maanantai 9. helmikuuta 2026

Vetävä seikkailu orpotytöstä mysteerien kyllästämällä saarella


 















Eva Frantz: Kilpikonnasaari. S&S 2025. 205 s. Kansikuva ja sisäkansien kartta Sami Saramäki.
 



Seireeneitä ja hirviöitä, kaikkea sitä kuuli. 
 
Ei ihme, että Kilpikonnasaari oli niin synkkä paikka, kun täällä oli niin paljon surtavaa ja pelättävää. Muotoaan muuttavia hirviöitä ja merenneitoja, joilla oli kuolettava ääni. 

 
Historiallisen lasten- ja varhaisnuortenkirjallisuuden genre pitää ilahduttavasti yhä pintansa.
 
Aikuisille suunnatuista dekkareistaan tunnettu Eva Frantz on kirjoittanut aiemmin kolme historiaan sijoittuvaa lasten ja varhaisnuorten kirjaa, Osasto 23 (alk. Hallonbacken), Yönkuningatar (Nattens drottning) ja Ruukin salaisuus (Hemligheten i Helmersbruk) vuosina 2018–2021). 
 
 
Hallonbackenista on tehty myös tv-sarja, joka on edelleen katsottavissa  Yle Areenassa.
 
Frantzin uutuus, viime vuonna ilmestynyt Kilpikonnasaari sekoittaa taidokkaasti klassisen tyttökirjallisuuden perinnettä, myyttejä ja ehtaa seikkailua. 
 
12-vuotias orpo Edla lähetetään Kilpikonnasaarelle, missä hänen vanhempi serkkunsa työskentelee majatalossa. 

Saarta riivaavat oudot tapahtumat: kalastajien elinkeinon kannalta tärkeät kalat ovat kadonneet, lapsia on kadonnut ja terveysvaikutuksistaan kuulu kaivokin on ehtynyt.
 
 
Aluksi Edla saa osakseen sääliviä katseita, sillä hän on kaljuuntunut varhaisessa lapsuudessaan. 
 
Vähitellen Edla sulattaa lähes kaikkein ynseimpienkin saaren ja majatalon asukkaiden sydämet oikeamielisellä ja suoraselkäisellä olemuksellaan. 
 
Kyläläiset kertovat toinen toistaan karmivampia tarinoita tappavista seireeneistä, merenneidoista. 

Myös kadonneen kapteenin taloon liittyy myös paljon salamyhkäisyyttä, josta Edla haluaa ottaa selvän. 

Hän tutustuu Raldoon, Ilseen ja Didrikiin, joilla on hänen itsensä tavoin myös erityisiä piirteitä ja ominaisuuksia.
 
 
 
Frantz kuljettaa juonta taidokkaasti, hitaasti seikkailun kierteitä nostattaen. Hänellä on erityinen tapa rakentaa lapsipäähenkilöistään samastumiseen houkuttelevia hahmoja, joiden olemuksessa ei ole mitään hohdokasta glamouria, vaan he käyttäytyvät historiallisten olosuhteiden antamissa realistisissa raameissa.
 
Edlan rohkeus ja periksiantamattomuus koituu lopulta koko saaren pelastukseksi. Kilpikonnasaari on vetävä, tarinalinjastoltaan eheä seikkailuromaani, joka tekee kunniaa vanhoille klassikoille, mutta seisoo silti tanakasti omilla jaloillaan.
 

torstai 5. helmikuuta 2026

Runeberg Junior -palkitussa kuvakirjassa julkea kissa ei kaihda keinoja saadakseen aina vain lisää ruokaa

  

 














Ted Forsström & Åsa Lucander: Sapuskaa Sulolle! Suomentanut Johannes Ekholm. 36 sivua. Teos 2025. 





 
Runeberg Junior -palkinto  on hetki sitten Porvoossa myönnetty Ted Forsströmille  ja Åsa Lucanderille kuvakirjasta Stivens fat är utan mat (Förlaget), joka on suomennettu nimellä Sapuskaa Sulolle.
 
 

Runeberg Junior -palkinto keskittyy 6–9-vuotiaille suunnattuihin lastenkirjoihin. 

Niinpä myös ehdolle on asetettu lastenromaanien ja  helppolukuisten lukutaidon alkuun suunnattujen kirjojen rinnalle myös kuvakirjoja ja runokuvakirjoja.   

Ennätys kuvakirjojen osalta tehtiin ensimmäisenä jakovuonna kymmenen vuotta sitten, kun ehdolle asetettiin peräti neljä kuvakirjaa!  

Kuitenkin vasta nyt palkinto myönnettiin ensimmäistä kertaa kuvakirjalle.
 
Aikuisista koostuva esivalintaraati perusteli ehdolle asettamistaan seuraavasti: 
 
Hassu ja lämminhenkinen, riimitelty tarina Stiven-kissasta, joka pyörittää koko perhettä vaatimalla loputtomasti ruokaa kuppiinsa. Tarina on tunnistettava etenkin kissanomistajille. Niin kuvitus kuin teksti ovat tyyliltään leikitteleviä. Hurmaava ja nokkela kirja, joka jättää hymyn huulille.

 
Kymmenen ehdokaskirjan joukosta lopullisen valinnan teki 146 porvoolaista esikoululaisista ja 1–2-luokkalaisista koostuva raati. Palkinnon saajasta järjestettiin äänestys. 

Palkinnonjakojuhlassa lasten omia perusteluja ei tosin luettu ääneen lainkaan.  
 
Suomenruotsalaisesta kulttuuritahdosta ja lastenkulttuurin vakavasti ottamisesta kertoo sekin, että palkintosummaa on juhlavuoden kunniaksi ja osoitukseksi laadukkaan lastenkirjallisuuden tärkeydestä korotettu aiemmasta 10 000 eurosta 15 000 euroon. 

Palkintoa rahoittavat vuorovuosin Borgåbladet ja Porvoon kaupunki. 

Toivoisin muidenkin lasten- ja nuortenkirjapalkintoja jakavien tahojen ottavan mallia tällaisesta suoraselkäisyydestä! 

Runeberg Junior -palkintoa voi pitää myös kannustavana esimerkkinä yritysyhteistyöstä lastenkulttuurin rahoituksessa.

 

Runeberg Junior -lapsiraati antoi myös kunniamaininnan Tuutikki Tolosen lastenromaanille Marsu ja lumpeena kellumisen taito (WSOY 2025, kuv. Reetta Niemensivu). 
Olen arvioinut sen Lastenkirjahyllyssä viime vuoden toukokuussa. 






 

Nälkäisestä Sulo-kissasta kertova kuvakirja on toteutukseltaan jopa yllättävän perinteinen, joskin sekä tekstissä että kuvituksessa on hersyvää huumoria.  
 
Asetelma alati nälkäisestä kissasta on entuudestaan tuttu vaikkapa Karvinen-sarjakuvista. 



Sulon isäntäperheen taipumus kulinarismiin näkyy myös
keittiön kirjahyllyssä. Åsa Lucanderin kuvitusta Ted Forsströmin
tekstiin kuvakirjassa Sapuskaa Sulolle! (Teos 2025).

 


Sulo-kissan julkeudella ei tunnu olevan mitään rajaa. Se höynäyttää mennen tullen kaikkia perheenjäseniä, jotka velvollisuudentunnossaan, hajamielisyyksissään tai kesken etätöiden lankeavat kukin vuorollaan täyttämään Sulon ruokakupin. 

 

Jo ensimmäisellä aukeamalla esitellään hauskasti perheen intohimoista suhdetta ruoanlaittoon, kun Sulo lekottelee keittiön keittokirjahyllyllä.



Sulon taipumus aiheuttaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita
havainnollistuu kuvituskuvassa, jossa Åsa Lucander korostaa ehtiväisen
kissan etenemistä simultaanisena havainnekuvana. 
Lucanderin
kuvitusta Ted Forsströmin 
tekstiin kuvakirjassa 
Sapuskaa Sulolle! (Teos 2025).

 

Sulon repliikit tai ajatukset erottuvat muusta tekstistä omalla lihavoidulla fontilla.

 

Tarinan kliimaksi jätetään luonnollisesti viimeisille sivuille. 


Perhe tekee ryhtiliikkeen ja pyrkii jatkossa huolehtimaan siitä, että lemmikkiä ei enää ruokita ähkyn partaalle. 


Mutta mitä tekeekään Sulo?

 

Protestina ja syvästi loukattuna se lähtee naapuriin kerjäämään kinkkua…



Ajankuva tämäkin: tuskin on aiemmin kuvakirjassa
esitetty vanhemman osallistumista etäpalaveriin!
Åsa Lucanderin kuvitusta Ted Forsströmin
tekstiin kuvakirjassa Sapuskaa Sulolle! (Teos 2025).


Todennäköisesti lapsi- ja aikuislukija tulkitsevat kirjaa hieman eri kulmista: lapsi samastuu herkkuja siekailematta ahmivaan kissaan, kun taas aikuinen saattaa havahtua siihen, että säännöt, kuri ja keskittyminen olennaiseen voivat olla tae koko perheen hyvinvoinnille. Jostain syystä näitä hyveitä on vain niin vaikea noudattaa hektisen arjen käänteissä. 

 

Åsa Lucander tavoittaa Sulon olemukseen muikeutta ja osuvaa elekieltä.


Sapuskaa Sulolle on myös yksi kuvakirjoille jaettavan, viime vuonna ensimmäistä kertaa jaetun Limmi-palkinnon kuudesta ehdokkaasta.


Ehdolle on eilen asetettu myös nämä viisi kuvakirjaa:


Vuokko Hurme & Noora Katto: Hirveä ikävä, Into

Malin Klingenberg & Maria Sann: Vanhukset, suom. Outi Menna, S&S 2025

Mila Teräs & Satu Kettunen: Simpukkakupunki, Karisto 2025

Maria Vilja: Juuli, isoveli ja hurja liuku, WSOY 2025










 


torstai 29. tammikuuta 2026

Mörköterapiaa kahdessa kuvakirjassa















Maryam Razavi & Saara Obele: Mimi ja mörkö, Otava 2025.
 
Elina Hirvonen & Mervi Lindman: Prinsessa Rämäpää: Mörön oma kirja, Tammi 2025. 
 
 




 
Maryam Razavi on suomalainen malli, stylisti ja juontaja, joka muutti pikkulapsena iranilaisten vanhempiensa kanssa Suomeen. 

Razavin ensimmäinen lastenkirja, kuvakirja Mimi ja Mörkö  on saanut alkunsa Razavin oman lapsen peloista. 
 
Leikki-ikäinen Mimi tuntee olonsa äkkiä turvattomaksi omassa kodissa:

Sillä on isot silmät, valtavat pyöreät korvat, värikkäät sotkuiset hiukset, iso suu, isot hampaat ja pitkä häntä, jonka päässä on oranssi tupsu.



Aamulla herätessä tuttu ja turvallinen koti tuntuu äkkiä olevan
Mimin mielestä vinksallaan sinne tunkeutuneen oudon tyypin takia.
Saara Obelen kuvitusta Maryam Razavin tekstiin kuvakirjassa
Mimi ja mörkö (Otava 2025).

 


 

Äiti suhtautuu tyttären ilmoitukseen asiallisesti. 

Jospa otus  suostuisi näyttäytymään, kun äiti ja Mimi järjestäisivät olohuonediskon? Isäkin valmistaa mörkösmoothien.
 
Pelkoon suhtaudutaan  siis rationaalisesti ja arkisesti.

Kukaan ei kyseenalaista Mimin mielikuvitusta saati mörön olemassaoloa. 

Illan tullen Mörkö on tullut jo niin tutuksi, että Mimi järjestää sille petipaikan vuoteensa ja isosiskon sängyn väliin. 



Pelkoa liennytetään  isän aloitteesta mörkösmoothiella!
Saara Obelen kuvitusta Maryam Razavin tekstiin kuvakirjassa 
Mimi ja mörkö (Otava 2025). 

 


Lastenkirjailijoina debytoivien julkkisten kirjoja kustannustoimitetaan omien havaintojeni mukaan kevyellä kädellä ainakin tekstin pituuden suhteen. 

Siinä missä monien ”ammattikirjailijoiden” kuvakirjatekstit ovat jo sopivan kompakteja, niin julkkisten tekstin mittaa ei – syystä tai toisesta –  samassa mitassa säädellä.
 
Saara Obelen kuvitustyylissä on sekä värityksen että hahmojen suunnittelun osalta tunnistettava ripaus 1980-luvun retronostalgiaa.



 

Elina Hirvosen ja Mervi Lindmanin kuvakirjassa Prinsessa Rämäpää ja mörkötaika (2024) esiintynyt mörkö on saanut aivan oman kuvakirjan. Se tekee samalla vaivihkaisesti esilehdeltä löytyvän Muumipappa ja meri -muumikirjan  sitaatin kautta kunniaa myös Tove Janssonin muumikirjojen Mörölle. 

Hirvosen ja Lindmanin luoma Mörkö-hahmo haluaa oikoa siihen liitettyjä uskomuksia ja ennakkoluuloja.
 
Mörköä myös närästää se, että lasten oletetaan olevan tietynlaisia, niin luonteeltaan kuin kiinnostuksen kohteiltaankin. 



Mörön lähestymisyritykset lasten kanssa menevät mönkään, 
kun lapsiin on iskostunut mörön pelko. Mervi Lindmanin
kuvitusta Elina Hirvosen tekstiin kuvakirjassa Mörön oma kirja
 (Tammi 2025). 


 
Mörkö saa kuitenkin huomata, että lujaan piintyneiden ennakkoluulojen kumoaminen on vaikeaa ja hidasta. 

Mörkö on kiertänyt ympäri maailmaa, ja päätyy lopulta Suomeen ja Prinsessa Rämäpään sängyn alle.

Lapsen ennakkoluulottomuus ja rohkeus ”piirtävät” Mörön näkyväksi: 
 
Minusta tuli pehmeä, värikäs ja iloinen. Sain takaisin kaiken, minkä olin satojen vuosien aikana menettänyt. 

 
Mervi Lindmanin humoristinen ja yksityiskohtien täyttämä kuvitus liudentaa pelkoa ja jännitystä.


Tässä vaiheessa sekä Mörön että lapsen pelkokertoimet
ovat jo asettuneet ja molemmat ottavat rennosti. Tarkkasilmäinen
voi pongata lastenhuoneen lattialta myös Tove Janssonin
Muumipappa ja meri -kirjan. 
Mervi Lindmanin
kuvitusta Elina Hirvosen tekstiin kuvakirjassa 
Mörön oma kirja (Tammi 2025). 



Kirjan lopussa on vielä täytettävä ystäväkirja, johon lapsi voi kirjoittaa itse tai aikuisen avustamana omat tietonsa.