Oma kieli ja identiteetti korostuvat ensimmäisessä romanikulttuuria lapsille esittelevässä tietokirjassa

Satu Blomerus, Helena Korpela, Seija Roth & Irmeli Matilainen: Kulje kansamme. Suomen romanien historiaa lapsille, 72 sivua, Opetushallitus 2019. 

Tänään vietetään romanien kansallispäivää.

Opetushallitus on tuottanut viime vuosina uutta oppimateriaalia  romanilasten opetukseen, ja Suomen romanien historiaa ja nykypäivää valtaosin sarjakuvakerronnan kautta havainnollistava  tietokirjavihkonen Kulje kanssamme on osa tätä hanketta. 

Julkaisu on suunnattu lähinnä alakouluikäisille eri oppiaineisiin (esim. äidinkieli, historia, elämänkatsomustieto), mutta sen monipuolinen tietoaines kiinnostaa myös aikuista.

Yläkuvassa romanilapset osallistuvat romanikielen
tunnille koulussa. Alakuvassa sukulainen kertoo
vanhoista perinteistä. Irmeli Matilaisen kuvitusta
 tietokirjaan Kulje kanssamme. Suomen romanien historiaa
lapsille (Opetushallitus 2019). 

Näkökulma pidetään onnistuneesti lasten tasolla, kun romanilapset kertovat toisilleen perheiden ja sukujensa arjesta, harrastuksista ja perinteistä.  

Kirjan ”vinkkaava” sisällysluettelo on erityisen hauskasti toteutettu, mutta  

taitto ja visuaalinen ulkoasu ovat harmillisen vanhanaikaisia.

Romanikielen kunnioitus ja sukurakkaus ovat ymmärrettävästi keskiössä. Omat lukunsa ovat saaneet romanien rakkaus käsitöihin, musiikkiin, hevosiin ja hengelliseen elämään. Koulunkäynnin ja ammatinhankimisen tärkeyttäkin onneksi  korostetaan eri yhteyksissä.

Menneen ajan ja nykyajan kerrontaa on välillä hankala erottaa, kun eri sukupolvien romanit kertovat vaiheistaan.

Sodan jälkeen romaneilla oli vaikeuksia löytää itselleen
asuntoa. Irmeli Matilaisen kuvitusta tietokirjaan
Kulje kanssamme. Suomen romanien historiaa lapsille
 (Opetushallitus 2019).

Valtaväestön ennakkoluulot romaneja kohtaan tulevat pariin otteeseen esille lähinnä neutraalisti kuvien kautta esille, mutta lopussa todetaan syrjinnän olevan nykyisin laissa kielletty. 

Viimeisessä ”Tuntemattomasta tutuksi, syrjinnästä tasa-arvoon" -nimisessä osuudessa  Somaliasta perheineen Suomeen muuttanut Hassan ja romanipoika Toni  ystävystyvät päiväkodissa, kun huomaavat että heidän äitinsä pukeutuvat arkenakin muiden mielestä juhlavaatteisiin.   

Hassan ja Toni huomaavat, että heidän äitinsä
pukeutuvat arkenakin  paljon hienommin kuin muiden
lasten vanhemmat. Irmeli Matilaisen kuvitusta
tietokirjaan Kulje kanssamme. Suomen romanien
historiaa lapsille (Opetushallitus 2019).

Enid Blytonin Viisikoissa roistot olivat usein romaneja ja asiallinen tieto romanikulttuurista on ollut vielä senkin jälkeen pitkään lasten- ja nuortenkirjoissa varsin vähäistä. 

Valtakulttuurin ja romanien kulttuuri kohtasivat kiinnostavasti Tuula Saarron nuorten aikuisten romaanissa Suljetut ovet (Otava 1972), joka pohjautui osin Saarron omiin kokemuksiinsa hänen mentyään naimisiin romanimiehen kanssa. 

Tuula Kallioniemen lastenromaaneissa on ollut useampia romanitaustaisia lapsia, mm. Reuhurinne-sarjan romanityttö Ramona oikoo myös tarvittaessa romaneihin liittyviä ennakkoluuloja. 

Kallioniemen varhaisnuortenromaanissa Kaksoisolennot myös toinen päähenkilöistä on Suomeen Romaniasta tullut Mihai.

Todellisia kulttuuritekoja ovat alunperin Pieni Karhu -kustantamon kautta vuosina 2009 ja 2011 ilmestyneet  Yökettu-kuvakirjat, jotka kertovat alakouluikäisen romanitytön, Miran ja tämän perheen, arjesta. Kulje kanssamme -tietokirjasen kuvittanut Irmeli Matilainen on kuvittanut myös nämä kuvakirjat. 

  

Uusia lasten- ja nuortenkirjoja romaneista:  

Helena Blomérus, Satu Blomérus, Helena Korpela, Irmeli Matilainen: Rassako reevos – Yökettu, 119 sivua, Opetushallitus 2017. / kaksikielinen laitos kolmesta Yökettu-kuvakirjasta. 

Seija Roth: Lokko Lamjaha – Kevein askelin. Poemi ta riimi kentenge – Runoja ja riimejä lapsille. Kuvittanut Tuuli Saarekas, 112 sivua, Opetushallitus 2015. / lastenrunoja suomeksi ja romaniksi.

Helena Blomérus, Satu Blomérus, Helena Korpela & Irmeli Matilainen: Mitä sait säkkiisi, yökettu? ja Minne matka, yökettu?  Pieni Karhu 2009 ja 2011.

Tuula Kallioniemi: Reuhurinne-sarja, Otava >  romanityttö Ramona 

Tuula Kallioniemi: Kaksoisolennot, Otava 2018 > romanikerjäläinen Mihai

Elina Rouhiainen: Väki-sarja: Muistojenlukija, Tammi 2017; Aistienvartija, Tammi 2018 > Kiuru-tytöllä on äidin suvun puolelta romaniverta ja hän  tutustuu myös kahteen romaniveljekseen.

Havahtumista suomen kielen äärellä

Jaakon Runoralli. Juteinin runoja lapsille. Toimittanut ja kuvittanut Pekka-setä, 56 sivua. Marras Workshop 2014.

Pienkustantamoiden ja omakustanteiden rikkaus perustuu pitkälti siihen, että niiden mielenkiinnon kohteissa vain taivas on kattona. Tästä syystä julkaistavaksi päätyy monen erityisalan kuriositeetteja, joihin isot kustantamot eivät tarttuisi pitkillä pihdeilläkään. 

Yksi tällainen veikeä helmi on Pekka-sedän nimiin kirjattu kooltaan pieni mutta sisällöltään yllättävän antoisa runokuvakirja Jaakon runoralli, johon on koottu Jaakko Juteinin (1782–1855) säkeitä kiinnostavalla johdannolla höystettynä. Juteinia pidetään ensimmäisenä suomenkielisenä kirjailijana.

Kirja sopii koulujen oheislukemistoksi ja herättämään kiinnostusta suomen kielen vivahteisiin ja kielen syntyyn. Juteinin vanhat runot voisivat hyvinkin sopia harjoitusmateriaaliksi alakouluun tai sanataidekouluun. Lapset voivat tehdä Jutenin runojen pohjalta modernit käännökset nykysuomelle muunnettuina, tai tehdä niiden innoittamina omia poljennollisia runoja!

Mikael Agricola  on kiistatta suomen kielen isä, mutta tässä kirjassa Jaakko Juteinia aivan yhtä oikeutetusti nimitetään suomen kielen kummisedäksi.

Pienten kustantamoiden ja varsinkin omakustanteiden kompastuskivenä on usein heikkotasoinen kuvitus, joka selittyy käytännön realiteeteilla: kuvitukseen ei ole erillistä budjettia eikä tekijöillä välttämättä liioin ymmärrystä kuvituksen keskeisestä merkityksestä teoksen markkinoinnin kannalta. Veli-Pekka Bäckmanin kuvitusta voi pitää poikkeuksellisen onnistuneena. Bäcklundin kuvitusta kirjaan Jaakon runoralli, Juteinin runoja lapsille, Marras Workshop 2014. 

Kirjan saatesanoissa nivotaan lyhyesti Juteinin merkitystä:

Vaikka suomenkielsitä kirjallisuutta oli julkaistu jo satojen vuosien ajan ennen Jutenia, juuri kukaan ei ollut julkaissut kirjoituksia sillä suomenkielellä, joka edustaa meidän yhä vielä puhumaamme ja kirjoittamaamme nykysuomea. Olkoonkin, että toisinaan kirjoitusasu poikkeaa leikkisästi nykyisestä.

Juteinia on myös luonnehdittu suomalaisen kansalisromanttisen kaunokirjallisuuden uranuurtajaksi, joka korosti teoksissaan Suomen kansaa ja suomen kieltä. Parhaiten tämä Juteinin johtoajatus korostuu Arvon mekin ansaitsemme -laulussa.

Juteini oli suomalaisen kansallistunteen puolestapuhuja, mikä todentuu hyvin yhä laulunakin tunnetussa Arvon mekin ansaitsemme -runosta. Veli-Pekka Bäckman kuvitusta kirjaan Jaakon runoralli, Juteinin runoja lapsille, Marras Workshop 2014.  

Elämän nautinnoista Juteini sanaili tähän tapaan:

Luonnon suuret lapsukaiset, 

awaruuden alla, 

nautitkaamme elämätä eloll´ihanalla 

Pois, pois karwaus, 

wältä weljen, huolet

– Pois, pois walitus, 

taita tuskan nuolet.

Rakkaus on tuskan alla rinnassamme täällä 

aina niin kuin päiwän paiste syksyisellä säällä; 

pois, pois wihainen 

wäliltämme waino, 

– Pois pois salainen 

kateuskin kaino – –

Hauska oivallus on käyttää kuvituksessa myös sieluettitekniikkaa. 
Lastenkirjataiteessa alan suomalainen mestari oli Emil Cedercreutz. Myös 
Elsa Beskow käytti kuvakirjoissaan usein siluetteja. Veli-Pekka Bäckmanin kuvitusta 
kirjaan Jaakon runoralli, Juteinin runoja lapsille, Marras Workshop 2014. 

Nykyajan valistushenkisten tosikkojen kauhuksi kokoelmassa julkaistaan myös runo Nuuskan käytöstä ja Kehotus tupakkia polttamaan, joskin Pekka-setä selitysosiossa mainitseekin moiset paheet turmiollisiksi.

Piippu pojan kaunistaapi, 

miehen tekee miehekkääksi. 

Pidä poikaisen piwossas 

nyrkkisessäs´ piippunysä 

kotona kuin kylässäkin. 

Wietä aikas´weitses kanssa 

lehtisiä leikatessas´. 

Anna nenäs, alttarina  

olla aina pyhän sauwun. 

Mies on muita muhkeambi, 

jok on silmäns sauwuttanut. 

Se on kaunis katsellasi kuinga onnes´, omaisuudes, 

sauwuna on sakeana, 

kymmenessä kiekurassa kohden pilwiä katoopi.

Kirjan kuvitusta voi pitää harvinaisen onnistuneena.  Kuvitus niveltyy hyvin runoihin ja aukeamat on taitettu pääosin rauhallisiksi kokonaisuuksiksi. 

Pseudonyymin takaa löytyy Sastamalassa asuva taiteen ja kulttuurin monitoimimies Veli-Pekka Bäckman (s 1969), joka on kouluttautunut kotikaupungissaan Tyrvään koti- ja taideteollisuusoppilaitoksen kivilinjalla kivenhakkaajaksi, mutta hän tekee myös sävellyksiä, musikaaleja, äänilevyjä ja kirjoja. Sastamalan keskustasta löytyvät, kaupungin satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2007 teetetyt aforismeiin somistetut kivikirjat  ovat hänen luomuksiaan. 

Bäckman kiinnostui Juteinista jo 1990-luvun alussa. Runoantologioihin oli tallentunut kuitenkin vain muutamia Juteinin runoja, joten niitä piti etsiä mikrofilmeiltä ja arkistoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ei 1990-luvun alussa innostunut uudesta Juteini-kokoelmsta, joten hän julkaisi Juteinin juttuja; runoja, näytelmiä ja vähän muuta omalla kustannuksellaan. 

Sittemmin Bäckman on säveltänyt monia Juteinin tekstejä. Hänen mielestään Juteinin suomen kieli on rytmikkyydessään ja pehmeissä konsonanteissaan erityisen kiitollista sävellettäväksi.  

Bäckman innostui Jaakko Juteini -seuran kehotuksesta koostamaan Juteninin runoista myös lapsille soveltuvan kokoelman, jonka hän kustansi oman Marras Workshop -kustantamonsa kautta. Jaakko Juteini-seura  on tukenut kirjan julkaisemista. 

  

Vaikka kokoelmassa olevat Juteinin runot eivät olekaan alunperin vasiten lapsille suunnattuja, niin niiden sanoma ja elämänohjeet puhuttelevat myös lapsia ja nuoria.  

Parhaillaan Bäckman valimistelee Juteni-aiheisia runoja äänilevyksi ja konsertiksi, joka todennäköisesti toteutetaan ensi vuoden aikana Hattulan uuden Juteini-keskuksen avajaisissa.  

Monipuolinen ja tuottelias Juteini oli myös varhaisia suomenkielisiä lastenkirjailijoita. Hän oli mieltynyt valistuksen hengessä erityisesti neuvovaan, kasvattavaan, opettavaan ja huvittavaan ns. neuvokirjallisuuteen. 

Juteinin vuonna 1816 julkaisemaa Lasten Kirjaa pidetään varhaisimpana suomenkielisenä aapisena. Juteinin kirjassa antamat ohjeistukset lasten vanhemmille lukutaidon hankkimisen ajoituksesta ovat mielestäni yhä jopa ällistyttävän päteviä:

Ei tarwitse lukemista lapsen kanssa kowin warhain alkaa, jos ei lapsella siehen erinomaista halua ja taipuusta ole, ja sittekin pitää sitä ensimmäldä wähitellen ja huwitukseksi tehtämän, sillä aiwan nuorukainen on tähän työhön, koska se on päälle pandu ja rasittawainen, pikaisesti kylläyndywä. Se on melkein wälttämätön parhaangin Opettajan johdatuksen alla. Ei taito ole lapselle niin hyödyllinen kuin tahto ja halu taitoon.

Varhaisimman suomalaisen lastenkirjallisuuden historiaa tutkinut Ulla Lehtonen on pitänyt Juteinin luomaa aapisperinnettä ajankohtaan nähden varsin modernina: sisällön lisäksi Jutenini kiinnitti nimittäin huomiota myös kielellisiin ja pedagogisiin seikkoihin. 

Kuvittajien vuotuiset palkinnot kolmelle

Kuvittajat ry jakoi eilen Helsingissä Kiasmassa kolme vuotuista palkintoa.

Kieku-palkinto on elämäntyöpalkinto, ja sen sai Seppo Polameri (s. 1936). Raati luonnehti valintaansa seuraavasti:

Seppo Polameri on julkaissut urallaan satoja kirjankansia sekä kuvituksia noin 70 teokseen. Hän on tullut tunnetuksi erityisesti metsästys- ja kalastusaiheisista piirroksista ja maalauksista. 

Luonnontieteellisen keskusmuseon näyttelyiden seinämaalaukset ovat Polameren käsialaa. Polameren ilmaisuvoimainen, elävä viivankäyttö yhdistettynä tarkkaan ja anatomisesti oikeaoppiseen esittävyyteen on hämmästyttävä yhdistelmä. 

Polameri tavoittelee töissään spontaania ilmaisua ja kertoo pyrkivänsä toteuttamaan esittävät kuvansa abstraktia lähentelevällä tekniikalla.

Polameri on kuvittanut ainoastaan aikuisille suunnattuja kirjoja.

Kaiku-palkinto myönnetään taiteellisesta läpimurrosta ja sen sai Christer Nuutinen (s. 1971).


Lopullisen voittajan kolmesta ehdokkaasta valinnut sarjakuvataiteilija-kuvittaja-pilapiirtäjä Heikki Paakkanen perusteli seuraavasti:

Christer Nuutisen viitseliään yksityiskohtainen ja silti kepeän ilakoiva aiheen käsittelytapa tarjoaa runsaudessaan kuvanlukunautinnollisuutta ja iloa. Ahkeran kuvittaja-ammattilaisen ilmaisuskaalaan kuuluu myös tyylilajivaihteluihin yltävä monipuolisuus sekä oivaltavaa kuvituksellista kekseliäisyyttä ja hersyvää, lempeää huumoria. 

Christer Nuutinen on viime vuonna kuvittanut Marjut Hjeltin kirjan Veden valtiaat. Totta ja tarua (SKS). Ensi syksynä ilmestyy uusi Hjeltin ja Nuutisen yhteinen teos Maan väki. Totta ja tarua.

Kukko-palkinto jaetaan tietokirjan ja oppikirjan kuvittajalle ja sen sai Salla Savolainen (s. 1962).

Iloisen vekkulit kuvitukset osoittavat, että Salla ei ole vain taitava piirtäjä, vaan myös loistava taiteilija, jolla on erinomainen värituntemus. Hänen kuvituksensa eivät ole vain tekstin täydennystä vaan tuovat opetusmateriaaliin tärkeän lisäelementin, jolloin syntyy lopputulos 1+1=3. 

Savolainen aloitti kuvittajan uransa 1990-luvulla nimenomaan oppikirjan kuvittajana. Hän on kuvittanut mm. Tammen Kirjakuja-sarjaa ja Otavan Hei nyt lasketaan –sarjaa. Viime vuonna ilmestyi myös muotoilun juhlavuoden tietokuvakirja Hurraa helsinki, ikioma kaupunki (Tammi) yhdessä Karo Hämäläisen kanssa.

Kukin palkinto on suuruudeltaan 5 000 euroa. Lastenkirjahylly onnittelee lämpimästi kaikkia voittajia.

Lastenkirjoja kirjoittamalla voi rauhoittaa myös omaatuntoaan

Tapani Bagge ja Jusa Hämäläinen: Konstaapeli Mutanen ja kanien arvoitus. 24 sivua. Tammi 2010. Sarjan ulkoasun suunnittelu Mikko Hiltunen.

Tapani Bagge: Konstaapeli Mutanen ja kadonneen kirjaston arvoitus. Kuvitus Pasi Pitkänen. 127 sivua. Tammi 2011.

Tammen oppikirjamateriaalien vuonna 2010 lanseeraama Jylhäkoski-sarja on kiinnostava ilmiö. Jylhäkosken kaupunki on fiktiivinen miljöö, joka on entuudestaan tunnettu Tammen äidinkielen Kirjakuja-oppikirjasarjasta. 

Tunnetut suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat ovat kirjoittaneet Jylhäkoskelle sijoittuvia seikkailuja,  Tapani Baggen lisäksi Karo Hämäläinen, Eppu Nuotio ja Tomi Kontio, kuvittajinaan Jusa Hämäläinen, Pasi Pitkänen, Pauliina Högman, Heli Pukki, Anita Polkutie ja Salla Savolainen.

Jylhäkoski-sarjassa on ilmestynyt hyvinkin erilaisia lajityyppejä: niin satuja, kuvakirjoja, lyriikkaa, sarjakuvaa kuin dekkarimaista  toimintaromaaniakin.  

Sarjan otollisimmaksi kohderyhmäksi on ajateltu alakouluikäisiä lapsia, 6–13-vuotiaita ja kirjat tarjoavat näin viihdykettä erilaisiin lukutaidon vaiheisiin. Verkkaisemmin lukutaidon haltuun ottavat voivat aloittaa kuvakirjoista ja runoista ja siirtyä sitten asteittain enemmän tekstiä sisältäviin kirjoihin.

Keskeisinä hahmoina Jylhäkoskella seikkailevat fiksujen ja hoksaavaisten lasten kanssa konstaapeli Mutanen ja kirjastonhoitaja Moilanen, molemmat omalla tavallaan karismaattisia ja ammattiaan roimasti parodioivia hahmoja.

Konstaapeli Mutasella on liikaa vapaa-aikaa ja hän päättää joutessaan kokeilla muun muassa pitsinnypläystä. Jusa Hämäläisen kuvitusta Tapani Baggen kuvakirjaan Konstaapeli Mutanen ja kanien arvoitus, Tammi 2010. 

Kuvakirjassa Konstaapeli Mutanen ja kanien arvoitus tutustutaan leppeään konstaapeliin, joka etsii elämäänsä sisältöä muun muassa pitsinnypläyksestä, kunnes hankkii itselleen lemmikkikanin. Pian Alma ja sille seuraksi hankittu Pertta kuitenkin lisääntyvät, ja Mutanen on ymmällään…

Konstaapeli Mutanen ja kadonneen kirjaston arvoitus ratkoo nimetöntä uhkauskirjettä, jossa pyydetään lunnaita tai muutoin uhataan tuhota kirjastonhoitaja Moilasen ylpeydenaihe, kaupunginkirjasto, kokonaan. Kohelluksen täyteisessä dekkariparodiassa tehdään pilaa turhantärkeistä virkamiehistä.

Tapani Baggesta on moneksi. Hän on haamukirjoittanut Jerry Cottoneita, tehnyt dekkareita sekä lapsille, nuorille että aikuisille, kirjoittanut Muumi-sarjakuvaa ja herkkää helppolukuista Kaisa-sarjaa. 

Bagge on hyödyntänyt kovaksikeitetyn dekkarin tuntemustaan myös monissa nuortenromaaneissaan, Korhonen-sarjassa (WSOY 1993–1995),  ekodekkarissa Suden hetki (WSOY 1999) sekä Pikkuveli- ja Tuhlaajafaija -kirjoissa (Tammi 2001 ja 2003),

Tammen oppimateriaalit siirtyivät SanomaPro:lle yrityskaupoissa, mutta sarja näyttää karttuneen vielä kesällä ainakin yhdellä uudella osalla,  Konstaapeli Mutanen ja loma-arvoitus. Sen toisena kirjoittajana mainitaan Baggen lisäksi hänen tyttärensä Marikki.

Toimittaja Tuomo Väliahon syntymäpäivähaastattelussa tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrotaan Baggen pitävän hallussaan dekkaristien epävirallista Suomen ennätystä, mitä tulee ruumiiden aikaansaamiseen. Baggen ja toimittajan yhteinen summittainen arvio huitelee jossain tuhannen tietämissä.

Haastattelussa Bagge kertoo rauhoittelevansa tolkuttoman ruumistehtailun takia kolkuttavaa omaatuntoaan kirjoittamalla lastenkirjoja.

Kun tuntee Baggen entuudestaan ja tietää hänet äärimmäisen lempeänä, leppoisana ja hyväntuulisena kirjailijana, niin ei tästä lausumasta voi edes suivaantua…

Lastenkirjahylly ja rouva Huu onnittelevat lämpimästi tänään 50 vuotta täyttävää Tapani Baggea.