keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Ei kiire minnekään
















Riina Katajavuori & Hannamari Ruohonen: Kielo loikoilee, 25 sivua, Enostone 2020.






Aikuisten ja lasten käsitys ajasta, joutilaisuudesta ja kiireestä on usein erilaista.

Riina Katajavuoren ja Hannamari Ruohosen kuvakirja kertoo äidin ja tyttären erilaisten toiveiden ja tarpeiden ristiriidasta lempeästi ja koskettavasti.



Äidin lukemassa iltasatukirjassa tiikerikin loikoilee. Hannamari
 Ruohosen kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa 
Kielo loikoilee (Enostone 2020). 


Äiti haluaisi Kielon nukahtavan iltatoimien jälkeen nopeasti, jotta hän pääsisi viettämään vähän omaa aikaa. 

Tytär haluaa kuitenkin loikoilla äidin kainalossa, mutta äidin mielestä on pysyttävä aikataulussa. 

Kielo pitää loikoilusta ja jouten olosta niin paljon, että toivoo sitä lisää syntymäpäivälahjaksi!


Arkisia perheenjäsenten välisiä helliä hetkiä ei voi 
koskaan kuvata lastenkirjoissa liikaa. Hannamari
 Ruohosen kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa 
Kielo loikoilee (Enostone 2020). 


Kuvakirja muistuttaa aikuiselle, kuinka tärkeää on joskus pysähtyä lapsentahtiseen aikaan, jossa hoppu tärvelee monta arkista elämystä.

Kirjan takakannesta löytyy 6-vuotiaan down-pojan, Toivon, vahva suositus: 

"Paras kirja ikinä!"

Hyvin pienin vedoin Hannamari Ruohonen on luonut Kielo-tytön piirteet, jotka voi – halutessaan – tulkita  downin syndroomaan kuuluviksi. 

Näin vaivihkaisesti kuvakirjojen sankarikaarti laajenee ja monipuolistuu, ilman alleviivaamista ja turhaa selittämistä.



Koska tehdään tutkimus lastenkirjojen sisustuksista?
Hannamari Ruohosen kuvitusta Riina Katajavuoren
 tekstiin kuvakirjassa Kielo loikoilee (Enostone 2020).



Hannamari Ruohosen kuvittamassa viihtyisässä kodissa aika tuntuu pysähtyneen ja näyttää siltä, että koti hengittäisi samaan rauhalliseen tahtiin Kielon kanssa.

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Toivekirja eri ikäisille puutarhureille












Elin Ek: Kyllä kasvaa! Kylvä, kasvata, leivo, kokkaa ja askartele sisällä, parvekkeella ja puutarhassa, suomentanut Katariina Kallio, 112 sivua, Mäkelä 2020. 






Ulkoasultaan raikas tietokirja suorastaan usuttaa eri ikäisiä työntämään sormet multaan ja kasvattamaan jotakin omaksi ja toisten iloksi.


Toimeen tarttumisen mutkaton henki välittyy kirjan
valokuvakuvituksesta. Valokuvak
uvitusta 
Elin Ekin tietokirjaan Kyllä kasvaa! (Mäkelä 2020).

Ruotsalaisen Elin Ekin kirja on ainakin valokuvakuvituksessa poseeravien lasten perusteella suunnattu kymmenen ikävuoden molemmin puolin oleville lukijoille. 


Kirjan ajantasaisuudesta kertoo sekin, että puutarhojen
uusi vieraslajivihulainen, espanjansiruetana, on päässyt
mukaan Elin Ekin piirroskuvitukseen. 


Aikuinenkin saa kirjasta uutta tietoa ja vinkkejä. Ja vaikka kaikki niistä eivät enää ennätä tämän vuoden istutuksissa ja puutarhassa hyödynnettäviksi, niin kirjaa kannattaa lukea kynän ja muistikirjan kanssa, jotta saa kaikki hyvät ideat talteen tulevaan istutuskauteen! 


Lempijuurekseni punajuuri on monikäyttöinen. Valokuvakuvitusta
Elin Ekin tietokirjaan Kyllä kasvaa! (Mäkelä 2020).

Kirjan kasvatusvinkit eivät vaadi suurta puutarhaa. Ruukku tai minikasvihuonekin riittävät.


Tietokirjasta löytyy myös ohje hyönteishotellin
tekemiseen. 
Valokuva- ja piirroskuvitusta 
Elin Ekin tietokirjaan Kyllä kasvaa! (Mäkelä 2020).


Kirjassa esitellään helppohoitoisia, nopeakasvuisia ja ruuanlaittoon sopivia kasveja. Tietokirjassta löytyy myös reseptejä ja askarteluohjeita, joissa voi hyödyntää puutarhan satoa. Reseptit ovat kaikki lakto-ovo-vegetaarisia.







keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Nautitaan nyt, kun on kesä

















Riikka Jäntti: Pikku hiiren hellekesä, 48 sivua, Tammi 2020.





Jos hiukan liioitellaan, niin ennen vanhaan lastenkirjoissa oli ainainen kesä.

Ajatellaan vaikka Enid Blytonin Viisikko-kirjoja, joista valtaosa keskittyy serkusten yhteiseen kesälomaan. 

Riikka Jäntin kuvakirjasarjan edellinen osa oli Pikku hiiri ja paukkupakkanen (Tammi 2019), joten nyt on myös vuodenaikojen kierron kannalta loogista, että uutuudessa vietetään kesää. 


Pikku hiiri -kirjoissa on maltillisesti yksityiskohtia, jotta
kerronta pysyy sopivan verkkaisena. 
Riikka Jäntin
kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pikku hiiri on oppinut kirjoittamaan ja se tekee merkinnän päiväkirjaansa:

MINULA
ALKOI
TÄNÄN
KESÄ
LOMA

Äiti haluaa juhlistaa kesää ja aamiainen nautitaan viltin päällä ulkona kerrostalon pihalla.

Päivä jatkuu huvipuistossa ja iltaruokakin syödään poikkeuksellisesti ravintolassa.

Pikku hiiren äiti pysyttelee lähellä rantavettä. Riikka Jäntin
kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pikku hiiri -sarjan konseptissa aikuista miellyttää hiiren emon kertakaikkinen keskittyminen pikku hiiren tunteisiin, toiveisiin ja havaintoihin.

Kesäkään ei silti ole yhtä idylliä. 

Lokki nappaa minttujäätelöpallon ennen kuin hiiri ennättää haukata siitä palastakaan. 


Sadepäivänä mennään taidemuseoon, jossa on esillä
myös hiirimäinen tulkinta Akseli Gallén-Kallelalta. 
Riikka
Jäntin 
kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pitkään jatkunut hellekin koettelee jo hiiren kärsivällisyyttä, mutta elokuvissa on liian viileää. 

Alati kärsivällinen ja viisas äiti muistuttaa, että 

– – kesästä pitää nauttia silloin kun se on. Vaikka olisi kuuma. Kohta 
on syksy,  ja sitten on taas kylmä. Ja arvaa mitä.
– No mitä? 
– On enää 156 päivää jouluun.





maanantai 29. kesäkuuta 2020

Kesänviettoa lepsujen ja lellivien isovanhempien kanssa
















Hannele Lampela & Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikin kesä, 61 sivua, Otava 2020.




Hannele Lampelan ja Ninka Reitun luoma Prinsessa Pikkiriikki -sarja on on ilmestynyt vuodesta 2016 lähtien.

Räväkkä tyttösankari sonnustautuu prinsessamekkoihin ja riemastuu kakkajutuista ja on silti nykylasten mielestä uskottava. 

Näin ne roolit muuttuvat lastenkirjoissakin. 



Mummu ja pappa innostuvat muistelemaan elämäänsä
iltamyöhällä nuotion loisteessa. 
Ninka Reitun kuvitusta
Hannele Lampelan 
lastenkirjaan Prinsessa Pikkiriikin kesä (Otava 2020). 

Pikkiriikki kyllästyy vanhempiensa pahaan tuuleen ja karistaa kodin pölyt jaloistaan.

Ulkona oli lätynpaistopaikka ja pikkuinen pihasauna, jossa ei ollut suihkua ollenkaan. Jos halusi peseytyä, piti kaataa vettä vatiin ja nostaa siitä kauhalla pieni määrä pesuvettä kerrallaan Se oli kerrassaan hyvin jännittävää. Saunan takaovelta lähti pieni polku, josta pääsi rantaan. Siellä vesi oli niin kirkasta, että laiturilta saattoi nähdä kalojen porskuttelevan asioilleen. 

Tällaisessa mummolaidyllissä Pikkiriikki, paras kaveri Pöjöläinen ja Makkara- koira, saavat viettää kesäänsä. 


Pikkiriikki on perinyt huikean hurmaavuutensa suoraan omalta mummultaan. Pikkiriikin mummu on nimittäin kuningatar. Hän on kaikkien aikojen mahtavin mahtinaaras ja sielultansa tanssi-ihminen. 

Onneksi lastenkirjat uudistavat myös isovanhempien
käyttäytymiskoodeja. Pikkiriikin mummulla on vetreä askel ja
hurvitteluun taipuvainen luonteenlaatu... Ninka Reitun kuvitusta
Hannele Lampelan lastenkirjaan Prinsessa Pikkiriikin kesä (Otava 2020).

Lampelan karrikoiva kerronta hauskuttaa lasta ja osansa nautinnosta saavat myös kirjaa ääneen lukevat aikuiset, jotka armahdetaan neljännen luvun lopussa ja päästetään huilimaan, koska ”aikuisuus on välillä KAMALAN VÄSYTTÄVÄÄ PUUHAA. Usko tai älä”. 

Superihanat, ”lepsut ja lellivät” isovanhemmat saavat tietysti vastinparikseen herra Viivasuun ja rouva Vastarannan, jotka tuomitsevat jo pelkällä ynseällä olemuksellaan kaiken hauskanpidon.

Ninka Reitun kuvitus on sananmukaisesti vauhdissa mukana.







lauantai 27. kesäkuuta 2020

Muistojen äärellä, lapset, aikuiset ja ikäihmiset
















Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Eeva! Kirjailija Eeva kilven polut, muistot ja viisaat sanat, 37 sivua, Teos 2020.





Teini-iässä kirjoitin runovihkooni monia Eeva Kilven runoja. Niiden siekailematon elämänasenne ja naisen arjen kuvaus tekivät minuun vaikutuksen. 

Luin paljon runoja, laidasta laitaan, mutta Kilven vähäeleinen mutta silti hiljaa julistava ote oli jotakin sellaista, johon en ollut aiemmin törmännyt.

Jälkeen päin olen miettinyt, että Kilven runot maadoittivat minua suomalaiseen naiseuteen ja antoivat paremman samaistumispinnan kuin lukemani Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli tai Marilyn Frenchin Naistenhuone.

Muutaman hellepäivän aikana olen kuunnellut perä jälkeen äänikirjoina Eeva Kilven Punaisen muistikirjanSinisen muistikirjan ja Kuolinsiivouksen ja tunnistanut niistäkin nuoruudestani tutun kilpimäisen tavan puhutella naista. 



Kesämökin lähiluonto ja sen eläimet ovat tärkeässä osassa 
myös Eeva Kilven teoksissa Punainen muistikirja ja 
Sininen muistikirja. Sanna Pelliccionin kuvitusta 
Leena Virtasen tekstiin kuvatietokirjassa Eeva!
 (Teos 2020).

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin tietokuvakirja Eeva! todistaa ehkä Suomen supernaisia -sarjan kolmesta kirjasta parhaiten sen, kuinka henkilön elämään perustuva kuvakirja todellakin on monenikäisiä puhutteleva, ikärajaton teos.

Edelliset osat  jo edesmenneistä kirjailija ja kansalaisaktivisti Minna Canthista ja taiteilija Ellen Thesleffistä eivät välttämättä tämän uutuuden tavoin aiheensa tai kohdehenkilöiden elämänvaiheiden puolesta itsestään selvästi kiinnosta lasta. 

Leena Virtanen on kuitenkin löytänyt ällistyttävän paljon kuvaamiensa naisten elämästä yleisiä, vastaanottajan ikään sitoutumattomia huomioita tai tilanteita, jotka havahduttavat myös pienen lapsen. 

Lapsi on vain ensin jollakin konstilla viekoiteltava tietokuvakirjan äärelle. 

Kodin lämpö ja turva saa kontrastikseen pommikoneiden 
aikaansaaman tuhon.Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena Virtasen 
tekstiin kuvatietokirjassa Eeva! (Teos 2020).

Leena Virtanen on tiheällä kammalla seulonut aineistoaan, josta kuultaa hienosti Eeva Kilven oma humaani ääni. 

Vaikeat ja traumaattiset muistot, kuten lapsuuden perheen evakkomatka   Hiitolasta Karjalasta sodan jaloista on kuvattu pääosin Sanna Pelliccionin kuvituksen kautta – ikkunoista näkyvinä pommikoneina ja Viipurin evakkojunan saapumisena. 

Ulkopuolisuuden, vierauden ja surun tunnot aistii varmasti parhaiten se, joka on itse näitä suuria tunteita elämässään kokenut.

Sarjan kirjoista Eeva! koskettaa eittämättä ikäihmisiä. Kirja voisi toimia myös kannustimena muistella omaa elämäänsä erilaisissa ikäihmisten hoitolaitoksissa. 

Pelliccioni hyödyntää osittaisessa kollaasikuvituksessaan valokuvaa, päiväkirjan lehtiä ja kankaita. 

Väreillä on edellisten osien tapaan iso symbolinen merkitys. 



Vasemmalla Eeva Kilven runo "Lapseni pöydän ympärillä: nämä ovat
 niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu olemaan hyvä" Sanna Pelliccionin 
koskettavana tulkintana. Pelliccionin kuvitusta Leena 
Virtasen tekstiin kuvatietokirjassa Eeva! (Teos 2020).

Kirjassa on myös muutamia Kilven runoja. 

Erityisen koskettava on Pelliccionin kuvituskuva runoon ”Lapseni pöydän ympärillä” . Sen  äärellä jälleen esitän hartaan toiveen siitä, että runoutta ryhdyttäisiin paljon enemmän kuvittamaan myös aikuisille. 

Virpi Talvitien kuvitus aikuisten runokokoelmaan, Tittamari Marttisen Äidin karkkipäivään, on edelleen yksinäinen helmi kotimaisessa tarjonnassa. 

Leena Virtanen puhuttelee – ikään kuin Kilven suulla – sukupolvien ketjuun liittyviä  lapsilukijoita:





Te suloiset hurjat lapset. Jonakin päivänä te ymmärrätte paremmin, mitä tarkoittaa muistaminen ja ikävöiminen. Mutta ette ihan vielä. (Sitten te voitte lukea lisää minun sanojani.


Kirja huokuu kiireetöntä yhdessäoloa, kuten tässä isoäidin ja 
lastenlastenlasten yhteisessä pihakeinukuvassa. 
Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena 
Virtasen tekstiin kuvatietokirjassa Eeva! (Teos 2020).





torstai 25. kesäkuuta 2020

Nyt lapsiperheet reissaavat kotimaassa ja valinnan varaa riittää!















Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Suomeen, piirrokset Anne Stolt, 247 sivua, Avain 2019. 




Taas yksi todiste siitä, kuinka lastenkirjallisuus on ajan hermolla. 

Tittamari Marttinen kirjoitti ensin lasten tietokirjan Lasten matkaopas Eurooppaan (Avain 2018) ja sen luontevaksi jatkoksi ilmestyi viime vuonna Lasten matkaopas Suomeen, joka tänä kesänä tulee todelliseen tarpeeseen.

Miksi haikailla matkustusrajoitusten vuoksi myttyyn menneitä ulkomaan matkoja, kun kotimaassa on kävely-, pyöräily-, auto-, juna- tai laivamatkan päässä niin paljon kiinnostavia, koko perhettä kiinnostavia matkakohteita?

Ekologinen ajattelu tulee ilmi jo kirjan johdannossa:

Kun reissaat lähellä kotia, voit samalla ajatella ympäristöä ja toimia ystävällisesti sitä kohtaan. Vaikka matkustaminen on kivaa, se kuluttaa monesti luontoa. Siksi kannattaa miettiä, voisitko retkeillä ja lomailla tutkimalla tarkemmin paikkoja ihan kodin lähellä. Käveleminen, pyöräily ja junalla liikkuminen ovat kaikkein ympäristöystävällisempiä liikkumisen muotoja. – –  

Kirjaan vaadittua taustatyötä voin vain varovaisesti arvailla. 

Matkalle lähdetään Helsingistä ja sieltä edetään sitten ristiin rastiin liki 20:ssä kaupungissa päätyen lopulta pohjoiseen, Rovaniemelle ja Sodankylään ja Ivaloon asti. 

Tittamari Marttinen on syntynyt Kajaanissa, asunut pitkään Helsingissä ja muuttanut sittemmin Rovaniemelle.  

Matkaoppaina ja asiantuntijoina on Lenni-poika perheineen. 

Lennin ja pikkusikso Annin huomiot ja postikortit eri kohteita elävöittävät sopivasti listamaista esitystapaa. 

Verkko-osoitteiden avulla kohteista saa halutessaan lisätietoa. 

Kaupallisten yritysten rinnalle on löydetty kiitettävä määrä pienempiä kohteita ja tarjolla on paljon myös elämys- ja kokemustiloja, joihin ei ole lainkaan pääsymaksua, esimerkiksi lapsiystävälliset kirjastot, retkikohteet ja puistot.

Myös paikkakunnalle sijoittuvia lastenkirjoja mainitaan sopivissa yhteyksissä. Lenni kertoo lukeneensa Tapani Baggen ja Salla Savolaisen kuvatietokirjan Hämeenlinnan Janne (Tammi 2015) ja pyysi sen inspiroimana vanhemmiltaan, että lähdettäisiin kirjan tapahtumapaikoille.

Tamperelaisena ilahdun siitäkin, että Lastenkirjainstituutti on mainittu yhtenä tutustumisen arvoisena retkikohteena!

Toivoisin, että Lasten matkaopas Suomeen kuuluisi kaikkien lapsiperheiden matkakirjastoon tänä kesänä. Sieltä löytyy paljon kiinnostavia matkakohteita ja elämyksiä myös tarkan euron budjetilla koettavaksi.

Asiahakemisto olisi lisännyt vielä entisestään kirjan käytettävyyttä.

Kovakantisesta kirjasta kannattaisi varmasti tehdä myös nidottu rinnakkaispainos. 

Paikallisia ruokavinkkejä tuodaan myös kiinnostavasti, jopa reseptein, esille. Kasvisruokailijakin otetaan huomioon ja arvoa annetaan myös matkakohteiden etnisille ravintoloille. Tänä vuonna Marttiselta ilmestyykin Lasten vegekeittokirja



Pyydettäessä tein Iltalehdelle oman kesäkirjalistauksen lasten- ja nuortenkirjoista, joita aion lukea kesän mittaan. 

Lasten matkaopas Suomeen oli mukana listalla. 


tiistai 23. kesäkuuta 2020

Syntymän ihmeestä, arkisesti ja konstailematta
















Marie Frensborg & Maija Hurme: Minä ja uusi vauva, suomentanut Tittamari Marttinen, 35 sivua, Lasten Keskus 2020.




Minä ja uusi vauva on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenkirjallisuudessa tehdään nykyisin yhteistyötä Pohjanlahden molemmin puolin. 

Kuvakirja on ilmestynyt myös ruotsiksi nimellä Boken om att få syskon Bonnier Carlsen -kustantamon kautta viime vuonna. 

Ruotsalaisen Marie Frensborgin ja suomalaisen Maija Hurmeen yhteinen tietokuvakirja kertoo modernisti ja konstailematta siitä, kuinka perheeseen syntyy uusi vauva.  


Misan uutinen innostaa päiväkodin lapsia leikkimään vauvan odotusta.
Maija Hurmeen kuvitusta Maria Frensborgin tekstiin kuvakirjassa
Minä ja uusi vauva (Lasten Keskus 2020).


Yhteiskunta ja perhemallit muuttuvat ja samaa tahtia lisääntyy myös ymmärrys siitä, kuinka jo aivan pienikin lapsi ansaitsee ikänsä ja kehitystasonsa ehdoilla mukautettua tietoa monista, edelleen usein aikuisen mielestä hämmentävistäkin asioista. 

Siksi on tärkeää, että uudet lapsisukupolvet saavat uusia, ajantasaisia kuvakirjoja.

Misa kertoo päiväkodissa innoissaan, että heidän perheeseensä syntyy vauva, loistovauva!


Misasta on kummallista, että kuninkaat ja presidentitkin
ovat joskus kasvaneet äitiensä vatsassa! Maija Hurmeen kuvitusta
Maria Frensborgin tekstiin kuvakirjassa

Minä ja uusi vauva (Lasten Keskus 2020).

Ydinperheen rinnalla tuodaan esille kansainvälinen adoptio, uusperheet ja kahden äidin ja lapsen perhevariantit.

Saunan pesuhuoneessa Misa keskustelee luontevasti vauva-asioista. 

Äiti kertoo, että osa vauvoista syntyy pimpin kautta ja joskus ”lääkäri leikkaa äidin vatsanahkaan luukun ja nostaa vauvan siitä ulos”.


Lapsen alkuun laittamista kuvattaessa peitto pysyy
häveliäästi  vanhempien suojana. 
Maija Hurmeen kuvitusta
Maria Frensborgin tekstiin kuvakirjassa

Minä ja uusi vauva (Lasten Keskus 2020).


Hedelmöittymisestä kerrotaan selkeästi ja Maija Hurmeen kuvituskuvassa näytetään vanhempien hellä hetki peiton alla, joskaan kiihkosta ja rakkauden tunteista ei tässä yhteydessä puhutakaan. Tämän kohdan voi aikuinen sepittää omin sanoin.

Misa pääsee mukaan myös äidin neuvolatarkastukseen ja saa kuulla vauvan sydämenlyönnit, jotka kuulostavat aivan laukkaavalta hevoselta.


Misan isä osallistuu – tietysti ! – monin tavoin vauvan hoitamiseen.
Maija Hurmeen kuvitusta Maria Frensborgin tekstiin kuvakirjassa

Minä ja uusi vauva (Lasten Keskus 2020).

Vauva syntyy ja Misa saa osallistua hoitamiseen. 

Nykyisen sukupuolineutraalin ajattelun mukaan Misan saati syntyvän pikkusisaruksen sukupuolta ei korosteta tekstissä lainkaan. 

Maija Hurmeen puuvärikuvitus on kotoista ja sävykästä. 

Hurme saa ihmishahmoihin eloisuutta ja ilmeitä, mutta eläimet jäävät luonnosmaisemmiksi. 



Kirjan lopusta löytyy havainnekuva sikiön kehityksestä. Maija Hurmeen kuvitusta Maria Frensborgin tekstiin kuvakirjassaMinä ja uusi vauva (Lasten Keskus 2020).

torstai 18. kesäkuuta 2020

Juhannuksena voi halailla koivuja… tai muita puita!















Jenni Erkintalo & Réka Király: Ystäväni puu. Lasten oma tietokirja, Etana Editions 2019.





Nykyinen luonnon popularisointi on tuottanut monia kummallisia aikuisiin vetoavia testejä, jopa useampia,  joissa voi koettaa selvittää, minkä puun heimoon luonteensa ja ominaisuuksiensa puolesta kuuluisi. 

Onneksi lasten tietokirjoissa pysytään kuitenkin ”asiassa”.

Jenni Erkintalon ja Réka Királyn Ystäväni puu nimettiin keväällä Suomen kirjataiteen komitean viime vuoden kauneimpien kirjojen listalle, eikä syyttä.

Perusteluissa sanottiin seuraavaa:

Lasten tietokirjan kuvitus on lievästä kömpelyydestään huolimatta viehättävän rentoa, informatiivista ja modernia. Yksityiskohtia pursuavat tietosivut säilyttävät selkeytensä samalla kun leikkisät ladelmat lämmittävät kuvamaailman luomaa sadunomaista tunnelmaa. Tätä suloista tietokirjaa tutkii mielellään niin lapsi kuin aikuinenkin.


Tietokirjan alussa kerrotaan yleistä faktaa puista,
ekosysteemistä ja niiden syvälle maan alle ulottuvista
 juuristoista. Jenni Erkintalon ja Réka Kiralyn
kuvitusta tietokuvakirjaan Ystäväni puu (Etana Editions 2019).  


On hienoa, että nykyisin on saatavilla paljon kotimaisia lasten tietokirjoja. 

Tarjonnan monipuolisuus ei vielä parikymmentä vuotta sitten ollut mikään itsestäänselvyys! 

Tietokuvakirja esittelee 13 Suomessa ja Pohjolassa yleistä puulajia, kunkin omalla aukeamallaan. 

Jokaisesta puusta kerrotaan yleisen taustatiedon lisäksi kasvusta, ulkonäöstä ja puun ”supervoimasta”. 



Koivun supervoimana on ksylitoli... ja tietysti sopivuus
saunavihdan tekemiseen! 
Jenni Erkintalon ja
Réka Kiralyn kuvitusta tietokuvakirjaan Ystäväni puu (Etana Editions 2019).  

Jokaisella aukeamalla seikkailee myös Naava, joka esittää kysymyksiä tai omia havaintojaan.

Puut kuvataan niille ominaisessa maisemassa ja lisäksi aukeamilla on pieniä kuvituskuvia. 

Kokonaisuus on hallittu ja rauhallinen ilman että lukija tai kuvan katsoja saa tieto- tai kuvaähkyä.

Tietokirjojen kuvitusperinteessä on monta koulukuntaa. Oppikirjoista tuttu valokuvakuvitus voi sopia yhdelle lapselle ja toinen mieltyy enemmän tyylittelevään, mutta silti lajipiirteiltään tarkkaan kuvittamiseen.

Ystäväni puu -kirjan tietoaineksen on tarkistanut FM Jouni Annala. 

Lapsille(kaan) ei pidä kertoa suurin piirtein oikeaa tietoa, vaan faktan on oltava kohdallaan.