maanantai 20. maaliskuuta 2023

Vaikka reppu olisi kiviä täynnä, niin nuoruudestakin voi selvitä hyvällä itsetunnolla

  

 











Heidi Korkiakangas: Just do nothing, Aatu Sorsa, 158 sivua, Myllylahti 2022. Kanskuva Karin Niemi. 


Mikko With: Saakelin sieppaus, 205 sivua, Myllylahti 2023. Kansikuva Kaisu Sandberg. 

 


 


 

Ennakkotietoja ensi syksyn uutuuksista on jo nähtävillä monenkin kustantamon verkkosivuilla. 

 

Hyvässä mielessä perinteinen realistinen kotimainen nuortenromaani alkaa olla yhä harvinaisemmaksi käyvää herkkua ainakin kolmen suurimman kustantamon tulevan nuortenkirjatarjonnan perusteella.

 

Myllylahti-kustantamo uskoo onneksi vielä tuiki tavallisen nuoruuden kuvaukseen, ja hyvä niin. 

 

Näissä kahdessa kotimaisessa nuortenkirjassa kasvamisen pahin kipeys taittuu huumorilla. 

 

Mikko Within ensimmäinen nuortenkirja Saakelin satanen (2021) oli huumoria, nuoren pojan mielenliikkeitä ja dekkaria taiten yhdistävän sarjan mainio avaus.

 

Saakelin satasen ja sen juuri ilmestyneen itsenäisen jatko-osan Saakelin sieppauksen kantavana voimana on  nimenomaan mukavasti särmikäs keskushenkilö, 17-vuotias Uuno, joka ei peittele epävarmuuttaan tai kokemattomuuttaan millään elämänalueella. 

 

Palomiehenä työskennellyt isä on kuollut jo Uunon varhaisnuoruudessa ja äidin uusi miesystävä Asko vie kotona liikaa tilaa. Erityisesti Askon huonot sanaväännökset ja vitsit ärsyttävät Uunoa. 

 

Vaikka kesätyöpaikka kotipaikkakunnan rautakaupassa olisi helpoin vaihtoehto, niin poika haluaa itsenäistyä ja hommaa itselleen Oulusta töitä. Äidin sisko Tanja on yllättävän helppo suostutella ottamaan hänet alivuokralaiseksi.

 

Pian selviää, että tädin elämä on jatkuvaa hermoilua. Käykö joku omilla avaimillaan tädin asunnossa ja miksi tämä saa omituisia kirjelähetyksiä?

 

With punoo jälleen taidokkaasti dekkarimaista juonta, jonka suurin viehätys on lähes uskottavassa sommittelussa. 

 

Uuno hankkii nopeasti uusia kavereita, mutta myös muutaman vuoden vanhempi paras kaveri, vähäpuheinen Heikkinen, saapuu paikalle, jos käsky käy. Heikkisen taustasta kerrotaan tässä kakkososassa vähän enemmän.

 

Uuno on tottunut lähinnä haaveileman tytöistä.  Oululainen Iiris aiheuttaa nyt erityistä sydämentykytystä. Uunon mielestä tytön voisi laittaa Wikipediaan esimerkkikuvaksi sanan söpö kohdalle: 

 

Nyt et mokaa tätä iirisjuttua, tsemppasin itseäni ja mietin, kuinka valmistautuisin sunnuntain treffeihin. Pelkäsin, että ylisuunnittelen kaiken. Pelkäsin myös, että ilman suunnittelua olen nolo ja passiivinen. 

 

Uuno on kaukana teennäisyydestä ja laskelmoivuudesta ja juuri siksi lukijan on helppo myötäelää hänen edesottamuksiaan.


J. S Meresmaa on haastatellut juuri ilmestyneessä Onnimanni-lehden nuortenkirjallisuuden teemanumerossa Mikko Within lisäksi Leena Paasiota, Ansu Kivekästä ja Satu Leiskoa

Within Saakelin satanen tulee esille myös yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin Annu Viheriälehdon artikkelissa Täydellisen nuortenkirjan metsästys.  



 

Heidi Korkiakangas on Nokian Siurossa asuva erityisluokanopettaja. 

 

Myllylahden kirjailijaesittelyssä hän nostaa keskeisiksi arvoikseen huumorin ja rehellisyyden ja kertoo nauttivansa erityisesti henkilöhahmojen luomisesta. Eittämättä juuri ne kannattelevatkin hänen esikoiskirjaansa Just do nothing, Aatu Sorsa

 

Kahdeksasluokkalaisen Aatun ristinä ovat hyvin persoonalliset vanhemmat. Isä pitää kyläkauppaa, harrastaa joogaa ja yrittää suositella pojalleenkin meditaatiota ja mielenhallintaa. Rastatukkainen äiti suunnittelee tietokonepelejä kotona kuulokkeet korvilla eikä juurikaan havainnoi poikansa mielenliikkeitä. Lukijan sympatiat ovat alusta asti isän puolella: tuntuu että äiti on kokonaan vetäytynyt kasvatusvastuustaan.

 

Aatu pelaa salibandyä, mutta harrastus ei enää tunnu niin tärkeältä. Lapsuudesta saakka tuttu Minttu on ryhtynyt välttelemään Aatua omien perhetraumojensa takia. Aatu oppii, että  ”Syötöt eivät aina napsu lapaan, ja silti on jatkettava yrittämistä”.

 

Korkiakangas kuvaa uskottavasti murrosikäisten nuorien tötöilyä, josta ei puutu vauhtia ja vaarallisiakaan tilanteita. Pena-Penan, entisen rauhanturvaajan ja originellin, pyyteetön vastuunkanto nousee lopulta Aatun ja poikaporukan eräretken käänteissä ratkaisevaan rooliin.

 

Just do nothing, Aatu Sorsa havainnollistaa komeasti kasvamiseen liittyvää tuskaa niin teini-ikäisen nuoren itsensä kuin tämän vanhempienkin näkökulmasta.  

 

Me oltiin jotenkin muuttumassa. Me räpisteltiin omien olojemme kanssa kuin linnut. Me ei sovittu enää meidän kehoihin, ja aivotkin poksahtelivat, tunteita oli ihan liikaa laidasta toiseen. Oltiin kuin vuoristoradan kyydissä kaksneljäseiska. Kaikilla taakkansa, kiviä Fjällräven-repuissa. 

 

Aatu kanavoi tuntojaan omiin lyriikoihin ja romaanin lopussa Aatu ylittää itsensä ja estonsa Open mic- tilaisuudessa. 

 

Viime vuoden lopulla nostettiin esiin nuortenkirjojen miljöökuvaukseen liittyvä vaje: maaseudun nuorille ei löydy uusista nuortenkirjoista enää riittävästi samastumispintaa. 

 

Sekä Within että Korkiakankaan nuoret asuvat pienellä paikkakunnalla. Toisinaan teinejä ahdistaa, kun piirit ovat pienet ja törttöilytkin kantautuvat nopeasti kaikkien tietoon, mutta yhteisöllisemmästä elämäntavasta on toki myös paljon etuja. 

 

 

 


 

 

 

perjantai 17. maaliskuuta 2023

Korona-ajan kaikuja sekä digitaitoja lapsille ja ikäihmisille










Tiina Kristoffersson & Vesa-Matti Toivonen: Varo viruksia, listamestari! Kuvittanut Olga Pärn. 119 sivua. Avain 2022.

 

Tiina Kristoffersson & Vesa-Matti Toivonen: Kotia kohti, listamestari!  Kuvittanut Olga Pärn. 124 sivua. Avain 2023.






 

Äiti ei tajua lainkaan, miten merkittäviä luomuksia nämä listat ovat. Kerran hän meinasi heittää roskikseen yhden listan, jonka olin kirjannut irtopaperille, ja sen jälkeen olen kirjoittanut kaikki ruutuvihkoihin. Niitä äiti ei sentään heitä menemään lupaa kysymättä. Minun listani eivät ole mitään tyhjänpäiväisiä luetteloita, vaan syvällisen ajatettelutyön tuloksia. Ne ovat täynnä älyä, jota ei ehkä ensisilmäyksellä huomaa. (Varo viruksia, listamestari! s. 18)

 

Alakouluikäinen Elias jäsentää asioita usein erilaisten listojen kautta. 


Niinpä lukijakin saa rautaisannoksen tietoa arkisten huolten tai ilon aiheiden sekä puuhalistojen lisäksi vaikkapa kreikkalaisen Odysseus-eepoksen keskeisistä hahmoista ja Suomen rajavartiolaitoksen kolmesta vartiolaivasta. 


Kuva kertoo olennaisen: Elias on luonteeltaan ja elämänasenteeltaan
paljon käytännöllisempi ja "jalat maassa" verrattuna työstä ja muista paineista ylikuormittuneeseen äitiinsä. Olga Pärnin kuvitusta Tiina Kristofferssonin
ja Vesa-Matti Toivosen lastenromaaniin Varo viruksia, listamestari! (Avain 2022). 

 



Lasten- että aikuistenkirjallisuuteen on ilmaantunut suoria viittauksia koronapandemiaan vasta pandemian laantumisen jälkeen. 

 

Tiina Kristofferssonin ja Vesa-Matti Toivosen viime vuonna ilmestyneen Listamestari-sarjan avausosa, Varo viruksia, listamestari!, näyttäytyykin näiltä osin kiinnostavana poikkeusajan kuvana.  


Eliaksen yksinhuoltajaäiti tekee etätöitä kotona ja poika ehättää useampaankin otteeseen auttamaan äitiään etäkokousten tekniikan kanssa.  


Äidin stressiä lisää töiden lisäksi myös kaukana asuva ja ikääntyvä oma äiti, joka tarvitsee jo päivittäin kotipalvelun apua.   


Sarjan ensimmäisessä osassa Elias näkee parasta kaveriaan Elmaa enemmän etäyhteyden kautta.




Elias auttaa usein äitiään etäkokousten videotekniikassa.
Olga Pärnin kuvitusta Tiina Kristofferssonin ja Vesa-Matti Toivosen
lastenromaaniin 
Varo viruksia, listamestari! (Avain 2022). 


Elias ja äiti asuvat Etu-Töölössä Helsingissä vanhassa kerrostalossa lähellä Temppeliaukion kirkkoa. 

 

Yläkerrassa asuu leskirouva Ulpukka karismaattisen kissansa Pötkylin kanssa. 

 

Lisäväriä humorististen lastenromaanien  henkilögalleriaan tuovat myös originelli tiedemies, kansanrunouden tutkija Urban Jönssön, äidin sisko, "vapaa sielu" Mirkku-Pirkku sekä Eliaksen paras kaveri Elma, joka vaikuttaa todelliselta moniosaajalta.  

 

Ensimmäisessä osassa Elias tekee kouluun esitelmää luontokadosta ja parantaa Ulpukan  elämänlaatua kannustamalla tämän hankkimaan tietokoneen ja verkkoyhteyden. Luonteeltaan melko pirskahteleva Ulpukka joutuu nettihuijauksen kohteeksi, mutta vakauttaa kuitenkin talouttaan muuttamalla vähiä eläkesäästöjään bitcoineiksi. 


Alkuinnostuksen jälkeen Ulpukan mielenkiinto tietokoneeseen vähenee: 


– Ennen asiat olivat paremmin. Ihmisten kanssa pystyi vielä keskustelemaan kasvokkain eikä tarvinnut koko ajan pelätä, että joku roisto yrittää huijata rahat tai että vahingossa sanoo jotain sellaista, josta muut suuttuvat. Jos elämä tietokoneen kanssa on tällaista, niin minä en halua olla sen kanssa missään tekemisissä.  

 

Ulpukan mieli kuitenkin muuttuu, kun hän saa yhteyden vanhoihin koulukavereihinsa Ilmajoella. 


Eliaskin saa huomata, kuinka naapurin elämänpiiri laajenee: 

 

Ulpukan silmät säteilivät innostuksesta, ja minä ajattelin, että vaikka internetissä on kaikkea kurjaa vaikka kuinka paljon, niin on siellä myös ystävyyttä ja iloa. Täytyy vain löytää ne oikeat kanavat. 

 

Leskirouva Ulpukka ikävöi ystäväänsä. 
Olga Pärnin kuvitusta Tiina Kristofferssonin 
ja Vesa-Matti Toivosen lastenromaaniin 
Varo viruksia, listamestari! (Avain 2022).



Toisessa osassa äidin ja Eliaksen sekä muiden talon asukkaiden arki menee jengoiltaan putkiremontin takia. Äidillä on selvästi yhä suurempia vaikeuksia hallita arkeaan ja työpaineitaan. Äiti ja poika lähtevät remonttia evakkoon pikkuruiseen opiskelija-asuntoon, jossa aineellisesti minimaalinen arki saa äidin järkiinsä ja huomaa aiempaa paremmin myös poikansa tarpeet.  

 

Kakkososassa Kotia kohti, listamestari! Elias tutustuu koditomaan nuoreen mieheen, Petteriin, jonka poika pestaa Ulpukan kissan vahdiksi. 


Elias keksii laittaa Petterin videoita Petteristä tulee JeeTuubissa suosittu Kissakuiskaaja, jota seurataan erityisesti Japanissa. 

 

Kissakuiskaajasta tulee Japanissa heti suuri hitti. 
Olga Pärnin kuvitusta Tiina Kristofferssonin 
ja Vesa-Matti Toivosen lastenromaaniin 
Kotia kohti, listamestari! (Avain 2022).




Viime vuoden lastenromaaneissa makusteltiin usein kielen erilalisia vivahteita. 


Myös Elias saa jatkuvasti maistiaisia mummiltaan ja Ulpukalta ”hassuista sanonnoista, joissa ei tunnu olevan mitään järkeä. Elmakin selittää usein Eliakselle erilaisten sivistyssanojen merkitystä.

 

Listamestari on sisarusten yhteinen kirjasarja: Vesa-Matti Toivonen on kirjailija, säveltäjä ja äänisuunnittelija ja Tiina Kristoffersson työskentelee Lind & Co –kustantamossa äänikirjakustantajana. 


 

Kirjat on kuvittanut virolainen Olga Pärn ja hänen kuvituksensa muistuttaa  rosoisuudessaan ja hahmojen karrikatyyrisyydessä hyvin paljon hänen miehensä, animaatioistaan, kuvituksistaan ja grafiikastaan tunnetun Priit Pärnin syherömäistä ja siekailematonta tyyliä.  


Pikkutarkat kuvat toimisivat ehkä paremmin hieman suuremmassa koossa.

 

Listamestari-sarjan huumori ammentaa osin samoista lähteistä kuin Veera Salmen ja Emmi Jormalaisen Puluboi-kirjat, jotka toivat lasten monimediaisen arjen luontevaksi osaksi lastenkirjallisuuden rikkonaista kerrontaa.  


Listamestari-sarjassa on kuitenkin Puluboi-kirjoihin verrattuna napakammin koossa pysyvä juoni. Koomisia tilanteita syntyy usein siitä, kun lapset ovat aikuisia paremmin kartalla maailman menosta ja tietotekniikasta. 




keskiviikko 15. maaliskuuta 2023

Säröt ja keskeneräisyyden tunnot kuuluvat elämään

















Aino Louhi: Tähtienvälinen avaruus, 168 sivua, Suuri Kurpitsa 2022.

 

 





Nuortenkirjallisuuden lajivalikoima on jatkuvassa kasvussa: tarjolla on realististen nuortenkirjojen, fantasian, dystopian , scifin ja dekkarien lisäksi yhä enenevässä määrin selkomukautettuja nuortenromaaneja, selkokielellä alunperinkin kirjoitettuja nuortenkirjoja, säeromaaneita ja sarjakuvaromaaneita.

 

Aino Louhen Tähtienvälinen avaruus sopii hyvin myös nuorten luettavaksi samaan tapaan kuin Louhen edellinen sarjakuvaromaani Mielikuvitustyttö vuodelta 2019.

 

Kummassakin sarjakuvaromaanissa kuvataan ihmissuhteita, niihin liittyviä odotuksia, unelmia ja elämään väistämättä kuuluvia pettymyksiäkin. 

 

Nuoret aikuiset,  nainen ja mies, ihastuvat, rakastuvat ja seurustelevat. Rakastumista ei kuvata suurena hurmana, kumpikin tunnustelee ensin toisen tunteita. 


Suhde päättyy kuitenkin eroon.


 

Eleiden ja ilmeiden lisäksi myös varjoilla ja väreillä ilmaistaan
paljon sellaistakin, mikä jää tekstissä sanoittamatta.
Aino Louhen kuvitusta sarjakuvaromaaniin
Tähtienvälinen avaruus (Suuri Kurpitsa 2022). 



Sarjakuvaromaanin nimi on hieno allegoria kuvaamaan naisen pitkää toipumista, henkistä kasvua ja itsenäistymistä.

 

Muutossa rikkoontuneesta peilistä tulee vertauskuva eron jälkeen rikki menneelle minäkuvalle.  


 

Rikkoontuneen peilin sirpaleet havainnollistavat
keskushenkilön tuntoja. Aino Louhen kuvitusta
sarjakuvaromaaniin 
Tähtienvälinen avaruus 
(Suuri Kurpitsa 2022).  



Aino Louhen keskushenkilö on kasvonilmeiltään, osittain lisääntyvän alakulonkin takia,  melko jähmeä ja myös muilta ulkoisilta piirteiltään hyvin luonnosmainen. 


Koen tämän ennen muuta tehokeinona: lukijan on helpompi samastua minäkertojan tuntoihin, kun tämä ei ole kuvankaunis ja kaikin puolin ”täydellinen”, vaan myös ulkoisesti rosoinen.

 

Sarjakuvaromaani on jaettu prologin jälkeen 11:een oivaltavasti nimettyyn ja tarinan kannalta merkittävään episodiin: Vapaus, Peili, Lähtö, Tähtienvälinen avaruus, Listat, Järistys, Kylpy, Helium, Aallot, Vuori ja Tähdet.

 

Minäkertoja matkustaa johonkin nimeämättömään maahan Aasiassa, missä hän kokee tulkintani mukaan suurta ulkopuolisuuden tunnetta ja epätoivoa. 


Kaksi satunnaista kohtaamista, etäältä nähty nelihenkinen lapsiperhe ja vanha nainen meren rannalla, toimivat katalysaattoreina kohti jotakin uutta ja eheyttävää palauttaen samalla naisen uskon tulevaisuuteen.

 

 

Iäkkään naisen kohtaaminen meren rannalla nousee tarinan
 käännekohdaksi. Aino Louhen kuvitusta sarjakuvaromaaniin 
Tähtienvälinen avaruus (Suuri Kurpitsa 2022). 



Meren kuohujen hiomat lasinsirut ja simpukat ovat symboleita  uuden elämänvaiheen alkamiselle.  

 

Aino Louhi käyttää rohkeasti väriä: sysi-synkkää sinimustaa vasten monet kirkkaat värit energisoivat myös lukijan. 


Tähtienvälinen avaruus oli viime vuonna ehdolla Tulenkantaja-palkinnolle. 


Palkinnon sai Merja Mäen evakkoromaani Ennen lintuja (Gummerus 2022), mutta mielestäni Louhen sarjakuvaromaanilla olisi ollut enemmän potentiaalia käännösmarkkinoilla. 

 

Piakkoin ilmestyvässä Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehden teemanumerossa keskitytään nuortenkirjallisuuteen: sen monipuoliseen tarjontaan ja uusiin trendeihin. 

Lehdessä pohditaan myös lukijan ja nuortenkirjan kohtaanto-ongelmaa. Aiheuttavatko esimerkiksi YA- ja NA-luokittelut enemmän hämmennystä kuin täsmäosumia?  Yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Annu Viheriälehto muistuttaa artikkelissaan, että  eri genrejä kannattaa pitää ennakko-luulottomasti esillä, kun taidoiltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan erilaiset oppilaat etsivät kiinnostavaa luettavaa.

 

 

maanantai 13. maaliskuuta 2023

Rakkautta napin painalluksella
















Anna Kurkijärvi-Willans: Charlotta ja unelmanallen salaisuus, kuvittanut Sami Saramäki, 119 sivua, Myllylahti 2023.

 

 

Charlotta ja unelmanallen salaisuus on helsinkiläisen Anna Kurkijärvi-Willansin esikoiskirja. 


Hän kertoo saaneensa idean lastenromaaniin luettuaan kahdelle lapselleen koko Rikhardinkadun kirjaston iltasatuvalikoiman. 

 

Tarina-aihio ja erityisesti sen mustavalkoisesti kuvattu aikuinen pahis tuovat mieleen Walt Disney -elokuvayhtiön lastenelokuvista tutun konseptin. 


Suoraan hylättyjen lelujen tragediaa on käsitellyt jo 1990-luvulla Toy Story -animaatioelokuva. 


Lastenhuoneen lelukaaos on kuitenkin 30 vuodessa entisestään lisääntynyt, joten aihe kiinnostaa varmasti yhtä paljon sekä trendileluihin helposti koukuttuvaa lasta että järjestystä rakastavaa aikuista.  




Emilian isän aikeet eivät ole todellakaan vilipittömät,
kun hän käy verottamassa tyttären lelukoria yöaikaan
pitääkseen oman lelubisneksensä pyörimässä. 
Sami Saramäen kuvitusta Anna Kurkijärvi-Willansin
lastenromaaniin 
Charlotta ja unelmanallen salaisuus 
(Myllylahti 2023). 

 


Sami Saramäen mustavalkokuvituksen  lapsihahmot ja miljöö huokuvat niin ikään  amerikkalaista melko neutraalia tyyliä, vaikka seikkailu sijoittuukin Helsinkiin.   

 

Kirjan konsepti on nerokas yhdistäessään lapsen ja aikuisen iltasatuhetken ja lapsen kiintymyksen unileluun. 


Lyhyiden lukujen ansiosta kirja toimii sekä aikuisen ääneen lukemana että lapsen itse lukemana.  

 

Kolmasluokkalaisen Charlotan isä on irtisanottu aiemmasta työstään paikallisen leluhtehtaan markkinointiosastolla. Hän on esittänyt kritiikkiä yrityksen konseptia kohtaan ja syyttää sitä valheista ja viherpesusta. 



Sunnallesta tulee välittömästi hittilelu. Sami Saramäen
kuvitusta Anna Kurkijärvi-Willansin lastenromaaniin
Charlotta ja unelmanallen salaisuus (Myllylahti 2023). 

 



Tehtaan johtaja on Charlotan luokkakaverin Emilian isä, joka väittää, että uusin hittituote Sunnalle on valmistettu kierrätysmateriaaleista. 


Materiaalia hän saa lapsilta, joilla on lastenhuoneet täynnä pehmoleluja. 


Mainostamansa kierrätetyn kangasmateriaalin sijasta johtaja Kasper Viherkoski hyödyntääkin todellisuudessa aineetonta hyödykettä eli lasten vanhoihin leluihinsa kohdistamaa rakkautta: hänen kehittelemänsä laite imee rakkauden leluista ja siirtää sen Sunnalleen. 


Sunnallen erikoisuutena on sen vatsassa oleva nappi, jota painamalla nallesta erittyy taianomaista kimalletta.



Charlotta vie hiutuneen Nana-nallensa korjausompelimoon.
Sami Saramäen kuvitusta Anna Kurkijärvi-Willansin
lastenromaaniin 
Charlotta ja unelmanallen salaisuus 
(Myllylahti 2023). 

 

Charlotalla on yksi pehmolelu ylitse muiden, Nana. Se on niin rakas, että tyttö haluaa korjauttaa jo aivan hiutuneen nallen erityisellä ompelijalla. Kaupanpäällisiksi tyttö saa myös sekä itselleen että nallelle viitat, joiden avulla voi muuttua näkymättömäksi.

 

Erityisominaisuudesta onkin hyötyä, kun Charlotta ryhtyy selvittämään lelutehtaan salakähmäisiä toimia. Yhteisen edun nimissä Charlotta joutuu kuitenkin myös valehtelemaan parhaalle ystävälleen Neealle ja sysää toimillaan Neean rakkaimman unilelunkin vaaralle alttiiksi.


Anna Kurkijärvi-Willans laajentaa hurmaavalla tavalla tietämystä  rakkaiden pehmolelujen erityistaidoista: koska ne saavat kuunnella niin paljon iltasatuja, ne ovat oppineet vaivihkaa myös lukemaan! 









perjantai 10. maaliskuuta 2023

Kun tukallakin on tunteet
















Lola Odusoga & Saara Obele: Lolan suuri salaisuus, 32 sivua, WSOY 2023.

 

 




Kauneus- ja viihdealan yrittäjän Lola Odusogan esikoislastenkirja, Saara Obelen kuvittama kuvakirja Lolan suuri salaisuus, sai heti ilmestymisensä jälkeen paljon huomiota eri medioissa. 

 

Kirjan alkuidea juontaa Odusogan blogissaan julkaisemasta kirjoituksesta, jossa hän kertoi henkilökohtaisia kokemuksiaan siitä, kuinka on eri ikäkausina suhtautunut afrohiuksiinsa. 


Odusogan kertoman mukaan kustantamo otti häneen yhteyttä ja näin syntyi kirja Lola-nimisestä tytöstä, jonka valtaisa afrohiuspehko osaa puhua ja toimii muutoinkin inhimillisesti. 

 

Lolan suuri salaisuus muistuttaa painotuksiltaan Jani Toivolan kuvakirjoja Poika ja hame ja Poika ja perhostunne (Otava 2021 ja 2022), jotka Obele on niin ikään kuvittanut.    


Odusogan tavoin myös Toivolakin tuli lastenkirjailijaksi ns. lastenkirjallisuuden sisäkentän ulkopuolelta. 


Sekä Toivolan että Odusogan lastenkirjojen keskushenkilönä on ruskeaihoinen lapsi, jolla on valkoihoinen vanhempi. Kummassakaan kirjassa lasta ei kuitenkaan esitetä ihonvärinsä takia varsinaisesti ulkopuolisena.  

 

Kirjoja yhdistää myös se, että niissä on nykyiseen kotimaiseen kuvakirjatarjontaan verraten varsin paljon tekstiä. 


Onko kyse kustannustoimittamisen vieraskoreudesta: julkisuudesta tunnettujen ensikertalaisten tekstiä ei tohdita karsia niin paljon?

 

Odusogan ja Obelen kuvakirjalle on ilmeistä tilausta. Etnisen identiteetin ominaispiirteiden esille tuominen ilman kokemusta toiseudesta on yleistynyt Suomessa myös aikuistenkirjoissa.

 

Kustantamo S&S järjesti pari vuotta sitten yhdessä Koko Hubaran luotsaaman RT LIT Akatemian kanssa kirjoituskilpailun. Kilpailuun etsittiin tekstejä, joissa hiukset esiintyvät eri tavoin ruskeiden tyttöjen identiteetin symbolina. 

Kilpailun parhaimmistosta  julkaistiin viime vuonna antologia Kiharoita. Kirjoituksia hiuksista (S&S 2022), johon pyydettiin myös teemaan liittyviä tekstejä muilta kirjoittajilta. 
 

Odusogan ja Obelen kuvakirjan leikki-ikäinen sankari, Lola, on  vilkas ja eloisa. 


Hän toimii usein hetkellisten päähänpistojensa mukaan. 


Lolan vilkkaus havainnollistuu oivaltavasti myös Obelen kuvituksessa: kahdella eri aukeamalla esitetään tytön puuhia toiminnallisina kuvasarjoina. 



Lolan puuhakkuus  havainnollistuu kuvasarjana.
Saara Obelen kuvitusta Lola Odusogan tekstiin kuvakirjassa Lolan suuri salaisuus (WSOY 2023). 


 

Lola herää jo aamuviideltä ja lähtee retkelle.

 

Lola näyttää viihtyvän paljon omissa oloissaan, mutta siihen on syykin: hänellä on jatkuvasti seuranaan puhuva tukkansa, joka osallistuu eri tavoin Lolan arkisiin asioihin ja tapahtumiin: 

 

Lola repäisee rivin hiuslenkkejä ranteestaan laittaakseen Tukan kiinni. Mutta se valuu vettä! ”Höh, olet ihan märkä, enhän minä voi laittaa sinua kiinni! Et kuivu ikinä.” 

”Harmin paikka, täytyy vain paistatella päivä vapaana, todella ikävää!” Tukka nauraa onnellisena.  

Lola asettuu päättäväisesti selälleen viltille, levittää Tukan huolellisesti auringon kuivattavaksi ja puhisee: ”Pitääkö huomion olla aina sinussa? Miksi et voisi antaa minun leikkiä? Olet ihan mahdoton! Nyt menee aikaa hukkaan!” 

”Mitä aikaa? Nythän on kesä! Voidaan tulla tänne vaikka joka päivä”, Tukka kikattaa. 

 

Saara Obelen kuvitus jopa liioittelee Lolan hiusten
muhkeutta. 
Obelen kuvitusta Lola Odusogan 
tekstiin kuvakirjassa Lolan suuri salaisuus (WSOY 2023). 



Lolan ja Tukan välillä tuntuu olevan jännitettä: tuon tuostakin kumpikin moittii tai ojentaa toista, mutta sanailu on silti leppoista, koska tyttö ja Tukka ovat lopulta kuitenkin sananmukaisesti erottamattomat.

 

Afrotukan erityisyyden ja sen hoitoon liittyvien ominaisuuksien  rinnalla kirjassa kuljetetaan myös sosiaalisilta taidoiltaan kenties hieman kokemattoman lapsen kehitystarinaa. 


Kun Lola kohtaa kesken leikkien metsässä koiraa ulkoiluttavan isän poikansa kanssa, hän kiistää ensin jyrkästi puhuneensa kenellekään. 

 

Kun kaksikko saapuu kotiin, äiti moittii tytärtään siitä, että tämä on lähtenyt ilman lupaa pois kotoa. Äiti on ostanut Lolalle muotilehden, jonka kannessa poseeraa myös afrotukkainen ruskeaihoinen malli.

 

”Äiti katso! Ihan kuin minä” Lola huudahtaa haltioituneena osoittaen kuvaa. Hän avaa lehden ja on ihmeissään siitä, että näkee jonkun, joka muistuttaa häntä itseään. Tuota tunnetta hän ei ole kokenut ennen. 

 

Ja eipä aikaakaan, kun metsässä kohdattu Jesse-poika huutaa kotitalon pihalla Lolaa kanssaan leikkimään. 



Kotitalon asukkaiden hyväksyvä katse ikkunoissa ja toisaalta
 Lolan oivallus siitä, että hän ehkä voisikin kertoa puhuvasta
tukastaan jollekin toiselle lapselle, tulee kauniisti esille aukeamalla,
jossa Lola palaa retkeltä kotiin. 
Saara Obelen kuvitusta Lola Odusogan 
tekstiin kuvakirjassa Lolan suuri salaisuus (WSOY 2023).  


 

Suomalaisesta kansanperinteestä löytyy tarinoita, joissa runsaisiin, pitkiin hiuksiin liitettiin monia myönteisiä ominaisuuksia, eritoten kantajansa elinovoimaisuutta. 


Myös Sari Peltoniemen monissa nuortenkirjoissa korostetaan keskushenkilöiden pitkiin ja näyttäviin hiuksiin liitettyjä voimia. 

 

Ja reunahuomautuksena muistutan, että suomalaisessa lastenkirjallisuudessa seikkailivat jo 1970-luvulla Jason ja hänen Kaarina-äitinsä, joiden olemusta kuvattiin tähän tapaan:  ”Kaarinalla on paksu kihara tukka. Jasonillakin on kihara tukka, mutta ei niin paksu” (Camilla Mikcwitz: Jason. Tarina tavallisesta pienestä pojasta (Tammi 1975). 

 

 

 




Lisää kuvakirjoja hiuksista:

 

Ursula Mursu & Apila Pepita Miettinen: Myrtti ja kudelmataika, Mini 2022

Ursula Mursu: Myrtti ja noitatukka, Mini 2021

 

Mila Teräs & Sanna Pelliccioni: Lentävä mummini, Karisto 2020 

 

Anna-Karin Garnham: Ruu ja uusi tukka, suom. Anne Luukkanen, Otava 2018

 

Leslie Patricelli: Hius, suom. Rauna Sirola, Lasten Keskus 2017  

 

Pernilla Stalfelt: Karvakirja, suom. Birgit Huttunen, Minerva 2010 

 

Fatima Sharafeddine & Annick Masson: Samin uusi kesätukka, suom. Terhi Leskinen, Mäkelä 2007  

 

Olof & Lena Landström: Lasse parturissa, suom. Ulla Ropponen, Tammi 1993