Pirkanmaa on mainio kasvualusta lasten- ja nuortenkirjoille

© Emmi Jormalainen 

Lastenkirjojen Tampere -näyttely Tampereella Työväenmuseo Werstaan Komuutti-yhteisögalleriassa 15.4.–24.5.2026. Vapaa pääsy. 
 
 

Tampereella on Kirsi Kunnaksen mukaan nimetty Tiitiäisen leikkipuisto ja Anni Polvan kävelykierros Tammelan kaupunginosassa.

Paikallista lasten- ja nuortenkirjaosaamista voitaisiin toki hyödyntää paljon suuremmassakin mittakaavassa. 

Olen leikilläni sanonut, että todennäköisesti Tampereen ja laajemmin koko Pirkanmaan vesijohtovedessä on joitakin lasten- ja nuortenkirjallisuuden tekemiseen altistavia ainesosia. Sen verran paljon alan tekijöitä maakunnasta löytyy.
 
IBBY Finlandin työryhmä Maija Karjalainen, Maija Korhonen, Marketta Könönen ja Ismo Loivamaa ovat koonneet Tampereen Työväenmuseon pieneen Komuutti-tilaan Lastenkirjojen Tampere -näyttelyn. 

Sama tehotiimi on aiemmin koostanut näyttelyt tamperelaisista lasten- ja nuortenkirjailijoista, Leena Härmästä, Rauha S. Virtasesta, Asko Martinheimosta ja Uolevi Nojosesta sekä Jalmari Finnestä. 
 

Näyttelyn kävijöiden nostalgiaa herätellään myös
pirkanmaalaisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden
teosten kansikuvilla. © PHH.

Uusimman näyttelyn pontimena oli työryhmän havainto siitä, että Tampereen lasten- ja nuortenkirjailijoita ei ole kartoitettu Helsingin ja Turun tapaan kattaviin valikoimaluetteloihin. 
 

Ismo Loivamaan johdantoartikkeli luotaa Tampereen lastenkirjallista maaperää ja nostaa esille tunnettuja tekijöitä eri vuosikymmeniltä. 

Tärkeänä virstanpylväänä Loivamaa mainitsee Tampere-seuran vuonna 1948 julkaiseman Tammertontttu-antologian, jossa aikansa tunnetuista lasten- ja nuortenkirjailijoista  mm. Aili Somersalo, Leena Härmä, Ainikki Kivi ja Eila Kaukovalta ilmaisevat runoissa ja tarinoissa paikallista kotiseuturakkauttaan. 
 
Vuonna 1943 perustettu Pirkkalaiskirjailijat ry on ollut Suomen  ensimmäinen maakunnallinen kirjailijoiden yhdistys. Sen toiminnassa on alusta alkaen ollut paljon lasten- ja nuortenkirjailijoita. 
 
 
Näyttelyn kokoamisessa on hyödynnetty Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokantaa. Instituutti on myös koonnut vuonna 2013 Lastenkirjallisuuden Pirkanmaa -näyttelyn. 

Kuvittajien osalta tietoa saatiin Kuvittajat ry:stä. 
 
Vanhimmat luettelossa olevista kirjailijoista ovat syntyneet 1800-luvun loppupuolella ja nuorimmat 2000-luvulla. 

Työryhmän tilastojen perusteella Pirkanmaalta löytyy eri aikoina lapsille ja nuorille joko yhden tai useamman lasten- tai nuortenkirjan kirjoittaneita 183 ja kuvittajia 92. 

Vaikka luettelot eivät ehkä ole aivan täydellisiä, ne antavat silti kiinnostavaa tietoa ja houkuttelevat toivottavasti tutkijoitakin paneutumaan aiheeseen laajemmin.  
 
Työryhmä luki Tampere-aiheisia kirjoja. Näyttelyyn valittiin kaikkiaan  16 sitaattia eri aikakausien kirjoista.
 

Salla Simukan Lumikki-trilogian avauksessa 
Punainen kuin veri (Tammi 2013) Tampere
on keskeinen miljöö. © PHH.

 
Miljöö ja paikkasidonnaisuus näkyvät  monissa nykynuortenkirjoissa. 

Esimerkiksi Salla Simukka ja Terhi Rannela ovat nuortenromaaneissaan kuvanneet tunnistettavasti ja elämyksellisesti Tampereen keskustaa. 
 
Kaltaistani lasten- ja nuortenkirjaentusiastia hauskuttaa se, että pirkanmaalaisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden ja -kuvittajien lisäksi uusi näyttely huomioi myös kaikki lasten- ja nuortenkirjat, joissa Tampere ja naapurikunnat ovat tapahtumapaikkoina. 
 
Niinpä valikoimaluettelossa on mukana myös esimerkiksi Maijaliisa Dieckmannin lastenkirja Ville Romusen ja mummon delfiiniseikkailu (Kustannus-Mäkelä 2011), jossa Ville käy mummonsa kanssa nyttemmin jo lakkautetussa Särkänniemen delfinaariossa, ja Laura Lähteenmäen kansalaissodasta kertova historiallinen nuortenromaani Yksi kevät, jonka päähenkilöistä osa on töissä tamperelaisessa  kenkätehtaassa.
 
Näyttelyn aineisto eli Vuosisata tamperelaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta -luettelo tallennetaan lähiaikoina myös Lastenkirjainstituutin verkkosivuille vapaasti  luettavaksi.

 

 

 

 

Näyttely nuortenkirjallisuuden pirkanmaalaisista uudistajista

Kirjailijapotretti © Emmi Jormalainen 

Kaverusten kirjakapina. Asko Martinheimo ja Uolevi Nojonen nuortenkirjallisuuden uudistajina. IBBY Finlandin kokoama näyttely Tampereella Työväenmuseo Werstaan Komuutissa 14.4.–4.6.2023 museon aukioloaikoina. Vapaa pääsy. 

 

 

 

 

 

Suomalaisen  lasten- ja nuortenkirjallisuuden historiasta on tehty eri aikoina lähestymistavaltaan ja laajuudeltaan erilaisia poikkileikkauksia. Kirjailijat ovat päässeet kertomaan teostensa synnystä ja heidän tuotantoaan on esitelty erilaisissa kirjailijahakemistoissa. 

 

Toisinaan on tarpeen tehdä kirjailijoiden kuolemankin jälkeen summausta heidän elämäntyönsä merkityksestä. 

 

IBBY Finlandin työryhmä (Maija Karjalainen, Maija Korhonen, Marketta Könönen ja Ismo Loivamaa) on  toteuttanut Tampereen Työväenmuseo Werstaan sympaattiseen näyttelytilaan, Komuuttiin, jo kolme pirkanmaalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta esittelevää näyttelyä. 

 

Ensimmäinen esitteli Leena Härmän (1914–2008) monipuolista lasten- ja nuorten- ja näytelmäkirjailijan uraa vuonna 2019. Pari vuotta myöhemmin, vuonna 2021, oli  Rauha S. Virtasen (1931–2019) tuotannon esittelyn vuoro.

 

Uusin, viime perjantaina avattu näyttely, esittelee Uolevi Nojosen (oik. Ylä-Nojonen, 1939–2021) ja Asko Martinheimon (oik. Matsson, 1934–2002) elämäntyötä ja tuotantoa.

 

Nojosta ja Martinheimoa yhdistää useampikin asia. 

 

Kumpainenkin teki pitkän työuran kansakoulun ja peruskoulun opettajana. 

Pirkanmaalaisuus lujitti kirjailijakollegoiden yhtedenpitoa. He kirjoittivat yhdessä salanimellä A. U. Pirkkala kaksi varhaisnuortenkirjaa Juttu on Tandem ja Tandem iskuu suoneen (WSOY 1982)

Vuonna 1967 järjestettiin Pirkanmaan nuorisoromaanikilpailu, jossa Martinheimon käsikirjoitus sai ensimmäisen palkinnon ja Nojonen sai kunniamaininnan. Molemmat käsikirjoitukset ilmestyivät seuraavana vuonna WSOY:n julkaisemina nuortenromaaneina Polttaa, polttaa…  ja Sigmund Freudin kaamea flunssa. 

Nojonen debytoi kirjoituskilpailun kautta. 

Martinheimolta oli ilmestynyt aiemmin Valistuksen kustantamina kokoelma Näytelmiä kouluille ja nuorisokerhoille sekä varhaisnuortenromaani Tulvaniityn päämaja (1965).

Vitriinissä Asko Martinheimon tuotannostaan
saamia mitaleja, mm. Anni Swanin mitali, sekä 
poikien isälleen nikkaroima pursi, jossa
on sulkakynä purjeena. © Kuva PHH.

 

Toisessa vitriinissä on esillä Uolevi Nojosen kirjailijan
työn tarpeistoa, mm.matkakirjoituskone ja ruskea huopahattu. © Kuva PHH. 

Sekä Martinheimo että  Nojonen kirjoittivat myös kuunnelmia, tv-näytelmiä ja tv-sarjoja sekä näytelmiä lapsille, nuorille ja aikuisille.   

Nojosella oli lahjoja myös kuvataiteilijana. 

Kun Martinheimo lavensi tuotantoaan 1980-luvulla fantasiaan, hän luonnosteli lyijykynäpiirroksiinsa Tuhkanaama ja Taivaantakoja -kirjansa (WSOY 1987) henkilögalleriaa. Esimerkkejä näistä löytyy myös Werstaan näyttelystä. 

 

Martinheimon ja Nojosen 55 vuotta sitten ilmestyneet teokset uudistivat merkittävästi modernia suomalaista nuortenromaania erityisesti kuvatessaan nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdassa eläviä poikapäähenkilötä. 

Nojosen esikoisesta olen kirjoittanut kirjailijan 80-vuotis-syntymäpäivän kunniaksi kesällä 2019 Lastenkirjahyllyyn.

 

Martinheimon Polttaa, polttaa… -kirjan luin pitkästä  aikaa viikonloppuna uudelleen, ja hämmästyin sen rohkean-modernia kerronnallista otetta. 

Henkilöiden välinen vuoropuhelu esitetään näytelmäkäsikirjoitusten tapaan siten, että puhujan etu- tai  sukunimi ilmoitetaan tekstissä toistuvasti. 

Päähenkilö Ami suorittaa kesäyliopistossa englannin ehtojaan ja on kesätöissä rakennustyömaalla apupoikana. Romaani kuvaa Amin elämää viikon ajan; siihen mahtuu paljon tapahtumia, kohtaamisia, tunnelmia ja sisäistä kasvua. 

Israelin hyökkäys Egyptiin kuohuttaa uutisissa, mutta samalla tuodaan esille Suomen vasta 50-vuotinen itsenäisyys, johon kansalais- ja talvi- ja jatkosodat vielä luovat pitkät varjonsa. 

 

Vielä 1970-luvulla nuortenkirjallisuus ylsi suurimpienkin sanomalehtien kulttuuriosastoille kantaaottavien keskusteluiden pohjaksi. 

Asko Martinheimo otti tarvittaessa hyvinkin räväkästi kantaa moniin luottamus- ja yhdistystoimissa havaitsemiinsa epäkohtiin toimiessaan Suomen Nuorisokirjailijat ry:n puheenjohtanana (1969–1971), Pirkkalaiskirjailijat ry:n varapuheenjohtajana (1971—1988), ja valtion kirjallisuustoimikunnan jäsenenä  (1986—88 sekä varapuheenjohtajana 1989—1991). Asko Martinheimo oli myös Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin (nyk. Lastenkirjainstituutti) perustajajäseniä. 

Martinheimo kehitti  Tampereen Yhteiskoulun opettajan toimessaan luovan kirjoittamisen opintoja ja hän opetti myös kirjoittamista Oriveden opistossa. Kenties näiden töiden oheisena syntyi oivallus lyhytproosan merkityksestä kouluopetuksessa. 

Mestarilaukaus ja muita kertomuksia (WSOY 1983), Kivensiruja. Seitsemän kertomusta (WSOY 1992) ja Isojalkainen poika. Kuusi tositapausta (WSOY 1996) hakevat edelleen vertaistaan nuorten novellistiikassa.

Lasten- ja nuortenkirjailijoiden etujärjestön 25-vuotisjuhlavuotena
 1971 Martinheimo otti kantaa edustamansa kirjallisuuden 
osa-alueen asemaan. Näyttelyssä esillä oleva kirjoitus julkaistiin 
Turun Sanomissa ja Suomen Sosialidemokraatissa 8.10.1971. 
Kuva © PHH. 

 

Kaverusten kirjakapina -näyttely tekee monipuolisesti kunniaa kahdelle suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehittäjälle. 

Näyttely havainnollistaa myös kiinnostavasti nuortenkirjallisuuden kansitaiteen kehitystä eri vuosikymmeninä.

Ismo Loivamaan näyttelyjulkaisuun kirjoittama  artikkeli "Kuiskaus kuuluu huutoa paremmin" luotaa kattavasti Nojosen ja Martinheimon tuotantoa.  

Toivon mukaan artikkeli kannustaa myös eri-ikäisiä lukijoita tutustumaan kirjailijoiden tuotantoon. 

 

© Kuvat PHH

 

Anneli Kanto uusin Anni Swan –mitalisti

Joka kolmas vuosi erittäin korkeatasoiselle kotimaiselle lasten- tai nuortenkirjalle jaettavan Anni Swan –mitalin on hetki sitten Lastenkirjainstituutissa Tampereella järjestetyssä tilaisuudessa saanut tamperelainen kirjailija Anneli Kanto kuvakirjasarjan Viisi villiä Virtasta (Karisto, vuodesta 2011) kolmesta osassa  Perttu Virtanen ja varkaus, Virtasen lapset ja pentu ja Vilma Virtanen virpomassa.

Sarjan on kuvittanut Noora Katto.

Vuodesta 1961 jaettu Anni Swan -mitali on vanhimpia suomalaisia lasten- ja nuortenkirjapalkintoja. 

Palkinnon myöntää IBBY Finland (vuoteen 2003 asti Suomen nuortenkirjaneuvosto – Finska Ungdomsboksrådet) ja palkintoon kuuluu   kuvanveistäjä ja kuvataiteilija Wäinö Aaltosen suunnittelema hopeinen mitali.

Palkintolautakunta perusteli vaiintaa seuraavasti:

Anneli Kannon Viisi villiä Virtasta -kuvakirjasarja kertoo tuoreesti lasten tunteista, sisarussuhteiden kiemuroista ja lapsiperheen arjen hankalista asioista. Kirjoissa seikkailevat alle kouluikäiset Veera, Vilma, Paavo, Perttu ja Kastehelmi Virtanen. Kirjat ovat nousseet sekä eri-ikäisten lasten että aikuisten suuriksi suosikeiksi.

Sarjan kirjoissa käsitellään tunteita poikkeuksellisen avoimella ja rohkealla tavalla. Kirjat purkavat rooliodotuksia sekä näkymättömyyden, reippauden ja liian kiltteyden vaatimusta. Kannon tarinoissa tunteita ei varota tai väistetä, vaan Virtasen lapset kadehtivat, pelkäävät ja tahtovat. Kovaäänisten ja rohkeiden sisarustensa lisäksi myös arat ja tavalliset lapset saavat äänen Virtasen perheessä. Poikien ei tarvitse hävetä kyyneliä tai kauneuden kaipuutaan ja tyttö voi johtaa joukkoja ja toimia asiantuntijana. Lapsille annetaan Virtasen perheessä tilaa olla yksilöitä.

Virtasen lapset ja pentu -kirja kertoo perheeseen tulevasta koiranpennusta, Perttu Virtanen ja varkaus näpistämisestä ja Vilma Virtanen virpomassa -kirja nykypäivän lasten pääsiäisenviettotavoista. Kirjoissa ongelmia ratkaistaan yhteistyön ja sisarusten keskinäisen välittämisen kautta. Lapset sopivat yhdessä koiranhoitovuoroista, lähtevät ujon Vilman kanssa virpomaan ja lainaavat Pertulle rahaa varastetun nuken korvaamiseen. Vaikka tunteiden kuohuessa Perttu pelkää vankilaa ja Veeraa itkettää koiranpennun menettämisen uhka, Virtasen perheessä ongelmiin löytyy yhteinen ratkaisu. Tarinoissa korostetaan puhumisen tärkeyttä ja sitä, miten tunteet muuttuvat hallittaviksi, kun ne jakaa muiden kanssa. Viisi villiä Virtasta -kirjat osoittavat, että myös leikki-ikäisille voi kirjoittaa kirjoja vaikeista aiheista kaunokirjallisten arvojen ja tarinan kiehtovuuden kärsimättä.

Aikuinen muistaa tarinoita lukiessaan, miltä lapsuus tuntuu ja miten pelottavia ja ahdistavia monet lapsen kohtaamat tilanteet ovat. Toisaalta huumori keventää vakavia aiheita ja naurattaa kaiken ikäisiä. Tarinoiden kieli on rikasta ja houkuttelevaa. Teksti on monitasoista, tunteita koskettavaa ja monenlaisia ajatuksia herättävää, ja soveltuu erinomaisesti tunnekasvatukseen. 

Noora Katon humoristinen ja ilmeikäs kuvitus ja henkilöhahmojen eleet ja ilmeet tuovat tunteet ja erilaiset persoonat taidolla esiin. 

Viisi villiä Virtasta -sarja on nuoren kuvittajan ja taitavan kirjoittajan notkeaa yhteistyötä. 

Onnellinen Anni Swan -mitalisti Anneli Kanto palkinnon
julkistustilaisuudessa Lastenkirjainsitituutissa. Valokuvan copyright PHH. 

Palkintolautakuntaan kuuluivat puheenjohtajana Tuija Mäki sekä Pia Göös, Paula Niemi, Teresia Volotinen, Mikaela Wickström ja Kaislamari Ilmanen.

Anni Swan -mitali jaettiin nyt 20:nnen kerran. 

Valtaosa palkituista on ollut  pitkän lasten- tai nuortenproosan kirjoittajia. 

Kuvakirjallisuus on ollut palkinnon kohteena vain kerran aiemmin, vuonna 1970, kun Oili  Tanninen sai Anni Swan -mitalin kuvittamistaan ja kirjoittamistaan kuvakirjoista Hippu, Nunnu putoaa ja Romulus.  

Virtasten suurperheestä kertovat kuvakirjat asettuvat luontevaan jatkumoon Maikki Harjanteen Minttu- ja Kristiina Louhen Aino-kirjojen kanssa. 

Anneli Kannon ja Noora Katon sarjan ilmeisenä etuna edeltäjiinsä nähden on samastuttavien päähenkilöiden runsaus sekä laveampi ikä- ja sukupuolijakautuma. 

Konstailemattoman kerronnan ja aihepiiriensä puolesta sarja on otettu lapsiperheissä hyvin vastaan. 

Suosion yhtenä ilmeisenä syynä on Noora Katon kuvitus, joka ei ole alakouluikäistenkään mielestä "liian lapsellinen". 

Sarja on ominaislaatunsa puolesta luokiteltavissa - hyvässä mielessä - lapsiperheiden käyttökirjallisuudeksi: sitä lainataan ahkerasti kirjastoista ja aiheidensa ansiosta sarjaa luetaan taajaan myös päiväkodeissa. 

Eri osissa on nostettu esille monia aiemmin vähälle käsittelyille jääneitä aiheita,  (esim. sukupuoliroolit, varastaminen ja kateuden tunnot). 

Viisi villiä Virtasta -sarjan kuvakirjoista  on aiemmin arvioitu Lastenkirjahyllyssä Vilma Virtasen uimataito ja  Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat ja  Vilma Virtanen virpomassa.

Palkinnonjakotilaisuudessa julkistettiin myös uusin sarjan osa, Virtaset huvipuistossa.



                     Täydennetty klo 15.30. 

Tampereella ja Turussa keskitytään keväällä lasten- ja nuortenkirjoihin

Onpa taas lystiä, että sattuu asumaan  nimenomaan Tampereella, sillä nyt kevättalvella on montakin mahdollisuutta päivittää lasten- ja nuortenkirjatietämystään. 

Seminaareja, sadunluentaa, keskustelutilaisuuksia ja kirjailijaesittelyitä on lähes ruuhkaksi asti! 

Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus järjestää Lukuintoilua 1-2 –koulutuspäivät, joista ensimmäinen järjestetään huomenna ja toinen koulutus 21.2.2013, ja siellä rouva Huukin on mukana kahdella alustuksella. Koulutus järjestetään samansisältöisenä myös Jyväskylässä ja Seinäjoella. Lisätietoa löytyy täältä.

Satukirjallisuus on yhtäkkiä tullut moniaalla trendikkääksi:  Jarmo Kokkonen lukee satuja aikuisille ääneen keskiviikkoisin 30.1.–27.2.2013  klo 19 Tampereen Sampolan kirjastossa. (Ensimmäinen sadunluenta on siis jo huomenna keskiviikkona!)

Ja vielä kotvan aikaa on mahdollisuus nähdä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen graafisen suunnittelun oppilaiden kuvituksia klassisiin satuihin pääkirjasto Metsossa. Olipa kerran – entäs nyt -näyttely on avoinna 2. helmikuuta asti.  

Pirkanmaan maakuntakirjaston Metson perinteiset lasten- ja nuortenkirjallisuuden kirjakutsut osuvat tänä vuonna Eijan nimipäivälle, eli 19. helmikuuta.

Lastenkirjainstituutin vuotuisen 22. maaliskuuta järjestettävän Kirjakori-seminaarin ohjelma on vast ikään julkistettu, ja pitkästä aikaa rouva Huutakin on pyydetty sinne puhumaan; tällä kertaa lastenromaaneista ja niiden kielestä.

7. maaliskuuta klo 17.30 Metson lastenkirjastonhoitaja Katariina Ahtiainen alustaa aiheesta "Lapset keskellämme – kontrollia vai kunnioitusta?"
 Tampereen Lentävänniemen kirjastossa. Sama esitys kirjavinkkeineen kuullaan myös  11. maaliskuuta klo 18 Hervannan kirjastossa.


Otsikolla "Naissankaruuden monet kasvot" 
kuusi lasten- ja nuortenkirjailijaa keskustelee fantasiakirjallisuuden sankarillisista tytöistä ja naisista 9. maaliskuuta klo 14.15 Sampolan kirjaston neuvotteluhuoneessa. 

Mukana ovat  Magdalena Hai, Anneli Kanto, Anne Leinonen, J. S.Meresmaa, Terhi Rannela ja Salla Simukka. Tilaisuus järjestetään  yhteistyössä Pirkkalaiskirjailijat ry:n ja Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry:n kanssa.

Anneli Kanto on kirjailijavieraana 9. huhtikuuta Hervannan elokuvateatterissa klo 12 kertomassa työstään ja teoksistaan.

Mutta lystiä olisi singahtaa Turkuunkin, sillä siellä järjestetään kirjaston 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pääkirjastossa varsinais-suomalaisten kirjailijoiden studia generalia –luentosarja.  Vuorovaikutteisissa kirjailijan ja yleisön kohtaamisissa painotetaan tarinoinnin merkitystä. Keskustelun aiheet kietoutuvat muutosten ja ajan kulumisen, menneen ja tulevan ympärille. Järjestäjinä ovat  Turun kaupunginkirjasto, Kirjan talo - Bokens hus ry, Varsinais-Suomen taidetoimikunta ja Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden oppiaine.

Lasten- ja nuortenkirjallisuutta sivuavat seuraavat luennot, joista ensimmäinen järjestettiin jo eilen:

Otsikolla "Kirja nuoren käteen!" 
keskustelivat Vilja-Tuulia Huotarinen ja Seita Vuorela.

14. maaliskuuta otsikolla "Kirja lapsen käteen! Ajatuksia lapsille kirjoittamisesta" keskustelevat lasten- ja nuortenkirjailijat Anneli Kanto ja Tuula Sandström.

Pirkanmaa on kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehto ja hautomo: MOT

Lastenkulttuurijulkaisu Tyyris Tyllerö 1/2012. Vastaava päätoimittaja Kari Vaijärvi. 64 sivua. Kansikuva Marja-Liisa Plats. Cultura OY.

















Pääsiäisen alla ilmestynyt Tyyris Tyllerön numero 1/2012 liputtaa näyttävästi pirkanmaalaisen lastenkulttuurin ja -kirjallisuuden puolesta. Lehti todistaa sen, minkä rouva Huu on alitajuisesti tiennyt jo pitkään: tämän hetken kiinnostavin lasten- ja nuortenkirjailijajoukko asuu Pirkanmaalla!

Ismo Loivamaa harjoittaa pääkirjoituksessaan otsikon mukaan ”kansallista itsetutkiskelua”. Loivamaa on tehnyt nasevan huomion: samaan aikaan Euroopan globalisoitumisen kanssa suomalainen lastenkirjallisuus on terhakoitunut kantamaan huolta kotoisen kulttuuriperinnön vaalimisesta.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentän monitoimija Ismo Loivamaa, käsittääkseni paljasjalkainen helsinkiläinen, on zoomannut suvereenilla asiantuntemuksellaan Tampereen ilmentymiä eri aikojen lasten- ja nuortenkirjallisuudessa, alkaen mm. Soile Kaukovallan 1950-luvun tyttökirjojen kaupunkikuvauksista aina Kaija Pispan Pispalaan 1900-luvun alkuun sijoittuvan Silkkipytty-lastenromaanin maisemiin asti.

Terhi Rannelan koostamassa jutussa todentuu myös pirkanmaalaisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden joukkohenki: seitsemän täkäläistä lasten- ja nuortenkirjailijaa perusti muutama vuosi sitten Suomen Nuorisokirjailijat ry:n haarakonttorin, joka kokoontuu säännöllisesti ja mahdollisimman vapaamuotoisesti.

Loivamaa korostaa myös Teatteri 2000:n suomalaisessa ja pirkanmaalaisessa mittakaavassa merkittävää roolia esitellessään Matti Wacklinin viime vuonna ilmestyneen Teatteria kiikkulaudalla -historiikin.

Lehden nostalgiaherkkua on kirjastonhoitaja Marketta Könösen oman lapsuuden ja nuoruuden muistelmat Tampereelta. Anne Volasen artikkeli näkötornien historiasta ja tamperelaisten näkötornien ilmentymistä lasten- ja nuortenkirjoissa on sekin lajissaan pikantti erikoisuus. Könönen kertaa myös vuonna 1975 perustetun Plättä-palkinnon vaiheita. Valloittava erikoisuus on myös Lastenkulttuurin ABC Tampereella -hakusanasto, jonne myös rouva Huu on suureksi ilokseen päässyt mukaan!

Kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä Seinäjoelta muistelee vuoteen 2004 ajoittunutta lyhyttä viransijaisuuttaan Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutissa (nyk. Lastenkirjainstituutti). Tämän idea ei oikein avaudu minulle: miksei ole pikemminkin tehty esittelevää juttua Suomen ainoan lasten- ja nuortenkirjallisuuden tiedotus-, tutkimus- ja tallennuskeskuksen nykyisistä hankkeista ja toiminnasta?

Lehden päättää Pirre Vaijärven katsaus virolaiseen lastenkirjallisuuteen ja -kulttuuriin.

Ihan vakavasti puhuen Pirkanmaalta on lähtöisin käsittämättömän paljon lasten- ja nuortenkirjailijoita. Seuraavat listaukseni tuskin ovat nekään kaiken kattavia, mutta puhunevat silti puolestaan:

Tuonpuoleiseen ovat jo siirtyneet lasten- ja nuortenkirjailijat Oiva Paloheimo, Leena Härmä, Anni Lahtinen, Asko Martinheimo, Aaro Honka, Anni Polva, Aili Somersalo, Soile, Eila ja Ilpo Kaukovalta, Ainikki Kivi, Liisa Vuoristo ja Jalmari Finne.

Suomalaisen lastenkirjallisuuden ja erityisesti lastenrunouden grand old lady, akateemikko Kirsi Kunnas on edelleen näkyvä hahmo tamperelaisessa kulttuurielämässä. Rouva Huu ei voi kuin äimistellä sitä sitkeyttä, jolla Kunnas edelleen katsoo velvollisuudekseen edustaa ja esitellä tuotantoaan kirjallisissa tilaisuuksissa, messuilla ja tapahtumissa sekä Pirkanmaalla että muualla Suomessa!


Suomalaisen tyttökirjallisuuden äitihahmo, Rauha S. Virtanen, muutti viime syksynä Tampereen Tuomiokirkonkadulta Helsinkiin. Virtasen Seljan tytöt -sarja ja monet muut yksittäiset nuortenromaanit linkittyvät kiinteästi Tampereelle.Tampereen Pyynikillä ovat merkittävimmät kasvuvuotensa viettäneet myös nyttemmin helsinkiläistyneet Sinikka & Tiina Nopola.


Ja tuotteliaita, arvostettuja ja monipuolisia nykykirjailijoita löytyy yltäkylläisesti: Katariina Leino, Anneli Kanto, Terhi Rannela, Salla Simukka, Karo Hämäläinen, Harri István Mäki, Vilja-Tuulia Huotarinen, Ville Hytönen, Niina Hakalahti, Johanna Sinisalo, Katja Krekelä, Teemu Saarinen, Uolevi Nojonen, Anneli Toijala ja Päivi Lukkarila asuvat kaikki Tampereella. Tuula Kallioniemi asuu Kangasalla, Kaija Pispa Ylöjärvellä, Jukka-Pekka Palviainen Sastamalassa, Kirsti Kuronen ja Sari Peltoniemi Lempäälässä ja Päivi Alasalmi ja Katariina Romppainen Akaassa.

Eikä kuvittajien määräkään ole vähäinen: Pekka Rahkonen, Petra Heikkilä, Mikko Kunnas, Pia Westerholm, Tiina Eräpuu, Matti Kota, Aino Havukainen & Sami Toivonen ja Lena Vahtera asuvat kaikki Pirkanmaalla. Ja osa-aikaiseksi pirkanmaalaiseksi voi laskea myös Mauri Kunnaksen, joka on lähtöisin Vammalasta.

Itse asiassa on ihme, että nykyisenä brändäyksen kulta-aikana Tampereen kaupunki ei ole vieläkään oivaltanut markkinarakoa lanseerata Tamperetta Suomen viralliseksi lastenkirjakaupungiksi!

Alan keskeiset, valtakunnallisestikin merkittävät laitokset – Lastenkirjainstituutti, lastenkulttuurikeskus Rulla, lastenteatterit Ahaa, Mukamas, Tampereen Työväen Teatteriin viime vuonna yhdistynyt Teatteri 2000 sekä Muumilaakso joutuvat jatkuvasti penäämään olemassaolon oikeutustaan ja taistelemaan rahasta ja resursseista.




Valoisampaan tulevaisuuteen haluaa uskoa ainakin Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju, joka kaupunkilehti Tamperelaisen haastattelussa visioi Metson pääkirjaston tiloista tilanahtauden takia pois siirrettävälle Muumilaaksolle entistä ehompaa ilmettä ja etsii ideoita mm. Eric Carle -museosta. Särkänniemen huvipuiston kupeeseen Onkiniemen sukkatehtaan tiloihin ollaan kaavailemassa Luovien alojen keskusta, johon sijoitettaisiin kernaasti myös joukko lastenkulttuurin tekijöitä ja alan toimijoita.