torstai 25. huhtikuuta 2019

Kun nuoruuden kuvaus säväyttää tuttuudellaan












Aino Louhi: Mielikuvitustyttö. Imaginary girl. 165 sivua, englanninkielinen käännös Pauliina Haasjoki, taitto Liina Luoma, Suuri Kurpitsa 2019. 







Olen jo pidempään povannut, että visuaalisuus tulee runsastumaan varhaisnuorten- ja nuortenkirjallisuudessa.

Aino Louhen sarjakuvaromaani Mielikuvitustyttö on ensisijaisesti kohdennettu aikuisille, mutta sen minäkertojan kehitystarina ja nuoruuden tunnetempoilut koskettavat säväyttävästi myös murrosikäisiä.   


Varhaisen lapsuuden ystävyys tarkoittaa kukkaseppeleitä
ja päiväkodin kaverikuvia. Aino Louhen kuvitusta sarjakuvaromaaniin
Mielikuvitustyttö - Imaginary girl  (Suuri Kurpitsa 2019). 


Louhi tavoittaa kuvin ja sanoin upeasti mutta silti maltillisen pelkistetysti kahden tytön varhaisesta lapsuudesta juontuvan ystävyyden ja hengenheimolaisuuden, joka tyttöjen varttuessa kuitenkin hapertuu alakoulun alkaessa ja tyttöjen elinpiirin laajentuessa.  

Aino Louhi tiivistää sarjakuvakerrontaansa ja niukkaan tekstiin yli sukupolvien tunnistettavaa tyttöjen keskinäistä kisailua ulkonäöstä ja käytöksestä. Kaveriringin ulkopuolelle jätetyllä minäkertojalla on vimmainen halu miellyttää muita oman mukavuuden ja jopa mielenrauhankin kustannuksella.



Samanlaiset mutta silti erilaiset. Koulun alkamisen myötä tytöt
kyseenalaistavat aiemmin itsestäänselvinä pitämiään asioita, jotka
säröttävät vähin erin ystävyyttä. Aino Louhen kuvitusta
sarjakuvaromaaniin Mielikuvitustyttö - Imaginary girl
(Suuri Kurpitsa 2019).



Minäkertojan katse muuttuu iän karttuessa ymmärrettävästi analyyttisemmäksi ja ulkopuolisuuden tunne kasvaa entisestään. 

Syvä ystävyys muuttuu yläkoulussa etäihastuksiksi ja poikaystävän kaipuuksi. Kuinka tuttua ja tunnistettavaa! Taitonsa Louhi osoittaa siinä, että kerronnasta puuttuu kokonaan  näistä piinavuosista jo selvinneelle aikuiselle niin tyypillinen  asioiden parhain päin selittely ja nuoruuden angstin vähättely!   


Tienristeys ja kahtia leikatut vartalot viestivät eritymisestä.
Aino Louhen kuvitusta sarjakuvaromaaniin
Mielikuvitustyttö - Imaginary girl  (Suuri Kurpitsa 2019). 

Louhi kuvaa ensirakkauden hurmaa ja siihen ladattuja odotuksia juuri sillä vimmaisella intensiteetillä, joka löytyy kenen tahansa tytön teiniaikojen päiväkirjasta. 

Kaipuu ja ikävä näyttäytyy myös talvisena sielunmaisemana.
Aino Louhen kuvitusta sarjakuvaromaaniin
Mielikuvitustyttö - Imaginary girl  (Suuri Kurpitsa 2019). 


Kuvituksen sävyskaalassa vahvoilla väreillä on mustavalkoisen ja harmaan sävyjen rinnalla aina merkityksensä. 

Harkitut värit myös viestivät lukijalle ja kuvankatsojalle vaihvihkaa, että minäkertojan elämä ei kenties oikeasti ole lainkaan niin haljua ja vähäpätöistä kuin mitä tämä itse pahimmissa syövereissään kokee. 








tiistai 23. huhtikuuta 2019

Salapoliisipähkäilyä törkeystakuulla














Kalle Veirto: Mestarietsivä Mato Valkonen ja neljäs klovni, 158 sivua, Karisto 2019. Kansikuva Jii Roikonen.




Väinö Riikkilä -seura ja Pekkas-Akatemia palkitsivat äskettäin Kalle Veirton lasten- ja nuortenkirjatuotannostaan Laivakello-palkinnolla.  

Veirto on luonut Henkka & Kivimutka-sarjasta entuudestaan tutulle sivuhenkilölle, kymmenvuotiaalle jalkapallojuniori Mato Valkoselle, oman nimikkosarjan. 

Mato on perustanut etsivätoimiston yhdessä parhaan kaverinsa Veka Laakson kanssa.  

– – Toistaiseksi Kittelänlinjojen aivopartio ei vain ole löytänyt ainuttakaan tutkittavaa tapausta. Kaikki tuntuu meillä päin olevan niin kivaa ja leppoisaa, ettei edes pyöriä pöllitä.   
Mutta valmiudessa oltiin ja etsivän aapiskirjakin oli luettu. Sain joululahjaksi peräti kaksi etsivätoimistokirjaa, yhden perus-Scherlockin sekä etsiväoppaan ja pari aiheeseen sopivaa peliä.

Veka osallistuu Mato Valkosen huonomuistisen tai muutoin välillä pehmoisia puhuvan ukin kanssa omakotitaloyhdistyksen syysriehassa järjestettävään pierun (tai runollisemmin ilmaistuna takapuolen taiteen) Suomen mestaruuskilpailujen karsintaan. 

Matoa ei piereskely kiinnosta, joten hän ennättää havainnoida tarkemmin syysriehan äkkinäisiä käänteitä, kun juhlijoilta katoaa lompakoita ja muita arvoesineitä. 

Veirto virittelee kyllä lupaavasti klassisen Kuka sen teki? -dekkarigenren  kierrettä, kun Mato Valkonen puntaroi Vekan kanssa mahdollisia syyllisiä. 

Valitettavasti jännite kuitenkin läsähtää useampaankin otteeseen.  


”Rima on asetettu ennätyksellisen alas”, kommentoi Mato Valkosen isä. Tosin isän arvostelun kohteena  ovat pierukilpailun tehosteet, mutta sama pätee kyllä Veirton juonen punomiseenkin.  

Myös Mato Valkonen on romaanin minäkertojana sitä mieltä, että etsivätoimiston ”juttu on sekava ja pimeä, suorastaan sysimusta”. 

Olen varmasti  syysriehan järjestäjien luonnehdinnan kaltainen ”tosikko, pökkelö ja vaivan näkevä vakavikko”, mutta tohdin silti toivoa, että hiljattain lukemaan oppineille pojille kirjoitettaisiin mukaansa tempaavia ja oikeasti koukuttavia romaaneja.  

Pelkkä kohellus ja läpän heittäminen eivät riitä – tarvitaan myös säkenöivä tarina.

Karisto on jo virittänytkin uusia verkkoja vesille. Yhdessä Lastenkirjainstituutin kanssa on parhaillaan käynnissä kirjoituskilpailu Sytytä lukemisen vimma, jolla etsitään 11–14-vuotiaille pojille innostavaa uutta luettavaa. Kilpailuun tarkoitettujen tekstien on oltava esiraadilla heinäkuun loppuun mennessä. 






tiistai 16. huhtikuuta 2019

Rakkaus on maallista mammonaa tärkeämpää













David Walliams: Pankkirosvon poika, kuvittanut Tony Ross, suomentanut Kaisa Kattelus, 412 sivua, Tammi 2019.








David Wallliamsin lastenromaanit todistavat, että brittiläinen lastenkirjallisuus hakee edelleen inspiraatiota Charles Dickensin yhteiskuntaluokkien eroja korostavasta pitkästä perinteestä.

Walliamsin lastenkirjoissa päähenkilö voi pudota yhdessä yössä tyyten toiseen todellisuuteen. Vaikka aineksia olisi usein katastrofiksi asti, niin humaanit perusarvot pelastavat keskushenkilöt kiperistäkin kohtaloista. 

Näin käy myös 11-vuotiaalle Frankille, jonka isän menestyksekäs ura rallikuskina katkeaa onnettomuuteen ja vammautumiseen. Perheen tulotaso romahtaa. Isä peittelee aluksi asiaa ja päätyy hätäpäissään rikollisjengin käskytettäväksi.


Romaanin alussa lukijalle esitellään tarinan keskushenkilöt.
Tony Rossin kuvitusta David Walliamsin lastenromaaniin 

Pankkirosvon poika (Tammi 2019)

Romaanin alussa Walliams esittelee teoksen kantavan teeman, isän ja lapsen suhteen, keskeiset pää- ja sivuhenkilöt ja tapahtumien keskusmiljöön myös Tony Rossin kuvitusten avulla. 

Tällainen ratkaisu auttaa lukutaitoaan vasta vähin erin hiovaa lukijaa hahmottamaan kokonaisuuden jo ensimmäisistä sivuista lähtien.

Intialainen herra Raj esiintyy kaikissa Walliamsin lastenkirjoissa tärkeänä sivuhenkilönä. Kioskikauppiaana hän on äärimmäisen kitsas ja myy täydellä hinnalla jo aikaa sitten vanhentuneita tuotteita. Mutta ihmisenä hänen sydämensä on puhdasta kultaa. 

Frank käy välillä tuulettamassa ristiriitaisia ajatuksiaan Rajn luona. Frank haluaa esimerkiksi tietää, miksi vanhemmat pimittävät lapsilta monia asioita. 



Kaahausta ja tiukkoja kurveja riittää niin tekstissä kuin
kuvituksessakin. 
Tony Rossin kuvitusta David Walliamsin
lastenromaaniin 
Pankkirosvon poika (Tammi 2019)

Pankkirosvon pojan hieman yli 400 sivun mittaa ei kannata kavahtaa. 

Kirja on läpikuvitettu Tony Rossin mustavalkoisin piirroksin, jotka sananmukaisesti kaahaavat ja tuuppaavat näin lukijaa kääntämään uteliaana aina uuden sivun.

Viekkaus, huijaus ja rohkeus ovat tarpeen, kun vankilaan päätynyt isä juonitaan ulos sellistä ja rikollisliigan johtaja Isokiho saadaan nalkkiin.


Lastenromaanin päättävässä kuvituskuvassa tiivistyy
upeasti isän ja pojan kiinteä suhde ja keskinäinen lojaalisuus.
Tony Rossin kuvitusta David Walliamsin lastenromaaniin
Pankkirosvon poika (Tammi 2019). 

Perhedynamiikan kuvauksen osalta Pankkirosvon poika on kiinnostava. 

Vaikka yhteys kotoa lähteneeseen äitiin romaanin lopussa palautuu, niin mitään takeita ei anneta siitä, että äiti palaisi syrjähyppynsä jälkeen kotiin ja ydinperheen auvo voitaisiin palauttaa. 

Kiinnostava sivujuonne löytyy myös Flip-tädin ja pastori Judithin suhteesta. 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Lapsikin haluaa tietää, miksi äänestäminen on tärkeää








Lasten eduskunta. Eduskuntatiedotus 2012, 18 sivua,  kuvitus ja taitto Hanna Lahti / Huomen GDI. 

Ari Tammi: Nyt äänestetään! Lasten vaikuttamistaidot, kuv. Pekka Rahkonen, 55 sivua,  Lasten Keskus 2009.





Kun ajatellaan kotimaisen tietokirjallisuuden laajaa aihekirjoa, niin siihen nähden on ilmestynyt vielä varsin niukasti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä lasten ja nuorten tietokirjoja.

Toivottavasti toissa viikolla Punni-palkinnon saanut Timo Kalevi Forssin ja Aiju Salmisen Mitä on punk? (Suomen rauhanpuolustajat 2019) saa pian seuraa.

Nämä kaksi julkaisua ovat pikemminkin infolehtisiä, mutta lajissaan hyviä sellaisia.

Ari Tammen Nyt äänestetään. Lasten vaikuttamistaidot ottaa lähtökohdaksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta löytyvän artiklan, jonka mukaan lapsella on oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa.    

Julkaisulle on eittämättä kysyntää ala- ja yläkouluissa, ja siitä saa kimmoketta myös kotien entistä demokraattisempiin päätöksenteon tapoihin.  

Eri kouluasteiden oppilasneuvostojen ja Lasten parlamentin paikallinen ja valtakunnallinen toiminta on runsastunut ja monipuolistunut 2000-luvulla.  

Oppilaat voivat puuttua havaitsemiiinsa epäkohtiin  liittyen vaikkapa kouluruokailuun. 

Tammi esittelee demokraattisen päätöksenteon taustaa selkeästi ja lapsen arkeen linkittyvät tarinat tuovat faktalle konkretiaa ja tekevät asiatiedotkin helpommin omaksuttaviksi.

Vihkonen opastaa myös muun muassa mielipidelehtikirjoitusten laatimiseen, hyvään kokouskäytäntöön, lobbaukseen ja hyvän puheen pitämiseen. 

Tammi on ollut mukana lukuisissa verkkodemokratiahankkeissa sekä ollut mukana Lasten Parlamentin perustamisessa vuonna 2007.

Lasten Eduskunta -vihkosessa koululaiset tutustuvat
eduskuntataloon. Lapsilla on paljon kysymyksiä. Hanna Lahden
kuvitusta vihkoseen Lasten eduskunta (Eduskuntatiedotus 2012). 

Lasten Eduskunta on todellinen täsmäopas juuri tänään eduskuntavaalien virallisena äänestyspäivänä.

Pientäkin lasta kiinnostaa, miksi vanhemmat menevät äänestämään ja miten äänestäminen liittyy televisiossa ja muissa viestimissä puhuviin poliitikkoihin. 

Hanna Lahden selkeästi ja silti lapsen uteliaisuutta ruokkivasti kuvittama ja sarjakuvakerrontaakin oivaltavasti hyödyntämä vihkonen on ilmestynyt alunperin vuonna 2012. Se löytyy myös verkkojulkaisuna

Koululaiset tutustuvat opettajansa johdolla eduskunnan juhlasaliin.
Hanna Lahden kuvitusta vihkoseen Lasten eduskunta
 (Eduskuntatiedotus 2012). 

Pienellä fiksauksella ja tarinan laajentamisella lehtinen toimisi myös lasten tietokirjana.

Vallan, vastuun, moniarvoisuuden ja demokratian teemoja löytyy myös muutamista kuvakirjoista, joista kiinnostavimpia Tuula Peren & Andrea Allemannon Muurien välissä (Wickwick 20189  Alessandro Pelliccionin & Katri Tapolan Pelätin ja rastas (Mirri Creative 2015).

Rauha S. Virtasen nuortenromaani Lintu pulpetissa (WSOY 1972)  tallensi avainromaanin tapaan heti tuoreeltaan teiniliikkeen opiskelijademokratian käänteitä. 










keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Pelkistetysti sisaruuden siteestä











Rose Robbins: Minä ja minun siskoni, suomentanut Terhi Leskinen, Mäkelä 2019.




Tänään vietetään kansainvälistä sisarusten päivää.  

Mäkelän kautta on aivan äskettäin ilmestynyt brittiläinen Rose Robbinsin kuvakirja Minä ja minun siskoni

Tarina on loitonnettu koiraperheeseen: kertojana olevan poikakoiran sisko on autisti. 

Tällaisilla lapsen erityisominaisuutta käsittelevillä lastenkirjoilla on kahtalainen tehtävä: ne antavat tärkeän samastumispinnan lapsille, joilla itsellään on autismin kirjoon liittyviä piirteitä. 


Välillä sisko ottaa etäisyyttä ja toisinaan hakeutuu vasiten
mukaan yhteiseen tekemiseen. Rose Robbinsin kuvitusta kuvakirjaan
Minä ja minun siskoni (Mäkelä 2019). 

Yhtä tärkeitä tällaiset kirjat ovat ”erityislapsen” lähipiirissä oleville lapsille – sisaruksille tai ystäville, – joiden on hyvä saada asiallista mutta ikätasoonsa nähden suhteutettua tietoa asiasta.


Robbinsin hyvin pelkistetty kuvitus ja niukka teksti jättää onnistuneesti tilaa kuvakirjan jälkeiselle keskustelulle. Autismi-teemansa ohella kirja työstää myös moniarvoisuutta, jokaisen oikeutta omiin tapoihin ja tottumuksiin, lempiruokiin ja -puuhiin. 

Sisarusten yhteenkuuluvuuden tunne tulee hyvin esille Rose
Robbinsin kuvituksessa  kuvakirjaan 
Minä ja minun siskoni (Mäkelä 2019). 

Erityinen sisaruus- -projektin Meidän sakki- ja Erityislapsiperheen näkymätön sisarus- hankkeissa muistutetaan sisaruussuhteiden tärkeydestä sekä sisarusten tuen tarpeesta silloin, kun perheessä yksi tai useampi lapsi vaatii muita enemmän huomiota esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi tai kun perhe toimii sijaisperheenä. 



Lisää samankaltaisia kirjoja:

Marianne Kulmala & Kirsi Tapani: Saku, spesiaali lapsi, Aivoliitto 2014 / asperger

Marianne Kulmala & Kirsti Tapani: Rufus, spesiaali lapsi, Aivoliitto 2015 / Tourette

Gillian Shields & Paula Metcalf: Kaunis pikkuveli, suomentanut Piia B. Holopainen, Mäkelä 2009 / erilainen ulkonäkö

Minna Lindeberg & Linda Bondestam: Lo. Fridlyst. Schildts & Söderströms 2009 / ADHD 

Jan Fearnley: Vikkelä Vili,suom. Sinikka Sajama, Mäkelä 2005

Thor Soltvedt: Rasa Vili, 30 riviä joka päivä, suom. Teija Jalanne, PS-kustannus 2006

Martin Strid: Pikku-Makko, suom. Arja Kantele, WSOY 2006 /ADHD

Carrie Weton & Tim Warnes: Voi Boris!,suom. Tanja Kanerva, Arkki 2008 

Rosemarie Küntler-Behncke & Manfred Tophoven: Vauhdikas Rasmus, Mäkelä 2008

Miclehe Larchez & Francis Teiber: Ystäväni Aapo, jolla on autismi, suom. Hannele Parviainen,  Autismi- ja Aspergerliitto 2002 / autismi

Jon Blake & Susie Jenkin-Pearce: Possu Vänkyrä, suom. Paula Havaste, Mäkelä 1991 / ADHD

Tony Bradman & Tony Ross: Mikko, suom.Paula Havaste, Mäkelä 1990







lauantai 6. huhtikuuta 2019

Sankaruus vaatii aina ystäviä ja rohkeutta, oppii Nelson Tiikeritassu












Lena Frölander-Ulf: Nelson Tiikeritassu, kuv. tekijän, 287 sivua, suom. Jaana Nikula, Teos 2019. 




Lena Frölander-Ulfin kevään uutuus Nelson Tiikeritassu on mukaansa tempaava lastenromaani, joka on parhaimmillaan aikuisen ääneen lukemana.

Romaani on ystävyyden ja pienimuotoisen kansalaisaktivismin ylistys. Sinä on klassisen lastenromaani perusainekset kohdallaan, mutta myös ripaus modernia henkeä.  

Nelson Tiikeritassu on ilmestynyt samanaikaisesti myös ruotsiksi nimellä Nelson Tigertass Förlaget-kustantamon kautta. 

Sen salaviisaassa kerronnassa ja lapsen kaikkivoipaisuuden korostamisessa sekä ynseiden aikuisten jämähtäneen elämäntavan kyseenalaistamisessa on yhtymäkohtia Oiva Paloheimon Tirlittan-lastenromaaniin (1953), jossa orpotyttö lähtee pyjama nurinpäin maailmalle etsimään onneaan ja perhettään.

Frölander-Ulf korostaa ilman turhaa alleviivaamista moniarvoisuutta ja yhteen hiileen puhaltamisen tärkeyttä. 


Tärkeäksi koettujen elämän arvojen takia on syytäkin nousta barrikadeille parantamaan maailmaa. 

Juna-aseman lastaaja löytää matkatavaroiden joukosta
nukahtaneen Nelsonin, jonka selässä olevassa osoitelapussa
on vaarin ylimalkaiset osoitetiedot äidin luokse. 

Lena Frölander-Ulfin kuvitusta lastenromaaniin
Nelson Tiikeritassu (Teos 2019). 


Nelson on pieni poika, joka joutuu isoisän suurpiirteisyyden takia tai kohtalon oikusta hukkaan junamatkalla Hummelikylästä Perlinporin kaupunkiin äidin luokse. 

Äiti on rakentamassa pienperheelle uutta kotia. Nelsonista huolta pitävä isoisä ei voi vastustaa sydämensä kutsua ja hän lähtee empimättä tapaamaan rakastettuaan Burmaneesiin. 

Isoisän suurpiirteinen elämäntapa käy itseasiassa esikuvaksi monelle liialliseen suorittamiseen kasvattajana taipuvaiselle nykyvanhemmalle: Isoisän mielestä  ”elämä on liian lyhyt pikkuasioiden mietimiseen”.

Rouva Koppi tietää mitä tahtoo. Lena Frölander-Ulfin
kuvitusta 
lastenromaaniin Nelson
Tiikeritassu
 (Teos 2019). 


Perlinporin kaupungin seesteistä idylliä häiritsee Rouva Koppi ja hänen rautaisella otteellaan luotsaaman Järjestyksen ystävät ry:n jäsenet, himmaajat, 

– –  ”jotka pitävät salaisia tapaamisiaan iltahämärissä. Silloin ne punovat pahoja suunnitelmiaan, aikovat vallata koko Perlinporin, kumota järjestyksen ja murskata kaiken mikä meille on rakasta”.

Nelson tutustuu hengästyttävällä tahdilla Perlinporin asukkaisiin, joista Frölander-Ulfin lyijykynä- ja hiilipiirrokset loihtivat karrikoituja muotokuvia.   


Tiikeri Zamba ei pienestä hätkähdä. Nelsonin ja Zumban
 ystävyyden kuvaus sykkii lämpöä koko romaanille. 
Lena Frölander-Ulfin kuvitusta lastenromaaniin Nelson 
Tiikeritassu (Teos 2019)  


Ylivoimaisesti sympaattisin Nelsonin uusista ystävistä on pelkällä rauhallisella olemuksellaan kiperätkin juonenkäänteet ratkaiseva tiikeri Zamba, joka poistuu hetkeksi tarinasta takavasemmalle ja lukija kaipaa sitä heti takaisin palaavaksi. 

Hyvyys ja oikeamielisyys perivät voiton viekkaudesta ja putkinäköisyydestä. Äitikin löytyy lopulta ja elämä palaa raiteilleen Perlinporissa. 

Nelson oppii Himmaajia vastustavan AKKK:n aatteiden mukaan ajattelemaan aivoillaan ja käyttäytymään kiltisti, vaikka viimeksi mainittu onkin välillä vaikeampi toteuttaa. 

Nelson Maarenki saa myös uuden nimen, joka todistaa hänen rohkeuttaan ja viisauttaan: hänestä tulee Nelson Tiikeritassu. 

Nelsonilla ei juurikaan ole ollut kavereita Hummelikylässä ja hän on tuntenut siellä suurta ulkopuolisuuden tunnetta. 

Näin sykähdyttävästi herra Blinker ohjeistaa Nelsonia:

"Muista, nuori Nelson, että lapsuuden jälkeenkin on elämää. Jos ihmiset ovat ilkeitä tai elämä tuntuu omituiselta eikä tunne oikein kuuluvansa mihinkään...” 
Nelson näkee Zamban korvien heiluvan. 
"... muista, että toisessa koulussa tai toisella leikkipaikalla on lapsia, jotka tuntevat myös olonsa yksinäiseksi tai erilaiseksi. Ja kun te jonain päivänä tapaatte, te tunnistatte toisenne.” 
Blinker kohottaa etusormeaan. ”Ja se on hienointa, mitä meille elämässä tapahtuu.”




torstai 4. huhtikuuta 2019

Uusin Punni-palkittu teos kertoo kaiken tarpeellisen punkista














Timo Kalevi Forss: Mitä on punk? Kuvittanut Aiju Salminen, 65 sivua, Rosebud ja Rauhanpuolustajat 2018.




Kirjailija, muusikko, toimittaja Timo Kalevi Forss (s. 1967) ja kuvittaja Aiju Salminen (s. 1979) ovat hetki sitten saaneet Lastenkirjainstituutin jo kolmatta kertaa jakaman Punni-palkinnon, joka myönnetään kotimaiselle lasten- ja nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta tai rohkeasta avauksesta lasten- ja nuortenkirjallisuudessa.   

Mitä on punk? on Forssin ensimmäinen lastenkirja ja aiheensakin puolesta inspiroiva alueenvaltaus, joka todentaa mielestäni hauskasti myös modernia näkemystä lastenkirjan vaikutusmahdollisuuksista. Varhaiset punkkarit ovat jo ehättäneet vanhemmiksi ja isovanhemmiksi: siksi tällaiselle kirjalle on nyt suoranaista tilausta! 


Perustelut palkinnolle:

Mitä on punk? on kiehtovan rouhea tietopaketti, joka kertoo niin punk-musiikin synnystä ja historiasta kuin punk-asenteesta 1970-luvulta nykypäivään. Kirja on laadukas ja monipuolinen tietokirja, jossa kuvitus, teksti ja taitto muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Kirjan hilpeä huumori ja kantaaottavuus lomittuvat upeasti kautta linjan. Mitä on punk? tarjoaa uusia asenteita ja kiinnostavaa tietoa lapsilukijan tasoisesti ja herättää myös aikuisen kiinnostuksen aiheeseen.

Lisäksi raati jakoi kolme kunniamainintaa raadille lähetettyjen ehdokaskirjojen joukosta. 

Raati halusi nostaa esiin  eri kohderyhmille suunnattuja teoksia. Ohessa perustelut:

Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus. Apassit 1. Kuvittanut Carlos da Cruz. Karisto 2018. 

Lastenromaanien joukossa julkaistaan koko ajan enemmän läpi teoksen neliväri kuvitettuja kirjoja. Tapani Baggen ja Carlos da Cruzin romaani tekee kunniaa klassiselle poikakirjalle uudistamalla sitä. Kirjassa on perinteisesti jännitysjuoni, salaseura ja salapoliisi-toimintaa, samoin yhdessä toimiva poikajoukko ja heitä haastavat tytöt. Asenteet heijastavat kuitenkin nykyaikaa, ja erityisesti uutta on se, kuinka teksti ja kuvitus kuljettavat tarinaa aktiivisesti rinta rinnan. Tarina Helsinkiä terrorisoivasta aavehevosesta pitää näpeissään, ja sivussa tulee tietoa siitä, miten Helsingissä elettiin vuonna 1910. 


Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä, S&S 2018. 

Sanna Pelliccionin Meidän piti lähteä on yksi ensimmäisistä kotimaisista sanattomista kuvakirjoista. Kirjan tapahtumat kuljettavat lukijan pakolaisperheen mukana koko pitkän matkan uuteen kotimaahan. Aihe on hyvin ajankohtainen ja saa ajattelemaan aiheesta nähtyjä uutiskuvia. Pelliccionin koskettava kuvitus on samalla minimalistista ja rikasta. Maalauksellinen jälki tukee tuulista matkaa kaukaa lähelle. Pienet yksityiskohdat pysäyttävät ja auttavat tarttumaan tarinaan. Kirja sopii monenikäisille lukijoille, mutta parhaiten se avautuu lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksessa. 

Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality. Tammi 2018. Tammi 2018.

Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan esikoisnuortenkirja Beta vie lukijan Helsinkiin ja vuoteen 2117. Kirja on onnistunut yhdistelmä scifiä ja nuortenkirjaa. Se ei herkuttele dystopialla, mutta sijoittuu kaupunkiin, joka  ilmastonmuutoksen seurauksena osittain hautautunut veden alle. Helsingin tulevaisuus monikulttuurisena peliteollisuuden mekkana on kutkuttava ajatus. Teoksen huikeat pelikohtaukset vievät mennessään, vaikka pelimaailma olisi lukijalle täysin tuntematon. Tarina Minakosta on vetävä ja taitavasti kirjoitettu, teinitytön  elämä ja tunteet tulevaisuuden Helsingissä tulevat iholle.  



Punni-palkintoraadin asiantuntijajäseninä toimivat kuvittaja Sari Airola ja kirjailija Tuula Korolainen, Lastenkirjainstituutin kannatusyhdistyksen jäsenedustajana luokanopettaja Sirpa Riikonen-Mialon ja nuorisojäsenenä lukiolainen Wilma Bruun. Raadin puheenjohtajana toimi Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen.

Onnittelut voittajille ja kunniamaininnan saaneille tekijöille!








keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Lukemalla paremmaksi ihmiseksi?















Miklu: Paras kirja ikinä, kuvitus tekijän, 80 sivua, Otava 2019.





Lasten ja nuorten ja etenkin poikien lukemiseen ladataan nyt kaikki mahdolliset paukut.

Tubettaja Miklu (oik. Mike Bäck) on mukana valtakunnallisessa Lukuliikkeessä ja osallistuu  Lukukeskuksen koulukiertueille lukulähettiläänä yhdessä nuortenkirjailijoiden kanssa. 

Myös toinen nuori tubettaja, Tuure Boelius, osallistuu Lukuliikkeen kouluvierailuihin, seuraava keikka on huomenna Kouvolassa yhdessä kirjailija Tuija Lehtisen kanssa.  


Miklun uutuus on saanut nimen, josta moni lasten- ja nuortenkirja haaveilee.  

Paljon lupaava kirjan nimi tuntuu kuitenkin formaatin heppoisuuteen nähden haaskaukselta vähän samaan tapaan kuin Kalle Veirton jo toiseen osaan yltänyt Ohut hauska kirja -konseptikin (Karisto 2017 ja 2018).

Kyse on nopeasti tekaistusta Miklun fanikirjasta, jonka tavoitteena on tubettajan oman imagon vahvistaminen ja suosion lisääminen. 

Kirjasta löytyy paikka Miklun nimikirjoitukselle ja lukijaa kannustetaan hankkimaan mieluiten kirja ihan omaksi. 

Vuorovaikutuksellisessa osiossa on sivu, jonka Miklu kehottaa repimään ja toivoo, että siitä lähetetään hänelle Instagramissa kuva todisteeksi. 

Luovimmat tavat sivun tuhoamiseksi hän lupaa jakaa verkossa! 


Kustantajan sivuilla teosta mainostetaan korskeasti: "Jos et ole koskaan tarttunut kirjaan, tämä opus muuttaa käsityksesi lukemisesta. Se on Paras Kirja Ikinä!"   

Ensimmäisen varsinaisen luvun Miklu omistaa kaikille kaltaisilleen nuorille, jotka eivät elämässään ole lukeneet yli kymmentä sivua yhdeltä istumalta. 

Sivuille 9–19 on ladottu kullekin yksi sana. Näin Miklu haluaa todentaa, että kymmenen sivun lukeminen käy käden käänteessä!

Kirjassa on Miklun youtube-kanavan tavoin noloja tunnustuksia, vuoropuhelua  isoveljen, niin ikään suositun tubettajan Roni Bäckin, kanssa  sekä neuvoja arkisiin tilanteisiin, kuten kumppanin etsintään. Hentoisesti Miklu myös kertoo suosion ja menestyksen tuomista paineista ja varjopuolista. 

Kirjan lopussa Miklu jakaa avokätisesti omat elämänneuvonsa. 

Hän arvelee nousujohteisen youtube-uransa johtuvan pitkätli hänen lukemistaan kirjoista:   

Minun henkilökohtainen lempparitapani kehittyä ja kasvaa on lukeminen. Ennen vihasin kirjoja yli kaiken. Vihasin sitä, että pitäisi muka istua paikallaan ja lukea jostain turhasta aiheesta, kun voisi sen sijaan vaikka pelata MineCraftia. Nykyään kun olen löytänyt minulle oikeat kirjat, luen vähän liikaakin. Olen lukenut viimeisen 1,5 vuoden aikana yli 100 kirjaa enkä ole hidastamassa tahtia. En ikinä olisi tässä, missä olen nyt, ilman lukemista. 

Toisaalla Miklu on kertonut lukevansa paljon self-help-kirjallisuutta. 

Hartaimmat fanit olisivat varmasti halunneet kuulla myös muutaman konkreettisen kirjavinkin fanittamaltaan idolilta.