Todellisuus jakautuu Marisha Rasi-Koskisen kiehtovassa digiajan nuortenromaanissa

 

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet, WSOY 2022, 416 sivua, kansikuva Sanna-Reetta Meilahti.

 

 

 

Kadun nimi on Turnaround. Turnaround niin kuin täyskännös. Käänny ympäri, muuta mielesi ja ajattele asia uudestaan, palaa lähtöruutuun vaikka menettäisitkin vuorosi. Oikeasti nimi tarkoittaa kääntöpaikkaa. Katu ei johda mihinkään, alun perin se oli vain umpikuja jonka päässä voi kääntää auton. Talot rakennettiin vasta myöhemmin, sitten kun tila loppui niin kuin se aina loppuu kasvavissa kaupungeissa. Siinä missä katu päättyy, koko kaupunki päättyy. Yhtä hyvin nimi voisi olla Deadend, umpikuja. Kadun päättymisen takia ja muutenkin. Sen vuoksi mitä yhdessä taloista kerran tapahtui. – – 

 

 

Ian on elänyt lähes koko elämänsä pyörätuolissa varhaislapsuudessa tapahtuneen onnettomuuden takia. Hän asuu yksinään huipputeknologialla varustetussa kotitalossaan ja kerää erilaisia ääniä ja julkaisee verkossa musiikkiaan. Ian pelaa videoroolipelejä yhdessä eri puolilla maailmaa asuvien pelaajayhteisöjen kanssa virtuaalisessa outerspacessa.

 

K, Koo, Cay tai Katerine elättää itsensä hanttihommilla ja on tottunut huolehtimaan muidenkin asioista. 

 

Elias on saapunut Suomesta  löytökoira Mapan kanssa Englantiin selvittämään biologisen isänsä jälkeen jättämää perintöä. Eliaskin pitää erilaisista peleistä – perinteisten lautapellien ja shakinpeluun lisäksi hän harrastaa myös videopelejä:

 

Videopeleistä suosikkejani ovat ne, joissa tutkitaan maailmaa ja tehdään valintoja. Enemmän kuin ennalta määrätyn pelijuonen läpäiseminen, minua kiinnostaa se millä tavoin tapahtumat ja asiat ovat suhteessa toisiinsa ja mitä uutta pelitilanteessa voi syntyä. Kaikkein eniten tykkään roolipeleistä. Ohjelmoidulla maailmalla on aina rajat, kun taas roolipelissä mitään ei ole koodattu etukäteen. – – 

 

Kolmen taustoiltaan erilaisen teini-ikäisen nuoren kohtalot solmiutuvat yhteen englantilaisessa pikkukaupungissa, Turnaroundin kadulla. 

 

Alueen asukkaat vihjailevat Eliakselle katuun ja sen varrella sijaitseviin rakennuksiin liittyvästä huonosta karmasta. 

 

Romaanissa on myös sivuhenkilöitä, jotka eri tavoin vaikuttavat tapahtumien kulkuun:  naapurikyylä ja korttelipoliisi herra Atkinson, Eliaksen biologisen isän naisystävä on taidemaalari H. C. Walker. Etenkin romaanin toisella puoliskolla keskeiseen osaan nousee myös K:n, Koon, Cayn tai Katerinen syrjäytynyt Jonas-veli. 

Tärkeä sivuhenkilö on myös  rouva Angel, joka ei kestä valoa ihollaan ja näkee toisten ihmisten unia. Hänen tyttärensä Caroline ottaa kuvia paitsi itsestään myös kadun satunnaisista ohikulkijoista – tai antaa ohikulkijoiden ottaa valokuvia itse valitsemistaan kohteista. Valokuvat auttavat rouva Angelia hänen sairaudestaan johtuvan rajatun todellisuuden hahmottamisessa. 

Rasi-Koskisen aiemmassakin tuotannossa (etenkin aikuisten romaani REC, S&S 2020) valokuvilla on iso rooli. Verkkosivuillaan Rasi-Koskinen kertoo valokuvista, joita ei ole ottanut. Valokuvaamisesta romaanin rakennusaineksena hän kirjoittaa myös Parnasson uusimman numeron esseessää Katveessa. Kertomisen sivutuotteita.

Elias tajuaa suunnitelleensa roolipelistä eräänlaisen lautapeliversion, ”Sellaisen jossa oleellista ei ole ollut niinkään päämäärä vaan matka sinne”. 

 

 

 

Romaani leikittelee kolmen keskushenkilön ja kaikkitietävän kertojan näkökulmilla ja tapahtumia kuvataan yhdeksän vuorokauden aikajänteellä. 

Perustellusti voi sanoa Marisha Rasi-Koskisen vievän nuortenkirjallisuudessa tyypillistä kerrontakeinoa, näkökulmatekniikkaa,  aivan uudelle tasolle. 

 

Pitkälti yli sata ensimmäistä sivua hieman yli 400-sivuisesta romaanista  kuljettavat tarinaa melko perinteisen realistisen nuortenromaanin tapaan, kun vihjataan mysteereihin, tuleviin onnettomuuksiin ja yllätyspaljastuksiin.  

Neljänneksi keskushenkilöksi työntyy Jonas, K:n, Koon, Cayn tai Katerinen veli, joka kiepauttaa kerronnan aivan uuteen asentoon. 

 

Pudonneista kasvaa komea yhteisöllisyyden kuvaus. 

Kukin keskushenkilöistä tulee autetuksi, huomioon otetuksi ja nähdyksi. Jokainen heistä vaikuttaa toiminnallaan toisten elämään. 

Itsenäisyys ei ole sitä, ettei tarvitsisi toisia, minulle sanottiin. Tarvitsevuus ei ole sama asia kuin riippuvuus. Sanottiin myös, ettei avuliailla ihmisillä aina ole pahat mielessään. Jotkut haluavat auttaa silkasta auttamisen halusta. 

  

Putoamisen metaforaa kuljetetaan läpi romaanin. 

Ihmisten lisäksi musiikkikin putoaa, vajoaa. 

Rasi-Koskisen kerroksellinen romaani vaatii lukijaltaan jokseenkin herpaantumatonta keskittymistä, sillä vaarana voi olla, että lukijakin putoaa (sic!) kärryiltä, jos ei pidä varaansa. 

Eliaksen tapaan lukijallekin tulee aika ajoin tunne, että on”  jäänyt jotain huomaamatta tai tajuamatta”. 

Toisaalta... mahdanko ollakaan paras asiantuntija määrittämään nykynuorten laajojen asiakokonaisuuksien hahmotuskykyä?  Ehkäpä he ovat juurikin saaneet siihen harjaannusta erilaisilla alustoillaan? 

 

H. C. Walker tiivistää Koon kanssa käymässään keskustelussa yhden teoksen keskeisen moton: ”Ihminen tarvitsee tarinoita selviytyäkseen”. 

Toivottavasti Rasi-Koskisen romaanistakin  tulee monelle  nuorelle sellainen tajunnan ja todellisuuden atomeiksi räjäyttävä tarina, joka innostaa etsimään lisää tarinoita. 

 

 

 

 

Parrat pärisevät ja tunteet värähtelevät Tomi Kontion lastenromaanissa

Tomi Kontio: Isäni on hipsteri. Kuvittanut Elina Warsta. 111 sivua. Teos 2022.       

                             

 

 

Sain kuulla hipstereistä ensimmäistä kertaa Selmalta. Selma on luokkatoverini. Me olemme neljännellä luokalla. 

”Nuutti!” Selma huusi ja viittoi minua luokseen käytävällä.

Selma vei minut ruokalaan johtavalle käytävälle, jossa ei tähän aikaan ollut ketään.

”Mitä asiaa?” kysyin Selmalta.

Selma kohottautui varpailleen ja kuiskasi korvaani: ”Isäsi on hipsteri.”

Kurtistin kulmiani ja katsoin Selmaa ihmeissäni. Selma näytti hyvin vakavalta. 

”Mikä ihmeen his…, hitseri?”, kysyin.

Silloin ajattelin, että Selma tarkoitti hitsaria.

Mutta tiesin, että isäni ei osaa hitsata. – – 

 

Näin alkaa Tomi Kontion lastenromaani Isäni on hipsteri.

 

Koen suurena rikkautena, että meillä on muutamia kirjailijoita, jotka suuntaavat tuotantoaan kahdelle erilaiselle kohderyhmälle – aikuisille ja lapsille ja nuorille. 

 

Tomi Kontio tunnetaan parhaiten aikuisten lyyrikkona. Keväällä isä sai siivet (Tammi 2000) oli hänen avauksensa lastenkirjailijana. 

 

Viime vuosina hän on tehnyt yhdessä Elina Warstan kanssa kuvakirjoja, joissa seikkailevat koira nimeltä Kissa, kissa ja koditon Näätä-niminen mies. 

 

Pienistä vihjeistä saa tekstissä ja kuvituksessa
selville, että romaanin tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin.
Kuvasta tunnistaa esimerkiksi Kalliossa sijaitsevan Karhu-kahvilan
lippakioskin. Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion
tekstiin lastenromaanissa Isäni on hipsteri (Teos 2022).  

 

Isäni on hipsteri on kuulas kasvutarina pienperheestä, Nuutin ja isän arjesta ja selviytymiskeinoista Nuutin äidin kuoleman jälkeen. Poika on ollut aivan pieni äidin kuoleman aikaan eikä hänellä siksi ole paljonkaan konkreettisia muistoja äidistään. 

 

Selma on itse asiassa kuullut Nuutin isän lajimäärityksen omalta äidiltään: määrittelyn perusteina ovat pitkä parta, outo polkupyörä ja kustoopipo… ja outo englanninkielinen ammattinimike. 

 

Nuuttia määritelmä hämmentää: onko hipsteri hyvä vai huono asia vai ei kumpaakaan? 

Lastenkirjojen kuviutksissa esiintyvistä erilaisten kotien
pohjapiirustuksista saisi aikaan kiinnostavan tutkimuksen!
Tässä päästään kurkistamaan Nuutin ja isän kotiin. 
Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion tekstiin
lastenromaanissa Isäni on hipsteri (Teos 2022).  

Lapset lähtevät kesken koulupäivän jäljittämään Nuutin isää, jotta pääsisivät selville hipsteriyden ytimestä. Luvatonta poissaoloa selvitetään rehtorin kansliassa ja vanhemmatkin kutsutaan paikalle.  

 

Odotuksenmukainen ja auvoinen loppuratkaisu, jossa tahoillaan yksinäiset aikuiset löytäisivät toisensa, jätetään onneksi lukijan mielikuvituksen varaan.  

 

Kontion lastenromaani kuvaa nasevasti aikuisten ja lasten erillistä todellisuutta ja elämänasennetta. 

Selman isä on kiinteistönvälittäjä, joka välittää enemmän kiinteistöistä kuin tyttärestään. Nuutilla ei ole mitään käsitystä isänsä työstä sisältöstrategina.

 

Viehätyin erityisesti Kontion tavasta havainnollistaa englannin kieleen perustuvien uudissanojen kotiutumista kielenkäyttöömme sekä suomen kielen omia kuvaannollisia ilmaisuja (esim. rivioppilas ja näsäviisas) ja erilaisia sanontoja ja tokaisuja. 

 

Piilotasollaan Kontion voi myös tulkita ottavan kantaa ajalle tyypilliseen vimmaan lokeroida, nimetä ja luokittaa ihmisiä selkeisiin muotteihin. 

 

Luvut ovat aloittelevallekin lukijalle sopivan lyhyitä ja ne on nimetty lukemaan houkuttelevasti. 

 

Hyvä esimerkki Elina Warstalle tyypillisestä
tavasta kuvata kaupunkimiljöötä. Lapset jäljittämässä 
Nuutin isää. Pyöräilevä hahmo jatkaa kulkuaan
myös seuraavalla aukeamalla pienessä kuvassa.
Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion tekstiin
lastenromaanissa Isäni on hipsteri (Teos 2022).   

Elina Warstan kuvitus yhdistää punaista, harmaata, mustaa ja valkeaa. Kaupunkinäkymissä on ajatonta nostalgiaa ja Warstalle tyypillisiä kiinnostavia perspektiivejä ja taittoratkaisuja, jotka rytmittävät tekstiä ja kuvitusta jäntevästi yhteen liittämällä. 

 

Kontion kieli on lasten välisessä dialogissa ekonomista ja konstailematonta, mutta ehkä juuri siksi muutamat tarkoin valitut lyyriset luontokuvaukset tekevät erityisen suuren vaikutuksen: 

 

– – Kesä tuntui olevan taas hieman lähempänä. Aurinko välähti kuusikerroksisen talon yläikkunassa kuin räjähdys. Pienenpienen puistikon pensaissa näkyi pienenpieniä silmuja ja pienenpieni välähdys vihreää. 

 

Yksi  Nuutin varhaislapsuuden keinumiseen liittyvän muistikuvan läikähdys toistuu tarinassa useasti. 

Poika saa lopilta varmistuksen isältään: äiti ja Nuutti rakastivat keinua yhdessä. Muistosta tulee samalla silta isän ja pojan yhteiseen surutyöhön. Tämänkaltaista hienovaraista, lapsen tulkintaa aliarvioimatonta  tunnekuvausta kohtaa harvoin nykyisin suosituissa tapahtumantäyteisissä kotimaisissa lastenromaaneissa! 

Lastenruno svengaa jo sarjakuvastripeissäkin

Teemu Palosaari & Jukka Tilsa: Runoja lapsille ja muille älyköille. 56 sivua. Suuri Kurpitsa 2022.

 

 

 

Kotimaisen lastenlyriikan tarjonta on ollut koko alkaneen 2000-luvun ilahduttavan monipuolista ja -äänistä.

 

Kaikki lastenrunokokoelmat ovat nykyisin läpikuvitettuja. 

Teemu Palosaaren ja Jukka Tilsan runokuvakirja todistaa valloittavasti, että sarjakuvan ilmaisurekisteri sopii myös lastenlyriikkaan!   

 

Erityistä kiitosta Palosaari ja Tilsa ansaitsevat siekailemattomasta ja kaikkea muuta kuin pönöttävästä asenteestaan.

Runoja lapsille ja muille älyköille on jo nimellään manifesti turhien ikä- ja kohderyhmien poistamisesta. 

Lastenrunon kielileikki, riimirieha ja sanallinen ilotulitus tekevät hyvää aikuisillekin.

 

Palosaaren runot ovat syntyneet alunperin Pikku Kakkosen lastenohjelmiin ja juontoihin vuosina 2011–2021. Näin ne tekevät samalla kunniaa entisaikojen tilapäärunoudelle. 

 

Runot ovat saaneet inspiraatiota muun muassa sanonnoista, suomen kielen ilmaisujen monitulkintaisuudesta ja nykyelämän arkisista ilmiöistä.

 

Useampi runo käsittelee digilaitteiden hallitsemaa perhearkea. 

Viittaus Tšingis-kaaniin vaatii aikuisen pohjustusta, mutta 
toisalta sarjakuvastripin viesti tietokopelaamisen vaikutuksista tulee
muutoinkin selväksi. Jukka Tilsan sarjakuvakuvitusta
Teemu Palosaaren runoon Peliaika kokoelmassa 
Runoja lapsille ja muille älyköille (Suuri Kurpitsa 2022).

Peliaika-runossa loitsitaan jatkoaikaa pelaamiselle ja Äiti meni nettiin -runo varioi lastenrunona tuttua Satu meni saunaan -lorua.

 

Äiti meni nettiin tietoja ettiin.

Vedin sitä netistä, äiti tuli netistä.

 

Isi meni nettiin tietoja ettiin.

Liian kauan etti, tabletti petti.

 

 

Jukka Tilsa on kuvittanut  kokoelmaa varten Palosaaren runoja sarjakuvastripeiksi. 

Suomen kielen vivahteet pääsevät oikeuksiinsa ihmisen 
perusominaisuuksista kertovassa runossa. Jukka Tilsan 
sarjakuvakuvitusta Teemu Palosaaren runoon Ihminen kokoelmassa  
Runoja lapsille ja muille älyköille (Suuri Kurpitsa 2022). 

 

Lähtökohtana on usein ollut runosta nouseva teema tai ilmaisu, jota Tilsa on erilaisten assosiaatioiden kautta lähtenyt kehittelemään. 

Riittävän isoilla kirjasimilla käsin tekstatut puhekuplat ja Tilsan selkeä tyyli sopivat myös hiljattain lukemaan oppineelle lapselle.   

 

 

                                                * * * * *

 

Haminassa järjestetään vuosittain paikallisen Haminan runoyhdistyksen organisoima  Runouden rajoilla -festivaali. 

Tämänvuotisen 16.–18. syyskuuta järjestettävän tapahtuman teemana on lastenrunous. 

Omassa puheenvuorossani Ruisleipää ja nonparelleja! luon katsauksen kotimaisen lastenrunon runsaaseen tarjontaan.