Museoissa sattuu ja tapahtuu... kaikenlaista

Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museomysteeri, 37 sivua, Nemo 2020.

Jens Lapidus & Gustaf Lord: Museokeikka. Tillilän liiga -sarja 1, suomentanut Säde Loponen, 94 sivua, Karisto 2021.

 

Ninni Oljemark: Museo kaikille. Touhukaverukset-sarja, suomentanut Marjo Lemponen, 36 sivua, Otava 2020.

 

 

Korona-ajasta johtuvien rajoitusten vähittäinen purkaminen aiheuttaa  varmasti pian suoranaisen ryntäyksen Suomen museoihin. 

 

Siksi nyt on hyvä hetki perehtyä myös uusiin museoaiheisiin lastenkirjoihin.

 

Lastenkirjallisuudessakin voi jo nimittäin puhua pienimuotoisesta museobuumista. 

 

Elina Kuorelahden ja Nunnu Halmetojan Myseomysteeri on jopa saanut yhteistyökumppanikseen Suomen museoliiton perustaman suomalaisten museoiden yhteisen Museokortti-palvelun. 

Kadonneen tähtitieteilijän mysteeriin etsitään vastausta myös
Sederholmin talon Lasten museosta. Nunnu
Halmetojan kuvitusta Elina Kuorelahden tekstiin
kuvakirjassa Museomysteeri (Nemo 2020).

 

Samoilta tekijöiltä on aiemmin julkaistu Museoseikkailu (Nemo 2019), jossa nopeatempoisen tarinan kupeessa tutustuttiin Helsingissä Ateneumin taidemuseoon, Luonnontieteelliseen museoon ja Teatterimuseoon sekä Turussa Turun linnaan ja Aboa Vetus & Ars Nova -museoon.

 

Museomysteerissä seikkailevat edellisestä osasta tutut kolme lasta, jotka esiintyvät tarinassa boheemisti sukunimillään Metso, Koponen ja Salvio. 

Oppaana heillä on savoa letkeästi haastava virkeä, tubettamista harrastava Aane-mummo.

 

Matka jatkuu Helsingistä Tampereelle Vapriikin
 museokeskukseen. Nunnu Halmetojan kuvitusta Elina 
Kuorelahden tekstiin kuvakirjassa Museomysteeri (Nemo 2020).

Aane hälyttää lapset Helsingin Tähtitorninmäen observatorioon. Tähtitieteilijä Argelanderin haamu on nimittäin kadonnut. 

Nelikon tutkimukset jatkuvat Sederholmin talon Lasten museossa, mistä matka etenee Tampereelle Vapriikin museokeskukseen. 

Kadonnut Argelander löytyy lopulta kauppias Sederholmin kanssa pelimuseon videopelistä! 

Nunnu Halmetojan kuvituksessa on ilmeikkäitä hahmoja. Vauhti ja liike näkyy usein myös kuviin piirrettyinä vauhtiviivoina. 

 

Tekstiä on kuvakirjaformaattiin nähden paljon ja lukijan huomio kiintyy historiallista tietoa ja museokohteita enemmän nelikon hieman poukkoilevaan koohotukseen. 

Knoppitietoa historiasta tai muita triviaaleja pikkufaktoja löytyy pieninä nostoina muutamilta aukeamilta hieman vaikealukuisina nostoina, mutta selkeää logiikkaa niistä ei löydy. 

Olisin toivonut, että Museokortti-yhteistyöstä olisi sukeutunut hieman jäsennellympi ja monikäyttöisempi lasten museokirjojen sarja. 

Takakannesta löytyy 10 museohaastetta lapsille ja linkki museopuuhiin.

 

Ruotsalaisen Ninni Oljemarkin kuvakirja Museo kaikille antaa nimellään vihjeen kansalaisaktivismista tai osalistavasta asukastoiminnasta. 

Kyse on kuitenkin varsin tavanomaisesta leikki-ikäisten kuvakirjasta. 

 

Touhukaverusten ulkoilmamuseossa on näin 
yhteisöllinen tunnelma!
Ninni Oljemarkin kuvitusta
kuvakirjaan Touhukaverukset: Museo kaikille!
(Otava 2020). 

 

Nalle, Kani ja Susi ovat touhukaveruksia. Villisika on maalannut omasta mielestään niin hienon taulun, että päättää perustaa sitä varten oman museon! 

Avajaisten alla villisika kuitenkin empii: mikä olisi sopiva pääsymaksu ja millaiset säännöt olisivat tarpeen, jotta hieno maalaus ei turmeltuisi. 

Touhukaverukset päättävät perustaa kaikille avoimen museon, jonne kaikki saavat tuoda omia taideteoksiaan näytteille. 

Villisikakin hoksaa muiden eläinten iloa sivusta seuratessaan, että taidetta ei pidä kahlita liioilla säännöillä. 

 

Oljemarkin värikäs, paperin pintaan jäävä yksiulotteinen digikuvitus on selkeää, mutta tyyli ei juurikaan eroa monista muista hyvin samankaltaisista kuvituksista.  

 

Tarinan kupeessa annetaan vinkkejä askarteluun ja kirjan lopusta löytyy tietoa väriopista, sormivirkkauksesta ja ohjeistetaan omien tarrojen tekoon.

 

Sarjassa on aiemmin ilmestynyt Yllätysjuhlat. 

 

Kariston uudessa helppolukuisen Tillilän liiga -sarjan avauksessa tapahtumat huipentuvat koululuokan vierailuun Tosimodernissa museossa. 

 

Ruotsalainen Jens Lapidus tunnetaan Suomessakin entuudestaan dekkareistaan ja nyt hän laajentaa tuotantoaan myös lasten dekkareihin. 

 

Lapiduksen rap-vaikutteet ja yhteiskunnallisen kuvauksen rosoisuus näkyvät myös Museokeikassa. 

 

Joonatan on omissa oloissaan viihtyvä ja keksintöjä kehittelevä alakoululainen, jolla ei ole lainkaan parasta kaveria… kunnes luokalle tulee uusi reteä poika, Zasha, jolla on taito puhua kaikki pyörryksiin.  

Poika on selvästi nähnyt elämää ikäänsä enemmän. 

Zashan isä ”on jumissa paikassa, josta ei pääse pois”. 

Zasha tuntee myös kadulla kerjäävän Sofian ja kantaa huolta tämän voinnista. 

Pojan oikeustajua vastaan sotii myös luokan isokokoisimman pomottajan, Pallo-nimisen tytön, yliolkainen tapa viskoa kiusattaviaan pyyhekumin palasilla. 

 

Ennen näyttelyyn tutustumista oppilaat osallistuvat
museon työpajaan, jossa opetellaan kehystämään.
Gustaf Lordin kuvitusta Jens Lapiduksen lastenkirjaan
Tillilän liiga: Museokeikka (Karisto 2021). 

Ystävysten neuvokkuus ja hyvät hoksottimet ovat tarpeen kun Tosimodernin museon vetonaula, kultainen kurkku, on vaarassa joutua rosvojen kynsiin. 

Sovinnollisessa loppuratkaisussa Tillilän liiga saa vielä uuden jäsenen. 

Gustaf Lordin kuvituksessa on sarjakuvamaista karrikointia. Ruotsissa helppolukuisissa lukemaan opettelun alkuvaiheeseen sopivissa lastenkirjoissa on nykyisin jo säännönmukaisesti runsas ja yksityiskohtien kyllästämä kuvitus.  

 

 

Lisää lastenkirjoja museoista:

 

 

Lena Eriksson, Landon Sjödin, Helena Sjödin Landon, Sara Älgå Bodegård,   Alexander Kateb & Stina Wirsén: Linnuntietä taiteeseen: taidekirja lapsille ja tiedonhaluisille aikuisille Ruotsin kansallismuseon kokoelmista, suom. Jaana Nikula, Lilla Piratförlaget 2020

Saana Saarinen: Kauppaleikki muuttuu todeksi: Tarinoita seikkailuista Suomen linnoissa, Elpo 2019

Elina Jasu, Marko Laihinen & Markus Rantanen: Maestro Markus & Fiktio Fakta: Kansanmusiikin kyydissä! Puukenkki 2020 / Laitilan Kauppilan umpipiha 

 

Lisa Gillespie: Museoiden salaisuudet. Maailman kiehtovimmat museot ja niiden salatut aarteet, suom. Mika Oksanen, Readme.fi 2020

 

Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museoseikkailu, Nemo 2019  / Helsinki: Ateneumin taidemuseo, Luonnontieteellinen museo, Kaapelitehtaan Teatterimuseo, Turku: Turun linna, Aboa Vetus & Ars Nova -museo 

 

Janina Ahlfors, Minna Honkasalo & Päivi Arenius: Muumimuseokirja, WSOY 2019

 

Martin Handford: Missä Vallu? Päivä museossa. Etsi yli 500 eroavaisuutta, suom. Terhi Leskinen, Mäkelä 2019

 

Sari Kanala: Luotsikadun nallesairaala, Avain 2018 / Helsingin Luotsikadulla sijaitseva nallesairaala ja -museo

 

David Glover & Tim Hutchinson: Mysteerien museo, suom. Teemu Hurmerinta, Lasten Keskus 2016

 

Katariina Heilala, Maiju Tuisku & Päivi Arenius: Päivä Kansallismuseossa. Historia on tässä! Tammi 2016

 

Eija Aarnio, Mari Alijoki, Anna Luhtala, Anja Olavinen, Ira Westergård: 

Lasten oma taidekirja / Barnens konstbok / Art book for children, Tammi 2015

/ Ateneumin, Sinebrychoffin taidemuseon ja Kiasman kokoelmien taidetta 

 

Anna Finnilä, Jere Jäppinen, Elina Kallio, Hilkka Vallisaari: Melkoinen museoretki, kuv. Christel Rönss /  Helsingin kaupunginmuseo 2011

 

Kirsti Manninen & Inge Löök: Museohiirten aikamatka: Muselmössens tidresa, Itä-Uudenmaan museoyhteistyryhmä 2010 

 

Katri Kirkkopelto: Muusan ja Maestron taideseikkailu, WSOY 2008

 

Marjatta Levanto & Julia Vuori: Nykytaide suurin piirtein, Otava 1998 / Kiasman kokoelmat, Helsinki

 

Sirkka Muurela, Pirkko Ojala, Jaakko Ojala: Oiva Waldemarin jouluretki, Harjulan kilta 1995 / Emil Cedercreutzin taiteilijakoti Harjavallassa

Marjatta Levanto & Julia Vuori: Tunnetko? Lasten Ateneum, Ateneumin ystävät 1992, myös ruotsiksi

 

Minerva Keltanen & Nadja Sarell: Putto, Putti ja Putte Sinebrychoffin taidemuseossa, Valtion taidemuseo 2007 

 

Salme Saure & Virpi Talvitie: Auroran koiraa katsomassa ja muita museoretkiä Helsingissä, Otava 1992

Kirsti tekee arjesta juhlan

Annastiina Mäkitalo: Vanhan Rauman Kirsti. 38 sivua. Kiinnoste 2012.

Annastiina Mäkitalo (s. 1982, aik. Syväjärvi) on julkaissut omakustanteena historiallisen kuvakirjan Vanhan Rauman Kirsti. Se on hänen lopputyönsä Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelijan ja kuvittajan tutkintoon ja toteutettu yhteistyössä Rauman museon kanssa. 

Kirja on jälleen hyvä esimerkki siitä, että omakustannekaan ei välttämättä enää eroa millään tavalla yleiskustantajien jäljestä. Mäkitalo on tehnyt myös kirjan graafisen suunnittelun itse, viimeisen päälle, ja tuloksena on eheä, nautittava kokonaistaideteos. 

Mäkitalo itse luonnehtii kirjaa runolliseksi kertomukseksi idyllistä, sen särkymisestä ja takaisin saavuttamisesta.

Kiinnoste-blogissa on todella antoisa tekijän analyysi kirjasta, sekä kuvin että sanoin. Harvoin kuvittajat tai kirjailijat avaavat teoksensa syntyprosessia ja tarkoitusperiä näin perusteellisesti ja lukijaa kiinnostavalla tavalla! 

Myös Kuvittaja-lehden numerosta 4/2011 löytyy lopputyöhön liittyvä artikkeli Kulta-aika lapsuuden, jossa Mäkitalo analysoi Ilon Wiklandin ja Ingrid Vang-Nymanin kuvituksia Astrid Lindgrenin Melukylä-kirjoihin. 

Mäkitalon mukaan nämä kuvitukset ovat määritelleet onnellisen lapsuuden ja oikean joulun elementtejä enemmän kuin moni tohtii myöntääkään.

Nykylapsen silmään tämäkin näky voi vaikuttaa idylliseltä ja kadehdittavalta: koko perhe nukkuu samassa huoneessa! Annastiina Mäkitalon kuvitusta Vanhan Rauman Kirsti -kuvakirjaan, Kiinnoste 2012. 

Vanhan Rauman Kirstin matkassa lukija pääsee aikamatkalle 110 vuoden päähän. Kirjan miljöönä on nykyisin museona toimiva Kirsti-talo Raumanjoen varrella. Päähenkilönä on Kirsti-tyttö, jonka isä on merimies ja äiti pyykkäri. Kun perheen toimeentulo on niukkaa sydäntalven aikaan, Kirstikin hankkii lisäansioita nypläämillän pitseillä.

Kirjan värimaailma on erikoinen: siinä mittelevät keskenään romanttisuuteen ja idylliin liitetty vaaleanpunainen sekä sen äärimmäisenä vastakohtana arkeen ja ankeuteenkin liitetty ruskea väri.  Värit pelittävät keskenään erinomaisesti.

Retrofiilistä kuvitukseen tulee myös kollaasikuvituksesta: kankaita, lautaseinää ja sitä kuuluisaa Rauman pitsiä on skannattu osaksi kuvamaailmaa.

Kiiltokuva-arkkeihin sijoitetut kuvakimarat ovat hauska taitollinen tehoste Annastiina Mäkitalon kuvakirjassa Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012.

Pienen Kirsti-tytön ja perheen vuodenkierron mukaan, keväästä talveen, rytmittyvä tarina tekee yli sadan vuoden takaisesta työläisten puutalokorttelista eloisaa kulttuurihistoriaa, josta löytyy tarttumapintaa niin lapselle kuin aikuisellekin.

Köyhyys ja epävarmuus huomisen tienesteistä eivät estä ihmisiä tekemästä arkeenkin juhlan paikkoja. Kun isä palaa meriltä, juhlaan yhtyy koko korttelin väki.

Isän meriltä paluun juhlaan osallistuu koko korttelin väki, myös Kirstin perheen vuokralaiset. Annastiina Mäkitalon kuvitusta kuvakirjaan Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012. 

Naurunremakka ja rallatuslaulu kantautuivat Kirstin pihasta yömyöhään, ehkä kahteentoista asti.

Erikoismaininnan ansaitsee se, että kuvakirjan teksti on ladottu versaaliaakkosin. Näitä kirjoja kysytään aika ajoin kouluissa, kun opettajat kaipaavat lukutaidon alkuun paitsi tavutettuja, myös versaaliaakkosin ladottuja kirjoja. 

Mäkitalo uskaltaa käyttää hyvin runollista kieltä, joka ei kuitenkaan tunnu itsetarkoitukselliselta helskyttelyltä vaan pikemminkin kuvatun ajanjakson jugend-henkiseltä kaunokieleltä:

Päivän kiekko kieri taivaalle monta kertaa ja pudottautui mereen. Heilautti hyvästiksi taivaalle saippuakuplan värit. Omenankukat aukesivat ja raukesivat maahan. Itkivät katoavaa kauneuttaan.

– Tämä karhu lähtee taas. Tulee takaisin, kun omenapuun oksilla istuu lumikukkia puhaltamassa huurua tuuleen. Jättää ensilumeen jäljet satamasta tänne. Posliinikoirat pitävät kyllä vahtia.

Naapurin pojat ilkkuvat Kirstiä ja tämän harrasta isän odotusta. Äitikään ei aina ole aivan varma, saavuttavatko kirjeet isää maailman meriltä.

Kirsti luottaa kuitenkin isän sanaan: tyttö ripustaa nypläämiään lumihiutaleita puuhun. Ja ihme tapahtuu: aamulla isä palaa kotiin!

Vanhan Rauman Kirsti on merkillinen hyvän olon kirja. 

On vaikea paikantaa, mistä tyyni ja levollinen mieli syntyy, kuvista vai sanoista, vai nimenomaan niiden saumattomasta yhteistyöstä, vai sittenkin yksittäisen lukijan oman lapsuuden assosiaatioista, jotka seurustelevat sopuisasti Kirstin tarinan kanssa.

Mäkitalon kuvakirja on myös oivallinen nimenomaan tämän päivä päivältä pahenevan jouluhössötyksen keskellä luettavaksi.

Osa kirjan tuotosta ohjautuu Vanha Rauma Yhdistyksen kautta vanhan Rauman talokylttien entisöintiin.

Kirjan lopusta löytyy infoaukeama, jossa kerrotaan Kirsti-talosta, raumanpitseistä ja posliinikoirista sekä pieni rauma-suomi -sanasto.

Kirjasta on tehty myös englanninkielinen laitos Kirsti of Old Rauma ja  saatavilla on kaksi erilaista kansikuvaa talvi- tai kesäaiheella. Omakustantajat voivat halutessaan antaa ostajalle tälläkin tavoin enemmän valinnanvaraa. 

Museojulkaisuina ilmestyy nykyisin paljon sekä lapsille että aikuisille suunnattuja tietoteoksia. Tänä vuonna on ilmestynyt myös Forssan museon julkaisuna Kristiina Huttusen Rimppa soi! Opas Forssan kehräämöalueelle Petra Heikkilän kuvittamana  (Forssan Kirjakeskus 2012). Teos esittelee Forssan kehräämön alueen rakennukset ja keskeiset henkilöt ja kertoo langan teon vaiheista.  

Anni Swan -mitali Raili Mikkaselle

Suomen lastenkirjakaupassa jaettiin eilen IBBY Finlandin kolmen vuoden välein jakama Anni Swan –mitali. Tunnustus, johon kuuluu akateemikko Wäinö Aaltosen suunnittelema mitali myönnettiin lasten- ja nuortenkirjailija Raili Mikkaselle hänen viime vuonna ilmestyneestä lasten tietokirjastaan Suomen lasten linnakirja (Minerva, kuv. Laura Valojärvi).

Kirja on ollut esillä Lastenkirjahyllyssä viime vuoden heinäkuussa.

Palkintoperusteluissa sanottiin

kirjan yhdistävän taidokkaasti faktaa ja fiktiota. Laajassa tuotannossaan Mikkanen on ennenkin tarttunut suuriin historiallisiin tarinoihin ja henkilöihin ja onnistunut kertomaan menneestä elävästi ja koskettavasti.

Suomen lasten linnakirjan tarinat lähtevät liikkeelle historiallisista tapahtumista. Kaunokirjallisuuden ja tutkimustiedon yhdistäminen kiinnostavaksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi on haaste, jossa Mikkanen onnistuu - historia herää henkiin lukijan silmien edessä.

Lapsen ja nuoren näkökulmat tulevat tarinoissa ansiokkaasti esiin. Tietoa ja elämyksiä lukija saa paitsi Suomen linnoista, myös niin ylhäisten kuin alhaistenkin ihmisten elämästä ja kohtaloista. Kirjan on kuvittanut Laura Valojärvi. Suomen lasten linnakirja on erinomaista luettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin.

Mikkanen palkittiin viime vuonna myös koko urastaan erityisesti historiallisten lasten- ja nuortenromaanien tekijänä Suomen Tietokirjailijat ry:n jakamalla 8 000 euron suuruisella Tietopöllö-palkinnolla.

Rouva Huu esitti viimekesäisen Suomen lasten linnakirjan arvion kupeessa toivomuksen, että kirja päätyisi itsestäänselvyytenä kaikkien Suomen linnojen museokauppoihin. Huu ei ole päässyt tekemään pistokokeita museokauppoihin mutta toivoo kainosti, että Lastenkirjahyllyn lukijat niitä tekisivät kesälomamatkoillaan ja ihmettelisivät museokauppojen henkilökunnalle erittäin painokkaasti, jos kirja valikoimista uupuu.

Lämpimät onnittelut Raili Mikkaselle myös Lastenkirjahyllystä!

Museo on metka paikka

Anne Finnilä, Jere Jäppinen, Elina Kallio & Hilkka Välisaari: Melkoinen museoretki. Kuvitus Christel Rönns. 30 sivua. Ulkoasu ja taitto Christel Rönns. Helsingin kaupunginmuseo 2011.


















Tässäpä jälleen mainio esimerkki siitä, kuinka museot toimertuvat nykyisin julkaisemaan mainioita lastenkirjoja, joiden visuaalinen viimeistely ja sisältö eivät parhaimmillaan jää lainkaan jälkeen yleiskustantajien tarjonnasta!

Helsingin kaupunginmuseon satavuotisjuhlan kunniaksi on viime viikolla julkistettu kuvakirja Melkoinen museoretki, joka valottaa lapsille museotoiminnan kulissientakaista työtä. Kirja on ilmestynyt samaan aikaan ruotsiksi nimellä Vilket museibesök.





Otto ja Emma pääsevät Oton kummitädin Johannan kanssa retkelle museoon, jonne ollaan juuri pystyttämässä uutta näyttelyä. Vierailu sujuu mallikkaasti, kunnes Emma katoaa. Etsiessään kadonnutta pikkutyttöä Otto ja Johanna pääsevät kurkkaamaan moniin tavalliselta museonkävijältä suljettuihin osastoihin, esimerkiksi esinevarastoon. Samalla he tutustuvat myös museon työntekijöihin ja heidän erilaisiin työtehtäviinsä.




Tarina on syntynyt Helsingin kaupunginmuseon työntekijöiden – tutkija Jere Jäppisen, museolehtorien Anne Finnilän ja Hilkka Vallisaaren ja intendentti Elina Kallion yhteistyönä.

Tekstiä on juuri sopivasti päiväkoti- ja kouluikäisten lasten tarpeisiin ja näin pääosaan pääsee oikeutetusti Christel Rönnsin kuvitus. Museon miljööseen on otettu aineksia Helsingin kaupungin eri museoista sekä Malmilla sijaitsevasta kokoelmakeskuksesta, joka on selvästi tehnyt kuvittajaan suuren vaikutuksen. Rönns herkuttelee yksityiskohdilla sekä ilmeikkäillä museotyöntekijöillä.




Voisinpa melkein veikata, että museoalalle on tämän kirjan jälkeen jopa hienoista tunkua, niin kiehtovalta museotyö kuvakirjassa näyttää – ei yhtään pölyiseltä ja antiikkiselta!

Kirjaa on myynnissä Helsingissä Museokaupassa, os. Sofiankatu 4 ja Akateemisessa kirjakaupassa. Toivottavasti myös muut museoiden kaupat tilaavat sitä oitis omien myymälöidensä valikoimiin!