Veera Salmi: Ihan tavallinen Fiona. Kuvittanut Emmi Jormalainen. 159 sivua. Otava 2025.
Katie Kirby: Lottie Brooksin päiväkirja. Kuvitus tekijän. 436 sivua. Suomentanut Aila Herranen. WSOY 2025.
Rintsikat, kuukautiset, säärikarvat, pojat ja hienhaju! Kamalasti ajateltavaa. Välillä haluaisin kasvaa nopeasti isoksi ja välillä leikkiä tyytyväisenä lattialla My Little Poneilla./ Lottie Brookin päiväkirja.
Mä olin innoissani siitä, että viimein koitti yläasteen ensimmäinen päivä! Totta kai jännitti, mutta silleen kivalla tavalla. Yläaste tarkoitti sitiä, että oltiin aika isoja jo, eikä enää missään vauvakoulussa. Teki mieli melkeen huutaa ääneen, en tiedä mitä, mutta jotain.
Mutta en siis tietenkään huutanut mitään. Sehän olisi ollut ihan hullua ja lapsellista, ja tänään en todellakaan halunnut olla kumpaakaan.
/ Ihan tavallinen Fiona.
Yläkoulun aloittavan tytön kasvukivut ovat aiheena kahdessa juuri ilmestyneessä uutuudessa. Kumpikin kirja aloittaa uuden sarjan. Helppolukuisuuden vaikutelma syntyy kirjoissa tekstin rytmittämisestä erillisiksi kappaleiksi, joiden väleissä on tyhjä rivi.
Kummassakin kirjassa on näyttävä kuvitus.
Katie Kirbyn mustavalkokuvitus on sananmukaisesti erittäin pelkistettyä tikku-ukkotyyliä, kun taas Emmi Jormalaisen kuvitus luo tunnelmaa, eläytyy tarinaan ja parhaimmillaan kuljettaa sitä jopa kokonaan tai lähes sanattomilla aukeamilla kuvien varassa eteenpäin. Välillä Jormalaisen kuvitus muuntuu sarjakuvaksi. Kumpikin kirja hyödyntää myös puhelimen viestiketjuja.
.jpeg) |
| Emmi Jormalaisen kuvituksessa kaupunkimiljöö on näkyvästi esillä. Jormalaisen kuvitusta Veera Salmen varhaisnuortenkirjaan Ihan tavallinen Fiona (Otava 2025). |
Vertailussa voiton vie kirkkaasti Veera Salmen ja Emmi Jormalaisen Ihan tavallinen Fiona kaikilla "mittareilla" katsottuna – eli tarinan, keskushahmon uskottavuuden sekä kuvituksen osalta. Fionasta piirtyy kuva herkästä tarkkailijasta, joka tekee teräviä huomioita paitsi itsestään niin myös perheenjäsenistään ja luokkakavereistaan.
Isoveli Zenkku on muuttanut jo pois kotoa ja Fionalla on veljeä ikävä, vaikka tämä asuukin ihan lähellä.
Salmi havainnollistaa esiteinien mielenterveyden haasteita ja aikuisten huolta:
Sekä koulun aikuiset että koko maailman aikuiset on aika yksimielisesti sitä mieltä, että puhelin on huono juttu lapsille. Kaikki meidän vaikeudet johtui siitä, että me käytettiin liika puhelimia. Kaikki meidän keskittymishäiriöt, levottomuus, oppimisvaikeudet, masennukset, pelot, päänsäryt, silmätulehdukset, huono kunto, huono ryhti, tylsistyminen ja yksinäisyys johtui puhelimista.
Fionan tempoilu lapsuuden ja nuoruuden välitilassa tulee hyvin havainnollistetuksi suhteessa alakoulun aikaiseen ystävään, Kirsikkaan, joka haluaisi vielä jatkaa vanhoja kivoja leikkejä Fionan kanssa.
Fiona joutuu kerran jos toisenkin hyssyttelemään ystävänsä hiljaiseksi, jotta välttyisi noloilta tilanteilta.
.jpeg) |
| Emmi Jormalaisen kuvitus hyödyntää välillä oivaltavasti sarjakuvakerrontaa. Jormalaisen kuvitusta Veera Salmen varhaisnuortenkirjaan Ihan tavallinen Fiona (Otava 2025). |
Yläkoulun aloittaminen äityy lopulta niin pahaksi, että Fiona kokee pienimuotoisen burnoutin:
– – ja sitten kaikki muuttui yhä huonompaan suuntaan. Ensin mua alkoi väsyttää. Olin väsynyt aamulla ja päivällä ja illalla. Olin ihan poikki siitä portaiden ramppaamisesta ja siitä että piti muistaa kaikkea niin paljon. Piti tehdä läksyjä. Piti lukea vaikeita juttuja vaikeisiin kokeisiin. Piti kestää. Piti olla iso. Piti olla yksin.
Fiona miettii sitäkin, että ”jos en jaksaisi yläastetta, miten jaksaisin kasvaa aikuiseksi?”
Salmi vie lukijansa yllättävän syviin vesiin, mutta varhaisnuortenromaani tasapainoilee hallitusti kepeyden ja tummien tuntojen välimaastossa.
Fionan asiat ratkeavat vähitellen, vaikka Fionan äiti suunnittelee jo koulunvaihtoakin. Vähitellen lukukauden edetessä Fionan olo paranee. Ja ennen pitkää uusienkin luokkakaverien coolin olemuksen takaa löytyy halu leikkiä ja hullutella. Pienryhmätyöskentely auttaa tutustumaan luokan tyttöihin, joiden kanssa tehdään kaikkea pähkähullua, kuten mennään yhdessä Hop-Loppiin.
.jpeg) |
| Mustavalkoisen ja nelivärisen kuvituksen vaihtelu tuo kirjan taittoonkin tervetullutta keveyttä. Emmi Jormalaisen kuvitusta Veera Salmen varhaisnuortenkirjaan Ihan tavallinen Fiona (Otava 2025). |
Katie Kirbyn Lottie Brooksin päiväkirjojen alussa yläkoulua aloittava Lottie on vielä 11-vuotias.
Kun luokkakaveri tulee äidin aloitteesta yllättäen kyläilemään, oman huoneen Sylvania Families -lelut nolottavat Lottieta.
Nostin pari vuotta sitten esille Jani Kiiskilän Huppu seiskalla -nuortenkirjan arvion yhteydessä poikapäähenkilön kokeman ristiriidan leikin ja yläkoulun alkamisen suhteen: huoneen legorakennelmat näyttivät Hupun mielestä jo liian lapsellisilta.
Niinpä pidänkin tärkeänä, että myös tytöille annetaan varhaisnuortenkirjoissa aiempaa selkeämmin "lupa olla oma itsensä" ja leikkiä sydämensä kyllyydestä myös yläkouluikäisenä, vaikka samaan aikaan myös ensimmäiset pusut ja tykkäämiset ovat entistä isommassa roolissa arjen eri käänteissä.
Kirby tuo Salmen Fiona-kirjaa enemmän esille sosiaalisen median eri alustojen aiheuttamia paineita. Lottie esimerkiksi katsoo kasvojen varjostusvideoita Youtubesta ja miettii, miksi hänellä on Instagramissa vain 13 seuraajaa, kun Kim Kardashianilla on yli kaksisataa miljoonaa...
Lottie tarkkailee omaa kehoaan lähinnä huolestuneena.
Hän päättää hankkia rintaliivit, koska kaikilla muillakin on ja hän pelkää joutuvansa muutoin kiusatuksi. Sitten hän huomaa, että häntä kiusataankin siksi, ettei hän oikeasti vielä tarvitse niitä, koska rinnat eivät ole vielä kasvaneet!
Äiti antaa deodorantin ja hankkii varalta myös kuukautissiteitä, jos niille olisi yllättäen tarvetta.
Lottie Brooksin päiväkirja on moderni variantti perinteisestä tunnustuksellisesta päiväkirjaformaatista, jota on käytetty paljon tyttökirjoissa.
Tuhti sivumäärä, yli 400 sivua, antaa varmasti otolliselle kohderyhmälle onnistumisen kokemuksen. Hieman tottumatonkin lukija suoriutuu kirjasta rivakasti, sillä kuvituksen ja tekstin väljä sijoittelu tekee lukukokemuksesta isosta sivumäärästä huolimatta sujuvan.
