3. luukku: Petteri Kaniinin joulu on aina yhtä ihana

 

Katie Woolley & Neil Faulkner: Hyvää joulua Petteri! Suomentanut Kirsi Sinko. 12 s. Otava 2023. 

 

 

Kartonkinen Petteri Kaniini -kirja on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka vanhojen lastenkirjaklassikkojen lumoa hyödynnetään uusien tekijöiden ja kirjaformaattien kautta.

 

Ilmiö on toki tuttu myös Suomessa. Viime aikoina on julkaistu paljon Tove Janssonin muumihahmoihin perustuvia mutta kuvitukseltaan ja tekstiltään täysin uusia ns. uusmuumikirjoja.

 

Alkuperäisten Petteri Kaniini -kirjojen huoliteltu 
miljöö on kohdillaan. Neil Faulknerin kuvitusta
Katie Woolleyn tekstiin kartonkikirjassa
Hyvää joulua Petteri! (Otava 2023).

Joulukirjan kannesta on alkuperäisen Petteri Kaniini -hahmon luonut Beatrix Potter häivytetty kokonaan. Takakannesta löytyy kirjoittajan ja kuvittajan nimet sekä tavaramerkkisymboli, jossa on Beatrix Potterin nimi ja todennäköisesti myös Potterin piirtämä kaniinin mustavalkoinen kuvituskuva.

 

Neil Faulknerin kuvitus jäljittelee ällistyttävän tarkasti Potterin vesivärikuvitusten nyansseja.

 

Joulunvietto huipentuu yhteiseen juhlaan 
joulukuusen äärellä. Neil Faulknerin kuvitusta 
Katie Woolleyn tekstiin kartonkirjassa 
Hyvää joulua Petteri! (Otava 2023).

Herttaiseen kartonkikirjaan tuovat toiminnallisuutta avattavat luukut. Viimeisellä aukeamalla joulukuusi levittäytyy kolmiulotteiseksi.

 

 

Matkalla ajatus kirkastuu

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Tove! Tove Janssonin matka vapauteen ja maailman ääriin. Suomen supernaisia -sarja. 40 sivua. Teos 2023.

 

 

Tove! on Suomen supernaisia -sarjan kuudes osa. 

 

Leena Virtanen ja Sanna Pelliccioni ovat haravoineet sarjassa Suomen taidekenttää ilahduttavan monipuolisesti: edellinen osa kertoi runonlaulaja Larin Paraskesta. Aiemmissa osissa on esitelty kirjailijoista Minna Canth, Eeva Kilpi ja Fredrika Runeberg ja kuvataiteilijoista Ellen Thesleff.

 

Suomen supernaisia -sarjan formaatti ansaitsee erityistä kiitosta. Kankainen kluuttiselkämys ja persoonalliset, mutta tunnistettavat näköiskuvat kohdehenkilöistä tekevät ulkoasusta poikkeuksellisen tyylikkään. 

Jokaisessa sarjan osassa Sanna Pelliccioni sukeltaa erilaisten kohdehenkilöiden visuaaliseen maailmaan raikkaasti ja omintakeisesti – niin värityksen kuin muotokielenkin osalta. 

Lopputuloksen kannalta on myös onnekasta, että Pelliccioni vastaa myös kirjan taitosta ja ulkoasusta. 

Matkalle lähtijän tärkein varuste ovat hyvät kengät.
Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena Virtasen tekstiin
 tietokuvakirjassa Tove! Tove Janssonin matka vapauteen
ja maailman ääriin (Teos 2023). 

Juuri tällä tavoin, harkitulla konseptilla, voidaan raivata Suomessakin tilaa aikuisten kuvakirjoille – tai pikemminkin ehkä ikärajattomille kirjoille, jotka kiinnostavat sellaisenaan, ilman mitään reunaehtoja, hyvin erilaisia kohderyhmiä. 

 

Kuvakirjakoostaan huolimatta sarja täyttää myös ns. coffee table -formaatin vaateet: sarjan kirjat ovat esineinäkin niin kauniita, että niitä tekee mieli pitää esillä ja selailtavana.

Virtanen ja Pelliccioni kirjoittavat ja piirtävät Tove Janssonista ja Tuutikki Pietilästä sympaattiset ja samalla heidän siekailematonta elämänasennettaan kunnioittavat näköiskuvat.

 

Leena Virtanen on tehnyt toimivan ratkaisun ja keskittynyt uusimmassa osassa kronologisen elämäkertarakenteen sijasta matkustamisen teemaan.

 

Tietokuvakirjan ensimmäisellä aukeamalla Jansson on jo ottamassa muumeihin etäisyyttä kirjoittaessaan viimeiseksi jäänyttä romaanimuotoista muumikirjaa Sent i november (suom. Muumilaakson marraskuu), joka ilmestyi samanaikaisesti ruotsiksi ja suomeksi vuonna 1970. 

 

Japanilaisten fanitus ja maan harkittu estetiikka tulevat
kunnioittavasti esille. Erityishuomiota ansaitsee sivulle 
leikattu pyöreä reikä! Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena
Virtasen tekstiin tietokuvakirjassa Tove! Tove Janssonin
matka vapauteen ja maailman ääriin (Teos 2023). 

Juonellisen tekstin oheen on nostettu taiten valittuja sitaatteja muumikirjoista, muista Janssonin teoksista sekä Janssonin käymästä kirjeenvaihdosta. 

 

Varsinainen ”seikkailu” alkaa, kun Tove Jansson saa kutsun Japaniin markkinoimaan muumeja. 

 

Tove ja Tooti ehdottivat isännille, että he saisivat vain kaksi menolippua ilman paluuta. Heidän pyyntöönsä suostuttiin. He lähtivät unelmiensa matkalle. 

 

Japanin vierailusta tulikin sittemmin käänteentekevä muumien nykyisen maailmanvalloituksen kannalta: japanilaiset ilahtuivat nimittäin ikihyviksi karismaattiseen kirjailjaan, joka oli varta vasten harjoitellut esittääkseen juhlapuheensa japaniksi.

 

Tuutikki Pietilän kaitafilmikuvaus saa arvoisensa aukeaman. 
Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena Virtaen tekstiin
 tietokuvakirjassa Tove! Tove Janssonin matka vapauteen 
ja maailman ääriin (Teos 2023). 

Toven ja Tuutikki Pietilän karismaattinen ja heittäytyvä elämänasenne tulee hienosti esille sekä tekstissä että kuvituksessa. Pietilä hankki matkan dokumentoimista varten kaitafilmikameran, ja kaitafilmi luikertelee myös Pelliccionin kuvituksessa polveilevaa matkantekoa havainnollistamassa! 

 

Samaan tapaan havainnollistetaan Mississippin pitkäveteistä jokiajelua koko aukeamalle levittäytyvässä kuvituskuvassa, jonka hahmottamiseen lukijan on käännettävä kirja vaaka-asennosta pystyasentoon. 

Kaksikon boheemista luonteesta saadaan hauskoja anekdootteja: 

 

Toven ja Tootikinkin rahat loppuivat välillä, ja he söivät pelkkiä banaaneja. Mutta filmiin riitti aina rahaa. He kiipeilivät vanhojen temppeleiden raunioilla, kamera surisi ja Tove piirsi.

Erityisen kiitoksen ansaitsee Tove! -kirjan rakenteeltaan selkeä, erilaiset lähdemuodot erittelevä lähdeluettelo, jonka avulla pääsee halutessaan myös alkuperäisen aineiston äärelle.  

 

 

Lisää lasten ja nuorten tietokirjoja Tove Janssonista :

 

Janina Ahlfors & Minna Honkasalo: Muumimuseokirja, kuv. Päivi Arenius. WSOY 2019.

Sirke Happonen: Muumiopas. SKS 2012. 

 

Tordis Ørjasæter: Tove Jansson, Muumilaakson luoja. Suom. Saima-Lisa Laatunen. WSOY 1987.

  

13. luukku: Jouluvalmisteluja Petteri Kaniinin kanssa

Rachel Bonden & Neil Falkner: Petteri Kaniini: Joulu on tulossa. Joulukalenterikirja. Suomentanut Nina Tarvainen. 144 sivua. Otava 2021. 
 
 

Lastenkirjaklassikoista tehdään nykyisin entistä enemmän uusia versioita, joissa rakastetut lastenkirjahahmot seikkailevat nykykirjailijoiden ja -kuvittajien tekemissä lastenkirjoissa.
 
Suomessakin on viime vuosina syntynyt todellinen uusmuumikirjojen invaasio: Tove Janssonin luomaan alkuperäiseen muumimaailmaan enemmän tai vähemmän löyhästi linkittyviä kirjoja Suomessa julkaisevat WSOY, Otava sekä Tammi ja ruotsiksi Förlaget.  
 
Parhaimmillaan alkuteoksen henkeen tehdyt uudet kartonkikirjat ja kuvakirjat voivat johdattaa  lapset myös alkuteoksen ääreen. 

 

Näin herttainen jouluidylli sukeutu kirjan viimeisessä luvussa. 
Neil Falknerin kuvitusta Rachel Bondenin tarinoihin kirjassa 
Petteri Kaniini: Joulu on tulossa. Joulukalenterikirja (Otava 2021).

Mutta mitä alkuteokset kirjoittaneet ja kuvittaneet, jo manan maille siirtyneet  tekijät tästä voittojen maksimoinnista tuumivat, sitä emme valitettavasti voi tietää.
 
Beatrix Potterin (1866–1943) alkuperäiset Petteri Kaniini -kirjat olivat pieniä ja siksi niin sympaattisia. 

Potterilla oli lemmikkieläimenä kani, jonka seikkailuista hän piirsi tarinoita jo lapsena. Eläintarinat Petteri Kaniinista ja muista eläimistä syntyivät alun perin ystäväperheen lapselle lähetetyissä kuvitetuissa kirjeissä. Aluksi kustantajat eivät niistä juurikaan innostuneet. Ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 1902.

 

Idylli tarvitsee aina vastakohdakseen myös riittävästi uhkan tunnetta. 
Herra Reponen vaanii tässä lumihangessa pinkovaa Petteriä. Neil Falknerin kuvitusta Rachel Bondenin tarinoihin kirjassa 
Petteri Kaniini: Joulu on tulossa. Joulukalenterikirja
 (Otava 2021).

Rachel Bondenin kirjoittamat  25 uutta tarinaa Petteri Kaniinin ja sen ystävien jouluun valmistumisesta ja Neil Falknerin kuvitukset toistavat jopa hämmästyttävän taidokkaasti Potterin henkeä. Mukana ovat kaikki tutut: Petteri Kaniinin lisäksi Penna Pupu, Kuhnastelija, Nykerönenä, Töpöhäntä, Rosina Ankkanen, Jeremias Rimppakinttu ja Siiri Sipinen 
 
Herra Reponen ja Herra Vänskä esiintyvät pienimuotoisina uhkina kaiken idyllisen puuhastelun kupeessa.

 

Lukujen jälkeen on aina myös askartelutehtävä helpottamaan
joulun odotusta.Neil Falknerin kuvitusta Rachel Bondenin tarinoihin kirjassa Petteri Kaniini: Joulu on tulossa. Joulukalenterikirja
 (Otava 2021). 

Tarinoiden jälkeen on erilaisia kulloisenkin tarinan aiheeseen liittyviä askartelu- ja puuhatehtäviä, joista suurin osa on niin helppoja, että lapsi selviää niistä ilman aikuisen apua.

1. luukku: Jouluisessa mysteeriseikkailussa on klassista patinaa

Eva Frantz: Ruukin salaisuus. Kuvittanut Elin Sandström. Suomentanut Anu Koivunen. 268 sivua. S&S 2021.

Yksikään järkevä ihminen ei matkusta rannalle keskelle talvea. Rannalle mennään uimaan, leikkimään hietikolla ja saamaan sääriin vähän väriä. Mutta äiti ei sellaisesta välittänyt. Hän oli aivan varma, että kuukausi merenrannalla oli juuri se, mitä he Floran kanssa tarvitsivat.

Joulun odotuksen liennyttämiseen suunnatut 24 lukua tai erillistä satua tai tarinaa sisältävät joulukalenterikirjat ovat Suomessakin entistä suositumpia.
 
Eva Frantz on aiemmin kirjoittanut kaksi historiallisia kauhuromaania varhaisnuorille. 

Frantzin ja ruotsalaisen kuvittajan Elin Sandströmin Ruukin salaisuus ei peittele vaikutevelkaansa klassisille brittiläisille lastenromaaneille. Frantz punoo sukumysteerit, menneen ajan ja joulun taian lumoavaksi kokonaisuudeksi. 

Perinteisellä joulukukalla, Jouluruusulla,
on myös symbolinen rooli tarinassa. Elin Sandströmin 
kuvitusta Eva Frantzin lastenromaaniin 
Ruukin salaisuus (S&S 2021).

Kirjaa lukiessa huomasin haltioituvani kirjailijan taitavasta tarinan rakentamisesta: verkkaisesti, mutta suunnitelmallisesti hän kohottaa vähin erin tarinaa kohti suurten tunteiden kyllästämää kliimaksia, joka – tietenkin – huipentuu joulun viettoon yhdessä läheisten ja uusien ystävien kanssa. 

12-vuotias Flora ei ole aluksi lainkaan innostunut äidin ehdotuksesta lähteä juuri ennen joulua pieneen Helmerinkylään. Äiti haluaa keskittyä uuden kirjan kirjoittamiseen. 

Toisaalta Flora on helpottunut päästessään pois kouluarjesta ja häntä ilkkuvien ”Ponityttöjen” vaikutuspiiristä.   

Floran isä on kuollut hiljattain pitkään jatkuneeseen sairauteen ja tyttö viettää nyt äitinsä kanssa ensimmäistä joulua ilman isää:

Ikävä oli kuin kengästä tullut hiertymä, joka ei millään parantunut. Kivun pystyi unohtamaan hetkeksi, mutta heti kun lähti liikkeelle, se alkoi taas vaivata. 

Flora ja äiti majoittuvat vanhan ruukinkartanon lähellä sijaitsevaan mökkiin.

Sen tunnelma tuo Floran mieleen oitis Vihervaaran Annan ja Cantervillen kummituksen.

Näin annetaan heti romaanin alussa vihje Floran lukumieltymyksistä ja luonteesta.

Flora vaeltelee kartanon alueella ja löytää jouluseimen pieniä hahmoja, yhden kerrallaan. 

Flora hoitaa puutarhaa ja pitää seuraa hieman
omituisesti käyttäytyvälle pojalle, Egonille. Elin Sandströmin 
kuvitusta Eva Frantzin lastenromaaniin 
Ruukin salaisuus (S&S 2021).

Hän aistii ympäristöä herkästi ja kohtaa pojan, Egonin, jossa on jotakin selittämättömällä tavalla outoa…

Lukija ounailee jo paljon ennen Floraa, että tytön suvun tarina liittyy oleellisesti kartanon historiaan. 

Vanhat joulukoristeet ovat romaanissa tärkeitä joulumielen 
nostattajia. Elin Sandströmin kuvitusta Eva Frantzin 
lastenromaaniin Ruukin salaisuus (S&S 2021).  

Romaanissa tehdään aikamatkoja historiassa, kerrontahetkestä, vuodesta 1975, vuosiin 1961 ja 1925, jolloin ruukinkartanon isäntäväkeä kohtasi hurja onnettomuus

Hyppäykset menneeseen näkyvät kirjan visuaalisessa ilmeessä hienosti ruskealla toonatuissa sivuissa ja kuvituksissa. 

Viimeisessä luvussa saadaan vielä kurkistus myös nykyhetkeen.

 

Eva Frantzin ja Elin Sandströmin Ruukin salaisuus muistuttaa paljon viime vuonna ilmestynyttä Karin Erlandssonin ja Peter Bergtingin Yöjunaa: molemmat kirjat on painettu paksulle paperille, joka antaa oikeutta taidokkaille kuvituksille. 

Ulkoasultaan ne ovat viimeisteltyjä lahjakirjoja ja sopivat hyvin juhlapyhien rekvisiitaksi suklaakonvehtien ja joulukynttelikköjen kupeeseen. 

Ruotsalaisen Elin Sandströmin kuvitus Ruukin salaisuuteen on tummanpuhuvaa. Jännitys syntyy rohkeista tai erikoisista kuvakulmista. 

Tehokeino on arvatenkin tietoinen ja sen on tarkoitus vahvistaa tarinan jännitystä, mutta ovatko painossa muutamat kuvista tummuneet jopa hieman liikaa? 

 

Lisää joulukalenterikirjoja:

 

Sirkka Nuutila: Rosmariini ja valkoinen joulu. 24 tarinaa joulunodotukseen. Kuvittanut Olga Badulina. Avain 2021. 

Petteri Kaniini: Joulu on tulossa. Joulukalenterikirja. Suom. Nina Tarvainen. Otava 2021. 

Karin Erlandsson & Peter Bergting: Yöjuna, suom. Anu Koivunen. S&S 2020.

Kirsti Manninen & Ninka Reittu: Pandakaksoset joulun jäljillä. Otava 2020.

Maja Lunde & Lisa Aisato: Lumisisko, suom. Katriina Huttunen. S&S 2019.

Carlos da Cruz: 24 päivää jouluun. Suomentanut Ari Jaatinen. S&S 2019. 

Brigitte Weininger & Eve Tharlet: Tähtipuu ja muita joulutarinoita. Suom. Tuula Korolainen. Lasten Keskus 2017.

Toim. Tuula Korolainen: Ihan täysi tonttu! Runollinen joulukalenteri. Kuv. Virpi Penna. Lasten Keskus 2015.

Ulf Stark & Eva Eriksson: Suuren metsän joulu, suom. Kati Valli. WSOY 2014.

Anu Tuomi-Nikula & Nadja Sarell: Neposen joulu. Otava 2006.

 

 

 

 

 

 

 

Villejä lapsia Melukylässä ja Tamperetalossa

  

Kuva PHH 

 

Marikista Melukylään. Ilon Wiklandin satukuvituksia Tamperetalossa Muumimuseon Observatorio-näyttelytilassa 19.9.2021 asti. Avoinna ti–ke klo 9–17, to–pe 9–19, la–su 10–17. Teokset ovat lainassa Iloni Imedemaa -museosta Haapsalusta, Virosta. Kokonaisuus on laajin Viron ulkopuolella järjestetty näyttely Ilon Wiklandin kuvituksista. Koronarajoitusten aikana Muumi-museoon otetaan enimmillään 10 henkeä kerralla. Aika kannattaa varata etukäteen verkosta tai puhelimitse.

Astrid Lindgren & Ilon Wikland: Melukylän kevät, suomentanut Kerttu Piskonen, 32 sivua, WSOY 2021. 

 

Tamperetalossa on tänään avautunut virolais-ruotsalaisen Ilon Wiklandin kuvitusnäyttely Marikista Melukylään. Ilon Wiklandin satukuvituksia.

 

Kokonaisuus on laajin Viron ulkopuolella järjestetty näyttely Wiklandin kuvituksista. 

Wikland on syntynyt Virossa vuonna 1930. Varhaislapsuutensa hän asui Talinnassa ja Haapsalussa.  

Ilon Wiklandin isoäidin Viron Haapsalun talon muistot ovat
 tallentuneet moniin Wiklandin kuvituksiin.
Isoäitini Talo, Ilon Wikland, 2005.
© Design Ilon Wikland AB. 

Näytttely tarjoaa monipuolisen ja edustavan otoksenWiklandin eri tekniikoilla tehdyistä kuvituksista Astrid Lindgrenin tuotantoon, mm. satuihin, kuvakirjaan Punasilmänen lohikäärme sekä lastenromaaneihin Katto-Kassinen, Marikki, Veljeni Leijonamieli ja Melukylän lapset. 

Mukana on myös kuvituksia myöhäistuotannon kuvakirjaan Pitkä, pitkä matka  (WSOY 1996). Teksti on Rose Lagergrantzin, mutta tarina pohjautuu Wiklandin omiin kokemuksiin vuonna 1944, kun hän lähti Virosta sotaa pakoon Ruotsissa asuvien sukulaisten luokse.

 

Ilon Wiklandin päätymistä Astrid Lindgrenin tuotannon hovikuvittajaksi voi pitää todellisena onnenkantamoisena.

 

Wikland otti aloittelevana nuorena kuvittajana yhteyttä Rabén & Sjögrenin kustantamossa työskennelleeseen Lindgreniin talvella 1953 saadakseen jotakin kuvitustyötä. 

 

Lindgren ihastui heti Wiklandin tyyliin. Ensimmäinen kuvitustyö oli Lindgrenin lastenromaaniin Mio, poikani Mio (1954) ja myöhemmin Wikland kuvitti ruotsalaisten lastenkirjailijoiden tuotannon lisäksi paljon Lindgrenin tuotantoa. 

Wiklandilla on ollut ilmiömäinen kyky tallettaa kuvituksiinsa lapsuuden nostalgiaa ja huolettomien kesäpäivien tunnelmaa.  Yksi hänen Hänen bravuurinsa on vanhan puutalomiljöön ja sen lähiluonnon kuvaus, mutta yhtä lailla hänen rakastava katseensa tallensi esim. Katto-Kassisen kuvituksiin eloisaa kaupunkimiljöötä. 

 

Ilon Wiklandin lastenkirjakuvittajan ura muistuttaa monin kohdin suomalaisen Maija Karman uraa.  Molemmat hallitsivat suvereenisti tussi- ja akvarellikuvituksen. Varhaistuotannossaan sekä Karma että Wikland käyttivät kumpikin kekseliäästi vain yhtä tehosteväriä sillä seurauksella että kuvat tuntuivat katsojan silmiin silti nelivärisiltä.

Wikland ja Karma kuvittivat molemmat aikansa keskeisiä ja sittemmin klassikoituneta lastenkirjoja, ja heidän kuvituksena ovat myös  osaltaan siivittäneet kirjojen menestystä useamman lukijasukupolven keskuudessa. 

Lindgren antoikin tunnustusta Wiklandille vuonna 1986 järjestetyn kuvitusnäyttelyn näyttelyluettelosssa:

 

Kuvillasi olet auttanut kirjojani tavoittamaan lukijakuntansa. Monet lapset  muistavat koko ikänsä sinun luomasi kuvat. Niistä on tullut unohtumaton osa heidän lapsuuttaan.

 

Parahiksi Wiklandin Tampereen kuvitusnäyttelyn kupeeseen on juuri ilmestynyt uusintapainos Melukylän kevät -kuvakirjasta, jossa eläydytään Lisan, Brittan, Annan, Lassen, Bossen ja pikkuisen Kerstin kanssa kevääntulon riemuun. 

 

Isommat lapset kaitsevat pikkuista Kerstiä, joka tuntuu ehtivän joka paikkaan.

 

Lassen mielestä ”Pikkupenskat pitäisi lukita keväisin sisälle, sillä heti ku maassa on yksikin märkä läiskä, niin siihen pyllähdetään istumaan”.

 

Melukylän lasten kevätilakointiin kuuluu myös sonnilla ratsastamista ja puuliiterin katolta hyppimistä. 

Uhmapäissään Britta kävelee jopa navetan katolla.

 

Onneksi äiti huomaa uhkarohkeat elkeet ikkunasta ja huutaa:

 

”Oletkos sinä järjiltäsi tyttö? Alas ja heti!” 

Ja silloin Britta tuli alas. 

 

Lisan isä sytyttää kevääntulon kunniaksi kevätnuotion. 

 

Tuli loimusi niin kauniisti, ja me tanssimme ja hypimme valkean ympärillä ja leikimme intiaania ja huusimme ja ulvoimme niin, että se kuului yli koko Melukylän. Ai niin, Kersti ei tietenkään hyppinyt. Hän vain katseli. 

 

Ja isä kysyi: ”Oletteko te vallan villejä, lapset?” 

 

Kun hauskuudet eivät ota loppuakseen

Astrid Lindgren & Maria Nilsson Thore: Saariston lapset: Pelle saa pienen eläimen, Laila Järvisen tarkistettu suomennos, 48 sivua, WSOY 2020.

Astrid Lindgrenin Saariston lapset -romaaniin (alk. Vi på Satlkråkan, 1964, suom. 1965) kiteytyy yhteisöllisen kesän vieton ideaali saariston idyllisissä maisemissa. 

Lindgrenin kimmokkena oli kirjoittaa  romaania suoraan samana vuonna lanseeratun Olle Hällbomin ohjaaman tv-sarjan  käsikirjoitukseksi, mikä on Lindgrenin tuotannossa ainutlaatuista. 

Romaanin kannessa poseerasi tv-sarjan Pampula koiransa kanssa ja sen pohjalta tehtiin myös suomennettu kuvakirja, Saariston lapset merirosvoina, WSOY 1968. 

WSOY on ottanut uusia, kluuttiselkäisiä painoksia Lindgrenin tuotannosta, ja vuonna 2015 saatiin myös Saariston lapsista uusi painos. 

Maria Nilsson Thoren kuvittama uusi kuvakirjasarja tuo klassikkoromaanin nyt uusien lukijasukupolvien ulottuville. 

Kuvakirjateksti on lyhennetty muokkaus samannimisestä luvusta Saariston lapset -romaanista.  

Tukholman lähellä Saltkråkanilla kesää viettää Melkersonin perhe, jonka Pelle-poika ystävystyy heti topakan Pampula-tytön kanssa. 

Pelle on kateellinen Pampulan bernhardilaisesta, Laivurista, ja hän haluaisi mieluusti oman lemmikin. 

Lapset ovat lähes litistyä lehmäkuljetuksessa, mutta
heidän ilmeensä kertovat, että vaaraan ei ole aihetta.
Maria Nilsson Thoren kuvitusta Astrid Lindgrenin
tekstiin kuvakirjassa Saariston lapset:
Pelle saa pienen eläimen (WSOY 2020). 

Lapset pääsevät Janssonin sedän kyydissä viemään lehmiä läheiseen saareen. 

Lindgrenillä oli erityinen taito luoda romaaneissaan yhteenkuuluvuuden ja leppoisan jouten olon aineksista tunnelmia, joiden taikapiiriin lukijan on helppo solahtaa. 

Tänään eivät hauskuudet ottaneet loppuakseen, sillä mikä onni heitä odottikaan: heidän vihdoin tullessaan maitotalolle Janssonin setä oli juuri lastaamassa paria lehmäänsä Storholmeniin. – – 

Kaniinikaupoilla. Pampulan asento kertoo päättäväisyydestä.    Maria Nilsson Thoren kuvitusta Astrid Lindgrenin tekstiin kuvakirjassa Saariston lapset:
 Pelle saa pienen eläimen (WSOY 2020). 

Siellä Pelle innostuu ostamaan, Pampulan hyvän supliikin siivittämänä, kruunulla itselleen kaniinin. 

Mutta sen jälkeen nousee ukkonen ja kotiinpaluu lykkääntyy. Onneksi lapset löytävät viihtyisän majan, jossa pitävät sadetta.

Vaihtelevat sääolosuhteetkaan pystyvät harvoin latistamaan
Astrid Lindgrenin romaanien lasten tunnelmaa. Maria Nilsson Thoren
kuvitusta Astrid Lindgrenin tekstiin kuvakirjassa Saariston lapset:
Pelle saa pienen eläimen (WSOY 2020). 

Pienet lapset saavat hänen kuvituskuvissaan turvakseen ison koiran ja lempeää huolenpitoa huokuvat aikuiset. 

Nykylapsien elinpiiri on paljon rajatumpi ja suojatumpi kuin Saariston lasten seikkailun- ja tapahtumantäyteinen miljöö. Lapsilla on tottumusta veneillä yksinään, tietysti – ajan henkeen – ilman pelastusliivejä. 

Hätä keinot keksii! Maria Nilsson Thoren kuvitusta
Astrid Lindgrenin tekstiin kuvakirjassa Saariston lapset:
Pelle saa pienen eläimen (WSOY 2020). 

Nilsson Thore tunnetaan Suomessa entuudestaan Kolmikko-kuvakirjasarjasta (Mäkelä), joka kertoo päiväkodin sosiaalisista tilanteista.