maanantai 26. huhtikuuta 2021

Surun hiusmurtumia

















Riina Mattila: Silmät avatessa on edelleen pimeää, 184 sivua, WSOY 2021. Kansikuva Riikka Turkulainen. 

 

 




Riina Mattilan nuortenromaanin kaikkitietävä kertoja tuntuu erityisen freesiltä viime aikoina nuortenromaaneissa yleistyneen minäkertojan ja erilaisten kerrontakikkailujen jälkeen.  


Perinteiset realistiset kotimaiset nuortenromaanit ovat selvästi vähentyneet. 


Näyttää jopa siltä, että isoilla kustantamoilla olisi tarkat kiintiöt niiden suhteen. 

 

Se on harmi, sillä nuoruuden kuvaus ansaitsee erilaisia ääniä. 


Spekulatiivisen fiktion, säeromaanien, historiallisten nuortenromaanien, dekkarien ja chick litin rinnalla tarvitaan mielestäni edelleen realistista, välillä jopa vereslihaan asti kipeää tekeviä nuoruuden tuntoja kiteyttävää nuortenkirjallisuutta.  


18-vuotiaat Vilja ja Joel ovat tunteneet toisensa pienestä saakka. 

 

Joelin sisällä kytee kuitenkin kaaos, se on 

 

 – – kahteen päinvastaiseen suuntaan keuliva raivo-olento, joka piti häntä otteessaan ja ohjaili häntä kuin pattereilla toimivaa lasten lelufiguuria. Lopulta noiden kahden suunnan välinen matka oli kasvanut niin suureksi, että Joel eksyi. – – 

 

Vilja tarkkailee Joelin muuttuvaa käytöstä. 


Hän tunnistaa ”silmiin ilmaantuvan hetkellisen taittovirheen” ja useamman sekunnin viiveet reagoida todellisuuteen. 


Välillä Vilja suorastaan riehaantuu ystävänsä tummien jaksojen alta pilkistävistä tuttuuden tunteista.

 

Joelin käytökselle löydetään selitys, kaksisuuntainen mielialahäiriö. 


Pojan äidille diagnoosi ei tule yllätyksenä, sillä hänen veljensä on kärsinyt samoista oireista.


Mattilan romaanin erityisenä ansiona on perhekuvaus. 


Realistisissa nuortenromaaneissa on jo pitkään kuvattu kliseisesti traumatisoitunutta, turtaa perhettä tai vanhempien kyvyttömyyttä huomata oman elämänkipuilunsa ohessa nuoren hätää ja avun tarvetta.


Sekä Joelilla että Viljalla on fiksut ja välittävät vanhemmat, jotka pystyvät keskustelemaan kipeistä aiheista yhdessä lastensa kanssa.


Erityistä kiitosta ansaitsee myös Joelin ja psykoterapeutin välisten keskusteluiden luontevuus. 


Nuorten mielenterveyteen liittyviin häiriöihin haetaan ja saadaan nuortenkirjoissakin jo yhä enemmän apua terapiasta, mutta harvassa kirjassa terapiaprosessia tuodaan näin konkreettisesti esille. 

 

 

Mattila käyttää tehokkaita kielikuvia: 


Asvaltti tuntuu joustavan jalkojen alla kuin trampoliinin pinta.
 
Mun sisällä pulppuaa. Niin kuin poretabletti olisi vesilasin sijaan mun vatsassa ja aivoissa.


Sivulta 67 alkava kohtaus Viljasta ja Joelista on tavattoman kaunis sekä luonnon että ihmissuhteen kuvauksessa. 


Lukuun kiteytyy oivaltavasti ystävyyden kerroksellisuuden lisäksi Viljan lisääntyvä huoli Joelin muuttumisesta. 


Luontopolulla Joel huomaa häilyvänsä.

Viljan kantapäät osuvat jäisille pitkospuille tiheämmin kuin hänen ja kuulostavat laiskan tikan nokan tikitykseltä. Joelin jalat tuntuvat irrallisilta, kehoon kuulumattomilta lihaspaloilta, joihin jokin painava on tarrannut kiinni. Kengänpohjat haukkaavat pitkospuiden pintaa jokaisella askeleella, niin kuin niiden pohjissa olisi jääpiikit. Silmät ovat nukkumattomuudesta raskaat, vaikka Joel yrittää ajatella asian olevan toisin. 


Minun sisäinen kelloni on rikki, Joel oli kirjoittanut yöllä muistikirjaansa. – –   

 

Lainauksia Joelin muistikirjasta on riittävän vähän. 


Romaanin lopussa niiden tilalle tulevat Viljan päiväkirjamerkinnät. 


Toimittaja Arla Kanervan Helsingin Sanomien haastattelussa Mattila kertoo, että  on joutunut kohtaamaan hyvän ystävänsä itsemurhan. Kokemukset ovat olleet kirjan lähtökohtana, vaikka romaani perustuukin vain löyhästi ystävän tarinaan. 


Myös esikoisnuortenomaani Järistyksiä (WSOY 2018) ja Eloonjäämisoppi (Kosmos 2019) pohjaavat osin Mattilan omiin kokemuksiin.  





 

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Lukutoukkia yökoulussa ja kirjastossa







Anna Taube & Elli Bruder: Lukutoukat yökoulussa. Suomentanut Seija Kallinen. 39 sivua. Mäkelä 2021. 

 

Marko Hautala: Lauri Luu ja riivattu lukukoira. Kuvittanut Broci. 70 sivua. Haamu 2021. 

 





Lukemaan opettelun alkuun suunnatuissa helppolukuisissa lastenkirjoissakin on nyt hoksattu nostaa lukemaan innostaminen juonen tasolla enemmän esille.

 

Saksalaisessa Lukutoukat yökoulussa -kirjassa Eelin luokka viettää vähän erilaista koulupäivää. 

Yökoulu jännittää kaikkia luokkakavereita, mutta jännitys lieventyy sopivasti, kun opettaja lukee kaikille hauskaa kirjaa. 


Lapset ovat ottaneet yökouluun myös omia kirjoja, joita kaikki saavat selailla. 

 

Kirjatiikeri-sarjan helpoimmat kirjat on tavutettu suuraakkosin.  



Parhaimmillaan lukutaitoa vasta opettelevan lapsen
helppolukuisen kirjan aukeama on näin yksinkertainen.
Elli Bruderin kuvitusta Anna Tauben tekstiin
lastenkirjassa Lukutoukat yökoulussa (Mäkelä 2021).  




Alakoulussa lukemaan opettelu aloitetaan nykyisin pienaakkosten avulla, mutta esiopetuksessa käytetään suuraakkosia. 


Myös moni jo ennen koulun alkua lukemaan opetteleva lapsi saattaa aloittaa lukemisen suuraakkosten avulla.

 

Mäkelän valikoimissa on kotimaisista kustantamoista ylivoimaisesti suurin valikoima vaikeustasoltaan riittävän monipuolista helppolukuista kirjallisuutta lukutaidon alkuun. 



Useampi oppilas rauhoittuu nukkumaan kirjaa lukemalla. 
Elli Bruderin kuvitusta Anna Tauben tekstiin 
lastenkirjassa Lukutoukat yökoulussa (Mäkelä 2021).



Lukutoukat yökoulussa -kirjan jokaisella aukeamalla on vain muutama lyhyt virke ja kuvitus tukee aina tekstiä.     

 

Lukutaitoaan vasta hapuilevasti ja usein myös ponnistelujen kautta haltuun ottava lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia. 


Siihen vaiheeseen tarvitaan juuri tällaista konstailematonta kirjallisuutta, jossa ei vielä kikkailla kovin kummoisella juonen juoksutuksella tai kielen vivahteilla. 


Niiden aika tulee myöhemmin, kun lukeminen sujuu jo ilman kangertelua.

 

Kauhukirjailijana tunnettu Marko Hautala laajentaa repertuaariaan nyt myös lastenkirjallisuuteen. 

 

Lauri Luu ja riivattu lukukoira kertoo lukemiseen vastentahtoisesti suhtautuvasta Lauri-pojasta. 


Kun Lauri ottaa kirjan käteensä, kirjaimista tulee muurahaisia ja päätä alkaa kivistää. Lauri ei ole puhunut asiasta edes isälleen.



Näin ankarasti Lauri vastustelee ensin kirjastoon 
lähtöä! Brocin kuvitusta Marko Hautalan lastenkirjaan
 Lauri Luu ja riivattu lukukoira (Haamu 2021). 

 


Isä yrittää houkutella Lauria kirjastoon lukemaan lukukoiralle, Lukulampulle. Lukulamppu on saanut koulutusta amerikkalaisessa lukukoira-akatemiassa. 

 

Ensimmäisessä kerroksessa oli kirjoja, tietokoneita ja lainauslaitteita. Lauri inhosi kirjaston hajua melkein yhtä paljon kuin Lukulampun hengitystä. 

 

Joka puolella oli lukevia ihmisiä, jotka eivät nostaneet katsettaan, kun Lauri ja isä kävelivät heidän ohitseen. He vain seisoivat tai istuivat kirja kädessään, aivan kuin Lauria ei olisi ollut olemassakaan. Se oli pelottavaa. Hän ei ymmärtänyt, miksi ihmiset keskittyivät lukemiseen, vaikka he olisivat voineet tehdä mitä tahansa muuta.

 

Kun sopiva kirja löytyy, Lauri ei malta lopettaa
lainkaan lukemista. 
Brocin kuvitusta Marko Hautalan
lastenkirjaan 
Lauri Luu ja riivattu lukukoira (Haamu 2021).

 


Salaperäinen nainen antaa Laurille mystisen kirjan, mutta kieltää lukemasta viimeistä sivua ääneen.

 

Hän laski katseensa kirjaan. Kirjaimet alkoivat liikkua heti. Ne kuhisivat kuin muurahaispesässä. Lauri pelkäsi, että päänsärky ja silmien kutina alkaisivat minä hetkenä hyvänsä.


Tällä kertaa tapahtui jotakin aivan ihmeellistä. Kirjaimet pysähtyivät. Ne asettuivat kiltisti suoriksi riveiksi paperille. 

 

Lauri lukee tietysti myös sen kielletyn viimeisen sivun ja kirous sinkoutuu kirjastosta valloilleen: Lukulamppu-koiraan tarttuu riivaus ja se saa lukukauhun!

 

Hautala punoo tihentyvään juoneen sopivasti huumoria ja kauhun kierrettä. 


Hän on piilottanut tarinaan tunnistettavia myös aikusiille kauhukirjallisuuden ystäville. 


Brocin kuvituksessa on punasilmäisiä pääkalloja ja salamyhkäisen kellarin kalseutta.  


Lisää kirjoja, joissa lapsella tai nuorella on haasteita lukemisen kanssa:


Mia Malmi: Leijonatarinoita erityisille lapsille, kuv. Anja Reponen, Otava 2020


Jaana Levola: Käppänät, Avain 2019


Satu Heinola: Mirkka ja meri, kuv. Mira Mallius, Enostone 2019 


Seija Helander & Anne Stolt: Hirmuinen sanahiiri, Tauno ja Nelli -sarja, osa 2. Avain 2018


Markus Ikola: Jasu-sarja: Pöljiä päiviä; Toheloa toimintaa, Karisto 2018, 2020 


Marjut Brunila: Immu ja salattu saari, Myllylahti 2019


Ville Tanttu: Tiikerisydän, WSOY 2012


Marita Lindquist: Tuuti ja pahankurinen B, kuv. Ilon Wikland, suom. Tuula Ikonen, WSOY 1973 




 

tiistai 20. huhtikuuta 2021

Museoissa sattuu ja tapahtuu... kaikenlaista









Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museomysteeri, 37 sivua, Nemo 2020.

Jens Lapidus & Gustaf Lord: MuseokeikkaTillilän liiga -sarja 1, suomentanut Säde Loponen, 94 sivua, Karisto 2021.

 

Ninni Oljemark: Museo kaikilleTouhukaverukset-sarja, suomentanut Marjo Lemponen, 36 sivua, Otava 2020.



 

 

Korona-ajasta johtuvien rajoitusten vähittäinen purkaminen aiheuttaa  varmasti pian suoranaisen ryntäyksen Suomen museoihin. 

 

Siksi nyt on hyvä hetki perehtyä myös uusiin museoaiheisiin lastenkirjoihin.

 

Lastenkirjallisuudessakin voi jo nimittäin puhua pienimuotoisesta museobuumista. 

 

Elina Kuorelahden ja Nunnu Halmetojan Myseomysteeri on jopa saanut yhteistyökumppanikseen Suomen museoliiton perustaman suomalaisten museoiden yhteisen Museokortti-palvelun. 




Kadonneen tähtitieteilijän mysteeriin etsitään vastausta myös
Sederholmin talon Lasten museosta. Nunnu
Halmetojan kuvitusta Elina Kuorelahden tekstiin
kuvakirjassa Museomysteeri (Nemo 2020).

 


Samoilta tekijöiltä on aiemmin julkaistu Museoseikkailu (Nemo 2019), jossa nopeatempoisen tarinan kupeessa tutustuttiin Helsingissä Ateneumin taidemuseoon, Luonnontieteelliseen museoon ja Teatterimuseoon sekä Turussa Turun linnaan ja Aboa Vetus & Ars Nova -museoon.

 

Museomysteerissä seikkailevat edellisestä osasta tutut kolme lasta, jotka esiintyvät tarinassa boheemisti sukunimillään Metso, Koponen ja Salvio. 


Oppaana heillä on savoa letkeästi haastava virkeä, tubettamista harrastava Aane-mummo.


 

Matka jatkuu Helsingistä Tampereelle Vapriikin
 museokeskukseen. 
Nunnu Halmetojan kuvitusta Elina 
Kuorelahden tekstiin kuvakirjassa Museomysteeri (Nemo 2020).


Aane hälyttää lapset Helsingin Tähtitorninmäen observatorioon. Tähtitieteilijä Argelanderin haamu on nimittäin kadonnut. 


Nelikon tutkimukset jatkuvat Sederholmin talon Lasten museossa, mistä matka etenee Tampereelle Vapriikin museokeskukseen. 


Kadonnut Argelander löytyy lopulta kauppias Sederholmin kanssa pelimuseon videopelistä! 


Nunnu Halmetojan kuvituksessa on ilmeikkäitä hahmoja. Vauhti ja liike näkyy usein myös kuviin piirrettyinä vauhtiviivoina. 

 

Tekstiä on kuvakirjaformaattiin nähden paljon ja lukijan huomio kiintyy historiallista tietoa ja museokohteita enemmän nelikon hieman poukkoilevaan koohotukseen. 


Knoppitietoa historiasta tai muita triviaaleja pikkufaktoja löytyy pieninä nostoina muutamilta aukeamilta hieman vaikealukuisina nostoina, mutta selkeää logiikkaa niistä ei löydy. 


Olisin toivonut, että Museokortti-yhteistyöstä olisi sukeutunut hieman jäsennellympi ja monikäyttöisempi lasten museokirjojen sarja. 


Takakannesta löytyy 10 museohaastetta lapsille ja linkki museopuuhiin.

 

Ruotsalaisen Ninni Oljemarkin kuvakirja Museo kaikille antaa nimellään vihjeen kansalaisaktivismista tai osalistavasta asukastoiminnasta. 


Kyse on kuitenkin varsin tavanomaisesta leikki-ikäisten kuvakirjasta. 







 

Touhukaverusten ulkoilmamuseossa on näin 
yhteisöllinen tunnelma!
Ninni Oljemarkin kuvitusta
kuvakirjaan Touhukaverukset: Museo kaikille!
(Otava 2020). 

 


Nalle, Kani ja Susi ovat touhukaveruksia. Villisika on maalannut omasta mielestään niin hienon taulun, että päättää perustaa sitä varten oman museon! 


Avajaisten alla villisika kuitenkin empii: mikä olisi sopiva pääsymaksu ja millaiset säännöt olisivat tarpeen, jotta hieno maalaus ei turmeltuisi. 


Touhukaverukset päättävät perustaa kaikille avoimen museon, jonne kaikki saavat tuoda omia taideteoksiaan näytteille. 


Villisikakin hoksaa muiden eläinten iloa sivusta seuratessaan, että taidetta ei pidä kahlita liioilla säännöillä. 

 

Oljemarkin värikäs, paperin pintaan jäävä yksiulotteinen digikuvitus on selkeää, mutta tyyli ei juurikaan eroa monista muista hyvin samankaltaisista kuvituksista.  

 

Tarinan kupeessa annetaan vinkkejä askarteluun ja kirjan lopusta löytyy tietoa väriopista, sormivirkkauksesta ja ohjeistetaan omien tarrojen tekoon.

 

Sarjassa on aiemmin ilmestynyt Yllätysjuhlat. 

 

Kariston uudessa helppolukuisen Tillilän liiga -sarjan avauksessa tapahtumat huipentuvat koululuokan vierailuun Tosimodernissa museossa. 

 

Ruotsalainen Jens Lapidus tunnetaan Suomessakin entuudestaan dekkareistaan ja nyt hän laajentaa tuotantoaan myös lasten dekkareihin. 

 

Lapiduksen rap-vaikutteet ja yhteiskunnallisen kuvauksen rosoisuus näkyvät myös Museokeikassa

 

Joonatan on omissa oloissaan viihtyvä ja keksintöjä kehittelevä alakoululainen, jolla ei ole lainkaan parasta kaveria… kunnes luokalle tulee uusi reteä poika, Zasha, jolla on taito puhua kaikki pyörryksiin.  


Poika on selvästi nähnyt elämää ikäänsä enemmän. 


Zashan isä ”on jumissa paikassa, josta ei pääse pois”. 


Zasha tuntee myös kadulla kerjäävän Sofian ja kantaa huolta tämän voinnista. 


Pojan oikeustajua vastaan sotii myös luokan isokokoisimman pomottajan, Pallo-nimisen tytön, yliolkainen tapa viskoa kiusattaviaan pyyhekumin palasilla. 


 

Ennen näyttelyyn tutustumista oppilaat osallistuvat
museon työpajaan, jossa opetellaan kehystämään.
Gustaf Lordin kuvitusta Jens Lapiduksen lastenkirjaan
Tillilän liiga: Museokeikka (Karisto 2021). 



Ystävysten neuvokkuus ja hyvät hoksottimet ovat tarpeen kun Tosimodernin museon vetonaula, kultainen kurkku, on vaarassa joutua rosvojen kynsiin. 


Sovinnollisessa loppuratkaisussa Tillilän liiga saa vielä uuden jäsenen. 


Gustaf Lordin kuvituksessa on sarjakuvamaista karrikointia. Ruotsissa helppolukuisissa lukemaan opettelun alkuvaiheeseen sopivissa lastenkirjoissa on nykyisin jo säännönmukaisesti runsas ja yksityiskohtien kyllästämä kuvitus.  




 

 

Lisää lastenkirjoja museoista:

 

 

Lena Eriksson, Landon Sjödin, Helena Sjödin Landon, Sara Älgå Bodegård,   Alexander Kateb & Stina Wirsén: Linnuntietä taiteeseen: taidekirja lapsille ja tiedonhaluisille aikuisille Ruotsin kansallismuseon kokoelmista, suom. Jaana Nikula, Lilla Piratförlaget 2020

Saana Saarinen: Kauppaleikki muuttuu todeksi: Tarinoita seikkailuista Suomen linnoissa, Elpo 2019

Elina Jasu, Marko Laihinen & Markus Rantanen: Maestro Markus & Fiktio Fakta: Kansanmusiikin kyydissä! Puukenkki 2020 / Laitilan Kauppilan umpipiha 

 

Lisa Gillespie: Museoiden salaisuudet. Maailman kiehtovimmat museot ja niiden salatut aarteet, suom. Mika Oksanen, Readme.fi 2020

 

Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museoseikkailu, Nemo 2019  / Helsinki: Ateneumin taidemuseo, Luonnontieteellinen museo, Kaapelitehtaan Teatterimuseo, Turku: Turun linna, Aboa Vetus & Ars Nova -museo 

 

Janina Ahlfors, Minna Honkasalo & Päivi Arenius: Muumimuseokirja, WSOY 2019

 

Martin Handford: Missä Vallu? Päivä museossa. Etsi yli 500 eroavaisuutta, suom. Terhi Leskinen, Mäkelä 2019

 

Sari Kanala: Luotsikadun nallesairaala, Avain 2018 / Helsingin Luotsikadulla sijaitseva nallesairaala ja -museo

 

David Glover & Tim Hutchinson: Mysteerien museo, suom. Teemu Hurmerinta, Lasten Keskus 2016

 

Katariina Heilala, Maiju Tuisku & Päivi Arenius: Päivä Kansallismuseossa. Historia on tässä! Tammi 2016

 

Eija Aarnio, Mari Alijoki, Anna Luhtala, Anja Olavinen, Ira Westergård: 

Lasten oma taidekirja / Barnens konstbok / Art book for children, Tammi 2015

/ Ateneumin, Sinebrychoffin taidemuseon ja Kiasman kokoelmien taidetta 

 

Anna Finnilä, Jere Jäppinen, Elina Kallio, Hilkka Vallisaari: Melkoinen museoretki, kuv. Christel Rönss /  Helsingin kaupunginmuseo 2011

 

Kirsti Manninen & Inge Löök: Museohiirten aikamatka: Muselmössens tidresa, Itä-Uudenmaan museoyhteistyryhmä 2010 

 

Katri Kirkkopelto: Muusan ja Maestron taideseikkailu, WSOY 2008

 

Marjatta Levanto & Julia Vuori: Nykytaide suurin piirtein, Otava 1998 / Kiasman kokoelmat, Helsinki

 

Sirkka Muurela, Pirkko Ojala, Jaakko Ojala: Oiva Waldemarin jouluretki, Harjulan kilta 1995 / Emil Cedercreutzin taiteilijakoti Harjavallassa


Marjatta Levanto & Julia Vuori: Tunnetko? Lasten Ateneum, Ateneumin ystävät 1992, myös ruotsiksi

 

Minerva Keltanen & Nadja Sarell: Putto, Putti ja Putte Sinebrychoffin taidemuseossa, Valtion taidemuseo 2007 

 

Salme Saure & Virpi Talvitie: Auroran koiraa katsomassa ja muita museoretkiä Helsingissä, Otava 1992

perjantai 16. huhtikuuta 2021

Koskaan ei voi tietää, mitä metsässä tapahtuu











Malin Kivelä, Martin Glaz Serup & Linda Bondestam: Om du möter en björn, 40 sivua, Förlaget 2021.

 

 





Kevään täräyttävin kuvakirja taitaa olla tässä.

 

Om du möter en björn opastaa ilmitasollaan lasta siihen, kuinka on viisasta toimia, jos jostain syystä sattuu kohtaamaan karhun metsässä.

 

Kirjan voi lukea myös filosofisena oppaana arvaamattomaan ja äkkikäänteiseen elämään. 

 

Kaikkea sattuu ja tapahtuu. 

 

Kaikkeen ei ehkä voi itse vaikuttaa, mutta asenne ratkaisee.

 

Malin Kivelä ja tanskalainen Martin Glaz Serup ovat yksissä tuumin tehneet tiiviin tekstin, josta kaikki turha on karsittu pois. 

 

Kerronta etenee lyhyinä virkkeinä, mutta lakonisuuden tuntu taittuu välillä hellyttäviin, lohduttaviin toteamuksiin. 

 

Kuvittaja Linda Bondestam on uudistanut tyyliään. 

 

Hän on tarttunut nyt vesiväripensseliin. Tunnistettavaa bondestamilaisuutta  ovat pitkän huiskeat puunrungot ja mystinen miljöö, jotka tekevät kunniaa John Bauerin satujen metsäkuvastolle.




Erämaa toivottaa pikkulapsen tervetulleeksi.
Linda Bondestamin kuvitusta Malin Kivelän ja
Martin Glaz Serupin tekstiin kuvakirjassa
Om du möter en björn
(Förlaget 2021). 

 


Aloituskuva pikkuruisesta retkelle lähtevästä lapsesta ja lapsen rinnalla jättimäisestä mustikan varvusta viittaa tulkintani mukaan Elsa Beskowin kuvakirjoihin. Karhu-kuvakirjan koko on myös tismalleen sama kuin Beskowin klassisissa kuvakirjoissa! 

 

Silmälasipäinen lapsi ja tummanruskea, möhkälemäisen iso ja valppaasti ympäristöään tarkkaileva karhu muodostavat tehokkaan kontrastisen kaksikon. 

 

Bondestam käyttää useilla aukeamilla lastenkirjallisuuden kuvituksessa toisinaan hyödynnettyä ekonomista kuvakerrontaa, jossa  keskushenkilöä kuvataan eri toimissa ja tilanteissa samassa kuvassa.


 

Lapsen vikkelyys ja uteliaisuus todentuu aukeamalla
monina eri toimintoina. Linda Bondestamin kuvitusta
Malin Kivelän ja Martin Glaz 
Serupin tekstiin kuvakirjassa 
Om du möter en björn (Förlaget 2021). 



Piinaavan jännittävä lataus seestyy loppua kohden. 


Aukeama, jossa kuvataan rauhallisesti lapsesta poispäin askeltavaa kontiota, joka ei selvästi ole lainkaan kiinnostunut eväänsä ja retkivarusteensa ympäri metsää levittäneeseen retkeilijään, on  erityisen hieno ja kirjan lukijakin huomaa tasaavansa nyt hengitystään, kun vaaran tunne väistyy.


 

Turvalisuuden tunnetta vielä vahvistaa entisestään seuraava aukeama, jossa lapsi kipittää helpottuneena kohti sivilisaatiota ja parkkipaikkaa. Vasemmalle jää lapsen juoksua loitommalta tarkkaileva karhu, joka puhaltaa suurta purukumipalloa. 

 

Mutisiko joku jotain siitä, että karhut eivät söisi purukumia? Kuka tietää… 


 

Linda Bondestamin kuvitusta Malin Kivelän ja Martin Glaz 
Serupin tekstiin kuvakirjassa Om du möter en björn 
(Förlaget 2021). 

 

 

Tärkeä huomio löytyy myös ennen sisäkansia. Siellä muistutetaan ystävällisesti, että jääkarhun kohtaamiseen eivät edelle esitetyt ohjeet päde lainkaan. 

 

Lopullisen totuuden saa kuitenkin sanoa karhu. Takakannessa se mörisee turhautumisensa siihen, että aikuiset ovat niin haltioissaan metsästä ja villistä luonnosta ja sen eläimistä. 

 

De vuxna säger att björnar är lika rädda för dig som du för dem. 

 

Men är det sant?


Maistiaisen kirjan tunnelmasta voi katsoa YouTubesta


Kuvakirja ilmestyy syksyllä myös suomennoksena Teoksen kautta. 

 

Punni-palkintoraati ei kavahtanut lastenkirjan vaikeaa aihetta

 

Punni-logo © Jani Ikonen


















Lastenkirjainstituutin Punni-kirjallisuuspalkinnon 2021 on hetki sitten saanut Maria Lassilan ja Maria Viljan esikoisteos Eeva ja Harmaakaapu (Karisto 2020). 


Raati perusteli valintaansa mm. seuraavasti: 

Eeva ja Harmaakaapu on rohkea ja tärkeä avaus. Kirja tarttuu rohkeasti hyvin harvoin lastenkirjallisuudessa käsiteltyyn aiheeseen, läheisen itsemurhaan. Kirja lisää ymmärrystä vaikeasta ja herkästä aiheesta, joka koskettaa tuhansia perheenjäseniä ja läheisiä. 


Kunniamaininnan saivat Elina Kilkun nuortenromaani Ihana tyttö (Bazar 2020), Reetta Niemelän ja Sanna Pelliccionin tietokirja Älä vihaa minua (Karisto 2020) sekä Miikka Pörstin ja Anne Vaskon kuvakirja Gorilla (S&S 2020).


 

Palkintoraatiin kuuluivat kirjastopalvelupäällikkö Jarna Hara, Celian suunnittelija, lasten- ja nuortenkirjallisuuden kokoelmavastaava Marjo Kauttonen,  luokanopettaja, lastenkirjabloggari Kia Raevaara ja yhdeksäsluokkalainen nuorisojäsen Helmi Pellikka. Raadin puheenjohtajana toimi Lastenkirjainstituutin Lukemo-sivuston tiedottaja Lotta Luukila.

 

 

 

                                                 ********

 


Punni-palkinnon julkistuksen ajankohta on osuva: lasten- ja nuortenkirjojen vuotuinen tarjonta on nykyisin niin monipuolista ja runsasta, että siitä riittää kiinnostavia nostoja vielä seuraavankin vuoden puolelle.   


Erityisen hienoa on se, että Punni-palkinto osui tänä vuonna nimenomaan esikoistekijöille. 

 

Myös kustantamo Karistoa on kiittäminen paitsi rohkeudesta ottaa näin vaikeaa aihetta käsittelevän tekstin kustannusohjelmaansa niin myös siitä, että kustantamo on onnistunut löytämään kuvittajaksi Maria Viljan kaltaisen omintakeisen ja rohkean tekijän, joka ei ole jähmettynyt haastavan aiheen edessä.

Eeva ja Harmaakaapu on arvioitu Lastenkirjahyllyssä viime vuoden lokakuussa Ihana tyttö maaliskuussa ja Gorilla lokakuussa

 

Lastenkirjahylly onnittelee lämpimästi Maria Lassilaa ja Maria Viljaa sekä kunniamaininnan saaneita kuvittajia ja kirjailijoita.