24. luukku: Seimen äärellä

Martta Wendelin: Joulun ilosanoma, Otava 1955. 

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Jukka Petäjä kutsuu lauantaiesseessään jouluseimeä kristinuskon synnyn pysäytyskuvaksi:

Ohi kiitävään hetkeen kätkeytyy ikuisuus. Jouluseimi on nimittäin kristin­uskon synnyn pysäytyskuva, historiallinen still-kuva. Jouluevankeliumi tulee sananmukaisesti lihaksi aaton lähestyessä. Vege-versiota siitä ei ole saatavilla.

Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 
Martta Wendelinin kuvitusta kuvakirjaan
Joulun ilosanoma (Otava 1955). 

Martta Wendelinin (1893–1986) joulukuvasto antoi suomalaisille aina 1950-luvulle asti ikonisen ja ihanteellisen  joulun mallin.

Wendelinin joulukuvasto sai hänen ikätoveriaan ja kuvittajakollegaansa Rudolf Koivua (1890–1946) laajemman levikin:  Wendelinin piirsi yli 600 joulukorttia ja lukuisia joulupostimerkkejä, ja tähän verraten Koivun piirtämien postikorttien määrä jäi pienemmäksi.  

Tietäjät kiirehtivät tervehtimään vastasyntynyttä. 
Martta Wendelinin kuvitusta kuvakirjaan 
Joulun ilosanoma (Otava 1955).

Kumpikin kuvitti paljon myös joululehtiä.

Wendelinin kuvituksissa toistuu madonna-aihe. Hän kuvasi myös uurastavat naiset madonnan kaltaisina, arjen vaatimattomista oloista pyhään tilaan kurkottavina sankarinaisina.

Martta Wendelinin kuvitusta kuvakirjaan 
Joulun ilosanoma (Otava 1955).

Tämä jouluevankeliumin perustarinan toistava kuvakirja on varmasti ilmestyessään ollut kustantajallekin painoteknisesti nelivärikuvituksensa takia iso panostus. 

Uuden vuosituhannen modernin joulun viettäjäkin tavoittaa siitä alkuperäisen hartauden tunnun. 

23. luukku: Joulupukki kaipaa todellista ja syvää rauhaa

Ulla Etto & Jorma Etto: Joulupukin päiväkirja, Arktinen banaani 1998.



Ulla ja Jorma Eton sarjakuva on hauska kotimainen vastine Raymond Briggsin Joulupukki-sarjakuville. Joulupukin päiväkirja perustuu Jorma Eton jo vuonna 1963 kirjoittamaan samannimiseen pienoisromaaniin.

Etto (1931–2016) työskenteli muun muassa Rovaniemen kaupunginkirjaston johtajana 1961-1984 ja kulttuurilehti Kaltion päätoimittajana vuosina 1964–1965.  

Takakannessa mainostetaan kansien välistä löytyvän "intiimit paljstukset joulupukin hämärästä menneisyydestä, henkiökohtaisesta kriisista ja olemisen ongelmista.

Rubrecht kovistelee Joulupukkia: "Mitä joulu nykyään on? 
Ei mitään!" Ulla Eton kuvitusta Jorma Eton 
sarjakuvatarinaan Joulupukin
 päiväkirja (Arktinen banaani 1998).  

Joulupukki muistelee menneitä, yrittää kerrata oppi-isänsä Santa Nikolauksen viisauksia ja taivastelee tapain turmelusta ja perinteiden hapertumista. Hän tapaa barista Rubrechtin, jonka kanssa mietitään kaiken muun ohella myös joulun syvintä olemusta. 

Joulupukin uupumus pahenee.
Aaton velvollisuuksien jälkeen hän on nukkunut
tapaninpäivästä loppiaiseen, ja romahdus on lähellä,
kun radio soittaa vieläkin joululauluja. Ulla Eton kuvitusta
Jorma Eton sarjakuvatarinaan Joulupukin
 päiväkirja (Arktinen banaani 1998). 

Mikään lastenkirja tämä Joulupukin angstinen tilitys ei todellakaan ole. Joulupukin filmi pimenee ja hän on lepäämässä sairaalassa pitkään. Vaan kyllä siitä vielä elämä valostuu.

Kun seuraavaan jouluun on tasan puoli vuotta aikaa, Joulupukki kirjoittaa päiväkirjaansa: 

Minulla on täällä yksinäisyyteni, oma kämppäni, oma rakas puroni vilpoisine vesineen ja rauha, joka todellista ja syvää eikä mitään joulurauhaa.

Ulla Etto  on kuvittanut myös lastenkirjoja, Rovaniemelle sijoittuva Priitu Rovaniemen markkinoilla ilmestyi vuonna 2009 ja Eton kotisivuilla hän kertoo tekevänsä sille jatko-osaa sekä historiallista tietokirjaa Suomen itsenäistymisen ajasta, syksystä 1917 kevääseen 1918.

22. luukku: Himmeli joulun tuojana

Pirkko Kuusela: Uusi himmelikirja, 176 sivua,  piirrokset tekijän, valokuvat Kati Länsikylä, taitto Susanna Raunio, Moreeni 2018. 

Himmeli on vanha perinteinen joulukoriste, joka on kokenut uuden tulemisensa viime vuosina. 

Perinteisen olkihimmelin rinnalla on kehitelty moderneja variantteja: muovi- tai paperiipillit ja PVC-putket valokuituineen  sopivat myös trenditietoisten sistustajien makuun. 

Yksinkertainen on kaunista. Pikku Iivari -niminen 
himmeliohje Pirkko Kuuselan kirjassa Uusi himmelikirja 
(Moreeni 2018).

Pirkko Kuuselan edellinen himmelikirja ilmestyi vuonna 2013. Uudessa Himmelikirjassa on paljon perinteisiä himmelimalleja, mutta niitä on myös höystetty erilaisilla koristeilla. 

Kuusela on perehtynyt esimerkiksi puolalaiseen pajakki-perinteeseen, jossa himmeliä koristellaan paperikukkasilla ja muilla katseen vangitsijoilla. Tällaiset himmelit sopivat varmasti kesäjuhliin tai vaikkapa hääjuhlan koristeiksi. 

Puolalaiset pajakit on koristeltu runsaasti ja siksi
ne sopivatkin erilaisen juhlien koristeiksi. Tässä mallissa kukat on
tehty kreppipaperista. Kuva Pirkko Kuuselan kirjassa Uusi himmelikirja (Moreeni 2018). 

Ohjeista löytyy myös tuikkuhimmeli, joka ajatuksena tuntuu järjenvastaiselta, mutta sen materiaalina onkin käytetty alumiinisten tuikkukynttilöiden suoria sivuosia, jotka on leikattu auki ja pakotettu puikon avulla pyöreään muotoon.

Ohjeet ovat selkeitä. Eri mallit on nimetty modernisti ja valokuvat himmeleistä kunnioittavat kohdettaan, joka voi olla käytetyn materiaalin mukaisesti hauras, jykevä, säkenöivä tai rustiikki.

21. luukku: Ei pidä etsiä joulua omaa sydäntään etäämpää

Marjatta Kurenniemi: Toivoisin että asuisin kuussa, Marjatta Kurenniemen satuja ja runoja, kuv. Sanna Mander, toim. Ismo Loivamaa, WSOY 2018.

Joulu on perinteisesti ollut satujen aikaa ja jouluun kuuluu myös sadun lumous ja ihmeiden ilmaantuminen harmaaseen arkeen.

Vielä viitisenkymmentä vuotta sitten rakastetuilta satukirjailijoilta tilattiin joululehtiin jouluaiheisia satuja. Usein tilaus tehtiin kesällä ja kirjailijan oli viritettävä mieikuvituksensa jouluisiin tunnelmiin. 

Kurenniemen rakastetuin runo taitaa olla Zacharias Topeliukseltakin
inspiraatiota saanut Vattumadon talo. Sanna Manderin kuvitusta
Kurenniemen satujen ja runojen antologiaan
Toivoisin että asuisin kuussa (WSOY 2018). 

Kenties satu "Riitta-Maija etsii joulua" on ilmestynyt alunperin jossakin lasten joululehdessä. Se on ensimäisen kerran ilmestynyt Kurenniemen satukokoelmassa Varpusprinsessa vuonna 1964.

Nyt satu on päässyt mukaan Ismo Loivamaan toimittamaan Marjatta Kurenniemen satujen ja runojen juhlavuosi-

antologiaan Toivoisin että asuisin kuussa. Kurenniemen syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. 

Riitta-Maija odottaa joulua malttamattomana. Hän havahtuu joulun tuloon jo kesäll ja äiti joutuu häntä vähän toppuuttelemaan: 

–    Minä tahdon, että joulu on pian, sanoi Riitta-Maija pahantuulisena. 

–     Joulu tulee aikanaan, äiti sanoi. – Se ei ollenkaan välitä, tahdotko vai et. 

Retronostalgiaa! Sanna Manderin kuvitusta 
Kurenniemen satujen ja runojen antologian 
Toivoisin että asuisin kuussa  satuun
 Riitta-Maija etsii joulua (WSOY 2018). 

Tyttö ei tyydy odottamaan toimettomana, vaan lähtee äitiin äkämystyneenä hakemaan joulua.

Riitta-Maija päätyy Tingelstiinan ja Tangelstiinan punaiseen tupaan. 

Onneli ja Anneli -kirjoista tutut joulukoristeiden ”viljelijät” ovat siis kokeneet ensitulemansa jo tässä yksittäisessä sadussa!

Tingelstiina ja Tangelstiina kertovat Riitta-Maijalle että ”ei joulu vielä ole valmis”. 

Ja tämän voi tyttö myös itse nähdä joulukoristepellolla: 

Siellä oli pitkä rivi puita, joissa kasvoi joulukuusen koristepalloja. Toiset olivat hopeanvärisiä, toiset kultaisia ja jotkut monenkirjavia. Mutta kaikki ne olivat vielä aivan pieniä. Toisissa puissa kasvoi joulukelloja, mutta nekin olivat vielä pieniä ja niiden reunat olivat supussa.   

Joulukynttilät kasvoivat pitkissä penkeissä suorissa riveissään vielä kovin hentoina ja heiveröisinä. – – 

Riitta-Maija palaa viisastuneena vierailultaan ja yrittää myös arjen tekojen kautta ymmärtää, että joulua ei pidä etsiä omaa sydäntään etäämpää.

Ruskean eri värit ovat oikeutetusti vallalla tässä moraalisestikin
ojentavassa sadussa. Sanna Manderin kuvitusta Kurenniemen satujen ja
unojen antologiasta  Toivoisin että asuisin kuussa  löydytään
satuun Karolus ja kivet (WSOY 2018).

Sanna Mander on kuvittanut antologian freesisti: kuvituksissa on ripaus retkohenkeä väreissä ja hahmoissa, riittävästi variaatiota erilaisten tekstien nyanssien ja tunnelman tavoittamisessa (esim. pitkä satu ”Karolus ja kivet” on saanut jykevän tulkinnan ja ”Rosvon tytär” ja Satu tavattoman tavallisesta prinsessasta” ovat tähänkin aikaan sopivia vahvojen tyttöjen kasvutarinoita). Satujen tytöt viis veisaavat klassisten satujen kliseisistä juoniaihelmista, vaan toimivat oman päänsä mukaan. 

Manderin kuvitukset tavoittavat hyvin myös Kurennniemen satujen ja runojen nonsense-hulluttelun. 

Lastenkirjallisuuden asiantuntija Ismo Loivamaa on perannut ansiokkaasti Kurenniemen laveaa tuotantoa ja tuonut kokoelmaan myös jo unohdettuja helmiä. 

WSOY ansaitsee erityiskiitoksen satuantologian kustantamisesta. Juuri näin pitää vanhaakin lastenkirjallisuutta aika ajoin pöyhiä ja tuoda sieltä kultajyviä myös uusien lukijasukupolvien tietoisuuteen. 

20. luukku: Joulu ei ole täydellinen ilman kuusta

Réka Király: Pieni suuri tarina joulusta, 32 sivua, Etana Editions 2018.

Metsän eläimet ovat tuttuja jo kahdesta aiemmasta Réka Királyn kirjasta Pieni suuri tarina huomisesta ja Pieni suuri tarina ystävyydestä (WSOY 2016 ja Etana Editions 2017). 

Kettu, hiiri, siili ja jänis valmistelevat joulua.
Réka Királyn kuvitusta kuvakirjaan
Pieni suuri tarina joulusta (Etana Editions 2018). 

Joulutohinat ovat käynnissä.

 

Värikkäät kävyt kilisevät. Hiiri   

koristelee ikkunoita ja Siili neuvoo.  

Ketulla on kiire. Kaikki ruuat on   

saatava valmiiksi. 

Vaan yhtä puuttuu. Joulukuusi! 

Sellainen pitäisi hakea karhulta. 

Karhun kotiluolan lähellä on metsä parhaat joulukuusiviljelykset.

Urhea siili lähestyy karhun asumusta. Réka Királyn kuvitusta
kuvakirjaan Pieni suuri tarina joulusta (Etana Editions 2018). 

Eläimet yksi kerrallaan lipeävät matkasta, ja tehtävän loppuunsaattaminen  lankeaa lopulta urhealle Siilille, joka karaisee luontonsa ja lähestyy metsän pelättyä kuningasta.

Pöllö on lentänyt jo ennakolta vähän vihjaamaan karhulle siilin tulevasta vierailusta.

Siili on ällistynyt: karhuhan onkin mukava, ja niin se päättää kutsua karhun

eläinten yhteiseen joulujuhlaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Karhu on mukana joulukesteissä!
Réka Királyn kuvitusta kuvakirjaan Pieni suuri
tarina joulusta (Etana Editions 2018). 

Réka Királyn tarina tihkuu hyvää joulumieltä. 

Kuvakirjan joulun ydinsanoma - yhdessä olo ja joulun kiireettömyydestä nauttiminen - avautuu jo taaperollekin.

Ja onneksi täydellisen joulun ainekset syntyvät melko vähistä aineksista! 

Tekstiä on juuri sopivan vähän ja pelkistetyt, mutta sympaattiset hahmot ilmaisevat suuria tunteita koko olemuksellaan.

19. luukku: Jokainen tähti on ainutkertainen

Kristiina Töyli: Leikkaa paperitähtiä, valokuvat Jukka Lehto ja Sarah Senf, 126 sivua, Moreeni 2018. Graafinen suunnittelu ja taitto Ninni Kairisalo.

Kädentaitokirjat ovat todellinen runsaudensarvi: ei voi kuin ällistellä sitä  innovatiivisuutta, millä erilaisia käsityötekniikoita nykyisin esitellään. 

Näin huikaiseviin tähtiin ei ihan aloittelija pysty,
mutta haasteita on aina hyvä olla 
elämässä... Kuvitusta Kristiina Töylin 
kirjaan Leikkaa paperitähtiä (Moreeni 2018).

Kristiina Töylin paperitähtikirjan äärellä ei voi kuin ihmetellä, ettei kukaan ole aiemmin hoksannut tuoda tätä kansakouluissakin jo perinteistä  ja materiaaliltaan huokeaa paperiaskartelua uusien äärimmäiseen hifistelyyn taipuvaisten kädentaitajasukupolvien tietoisuuteen. 

Kirjan lähtökohta on sama kuin luontoäidillä: jokainen lumihiutale on uniikki ja samalla tavalla on liki mahdotonta tehdä kahta tismalleen identtistä paperitähteä. 

Onnistumisen ilo syntyy juuri variaatioiden runsaudesta. 

Hyvät työvälineet ovat tärkeät huolellisen leikkuupinnan
aikaansaamisessa ja työergonomiassa. Kuvitusta Kristiina Töylin kirjaan 
Leikkaa paperitähtiä (Moreeni 2018). 

Kirjan ohjeet ovat paneutuneita: taitteluohjeet ja havainnolliset mallipiirrokset auttavat aloittelijaa hoksaamaan paperitähteilyn perusasiat.

Töylin oma paperitähti-innostus juontuu lapsuuden kotipappilaan joka jouluksi yhdessä äidin ja sisarusten kanssa tehdyistä paperitähdistä.

Vasemmalla Töylin lapsena tekemä paperitähti ja sen vieressä
aikuisiän mestarileikkauksen tuloksia. Kuvitusta Kristiina Töylin kirjaan 
Leikkaa paperitähtiä (Moreeni 2018). 

Kirjaan on taltioitu Töylin pari-kolmevuotiaana tekemä varhaisin tähtiluomus, jonka hänen äitinsä on tallentanut tärkeänä aarteenaan.

Yrityksiä, erehdyksiä ja pientä onnistumisenkin tunnetta.
Omia kokeiluja paperitähtityöpajassa. 

Minulla oli mahdollisuus osallistua käsityökoulu Näpsässä tamperelaisen Töylin vetämään paperiaskartelutyöpajaan marraskuussa.

18. luukku: Into-tonttu pelastaa kollegoitaan kiipelistä

Raili Mikkanen & Harri Tarkka: Into-tonttu pelastaa joulun, 29 sivua, Minerva 2018.

Kotimaisia jouluisia peruskuvakirjoja ei tänä vuonna ole juurikaan ilmestynyt.

Raili Mikkasen Histamiinin joulukalenteri vuodelta 1980  äänestettiin äskettäin kaikkien aikojen suosituimmaksi television joulukalenteriksi. Histamiini sai lähes puolet kaikista annetuista äänistä. 

Mikkasen ja kuvittaja Harri Tarkan Into-tonttu on Histamiinin tapaan hieman tohelo, mutta äärimmäisen sympaattinen joulumielen eteenpäin viejä.

Into saa Joulupukilta vastuullisen tehtävän auttaa jouluaattona matkaan lähteneitä tonttuja, jos heillä on virkatehtävässä odottamattomia vastoinkäymisiä tai muuten yllättäviä sattumuksia.   

Into saa käyttöönsä pukin luottoporon, Viiman, jonka nopeutta tarvitaan pelastuspartion tehtävissä. 

Mitä ihmettä: Annin vanhemmat ovat nukahtaneet kesken 
kirjan lukemisen! Hartti Tarkan kuvitusta Raili Mikkasen tekstiin 
kuvakirjassa Into-tonttu pelastaa joulun (Minerva 2018). 

Ensimmäisessä pelastuskohteessa Hiisku-tonttu on jäänyt jumiin Anni-tytön kotiin. Anni haluaa, että tonttu lukee hänen saamaansa joululahjakirjaa aina uudelleen. 

Tytön vanhemmat ovat jo nukahtaneet Hiiskun monotoniseen ääneenlukuun ja vahtikoira ei päästä tonttua lähtemään. 

Toisessa paikassa Jossu-tonttu on koukuttunut tietokonepelin pauloihin eikä malta lähteä jatkamaan matkaa ja kolmannessa kohteessa Mili-tonttu on juuttunut savupiippuun toimittaessaan lahjoja perheelle, joka on tottunut saamaan lahjat takan kautta.

Joulutontut eivät pidä kiinni suomalaisista joulutraditioista:
tonttu voi asiakkaan toivomuksesta toimittaa lahjat myös
savupiipun kautta. Hartti Tarkan kuvitusta Raili Mikkasen tekstiin 

kuvakirjassa Into-tonttu pelastaa joulun (Minerva 2018). 

Äkkikäänteisen aattoillan kruunaa Joulupukin juhla-ateria. Into on saanut kunniapaikan istua Joulupukin vieressä. 

Harri Tarkka piirtää ilmeikkäitä ja karismaattisia tonttuja, joilla on hauskat kulmikkaasti kääntyilevät tonttulakit. 

Tarkan karismaattisissa tontuissa on samaa särmikkyyden ja sympaattisuuden yhdistelmää kuin Usko Laukkasen (1930–2000) aikanaan suosituissa peikkokuvituksissa. Laukkasen kuvitusnäyttely Satumaja on avautunut Tampereella, Tamperetalossa Muumimuseon Observatorio-galleriassa. Näyttely on tuotettu yhteistyössä Suomen Sarjakuvamuseo ry:n kanssa. 

Näyttely on avoinna maaliskuun loppuun asti. 

17. luukku: Joulukuusi tuo joulun

Juris Zvirgzdins & Evija Stukle-Zuitina: Ensimmäinen joulukuusi = Pirma Ziemassvetku eglite = The First Christmas Tree suomentanut Mirja Hovila, englanninkielinen käännös Seppo Hovila, 48 sivua, Paperiporo 2016. 

Tämä kolmikielinen tietokuvakirja kertoo vuonna 1510 Riiassa Latviassa alkaneesta perinteestä, joka nyttemmin on levinnyt ympäri maailman: suurien ja pienten kaupunkien ja kylien keskustaan pystytetään joulun aikaan valaistu joulukuusi. 

Vanhan legendan mukaan perinne on aloitettu Riiassa ja kaupunki onkin julistautunut sillä perusteella maailman joulupääkaupungiksi.  

Kuvakirjan tarina on suomeksi, englanniksi ja latviaksi. 

Matias on nuohoojamestarin oppipoika. Poika on tullut äitinsä kanssa maaseudulta Riian kauppakeskukseen paremman elämän toivossa. 

Riian kaupunki oli  tärkeä kaupankäynnin keskus keskiajalla.
Evija Stukle-Zuitinan kuvitusta Juris Zvirgzdinsin tekstiin
kuvakirjassa Ensimmäinen joulukuusi (Paperiporo 2016).   

Nuohoojamestari on pyytänyt poikaa hakemaan läheisestä metsästä katajan- oksia ja pienen kuusen, sillä niitä tarvitaan nuohoamisessa. 

Pojan pitää kiirehtiä  takaisin kotiin, ennen kuin kaupungin portit suljetaan yöksi. Matias eksyy lumituiskussa ja päätyy rosvojoukon leirinuotiolle. Rosvot päästävät pojan kuitenkin jatkamaan matkaansa ja antavat vielä kolikon, jolla poika voi tarvittaessa lahjoa portinvartijat.

Mustapäiden veljeskunnan riehakasta juhlintaa.
Evija Stukle-Zuitinan kuvitusta Juris Zvirgzdinsin tekstiin
kuvakirjassa Ensimmäinen joulukuusi (Paperiporo 2016). 

Matias päätyy takaisin kaupungin muurien suojiin, mutta joutuu keskelle mustapäiden veljeskunnan riehakasta juhlintaa. 

Veljeskunnan jäsenet tempaavat Matiakselta kuusen ja koristelevat sen omenilla ja silkkinauhoilla. 

Paperiporo on pieni erikoiskustantamo, joka julkaisee latvialaista kirjallisuutta. 

16. luukku: Se raottaa ovea, ja vihdoin joulu on kaikkialla.

llona Pietiläinen: Tervetuloa jouluun! Säteilevät kodit, satumaiset ideat ja lempeät tarinat. Toim. Heli Bergius, 192 sivua,  Docendo 2018. Graafinen suunnittelu Eija Kuusela

Monet naistenlehdet julkaisevat nykyisin hyvissä ajoin ennen joulua teemanumeroita, jotka on pakattu täyteen kulloisenkin trendin mukaisia joulusisustuksia, -reseptejä ja lahjaideoita. 

2000-luvulla on ilmestynyt myös paljon jouluihanteita välittäviä lifestyle-kirjoja, joissa tuodaan esille ihanteellisen joulun perusasioita, vaihtelevin painotuksin. 

Tervetuloa jouluun ei kuitenkaan ole yltiö-makeileva joulukirja, vaan jokainen voi poimia siitä omaan elämäänsä sopivat jouluiset mausteet, tai olla poimimatta. Jonkun joulu voi tulla jo siitä, että pääsee näkemään toisten kauniita joulukattauksia. 

Tulppaanit eivät kavahda lumensekaista vettäkään.
Ilona Pietiläisen valokuvakuvitusta kirjaan
  Tervetuloa jouluun (Docendo 2018). 

Kirjassa todetaan, että ”Pienistä asioista tulee suuria, jos vain annamme niille luvan”  ja että ”Joskus vähemmän saattaa olla enemmän. Joulukoti voi näyttää juuri siltä kuin me itse tahdomme”. 

Valkoinen puutalokoti-blogia pitävä valokuvaaja ja sisustustoimittaja Ilona Pietiläinen on vieraillut erilaisten perheiden joulukodeissa. 

Kirjan lukija pääsee kirjaa selailemalla vierailulle koteihin, joiden eri ikäiset asukkaat jakavat parhaita reseptejään ja kertovat, kuinka itse virittyvät parhaiten jouluun. 

Jouluna muistetaan myös lintuja. Ilona Pietiläisen valokuvakuvitusta kirjaan
  Tervetuloa jouluun (Docendo 2018). 

Vaikka kirjan kodit ovatkin järkiään aistikkaasti sisustettuja, niissä on silti onneksi myös asumisen ja arjen tuntuakin.

Kirjassa on paljon kiinnostavia vinkkejä. Esimerkiksi tulppaanit pitävät kylmästä, joten ne voi laittaa maljakkoon, jossa on lunta! 

Perinteistä riisipuuroa voi terästää kuohukermalla. Aion oitis kokeilla kumpaakin itselleni ihan uutta vinkkiä joulun aikaan. 

 Pienen Melina-tytön jouluun kuuluvat myös yhteiset kirjanlukuhetket:

Illalla kaivaudutaan peittojen alle ja kuunnellaan satuja. Kirjoja voi välillä selailla, mutta silloin kuunnellaan, kun äiti lukee.
 

Joulutunnelmointia lapsiperheessä.
 Ilona Pietiläisen valokuvakuvitusta kirjaan
  Tervetuloa jouluun (Docendo 2018). 

Tervetuloa jouluun -kirjassa ei turhia hötkyillä. 

Joulu tekeytyy vähin erin valmiiksi ilman turhaa stressiä ja säntäilyäkin:

Oman kodin joulu valloittaa pikkuhiljaa. Se kiipeää ensin pihalle, ja siitä se hiippailee kuistille. Se raottaa ovea, ja vihdoin joulu on kaikkialla.

Joulu ei liioin tarkoita vain koristeita ja kimallusta. Se on ennen kaikkea "tähtihetkiä ja aikaa rakkaiden kanssa". 

Varmuuden vuoksi kirjassa annetaan silti hyvä ja helppo neuvo, joka pätee niin arkeen kuin juhlaankin: 

Hengitä syvään ja rentoudu.