Mikko Kalajoki: Almus Vinhavuorten vanki. Kuvittanut Jani Ikonen. 157 sivua. WSOY 2023.
Mikko Kalajoen lastenromaani Almus Tännetuloa terve hurmasi minut omintakeisen kielileikittelyn lisäksi viehkolla tarinallaan. Sujuvan juonen juoksutuksen ohessa siinä työstettiin myös ajankohtaisia teemoja vieraan kohtaamisesta ja vallankäytöstä.
Almus Vinhavuoren vanki jatkaa peikkopoika Almuksen sekä hänen kahden ihmisystävänsä, Inkerin ja herra Mattssonin, seikkailuja. Nyt tapahtumat keskittyvät Almuksen peikkomaailmaan Alamaahan ja sen naapuritasavaltaan Kurinaan.
Kalastusreissullaan (tai viuhtoretkellä) Almus ylittää vahingossa naapurivaltakunnan rajan ja päätyy Kurinan tasavaltaan ja sen pääkaupunkiin Neikivaan, jossa kaikki on ”kivikkoista, särmikästä, säntillistä ja ankaran pelkistettyä”.
Kildurjoki halkoo kumpaakin maata, mutta nyt Kurinan hallitsija on rakentanut patoja hidastamaan veden virtaamista.
Kurinassa puhutaan hyvin suoraviivaista kieltä, josta puuttuu ”kaikenlainen rönsyilevä leikkisyys ja hupaileva hassutteu, jotka olivat ominaisia peikkojen puheenparrelle”.
Kurinalaiset rakastavat eriskummallisia nimiä, joiden absurdius ja tyhjäntärkeys tulevat ilmi, kun hoksaa lukea nimet lopusta alkuun. Esimerkiksi Kurinan itsevaltias on Ulev Lapesti, valtakunnan raja-aseman ylipäällikkö on Iskus Isev ja vanginvartijat ovat Enev Amledav ja Ulev Lapesti.
Almus joutuu vankiselliin, mutta tukala tilanne ei sitä silti lannista.
Nokkela Almus toivoo nimittäin vankikoppiinsa huikopalaksi safaaninmunia, jotka aiheuttavat erinäisiä hermostollisia sivuvaikutuksia, kuten kikattelua, hölmöilyä, hupakointia...
 |
| Vanginvartijoilla on täysi työ pitää Almus aisoissa. Jani Ikosen kuvitus näyttää safaaninmunia nauttineen, joka paikkaan ehtivän Almuksen kikattelun, hölmöilyn ja hupakoinnin. Jani Ikosen kuvitusta Mikko Kalajoen lastenromaaniin Almus Vinhavuoren vanki (WSOY 2023). |
Inkeri ja herra Mattsson saavat peikkoagentilta tiedon, että Almus on kadonnut. He lähtevät Alamaahan peikkoagentin luotsaaman kuumailmapallon kyydissä ja tapaavat Almuksen vanhemmat, Mörserin ja Esteren, sekä sisarukset Heidenen ja Matilden.
Lukija saa tietää, että Almuksen isä on ammatiltaan halintovirkailija, joka pitää ”holhon siitä, että kaikki saavat riittävästi hellyyttä osakseen.”
Ilman halittelua ja läheisyyttä mukavastakin henkilöstä voi nimittäin tulla pidemmän päälle kiukkuinen ja kurja.
 |
| Peikkoperhe kestitsee Inkeriä ja herra Mattssonia vieraanvaraisesti. Herra Mattssonin (vas.) on kuitenkin vaikea rentoutua räyhäkässä seurassa. Jani Ikosen kuvitusta Mikko Kalajoen lastenromaaniin Almus Vinhavuoren vanki (WSOY 2023). |
Vähä vähältä Inkerille ja peikkopojille valkenee, että kurinalaisilla ei ole "aavistustakaan sellaisista seikoista kuin tasa-arvo, sananvapaus tai demokratia (joka onkin kieltämättä hieman vaikea sana)".
Lukijaa lempeästi puhutteleva kertoja selittää varmuuden vuoksi demokratian tarkoittavan ”sitä, että kansalaiset saavat päättää omista asioistaan ja erimielisyyden tullen äänestetään.”
 |
| Kurinalaistasavallan ajattelun yksituumaisuus ja yhteen muottiin puristamisen vaade havainnollistuu hyvin tässä kuvituskuvassa. Jani Ikosen kuvitusta Mikko Kalajoen lastenromaaniin Almus Vinhavuoren vanki (WSOY 2023). |
Onnelliseksi kiertyvässä lopussa Kurinan itsevaltias luopuu itsekkäistä aikeistaan laajentaa uima-allastaan. Uudessa karamellikauppiaan virassaan se saa syödä niin paljon tikkareita kuin haluaa.
Ensimmäisen Almus-kirjan muiston varassa pidin yllä aahiaista, että myös jatko-osa olisi yhtä joudukas kuin edeltäjänsä. Almus Vinhavuoren vanki onkin edeltäjänsä tavoin jäntikkä ja Kalajoen kerronta edelleen nortevaa.
Almuksen karriääri on sen verran omintakeinen, että jään odottamaan myös tämän urmakan hahmon myöhempiä seikkailuja.
Kirjan lopusta löytyy ensimmäisen osan tapaan peikkojen sanastoa.
Almus-kirjat kuvittanut Jani Ikonen tavoittaa hyvin Kalajoen lastenromaanin räyhäkkyyden. Nelivärikuvitettujen lastenkirjojen valtavirrassa Ikosen mustavalkoinen ja äärimmäisen tarkka piirrosjälki tuntuu freesiltä.
