lauantai 10. joulukuuta 2022

”Jestas sentään”, sanoo rouva Huu


Yksityiskohta Hannu Mäkelän
 kuvituksesta kirjaan 
Herra Huu, rouva Huu
ja vauva Huu
 (Tammi 2006)




























Tämä on tilastojen mukaan 2000. Lastenkirjahyllyssä julkaistu teksti.

 

13 vuoden aikana Lastenkirjahyllyssä on julkaistu enimmäkseen uusien lasten- ja nuortenkirjojen arvioita. 


Mukana on myös jonkin verran keskustelun avauksia, palkintouutisia ja seminaariraportteja. 

 

Perustin Lastenkirjahyllyn syyskuussa 2009. 

 

Tuolloin elettiin yhdenlaista lasten- ja nuortenkirjakritiikin rospuuttoaikaa. 

 

Julkisuudessa oltiin asiasta monella taholla huolissaan, mutta mitään konkreettista ei keksitty tehdä. 

 

Lastenkirjahyllyn perustamisessa oli kyse paitsi yleisestä niin myös henkilökohtaisesta protestista ja halusta lisätä lasten- ja nuortenkirjallisuuteen liittyvää keskustelua. 

 

Keskustelu olikin alkuvuosina erittäin vilkasta. 

 

Lastenkirjahyllyn tilastoista selviää, että tekstien kommenttiketjuista löytyy peräti 2263 kommenttia! 

 

Viime vuosina kommentointi ja sitä myötä laajempi keskustelu lasten- ja nuortenkirjallisuudesta blogin sisällä on ehtynyt lähes kokonaan. 

 

Blogien ”kulta-aika” on hiipunut jo hyvän aikaa.

 

Suomen aikakausmedia ry:n mukaan sosiaalisen median vaikuttajien sisällöntuotanto on valunut jo pitkään Instagramiin ja muihin sosiaalisen median palveluihin. 

 

Apu.fi:ssä politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin keskittyvää Uuninpankkopoika-blogia 12 vuotta pitänyt Saku Timonen toteaa Aikakausmedian verkkosivujen haastattelussa, että keskustelu on siirtymässä blogeista muille alustoille, kuten Facebookiin ja Twitteriin ja tämä suuntaus näkyy myös blogien vähentyneissä kävijämäärissä. 

 

Timonen on kertonut lopettavansa blogin kuluvan vuoden lopussa.

 

Minä ja alter egoni rouva Huu, joka löytyy Hannu Mäkelän Herra Huu -sarjan kuudennesta osasta Herra Huu, rouva Huu ja vauva Huu (Tammi 2006),  lupaamme puksuttaa tällä alustalla vielä ensi vuonnakin.

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden saama mediajulkisuus ei ole juurikaan vuosien mittaan muuttunut, mutta se on moniäänistynyt, kun entistä useammat lasten- ja nuortenkirjallisuuden harrastajat, rakastajat ja aktivistit ovat levittäytyneet eri alustoille jakamaan lukuelämyksiään. 


Tämän olen saanut kokea myös kouluttajana Lastenkirjainstituutin tänä syksynä järjestämissä Kirjoita lastenkirjoista -koulutuksissa. 


Lähikoulutukseen osallistui 30 ja ilmaiseen, suppeampaan etäkoulutukseen, viitisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta.



Lastenkirjahyllyn päivittäinen kävijämäärä vaihtelee lasten- ja nuortenkirjasesongin mukaan sadasta muutamaan sataan ja  parhaimmillaan (Finlandia-ehdokasasettelun aikoina) jopa yli tuhanteen.

 

Otan mielelläni vastaan kehittämisehdotuksia tai ylisummaan palautetta. 

 

Olisi myös lystiä kuulla, ketkä Lastenkirjahyllyä nykyisin säännöllisesti tai aika-ajoin lukevat.   

 

11. luukku: Täydellinen joulu on ihan turha klisee

















Anneli Kanto & Noora Katto: Virtasten joulut. 28 sivua. Karisto 2022.

 






Anneli Kannon ja Noora Katon Viisi villiä  Virtasta -sarjan kuvakirjakonsepti on nerokkaan yksinkertainen.

 

Sarjassa kerrotaan Virtasten suurperheen tavallisesta arjesta ja usein yksi viidestä sisaruksesta on kussakin sarjan osassa enemmän esillä.

 

Jouluaiheinen uutuus on rakennettu joulumuistojen ympärille. 


Virtasen perheenjäsenet tykkäävät monipuolisesti joulusta.
Noora Katon kuvitusta Anneli Kannon tekstiin kuvakirjassa
Virtasten joulut (Karisto 2022). 




Jokaisella perheenjäsenellä on omat henkilökohtaiset muistonsa, jotka ovat eri tavalla värittyneitä ja eri syistä tärkeitä tai erityisiä.

 

Aikuiselle ääneen lukijalle kuvakirja viestittää myös kursailematta, että joulun aikaan on turha stressata ja ylisuorittaa.


Vähemmälläkin hössötyksellä luodaan kotiin ehtaa joulutunnelmaa ja joskus luovat, spontaanit ratkaisut ovatkin niitä kaikkein parhaita ja mieleen jääviä!  



Kaksi eri näkökulmaa: lasten innostus pipareiden koristelussa
ja äidin ärtymys palaneista pipareista. 
Noora Katon
kuvitusta Anneli Kannon tekstiin kuvakirjassa 

Virtasten joulut (Karisto 2022). 

 



Hyvin tunnistettavasti Kanto ja Katto välittävät jännityksen ja hermostuksen, mikä liittyy vaikkapa piparkakkutalon kokoamiseen ja päiväkodin joulukuvaelman latautuneeseen tunnelmaan.

 







 


perjantai 9. joulukuuta 2022

9. luukku: Jouluksi kotiin?

















L. K. Valmu: Osaston tähti, 248 sivua. Karisto 2022. Kansikuva Emmi Kyytsönen.

 





Joulun aikaan sijoittuva varhaisnuortenromaani on lajissaan varsin harvinainen. Etsimättä muistuu mieleen norjalaisen  Jostein Gaarderin Enkelimysteerio ja Joulumysteerio (suom. Katriina Savolainen, Tammi 2000 ja 1996). Viimeksi mainitusta on saatu tänä ääni- ja e-kirjalaitos. 

L. K. Valmun (oik. Leena Valmun) Osaston Tähden tapahtumat ajoittuvat valtaosin kolmeen viikkoon, vähän ennen joulua ja vuoden vaihteeseen loppiaiseen asti. 11-vuotias Lilja joutuu leikattavaksi Uuteen lastensairaalaan suolistosairautensa, koliitin, takia.

 

Liljan vanhemmat ovat kiireisiä eivätkä edes ennätä saattaa häntä osastolle, saati että leikkauksen jälkeen kävisivät tytärtään usein katsomassa. Kummallakin on omat syynsä. Liljan isä ei luota juurikaan julkiseen terveydenhuoltoon.

 

Valmu on tehnyt Liljan likipitäen täyisin tunnekylmistä ja piittaamattomista vanhemmista äärimmäiset karikatyyrit, joilla on vielä päälle päätteeksi hyvin vanhakantaisia käsityksiä:  Liljan huonetoverina osastolla vähän aikaa olevaa tummaihoista Asiaa he kutsuvat ”mustaksi ihmiseksi” eikä heiltä liioin liikene sympatiaa Liljan ilmoitukselle vaihtaa koulua kevätlukukaudella Itä-Helsinkiin, koska oppilasaines ei ole siellä yhtä homogeeninen kuin Liljan nykyisessä huippukoulussa.

 

”Ne on ihan tavallisia ihmisiä, isä”, hän jatkoi. ”Usko tai älä. Ihan samanlaisia kuin sinä ja minä. Tai jopa äiti. Ei yhtään sen tyhmempiä, vaikka niillä saattaakin olla vähemmän rahaa tai jopa erivärinen iho.”

 

Lilja tutustuu Asian lisäksi osastolla myös kahteen poikaan,  Samiin ja Roopeen, joille lastensairaala on tullut synnynnäisten sairauksien takia tutuksi jo varhaisesta lapsuudesta lähtien. 


Poikien kanssa Lilja rohkaistuu myös seikkailemaan omin luvin sairaalan huoltokäytävissä ja tunneleissa.

 

Erityisesti vähävaraisesta perheestä tuleva Sami puhkaisee Liljan kuplan, ja tyttö havahtuu tarkkailemaan omaa asemaansa hyvin toimeentulevien vanhempien ainokaisena vähän uudesta kulmasta.

 

Näiltä osin Valmun romaanissa on paljon samaa kuin vanhoissa joulusaduissa, joissa köyhän perheen lapsi havahduttaa rikkaan lapsen huomaamaan oma tilanteensa tavalla, joka jalostaa häntä myös ihmisenä.

 

Jännitystä kirjaan syntyy lähinnä siitä, pääseekö Lilja jouluksi kotiin ja tokeneeko Roope vaativasta elinsiirrosta. Juonen kannalta psykologisempaa jännitettä rakennetaan Liljan etsikkoajasta. 


Tyttö havahtuu miettimään oman sairastumisensa takia asioita aiempaa kriittisemmin: onko järkeä toteuttaa vanhempien odotuksia ja harrastaa vastentahtoisesti pianonsoittoa ja taitoluistelua, jos ei saa niistä itselleen riittävästi iloa? Yöhoitaja Britasta tulee Liljalle tärkeä välittävä aikuinen. Brita  kannustaa tyttöä myös tekemään asioita, joista hän saa aidosti iloa.

 

Liljan ja Samin kerrotaan olevan vasta 11-vuotiaita. 


Siihen nähden he vaikuttavat melko aikavilta. 


Laajuudeltaan kirja vastaa perusmittaista nuortenromaania, mutta mahtaako se olla monelle 11-vuotiaalle vielä pitkine lukuineen turhankin vaativa?