Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokailu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 31. maaliskuuta 2023

Arkisia oodeja terveelliselle lähiruoalle







Helena Koch: Perunan kuningaskunta. Kuvittanut Anne Pikkov. Suomentanut Anja Salokannel. 44 sivua. Kumma 2021. 

Merja Koski: Ruualla saa leikkiä. Jänis Jästipään ja Vihku Vitamiinin seikkailut. Valokuvakuvitus ja virkatut hahmot Tiina Poimio ja Merja koski. 94 sivua. Taiten kustannus 2022. 

 

 






Ruoan alkuperä, terveellinen ruokavalio ja eri maiden ruokakulttuurit ovat näkyneet viime vuosina monin eri painotuksin lastenkirjoissa. 

 

Nämä kaksi kirjaa lähestyvät ruokateemaa hieman epätavallisemmista näkökulmista.

 

Perunan kuningaskunta on veikeä virolainen satukokoelma vihanneksista. Se antaa tunteet muun muassa perunalle, kurpitsalle, kurkulle ja retiisille ja tekee näin kunniaa erityisesti H. C. Andersenin elollistetuista esineistä kertoville saduille.   

 

Tahatonta tragikoomisuutta satuihin työntyy arkisesta asiasta: vihanneksia kasvatetaan siksi, että niitä voitaisiin syödä:   

”Miksi minun pitäisi haluta, että joku syö minut?” retiisi kysyi kaikilta pienestä pitäen.

 

”Niin ne asiat vain tässä maailmassa menevät, kultaseni. Sitä vartenhan me kasvammekin”, yrittivät vanhemmat selittää hänelle. 

 

Anne Pikkovin kuvituksesta löytyy myös kasvien herkkää
ornamentiikkaa. Pikkovin kuvitusta Helena Kochin
satukirjaan Perunan kuningaskunta (Kumma 2020).    

 


Herneen yksinäisyys -satu kertoo pienestä herneestä, jonka kohtalona on olla herneenpalkon ainokainen.   


Sen yksinäisyys kuitenkin helpottaa,  kun palkoon työntyy mato:

 

Herneestä ja madosta tuli hyvät ystävät, jotka keskustelivat kaiken maailman asioista ja jakoivat suuria salaisuuksia. Heidän vankka yhteiselonsa jatkui siihen päivään, jolloin pieni mato haukkasi herneestä viimeisen palan. Maha tuli mukavasti täyteen, mutta pian maistuvan suupalan jälkeen pienen madon mieleen nousi haikea kaipaus. 

 

Monissa saduissa on hieman nurjamielistäkin huumoria, jonka tulkitsen olevan yksi virolaisen lastenkirjallisuuden ominaispiirre ja juontuvan maan historiasta sekä poikkeusajoista, jolloin erilaisille asioille piti lastenkirjoissakin keskiä kiertoilmauksia.




Näin railakkaasti peruna löhtee mukuloineen
talvilomalle kellariin. Anne 
Pikkovin kuvitusta Helena Kochin 
satukirjaan Perunan kuningaskunta (Kumma 2020).    

 

Perunan talviloma -sadussa peruna päättää luopua kasvimaan kuninkaan virastaan, koska on suivaantunut vihannesten jatkuviin oikkuihin ja riitoihin, joiden selvittelemisen takia se ei ole aikoihin ennättänyt viettää aikaa 17  mukulansa kanssa. 


Diplomaattinen kurpitsa muistuttaa perunaa lähestyvästä syksystä ja perunoiden nostosta: 

 

Kurpitsa oli oikeassa. Jo seuraavana päivänä perunoita odotti uutena asuipaikkana mukavan viileä ja hiljainen kellari. Siellä peruna sai keskittyä perheeseensä, ja hän löysi yllin kyllin aikaa myös pohtia omia ajatuksiaan. 



Kirjan sisäkansista löytyy kokoelma satukirjan "sankareista".
Anne Pikkovin 
kuvitusta Helena Kochin satukirjaan 
Perunan kuningaskunta (Kumma 2020). 

  


Merja Kosken  Ruualla saa leikkiä. Jänis Jästipään ja Vihku Vitamiinin seikkailut on tarinallinen tietokuvakirja terveellisestä ruokavaliosta. 


Jästipäinen jänis on ruokatottumuksissaan nirso ja suosii kaikkea makeaa. 


Jänis saa Vihku Vitamiinilta tuhtia tietoa kotimaisista kasviksista, marjoista, hedelmistä, sienistä, kaloista, maitotuotteista niiden terveysvaikutuksista sekä luonnonmukaisesti tuotetusta lähiruoasta. 



Kirjan visuaalisena koukkuna ovat Tiina Poimion virkkaamat satuhahmot, jotka seikkailevat osana Poimion valokuvakuvitusta. 


Eri ruoka-aineista on myös rakennettu erilaisia eläinhahmoja ja terveellinen ruoka on aseteltu houkuttelevasti lautaselle sananmukaisesti myös silmänruoaksi. 

 

Sipi Siili innostuu ensin kuullessaan, että ruualla saa leikkiä, mutta muistaa samalla, että äiti on kieltänyt sen.


– Miten ruualla saa leikkiä? Kysyy Sipi? 

 

Vihku näyttää Sipille, kuinka kesäkurpitsasta voi muotoilla auton, jonka päälle hän laittaa istumaan retiisikuljettajan.  

– Näin kasviksilla voi leikkiä, ensin muotoilla niistä hauskoja juttuja ja sitten syödä ne.



Terveellinen ruoka kauniisti ja mielikuvituksellisesti tarjottuna
on myös silmänruokaa. Valokuvakuvitusta Merja Kosken
tietokuvakirjaan 
Ruualla saa leikkiä. Jänis Jästipään ja Vihku
Vitamiinin seikkailut
(Taiten kustannus 2022).


Fiktiivisen tarinan lomaan on pakattu tuhti annos tietoa, joten se sopii erinomaisesti varhaiskasvatukseen ja alakouluun opetusmateriaaliksi. Nirsokin lapsi innostuu monista hänelle aiemmin vieraista vihanneksista hauskan tietotarinan ansiosta. 


Kirjan lopusta löytyy vielä terveellisten ruokien reseptejä. 


Merja Kosken tietokuvakirja palautti mieleeni Jukka Laajarinteen mainion novellikokoelman Ruoalla ei saa leikkiä (WSOY 2009, kuv. Martti Ruokonen), jonka arvio löytyy Lastenkirjahyllystä. 

 

 

 

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Itse tehty on parasta









Julia Donaldson & David Roberts: Kokki ja kuningas, suomentanut Raija Rintamäki. 32 sivua. Mäkelä 2018.

 



Sain kesän alussa tilauksen kirjoittaa katsausartikkeli Elintarvike ja terveys -lehteen uusista kotimaisista lapsille ja nuorille suunnatuita ruoka-aiheisista kirjoista. 

 

Ruokailuun, ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyviä lastenkirjoja onkin ilmestynyt viime vuosina todella paljon, ja monia niistä olen esitellyt myös Lastenkirjahyllyssä.

 

Yksi viehättävä käännöskuvakirja oli mennyt ilmestyessään minulta tyyten ohi, ja se ansaitsee nyt esittelyn.

 

Brittiläinen lastenkirjailija Julia Donaldson tunnetaan Suomessa parhaiten yhdessä kuvittaja Axel Schefflerin kanssa tekemistään Mörkyli-kuvakirjoistaan. 

 

Kokki ja kuningas on veikeä moderni riimitelty satu kuninkaasta, joka etsii itselleen uutta hovikokkia. 

 

Aloituskuvassa kuningas närppii haluttomasti tilaamaansa noutopizzaa. 


Kuninkaan ilme puhuu puolestaan: pizzan tilalle pitäisi saada
ehtaa kotiruokaa. David Robertsin kuvitusta Julia Donaldsonin tekstiin
kuvakirjassa Kokki ja kuningas (Mäkelä 2018). 


Moni kokki hakee toiveikkaasti työpaikkaa, mutta kuningas on kranttu ja löytää kaikkien hakijoiden työnäytteistä jotain valitettavaa. 

 

Viimeisenä hakijana on Veltto-Ville, joka kertoo suoraan olevansa luonteeltaan arka, mutta kokkailevansa kyllä mielellään. 

 

Kuningas haluaa työnäytteeksi paistettua kalaa ja ranskanperunoita. 

 

”Voi ei”, parkui kokki. ”Tätä täytyy vielä pohtia.

Mielelläni kalastaisin, mutten taida tohtia.

Jos haaviin uikin hai, niin siinä vasta piina!

Tai jos kastuu märäksi mun uusi esiliina?

Polvet lyövät loukkua”, vaikeroi nyt kokki.

”Kauhistuttaa kamalasti, kohta iskee shokki!”

 

Arkuuteensa vetoamalla Veltto-Ville laistaa kaikki ruoanlaiton vaiheet. 


Kuvakirjan juonellinen juju muistuttaa hieman H. C. Andersenin satua Keisarin uusista vaatteista. Nälkäistä ja samalla virkaintoista kuningasta on helppo höynäyttää. 

 

 

Raija Rintamäen riimittelemä suomennos on rytmikäs ja naseva. 

 

David Robertsin kuvitus ilakoi kuninkaallisella arvovallalla jyhkeillä, kuninkaallista mahtia pönkittävillä aukeamilla, vaikka samaan aikaan tarinassa kuningas muuttuu arkisissa toimissaan alamaistensa kaltaiseksi. Kuninkaan ilme pysyy kokkauksen eri vaiheissa peruslukemilla, mutta silti hänen olemuksensa terhakoituu loppua kohden silminnähden. 

 

Loppu hyvin: kuningas on hyvin tyytyväinen itse
valmistamaansa ruokaan. David Robertsin kuvitusta Julia Donaldsonin
tekstiin kuvakirjassa 
Kokki ja kuningas (Mäkelä 2018). 



Onnellisessa lopussa kuningas toivottaa kokilleen hyvää ruokahalua ja toteaa, ettei ole saanut pitkään aikaan yhtä maittavaa (= itse tekemäänsä) ruokaa.

 

Kokki ja kuningas sopii kesälomalla koko perheen yhdessä luettavaksi. 


Ruoanlaitto jää usein vain yhden perheenjäsenen kontolle. 


Jos ruoka ei miellytä, niin tehköön jokainen vuorollaan ruokaa omien mieltymystensä ja taitojensa mukaan.