Tyrmäävän ajankohtainen kuvakirja

Linda Bondestam: Hopi hopi. Reippaan robotin tarina. Suom. Päivi Koivisto. 42 sivua. Teos 2024. 

 

 

Linda Bondestam on omilla kuvakirjoillaan ravisuttanut viime aikoina Suomessa yhä turhankin piintynyttä oletusta, että kuvakirjat olisivat vain leikki-ikäisten lasten yksityisomaisuutta. 

Käänteentekevä teos Bondestamin tuotannossa oli Elämäni pohjalla. Yksinäisen aksolotlin tarina (suom. Maarit Halmesarka, Teos 2020), joka otti kantaa ilmastonmuutokseen.

 

Hopi hopi. Reippaan robotin tarina -kuvakirjassa fokus on yhtäältä työn mielekkyyden kuvauksessa, mutta samaan aikaan se konkretisoi puistattavan kouriintuntuvasti työnantajien halua maksimoida tuottoa nykyisenä taloudellisesti epävarmana aikana. 

 

Robotti on olemukseltaan herttainen ja naiivi hahmo,
joka uskoo aidosti olevansa tärkeä työnantajalleen.
Linda Bondestamin kuvitusta kuvakirjaan Hopi Hopi.
Reippaan robotin tarina (Teos 2024). / aukeaman oikealta
puolelta puuttuu osa kuva-alasta. 

Pikku robotti suhtautuu työhönsä kunnianhimoisesti eikä se voi ymmärtää, miksi tehtaan työntekijät nyreksivät sen taukoamatonta työtehoa 24/7. Pomo hykertelee käsiään, kun robotti toimii ilmaisella aurinkoenergialla eikä tarvitse edes palkkaa. 

 

–  Kun kasvaa kvantiteetti ja kapasiteetti,
yhä työ on ykkösprioriteetti! piippaa Hopi Hopi. 

Lähestyvän sodan uhka näkyy tehtaan pomon työpöydällä Kauppauutiset-lehden etusivulla, jossa kysytään ”Syttyykö sota?”.

Ennen pitkää Hopi Hopi saa kilpailijan, Turbo Go Go Techin, monikätisen tehorobotin, jonka työteho on täysin ylivertainen Hopi Hopiin verrattuna.  
 

Hopi Hopi ei tästä lannistu. Se ohjelmoidaan uudelleen, ja pian se toimittaa ihmisille erilaisia lähetyksiä suoraan kotiovelle. Päiväkodin lapset rakastavat sitä  niin paljon, etteivät haluaisi enää mennä lainkaan kotiin vanhempiensa kanssa.

 

Seuraavaksi se aloittaa työn lastenkirjataiteilijana: 

 

Hän kirjoittaa 300 kirjaa minuutissa ja piirtää kuin olisi yhtä aikaa neljä kuvittajaa. Ja säveltää samalla vielä sinfonian! 

 

Mielenosoittajat häätävät robotin kuitenkin tiehensä, sillä ”robottikirjat ovat tylsiä”.

 

Näin Bondestam ottaa  kuvakirjallaan liki reaaliaikaisesti kantaa kuvittajien pelkoon liittyen tekoälyn lisääntyvään käyttöön.

 

Mielenosoitukset esiintyvät kuvakirjassa kahdesti. Kansalaiset 
vastustavat robottien ylivaltaa ja teknokratiaa. Linda Bondestamin kuvitusta kuvakirjaan Hopi Hopi. Reippaan robotin tarina (Teos 2024). / aukeaman vasemmalta puolelta puuttuu osa kuva-alasta. 

Robotin työnkuva tummenee entisestään, kun se päätyy sotatehtaaseen ja rintamalle miinanraivaajaksi. 

Miinan räjähdys näyttää ensin koituvan robotin kohtaloksi, mutta talven mentyä tuleekin uusi kevät, joka lataa sen akut taas täyteen. 

Robotit hoivaavat sodan jälkeen nousevia kasvun versoja.
Linda Bondestamin kuvitusta kuvakirjaan Hopi Hopi.
Reippaan robotin tarina (Teos 2024). / aukeaman oikealta 
puolelta puuttuu osa kuva-alasta. 

Aukeama, jossa Hopi Hopi herää muiden robottien tavoin pitkästä unesta hoivaamaan karusta maasta nousevia vihreitä versoja, tekee komeasti kunniaa Hugo Simbergin Kuoleman puutarhalle. 

 

Vielä kerran Hopi Hopi ohjelmoi itsensä uudelleen: se ryhtyy synnyttämään uutta elämää, uutta sodanjälkeistä sukupolvea. 

Sinisen ja keltaisen haaleat värit symboloivat kuvituksessa toivoa ja
parempaa tulevaisuutta. Linda Bondestamin kuvitusta kuvakirjaan 
Hopi Hopi. Reippaan robotin tarina (Teos 2024). 
/ aukeaman vasemmalta puolelta puuttuu osa kuva-alasta. 

 

Tarkkasilmäinen lukija ja kuvan katsoja saa kirjan sisäkannesta vihjeen, että tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2032.

 
Bondestam on tässä kuvituksessaan karsinut kaikki visuaaliset rönsyt pois, jotta kuvakirjan allegorinen viesti välittyisi tarkasti.

 

Uskoisin, että kuvakirjan otollisin yleisö löytyy yläkoulun ja toisen asteen oppilaista, joiden kanssa voidaan lähteä aikuisen johdolla pohtimaan isoja teemoja yhdessä. 

Bondestamin kuvakirja on onnen omiaan myös nykyhallituksen ministerien lukupiirissä työstettäväksi. 

Näin peittelemättömästi yhteiskunnalliseen todellisuuteen kantaa ottavaa kuvakirjaa ei ole Suomessa ennen julkaistu.

 

 

 

 

”Politiikkaa on kaikkialla”, ja nyt myös uudessa nuortenkirjassa!

  

Maria Mustranta: Te olette liian nuoria. 182 sivua. Myllylahti 2024. Kansikuva Karin Niemi. 

 

 

  –  –  ”Tiedätkö, mikä puolue on?” 
Harmistuin kysymyksestä. Tietysti tiesin, mikä puolue on.
 
”No se on…”
 
En osannutkaan vastata. Sanasta tuli mieleen hahmoton poliitikkojen joukko, jolle en keksinyt mitään yhteistä nimittäjää. 
 
”Puolue on yhdistys, jonka tavoitteena on yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen jäsenten haluamaan suuntaan”, Tsygä selitti. – – 
 
”Kuule, politiikkaa on kaikkialla, missä ihmisillä on vastakkaisia etuja. ” – – 

 

 

Olen aiemmin harmitellut, että yhteiskunnalliset aiheet ja kansalaisaktivismi ovat jääneet viime vuosien nuortenkirjoissa yllättävän vähälle huomiolle.
Siksi Maria Mustrannan ensimmäinen, juuri ilmestynyt nuortenromaani Te olette liian nuoria on erityisen tervetullut uutuus. 

 

Mustranta on vapaa toimittaja ja hän on julkaissut aiemmin kaksi aikuistenromaania Äidin tehtävä ja Sokeita hetkiä (WSOY 2022 ja 2017) sekä tietokirjan Demokratia suomalaisessa lähiössä (Into 2017) yhdessä sosiologian professori Eeva Luhtakallion kanssa. 

 

15-vuotias Joni on tottunut toimimaan spontaanisti ja sen vuoksi hän joutuukin usein sanaharkkaan tai eriasteisiin konflikteihin.

 

Joni hermostuu, kun hänelle tärkeä sählyvuoro koulussa aiotaan lakkauttaa. Suutuspäissään hän tekee kantaa ottavan graffitin ja joutuu teostaan edesvastuuseen. Tässä tapauksessa Jonin kannalta käy hyvin, sillä kyse on kansanedustajan ja kaupunginvaltuutetun aidasta.

   

Puoluetaustaltaan määrittelemätön naiskansanedustaja nimittäin velvoittaa – tosin todennäköisesti puolileikillään – Jonin hankkimaan ystäväpiiristään lähestyviin kunnallisvaaleihin sopivan nuorisoehdokkaan.

Jonin siskopuoli Annissa on juuri sopivasti särmää ja karismaa, mutta Annin taivuttelu hankkeeseen ei olekaan aivan yksiviivaista. Toisaalta sellainen tempoiluhan voi jopa sopiakin politiikkaan. 

Kunnallisvaaleihin valmistelun ohessa seurataan myös Jonin arkea ja kasvamista. 

Annin tukijoukkoihin lähtevät mukaan sydämentykytystä pojalle aiheuttava Janna ja paras ystävä Ramez. 

Aikuista vahvistusta saadaan myös äidin nuoruuden tuttavasta, entisestä politiikan kehäketusta ja sittemmin syrjäytyneestä Eskosta, joka selvästi ilahtuu, kun pääsee opastamaan nuoria poliittisen etiketin koukeroissa. 

 

Kun Anni panikoi tulevaa vastuuta ja velvoitteita, Esko rauhoittelee häntä:

 

”Ei poliitikkojen oletetakaan osaavan kaikkea, pitää erikoistua”, se lohdutti. ”Politiikka on joukkuepeliä. Yksi valtuutettu tietää enemmän yhdestä ja toinen toisesta. Saman puolueen jäsenet perehtyvät porukalla päätettäviin asioihin ja muodostavat yhteisiä kantoja.”
 
”Mutta silti. Enhän mä oikeastaan tiedä, miten asiat kunnassa toimii.” 
 
”Ei sinun tarvitsekaan tietää ihan kaikkea. Politiikkojen tehtävä on päättää, virkamiehet toteuttavat”.
  
–   – ”Politiikassakin yritetään ja erehdytään niin kuin missä tahansa muualla. Eikä politiikka ole sitä, että muita viisaammat ohjaavat ihmisiä. Silloin ei tarvittaisi keskustelua.”

 

Joni saa selville paikallisten kunnallispoliitikkojen ja päättäjien suhmuroinnit ja koplaukset, mutta yhtä tärkeää on lopulta se, että hän toimii sillanrakentajana ja rauhanneuvottelijana vanhempiensa ja Annin tulehtuneiden välien ennallistamisessa. 

 

Mustrannan nuortenromaanissa vastakkainasettelua ei tehdä tiettyjen puolueiden kannattajien kesken, mikä voi olla taktisesti hyvä veto myös ensi keväänä ajankohtaisia kuntavaalejakin silmällä pitäen.  

 

 

Mustrannan romaanin vertaaminen Rauha S. Virtasen aikanaan hyvinkin radikaaliin Lintu pulpetissa -nuortenromaaniin (WSOY 1972) saattaa olla hieman epäreilua, sillä 2020-luvun nuorten poliittinen tietoisuus tuntuu olevan valovuosien päässä Virtasen romaanissaan kuvaamasta 1960-70-lukujen Teiniliiton vasemmistolaisesta opiskelijapolitiikasta. 

Mustrannan ansioksi on kuitenkin laskettava, että hän näkee myös ihmiset poliittisten päätösten takana. Lisäksi Virtasta ja Mustrantaa yhdistää se, että kumpikin on saanut sytykkeen kantaaottavaan nuortenromaaniinsa omilta lapsiltaan. 

 

  

 

 

Lapset vallan kahvassa – uhka vai mahdollisuus?

Trygve Skaug & Ella Okstad: Jos olisin pääministeri. Suomentanut Iira Halttunen. 40 sivua. Arthouse 2023. 

 

Lastenkirjoissa on eri aikoina esiintynyt kaikkivoipaisia, taidoiltaan ja olemukseltaan eri tavoin ylivertaisia lapsisankareita. 

 

Norjalaisten Trygve Skaugin ja Ella Okstadin kuvakirja antaa lapsille mahdollisuuden visioida,  mitä he tekisivät, jos pääsisivät pääministeriksi.  

 

Lapsille ei Suomessa ole juurikaan kirjoitettu politiikasta, vallasta saati poliittisen päätöksenteon takaa löytyvistä kulisseista. 

Välillisesti aihe on kuitenkin ollut esillä varsinkin viime vuonna tietokuvakirjoissa, joissa pohditaan työn, rahan ja toimeentulon merkitystä.

 

Lasten pienuus isojen ja kiireisten aikuisten rinnalla
korostuu hauskasti aukeamalla, jossa kannustetaan
liikkumaan ympäristöä säästävästi jalan.
Ella Okstadin kuvitusta Trygve Skaugin tekstiin
kuvakirjassa Jos olisin pääministeri (Arthouse 2023).

Lasten spontaanien, mielihyvään, mukavuuteen ja viihtymiseen tähtäävien asioiden listauksen takaa norjalaisesta kuvakirjasta löytyy tolkun ääni: kirjastot voisivat olla aina auki ja joukkoliikenteessä suosittaisiin autojen sijaan muita ympäristöystävällisempiä liikennevälineitä. 

Lapsipääministeri tarttuisi myös toimeen merien pelastamiseksi ja pitäisi huolta siitä, että aikuiset eivät unohda leikkiä. 

 

Leikki tekee hyvää myös aikuisille! Ella Okstadin kuvitusta
Trygve Skaugin tekstiin kuvakirjassa  Jos olisin pääministeri
 (Arthouse 2023).

Trygve Skaugin teksti kiemurtelee Ella Okstadin kuvituksen lomassa ja luo näin kuvakirjaan karnevalistista tunnelmaa. 

Okstadin kuvituksessa valta ja päätöksenteko näyttäytyy lähinnä lasten aktiivisuutena ja toimeen tarttumisena. Yhtenä vallan symbolina nähdään tikapuut, joiden avulla lapsi voi kiivetä korkeammalle!  

 

Kirjan jujuna on houkuttaa lapsia vuorovaikutteiseen keskusteluun. 

 

Yksinkertainen konsepti havahduttaa lasta miettimään poliitikkojen vallankäyttöä ja päätöksenteon perusteita. 

 

Lapsen vaikutusvaltaa ja kaikkivoipaisuutta
tehostetaan aukeamalla, joka pitää kääntää
vaakatasosta pystysuuntaan. Ella Okstadin kuvitusta
Trygve Skaugin tekstiin kuvakirjassa 
Jos olisin pääministeri (Arthouse 2023).

Viime vuoden kuvakirjoissa käytettiin erityisen paljon erikoistehostetta, jossa kirjan lukijan ja kuvien katsojan on välillä käännettävä kuvakirja vaakatasosta pystyyn. 

 

 

Lisää lastenkirjoja, joissa pohditaan eri tavoin valtaa ja vallankäyttöä

 

Laura Ertimo & Mari Ahokoivu: Mikä mahti! Lotta ja Kasper luonnon puolella. Into 2023 / tietokuvakirja

 

Natalia Salmela, Jasmin Hamid & Anna Salmisalo: Työ. Miksi siellä käydään ja mitä siellä tehdään? WSOY 2023 / tietokuvakirja

Elina Lappalainen: Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä. Kuvittanut Mitja Mikael Malin. Tammi 2023 / lastenromaani

 

Eddie Reynolds, Matthew Oldham & Lara Bryan: Mitä on raha? Kuvittanut Marco Bonatti. Suomentanut Mika Siimes. Nemo 2023 / lasten ja varhaisnuorten tietokirja

Anne Vasko: Hattu, Etana Editions 2023 / kuvakirja 

Veera Salmi & Matti Pikkujämsä: Sorsa Aaltonen ja riehuva Rotka, Otava 2023 / kuvakirja 

 

Natalia Salmela, Jasmin Hamid & Anna Salmisalo: Raha. Missä se kasvaa ja mihin se katoaa? WSOY 2022 / tietokuvakirja

 

Miikka Pörsti & Anne Vasko: Gorilla, S&S 2020 / kuvakirja kiusaamisesta

Timo Kalevi Forss & Aiju Salminen: Mitä on punk?, Rosebud ja Suomen Rauhanpuolustajat 2018 / lasten ja nuorten tietokirja 

 

Lasten eduskunta. Kuvitus Hanna Lahti. Eduskuntatiedotus 2012 / nidottu opaskirja eduskuntatalossa vieraileville lapsiryhmille

 

Kalle Güettler, Rakel Helmsdal, Áslaug Jónsdottir & Sari Peltonen: Ei! sanoi pieni hirviö. Suomennos Sari Peltonen. Pieni Karhu 2010 / kuvakirja kiusaamisesta ja pomottamisesta 

 

Ari Tammi: Nyt äänestetään! Lasten vaikuttamistaidot. Kuvitus Pekka Rahkonen. Lasten Keskus 2009 / tietovihkonen

 

Tohtori Gormander: Lastentarha Kanuuna. Kuvittanut Helena Henschen. Suomentanut Tuula Ikonen. Tammi 1971 / lastenromaani