Lapsuuden kesien nostalgiaa Jaakon ja Anteron kanssa

Pauli Kallio & Reetta Niemensivu: Lyhenevä kesä 7: Antero lähtee stadiin. 96 sivua. Suuri Kurpitsa 2026. 

 

Pauli Kallion ja Reetta Niemensivun Lyhenevä kesä -sarjakuvakirjoilla on kiinnostava konsepti. 

Sarjakuvastripit ilmestyvät alun perin oululaisessa Kaleva-sanomalehdessä ja ne kootaan aina kesän kynnyksellä uudeksi kirjaksi. 
 
Lyhenevä kesä -sarjakuvakirjat itsessään herättävät jo yksinomaan nimellään ainakin minussa nostalgiaa, haikeutta ja tarvetta muistella omaa lapsuutta. 

Sen verran iholle monet kohtaukset, yksityiskohdat ja aikalaistapahtumat tulevat. 
 
Uusin kokoelma sijoittuu täsmällisesti vuoteen 1970. Jaakon perhe lähtee sukuloimaan Helsinkiin, missä poika on ollut viimeksi yksivuotiaana. Siksi noin kymmenvuotiaan pojan odotukset ovat kovat. Asiasta on tarpeen lesoilla myös parhaalle kaverille Anterolle.
 
Pauli Kallio punoo kuuden ruudun strippeihin nasevan eheän tarinan tai kohtauksen, jotka toimivat peräkkäin luettuina myös tarinana. 
 
Reetta Niemensivu taltioi suvereenisti 1970-luvun detaljeja, tunteita ja näkymiä kuvitukseensa, vaikka onkin itse viettänyt lapsuuttaan pääosin 1980-luvulla. 
 

Jano taltutetaan marjamehulla auton takapenkillä.
Reetta Niemensivun kuvitusta Pauli Kallion teksteihin
perustuvaan sarjakuvakirjaan Lyhenevä kesä: Antero 
lähtee stadiin (Suuri Kurpitsa 2026).

Lyhenevä kesä -sarjan suurin ansio on sen ikärajat ylittävässä tyylissä.

Antoisinta luettavaa sarjakuvat lienevät +50-vuotiaille, mutta sarja sopii myös eri sukupolvien yhteisiin muisteluhetkiin: miltä tuntui istua ilman turvavyötä auton takapenkillä, juoda lämmintä marjamehua pahimpaan janoonsa, valita pitkään ja hartaasti kaupan pakastealtaan nykyisen mittapuun mukaan todella suppeasta jäätelötarjonnasta  tai  pyöräillä uimaan pitkin mutkittelevia sorateitä? 
 

Hulinaa Linnanmäellä. Reetta Niemensivun kuvitusta
Pauli Kallion teksteihin perustuvaan sarjakuvakirjaan 
Lyhenevä kesä: Antero lähtee stadiin 
(Suuri Kurpitsa 2026).

Sukuloinnin ohessa Jaakon perhe käy tietysti myös Korkeasaaressa ja Linnanmäellä ja jalkautuu Helsingin keskustaan ihailemaan tunnettuja maamerkkejä, kuten presidenttien patsaita. 

Pääkaupungin humusta on kuitenkin mukava palata takaisin kaverien luokse jatkamaan omia kesäseikkailluja.

Kärvistelyä löylyssä. Reetta Niemensivun kuvitusta 
Pauli Kallion teksteihin perustuvaan sarjakuvakirjaan 
Lyhenevä kesä: Antero lähtee stadiin 
(Suuri Kurpitsa 2026).

Suomalaista saunakulttuuria ei ole juurikaan lastenkirjoissa viime aikoina esitelty, joten sarjakuvastripillä, jossa Jaakko pääsee juoksukilpailun jälkeen saunaan itsensä Juha Väätäisen kanssa, on erityistä paino- ja näyttöarvoa.  

 

Eri sikermien välissä on pieniä tietoiskuja eri aiheista, keskeisten Helsinki-faktojen lisäksi esimerkiksi metsäpalojen vaaroista, kesähäistä, kestävyysjuoksusta… ja jopa housujen historiasta. 

Ahdistusta vaatekaupan sovituskopissa.
Reetta Niemensivun kuvitusta Pauli Kallion teksteihin
perustuvaan sarjakuvakirjaan Lyhenevä kesä: Antero 
lähtee stadiin (Suuri Kurpitsa 2026).

 
Äiti huomaa, että Anteron sortsit ovat tulleet auttamatta pieniksi, ja patistaa pojan housukaupoille. Housujen sovittaminen ahtaassa sovituskopissa ei innosta Anteroa lainkaan.

 

Viherkasvi johdattaa seikkailuun

  

Anne Muhonen: Monstera Deliciosa 1: Löytäjä saa pitää, 60 sivua. Hertta Kustannus 2023.

 

 

Olen jo pitkään povannut, että viherkasviharrastus rantautuisi jollakin tapaa myös lastenkirjoihin.

 

Aikuisten romaaneissa buumi on jo nähtävillä.

Esimerkiksi Katariina Vuoren Kasvun paikka ja Juurikasvua (Otava 2022 ja 2023) ilkamoivat kepeästi viherkasvimaniasta kärsivän  keski-ikäisen naisen edesottamuksilla.

Elina Airion esikoisromaani Metsässä juoksee nainen (Gummerus 2022) käyttää viherkasveja myös allegoriana mielen hajoamiselle. 

 

Anne Muhoselta on ilmestynyt Avain-kustantamon kautta aiemmin tänä vuonna Vasta-alkajan viherkasvikirja. 

Myös hänen sarjakuva-albumissaan Älä unohda minua (Avain 2021) merkittävänä miljöönä on kukkakauppa.   

 

Monstera Deliciosa -sarjakuvan voi ajatella vinkkaavan silmää aikuiselle peikonlehtiharrastajalle, viittaahan sarjan nimi jättipeikonlehden latinankieliseen nimeen. 

Lapsi voi sen sijaan lukea sarjakuva-albumin ensisijaisesti arkea ja fantasiaa toisiinsa lomittavana yllättävänä seikkailuna.

 

Kolme kaverusta, Alaska, Skippy ja Moussa, löytävät kadulta kummallisen kiven, jossa on kaksi reikää. Pian sen jälkeen he kuulevat läheiseltä roskakatokselta outoa ääntä, joka johdattaa heidät hylätyn jättipeikonlehden luokse. Alaska ottaa kasvin hoteisiinsa.

Mummo tunnistaa heti kasvin jättipeikonlehdeksi.
Anne Muhosen kuvitusta sarjakuvatarinaan 
Monstera Deliciosa 1: Löytäjä saa pitää (Hertta Kustannus 2023). 

Poika konsultoi puheimitse  mummoaan kasvin tarkemmasta lajimäärityksestä. 

Pian pojan kotiin ilmaantuu Monsteramaisteri Neyney. Tavallisesti se pystyy liikkumaan näkymättömyysviitan turvin huomiota herättämättä, mutta syystä tai toisesta se tulee nyt Alaskalle näkyväksi. 

Neyney ilmiintyy kukkaruukusta, jonne löytökasvi on Alaskan 
äidin avustuksella istutettu. Anne Muhosen kuvitusta sarjakuvatarinaan 
Monstera Deliciosa 1: Löytäjä saa pitää (Hertta Kustannus 2023). 

Juoneltaan tihentyvän fantasiaseikkailun kupeessa kuvataan myös Alaskan perheen tavallista perhearkea: äidilllä riittää kiirettä kaksosten hoidossa, Alaska haaveilee omasta lemmikkieläimestä ja ikävöi isäänsä, joka reissaa paljon valokuvaajana eri puolella maailmaa.   

Neyney ja Alaska  kavereineen lähtevät keskellä yötä suurkäräjille jäljittämään kadonnutta aarretta.  

Seikkailu luvataan saattaa päätökseen  kakkososassa, Ässä hihassa. 

 

Anne Muhosen piirrostyyli on eloisaa ja selkeää. Puhekuplien tekstaus on helppolukuista, joten sarjakuva sopii myös hiljattain lukemaan oppineelle lapselle itse luettavaksi. 

Hertta Kustannus on uusi helsinkiläinen pienkustantamo, jonka ensimmäisen vuoden valikoimaan mahtuu lastenkirjojen lisäksi muun muassa fantasiaa, scifiä ja elämäntaito-oppaita aikuisille.  

 

Lastenruno svengaa jo sarjakuvastripeissäkin

Teemu Palosaari & Jukka Tilsa: Runoja lapsille ja muille älyköille. 56 sivua. Suuri Kurpitsa 2022.

 

 

 

Kotimaisen lastenlyriikan tarjonta on ollut koko alkaneen 2000-luvun ilahduttavan monipuolista ja -äänistä.

 

Kaikki lastenrunokokoelmat ovat nykyisin läpikuvitettuja. 

Teemu Palosaaren ja Jukka Tilsan runokuvakirja todistaa valloittavasti, että sarjakuvan ilmaisurekisteri sopii myös lastenlyriikkaan!   

 

Erityistä kiitosta Palosaari ja Tilsa ansaitsevat siekailemattomasta ja kaikkea muuta kuin pönöttävästä asenteestaan.

Runoja lapsille ja muille älyköille on jo nimellään manifesti turhien ikä- ja kohderyhmien poistamisesta. 

Lastenrunon kielileikki, riimirieha ja sanallinen ilotulitus tekevät hyvää aikuisillekin.

 

Palosaaren runot ovat syntyneet alunperin Pikku Kakkosen lastenohjelmiin ja juontoihin vuosina 2011–2021. Näin ne tekevät samalla kunniaa entisaikojen tilapäärunoudelle. 

 

Runot ovat saaneet inspiraatiota muun muassa sanonnoista, suomen kielen ilmaisujen monitulkintaisuudesta ja nykyelämän arkisista ilmiöistä.

 

Useampi runo käsittelee digilaitteiden hallitsemaa perhearkea. 

Viittaus Tšingis-kaaniin vaatii aikuisen pohjustusta, mutta 
toisalta sarjakuvastripin viesti tietokopelaamisen vaikutuksista tulee
muutoinkin selväksi. Jukka Tilsan sarjakuvakuvitusta
Teemu Palosaaren runoon Peliaika kokoelmassa 
Runoja lapsille ja muille älyköille (Suuri Kurpitsa 2022).

Peliaika-runossa loitsitaan jatkoaikaa pelaamiselle ja Äiti meni nettiin -runo varioi lastenrunona tuttua Satu meni saunaan -lorua.

 

Äiti meni nettiin tietoja ettiin.

Vedin sitä netistä, äiti tuli netistä.

 

Isi meni nettiin tietoja ettiin.

Liian kauan etti, tabletti petti.

 

 

Jukka Tilsa on kuvittanut  kokoelmaa varten Palosaaren runoja sarjakuvastripeiksi. 

Suomen kielen vivahteet pääsevät oikeuksiinsa ihmisen 
perusominaisuuksista kertovassa runossa. Jukka Tilsan 
sarjakuvakuvitusta Teemu Palosaaren runoon Ihminen kokoelmassa  
Runoja lapsille ja muille älyköille (Suuri Kurpitsa 2022). 

 

Lähtökohtana on usein ollut runosta nouseva teema tai ilmaisu, jota Tilsa on erilaisten assosiaatioiden kautta lähtenyt kehittelemään. 

Riittävän isoilla kirjasimilla käsin tekstatut puhekuplat ja Tilsan selkeä tyyli sopivat myös hiljattain lukemaan oppineelle lapselle.   

 

 

                                                * * * * *

 

Haminassa järjestetään vuosittain paikallisen Haminan runoyhdistyksen organisoima  Runouden rajoilla -festivaali. 

Tämänvuotisen 16.–18. syyskuuta järjestettävän tapahtuman teemana on lastenrunous. 

Omassa puheenvuorossani Ruisleipää ja nonparelleja! luon katsauksen kotimaisen lastenrunon runsaaseen tarjontaan. 

 

Kesän, saunomisen ja lapsuuden auvoa

 

Pauli Kallio & Reetta Niemensivu: Lyhenevä kesä 4: Annikki ja poppamiehet, 80 sivua, Suuri kurpitsa 2021. 

 

Pauli Kallion ja Reetta Niemensivun sarjakuva Lyhenevä kesä on hieno konsepti. 

 

Parhaimmillaan se saattaa yhdistää useampia sukupolvia lukemaan yhdessä löyhän juonen varaan sommiteltuja, kuuden ruudun sarjakuvastrippejä. 

Vanhemmat ja isovanhemmat voivat samalla luontevasti jakaa omia lapsuuden muistojaan.

 

Kallion ja Niemensivun sarjakuvadramaturgia on jäntevää: kuudesta ruudusta  muotoutuu kustakin eheä pieni kertomus loppunousuineen.

 

Sarjakuvat ovat alun perin ilmestyneet Kalevassa, Satakunnassa ja Nivala-lehdessä.

 

Neljäs osa Annikki ja poppamiehet on saanut tarkan aikamääreen: se sijoittuu kesään 1970, jolloin on kulunut kuusi vuotta keihäänheittäjä Pauli Nevalan Tokion olympialaisten kultamitalista. 

 

Mummolassa parasta on papan antama kyyti maitokärryillä.
Reetta Niemensivun kuvitusta Pauli Kallion sarjakuvatarinaan
Lyhenevä kesä 4: Annikki ja poppamiehet (Suuri kurpitsa 2021).

Ystävykset Antero, Annikki ja Jaakko keksivät ihailtavan paljon puuhaa kesälomaansa. 

Sytykettä saadaan vaikkapa urheilusta, iskelmistä sekä maailman ja maakuntien rokkilavojen uusimmista kiintotähdistä, mummolan vintistä löytyvistä vanhoista sarjakuvista ja  Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossusta.

Annikin herkkä hetki saunassa isosiskon kanssa.
Reetta Niemensivun kuvitusta Pauli Kallion sarjakuvatarinaan
Lyhenevä kesä 4: Annikki ja poppamiehet (Suuri kurpitsa 2021).

Annikki pystyy lempeästi pomottamaan poikia mennen tullen, mutta kotona hän tuntee alemmuudentunnetta isosiskoonsa nähden. 

Onneksi toisinaan saunan jälkeen päästään vielä hyvinkin sopuisaan yhteisymmärrykseen. 

Annikki herkistyy jopa suremaan sitä, että ”Maailmassa on monta miljoonaa ihmistä, jotka ei koskaan pääse saunaan”.

 

 

 

 

 

 

 

Vielä on kesää jäljellä

Pauli Kallio & Reetta Niemensivu: Lyhenevä kesä 3: Baskervillen villakoira, 80 sivua, Suuri kurpitsa 2019.

Pauli Kallion & Reetta Niemensivun sanomalehti Kalevassa ilmestyvän sarjakuvan uusimmat osat on koottu kolmanteen Lyhenevä kesä -sarjakuvakirjaan. 

Edellisistä osista tutut Jaakko, Antero ja Annikki jatkavat kesän viettoaan. 

Sarjakuvan mielenmaisema on peräisin 1960–1970–1980-luvuilta, jolloin lapset – ainakin meidän itse kunkin tätä aikaa eläneiden kullattujen muistojen perusteella – keksivät aina itselleen mielekästä tekemistä ilman aikuisten apua.

"Ennen vanhaan" lukeminen oli kesällä yleinen ajanviete.
 Arthur Conan Doylen Baskervillen koira innostaa moniin
leikkeihin ja keskusteluihin. Reetta Niemensivun kuvitusta
Pauli Kallion sarjakuvaan Lyhenevä kesä:
Baskervillen villakoirat (Suuri Kurpitsa 2019). 

Kuuden kuvan stripeissä aika tuntuu pysähtyneen: Reetta Niemensivun kuvituksessa tuoksuu auringonpaisteen lämmittämältä mummolan pölyiseltä vintiltä ja Kallion lyhyissä toisiinsa löyhästi nivotuista tarinoista löytyy nykylapsille ihmettelemistä: formulan vee-sarjaa johtaa joku Leo Kinnunen, maitoa kaadetaan tölkin sijaan kannusta ja eurojen ja centtien sijaan puhutaankin penneistä ja markoista. 

Ja televisiossakin on vain kaksi kanavaa! 

Ilmakuvia ottava lentokone innostaa lapsia
 omaan yritteliäisyyteen.Reetta Niemensivun kuvitusta 
Pauli Kallion sarjakuvaan Lyhenevä kesä:
Baskervillen villakoirat (Suuri Kurpitsa 2019). 

Maaseudun kesämaisemaan kuuluu myös itsestään selvästi lentokoneet, jotka ottavat maatiloista ilmakuvia. 

Lapsuuden kesä ei lopu koskaan

Pauli Kallio & Reetta Niemensivu: Lyhenevä kesä 2, Riemua ja rähinää, 80 sivua, Suuri Kurpitsa 2018.

Pauli Kallion & Reetta Niemensivun Lyhenevä kesä on karttunut jo toisella osalla Riemua ja rähinää.

Albumi edeltäjänsä tavoin  ehtaa lasten ja varhaisnuorten sarjakuvaa, mutta vähän erikoisemmalla twistillä. 

Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle, josta nykylapsilla ei ole mitään kokemusta.

Kuuden kuvan stripeissä päästään seuraamaan Jaakon, Anteron ja Annikin kesänviettoa maalla. 

Pojat joutuvat usein altavastaajiksi nokkelamman ja sanavalmiin tytön kanssa.

Anterolla on myös  mielikuvituskaveri, joka soittaa kitaraa ja on jo jättänyt pikkupitäjän pölyt taakseen.

Mustikkapiirakan syönti sysää Anteron Tarzaniksi ja lilliputiksi. Reetta Niemensivun kuvitusta Pauli Kallion sarjakuvatarinaan 
Lyhenevä kesä 2, Riemua ja rähinää (Suuri Kurpitsa 2018).

Kolmikko nauhoittaa ja kuuntelee c-kasetteja, käy mustikassa, onkimassa ja uimassa. Majakin rakennetaan ja sinne tehdään evääksi voileivät, jotka kääritään voipaperiin. 

Tietoa etsitään tietosanakirjoista. Sarjakuvista mieluisia ovat Tenavat, Tex Willer ja Musta Naamio.  Aikansa merkkimiehet, Urho Kekkonen ja Juha Väätäinen vilahtelevat lasten puheissa.

Pauli Kallion tarinoissa arki nytkähtää tarvittaessa raiteiltaan mielikuvituksen ja  leikin puolelle. Reetta Niemensivu tallettaa lasten kasvoille ällistyttävän monia ilmeitä ja eleitä.

Sarjakuvat on julkaistu alun perin Kalevassa ja sittemmin myös Nivala-lehdessä ja Ylä-Satakunnassa.

Lyhenevä kesä on retrohenkisen fiilistelyn ansiosta erityisesti meidän 1970-luvulla lapsuutensa eläineiden mieleen, mutta se sopii vallan mainiosti eri sukupolvien yhteiseksi lukukokemukseksi.  

Sateisen päivän joutilaisuuden pelastaa käynti kirjastossa! Reetta Niemensivun kuvitusta Pauli Kallion sarjakuvatarinaan 
Lyhenevä kesä 2, Riemua ja rähinää (Suuri Kurpitsa 2018).

Lasten kotimaista ruutuaikaa pitää lisätä

Tiina Konttila & Anne Muhonen: Suuri taikajahti. Sirkus Rinkeli 2, 42 sivua, omakustanne 2017.

No nyt  on harvinaista herkkua tarjolla.

Pienille lapsille suunnattua kotimaista sarjakuvaa ilmestyy vuosittain yhden käden sormilla laskettava määrä.

Tilanteen karuudesta kertoo paljon puhuvaa kieltään se, että Tiina Konttilan & Anne Muhosen edellinen,  Sirkus Rinkeli -sarjan avaus,  ilmestyi vuonna 2015 pienen Robustos-kustantamon kautta, mutta tämä kevään uutuus Suuri taikajahti ilmestyy omakustanteena.

Tekijäkaksikko ei kuitenkaan jää tilannetta surkuttelemaan. 

Omakustanteella on hauska “kelpaamisleima”, joka vakuuttaa, että tämä kirja kelpaa. Sirkus Rinkelin nettisivuilta löytyy myös räväkkä kannanotto kotimaisen lasten sarjakuvan puolesta.

Konttila ja Muhonen ovat luoneet inspiroivan sirkusmiljöön, josta löytyy  sirkeän lapsisankarin, Eppu-tytön,  lisäksi muitakin karismaattisia hahmoja.

Boheemissa  taiteilijayhteisössä koetellaan välillä kaikkien hermoja, mutta lunkki elämänasenne, humaanit arvot ja huumori pelastavat pahimmilta yhteenotoilta.

Sirkuslaiset ovat värikästä väkeä, kuten tästä potretista näkyy.
Anne Muhosen kuvitusta Tiina Konttilan tarinaan lasten sarjakuvassa
Suuri taikajahti (omakustanne 2017).

Sirkus Rinkelin Pitkämies saa kirjeen taikurikurssin professorilta. Mutta onkohan taika karannut kuoresta ennen aikojaan? Jännitys tiivistyy,  sillä Taikavirastosta on tulossa tarkastaja käymään sirkuksessa…

Anne Muhosen sarjakuvakuvitus alkaa ruskeaksi toonattuna ja muuttuu värilliseksi kuin taikaiskusta! 

Ruutukoot vaihtelevat koko sivun kuvituksista perinteisempään ruutukerrontaan.

Sirkus Rinkelin lukemisen jälkeen voi tulla  himo puuhun kiipeämiseen. Anne Muhosen kuvitusta Tiina Konttilan tarinaan lasten sarjakuvassa 
Suuri taikajahti (omakustanne 2017).

Ylihuomenna lauantaina järjestetään Helsingissä Kalasataman alueella Teurastamolla kaikille avoin Lomapäivä -lastentapahtuma. Katti Matikainen haastattelee siellä muiden muassa Sirkus Rinkelin tekijöitä.