Aikamoinen aikamatka 1970-luvulle

 

Pauli Kallio & Reetta Niemensivu: Lyhenevä kesä 5: Kissa nimeltä Marion. Kultaturbomegatimanttitupla-albumi. 156 sivua. Suuri Kurpitsa 2023.

 

 

Pauli Kallion ja Reetta Niemensivun Lyhenevä kesä -sarjakuvastripit ilmestyvät kerran viikossa oululaisen Kalevan lisäksi kahdessa hieman pienemmissä alueellisissa sanomalehdissä, Nivala-lehdessä ja  Yläsatakunnassa. 

Annikin pihaan ilmestyvä puhuva kissa kissa ristitään Marioniksi. 
Reetta Niemensivun kuvitusta Pauli Kallion tarinaan sarjakuva-albumissa
Kissa nimeltä Marion (Suuri Kurpitsa 2023). 

 

Reetta Niemensivu on tehnyt kuvituksia vuodesta 2010, aluksi sarjakuvia aikuisille, mutta repertuaari on laajentunut lastenkirjojen kuvituksiin, mm. Vuokko Hurmeen Värikkäät-lastenromaanisarjaan, Henna Helmen IceLove-sarjaan sekä Saara Kekäläisen Valpuri-kuvakirjasarjaan, jonka toinen osa Valpuri ja hirmuinen hammashässäkkä ilmestyi tänä keväänä. 

 

Aikuisille suunnatuissa sarjakuvissaan Niemensivu on myös paneutunut menneen ajan kuvittamiseen: Hän oli mukana yhtenä kuvittajana sarjakuva-albumissa Sisaret 1918 (Suuri Kurpitsa 2018), joka sai Sarjakuva-Finlandian 2019,  ja hänen kuvittamansa ja kirjoittamansa 1800-luvun lopun suomalaisten naistaiteilijoiden Pariisin vuosista kertova Maalarisiskot (Suuri Kurpitsa) ilmestyi 2019. 

Sarjakuva on varmasti ollut Niemensivulle verraton piirtämisen koulu: hänen hahmoissaan on oivaltavaa karakteristiikkaa. Lyhenevä kesä -sarjakuvien tiheä ilmestymistahti sanomalehdissä on varmasti opettanut myös kurinalaista työskentelytekniikkaa. 

 

Viides Lyhenevä kesä -sarjakuvastripeistä koostettu osa on tavanomaista paksumpi, alaotsikkonsa mukaisesti kultaturbomegatimanttitupla-albumi.

 

Lyhenevän kesän konsepti on häikäilemättömän nostalginen kuvatessaan 1970-luvun arkea hieman alle kymmenvuotiaiden lasten, Annikin, Anteron ja Jaakon näkökulmasta. 

Nykylapsi voi ihmetellä lukiessaan monista itselleen tyyten vieraista ja tuntemattomista asioista (kuten siitä, että lapsilla ei ole käsitystä ajankulusta, koska heillä ei ole rannekelloa!), mutta onneksi jatkuvajuonisten sarjakuvatarinoiden eri teemakokonaisuuksien alkuun on sijoitettu pientä taustoitusta, kun kerrotaan Urho Kekkosesta, joka oli vuosikymmeniä Suomen presidenttinä, sivistetään lukijaa 1970-luvun pop-laulajista ja taustoitetaan kansanuskomuksia, mm. kylmän kiven heinäkuussa järveen heittävästä Jaakosta. 

 

Hellyttävästi ystäväkolmikko pohtii, minkä ikäisenä voi vielä
kiivetä luontevasti aikuisen syliin. Reetta Niemensivun kuvitusta
Pauli Kallion tarinaan sarjakuva-albumissa
Kissa nimeltä Marion (Suuri Kurpitsa 2023). 

Kultaisen kesän auvo näyttäytyy koko komeudessaan: aikuiset ovat lähellä ja läsnä, vaikka tekevätkin omia töitään. Lapset saavat vapaasti seikkailla metsissä ja käydä keskenään uimassa. Löytökissasta koituu monenlaista hupia. Kotitöitäkin pitää välillä tehdä, kuten myös nahistella isosiskon kanssa, mutta perheyhteys on luja ja horjumaton.

 

Antero ja Jaakko innostuvat kehittelemään aikakonetta. 

 

Kaiken järjen mukaan kaikilla on joka päivä käytössään 24 tuntia, mutta jostain kumman syystä aikuisilla on aina vähemmän aikaa kuin lapsilla! 

 

Sarjakuvastripin väritys viittaa suoraan Ukrainassa 
käytävään sotaan. Reetta Niemensivun kuvitusta
Pauli Kallion tarinaan sarjakuva-albumissa
Kissa nimeltä Marion (Suuri Kurpitsa 2023). 

Lapsilta kielletty -tarinakokonaisuudesta löytyy valitettavan ajankohtainenkin säie, kun isä kieltää lapsilta televisiouutisten katsomisen rankan sotakuvaston takia.

 

Reetta Niemensivun sarjakuvaruuduissa väritys näyttää tekevän kunniaa Ukrainalle ja pöytäliinassa on auringonkukkia.

 

 

Mintun viehätysvoima on kestänyt jo 45 vuotta

Maikki Harjanne: Täydellinen Minttu. Minttu-sarjakuvat Kotiliedessä vuosina 1982–1990. Toimittanut Petteri Oja. 216 sivua. Kissanviikset 2022. 

 

Maikki Harjanteen Minttu-kuvakirjasarja täyttää tänä vuonna 45 vuotta ja hakee pitkäikäisyydessään ja suosiossaan vertaistaan Suomessa. 

Sarjan uusin osa Minttu ja kadonneet kirjat ilmestyi viime vuonna. 

Tänä vuonna Otava julkaisee kolmen 2010-luvulla ilmestyneen Minttu-kirjan yhteislaitoksen Rakas Minttu, joka sisältää kirjat Minttu saa oman koiran, Minttu prinsessana ja Minttu ja mummo. 

 

Ensimmäiset neljä kuvakirjaa Mintusta ilmestyivät 1978. 

Harjanne on kertonut halunneensa  pyristellä sarjassa irti 1970-lukulaisesta lastenkirjallisuuden ongelmakeskeisyydestä. 

Hän halusi tehdä vastineita ruotsalaisen Gunilla Wolden Teemu- ja Anna Taurialan Leena-kirjoille, joiden lapsuuden kuvausta hän piti ”hajuttomana ja mauttomana”.  

 

Harjanne kapinoi myös monien 1970-luvun lastenkirjojen tapaa esittää lapsuus visuaalisesti yksitotisena ajanjaksona, jossa tylsyyden ja tapahtumattomuuden uskottiin tuottavan turvallisuutta.  

 

Minttu-kirjat levittäytyivät myös muille alustoille: Minttu nähtiin myös Pikku Kakkosen lastenohjelmissa ja vuosina 1982–1990 myös Kotilieden sarjakuvana. 

Kissanviikset-kustantamon Turun sarjakuvakaupan kupeeseen perustanut Petteri Oja on toimittanut Kotilieden sarjakuvista antologian. 

 

Saatesanoissa Harjanne kertoo sarjakuvan olleen 1970-luvulla vielä yleisesti hyljeksittyä antikirjallisuutta, joka nähtiin uhkana lasten luutaidolle. 

2020-luvulla kuvakerronnan merkitys ymmärretään jo lukutaidon kannattelijana. Näin muuttuvat asenteet ja arvostukset! 

 

Minttu-sarjakuvissa kerrotaan kuvakirjojen tavoin Mintun perheen arjesta vuodenkierron kautta. Muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta sarjakuvat kertovat stripeissään aina eheän yksittäisen tarinan. 

 

Yhteisöllisyys, naapuriapu ja  lapsentahtinen elämä kannattelevat perheen arkea. 

Harjanne on halunnut välittää lukijoilleen kuvaa perheestä, jossa ”välitetään toinen toisesta ja jossa juostaan mieluummin koiran kuin rahan perässä”. 

Mintun käden jatkeena nähdään usein imuri tai juuriharja.
Minttu kärttää äitiä lukemaan hänelle kirjaa: "Enhän minä voi
oppia rakastamaan kirjoja, kun sinä aina siivoat", yrittää tytär
syyllistää äitään. Maikki Harjanteen kuvitusta Kotilieden
Minttu-sarjakuvista toimitettuun kokoelmaan  
  Täydellinen Minttu (toim. Petteri Oja) Kissanviikset 2022.

Äiti hoitaa pikkuveli Santtua ja Minttua kotona. Isoveli Ville on jo koululainen ja isä käy ansiotyössä. Minttu ilmoittaa kuitenkin äidille ryhtyvänsä itse aikanaan ”työäidiksi”.  

 

Mintun äiti on osannut aina ottaa ilon irti kotoilusta, joskin sarjakuvia lukiessa kiinnittää huomiota siihen, että äidin kasvoilla nähdään usein myös väsymyksestä johtuvia kyyneleitä. 

 

Äidillä on paineita huushollin puhtaana pitämisestä: hän jynssää juuriharjalla  tuon tuostakin erilaisia kodin pintoja, ja samaan aikaan lapset saavat aikaan kaaosta ja epäjärjestystä jossakin toisessa kodin tilassa. 

 

Oheinen kuvasarja näyttää Mintun ulkonäön ja olemuksen hienoista
muuttumista kuvakirjasarjan ja sarjakuvasarjan aikana.
Maikki Harjanteen kuvitusta Kotiliedessä julkaistuista Minttu-
sarjakuvista toimitettuun kokoelmaan Täydellinen Minttu 
(toim. Petteri Oja) Kissanviikset 2022. 

 

 

Kuvakirjasarjan formaatti sekä osittain myös Harjanteen visuaalinen tyyli ja värimaailma ovat neljässä vuosikymmenessä hieman muuttuneet, mutta Minttu on säilynyt helposti tunnistettavana, samastuttavana ja ennen kaikkea uskottavana kuvakirjahahmona.  

 

Sarjakuvissa Minttu vielä harmittelee, että hänellä ei ole omaa nimipäivää kalenterissa. 

Tämäkin epäkohta korjattiin vuonna 1995, kun Minttu sai nimipäivänsä lokakuun kuudennelle päivälle.