Ei kiire minnekään

Riina Katajavuori & Hannamari Ruohonen: Kielo loikoilee, 25 sivua, Enostone 2020.

Aikuisten ja lasten käsitys ajasta, joutilaisuudesta ja kiireestä on usein erilaista.

Riina Katajavuoren ja Hannamari Ruohosen kuvakirja kertoo äidin ja tyttären erilaisten toiveiden ja tarpeiden ristiriidasta lempeästi ja koskettavasti.

Äidin lukemassa iltasatukirjassa tiikerikin loikoilee. Hannamari
 Ruohosen kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa 
Kielo loikoilee (Enostone 2020). 

Äiti haluaisi Kielon nukahtavan iltatoimien jälkeen nopeasti, jotta hän pääsisi viettämään vähän omaa aikaa. 

Tytär haluaa kuitenkin loikoilla äidin kainalossa, mutta äidin mielestä on pysyttävä aikataulussa. 

Kielo pitää loikoilusta ja jouten olosta niin paljon, että toivoo sitä lisää syntymäpäivälahjaksi!

Arkisia perheenjäsenten välisiä helliä hetkiä ei voi 
koskaan kuvata lastenkirjoissa liikaa. Hannamari
 Ruohosen kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa 
Kielo loikoilee (Enostone 2020). 

Kuvakirja muistuttaa aikuiselle, kuinka tärkeää on joskus pysähtyä lapsentahtiseen aikaan, jossa hoppu tärvelee monta arkista elämystä.

Kirjan takakannesta löytyy 6-vuotiaan down-pojan, Toivon, vahva suositus: 

"Paras kirja ikinä!"

Hyvin pienin vedoin Hannamari Ruohonen on luonut Kielo-tytön piirteet, jotka voi – halutessaan – tulkita  downin syndroomaan kuuluviksi. 

Näin vaivihkaisesti kuvakirjojen sankarikaarti laajenee ja monipuolistuu, ilman alleviivaamista ja turhaa selittämistä.

Koska tehdään tutkimus lastenkirjojen sisustuksista?
Hannamari Ruohosen kuvitusta Riina Katajavuoren
 tekstiin kuvakirjassa Kielo loikoilee (Enostone 2020).

Hannamari Ruohosen kuvittamassa viihtyisässä kodissa aika tuntuu pysähtyneen ja näyttää siltä, että koti hengittäisi samaan rauhalliseen tahtiin Kielon kanssa.

Toivekirja eri ikäisille puutarhureille

Elin Ek: Kyllä kasvaa! Kylvä, kasvata, leivo, kokkaa ja askartele sisällä, parvekkeella ja puutarhassa, suomentanut Katariina Kallio, 112 sivua, Mäkelä 2020. 

Ulkoasultaan raikas tietokirja suorastaan usuttaa eri ikäisiä työntämään sormet multaan ja kasvattamaan jotakin omaksi ja toisten iloksi.

Toimeen tarttumisen mutkaton henki välittyy kirjan
valokuvakuvituksesta. Valokuvakuvitusta 
Elin Ekin tietokirjaan Kyllä kasvaa! (Mäkelä 2020).

Ruotsalaisen Elin Ekin kirja on ainakin valokuvakuvituksessa poseeravien lasten perusteella suunnattu kymmenen ikävuoden molemmin puolin oleville lukijoille. 

Kirjan ajantasaisuudesta kertoo sekin, että puutarhojen
uusi vieraslajivihulainen, espanjansiruetana, on päässyt
mukaan Elin Ekin piirroskuvitukseen. 

Aikuinenkin saa kirjasta uutta tietoa ja vinkkejä. Ja vaikka kaikki niistä eivät enää ennätä tämän vuoden istutuksissa ja puutarhassa hyödynnettäviksi, niin kirjaa kannattaa lukea kynän ja muistikirjan kanssa, jotta saa kaikki hyvät ideat talteen tulevaan istutuskauteen! 

Lempijuurekseni punajuuri on monikäyttöinen. Valokuvakuvitusta
Elin Ekin tietokirjaan Kyllä kasvaa! (Mäkelä 2020).

Kirjan kasvatusvinkit eivät vaadi suurta puutarhaa. Ruukku tai minikasvihuonekin riittävät.

Tietokirjasta löytyy myös ohje hyönteishotellin
tekemiseen. Valokuva- ja piirroskuvitusta 
Elin Ekin tietokirjaan Kyllä kasvaa! (Mäkelä 2020).

Kirjassa esitellään helppohoitoisia, nopeakasvuisia ja ruuanlaittoon sopivia kasveja. Tietokirjassta löytyy myös reseptejä ja askarteluohjeita, joissa voi hyödyntää puutarhan satoa. Reseptit ovat kaikki lakto-ovo-vegetaarisia.

Nautitaan nyt, kun on kesä

Riikka Jäntti: Pikku hiiren hellekesä, 48 sivua, Tammi 2020.

Jos hiukan liioitellaan, niin ennen vanhaan lastenkirjoissa oli ainainen kesä.

Ajatellaan vaikka Enid Blytonin Viisikko-kirjoja, joista valtaosa keskittyy serkusten yhteiseen kesälomaan. 

Riikka Jäntin kuvakirjasarjan edellinen osa oli Pikku hiiri ja paukkupakkanen (Tammi 2019), joten nyt on myös vuodenaikojen kierron kannalta loogista, että uutuudessa vietetään kesää. 

Pikku hiiri -kirjoissa on maltillisesti yksityiskohtia, jotta
kerronta pysyy sopivan verkkaisena. Riikka Jäntin
kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pikku hiiri on oppinut kirjoittamaan ja se tekee merkinnän päiväkirjaansa:

MINULA

ALKOI

TÄNÄN

KESÄ

LOMA

Äiti haluaa juhlistaa kesää ja aamiainen nautitaan viltin päällä ulkona kerrostalon pihalla.

Päivä jatkuu huvipuistossa ja iltaruokakin syödään poikkeuksellisesti ravintolassa.

Pikku hiiren äiti pysyttelee lähellä rantavettä. Riikka Jäntin
kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pikku hiiri -sarjan konseptissa aikuista miellyttää hiiren emon kertakaikkinen keskittyminen pikku hiiren tunteisiin, toiveisiin ja havaintoihin.

Kesäkään ei silti ole yhtä idylliä. 

Lokki nappaa minttujäätelöpallon ennen kuin hiiri ennättää haukata siitä palastakaan. 

Sadepäivänä mennään taidemuseoon, jossa on esillä
myös hiirimäinen tulkinta Akseli Gallén-Kallelalta. Riikka
Jäntin kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pitkään jatkunut hellekin koettelee jo hiiren kärsivällisyyttä, mutta elokuvissa on liian viileää. 

Alati kärsivällinen ja viisas äiti muistuttaa, että 

– – kesästä pitää nauttia silloin kun se on. Vaikka olisi kuuma. Kohta 

on syksy,  ja sitten on taas kylmä. Ja arvaa mitä.

– No mitä? 

– On enää 156 päivää jouluun.