Tampereen
kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenkirjallisuuden perinteiset kirjakutsut
ovat yltäneet jo 10 vuoden ikään ja tänään niitä juhlittiin Kainon nimipäivän
merkeissä Metsossa.
Kirjavinkkausten
laadussa ja innostuksen palavuudessa ei kuitenkaan kainosteltu tippaakaan.
Puoli yhdeksästä neljään kestänyt tilaisuus jätti jotenkin poikkeuksellisen
tyytyväisen ja täyteläisen olon.
Ei ole meillä Suomessa hätäpäivää, kun on näin tulisieluisia kirjavinkkareita, jotka jaksavat vuosi toisena jälkeen
innostua aina uusista kirjoista!
Kirjakenttä
on pirstaloitunut: uusia pieniä kustantamoita ilmestyy jatkuvasti uusia. Voi
olla harhaa vain, mutta rouva Huusta tuntuu, että nimenomaan ne pienet
kustantamot tekevät nykyisin kaikkein kiinnostavinta ja valtavirrasta
poikkeavaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta.
Kuinka ihmeessä voisi vielä pitää näpeissään kaikki uudet, pienet ja vielä piskuisemmat kustantamot, jotka tarjovat vähän toisenlaista tulokulmaa isojen kustantamoiden valtavirtaan ???
Mervi
Hietasen lasten ja nuorten tietokirjojen esittelyssä kiitosta saivat
askartelukirjat, lukuisat koirakirjat sekä monet alun perin aikuista lukijakuntaa silmällä pitäen
tehdyt ”huikeat luontokirjat”, joista löytyy kuitenkin paljon kiinnostavaa myös
lapsille ja nuorille. Itseäni kiinnostivat uudet optisia harhoja ja piilokuvia sisältävät teokset Nemolta ja Read.me-kustantamolta.
Pirkanmaalaisena nostona Hietanen toi esillä Aino Nissinahon Muinaishaudan salaisuus ja kuinka se paljastetaan: arkeologian
opaskirja lapsille, joka on ilmestynyt Pirkanmaan maakuntamuseon kautta.
Katariina
Ahtiaisen haarukassa olivat kuvakirjat, ja tilastojen mukaan niitä kertyi viime
vuonna 345, vertailuvuotena parin vuoden takainen ennätyssaldo, 533 kotimaista
tai käännettyä kuvakirjaa.
Voiko tästä päätellä, että nimekemäärien oletettu karsinta on lastenkirjoissa jo käynnissä, vai onko sittenkin kyse vain sattumanvaraisesta notkahduksesta?
Ahtiaisen
havaintojen mukaan sadun lumoa löytyy aiempaa vähemmän kuvakirjoista.
Tuija
Mäen haarukassa olivat nuortenkirjat, ja hänen havaintoonsa viime vuoden verraten vaisusta
nuortenkirjavuodesta on helppo yhtyä.
Karisto
sai Mäeltä kiitosta siitä, että kustantamo pitää urheiluaiheisia lasten- ja
nuortenromaaneja kustannusohjelmassaan. Niille on kysyntää.
Sitä vastoin Jyri Paretskoin
Shell´s angles -nuortenromaanin kansikuvaa pidettiiin epäonnistuneena. Matti Karjalaisen
testauksessa kirja oli Hervannan nuortenosastolla kuusi kuukautta hyllyssä ns.
tyrkyllä ennen kuin se meni lainaan... ja silloinkin aikuiselle osaston työntekijälle.
Koska kustantajat terhakoituvat kansikuvien suunnittelun suhteen, ihan oikeasti?
Matti
Karjalaisen sarjakuvakatsauksessa aloitettiin dramaattisesti: hänen mukaansa
viime vuosi oli viimeinen laatusarjakuvan hyvä vuosi. Merkit monien
kustantamoiden sarjakuvan
alasajosta ja niukentamisesta ovat Karjalaisen mielestä jo nähtävissä.
Viime vuoden parhaiten
nimetyn sarjakuvan kunniamaininnan sai Juba Tuomolan Alajuoksun kelluva pullukka -sarjakuva (Otava), joka ei kuitenkaan Karjalaisen arvion mukaan yllä lähellekään Tuomolan Jääkarhun sydäntä.
Mäen
ja Karjalaisen yhteisessä esittelyssä olivat mukana fantasia ja dystopia, ja
nimenomaan dystopiassa he antoivat tunnustusta kotimaisille verrokeille, jotka päihittävät
parhaimmillaan reippaasti ulkomaiset vastineensa. Käännösdystopioista
Karjalainen nosti parhaimmistoon Rick Yanceyn 5. aallon, joka on "dystopian ydintä ja
angstintäyteistä kerrontaa".
Karjalainen
fanitti myös Reeta Aarnion Hän joka ei pelkää -dystopiaa, jossa on vältetty
lajityypin pahimpia kliseitä.
Tuija Mäki puolestaan puhui vakuuttavasti Siiri Enorannan Nokkosvallankumouksen
puolesta. Enoranta jaksaa todellakin aina yllättää uudella omavaloisalla itsenäisellä
romaanillaan.
Viime vuoden uutuudessa pääosassa ovat kaksi poikaa, mutta heidän
rakkaussuhdettaan ei mitenkään kyseenalaisteta, sen koommin poikien itsensä
kuin ympäristönkään taholta.
Ylipäätään kotimaisessa dystopiassa
seurustelusuhteet eivät ole niin kliseisiä kuin käännöskirjoissa, totesi Mäki nasevasti. Maria
Turtschaninoffin kirjat ovat aina kuuluneet hänen suosikkeihinsa, ja Anache ei
tuottanut pettymystä nytkään.
Karjalainen
esitteli Catherynne M. Valenten Tyttö, joka... -sarjan niin vastustamattomasti, että sen kahden ensimmäisen
osan lukemiseen on ehdottomasti raivattava pikapuoliin aikaa! Vuolaita kehuja hän ei säästellyt myöskään Sari
Peltoniemen Haltijan pojan kohdalla: "uskomattoman hieno kirja", ja siihenkin on
helppo yhtyä.
Tuija
Mäen ajatus Asphyxian Kalmankalliot-sarjan käytöstä myös kirjallisuusterapeuttisena teoksena oli kinnostava, mutta ei lainkaan kaukaa haettu. Täytyykin paneutua toiseen
osaan vielä uudelleen tästä näkökulmasta!
Ja erityiskiitos Matti Karjalaiselle erinomaisesta ja tyhjentävästä steampunkin määritelmästä! Magdalena
Hain Kellopelikuningas sai häneltä myös luonnehdinnan ”hienon-hieno”.
Päivän
lopuksi parivaljakko Karjalainen & Mäki, todelliset himo- ja superlukijat,
yllättivät vielä kuulijat esittelemällä kymmenen viime vuoden ajalta
fantasiakirjallisuuden top 10-listan.
Sinne
ylsivät seuraavat opukset, joista ykkönen oli yllätys, mutta hyvä sellainen:
1. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Teos
2. Reetta Aarnio:
Maan kätkemät, Otava
3. Timothee de Fombelle: Tobi Lolness, Tammi
4. Naomi Novik:
Kuninkaan lohikäärme, WSOY
5. Suzanne
Collins: Nälkäpeli, WSOY
6. Philip Reeve:
Kävelevät koneet, Karisto
7. Neil Gaiman:
Hautasmaan poika, Otava
8. Maria
Turtschaninoff: Arra, Tammi
9. Salla Simukka,
Jäljellä, Tammi
10. Terry
Pratchett: Suuri ajomatka, Karisto
Tässä rouva Huun pikakelauksessa monta hyvää kirjaa jäi ansiottaan vaille huomiota.
Kirjakutsuilla tuli vastaan monta sellaista kirjaa, joihin en ole aiemmin tutustunut lainkaan. Näitä kiinnostavia helmiä lupaan esitellä myöhemmin
Lastenkirjahyllyssä.
Kainon päivän kirjakutsujen kirjalistat voi ladata itselleen täältä. Niina Salmenkankaan lastenmusiikkikatsaus jäi sairastumisen takia pois eilisestä ohjelmasta, mutta sekin löytyy Prezi-linkkinä.
Grafomaniasta löytyy Salla Simukan raportti, joka täydentää erinomaisesti Lastenkirjahyllyn katsausta.