina kun sitä pyytää, ja usein ihan pyytämättäkin.
 

Nuorisokirjailijat ry julkisti niin ikään tänään Turun kirjamessuilla joka kolmas vuosi jaettavan Pääskynen-kunniakirjan saajan. Tunnustuspalkinto on aiemmin jaettu henkilölle  tai työryhmälle, joka on edistänyt lasten ja nuortenkirjallisuuden tutkimusta ja tämän kirjallisuuden alueen tekemistä tunnetuksi. 

Tällä kertaa palkinto annettiin Turun kirjamessuille, joiden kanssa Nuorisokirjailijat ry on tehnyt yhteistyötä jo 25 vuoden ajan.

Suomen Arvostelijain liiton Turun jaosto myönsi jo perjantaina Turun kirjamessuilla Kritiikin punnukset –tunnustuspalkinnon kupeessa myös Taikapunnuksen, jonka sai viime vuonna Naantalissa aloittanut Kirjahyrrä-lastenkirjafestivaali.  Perusteluissa kiitettiin Kirjahyrrää  kulttuurisesta läpimurrosta.

Meteliä messukirjoista

Rouva Huulla surisee vieläkin päässä eilinen täysi kirjamessupäivä. Mutta hengissä ollaan, mikä on varmaan tärkeintä.

Virallisen messutiedotteen mukaan Helsingin messukeskuksessa vieraili neljän päivän aikana Kirjamessuilla, Musiikkimessuilla, Viini, ruoka & hyvä elämä -tapahtumassa sekä Art Forum Helsingissä yhteensä 71 500 kävijää. 

Kävijämäärä on kymmenen tuhatta vähemmän kuin viime vuonna, mutta kirjoja ostettiin kirjamessuilta sitä vastoin tänä vuonna lähes kymmenen prosenttia enemmän: TNS Gallupin kävijätutkimukseen osallistuneista 74 %  kertoi ostaneensa kirjan tai useampia, kun viime vuonna vastaava luku oli 65 %. 

Kävijätutkimuksesta selviää sekin, että painettujen kirjojen asemaan uskotaan edelleen vahvasti. Sähköisellä lukulaitteella kirjoja on lukenut vajaa kolmannes kävijöistä. Lukulaitteen omistavien määrä oli  tuplaantunut viime vuodesta 13 prosenttiin. Lukulaitteen aikoi hankkia vuoden sisällä lähes joka kymmenes kävijä ja hankintaa harkitsi viidennes kävijöistä.  

Rouva Huu oli kuuntelemassa messuilla mm. Hannu Mäkelää, joka kertoi tärkeimmistä lukuelämyksistään Satu Koskimiehen haastattelemana. Vaihdoin pari sanaa Mäkelän kanssa ennen esitystä, ja hän kertoi harkinneensa sähköisen lukulaitteen ostamista, mutta empii tätä radikaalia siirtoa yhä.

Mäkelän elämän tärkeimpien kirjojen joukossa oli Tove Janssonin Muumipappa ja meri ja hän totesikin, että ilman muumeja tuskin edes Herra Huuta olisi olemassa!

Aivan omaehtoisesti Mäkelä ei tosin muumien pariin nuoruusvuosinaan ajautunut, vaan siihen sysäsivät hänen 1950-60-luvun taitteen tyttöystävänsä, jotka lukivat maripaidoissaan Janssonia, ja pitihän tyttöjen mieliksi näihin kirjoihin paneutua…

Mäkelä loihe lausumaan myös viisaasti, että hänelle ei ole koskaan ollut Tove Janssonin tavoin erillisiä kirjallisuuden lajeja, vain kirjallisuutta, jota hän kirjoittaa.

Mäkelän listalla oli tietysti myös hänen hyvän ystävänsä Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira ja Antoine de Saint Exuperyn Pikku prinssi, jonka avulla hänellä on tapana ottaa uusia kieliä haltuunsa ulkomailla ostamalla tämän maan kulloisenkin käännöksen. Viimeksi Mäkelä luki Pikku Prinssin italiaksi ja viime Lapin matkallaan löysi myös Kerttu Vuolabin  saamennoksen.

Kristiina Louhi, Esko-Pekka ja Nikolai Tiitinen esittelivät uusimpia kuvakirjojaan Aatos ja Sofian sokeriletit ja Jätti ja jänöset. Siellä kuulin, että Tiitisten Kyyhkyn kysymys ja jäniskirja täydentyy trilogiaksi vielä yhdellä uudella teoksella.

Kiinnostavaa oli myös kuulla Johanna Venhon ja Annastiina Syväjärven Yllin kyllin -kuvakirjan synnystä. Rouva Huu lupaa palata piakkoin tähän kuvakirjaan uudelleen, kuten myös Sanna Pelliccionin Onni-poika saa uuden naapurin –kuvakirjaan. 

Rouva Huu kuuli myös, että kuvittaja Linda Bondestam oli pitänyt erittäin mielenkiintoisen esityksen Diktaattori-kuvakirjan käännöksistä eri kielille. Bondestam on joutunut kerran jos toisenkin tekemään muutoksia myös kuvitukseen, kulttuuristen tai muiden koodien puristuksessa, esim. poistamalla lapsidiktaattorin kokardihatusta tähden... 

Toivottavasti Bondestam julkaisee näitä kokemuksiaan jollain foorumilla! Tekstin tekijä Ulf Stark ei valitettavasti päässyt Helsingin messuille. 

Vajaa seitsemän tuntia oli ihan liian pieni aika ottaa edes osaa isosta kirjamessualueesta tukevaan syliotteeseen.  Eri alojen toimijoita oli kiva tavata ja vaihtaa hiukan ajatuksia ja kiittää kädestä pitäen yhteistyöstä: se on tärkeä osa messuilua ainakin rouva Huulle. 

Isoilla lavoilla oli pulaa istumapaikoista, muualla sen sijaan väljempää. Nuortenkirjallisuuteen keskittyvällä Louhi-lavalla näkyi olevan aina siitä ohi kulkiessani kivasti väkeä. Tammen kultaisten kirjojen juhlakirjan esittelyn kuulijakunta oli Huulle suurelta osin entuudestaan suurelta osin tuttua – on kiva kun on tukijoukkoja…

Ystäväni Kirsti kertoi alustukseni jälkeen, kuinka eräs vanhempi herrasmies oli ollut epätietoisen näköinen tilaisuuden alkaessa ja oivaltanut sitten vähin erin,  että tässä esitelläänkin Tammen kultaisia kirjoja niiden keltaisten sijaan.

Samanlaisen anekdootin on kertonut sekä Tammen kultaiset kirjat että Tammen keltaisen kirjaston  Suomeen tuonut Tammen kirjallinen johtaja Jarl Hellemann muistelmissaan Lukemisen alkeet ja muita kertomuksia kustantajan elämästä (1996):

Vanha Mitsubishini oli alkanut osoittaa ikääntymisen merkkejä, ja vein sen korjaamoon tarkistettavaksi. Monttöörin kanssa tuli puhe, että tämä oli Tammen vanha auto ja että olin ollut Tammessa töissä.

         – Ai Tammi, sanoi asentaja, ja pyyhki käsiään trasselituppoon. – Tammellahan oli semmonen kuuluisa kirjasarja jota minäkin nuorempana keräsin hyllyyni. Mikä sen nimi nyt oli?

         Sisässäni läikähti lämpimästi. Tässä oli nyt se, jonka olin aina toivonut tapaavani elävässä elämässä, aito suomalainen työmies joka on varttunut minun valitsemieni kirjojen parissa, oikea rasvanahkainen Keltaisen kirjaston lukija.

         Monttööri mietti otsa rypyssä kadonnutta nimeä, koetti repiä sitä hiuspehkosta rasvaisilla sormillaan. Päätin vapauttaa hänet miettimisen tuskasta.

         – Keltainen kirjasto, sanoin.

         Mies meni epävarman näköiseksi, otsaryppy painui yhä syvemmäksi.

         – Ee-e-i... ei se semmonen ollut... Tammen Kultaiset kirjat, niinhän se oli.

         Putosin korkeuksista takaisin maan pinnalle. Mutta sitten rauhoituin. Olinhan aikoinaan löytänyt Kultaiset kirjatkin. Ja kustantajalle voi olla samantekevää, mikä hänen kirjoistaan on tuottanut unohtumattoman lukuelämyksen, Joycen ”Odysseus" vai "Meidän Mirri''.

Rouva Huu selvisi messuista ostamatta yhtään kirjaa, mutta tytär osti kaksi ja yksi saatiin lahjana edellä mainitulta Kirstiltä. 

Ja onneksi myös Antikvaarisen kirjahuone Libriksen hyllyssä ollut Erik Kruskopfin Kuvataiteilija Tove Jansson 1914–2001  jäi ostamatta, sillä olihan minulla näköjään se jo entuudestaan omassa hyllyssä…


Kirjamessujen ydin on markkinoida uusia kirjoja uusille lukijoille. Yksi persoonallisimmista markkinointitempauksista messuilla oli Kariston esikoiskirjailija Magdalena Hain esiintyminen: hän asteli arvokkaasti ympäri messualuetta heliumilla täytetty hai-ilmapallo ja raamikkaiden miesten saattue vanavedessään...

Rouva Huu haluaa täten antaa kaikille kirjamessuille osallistuneille kirjailijoille, kuvittajille ja kustantajille virtuaalisen ansiomitalin nelipäiväisestä urakasta. 

Tihisen Kello tuhat selkeästi paras

Helsingin kirjamessuilla on tänään julkistettu Saarni-kirjat -kustannusosakeyhtiön ja Selkokeskuksen nuorille suunnatun selkokirjakilpailun voittaja sekä kärkeen sijoittuneet.

Raati valitsi kilpailun voittajaksi ja 3000 euron rahapalkinnon saajaksi nuortenkirjailijana entuudestaankin tunnetun Mimmu Tihisen käsikirjoituksen Kello tuhat. Lisäksi raati jakoi  kaksi kunniamainintaa: lasten- ja nuortenkirjailija Marja-Leena Tiaisen käsikirjoitukselle Varkaiden jäljillä ja Niina Mälkiän käsikirjoitukselle Liian pieni äidiksi.

Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu eri-ikäisille ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.

Kilpailuun tuli yhteensä 50 selkokäsikirjoitusta ja taso oli kärjen osalta korkea. Voittajateos julkaistaan syksyllä 2013.

Messutaan lasten- ja nuortenkirjoista

Seuraavat neljä päivää moni lasten- ja nuortenkirjallisuusentusiasti hummaa  Helsingin kirjamessuilla.

Tässä rouva Huun poimintoja messujen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen liittyvästä runsaasta tarjonnasta. Hyviä tärppejä löytyy myös Grafomaniasta.

Tänä vuonna messuohjelman laadinnassa on kiinnitetty huomiota lapsiin ja nuoriin, joille on räätälöity elämyksellistä ja puhuttelevaa monipuolista ohjelmaa. Kirjailijahaastatteluita tekevät mm. Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat. 

"Entistä enemmän on mietitty sitä, mikä tekee ohjelmasta juuri lapsia ja nuoria kiinnostavaa. Lasten ja nuorten lukemaan innostaminen on tärkeä tehtävä. Ohjelman pitää olla vaikuttavaa ja sen pitää kiinnostaa ensisijaisesti lasta, eikä pääasiassa vanhempia", kertoo messujen ohjelmajohtaja Stig-Börje Nyberg.

Torstai 25.10.

Edith Södergran-lava klo 10.30

Suomenruotsalaisesta fantasiasta keskustelemassa 60-vuotistaiteilijajuhlaa viettävä konkari Irmelin Sandman Lilius sekä nuoremman polven tekijät, Maria Turtschaninoff ja syksyn debytantti Jenny Wiik.

Louhi-lava klo 12.30

Urheilu nuortenkirjallisuudessa -paneelikeskustelussa mukana kirjailijat Markku Karpio, Kirsti Kuronen, Kirsi Pehkonen, Kalle Veirto ja Mika Wickström.

Edith Södergran-lava klo 14

Suomenruotsalainen kuvakirjallisuus on ansaitusti valokeilassa ja keskustelijoina mukana Janina Orlov, Irmelin Sandman Lilius, Ulf Stark, Sara Enholm-Hjelm, Linda Bondestam ja Mia Österlund. 

Stella Parland on suomenruotsalaisen kuvakirjan keskeinen uudistaja uudella vuosituhannella. Hänen ronskin värikylläinen retrotyylinsä jatkaa komeasti Camilla Mickwitzin perinteitä. 

Parlandin ja Ulf Starkin viime vuonna ilmestynyt Diktatorn on nyt saatu myös suomeksi Teoksen kautta Jaana Nikulan suomentamana.

Perjantai 26.10. 

Louhi-lava klo 12.30

Kotimaiseen nuortenkirjallisuuteenkin levinneestä dystopiabuumista keskustelemassa kirjailijat Anne Leinonen, Annika Luther ja Laura Lähteenmäki Salla Simukan johdolla.

Edith Södergran-lava klo 14

Vaasalaisen yläkoulun kahdeksasluokkalaiset ovat lukeneet Maria Turtschaninoffin Underforsin (suom. Helsingin alla) sähkökirjana ja kirjanneet näkemyksiään Umbra 8b –nimiseen blogiin. Kirjailija keskustelee romaanistaan koululaisten kanssa.

Lauantai 27.10

Louhi-lava klo 12.30

Runoraati: Kirjailijat Eija Lappalainen, Emilia Lehtinen ja Sari Peltoniemi esittävät kukin kaksi uutta runoa, jotka lukiolaisista koostuva raati arvostelee. Juontajana kirjailija Elena Mady.

Peltoniemi on sanoittanut jo ennen lasten- ja nuortenkirjailijaksi ryhtyistään lauluja Noitalinna Huraa -yhtyeelle, mutta ei ole vielä laventanut tuotantoaan nuorten lyriikkaan, kuten ei Lappalainenkaan. 

Odotankin mielenkiinnolla, mitä näillä kahdella on takataskussaan.  

Sunnuntai 28.10

Takauma-lava klo 11

Runosta lauluksi, eli kuinka laululyriikkaa kirjoitetaan. Mukana keskustelemassa Aulikki Oksanen, Sari Peltoniemi, Inka Nousiainen ja Satu Koskimies.

Topelius-lava klo 12.15

Lastenkirjallisuus ja maahanmuuttajat on aiheena Sanna Pelliccionin ja iranilaisen Bahar Mozaffarin keskustelussa, haastattelijana Maria Säntti. 

Sanna Pelliccionin uusimmassa kuvakirjassa Onni-poika saa uuden ystävän leikki-ikäinen Onni tutustuu naapuriin muuttavaan iranilaiseen pikkupoikaan. Pelliccioni sai kirjan tekovaiheessa paljon apua Bahar Mozaffarilta, joka toimii Rauhan lapset -työryhmän vetäjänä edistäen suomalaisten ja maahanmuuttajien kohtaamista.  

Rouva Huu suuntaa messuille sunnuntaina esikoisen kanssa. Tyttärelle kirjamessut ovat ensikertalaisena varmasti hämmentävä elämys: kuin kirjakarkkikaupassa ikään! 

Huun löytää Topelius-lavalta klo 14, missä aiheena on Tammen Kultaisten kirjojen juhlavuosi. Messuhulinassa tunnistusta voi auttaa myös oheinen Herra Huu -lusikkakaulakoru.