Kuvakirjan kuiskaus hellii lasta ja aikuista

 

Meria Palin & Reetta Niemelä: 

Saippukuplakuiskaus. 56 sivua. Enostone 2023. 

 

 

Kuvakirjoissa on usein aivan liikaa tekstiä. 

Syy voi olla kahtaalla: kustannustoimittaja ei henno muokata kirjailijan tarinaa. Tässä tapauksessa kuvakirjaa tehdään usein tekstin ehdoilla.

 

Toinen syy, joka oikeastaan usein kytkeytyy edelliseen, on se, että kuvan ilmaisuvoimaan ei uskota tarpeeksi.

 

Saippuakuplakuiskaus-kuvakirjalla on kaksi tekijää, Meria Palin ja Reetta Niemelä. 

 

Kirjan nimeketiedoissa ja kannessa on aivan oikeutetusti nostettu kuvittaja ensimmäiseksi tekijäksi.  

 

Taikapuikot (Etana Editions 2020) oli Meria Palinin rohkea avaus – sanaton kuvakirja, joka ilmestyi koronapandemian alkuvaiheessa, kun huoli läheisistä oli monen ajatuksissa päällimmäisenä. 

Kuvakirjassa äiti kutoo pienelle palelevalle tyttärelleen lämmikettä.

 

Saippuakuplakuiskaus olisi tullut vallan mainiosti toimeen kokonaan ilman Reetta Niemelän minimalistista tekstiä. 

Toisaalta niukka teksti saattaa toimia kirjan tavoitteen edistämiseen paremmin kuin kokonaan sanaton kuvakirja, joka voi olla monelle aikuiselle vielä hieman outo formaatti.

 

Rohkea aukeama: lyhyt teksti vasemmalla ja lähdön
riehakkuus ja ilo oikealla. Meria Palinin kuvitusta yhdessä
Reetta Niemelän kanssa tehtyyn kuvakirjaan
Saippuakuplakuiskaus (Enostone 2023).

Tytöllä ei ole kotonaan mitään tekemistä. Niinpä hän päättää lähteä soutuveneellä Tyrni-koiran kanssa mumminsa luokse. 

Viemisiksi hän ottaa mukaan isänsä juuri poimimia tuoreita omenoita. 

 

Mummin taloa lähestyessä ilmassa leijuu erivärisiä saippuakuplia, jotka johdattavat kaksikon perille. 

Vehreys suorastaan hyökyy lukijan silmille. 
Meria Palinin kuvitusta yhdessä
Reetta Niemelän kanssa tehtyyn kuvakirjaan
Saippuakuplakuiskaus (Enostone 2023).

Tyttö ja mummi leipovat yhdessä omenapiirakan. 

Kun tyttö vetää yhden kirjan ulos mummin kirjahyllystä, saippuakuplia leviää huoneeseen, kun ”kirja kuiskii”. 

 

Mummin lukiessa tytölle kirjaa koko huone täyttyy saippuakuplista. Lähtiessään takaisin kotiin tyttö saa kirjan mukaansa.

 

Mummin ikkunasta näkyvä aava näkymä järvelle
toimii tulkintani mukaan myös vertauskuvana avaralle ajattelulle.  
Meria Palinin kuvitusta yhdessä Reetta Niemelän kanssa tehtyyn
kuvakirjaan Saippuakuplakuiskaus (Enostone 2023). 

Meria Palinin kuvitus toimii meditatiivisena tunnetankkauksena. 

 

Koko aukeamalle levittyvät kuvitukset huokuvat kiireettömyyttä ja kannustavat tarttumaan hetkeen  havainnoimaan ympäristöä eri aistein.

Yhteinen lukuhetki sulkee hauskasti mummin ja tytön myös
kuplan sisään pyöreään nojatuoliin. Meria Palinin kuvitusta
 yhdessä Reetta Niemelän kanssa tehtyyn kuvakirjaan 
Saippuakuplakuiskaus (Enostone 2023).

Kuvitus havainnollistaa hyvin viitteellisesti, ja ehkä juuri siksi niin onnistuneesti kirjojen lukemisesta syntyvää mielihyvää, josta suuri osa liittyy myös vuorovaikutukseen, kiirettömyyteen ja läheisyyden kokemukseen yhdessä lapselle tärkeän aikuisen kanssa. 

 

Reetta Niemelän niukka teksti on onnen omiaan hiljattain lukemaan oppineelle lapselle itse luettavaksi.  

Niukka teksti suorastaan usuttaa sekä lasta että aikuista sepittämään tarinaa eteenpäin, tarkentamaan valittuja yksityiskohtia ja lihottamaan tarinaa jopa kirjan kansien ulkopuolelle. 

Kustantamon verkkosivuilla "paljastetaan", että Sofia-tyttö on hiljattain menettänyt äitinsä. Tytön nimi kerrotaan myös kuvakirjan takakannessa. 

Eheän kokonaisuuden kannalta nämä lisätiedot ovat kuitenkin kirjan vastaanottajan kannalta tarpeettomia. 

Lempeitä lohtusanoja uupuneille

Hannele Huovi: Simpukka. Kuvittanut Kissa Koskinen. 33 sivua. Tammi 2022. 

 

 

– – Vaan sattui kerran,

että meren prinsessoista kaikkein nuorin

aivan yllättäen suruun sairastui.

Surusairaana ja aivan vaiti 

vaelsi hän linnan käytävissä

ja kulki kaikkein perimmäiseen kamariin,

sulki jäljessään sen raskaan aalto-oven

– jäi aivan yksin lasihuoneeseen.

Niin surullinen oli hänen sydämensä,

että koko lasinkirkas huone tummui

ja sieltä vaimenivat kaikki meren äänet. – – 

 

 

Hannele Huovin yhdessä lapsenlapsensa Kissa Koskisen (s. 2004) kanssa tekemä Simpukka on monella tavalla erityinen kirja. 

 

Kirjan nimi ja kansikuva vievät lukijan ja katsojan vedenalaiseen satumaailmaan. 

 

Takakannessa kirjaa luonnehditaan runosaduksi. 

 

Huovi kirjoitti tarinan aihion  jo 1970-luvulla. Lapsenlapsen kokema masennus motivoi häntä palaamaan monen vuosikymmenen jälkeen käsikirjoituksen pariin.

 

Lähikuva "surusairaasta" prinsessasta. 
Kissa Koskisen kuvitusta Hannele Huovin runosatuun 
Simpukka (Tammi 2022).

Merenalaiseen satuvaltakuntaan sijoittuva lyyrinen kuvarunokirja lohduttaa hieman eri painotuksin omien rajallisten voimavarojensa kanssa kamppailevaa aikuista sekä herkkää lasta tai nuorta, jolla on omaan tunnesäätelyyn ja mielen hyvinvointiin liittyviä haasteita.  

 

Kirjassa  on terapeuttinen ulottuvuus: tarina viestii lukijalleen, että riittää jos on yksikin ihminen, joka on valmis kamppailemaan toisen puolesta, jos omat voimat eivät riitä. 

 

Merenkuninkaan tyttärelläkin on onneksi ystävänään merenneito, joka kerää meren pohjasta soivia kiviä. Viimein merenneito löytää ”meren mustimmasta syvänteestä” simpukan, josta kuuluu helmenvalkeaa ääntä. 

Kissa Koskisen kuvitus hengittää samaa tahtia lyyrisen kielen kanssa. 

Kuvia voi katsoa myös surun, uupumuksen ja masennuksen mielenmaisemina. Veden pyörteet ja laineet myötäilevät vähättelemättä prinsessan tunnekokemuksia, mutta ne voi tulkita myös elämän voiman signaaleiksi.

Kuvien väritys vaihtelee heleistä väreistä sysimustaan.

On varmasti ollut haastavaa tehdä debyyttikuvitusta kirjaan, joka kaihtaa kaikkia luokituksia. 

 

Merenkuninkaan tyttären paras ystävä on tummaihoinen merenneito,
joka vaaroja uhmaten etsii parannusta ystävänsä alakuloon. Kissa Koskisen
kuvitukset asettuvat aukeamille tasapainoisina kokonaisuuksina, osaksi tekstiä. 
Koskisen kuvitusta Hannele Huovin runosatuun Simpukka (Tammi 2022).

 

Simpukka toimii myös perinteisenä kuulaana satuja. 

 

Hannele Huovin kaunis, poljennoltaan tyynyttävä runollinen kieli pääsee parhaiten oikeuksiinsa ääneen luettuna. 

 

Lastenkirjoissakin on toki  kuvattu viime vuosina masennusta, mutta yleensä masennus on näyttäytynyt   vanhemman tai lapsen lähipiiriin kuuluvan aikuisen  mielnterveyden häiriönä.

 

 

Pidempiaikaista masennusta tai ohimenevää alakuloa kuvaavia lastenkirjoja

 

I Kotimaisia kuvakirjoja

 

Maria Lassila & Maria Vilja: Eeva ja Harmaakaapu, Karisto 2020

 

Maija Hurme: Varjostajat, S&S 2018

 

Aino Lappalainen: Mirjami ja lentävä matto, kuv. Maija Lassila, ntamo 2018

 

Ilja Karsikas: Aatos ja sumupuu, Etana Editions 2017

 

Sanna Tahvanainen & Jenny Lucander: Lohikäärmeunia, suom. Katriina Huttunen, Schildts & Söderströms 2015

 

Tove Appelgren & Salla Savolainen: Vesta-Linnea kuunvalossa, suom. Tittamari Marttinen, Tammi 2013

Sanna Tahvanainen & Jenny Lucander: Silva ja teeastiasto joka otti jalat alleen, suom. Jyrki Kiiskinen, Schildts 2011

 

Salla & Hannu Savolainen: Milla ja pohjaton pyykkikori, WSOY 2007   

Arja Koivunen, Kaisa Nyberg & Maarit Virtanen: Markuksen äiti saa apua, Omaiset mielenterveystyön tukena 2006 / synnytyksen jälkeinen masennus

 

Paula Mäkinen, Kaisa Nyberg & Maarit Virtanen: Mikon äiti on masentunut, Omaiset mielenterveystyön tukena 2002 

 

Minna Hintsala ja Moona Jääskeläinen: Tepa tahtoo tietää. Mannerheimin lastensuojeluliitto 2002 

 

Pirkko-Liisa Surojegin: Metsähiiren tanssi, Otava 1990   

Tuulia Hyrske: Ypö yksin, Tammi 1990 

II Käännettyjä kuvakirjoja: 

 

Pija  Lindenbaum: Kun Ollin äiti unohti, suom. Päivö Taubert, WSOY 2006

 

Hiawyn Oram & Susan Varley: Mikä hätänä, Mäyrä? Suom. Terhi Leskinen, Lasten Keskus 1997   

 

Vladimir Skutina ja Eugen Sopko: Sininen naurulokki, suom. Auli Hurme-Keränen, Kustannus-Mäkelä 1989  

Oliver Gary, Norman Wright ja Shardon Dahl: Otso Onninen, hymy hukassa, suom. Tero Kuosmanen, Kirjatoimi 1988 

 

 

III Lastenromaaneja

 

Emilia Aakko: Kaiho Kotitonttu ja karanneet kärsiväiset, Kumma 2021 

 

Petja Lähde: Surunsyömä, kuv. Matti Pikkujämsä, Karisto 2018 

 

Raili Mikkanen: Histamiini ja Koni alakulo. Kuvittanut Jukka Lemmetty.  Tammi 2010 

Anja Erämaja: Hilu, Hippu ja Äiti Valtava. WSOY 2008

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Surun rinnalla ilo

Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Tuulen myötä, 40 sivua, Enostone 2021.

 

Lastenkirjoja kuolemasta on tehty paljon, mutta silti Katri Tapolan ja Sanna Pelliccionin kuvakirja Tuulen myötä on alueenvaltaus.

 

Se on mainio todiste vähäeleisen tyylin ja kerronnan voimasta. 

Tuulen myötä on myös lohtukirja aikuiselle, joka on menettänyt läheisensä.

 

Mummun muistin vähittäinen hapertuminen kuvataan
oivaltavasti kuvituksessa, kun mummu on piilossa lakanan
 takana. Sanna Pelliccionin kuvitusta Katri Tapolan tekstiin
kuvakirjassa Tuulen myötä (Enostone 2021). 

Tapolan niukkaakin niukempi teksti kiteyttää pikkumummun muistin ja koko elämän vähittäistä hapertumista. 

 

Syksyllä mummu soutaa tuonpuoleiseen ja läheiset heittävät hänelle rannalla huiskuttaen haikeat hyvästit.  

Mytologiassa käytetään usein vertausta tuonpuoleiseen
soutamisesta. Mummun viimeinen matka kuvataan näin kauniisti. 
Sanna Pelliccionin kuvitusta Katri Tapolan tekstiin 
kuvakirjassa Tuulen myötä (Enostone 2021).  

Mummua muistellaan lempeästi ja kevään tultua aurinko lämmittää ja lohduttaa.

 

Sanna Pelliccionin akvarelli- ja mustekuvitus näyttää kyynelten kostuttamalta. 

Väriskaalassa on rohkeasti rinnakkain harmaata, mustaa, vaaleanpunaista- ja sinistä ja toivoa tuovaa vihreää. 

"Tuuli on myötä, ei vastaan, kun mummu soutaa".
Sanna Pelliccionin kuvitusta Katri Tapolan tekstiin 
kuvakirjassa Tuulen myötä (Enostone 2021). 

Youtube-videolla tekijät kertovat kiinnostavasti teoksen synnystä. Haastattelijana Enostonen Kalle Niinikangas. 

 

Satumetsän rauhassa, kosketuksen kera tai ilman

 

Nora Lehtinen & Jenni Skyttä-Forssell: Hattaratuuli. Piirretään satuja iholle. Kuvitus Reetta Niemensivu. 32 sivua. Karisto 2021. 

 

 

Rauhoittuminen, mielen tasaaminen ja rentoutuminen eivät ole enää meille kaikille luontevia ja itsestään selviä arkisia asioita, ja niinpä myös lapsille suunnattuja kirjoja tästä aiheesta ilmestyy nykyisin entistä enemmän. 

 

Koronasta johtuva epävarmuuden aika on sekin luultavasti lisännyt tarvetta ja monista kirjoista hyötyvät yhtälaisesti aikuisetkin. 

 

Minulla oli tilaisuus päästä kokeilemaan – sekä satuhierojan että -hierottavan roolissa – Sanna Tuovisen kehittelemää satuhieronta-menetelmää muutama vuosi sitten Imatralla varhaiskasvattajille suunnatussa koulutuspäivässä. 

 

Tuovinen korostaa aina, että satuhierottavalta lapselta on pyydettävä lupa hierontaan. Näin kunnioitetaan kehorauhaa. Kaikkien mielestä hellä sively pääasiassa selkään ei tunnu yhtä miellyttävältä tai ajankohta ei muutoin ole lapsen mielestä sopiva. 

 

Nora Lehtisen ja Jenni Skyttä-Forssellin Hattaratuuli edustaa hieman riehakkaampaa satuhierontakonseptin toteutusta. 

 

Siinä missä Tuovisen satuhierontakirjoissa tarinat ja sadut ovat tempoltaan ja sisällöltään hyvinkin verkkaisia, niin Hattaratuuli tukeutuu lastenlyriikassa kautta aikojen tyypillisen luontokuvaston lisäksi myös nopeampitempoisiin runotarinoihin.

 

Satumetsän parkkipaikka-, Villiksi meni- ja Keijun siivouspäivä- runoissa on vauhtia jo toimintaa, mutta niiden välistä löytyy myös hengitystä tasaavia runoja, kuten kokoelman nimiruno Hattaratuuli ja Ystäväni tähti. 

 

Reetta Niemensivun kuvitukset levittäytyvät 
koko aukeamalle ja niistä löytyy sopivasti lasta 
kiinnostavia yksityiskohtia. Niemensivun kuvitusta Nora Lehtisen
ja Jenni Skyttä-Forssellin runokirjaan Hattaratuuli. Piirretään satuja iholle (Karisto 2021). 

Kokoelman runot toimivat  ”omillaankin” eli niistä voi nauttia myös ilman rentouttavaa hierontaa. 

 

Monelle lapselle runo on muotona ja lajina nykyisin jo tyyten vieras ja siksi toiminnallinen osuus voi auttaa lasta keskittymään paremmin tarinallisen runon kuuntelemiseen. 

 

Reetta Niemensivun selkeä, sympaattinen nelivärikuvitus levittäytyy koko aukeamalle ja pienet, harkitut yksityiskohdat kiinnostavat myös kirjaa yksinään selailevaa lasta. 

Harmillisesti sisäsivujen kuvituksissa aukeaman keskelle on jäänyt valkoista.

 

Kotimaisesta vauvalyriikasta löytyy nykyisin myös monia teoksia, joissa on runon kupeessa leikki- tai toimintaohjeet. Varsinkin rauhallisempien runojen ohjeistus muistuttaa idealtaan satuhierontaa. 

 

Oman kokemukseni perusteella parhaiten runo- ja satuhieronta toimii, kun aikuinen muistinvaraisesti tai jopa aivan spontaanisti sepittää lyhyttä tarinaa tai runoa lapselle sivelyn aikana. Tyyli on siis vapaa. 

 

 

Nora Lehtinen on tehnyt yhdessä Anne Muhosen kanssa aiemmin selkokielellä kirjoitettua Aino ja Matias -sarjaa, joka on ilmestynyt Pieni Karhu -kustantamon kautta. Lehtisen ja Muhoen uusin kirja, Hilma-täti ja kuutamoseikkailu, on ilmestynyt tänä vuonna Avaimen kautta. 

 

Olen kirjoittanut rauhoittumiseen johdattavista lastenkirjoista  Lastenkirjahyllyyn myös aiemmin vuosina 2016 ja 2017.

 

Lisää kirjoja lapsen rauhoittumisen tueksi: 

 

Kaisa Aitlahti & Satu Reinikainen: Uusia polkuja rauhoittumiseen, Lasten Keskus 2021, ilmestyy syyskuussa 

Kaisa Aitlahti & Satu Reinikainen: Piirrän sinuun tarinan, Kirjapaja 2020 

 

Kaisa Aitlahti & Satu Reinikainen: Polkuja rauhoittumiseen. Läsnäolotaitoja lapsille ja nuorille. Lasten Keskus 2018 

 

Satu Pusa & Sanna Tuovinen: Nuutti Pikkukuutti. Maailman suloisin satuhieronta-tarina, kuvitus Nora Surojegin, Tarina ja Kosketus ry 2016

 

Sanna Tuovinen & Pirjo Turpeinen: Pikkupeikko ja Kuu. Satumainen rentoutuskirja, kuv. Laureliina Romppainen, Tarina ja Kosketus ry 2015, 2. painos 2019 

 

Sanna Tuovinen: Satuhieronta. Läsnä olevan kosketuksen ja sadun taikaa. Valokuvat Mikko Törmänen. Piirroskuvitus Sanna Pelliccioni, WSOY 2014  

 

 

Tartutaan hetkeen

Beatrice Alemagna: Forever, 60 sivua, Thames & Hudson 2020.

 

 

Tällä kertaa jotain ihan erilaista.

 

Beatrice Alemagnan kuvakirja Forever sopii tähän epävarmuuden aikaan. 

 

Se on hyvä esimerkki kuvakirjasta, joka puhuttelee eri ikäisiä, kutakin tavallaan.

Kuvakirja on omistettu ”To anyone who thinks that nothing lasts forever”.

 

Kirjan jujuna ovat paperisivujen välissä olevat läpinäkyvät mattapintaiset sivut, joihin on painettu yksinkertaisia mustavalkoisia kuva-aiheita.

 

Mattapintainen välilehti muuttaa aukeaman sanomaa.
Beatrice Alemagnan kuvitusta kuvakirjaan 
Forever (Thames & Hudson 2020). 

Sivua kääntämällä aukeaman ”ajatus” muuttuu toiseksi ja samalla kuvan katsojassa syntyy liikahdus kyseenalaistaa jotakin oletusta, ajatuspinttymää, normia tai jopa henkilökohtaista jumiaan.

 

Kirja muistuttaa aukeamillaan elämän katoavaisuudesta mutta myös akuuttien kriisitilanteiden väistymisestä. 

 

Esimerkit avautuvat hyvin jo pienellekin lapselle:

Uni muuttuu valvetilaksi, kun avaat silmäsi.

 

Naarmut paranevat ajan kanssa. 

 

Paha mieli ei kestä loputtomiin.

 

Kyyneleet kuivuvat – ja niin edelleen.

 

 

Luovan työntekijän lohtu: luovuuden blokki ei
kestä ikuisesti. Beatrice Alemagnan kuvitusta kuvakirjaan 
Forever (Thames & Hudson 2020).

 

Alemagnan kuvakirja on oivallinen terapiakirja aikuiselle, joka ahdistuu koronarajoituksista johtuvan poikkeustilan jatkumisesta. 

 

Lapselle kirja toimii muistutuksena arjen yllätyksellisyydestä, kenties enemmän myönteisen kautta, kun lapsi miettii luovia ratkaisuja erilaisiin ohimeneviin pulmatilanteisiin, olipa kysymys tunteista tai konkreettisimmista kolhuista.

 

Forever on myös moniaistinen ja siksi poikkeuksellisen intensiivistä tulkintaa ruokkiva teos.

 

 

Kirjan lopetus palauttaa meidät kaikki olennaisen äärelle:

 

In fact, almost everything  

changes or goes away.

 

But there´s one thing that never changes.

 

One thing that always lasts.

 

Forever.

 

Viimeisellä aukeamalla on kuva lapsen ja vanhemman halauksesta.

Yksi asia pysyy aina: lapsen ja vanhemman rakkaus.
 Beatrice Alemagnan kuvitusta kuvakirjaan 
Forever (Thames & Hudson 2020).

Beatrice Alemagna (s. 1973) on italialainen kuvittaja, jonka tuotantoa ei valitettavasti ole suomennettu. 

Forever kiinnitti huomioni kirjaston uutuushyllyssä. 

Aiemmin olen tutustunut hänen kuvakirjaansa What is a child.