Kun elämä rullaa eteenpäin

Heli Rantala: Pummi. 139 sivua. Avain 2025. Kansikuva Satu Enstedt. 

 

Joka kerta kun herään, kaikki on yhden nyt-hetken ajan hyvin.
Tak, tak, tak.
Sitten muistan: mun jalat ei toimi.
totuus iskee tajuntaan kuin tuhat tulikuumaa nuppineulaa.

 

Heli Rantala laventaa nyt repertuaariaan kahden lastenromaanin ja kahden kuvakirjan jälkeen myös nuortenkirjoihin. Äskettäin ilmestyi nuortenromaani Pummin lisäksi myös Rantalan toinen kuvakirja Mölymyrsky (kuv. Netta Lehtola, WSOY 2025). 
 

On kiinnostavaa, että liikuntavammaisista nuorista on kirjoitettu viime vuosien ja vuosikymmenten saatossa useampiakin nuortenromaaneja. 

Parin vuoden takaa muistuu mieleen Ansu Kivekkään Raakaversio (Tammi 2022) ja Reija Kaskiahon Maantiekiitäjä (2022) sekä hieman vanhemmista esimerkiksi Terhi Rannelan Jäämeri, jäähyväiset ja minä (Otava 2010) ja 1990-luvulta Varpu Vilkunan Rulla (Tammi 1992). 

 

Aihe on toki tuttu jo lastenkirjaklassikoista. Frances H. Burnettin Salaisessa puutarhassa sairaalloinen Colin käytti pyörätuolia ja Eleanor H. Porterin tyttöromaanissa  Pollyanna päähenkilö joutuu  liikenneonnettomuuteen ja halvaantuu.

 

Pummin päähenkilö ja minäkertoja Ahti on saanut hiljattain ajokortin ja hän lähtee itsevarmana suunnistuskisoihin isoisänsä autolla:

  

Neljän tunnin ajomatka oli liian vaikea rasti taitotasoon nähden, eli vasta kortin saaneelle. Isä oli vängännyt kyllästymiseen asti, että mentäisiin sen Volvolla ajovuoroa vaihdellen, mutta mä halusin lainata papan Corollaa ja ajaa itse koko matkan.
 
Ja tässä sitä nyt ollaan.
Selkäranka katki.
Lupaavasta alkanut suunnistajan ura katki.
Yhteys isään katki.
Kahta ensimmäistä kohtaa ei voi enää muuksi muuttaa, mutta entäpä kolmas?
Voisiko sen vielä korjata? 

 

Kaksossiskolla Almalla on sitä vastoin koko elämä edessä. 

Ahti on kateellinen siskolleen, ”jonka elämä rullaa eteenpäin. Ilman pyörätuolia”.
 
Kirjan nimi viittaa suunnistajien tuntemaan ilmaisuun, missä pummi tarkoittaa rastinotossa aikaa kuluttavaa virhettä.
 
Ahdin viisto huumori ja kyky ilmaista tuntojaan ironisesti, keventää sopivasti lähtökohdiltaan rankkaa aihetta:

 

Jos Ahti Lahtisen elämä olisi jatkanut kulkuaan alkuperäisen suunnitelman mukaan rastilta toiselle, hän olisi juuri valmistunut ylioppilaaksi ja keskittyisi parhaillaan suunnistamiseen. Talven ja kevään hän kuluttaisi armeijassa taiteillen ja paistellen purkkiruokaa nuotiolla. Asepalveluksen jälkeen sankarimme aloittaisi opinnot jollakin simppelillä alalla, hoitaisi hommat niin sanotusti vasurilla ja panostaisi ensisijaisesti treenaamiseen. Etenisi kohti huippua.  

Mutta nyt. 

Nyt hän parkkeeraa Alieniksi nimetyn pyörätuolinsa vanhempiensa patiolle ja imaisee hatsit avaruudesta. 

 

Ahti tapaa Kukka-nimisen sanavalmiin ja mutkattoman tytön, joka on rockfestareilla levittämässä sanaa Jeesuksesta. 

Myös yllättävä kohtaaminen vanhan koulukaverin Martin kanssa osoittautuu tärkeäksi. Tosin Ahdilla on huono omatunto, sillä hän on ollut muiden mukana kiusaamassa Marttia.   

Martti harrastaa tähtitiedettä ja tutkii avaruutta. 

Ahtikin saa avaruudesta suhteellisuudentajua omaan tilanteeseensa ja on valmis tekemään erilaisia korjausliikkeitä elämässään. 
 
 
Fysioterapeutiksi opiskeleva Kukka houkuttelee Ahdin ratsastusterapiaan ja ennen pitkää poika alkaa uskoa itseensä: 
 

Manun kopisteltua elämääni mielialani ovat alkaneet vaihdella kuin hämäläinen maastotyyppi: en rämmi enää pelkästään valoa läpäisemättömissä ryteiköissä vaan nousen hetkittäin jopa kalliolle, avaralle paikalle. – – 
 
En voi olla ihan turha jätkä, jos saan 600-kiloisen eläimen liikkumaan perseeni alla! 

 

Sicklit on yksi yhdysvaltalaisen YA-kirjallisuuden kiinnostava ja uudehko alalaji. Kirjoissa nuoret päähenkilöt sairastuvat vakavaan tai parantumattomaan sairauteen ja havahtuvat näin elämän rajallisuuteen.

Heli Rantalan tapa kuvata päähenkilönsä sisäisiä mielenliikkeitä vammautumisen jälkeen menee kuitenkin sicklitiä syvemmälle. 

Viime aikoina on uutisoitu liikenneonnettomuuksista, joissa osapuolena on ollut nuoria, hiljattain ajokortin saaneita kuskeja. Aiheeltaan Pummi onkin eittämättä tarpeellinen alueenvaltaus. 

Joko sinä osaat olla oman elämäsi lempeä ovivahti?

 

Petri Tamminen: Ajatusten vahtimestari. Kuv. Ninka Reittu. 48 sivua. Otava 2023.

 

 

Olet ehkä tottunut ajattelemaan,

että olet maailman armoilla

niin kuin katto sään.

Mutta ei se mene niin:

sinä olet sisällä, 

ja sinäkin olet säätila. 

 

 

Kevät on erilaisten lahjakirjojen kannalta otollista aikaa. 

 

Kahden oman ammattilaisen, kirjailija Petri Tammisen ja kuvittaja Ninka Reitun, Ajatusten vahtimestari on kokoaan paljon isompi ja ulokkeisempi kirja, joka sopii moneen ja puhuttelee eri ikäisiä lukijoita omilla tasoillaan.

 

Tamminen valmistelee saatesanoissaan lukijaa virittäytymään kirjan taajuudelle: ”Liiallisen murehtimisen idea on juuri siinä, että murehditaan aina vain, oli mikä oli, ja aamuyöllä herätessä murehditaan vielä lisää.” 

Kirjan lopussa Tamminen tunnustaa kärsineensä "turhanaikaisesta häpeästä ja pelosta vuosikausia". Hän kiittää vaimoaan idean antamisesta kirjaan sekä työkaluista omien pelkojensa selättämiseen.  

 

Sanat, katseet ja reaktiot paisuvat usein klimpeiksi.
Ninka Reitun kuvituskuva ilmentää hienosti mielen mekanismeja.
Ninka Reitun kuvitusta Petri Tammisen kirjaan
Ajatusten vahtimestari (Otava 2023).

Tammisen teksti on riittävän viitteellistä, mutta samalla – paradoksaalisesti – myös hyvin konkreettista. 

 

Aikuinen lukee kirjaa mindfullness-henkisenä elämänoppaana. Alakouluikäiselle se toimii Ninka Reitun koko sivulle levittäytyvien samastuttavien kuvituskuvien ansiosta filosofisena kuvakirjana ja isommalle koululaiselle tunnetaitoihin johdattavana opaskirjana.

 

Ihmisen mielen kuvaksi ja miljööksi Tamminen on rakentanut ravintolan, jonne tuppaa vuorollaan monenlaisia räyhähenkiä ja olemukseltaan tai mielipiteiltään ei-toivottujakin asiakkaita. Jokainen voi kuitenkin ryhtyä omien ajatustensa vahtimestariksi, joka päästää päänsä sisään vain valikoituja asioita. 

 

Tammisen ja Reitun kirjan motoksi sopisi Pentti Saarikosken vuonna 1973 ilmestyneestä Alue-kokoelmasta löytyvän runon toteamus: ”jokaisella on tästä lähtien tämänsä”. 

 

Elämässä joutuu usein priorisoimaan asioita. Kyse voi olla vaikkapa parisuhteesta, perheestä, ystävyydestä,  työelämän tai monella tavalla ylivirikkeisen arjen paineista. 

 

Hankalan olon ja olion kanssa voi myös oppia elämään.

Ninka Reitun kuvitusta Petri Tammisen kirjaan 
Ajatusten vahtimestari (Otava 2023).

 

Ninka Reitun kuvituksen keskushahmona on vihreä krokotiili. Mielen pohjalla nujuavat tilaa vievät tai muuten vain hankaavat ajatukset ovat sinisiä Tove Janssonin muumitarinoista tuttua Mörköä muistuttavia otuksia. 

 

 

 

Kuulas romaani karusta tulevaisuudesta

 

Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään, 320 sivua, Otava 2021.

 

Kun vedestä kohoavat tornitalot tulevat pilviverhon takaa näkyvin, en tavoita heti mitään tunnetta. Odotin, että paluu tuntuisi edes joltakin, mutta kun katson alhaalla avautuvaa kaupunkia, en tunne katumusta, en helpotusta. Tyhjyys leviää kylkiluiden alla kuin tuore ruhje, katseilta piilossa. 

 

Näin kuvaa Anne-Maija Aallon Mistä valo pääsee sisään -romaanin keskushenkilö, 18-vuotias Aleksei, tuntojaan saapuessaan takaisin kotikaupunkiinsa Uus-Tokioon opiskeltuaan Moskovassa kolme vuotta. 

Pojan isä on mielenmanipulaatiota tutkivan yksikön johtaja. 

Yhteiskunta jakautuu kokokansalaisiin ja ulkokansalaisiin. Viimeksi mainittuja pyritään manipuloimaan, hyväksikäyttämään ja sortamaan monin eri tavoin. 

 

Ne eivät saa asua meidän kaupungeissamme. Ne eivät saa omistaa maata. Ne eivät saa käyttää rahaa. Ne eivät saa matkustaa. Ne eivät saa käydä kouluja. Ne eivät saa lukea tai kirjoittaa. Ne eivät saa mennä naimisiin. Ne eivät saa hankkia lapsia. Ne eivät saa matkustaa yleisissä kulkuneuvoissa.

 

Mistä valo pääsee sisään on jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle Korennolle, mutta sen voi lukea myös itsenäisenä romaanina. 

Korennon toinen keskushenkilö Satomi on tärkeässä roolissa myös tässä uutuudessa. 

Aleksein ihastuminen Marijaan, suomalaislähtöiseen ulkokansalaiseen, tuo romaanin muutoin angstintäyteiseen tunnelmaan hieman toiveikkuutta. 

Epäilemättä tarinalle on luvassa vielä jatkoa.  

 

En ihmettele, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-raati ihastui teokseen. 

Aalto kuljettaa romaanissaan ajankohtaisia ja tärkeitä teemoja (ilmastonmuutos, moraali, valta, lojaalisuus, aktivismi). Aallon kerronnassa on paljon temaattisia yhtäläisyyksiä esimerkiksi Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin ja Emmi Itärannan Teemestarin kirjan kanssa.

 

Aleksei puhuttelee isäänsä vain sukunimellä Melnikoviksi eikä isäkään käytä koskaan poikansa etunimeä. Äiti on ollut jo vuosia ”toisessa todellisuudessa”. Näin karuista lähtökohdista huolimatta romaanin huipentuma liittyy nimenomaan perheenjäsenten väliseen lojaalisuuteen ja konkreettisiin rakkauden tekoihin. 

Aleksei saa isän johtamassa tutkimuslaitoksessa vastuulleen oman koeyksilön, jonka muistin tuhoamisen prosessi havahduttaa hänet valitsemaan puolensa.

 

Aalto kuvaa vaikuttavasti yksilön ja valtakoneiston välistä ristivetoa. ”Ihmisten on aina helpompi olla yhdessä, tiukassa muodostelmassa, erottumatta yksilöiksi”, toteaa Aleksei.

 

Valinnat vaativat kuitenkin veronsa. Aleksei siirtyy päätöksensä myötä holhouksen alaisesta nuorukaisesta aikuiseksi, joka ottaa vastuun omasta elämästään:

 

Olen ylpeä siitä, että minun maailmassani on aina tilaa erehdyksille. On aina tilaa muuttaa mieltään, vaihtaa suuntaa, oppia jotakin uutta. 

 

Romaanin rankat juonteet (kidutus, huumaavat aineet ja tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö ”tyttötaloissa” sekä ulkokansalaisen kastiin kuuluvien naisten päätyminen Nymfeiksi) voivat järkyttää kokematonta lukijaa.

Siihen vihjaa myös romaanin kaksoisluokitus: nuorille ja aikuisille. 

 

Laura Lähteenmäen Northend (WSOY 2012–2014) oli ensimmäisiä dystopiagenreä suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen tuoneita sarjoja. Sarja käsitteli ympäristöteemoja ja vastuullista kuluttamista luontevasti yläkouluikäisiä kiinnostavalla tavalla. 

Luonnonkatastrofin ja ilmastonmuutoksen teemat puhuttelevat yhä yli 15  vuotta sitten ilmestyneessä Annika Lutherin Ivoriassa (Söderström 2005, suom. Raija Rintamäki, Teos 2009).

Kaikki aistit auki

Reetta Niemelä: Pieni kuljeskelukirja. Kuvittanut Emmi Jormalainen. 158 sivua, Sammakko 2020.

Reetta Niemelän ja Emmi Jormalaisen Pieni kuljeskelukirja on pieni vihreä helmi, jonka toivoisi päätyvän monelle eri osastolle niin kirjakaupassa kuin kirjastossakin. Toivottavasti kirjastoluokitus 17.3, elämänfilosofia, ei hidasta kirjan päätymistä eri-ikäisille lukijoille.

Takakansi kertoo runon ja kuvan yllättävistä kohtaamisista, mutta mielestäni kirja on pikemminkin elämäntaito-opas, aistien verryttelyn opas ja luovien harjoitusten inspiraatiokirja. 

Kirja sopii mainiosti myös sanataideharjoitteisiin, niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin.

Joskus voi miettiä, kuinka eläimet, vaikkapa orava, näkevät meidät
ihmiset. Emmi Jormalaisen kuvitusta Reetta Niemelän kirjaan
  Pieni kuljeskelukirja (Sammakko 2020). 

Niemelä kehottaa lempeästi lukijaa laskeutumaan lähiluontoon, virittämään rennosti kaikki aistit auki. 

Anna jalkojesi kulkea   

sinne minne ne haluavat.  

Mitä enemmän vapautta  

annat jaloillesi,  

sitä rohkeammaksi ne tulevat.

Luontoa ei tarvitse "suorittaa". Lintulajeja voi ottaa haltuun muutaman
kerrallaan. Emmi Jormalaisen kuvitusta Reetta Niemelän kirjaan
  Pieni kuljeskelukirja (Sammakko 2020). 

Melkein voisi kuvitella kirjan olevan suoranainen tilausteos korona-aikaan!

Emmi Jormalaisen herkät, naivistiset kuvituskuvat levittäytyvät koko aukeamalle. Niiden levollisuus itsessään laskee sykettä ja rentouttaa katsojaa. 

Reetta Niemelällä on ekologian ja kansatieteen koulutus, ja myös hänen monissa lastenkirjoissaan näkyy vahva asiantuntemus liittyen ekologiseen elämäntapaan, helposti arjessa toteutettaviin tukitoimiin, joilla lähiluontoa voidaan tukea myös ilmastonmuutoksen aikana.

Kun luonto tulee tutuksi, siihen voi melkein maastoutua! Emmi
Jormalaisen kuvitusta Reetta Niemelän kirjaan
  Pieni kuljeskelukirja (Sammakko 2020). 

Niemelän ja Leena Lumpeen Milja-tietokuvakirjasarjassa käsiteltiin lapsen ja luonnon sekä puutarhan arkista suhdetta. Yhteistyössä Mia Röngän ja Sanna Pelliccionin kanssa tehdyssä Nähdään majalla -sarjassa  lapset tutustuvat lähiluontoon uteliaasti ja monipuolisesti. 

Parhaan tuntuman ympäröivään luontoon saa
työntämällä varpaat siekaielmatta ruohoon ja multaan.
 Emmi Jormalaisen kuvitusta Reetta Niemelän kirjaan
  Pieni kuljeskelukirja (Sammakko 2020). 

Niemelän toisessa tämän kevään uutuudessa, lasten tietokirjassa Älä vihaa minua. Kirjeitä ihmisille (kuv. Sanna Pelliccioni, Karisto), ihmisten eri syistä vihaamat tai inhoamat eläimet, vieras- tai tulokaslajit  –  puolustavat olemassa oloaan. 

Tähän kirjaan olisin kaivannut vielä oman kotipuutarhani vallanneiden kahden vähemmän miellyttävän tulokkaan, lehtokotilon ja espanjansiruetanan, puolustuspuhetta…

Kuvakirja meditatiivisena elämyksenä

Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur ja tähti, 33 sivua, Tammi 2019.

On kuvakirjoja ja KUVAKIRJOJA. 

Kaisa Happosen & Anne Vaskon Mur-kuvakirjasarjan kirjat kuuluvat jälkimmäiseeen kastiin.

Niiden näennäinen yksinkertaisuus hämää: tekstiä on vähän ja kuvitushahmot ovat äärimmäisen pelkistettyjä ja ikonisia, tuttuja jo vanhoista kansansaduista. 

Happosen tarinat ja Vaskon kuvitus kietovat sekä lapsen että kirjaa ääneen lukevan aikuisen turvalliseen syliinsä. Anne Vasko on tavoittanut jykevien eläinhahmojen  katseeseen suuria, tärkeitä tunteita ja mielenliikahduksia. 

Toivoisin Mur-kuvakirjasarjan olevan monille kotimaisille kuvakirjan tekijöille, uusille ja vanhoille, kannustava esikuva ilmaista näennäisen pienessä tilassa paljon ja antaa tilaa myös lukijan ja kuulijan tulkinnoille. 

Mur ja tähti on komea päätösosa pienen Mur-nimisen karhunpennun kasvutarinalle. 

Se on turvallisuuden tunnetta ja rauhaa huokuva kuvakirja, jonka lukeminen tyynnyttää ja lohduttaa monia ikään, taustaan ja elämänkokemukseen katsomatta tässä yhä epävarmemmassa ajassa ja arjessa. 

Maailman avaruus ja äärettömyys tulevat komeasti esille
Anne Vaskon eri perspektiivejä vaihtelevassa kuvituksessa. Vaskon
kuvitusta Kaisa Happosen tekstiin kuvakirjassa Mur ja tähti (Tammi 2019) 

Mur ällistelee yhdessä muiden karhujen kanssa ääretöntä tähtitaivasta. 

Hiljaisuudessa halu sanoa jotain voi 

kasvaa mahdottoman kokoiseksi. Tähtiä tuijotettiin hiiskumatta,  

Mutta Murin teki mieli sanoa vaikka mitä.

Murin yritys päästä tähtien tasalle epäonnistuu.
Sininen on kuvituksessa hallitsevan suggestiivinen
mutta  samalla rauhoittava. Anne Vaskon
kuvitusta Kaisa Happosen tekstiin
kuvakirjassa Mur ja tähti (Tammi 2019) 

Karhu huolestuu, näkee taivaalta pudonneen tähden (joka todellisuudessa  taitaa olla vain veteen heijastuva tähden kuvajainen). Se ryhtyy miettimään suuria kysymyksiä alusta ja lopusta, kaiken hiipumisesta ja luonnon kiertokulusta. 

Se kiipeää vanhan kuusen latvaan, mutta pettyy, kun ei voikaan tavoittaa tähtiä. 

Viisas pöllö kertoo hiukan lakoniseen tyyliinsä elämän kiertokulusta, tähdistä  ja siitä, että niiden valo näkyy vielä pitkään senkin jälkeen, kun ne ovat sammuneet. 

Yksinkertaiset hahmot luovat turvallisuuden tunnetta.
Anne Vaskon kuvitusta Kaisa Happosen tekstiin
kuvakirjassa Mur ja tähti (Tammi 2019)

Mur juttelee emonsa, Ison, kanssa:

Mur kiiruhti Ison luokse. 

Se kaivoi itselleen paikan Ison kyljestä. ”En halua, että aika loppuu” 

Minä haluan olla sinun kanssasi niin pitkään, 

että viimeinenkin tähti sammuu”,  

Mur kuiskasi. ”Niin minäkin sinun”, Iso sanoi. 

Elämän, rakkauden ja kuoleman symbolit ovat
jykeviä. Anne Vaskon kuvitusta Kaisa Happosen
tekstiin kuvakirjassa Mur ja tähti (Tammi 2019) 

Kuulin äskettäin kiittävää palautetta Mur-kirjoista esikouluopettajana työskentelevältä ystävältäni, jonka ryhmässä on myös maahanmuuttajalapsia ja erityislapsia. 

Hiljattain Suomeen tulleet lapset ovat kuunnelleet Mur-kirjoja Lukulumo-kuvakirjapalvelun kautta omalla kotikielellään. 

Kirjoja on kuunneltu ja luettu kerta toisensa jälkeen, ne ovat herättäneet keskustelua ja kiinnostusta.

Mur ja tähti -kuvakirjaa ja kahta edeltävää Mur-kirjaa voi hyvin perustein luonnehtia meditatiivisiksi lastenkirjoiksi.  

Lastenkirjan ei tarvitse aina lukita yhtä tulkintaa ainoaksi oikeaksi. 

Parhaimmillaan niitä voi lähteä lukemaan omaa elämänkokemustaan vasten. Jokainen tulkinta on oikea. 

Hyvin vaivihkaisesti tekijät kirjan esilehdellä ja sisäkannen viimeisellä aukeamalla sitovat tarinaan myös ekologisen ulottuvuuden.

Mur-kirjat tavoittavat myös poikkeuksellisen tunnistettavasti suomalaisen kansanluonteen ja yhteyden luontoon. Kiinnostavaa on sekin, että kirjat ovat herättäneet kiinnostusta myös ulkomailla.

10. luukku: Joulun taika syntyy yhdessäolosta

Tracey Corderoy & Tony Nerl: Hotelli Jouluntaika, suomentanut Raija Rintamäki, 25 sivua, Kustannus-Mäkelä 2018. 

Karhu on virittäytymässä rauhalliseen joulunviettoon, kun sen kotipihaan tulee kovalla ryminällä Sammakko. 

Sammakko ilmoittaa olevansa valmis kokemaan joulun taikaa. Sillä on mukanaan hotellin hulppea mainos, joka lupaa unohtumattoman joulun. 

Karhu saa yllätysvieraan. Sammakko uskoo tulleensa
Hotelli Jouluntaikaan joulunviettoon. Tony Nealin
kuvitusta Tracey Corderoyn kuvakirjatekstiin
Hotelli Jouluntaika (Kustannus-Mäkelä 2018). 

Karhu hoksaa, että Sammakko on erehtynyt paikasta. 

Näyttäviin erikoistehosteisiin panostava hotelli Jouluntaika on jossakin ihan muualla.

Mutta ystävällinen Karhu tekee parhaansa ja päättää ottaa haasteen vastaan järjestää Sammakolle unohtumaton joulu.

Sammakon nukkuessa Karhu selasi esitettä.  

”Laulava puu” se henkäisi. ”Ääntä nopeampi kelkka? Niitä ei kyllä täältä löydy!” 

Mutta sitten se katsoi pientä kuorsaavaa nyyttiä, joka uneksi joulun ihmeestä. 

”Eiköhän tässä jotain keksitä!”

Teknisten jouluvalojen sijasta Karhu järjestää Sammakolle
ihan luonnonmukaisen valoelämyksen. Tony Nealin 
kuvitusta Tracey Corderoyn kuvakirjatekstiin 
Hotelli Jouluntaika (Kustannus-Mäkelä 2018). 

Ja niin karhu järjestää sammakolle elämyksellisen joulun, jossa

on aitoa ihan joulun taikaa.

... ja sisäjoulukuusen sijasta Sammakko saa ällistellä
luonnon koristelemaan kuusta. Tony Nealin 
kuvitusta Tracey Corderoyn kuvakirjatekstiin 
Hotelli Jouluntaika (Kustannus-Mäkelä 2018). 

Kuvakirjan tärkein viesti kohdentuu aikuiselle: usein lapselle riittää pienet elämykset, jotka eivät maksa mitään. 

Lapsi arvostaa sitä, että saa kokea ne yhdessä hänelle läheisen aikuisen kanssa.

Vinkkejä elämänhallintaan löytyy myös lastenkirjoista

Tällä viikolla vietetään kirja-alalla Kirjalla kuntoon! -teemaviikkoa.   

Viikon aikana kustantajat ja kirjakauppiaat nostavat myymälöissään ja muissa jakelukanavissaan esiin hyvinvointia edistäviä kirjoja, kevään uutuuksia ja vähän vanhempia suosikkeja. 

Teemaviikon yhteistyökumppaneita ovat myös kirjastot ja muut   kirjallisuusalan toimijat. Teemaviikko on osa kirja-alan Kirja-Suomi 2017 -yhteistyöhanketta.

Tänään maanantaina keskitytään elämänhallintaan.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ryhdytty kustantamaan entistä enemmän lastenkirjoja, joissa näkyvät hyvinvoinnin, itsehoidon ja kasvatuksen kulloisetkin trendit. 

Tässä rouva Huun poimintoja.

Meditaatio, mielenhallinta, mindfullness:

Inkeri Eskonen, Mari Levander & Minna Roine: Ahdistus aisoihin. Lasten ahdistuneisuuden fokusoitu kognitiivinen hoito, kuv. Petra Heikkiä, Kognitiivisen psykoterapian keskus Luote Oy 2017

Elina Kauppila: Kamalan ihana päivä. Lasten mindfullness, Basam books 2016

Andrew Newman: Poika joka etsi hiljaisuutta, suom. Jenni Vehkaluoto, Basam books 2016

Andrew Newman: Iloinen noita, suom. Jenni Vehkaluoto, Basam books 2016

Byron Katie & Hans Wilhelm: Pikku-Tiikeri, onko se totta? Neljä kysymystä, jotka saavat sinut hymyilemään jälleen, suom. Jenni Vehkaluoto, Basam Books 2016

Ben Furman & Sami Myllyniemi: Onnellinen kahden kodin lapsi. Uusi tapa edistää lapsen hyvinvointia ja kotien yhteistyötä, Basam books 2016

Carl-Johan Forssén Ehrlin: Kani joka tahtoi nukahtaa: nukutussatu kaikille iltakukkujille, kuvitus Irina Maununen, suom. Ulla Lempinen, Otava 2015

Mirva Soinio: Lumotun maan rauha. Lempeä hyvänyön kirja, Basam books 2014

Eckhart Tolle: Miltonin salaisuus. Kertomus läsnäolon voimasta, Basam books 2014

Sanna Tuovinen: Satuhieronta. Läsnä olevan kosketuksen ja sadun taikaa. Kuv. 

Sanna Pellicccioni, valokuvat Mikko Törmänen, WSOY 2014

Sari Markkanen & Meri Qvist: Tipsu ja oivallusten opus, Basam books 2013, up. 2015

Jon J. Muth: Pandan zentarinoita, suomentanut Lauri Porceddu, Basam books 2012

Ben Furman: Veikka teki väärin, kuv. Liisa Kallio;  Elina kesyttää tiikerin, kuv. Virpi Talvitie, Ollin painajainen, kuv. Anne-Maria Muhonen, Lyhytterapiainstituutti 2000–2002   

Joogakirjoja lapsille

Viviann Seege & Thomas Lindberg: Lasten joogakirja Lentävä matto, suom. Oskari Uusitalo, omakustanne 2015

Paula Kiuru & Karoliina Tiilikainen: Satujoogaa. Harjoituksia ja tarinoita lapsille, WSOY 2010

Baron Baptiste & Sophie Fatus: Isä on rinkeli: joogaa lapsille ja vanhemmille, suom. Riitta Oittinen, Pieni Karhu 2007

Bell Gibbs: Joogaa lapsille. Venyttely- ja voimaharjoituksia 3–11-vuotiaille, kuv. Lucy Grossmith, suom. Iiris Kalliola, WSOY 2006

Laurent de Brunoff: Babarin joogaohjelma elefanteille, suom. Nina Toukoluoto, Perhemediat 2006

Carl Johan Forrssén Ehrlinin voittokulku maailmalla jatkuu. The Rabbit Who Wants To Fall Asleep on käännetty jo 44 eri kielelle ja se on keikkunut The New York Timesin ja Amazonin myyntilistojen kärjessä.

Tästä rohkaistuneena ruotsalainen Forrssén Ehrlin on halunnut ilahduttaa fanejaan uudella kirjalla The Little Elephant Who Wants To Fall Asleep. Se on toteutukseltaan jäniskirjan kaltainen, mutta tekijä lupaa markkinointitekstissään aiempaa enemmän variaatioita:

The second book of my sleep promoting series has the same innovative way on getting children to fall fast asleep in a loving way, and is unique in many ways at the same time. In this book, I use the sleep promoting techniques differently to appeal to even more kids and it works just as well for those who liked the Rabbit.

Kirjassa näyttää olevan nyt ensimmäistä osaa laadukkaampi kuvitus.

Muokattu 10.4.2017