Konstailematon kuvakirja tempaa tuulen vietäväksi

Mimi Åkesson & Linda Bondestam: Tule tuuli! Suomentanut Päivi Koivisto. 32 sivua. Teos 2025.
 

Kauko Röyhkän albumilla Kulta-aika (1986) on Röyhkän sanoittama ja säveltämä kappale, jonka nimi on "Tuulee". 

Se alkaa säkeillä: 

Pidä minusta kiinni, tyttö, tämä tuuli 

sinut minulta muuten kauaksi vie.

Avaa takkisi, se on purje. 

Sinä tuulessa mukana kuljet! 

Tuulee – pidä mua kädestä. – – 

Yksinkertainen on kaunista. 

Aina välillä huomaan toistavani samoja fraaseja. 

Kyse on aina kuvakirjoista, joissa on nerokas ja pelkistetty idea, joka tulee toimeen vähillä sanoilla nimenomaan ilmaisuvoimaisen, vahvan kuvituksen ansiosta.   
 
Ruotsalaisen Mimi Åkessonin ja Linda Bondestamin Kom vinden! on ilmestynyt Förlagetin alkuteoksen kanssa samanaikaisesti suomeksi Teoksen kustantamana. Rinnakkaispainos kirjasta ilmestyi myös Ruotsissa Natur & Kulturin julkaisemana. 
 
Åkesson ja Bondestam ovat aiemmin tehneet yhteisen kuvakirjan Här är alla andra (Förlaget 2022, suom. Kaikki toiset, Etana Editions 2022, suom. Katri Tapola). 

 

Tule tuuli -kuvakirjan kuvituksessa esiintyvä ruskeaihoinen tyttö muistuttaa kovasti Frank Furun ja Bondestamin kuvakirjan Men ni är inte min mamma (Förlaget 2021, suom. Mutta te ette ole äiti, Etana Editions 2021, suom. Katri Tapola) Aysha-tyttöä, joka on tullut yksinään uuteen kotimaahan ja sijoitettu lastenkotiin.

Ensimmäisella aukeamalla fiilistellään leppeän kesätuulen
äärellä. Linda Bondestamin kuvitusta Mimi Åkessonin tekstiin
kuvakirjassa Tule tuuli! (Teos 2025). 

 

 

Kirjan aukeamilla kuulostellaan, nähdään ja aistitaan eri tavoin tuulta ja sen erilaisia ilmenemismuotoja. 

Tuuli voi olla lempeästi vilvoittava tai myrskyisän raju. 

Kun lennätetään leijaa tai lähdetään purjeveneellä merelle, myötätuulesta ja sopivasta puhurista on apua. 

Tuulen yltyminen tuo aukeamalle jo enemmän
toimintaa. Linda Bondestamin kuvitusta Mimi Åkessonin
tekstiinkuvakirjassa Tule tuuli! (Teos 2025). 

Tuuli voi tehdä mielen riehakkaaksi, mutta tuuli voi aiheuttaa myös vaaratilanteita, vaikkapa kun ilmapallo lähestyy siiliperhettä, nuotion tulenlieskat tavoittelevat jo metsän puita tai trombi on vaarassa imaista esineitä tai jopa eläimiä sisäänsä.

Linda Bondestamin kuvituksessa tuuli puhaltaa vasemmalta oikealle, mikä tuo kuvakirjaan hyvän rytmin ja kuvakerronnan imun.

Puuskainen syystuuli on arvaamaton ja suoranaisilta
vaaratilanteiltakaan ei aina voi välttyä... Linda Bondestamin
kuvitusta Mimi Åkessononin tekstiin kuvakirjassa 
Tule tuuli! (Teos 2025). 

 

Kuvakirjan näennäinen yksinkertaisuus on silmänlumetta: yksityiskohdista voi poimia vielä lisää keskusteltavaa: millaista tuulta hiustenkuivain puhaltaa tai millaista ääntä tuulivoimala tuottaa?   

Eri vuodenaikoina tuuli tuntuu ja kuulostaa erilaiselta.
 
Samaa nerokasta konseptia on käyttänyt hieman eri keinoin myös Hanna Konola toteutukseltaan niin ikään pelkistetyssä kuvakirjassaan Tuulen vuosi (Etana Editions 2016).

Kun köyhyys on ohimenevä kokeilu

 

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli, kuvittanut Christel Rönns. 116 sivua. Tammi 2012
 

 

Risto huolestuu, kun hänen parhaan kaverinsa Nellin luona syödään koko viikon ajan pelkkää kaalikeittoa ja Nellillä on yllään hiutuneet, paikkausta vaativat vaatteet. 
 
Lopulta Rauha-tätikin huolestuu, kun hän  huomaa, että Perhosten perhe liikkuu auton sijasta pyörillä:

 

Mitä Perhosille on mahtanut tapahtua, Rauha mietti. Syövät kaalikeittoa ja ovat luopuneet autostaan. Voisi kuvitella, että Perhoset ovat köyhtyneet, mutta eihän se ole mahdollista, hehän ovat kuuluisia televisiokokkeja.

Rauhalla on paraatipaikka tarkkailla pihan tapahtumia. Nyt hämmennystä aiheuttaa se, että Perhoset liikkuvat yksityisauton sijasta polkupyörillä.
 Christel Rönnsin kuvitusta Sinikka ja Tiina Nopolan lastenromaaniin
Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli (Tammi 2012).

 

Todellisen köyhyyden sijaan kyse onkin eräänlaisesta kokeilusta. 

Nellin vanhemmat Pontus ja Pinja ovat mukana Kukkaro kiinni kuukaudeksi -ohjelmassa, jossa heidän tulee olla kuukauden ajan ”hyvin säästäväisiä”. 

Perhe on sitoutunut siihen, että heitä kuvataan kerran viikossa ja he näyttävät kuinka elämä sujuu ilman autoa, televisiota, herkkuruokia ja sähköporaa. 

Riston mielikuvitus loihtii jo näkymän kadulla 
kerjäävästä Nellistä. Christel Rönnsin kuvitusta
Sinikka   ja Tiina Nopolan lastenromaaniin 
Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli (Tammi 2012).

 

Nelli äiti sanoittaa lopulta perheen tilannetta Rauha-tädille näin dramaattisesti: 

 

Miten sen nyt sanoisi… Pinja mutisi. – Elämme toistaiseksi kädestä suuhun. 

 

Köyhyys jää lopulta taka-alalle, kun tapahtumat eskaloituvat sarjalle tuttuun tyyliin. 

Risto nimittäin vuokraa Nellin Alpo-kissan, joka päätyy Pakastaja-Elvin hoteisiin. Rauha muistaa Elvin arvokkaan Zeppelin-postimerkin, jota sitten yhdessä naapuri Lennartin kanssa yritetään jäljittää…
 
Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli ilmestyi 13 vuotta sitten, vuonna 2012.

Jos kirja ilmestyisi vasta nyt, siihen suhtauduttaisiin varmasti melko nyreästi. 
Vielä kymmenen vuotta sitten tosi-tv-ohjelmat taisivat nimittäin vielä olla lapsiperheköyhyyttä  yleisempi ja kiinnostava ilmiö.
 

 

 

Lisää lastenkirjoja  rahasta tai sen puutteesta:

Petra Heikkilä & Mirkka Eskonen: Huolisyöppö, S&S 2024 / kuvakirja

Mili Bunda & Maria Hovilainen: Kaksin, Minea 2024 / kuvakirja

Natalia Salmela, Jasmin Hamid & Anna Salmisalo: Raha Missä se kasvaa ja mihin se katoaa, WSOY 2022 / tietokuvakirja

Elina Lappalainen: Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä. Kuvittanut Mitja Mikael Malin, Tammi 2023 / lastenromaani

Juba Tuomola: Fyffe on rahaton, Otava 2021 / kuvakirja 

Martti Lintunen: Puolen maailman lapset, Pieni Karhu / selkokielinen tietokirja

Mimmu Tihinen: Pieni numero, kuvittanut Mari Ahokoivu, Karisto 2019 / lastenromaani

Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa -kuvakirjat, Teos vuodesta 2015 / kuvakirja

Kreetta Onkeli: Selityspakki. Kuvittanut Ninka Reittu,  Otava 2013, tarinat Rahapula ja Kerjäläinen, Otava 2013  / tarinakokoelma

Susanna Alakoski: Päivän Harri, suomentanut Tuula Kojo, Schildts & Söderströms 2012 / lastenromaani

Terhi Friman & Tanja Mikkola: Riikinkukkotyttö, Pieni Karhu 2011 / kuvakirja

Marja-Leena Tiainen: Maiju ja Bao, kuvittanut Väinö Heinonen, Tammi 2009 / helppolukuinen lastenkirja, Kirjava kukko -sarja 

Ulf Nilsson & Eva Eriksson: Mummun kaikki rahat, suomentanut Raija Viitanen, Kustannus-Mäkelä 2008

Gustaf Cederlund & Jan-Olof Sandgren: Ei lantin lanttia, sanoi isä, suomentanut Raija Viitanen, Kustannus-Mäkelä 2006 / kuvakirja

Roald Dahl: Sulo ja suklaatehdas, kuvittanut Quentin Blake, suomentanut Aila Nissinen, suomennoksen päivitys Peikko Pitkänen, Otava 1998. Ilmestynyt myöhemmin nimellä Jali ja suklaatehdas, Otava 2005 / lastenromaani 

Nuortenkirjoja köyhyydestä:

Tiia Mattila: Humalan soundtrack, Myllylahti 2025

Mila Teräs: Iso hyppy, Otava 2024

Andy Mulligan: Roskaa, suomentanut Ulla Selkälä, WSOY 2011

Katariina Romppainen: Sori vaan mutta se on totuus, Karisto 2015

Saara Sarkkinen: Töitä mun faijalle! WSOY 1987

 

 

 

Lastenkirjahyllyn perinteinen varjolista ja havaintoja vuoden 2024 lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta

  

 

Kriitikon työssäni tarkkailen usein sitä, kuinka yhteiskunnallinen todellisuus heijastuu lasten- ja nuortenkirjojen aihevalikoimiin ja esitystapoihin. 
 
Lapsiperheiden toimeentulon heikkeneminen, lasten ja nuorten mielenterveyden ohimenevät tai pitkäkestoisemmat häiriöt sekä perheenjäsenten tai muiden läheisten välisiin ihmissuhteisiin liittyvät hankaukset näkyvät kotimaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa aiempaa enemmän. Onneksi sävy pyritään pitämään pääosin toiveikkaana.
 
Kuvitetuissa lastenkirjoissa ja erityisesti kuvakirjoissa näkyy kuitenkin entistä enemmän ilmeiltään huolestuneita, väsyneitä ja apeita aikuisia. 
 
Johanna Venhon ja Sanna Pelliccionin Matkamuistikirja (Teos) on itsenäinen jatko-osa kaksi vuotta sitten ilmestyneelle Metsämuistikirjalle. Kaarnan äiti on joutunut työttömäksi ja lapsi huomaa, että äiti on poissaoleva ja surullinen. Yhdessä äidin miesystävän kanssa lähdetään Lappiin, missä luonto palauttaa äidin voimat ja uskon tulevaisuuteen.
 
Ulrika Hanssonin ja Maija Hurmeen kuvakirjassa Tule, juostaan! (S&S) sivutaan lasten välisten suhdekiemuroiden ohessa myös keskushenkilölapsen äidin stressiä työpaikan säilymisestä. Siekailemattomuus, jolla kuvakirja kuvaa lasten välisiä arkisia suhteita ravistelee aikuistakin lukijaa. Mikään kevyt ja harmiton kuvakirja ei tosiaankaan ole. Mekaanisen ääneenlukemisen lisäksi aikuiselta pitäisi löytyä kanttia keskustella kuvakirjan herättämistä ajatuksista lapsen kanssa tarvittaessa moneenkin otteeseen. 
 
Maria Viljan kuvakirjassa Kesän ainoa kaunis päivä (WSOY) kahden pienen lapsen yksinhuoltajaäiti lataa hiukan liian suuria odotuksia kesäretkipäivään. Kuvakirja terapoi mielestäni jopa lasta enemmän aikuista ääneenlukijaa, jolle tarina muistuttaa, kuinka tärkeää on yrittää olla myös armollinen itseään ja lapsiaan kohtaan ja löytää onnen säikeitä ihan tuiki tavallisestakin arjesta.
 
Petra Heikkilän ja Mirkka Eskosen kuvakirjassa Huolisyöppö (S&S) äidin ja lapsen pienperheessä eletään säästeliäästi. Luultavasti äiti on pitkällä sairaslomalla uupumuksen vuoksi. Kuvakirjan lapsipäähenkilö, Nemo, ratkaisee kuitenkin luovasti ja perheen tilannetta surkuttelematta sen, että rahat riittävät vain kaverin synttärilahjan käärepaperiin.  
 
Lojaalisuus alkoholisoitunutta vanhempaa kohtaan korostuu pakahduttavasti Lena Frölander-Ulfin lastenromaanissa Rapsu metsäläinen (Teos 2024). 
 
Nuorten entistä paineistetumpi arki ja erilaisista diagnosoiduista erityispiirteistä johtuvat haasteet näkyvät nyt yllättävän monissa nuortenromaaneissa. 

Katri Alatalon Kesäkuun (Hertta kustannus) toinen päähenkilö yrittää olla sinut diagnoosinsa kanssa, mutta  jättää usein ADHD-lääkkeensä ottamatta, koska ne latistavat tunteita. 

Pinja Sanaksenahon ja Sari Luhtasen Aurorassa (Otava) sosiaalinen media vinouttaa päähenkilön ajatusmaailmaa.  

Johanna Auranheimon Ysit (Tammi) kuvaa kymmenen vuoden takaista nuoruutta, mutta siinäkin yhdeksäsluokkalaisella Evellä on jo haasteita sosiaalisen median kanavien säätelyn kanssa. 

Aino Leppäsen nuortenkirjassa Luk(i)ossa (Myllylahti 2024) syyttävä sormi kohdistuu myös nuorten vanhempiin, jotka ovat eri tavoin osasyyllisiä nuorten pahoinvointiin. 

Annukka Salaman Asioita, joista en tiennyt pitäväni (WSOY) hätkähdyttää äärimmäisillä asetelmillaan: päähenkilö Konstantinin omalaatuinen ja ökyrikas perhe on arvoiltaan äärimmäisen konservatiivinen ja erityisesti äiti on reaktioissaan jopa hyytävän tunnekylmä vanhempi.  
 
Sarjamuoto jyrää edelleen etenkin lastenkirjatarjonnassa. Kustantajat sitoutuvat pitkäkestoisin sarjoihin, joiden uusia osia on helppo markkinoida. Itsenäisiä kuvakirjoja ja lastenromaaneja ilmestyy entistä vähemmän. 
 

 

 

Huomenna julkistetaan Kirjasäätiön jakaman Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia- palkinnon ehdokkaat.

Tänä vuonna kaikkien Finlandia-palkintojen esivalintaraadeissa on kolmen sijasta kuusi jäsentä. 

Esivalintaraatiin kuuluvat puheenjohtajana Rosebudin kirjakaupan myymäläpäällikkö Aino Torttila sekä  visuaalisen journalismin tuottaja Tatu Blomqvist, kuvataiteilija Karoliina Hellberg, kuvittaja, lastenkirjailija Kristiina Louhi, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Elsi Santala sekä sarjakuvapiirtäjä, tietokirjailija Riina Tanskanen. 

Palkinnon saajan valitsee tänä vuonna toimittaja Maria Veitola.

 

Tässä Lastenkirjahyllyn perinteinen varjolista.

 

 

 

Mirkka Eskonen: Talvipuutarhurit, 32 sivua, Teos 2024. 

 

Mirkka Eskosen kuvakirja antaa hurmaavan selityksen talven ja syksyn taitoskohdalle, jolloin luonto pukee ylleen talvisasunsa.   

Eheän, pelkistetyn ja omaleimaisen visuaalisen tarinan äärellä lukija ja katsoja tuskin tulevat edes miettineeksi, että kuvitus on tehty ”vaikeimman kautta” puupiirrostekniikalla.
 
Arvio Lastenkirjahyllyssä julkaistu 29. lokakuuta.

 

 

Ulrika Hansson & Maija Hurme: Tule, juostaan!, suom. Outi Menna,  39 sivua, S&S 2024 / Kom, vi springer! Schildts & Söderstöms 2024.

 

Ulrika Hanssonin kuvakirjaesikoinen kuvaa siekailematta lapsen sisimpiä tuntoja.  Kuvakirjaa lapselle ääneen lukeva aikuinen huomioi myös kuvakirjan aikuisten sivuhenkilöiden reaktiot lapsen ilmaisemaan hätään ja huoleen. 

Maija Hurmeen kuvitus havainnollistaa, kiteyttää ja myötäilee keskushenkilöiden tuntoja. Lasten kehon kieli kertoo paljon. Rouheasta värikynätekniikasta huolimatta kuvituksen nyanssit korostuvat tarkasti ja hallitusti.
 
Kuvakirjan arvio on julkaistu Lastenkirjahyllyssä 5. syyskuuta 2024
 

 

 

Aino-Maria Kangas & Emmi Jormalainen: Sänkymönkiäisen pyjamapäivä, 56 sivua, WSOY 2024. 

 

Sänkymönkiäisen pyjamapäivä valaa uskoa modernin suomalaisen lastenlyriikan tulevaisuuteen. 

Esikoiskirjailija Aino-Maria Kankaan kokoelma on kukkuroillaan äänteellistä maalausta ja kielen kieputtelua sekä iloa ja ylpeyttä suomen kielen taipuisuudesta. 

Emmi Jormalainen hyödyntää kuvituksen väriskaalassa  muun muassa violettia, vaaleanpunaista ja keltaista tehosteväriä, joilla hän  luo tarvittaessa freesin tai rauhoittavan värimaailman runon tueksi.   
 
Sänkymönkiäisen pyjamapäivän arvio on julkaistu Lastenkirjahyllyssä 4. marraskuuta 2024.
 

 

Essi Kummu & Liisa Kallio: Rauhan alkuja, 45 sivua, Tammi 2024. 

Rauhan alkuja kuvaa vaikuttavasti mutta pienieleisesti lapsen tarvetta tulla kuulluksi ja nähdyksi.  Kirja törmäyttää maailmanpolitiikan sotakonfliktit ja lasten keskinäiset erimielisyydet.  
 
Rauhan alkuja ei ole perinteinen kuvakirja, vaan pikemminkin läpikuvitettu miniatyyritarina, jonka tarkka ihmiskuvaus ja humaani viesti puhuttelevat nähdäkseni jopa vielä murrosikäistäkin lasta. 

Liisa Kallion runsas ja ilmaisuvoimainen nelivärikuvitus ei tyydy toistamaan Kummun tekstiä, vaan vahvistaa tarvittaessa tunteita ja antaa lukijalle näin välineitä oman tulkinnan tekemiseen.  
 
Rauhan alkuja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä 24. helmikuuta 2024. 
 
 

 

Päivi Lukkarila: Skutsi, 200 s. Nokkahiiri 2024.

 

Aikana, jolloin nuoret etsivät itselleen luettavaa TikTokin perusteella, ilahdun erityisesti siitä, että yhä ilmestyy myös kotimaisia nuortenkirjoja, joiden tekijät uskaltavat luottaa edelleen vetävään ja samastumiseen houkuttelevaan tarinaan. 

Neljä moniongelmaista nuorta joutuu vastoin omaa tahtoaan ja  ilman älypuhelimiaan erävaellukselle. Päivi Lukkarila yhdistää Skutsin juoneen suomalaisen kansanperinnettä metsänpeittoineen, mutta realistinen ote säilyy silti läpi kirjan. 
 
Skutsin arvio julkaistu Lastenkirjahyllyssä 1. lokakuuta 2024.
 
 

 

 

Leena Paasio: Meren koskettamat, 300 sivua, WSOY 2024.

 

Meren koskettamat pohtii kiinnostavasti kasvuympäristön merkitystä nuoren kehitykselle. Leena Paasio nivoo taitavasti 30 vuotta sitten uponneen matkustajalaiva Estonian osaksi romaanin keskushenkilön ja minäkertojan Lounan elämää. 

Kahden edellisen nuortenromaaninsa tavoin Paasio hyödyntää jälleen Itämeri-aiheista erikoistietämystään. Meren koskettamat on vetävä dekkari, mutta sen erityinen arvo on ihmissuhteiden luontevassa ja samastumiseen houkuttelevassa kuvauksessa.

 
Meren koskettamat on arvioitu Lastenkirjahyllyssä 25. syyskuuta 2024. 
 

 

 

Tietokuvakirja moottoripyöräurheilun suomalaisesta legendasta

Pirita Tolvanen: Paroni. Jarno Saarisen elämä. 53 sivua. Myllylahti 2018.

 

Tiedätkö sinä, kuka oli Jarno Saarinen? Pidätkö moottoripyöristä?
 
Jarno Saarinen oli ensimmäinen suomalainen ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari. Hän huolsi ja viritti itse pyöränsä ja ajoi niitä eri lailla kuin muut. Hän tunsi moottorit kuin omat taskunsa ja oli aina valmis auttamaan toisia. Saarisen elämä ja ura jäivät lyhyiksi, mutta hän jätti jäljen moneen sydämeen, ja hänen kehittämänsä ajotyyli muutti ratamoottoripyöräilyn maailmaa. 

 

Suomalainen ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarinen (1945–1973) on ollut viime aikoina näkyvästi esillä Sami Keski-Vähälän käsikirjoittaman YLE:n draamasarjan Jarno ja minä ansiosta. 
 
Omaan uutisvirtaani ei kuitenkaan ole osunut mitään mainintaa Pirita Tolvasen tietokuvakirjasta, joka ilmestyi vuonna 2018.

Saarinen rakensi ja huolsi moottoripyöriään itse.
Pirita Tolvasen kuvitusta tietokuvakirjaan 
Paroni. Jarno Saarisen elämä (Myllylahti 2018).   

Tolvasen kirjan voi nähdä osana vuonna 2017 Suomessa virinnyttä lapsille ja nuorille suunnattujen sankaritarinakirjojen buumia. 

Tietokuvakirjan retrohenkinen kuvitus on värikylläinen ja väittäisin sen jopa energisoivan lukijaa ja katsojaa.  

Kuvakirjaformaatti sopii hyvin Jarno Saarisen ja hänen puolisonsa Soilin tarinan kertomiseen. Saarisen keskeiset elämänvaiheet ja uran kehitys sekä tyttöystävän ja sittemmin puolison merkitys kisamatkoilla tulevat luontevasti kerrotuiksi. 

Kirja ei selitä Jarno Saarisen "Paroni"-lisänimen taustoja. Kyse oli Saarisen lapsuudenperheen pojalle antamasta lisänimestä, jota ei moottoriurheilu-maailmassa kuitenkaan käytetty. 

Tämä tieto selvisi eilisestä  Kulttuuriykkösen lähetyksestä, jossa Saarisen puoliso Soili Karme, tv-sarjan käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä ja musiikkitoimittaja Pekka Laine olivat toimittaja Leena Peltokankaan haastateltavina. 

Tolvasen kieli on tavattoman selkeää, mutta samalla poikkeuksellisen ilmaisuvoimaista ja luontevaa: 
 

Oletko koskaan kuullut sitä ääntä, kun moottoripyörä kaasuttaa ohitse täyttä vauhtia? Ääni on voimakas, katse ei meinaa pysyä mukana – vauhti on niin hurja! Ohitus tuntuu luissa ja ytimissä asti. Vaati Soililta rohkeutta seistä niin lähellä rataa ja ohi kiitävää Jarnoa! 

 

Kartat ovat yksi tärkeä infografiikan muoto.
Tässä havainnollistetaan Jarno Saarisen kisamatkoja eri puolilla 
 Eurooppaa. Pirita Tolvasen kuvitusta tietokuvakirjaan 
Paroni. Jarno Saarisen elämä (Myllylahti 2018). 

 

Tolvanen on sittemmin kartoittanut lasten tietokirjallisuuden visuaalisia tehokeinoja ja koonnut tulokset verkkosivuilleen manifestiksi tietokuvien merkityksestä.

Hänen kiinnostuksensa tiedon visuaalistamiseen näkyy esimerkiksi aukeamalla, jossa on havainnollinen kartta Jarno Saarisen kisapaikoista eri puolilla Eurooppaa. 
Sisäkannessa teoksen lopussa on myös selkeä kartta, josta näkyvät Saarisen saamat palkinnot eri kilpailuissa. 

Muita graafisesti tyylikkäitä ratkaisuja esimerkiksi moottoripyörien tehon, merkittävien kisojen päivämäärien ja radan pituuden ilmoittamiseen löytyy eri puolilta kirjaa. 

Tässä kuvassa havainnollistetaan moottiripyörän ketjuihin ja
rattaisiin liittyviä välityksiä. Pirita Tolvasen kuvitusta tietokuvakirjaan
Paroni. Jarno Saarisen elämä (Myllylahti 2018). 

Kustantajan sivuilta selviää, kuinka kirjaidea sai alkunsa Münchenin lentokentällä keväällä 2017. Tolvanen myöhästyi lennolta ja tapasi kentällä moottori-urheiluharrastajan, joka kertoi Saarisen maailmanmaineesta ja oli ehdottomasti sitä mieltä, että aihe sopisi lastenkirjaan. 
Paroni. Jarno Saarisen elämä on siinä mielessä kumouksellinen lastenkirja, että kirjan päähenkilö kuolee lopussa. Saarinen menehtyi Italian Monzan radalla vain 27-vuotiaana toukokuussa 1973. 

Pirita Tolvasella ei ollut juurikaan kokemusta moottoriurheilun maailmasta, mutta hän paneutui siihen pieteetillä ja lopputulos tyydyttää myös alan asiantuntijoita. 

Ilmestymisvuonnaan kirja nimettiin Vuoden 2018 urheilukirjojen finaaliin.

Vuonna 2021 ilmestyi Pasi Lönnin kirjoittama ja Tolvasen kuvittama Rallitalli (Tammi). 

  

 

 

 

 

 

 

  

Oman älyn käyttö on onneksi yhä sallittua! Lastenkirjoissakin pähkäillään jo tekoälyn kommervenkkejä

Tiina Kristoffersson & Vesa-Matti Toivonen: Kuka lavasti listamestarin? Kuvittaneet Olga Pärn & Märt Rudolf Pärn. 135 sivua. Avain 2024. 

 

Timo Parvela: Ella ja kaverit tekoälyä terävämpinä. Kuvittanut Anni Nykänen. 73 sivua. Tammi 2024.

 

 

 

 

Tekoälyn uhkat ja mahdollisuudet on nostettu jo kahden lastenkirjan aiheiksi. 

 

Sisarusten Tiina Kristofferssonin ja Vesa-Matti Toivosen Listamestari-sarjan neljännessä osassa Elias eli Listamestari joutuu salamyhkäisen nettikiusaajan kiristyksen uhriksi. 

 

Listamestari saa kutsun Tuubigaalan palkinnonjakotilaisuuteen. Hän on ehdokkaana Vuoden tuubitulokkaaksi yhdessä aikuisen ystävänsä Petterin kanssa JeeTuubi-kanavalle syöttämistään videoista. Pian kutsun jälkeen Listamestari saa jälki-istuntoa, joka ajoittuu samaan ajankohtaan Tuubigaalan kanssa. 

 

Listamestarin äiti puolustaa lastaan, kun tämä määrätään syyttömänä jälki-istuntoon ja hän tekee myös ilmoituksen poliisille Listamestarin kiristämisestä, sillä äidin mukaan 

– – yksityisyyttä loukkaavan videomateriaalin levittäminen on rikos. Ja jos tämä räkättirastas, mikä lie, jakaa jonkun räkävideon yhdellekään kaverillesi, niin minä pidän huolen, että se tulee katumaan sitä loppuelämänsä.

  

Salapoliisit Kahlaava kurki, eli Ulpukka, Listamestari ja Elma.
Olga Pärnin kuvitusta Tiina Kristofferssonin ja Veli-Matti
Toivosen lastenkirjaan Kuka lavasti Listamestarin? (Avain 2023).  

 

Listamestari on toki tyytyväinen äitinsä ”toimintamoodista”, mutta pelkää ajan käyvän vähiin ennen Tuubigaalaa. Hän saa vetoapua samassa talossa asuvalta ystävältään, rouva Ulpukalta, joka rakastaa salapoliisitarinoita. 

Listamestarin saamien kiristysviestien kanssa samaan aikaan koulun tietokoneluokan koneisiin tulee virus, joka koodaa haittaohjelmaa. Epäilyt kohdistuvat ensin koulun Kokki-Liisaan, mutta myöhemmin Liisan apu johdattaakin oikeille jäljille. Syyllisen alkuperäiset motiivit liittyvät yksinäisyyden lievittämiseen, kunnes digitaalinen lemmikkieläin pääseekin niskan päälle. 

 Priit Pärnin reteän-ronskissa piirrostyylissä on paljon yhtäläisyyksiä  

Roald Dahlin lastenkirjojen kuvittajana tunnetun Quentin Blaken 

karikatyyrisen kuvituksen kanssa. Priit Pärnin kuvitusta 

Tiina Kristofferssonin ja Veli-Matti Toivosen lastenkirjaan 

Kuka lavasti Listamestarin? (Avain 2023).

 

Kolme aiempaa sarjan kirjaa on kuvittanut virolainen kuvittaja Olga Pärn. Tähän neljänteen osaan hän on saanut apua myös pojaltaan Märt Rudolf Pärniltä, jonka piirrosjälki näkyy Listamestarin ruutupaperipiirroksissa. Olga Pärnin puoliso Priit Pärn on tehnyt yhden kuvituskuvan koulun rehtorista Titta Laine-Behrensistä. Rouhea viiva on selvästi Pärnin perheessä sukuvika, mutta varmaotteisuudessaan ja tunnistettavuudessaan Priit Pärnin tyyli päihittää silti suvereenisti puolison ja pojan viivankäytön.

 

Timo Parvelan Ella-sarja alkoi vuonna 1995 ja nykyisin sarja karttuu nimellä Ella ja kaverit. Sarjaa ovat kuvittaneet aiemmin Markus Majaluoma ja Mervi Lindman. Uusimmissa osissa on Anni Nykäsen usein sarjakuvakerronnan varaan rakennettu kuvitus. 

 

Ella, Pate, Pukari, Tiina, Samppa, Tuukka ja Hanna ovat jo kolmannella luokalla. Koulun rehtori patistaa heidän opettajaansa käyttämään tietokonetta enemmän opetuksen osana. 

– Hän haluaa, että minä rupean nykyaikaiseksi ja lähettelen teille Hilma-viestejä, kuukkeloidun Instamaticiin ja Kotkottiin ja vaikka mihin nykyajan hömpötyksiin.

 

Rehtorin hurmioituminen ja oppilaiden empiminen liittyen tietokoneavusteiseen
opettamiseen kiteytyy oivaltavasti tähän kuvaan. Anni Nykäsen kuvitusta Timo Parvelan lastenromaaniin Ella ja kaverit tekoälyä terävämpinä (Tammi 2024).  

Hannan isän vanha tietokone otetaan käyttöön ja siihen asennetaan tekoälyä hyödyntävä  ohjelma. Katastrofin ainekset ovat siis taatut, kun opettaja pääsee suunnittelemaan koulun liikuntapäivän ohjelmaa. 

Rehtori on haltioitunut tekoälyn tuomista mahdollisuuksista: kun aikaa ja vieviä ja rasittavia tehtäviä annetaan tekoälyn hoidettaviksi, voi keskittyä ”kaikkeen kauniiseen, kuten runouteen, lintujen lauluun ja elämän iloihin”. 

 

Parvela ilkamoi tuttuun tapaan suomalaisen koulujärjestelmän kustannuksella. Onnellisessa lopussa Hannan virittämä tietokone hajoaa ja koulun arki palautuu takaisin ruotuun.