Peter
Brown: Herra Tiikeri villiintyy. Suomentanut Elina Vuori. 43 sivua, Tactic
2014.
Porissa toimiva Tactic-kustantamo on iloinen väriläiskä suomalaisessa
kustannuskentässä. Kustantamon nimi assosioi lautapeleihin ja syystäkin:
perheyhtiönä jo vuonna 1967 aloittanut yritys toi Suomen
markkinoille lautapeli Kimblen.
Lautapelien, palapelien ja pelikorttien
lisäksi Tacticin valikoimaan kuuluu paljon puuha- ja värityskirjoja,
ensikirjoja sekä muutamia perinteisiä kuvakirjoja, joiden visuaalinen ilme on
moderni ja raikas.
Rouva Huu haikailee aina välillä
käännöskirjavalikoimaan enemmän tuoreita poimintoja maailmalta – kuvakirjoja,
joissa on oivallusta yhtälaisesti kuvan ja sanan alueella.
Paljon puhutaan
nykyisin siitä, että leikki-ikäisten lasten keskittymiskyky on huonontunut.
Siihen nähden monissa kuvakirjoissa on järkiään aivan liikaa tekstiä.
Kuvakirjan on sananmukaisesti NAULITTAVA lapsi lempeän-jämäkästi kirjan ääreen
heti ensimmäisellä aukeamallaan. Turhat jaarittelut sikseen, ja kuva puhukoon
puolestaan.
Tähän metodiin on selvästi luottanut
yhdysvaltalainen
Peter Brown kuvakirjassaan Herra Tiikeri
villiintyy.
Kuvakirja on myös esteettisesti äärimmäisen viimeistelty: on
harvinaista, että Suomessa ilmestyvässä kuvakirjassa on erilliset paperikannet.
Toivottavasti kirjastoissa paperikannet hoksataan poistaa, sillä visuaalisesti sinänsä
houkuttelevan paperikannen alta paljastuu lapseen vielä enemmän vetoava
tiikeriraitainen raflaava kansi!
Sisäkannetkin muodostavat loogisen jatkumon: ensin
tuijotetaan kaupungin karua
tiiliseinää ja kirjan päätteeksi viidakon
vehreyttä.
Oivaltava on myös infoteksti, jossa kerrotaan myös kuvituksen
tekniikka: tussi, vesiväri, guassi, kynä ja digitaalinen viimeistely, kirjan
tekemiseen vaikuttaneet taustajoukot kustantamossa mainitaan nimeltä, kuten
myös suomennoksen kääntäjä. Päälle päätteeksi kerrotaan vielä, että kirja on
painettu 160-grammaiselle paperille viidennen värin, oranssin, kanssa ja että
suomenkielinen taitto on tehty Keski-Suomen Sivu Oy:ssä!
Kaupungin kaavoihinsa kangistunut elämäntapa ilmaistaan nasevasti. Peter Brownin kuvitusta kuvakirjaan Herra Tiikeri villiintyy (Tactic 2014). |
Kuvakirjan juoni on yksinkertainen, mutta ei
missään nimessä tylsä. Tiikeri on elänyt herrasmiehenä suurkaupungissa yhdessä
muiden eläinten kanssa. Se pukeutuu viimeisen muodin mukaan ja hallitsee kaikki
koketit käytöstavat. Mutta äkkiä se tunteekin tämän kaiken jotenkin tyhjäksi:
Hän halusi vähän löysätä.
Hän halusi pitää hauskaa.
Hän halusi olla … villi.
Ratkaisevalla aukeamalla, jossa herra Tiikeri ymmärtää todellisen luontonsa, ei tietenkään tarvita sanoja lainkaan! Peter Brownin kuvitusta kuvakirjaan Herra Tiikeri villiintyy (Tactic 2014). |
Ajatus kypsyy verkalleen herra Tiikerin viirullisessa päässä. Se laskeutuu kahdelta jalalta neljälle, ja heti olo
tuntuu paremmalta. Sitten se antaa itselleen luvan villiintyä päivä päivältä
yhä enemmän. Ystävät ovat sanalla sanoen yhä hämmentyneempiä.
Ystävien kärsivällisyys loppuu siinä vaiheessa, kun
herra Tiikeri sukeltaa suihkulähteeseen ilman vaatteita. Ne neuvovat sitä
menemään viidakkoon, jos sen pitää todellakin käyttäytyä noin villisti.
Kontrollin ja vallan symbolina oleva hattu tipahtaa tiikerin päästä siinä vaiheessa, kun sillä ei enää ole estoja lainkaan. Peter Brownin kuvitusta kuvakirjaan Herra Tiikeri villiintyy (Tactic 2014). |
Sinne tiikeri suuntaakin, ja on tovin verran
onnellinen rajoittamattomasta vapaudestaan.
Vanhan sanonnan mukaan tiikeri ei pääse
raidoistaan.
Herra Tiikeri havahtuu yksinäisyyteen: se huomaa
kaipaavansa ystäviään, kaupunkia ja kotiaan. Se palaa takaisin, mutta ei
suinkaan häntä koipien välissä, vaan valmiina kannustamaan myös muita
eläinystäviään käyttäytymään enemmän oman luontonsa ja viettiensä mukaisesti,
eikä ulkopuolisten paineiden tai jonninjoutavien sääntöjen sanelemana.
Tätä kautta kirjasta aukeaa monta hienoa tulkintaa,
joista jokainen on – kirjan individualistisen teemankin nimissä – yhtä
hyväksyttävä ja oikea.
Brownin tyyli on klassisen pelkistetty. Eläinhahmot
ovat isokuonoisia ja karrikoituja, mutta lajityypeiltään tunnistettavia.
Ruskealla toonatut värit symboloivat paikalleen jumittumista ja laumahenkeä,
kun taas toisinajatteleva tiikeri hehkuu uhmakkaasti raikasta oranssia.
Samasta aihepiiristä juontuu mieleen omien lasten
suosikki 1980-luvulta: Margaret Mahyn &
Margaret Chamberlainin kuvakirja Mies,
jonka äiti oli merirosvo (Kustannus-Mäkelä 1986). Siinä harmaa
pikkuvirkamies hylkää entisen elämänsä ja lähtee etsimään merta ja valitsee lopulta äitinsä esimerkin rohkaisemana hurjan merirosvoilun!
Peter
Brownin kuvakirja Creepy Carrots sai
vuonna 2013 lastenkirjastoväen vuodesta 1937 Caldecott–mitalin kupeessa jakaman
kunniakirjan. Caldecott-mitali Yhdysvaltain arvostetuin kuvakirjapalkinto.