Pikkuväen 3-ulotteinen kirjasto: Sammakkoprinssi. 16 s., Artko 1971.
Pikkuväen 3-ulotteinen kirjasto: Kerrohan, mitä kello on! 16 s., Artko 1971.
Kun pikkuprinsessa oli eräänä päivänä leikkimässä lammen luona, hänen kultainen leikkipallonsa kierähti lampeen. Prinsessa tuli kovin surulliseksi. Juuri sillä hetkellä lumpeenlehdelle loikkasi suuri, ruma sammakko. ”Pikkuprinsessa”, sammakko kurnutti, ”jos lupaat olla ystäväni ja jos saan hetken istua vuoteesi satiinipeitteellä, minä tuon sinulle kultaisen leikkipallosi takaisin.”
Kesän tulon kunniaksi jotakin ihan erilaista: aikamatka 1970-luvun alun lastenkirjakäännösten kuriositeetteihin.
Minulla oli lapsena paljon omia kirjoja ja niistä valtaosa on myös yhä tallella.
Klassiseen ”Sammakkoprinssi”-satuun pohjautuva samanniminen kartonkisivuinen kuvakirja on painettu Japanissa.
Se on ilmestynyt Pikkuväen 3-ulotteinen kirjasto -sarjassa.
 |
| Kirjan vaillinaiset nimeketiedot löytyvät ensimmäiseltä aukeamalta, jonka kuvituskuva paljastaa jo, että sammakko tosiaankin pääsee kuninkaalliseen juhlapöytään. Kuvituskuva Artkon vuonna 1971 julkaisemasta kuvakirjasta Sammakkoprinssi. |
Takakannen mukaan sarjaan kuuluvat myös osat Pienten aapinen, Kuinka monta pikkuintiaania?, Peukaloinen, Tuhkimo ja Kerrohan, mitä kello on!
Viimeksi mainitun kirjan löysin äskettäin kirpputorilta, ja nyt huomasin, että kirja puuttuu Lastenkirjainstituutin kirjaston peruskokoelmasta. Niinpä lupasin lahjoittaa kirjan osaksi instituutin kirjaston kokoelmaa.
Sarjan kirjojen jujuna ja erikoisuutena on kannessa oleva hologrammitekniikkaa muistuttava kolmiulotteinen kuva.
Kyseinen tekniikka oli muistini mukaan ainakin 1970-luvulla yleinen myös postikorteissa, joissa kuva-aihe muuttui hieman, kun korttia kallisti hieman eri asentoon.
Sammakkoprinssin ja muiden sarjan kirjojen kansikuvan kuva-aihe ei kuitenkaan muutu toiseksi, mutta silti kirjan kansikuvan voimakas kolmiulotteisuuden tuntu vaikutti minuun lapsena maagisesti.
 |
| Tässä sammakko tulee kutsumatta kuninkaan linnaan. Prinsessan ja hänen äitinsä kehon kieli kertoo totaalisesta yllätyksestä. Kuvituskuva Artkon vuonna 1971 julkaisemasta kuvakirjasta Sammakkoprinssi. |
Sisäsivujen kuvituskuvat ovat todennäköisesti peräisin jostakin nukkeanimaatiosta, jonka jäljille kirjan nimeketiedot eivät kuitenkaan johdata.
Aukeamien kuvat ovat hyvin staattisia, paikalleen jähmettyneitä: nukkehahmojen olemuksessa huomio kiinnittyy käsien asentoihin ja jopa hieman pelottaviin, flegmaattisesti tuijottaviin silmiin.
Silti sekä kuvituskuvissa että lyhennetyssä sadussa on läsnä myös ”alkuperäisen” sadun tenhoa. Olkoonkin, että saatan olla nostalgiassani hieman puolueellinen.
 |
| Sadun kliimaksia edeltävä kohtaus, jossa sammakko on lopulta päässyt prinsessan satiinipeitteelle. Seuraavalla aukeamalla onkin sitten luvassa jännittävä metamorfoosi sammakosta komeaksi prinssiksi... Kuvituskuva Artkon vuonna 1971 julkaisemasta kuvakirjasta Sammakkoprinssi. |
Satuklassikoiden lisäksi sarjassa julkaistiin kolme kuvatietokirjaa, joissa opetellaan aakkosia, lukusanoja ja kellonaikoja.
Kerrohan, mitä kello on! -kirjassa tyttö ja poika heräävät aamukahdeksalta, nauttivat aamiaisen ja lähtevät ulos leikkimään.
Iltapäivällä vieraillaan sukulaistädin luona ja leikkejä jatketaan puoli viiteen asti.
 |
| Tasatuntien lisäksi kirjassa opetellaan myös neljännes- ja puolituntisia. Kuvituskuva Artkon vuonna 1971 julkaisemasta kuvakirjasta Kerrohan, mitä kello on! |
Tasan kello kuusi syömme päivällistä. Oioi, kylläpä meillä onkin jo nälkä! Mitähän hyvää äiti on tänään valmistanut? ”Meillä on pikkuisen kiire, sillä televisiosta alkaa kiva lastenohjelma viisitoista minuuttia yli kuusi.”
”Eipäs pidetä kiirettä”, isä sanoo. ”Ruoka täytyy ensin syödä kunnolla.”
Iltayhdeksältä lapset menevät ”kiltisti nukkumaan”.
 |
| Pikkulasten kuvakirjoissa on tyypillistä, että koetaan keskushenkilöiden kanssa päivänkierto aamusta iltaan. Puuhakkaan päivän jälkeen lapset menevät tyytyväisinä nukkumaan. Kuvituskuva Artkon vuonna 1971 julkaisemasta kuvakirjasta Kerrohan, mitä kello on!. |
