Maiseman ja luonnon lukutaitokin on tärkeää

Reetta Niemelä, Karoliina Suoniemi & Sanna Pelliccioni: Ada ja kasvien kuiske. 124 sivua. Sagalund 2025.

Ada ja kasvien kuiske ilmestyi jo viime vuoden puolella, mutta olen odottanut talven kellahtamista vehreän kevään puolelle, jotta tarinallinen tietokirja virittäisi minua sopivalle taajuudelle.
 
Kirjan on kustantanut Kemiönsaaressa sijaitseva Sagalundin museo, joka on Suomen ensimmäinen ulkomuseo, perustettu vuonna 1900. 

Sagalundissa on myös puutarha ja lastenkulttuurikeskus.  
 
Kirja on esineenä tavattoman kaunis: vaaleanvihreä kluuttiselkämys ja lukumerkkinauha ohjaavat itsessään lukijaa rauhoittumaan ja nauttimaan sekä tarinan että luonnon estetiikasta.
 
Ada ja kasvien kuiske on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka museot näkevät nykyisin entistä enemmän vaivaa löytääkseen museokauppoihinsa ja valtakunnalliseen levitykseen lastenkirjoja, jotka havainnollistavat kiinnostavasti oman alueen erityispiirteitä.  

Sanna Pelliccioni asettaa kauniisti aukeaman oikealla laidalla seisovat lapset
osaksi vanhaa perinnemaisemaa. Pelliccionin kuvitusta Reetta Niemelän ja Karoliina Suoniemen kirjoittamaan lastenkirjaan Ada ja kasvien kuiske (Sagalund 2025). 

Kirjahanke on toteutettu Ympäristöministeriön tuella. 

Sagalundin museo näkyy kirjassa lähinnä kuvituksessa, jossa on hyödynnetty vanhoja valokuvia. Itse tarinassa paikallisväri ei ole niin vahvasti aistittavissa. 
 
Alakouluikäinen Ada lähtee uusperheensä kanssa kesänviettoon vuokramökille. 

Jo mökin pihalla Ada tuntee outoja väristyksiä, ja pian hän jo saa yhteyden nimikaimaansa, kylällä kauan sitten asuneeseen, jo edesmenneeseen vanhaan Adaan, joka oli piikana pappilassa ja teki kyläläisille ompelutöitä. 

Tyttö huomaa myös kuulevansa pihapiirin ja lähialueen kasvien puhetta. 
 
Kirjalla ei ole vain yhtä lukukoodia: sen voi lukea jännitystä leppoisasti nostattavana mysteeriseikkailuna, mutta luonnon tutkimiseen virittynyt lapsi voi saada siitä myös sykäyksen ottaa enemmän selville omasta lähiluonnosta  ja sen arkipäiväisestä suojelusta. 

Ada löytää vanhan kasvion ja tutkii kiinnostuneena sen kasveja.
Sanna Pelliccionin kuvitusta Reetta Niemelän ja Karoliina Suoniemen
kirjoittamaan lastenkirjaan Ada ja kasvien kuiske (Sagalund 2025). 

Kasvit antavat Adalle tietoa ja välittävät myös huolensa siitä, että ihmisten toimet muodostuvat uhkaksi luonnon monimuotoisuudelle:
 

 
Äkkiä Ada ymmärtää jotain tärkeää. Sillä, että etsii ja opettelee tuntemaan kasveja, on todella suuri merkitys. Lapset voivat kertoa aikuisille ja kaikille kiinnostuneille, missä harvinaiset kasvit kasvavat. He voivat saada aikuisetkin suojelemaan niitä. Ada tuntee pulppuilevaa riemua. 

 

Lapset tekevät lähiluontoon päiväretkiä polkupyörillä.
Pelliccionin kuvitusta Reetta Niemelän ja Karoliina Suoniemen
 kirjoittamaan lastenkirjaan Ada ja kasvien kuiske (Sagalund 2025). 

Ada saa paikallisoppaikseen kaksi ikätoveriaan, Daniellen ja Marcuksen, joiden kanssa hän tekee  pieniä päiväretkiä kylän eri puolille. 
 
Reetta Niemelä, Karoliina Suoniemi ja Sanna Pelliccioni vastaavat yhdessä erilaisista tekstikokonaisuuksista. Heidän eri alojen asiantuntijuutensa  lomittuvat toisiinsa, joten keskinäistä työnjakoa ei ole valmiissa lopputuloksessa eritelty. 

 

Sanna Pelliccionin biologin koulutus näkyy hienopiirteisissä
ja tunnistettavissa kasvikuvissa. Aukeamalla pihan ja pientareen
yleisiä kasveja. Pelliccionin kuvitusta Reetta Niemelän ja Karoliina Suoniemen kirjoittamaan lastenkirjaan Ada ja kasvien kuiske (Sagalund 2025). 

Sanna Pelliccioni näyttää jälleen monipuolisuutensa perinteiset puu- ja vesiväritekniikat hallitsevana kuvittajana. Hänen aiempi biologin koulutuksensa näkyy lajipiirteiden osalta tarkoissa kasvikuvissa. 
 
Perinnemaisemat pääsevät oikeuksiinsa  lintuperspektiivistä kuvatuissa jyhkeissä maisemakuvissa. 

Verraton lajissaan on myös  havainnollinen vanhan maalaistalon pohjapiirros, jossa katto ja osa seinistä on poistettu nukkekodin tavoin. 

Myös Pelliccionin henkilökuvissa luonto on eri tavoin väkevästi läsnä. 

Kannen juureva kuva-aihe, lapsi astelemassa paljain jaloin, varioi Johanna Venhon ja Pelliccionin  Metsämuistikirja -kuvakirjan kuvituskuvaa (Teos 2022).

Luin äskettäin Nelli Hietalan romaanin Puun sielu (Aula & Co 2026), joka lomittaa Hietalan oman elämän akuuttia kriisiä kuvanveistäjä Eva Ryynäsen (1915–2001) elämään. 
 
 

Puun sielun minäkertojalle muodostuu erityisen kiinteä suhde kodin lähellä olevaan vanhaan "keisarinmäntyyn". 

Puun sielun tavoin myös Ada ja kasvien kuiske havahduttaa luonnosta vieraantunutta (lapsi)lukijaa aistimaan väkevästi lähiluontoa, ottamaan siihen kontaktia rohkeasti ja siekailematta: 

Hiekkatie johtaa korkealle mäelle. Mäen huipulla tien vieressä seisoo uljas vanha mänty. Kun Ada pyöräilee sen ohi, hän on kuulevinaan sen humisevan aivan erityisellä, mäntymäisellä tavalla. 

    –    Hei pieni ihminen. Minä olen kasvanut tässä jo kaksisataa vuotta. Kun minä olin pieni taimi, täällä näytti aivan erilaiselta. Nyt minä vartioin koko kylää.

 

Hektinen aika altistaa meitä pitämään luontoa itsestäänselvyytenä. 

Nämä kaksi eri kohderyhmille suunnattua uutuutta resonoivat kiinnostavasti keskenään.  

Kotimaisia lastenkirjoja, joissa seikkaillaan museoissa tai museo ollut yhteistyökumppanina kirjan teossa:

Juha-Pekka Koskinen: Mysteerijengi: Kosken kummajainen. Kuvittanut Saana Nyqvist. Karisto 2026 / Verlan tehdasmuseo

Laura Ertimo & Maria Sann: Ateneumin arvoitus, Tammi 2025 /Ateneumin taidemuseo

Juha-Pekka Koskinen:Mysteerijengi: Museon pitkäkyntinen, kuv. Saana Nyqvist, Karisto 2025 / Kansallismuseo

 Riikka Jäntti: Pikku hiiri opintiellä, Tammi 2023 / Ateneumin taidemuseo

Kaisa Happonen: Mur, pieni lintukirja, Tammi 2023 / Ateneumin taidemuseo 

Tiina Hautala & Marjo Nygård: Museon hassu haamuherra, Haamu 2022 / Pohjanmaan museo

Katriina Kaija: Oletko kuullut järven? Toim. Anna-Maria Larikka & Mari Liimatainen. Mikkelin taidemuseo 2022  

Elina Jasu, Marko Laihinen & Markus Rantanen: Maestro Markus & Fiktio Fakta: Kansanmusiikin kyydissä! Puukenkki 2020 / Laitilan Kauppilan umpipiha 

Ria Berg: Kadonnut Fortuna. Seikkailu antiikin Ostiassa. Tampereen museoiden julkaisuja. Vapriikki ja Satukustannus 2019 / Vapriikki 

Saana Saarinen: Kauppaleikki muuttuu todeksi: Tarinoita seikkailuista Suomen linnoissa, Elpo 2019

Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museoseikkailu, Nemo 2019 / Helsinki: Ateneumin taidemuseo, Luonnontieteellinen museo, Kaapelitehtaan Teatterimuseo, Turku: Turun linna, Aboa Vetus & Ars Nova -museo 

Janina Ahlfors, Minna Honkasalo & Päivi Arenius: Muumimuseokirja, WSOY 2019 / Tampereen taidemuseo / Muumimuseo

Koskettavaa taidetta. Lasten katselu- ja kokeilukirja. Toim. Suvi-Mari Eteläinen, Päivi Nieppola & Päivi Viherkoski. Käännökset Tarja Haikara. Graafinen suunnittelu Jari Karppanen. Serlachius-museoiden julkaisuja 2016. 

Annastiina Mäkitalo: Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012 / Vanha Rauma

 

 

Kun taidemuseo menee hetkeksi jengoiltaan

 

Laura Ertimo & Maria Sann: Ateneumin arvoitus. 184 sivua. Tammi 2025. 

 

 
Irrallaan luetellen yksityiskohdat ovat outoja: Patsaat ja taulut eivät yleensä puhu. Ateneumissa ei voi pudota oviaukosta työmaalle. Museokäynnit eivät kai oikeasti ole hengenvaarallisia. Joskus homma kuitenkin menee raiteiltaan, kun tapahtumat seuraavat toisiaan riittävän nopealla tahdilla. Jo museoretkeä edeltävänä iltana ilmassa oli jotain outoa, mutta tuskin kukaan vielä hoksasi mahdollista vaaraa.

 
 
Paikkasidonnainen lastenkirjallisuus ei sinänsä ole mikään uusi keksintö. 

Museokortin suuren suosion nosteessa uskoisin löytyvän jopa kysyntää kokonaiselle kirjasarjalle, jossa seikkailtaisiin Suomen eri museoissa. 
 
Kuudesluokkalaiset tekevät retken Ateneumin taidemuseoon. Luokan yhteishenki ei ole kovin hyvä, ja suuri osa oppilaista ei edes ole järin innostunut vierailusta. 

Pietulle museo on sitä vastoin hyvinkin tuttu Ateneumissa työskennelleen enon kautta. Nyt eno on kuollut ja Pietu on siksi allapäin. 

Anna on tullut luokalle vasta hiljattain ja tuntee siksikin olonsa ulkopuoliseksi ja kaipaa vanhaa kotimaataan.

Annan ulkopuolisuuden tunne konkretisoituu
vaikkapa tytön halussa piilotella museokaupan korttitelineen
takana. Maria Sannin kuvitusta Laura Ertimon faktaa ja fiktiota
yhdistävään lastenromaaniin Ateneumin arvoitus (Tammi 2025).  

 
Laura Ertimon ja Maria Sannin Ateneumin arvoitus yhdistää omaperäisesti faktaa ja fiktiota sekä arkea ja fantasiaa. Kirjan lukemisen jälkeen katsoo takuuvarmasti Ateneumin fasadia ja siinä näkyviä veistoksia aivan uusin silmin! 

Tapahtumat käynnistyvät, kun Ateneumin museorakennuksen päätykolmion yläosaa koristava Pallas Athene, kreikkalaisen mytologian sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar,  päättää  lähteä hetkeksi viettämään omaa aikaa. 

Ison ikkunan molemmpin puolin seisovat karyatidi-naisveistokset, taiteen hengettäret,   käyttävät myös tilaisuuden hyväkseen ja poistuvat vartiopaikaltaan.   
 
Tämä sysää koko rakennuksen kaaokseen: talo keikkuu ja tutisee, syntyy aikaluuppeja ja taideteokset pystyvät keskustelemaan museovieraiden kanssa.
 
Anna erkaantuu muusta ryhmästä ja pääsee yllättäen aikamatkalle kokemaan Ateneumin historian eri vaiheita. 

Erityisen merkittäväksi koituu kohtaaminen Hugo Simbergin kanssa. 

Anna putoaa ajassa taaksepäin, aina vuoteen 1895 asti.  

Ilman luokkatoveriensa vierailupäivän aikana vankistunutta yhteishenkeä hän saattaisi jäädä ikiajoiksi menneisyyden vangiksi.  

 

Anna pääsee myös vaeltamaan vanhan Helsingin keskustan
läpi, kun taidemuseon vahtimestarin vaimon kotisynnytys
yllättäen käynnistyy. Maria Sannin kuvitusta Laura Ertimon
faktaa ja fiktiota yhdistävään lastenromaaniin 
Ateneumin arvoitus (Tammi 2025).  

 
 
Laura Ertimo on kirjoittanut useita tietokirjoja lapsille ja nuorille. 

Ateneumin arvoitus on hänen aiempiin teoksiinsa verrattuna tarinavetoisempi. Perättäisissä luvuissa ollaan nykyhetkessä ja Annan aikamatkalla, mikä edellyttää lukijalta herpaantumatonta tarkkaavaisuutta. 

Kuvataiteista ja historiasta kiinnostuneeseen lapseen ja varhaisnuoreen teoksen monisäikeisyys ja tuhti tietomäärä tekevät varmasti vaikutuksen. 

”Tavalliselle lapsilukijalle” sisällön monipuolisuus voi olla haastavaa. 

Kahden aikatason rinnalla kulkee nimittäin vielä Maria Sannin hulvaton sarjakuvatarina museon fasadin neljän taiteen hengettären vapaapäivästä.     

Maria Sannin sarjakuva päättyy Athenen paluuseen ja
Ateneumin fasadi vakauttaa museon ennalleen. 
Maria  Sannin kuvitusta Laura Ertimon  faktaa ja fiktiota
yhdistävään lastenromaaniin  Ateneumin arvoitus
 (Tammi 2025).  

 
Lukija – ikään katsomatta! –  saa paljon tietoa sekä Suomen, Helsingin että Ateneumin taidemuseon historiasta, suomalaisesta maalaustaiteesta ja museoiden asiakastyöstä. 

Sivun marginaalissa näkyvät taideteosten numerokoodit, joiden avulla lukija voi myös paneutua tarkemmin taideteoksiin. 

Ertimon ja Maria Sannin vankka asiantuntemus näkyy myös Tietoliitteen jälkisanoissa, kun tekijät kertovat faktan ja fiktion yhdistämisestä sekä huolella kootussa Aikajanassa, joka tuo konkretiaa tarinassa mainittuihin taideteoksiin vuosilukuihin ja historian käännekohtiin. 

Aikajana konkretisoi, havainnollistaa ja kiteyttää
historiallisia käännekohtia Laura Ertimon ja Maria Sannin
faktaa ja fiktiota yhdistävässä lastenromaanissa
Ateneumin arvoitus (Tammi 2025).

 

 
Ateneumin arvoitus tekee kunniaa myös erilaisille kohdeyleisöille räätälöidylle asiantunteville palveluille. 
 
 
Taidemaalari Valle Rosenbergin omakuva ihmettelee museovieraiden viehtymystä silmäillä koko ajan ”pieniä peilejä”: 
 

En ymmärrä mikä noissa läpysköissä on niin ihmeellistä. Pelkkiä huonoja peilejä, ja silti yleisö tuijottaa nykyään näyttelyssäkin enemmän niitä kuin taidetta! Upeimmatkin maalaukset kelpaavat vain taustaksi katsojien omille naamoille!”  

 

Tammi on tehnyt aiemminkin yhteistyötä Ateneumin ja Kansallisgallerian kanssa. 

Riikka Jäntin Pikku hiiri opintiellä- ja Kaisa Happosen & Anne Vaskon Mur: pieni lintukirja -kartonkikirjoissa (Tammi 2024) päästään tuttujen kuvakirjasankarien matkassa virittäytymään Akseli Gallen-Kallelan ja Ferdinand von Wrightin maalauksiin. 

Museoissa sattuu ja tapahtuu... kaikenlaista

Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museomysteeri, 37 sivua, Nemo 2020.

Jens Lapidus & Gustaf Lord: Museokeikka. Tillilän liiga -sarja 1, suomentanut Säde Loponen, 94 sivua, Karisto 2021.

 

Ninni Oljemark: Museo kaikille. Touhukaverukset-sarja, suomentanut Marjo Lemponen, 36 sivua, Otava 2020.

 

 

Korona-ajasta johtuvien rajoitusten vähittäinen purkaminen aiheuttaa  varmasti pian suoranaisen ryntäyksen Suomen museoihin. 

 

Siksi nyt on hyvä hetki perehtyä myös uusiin museoaiheisiin lastenkirjoihin.

 

Lastenkirjallisuudessakin voi jo nimittäin puhua pienimuotoisesta museobuumista. 

 

Elina Kuorelahden ja Nunnu Halmetojan Myseomysteeri on jopa saanut yhteistyökumppanikseen Suomen museoliiton perustaman suomalaisten museoiden yhteisen Museokortti-palvelun. 

Kadonneen tähtitieteilijän mysteeriin etsitään vastausta myös
Sederholmin talon Lasten museosta. Nunnu
Halmetojan kuvitusta Elina Kuorelahden tekstiin
kuvakirjassa Museomysteeri (Nemo 2020).

 

Samoilta tekijöiltä on aiemmin julkaistu Museoseikkailu (Nemo 2019), jossa nopeatempoisen tarinan kupeessa tutustuttiin Helsingissä Ateneumin taidemuseoon, Luonnontieteelliseen museoon ja Teatterimuseoon sekä Turussa Turun linnaan ja Aboa Vetus & Ars Nova -museoon.

 

Museomysteerissä seikkailevat edellisestä osasta tutut kolme lasta, jotka esiintyvät tarinassa boheemisti sukunimillään Metso, Koponen ja Salvio. 

Oppaana heillä on savoa letkeästi haastava virkeä, tubettamista harrastava Aane-mummo.

 

Matka jatkuu Helsingistä Tampereelle Vapriikin
 museokeskukseen. Nunnu Halmetojan kuvitusta Elina 
Kuorelahden tekstiin kuvakirjassa Museomysteeri (Nemo 2020).

Aane hälyttää lapset Helsingin Tähtitorninmäen observatorioon. Tähtitieteilijä Argelanderin haamu on nimittäin kadonnut. 

Nelikon tutkimukset jatkuvat Sederholmin talon Lasten museossa, mistä matka etenee Tampereelle Vapriikin museokeskukseen. 

Kadonnut Argelander löytyy lopulta kauppias Sederholmin kanssa pelimuseon videopelistä! 

Nunnu Halmetojan kuvituksessa on ilmeikkäitä hahmoja. Vauhti ja liike näkyy usein myös kuviin piirrettyinä vauhtiviivoina. 

 

Tekstiä on kuvakirjaformaattiin nähden paljon ja lukijan huomio kiintyy historiallista tietoa ja museokohteita enemmän nelikon hieman poukkoilevaan koohotukseen. 

Knoppitietoa historiasta tai muita triviaaleja pikkufaktoja löytyy pieninä nostoina muutamilta aukeamilta hieman vaikealukuisina nostoina, mutta selkeää logiikkaa niistä ei löydy. 

Olisin toivonut, että Museokortti-yhteistyöstä olisi sukeutunut hieman jäsennellympi ja monikäyttöisempi lasten museokirjojen sarja. 

Takakannesta löytyy 10 museohaastetta lapsille ja linkki museopuuhiin.

 

Ruotsalaisen Ninni Oljemarkin kuvakirja Museo kaikille antaa nimellään vihjeen kansalaisaktivismista tai osalistavasta asukastoiminnasta. 

Kyse on kuitenkin varsin tavanomaisesta leikki-ikäisten kuvakirjasta. 

 

Touhukaverusten ulkoilmamuseossa on näin 
yhteisöllinen tunnelma!
Ninni Oljemarkin kuvitusta
kuvakirjaan Touhukaverukset: Museo kaikille!
(Otava 2020). 

 

Nalle, Kani ja Susi ovat touhukaveruksia. Villisika on maalannut omasta mielestään niin hienon taulun, että päättää perustaa sitä varten oman museon! 

Avajaisten alla villisika kuitenkin empii: mikä olisi sopiva pääsymaksu ja millaiset säännöt olisivat tarpeen, jotta hieno maalaus ei turmeltuisi. 

Touhukaverukset päättävät perustaa kaikille avoimen museon, jonne kaikki saavat tuoda omia taideteoksiaan näytteille. 

Villisikakin hoksaa muiden eläinten iloa sivusta seuratessaan, että taidetta ei pidä kahlita liioilla säännöillä. 

 

Oljemarkin värikäs, paperin pintaan jäävä yksiulotteinen digikuvitus on selkeää, mutta tyyli ei juurikaan eroa monista muista hyvin samankaltaisista kuvituksista.  

 

Tarinan kupeessa annetaan vinkkejä askarteluun ja kirjan lopusta löytyy tietoa väriopista, sormivirkkauksesta ja ohjeistetaan omien tarrojen tekoon.

 

Sarjassa on aiemmin ilmestynyt Yllätysjuhlat. 

 

Kariston uudessa helppolukuisen Tillilän liiga -sarjan avauksessa tapahtumat huipentuvat koululuokan vierailuun Tosimodernissa museossa. 

 

Ruotsalainen Jens Lapidus tunnetaan Suomessakin entuudestaan dekkareistaan ja nyt hän laajentaa tuotantoaan myös lasten dekkareihin. 

 

Lapiduksen rap-vaikutteet ja yhteiskunnallisen kuvauksen rosoisuus näkyvät myös Museokeikassa. 

 

Joonatan on omissa oloissaan viihtyvä ja keksintöjä kehittelevä alakoululainen, jolla ei ole lainkaan parasta kaveria… kunnes luokalle tulee uusi reteä poika, Zasha, jolla on taito puhua kaikki pyörryksiin.  

Poika on selvästi nähnyt elämää ikäänsä enemmän. 

Zashan isä ”on jumissa paikassa, josta ei pääse pois”. 

Zasha tuntee myös kadulla kerjäävän Sofian ja kantaa huolta tämän voinnista. 

Pojan oikeustajua vastaan sotii myös luokan isokokoisimman pomottajan, Pallo-nimisen tytön, yliolkainen tapa viskoa kiusattaviaan pyyhekumin palasilla. 

 

Ennen näyttelyyn tutustumista oppilaat osallistuvat
museon työpajaan, jossa opetellaan kehystämään.
Gustaf Lordin kuvitusta Jens Lapiduksen lastenkirjaan
Tillilän liiga: Museokeikka (Karisto 2021). 

Ystävysten neuvokkuus ja hyvät hoksottimet ovat tarpeen kun Tosimodernin museon vetonaula, kultainen kurkku, on vaarassa joutua rosvojen kynsiin. 

Sovinnollisessa loppuratkaisussa Tillilän liiga saa vielä uuden jäsenen. 

Gustaf Lordin kuvituksessa on sarjakuvamaista karrikointia. Ruotsissa helppolukuisissa lukemaan opettelun alkuvaiheeseen sopivissa lastenkirjoissa on nykyisin jo säännönmukaisesti runsas ja yksityiskohtien kyllästämä kuvitus.  

 

 

Lisää lastenkirjoja museoista:

 

 

Lena Eriksson, Landon Sjödin, Helena Sjödin Landon, Sara Älgå Bodegård,   Alexander Kateb & Stina Wirsén: Linnuntietä taiteeseen: taidekirja lapsille ja tiedonhaluisille aikuisille Ruotsin kansallismuseon kokoelmista, suom. Jaana Nikula, Lilla Piratförlaget 2020

Saana Saarinen: Kauppaleikki muuttuu todeksi: Tarinoita seikkailuista Suomen linnoissa, Elpo 2019

Elina Jasu, Marko Laihinen & Markus Rantanen: Maestro Markus & Fiktio Fakta: Kansanmusiikin kyydissä! Puukenkki 2020 / Laitilan Kauppilan umpipiha 

 

Lisa Gillespie: Museoiden salaisuudet. Maailman kiehtovimmat museot ja niiden salatut aarteet, suom. Mika Oksanen, Readme.fi 2020

 

Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museoseikkailu, Nemo 2019  / Helsinki: Ateneumin taidemuseo, Luonnontieteellinen museo, Kaapelitehtaan Teatterimuseo, Turku: Turun linna, Aboa Vetus & Ars Nova -museo 

 

Janina Ahlfors, Minna Honkasalo & Päivi Arenius: Muumimuseokirja, WSOY 2019

 

Martin Handford: Missä Vallu? Päivä museossa. Etsi yli 500 eroavaisuutta, suom. Terhi Leskinen, Mäkelä 2019

 

Sari Kanala: Luotsikadun nallesairaala, Avain 2018 / Helsingin Luotsikadulla sijaitseva nallesairaala ja -museo

 

David Glover & Tim Hutchinson: Mysteerien museo, suom. Teemu Hurmerinta, Lasten Keskus 2016

 

Katariina Heilala, Maiju Tuisku & Päivi Arenius: Päivä Kansallismuseossa. Historia on tässä! Tammi 2016

 

Eija Aarnio, Mari Alijoki, Anna Luhtala, Anja Olavinen, Ira Westergård: 

Lasten oma taidekirja / Barnens konstbok / Art book for children, Tammi 2015

/ Ateneumin, Sinebrychoffin taidemuseon ja Kiasman kokoelmien taidetta 

 

Anna Finnilä, Jere Jäppinen, Elina Kallio, Hilkka Vallisaari: Melkoinen museoretki, kuv. Christel Rönss /  Helsingin kaupunginmuseo 2011

 

Kirsti Manninen & Inge Löök: Museohiirten aikamatka: Muselmössens tidresa, Itä-Uudenmaan museoyhteistyryhmä 2010 

 

Katri Kirkkopelto: Muusan ja Maestron taideseikkailu, WSOY 2008

 

Marjatta Levanto & Julia Vuori: Nykytaide suurin piirtein, Otava 1998 / Kiasman kokoelmat, Helsinki

 

Sirkka Muurela, Pirkko Ojala, Jaakko Ojala: Oiva Waldemarin jouluretki, Harjulan kilta 1995 / Emil Cedercreutzin taiteilijakoti Harjavallassa

Marjatta Levanto & Julia Vuori: Tunnetko? Lasten Ateneum, Ateneumin ystävät 1992, myös ruotsiksi

 

Minerva Keltanen & Nadja Sarell: Putto, Putti ja Putte Sinebrychoffin taidemuseossa, Valtion taidemuseo 2007 

 

Salme Saure & Virpi Talvitie: Auroran koiraa katsomassa ja muita museoretkiä Helsingissä, Otava 1992

Kirsti tekee arjesta juhlan

Annastiina Mäkitalo: Vanhan Rauman Kirsti. 38 sivua. Kiinnoste 2012.

Annastiina Mäkitalo (s. 1982, aik. Syväjärvi) on julkaissut omakustanteena historiallisen kuvakirjan Vanhan Rauman Kirsti. Se on hänen lopputyönsä Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelijan ja kuvittajan tutkintoon ja toteutettu yhteistyössä Rauman museon kanssa. 

Kirja on jälleen hyvä esimerkki siitä, että omakustannekaan ei välttämättä enää eroa millään tavalla yleiskustantajien jäljestä. Mäkitalo on tehnyt myös kirjan graafisen suunnittelun itse, viimeisen päälle, ja tuloksena on eheä, nautittava kokonaistaideteos. 

Mäkitalo itse luonnehtii kirjaa runolliseksi kertomukseksi idyllistä, sen särkymisestä ja takaisin saavuttamisesta.

Kiinnoste-blogissa on todella antoisa tekijän analyysi kirjasta, sekä kuvin että sanoin. Harvoin kuvittajat tai kirjailijat avaavat teoksensa syntyprosessia ja tarkoitusperiä näin perusteellisesti ja lukijaa kiinnostavalla tavalla! 

Myös Kuvittaja-lehden numerosta 4/2011 löytyy lopputyöhön liittyvä artikkeli Kulta-aika lapsuuden, jossa Mäkitalo analysoi Ilon Wiklandin ja Ingrid Vang-Nymanin kuvituksia Astrid Lindgrenin Melukylä-kirjoihin. 

Mäkitalon mukaan nämä kuvitukset ovat määritelleet onnellisen lapsuuden ja oikean joulun elementtejä enemmän kuin moni tohtii myöntääkään.

Nykylapsen silmään tämäkin näky voi vaikuttaa idylliseltä ja kadehdittavalta: koko perhe nukkuu samassa huoneessa! Annastiina Mäkitalon kuvitusta Vanhan Rauman Kirsti -kuvakirjaan, Kiinnoste 2012. 

Vanhan Rauman Kirstin matkassa lukija pääsee aikamatkalle 110 vuoden päähän. Kirjan miljöönä on nykyisin museona toimiva Kirsti-talo Raumanjoen varrella. Päähenkilönä on Kirsti-tyttö, jonka isä on merimies ja äiti pyykkäri. Kun perheen toimeentulo on niukkaa sydäntalven aikaan, Kirstikin hankkii lisäansioita nypläämillän pitseillä.

Kirjan värimaailma on erikoinen: siinä mittelevät keskenään romanttisuuteen ja idylliin liitetty vaaleanpunainen sekä sen äärimmäisenä vastakohtana arkeen ja ankeuteenkin liitetty ruskea väri.  Värit pelittävät keskenään erinomaisesti.

Retrofiilistä kuvitukseen tulee myös kollaasikuvituksesta: kankaita, lautaseinää ja sitä kuuluisaa Rauman pitsiä on skannattu osaksi kuvamaailmaa.

Kiiltokuva-arkkeihin sijoitetut kuvakimarat ovat hauska taitollinen tehoste Annastiina Mäkitalon kuvakirjassa Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012.

Pienen Kirsti-tytön ja perheen vuodenkierron mukaan, keväästä talveen, rytmittyvä tarina tekee yli sadan vuoden takaisesta työläisten puutalokorttelista eloisaa kulttuurihistoriaa, josta löytyy tarttumapintaa niin lapselle kuin aikuisellekin.

Köyhyys ja epävarmuus huomisen tienesteistä eivät estä ihmisiä tekemästä arkeenkin juhlan paikkoja. Kun isä palaa meriltä, juhlaan yhtyy koko korttelin väki.

Isän meriltä paluun juhlaan osallistuu koko korttelin väki, myös Kirstin perheen vuokralaiset. Annastiina Mäkitalon kuvitusta kuvakirjaan Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012. 

Naurunremakka ja rallatuslaulu kantautuivat Kirstin pihasta yömyöhään, ehkä kahteentoista asti.

Erikoismaininnan ansaitsee se, että kuvakirjan teksti on ladottu versaaliaakkosin. Näitä kirjoja kysytään aika ajoin kouluissa, kun opettajat kaipaavat lukutaidon alkuun paitsi tavutettuja, myös versaaliaakkosin ladottuja kirjoja. 

Mäkitalo uskaltaa käyttää hyvin runollista kieltä, joka ei kuitenkaan tunnu itsetarkoitukselliselta helskyttelyltä vaan pikemminkin kuvatun ajanjakson jugend-henkiseltä kaunokieleltä:

Päivän kiekko kieri taivaalle monta kertaa ja pudottautui mereen. Heilautti hyvästiksi taivaalle saippuakuplan värit. Omenankukat aukesivat ja raukesivat maahan. Itkivät katoavaa kauneuttaan.

– Tämä karhu lähtee taas. Tulee takaisin, kun omenapuun oksilla istuu lumikukkia puhaltamassa huurua tuuleen. Jättää ensilumeen jäljet satamasta tänne. Posliinikoirat pitävät kyllä vahtia.

Naapurin pojat ilkkuvat Kirstiä ja tämän harrasta isän odotusta. Äitikään ei aina ole aivan varma, saavuttavatko kirjeet isää maailman meriltä.

Kirsti luottaa kuitenkin isän sanaan: tyttö ripustaa nypläämiään lumihiutaleita puuhun. Ja ihme tapahtuu: aamulla isä palaa kotiin!

Vanhan Rauman Kirsti on merkillinen hyvän olon kirja. 

On vaikea paikantaa, mistä tyyni ja levollinen mieli syntyy, kuvista vai sanoista, vai nimenomaan niiden saumattomasta yhteistyöstä, vai sittenkin yksittäisen lukijan oman lapsuuden assosiaatioista, jotka seurustelevat sopuisasti Kirstin tarinan kanssa.

Mäkitalon kuvakirja on myös oivallinen nimenomaan tämän päivä päivältä pahenevan jouluhössötyksen keskellä luettavaksi.

Osa kirjan tuotosta ohjautuu Vanha Rauma Yhdistyksen kautta vanhan Rauman talokylttien entisöintiin.

Kirjan lopusta löytyy infoaukeama, jossa kerrotaan Kirsti-talosta, raumanpitseistä ja posliinikoirista sekä pieni rauma-suomi -sanasto.

Kirjasta on tehty myös englanninkielinen laitos Kirsti of Old Rauma ja  saatavilla on kaksi erilaista kansikuvaa talvi- tai kesäaiheella. Omakustantajat voivat halutessaan antaa ostajalle tälläkin tavoin enemmän valinnanvaraa. 

Museojulkaisuina ilmestyy nykyisin paljon sekä lapsille että aikuisille suunnattuja tietoteoksia. Tänä vuonna on ilmestynyt myös Forssan museon julkaisuna Kristiina Huttusen Rimppa soi! Opas Forssan kehräämöalueelle Petra Heikkilän kuvittamana  (Forssan Kirjakeskus 2012). Teos esittelee Forssan kehräämön alueen rakennukset ja keskeiset henkilöt ja kertoo langan teon vaiheista.