torstai 1. joulukuuta 2022

Nyt seikkaillaan arjen ja sadun välimaastossa










Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saivat eilisessä Finlandia-gaalassa sisarukset Sofia Chanfreau & Amanda Chanfreau saturomaanistaan Giraffens hjärtan är ovanligt stort (Schildts & Söderströms 2022, suom. Outi Menna, Kirahvin sydän on tavattoman suuri, S&S).

Voittajan kuudesta ehdokkaasta valinnut näyttelijä, juontaja ja luokanopettaja  Ernest Lawson toi puheessaan esille yhden tärkeän asian:

 

Lastenkirjat voivat jäädä usein kesken, jos juoni ei vedä lukijaa mukaansa. 

 

Lapsi ei ole omien havaintojeni mukaan koskaan vieraskorea ja sinnittele eteenpäin, jos kirjan kerronta aika ajoin junnaa paikoillaan tai kirjan kieli tai tyyli ei puhuttele häntä lainkaan. 


Lapsi – tai  yhtä lailla nuori – paukauttaa kirjan kannet kiinni ja täyttää kirjan lukemisesta jääneen ajan jollakin muulla itselleen mieluisalla toiminnolla.


Ja juuri tästä syystä pitäisikin mielestäni entistä enemmän kiinnittää jo kirjan suunnitteluvaiheessa yhdessä ammattitaitoisten kustannustoimittajien ja graafisten suunnittelijoiden kanssa huomiota siihen, että kulloinkin työn alla olevan lasten- ja nuortenkirjan kerronnan imu oikeasti säilyisi alusta loppuun ja että kirjaan valittu teema kantaisi ja kiinnostaisi  parhaimmillaan vielä ilmestymisvuoden jälkeenkin erilaisia lukijoita. 


Säkenöivä kerronta ei heilahtele kulloistenkin trendien mukaan.


Lasten ja nuorten lukemaan innostamisesssa keskeisintä onkin lahjonnan, kiristyksen ja uhkailun sijasta se, että lapsi oivaltaa itse lukemisen hurman ja koukuttuu tähän siinä määrin, että etsii lisää samankaltaista luettavaa.  



Lawson esitti puheessaan myös yhden ratkaisun siihen, kuinka saadaan lapset lukemaan: toimitaan, kuten hänen oma äitinsä teki: jatketaan sinnikkäästi hyvien kirjojen suosittelemista, eteen kantamista ja kannustamista, vaikka lapsi ei heti tarttuisikaan kirjatäkyihin. 

 

Toinen asia sitten onkin – ja siihen Lawson ei esittänyt ratkaisua – se, kuinka nämä äidit ja isät ja muut lapsen ja nuoren lähellä olevat aikuiset saisivat omaan uutisvirtaansa enemmän syötteitä hyvistä lasten- ja nuortenkirjauutuuksista.

 

Yleisön suosikiksi äänestettiin Reetta Niemelän Mustan kuun majatalo (kuv. Katri Kirkkopelto, Lasten Keskus 2021).

 

Ehkä tämä aika kaipaa juuri nyt satua, seikkailua, fantasiaa, joihin kuitenkin lomittuu myös arkisia säikeitä.

 

Sofia Chanfreuau kertoi kiitospuheessaan saaneensa lukijapalautetta siitä, kuinka saturomaani on herättänyt lapsissa halun puhua omista tunteistaan.  


Kirahvin sydän on suunnattoman suuri on arvioitu Lastenkirjahyllyssä elokuussa 2022 ja Mustan kuun majatalo marraskuussa 2021.

1. luukku: Joulu tulee joka vuosi

 














Mervi Heikkilä & Kristiina Mäkimattila: Nyyrikin joulukirja. 29 sivua. Kaksipäinen korppi 2022. 

 

 





Nyyrikki-orava herää aikaisin. 

 

Se on ihan täpinöissään, sillä on joulukuun ensimmäinen päivä.



 

Joulukuun ensimmäiseen päivään latautuu suuria
odotuksia. Kristiina Mäkimattilan kuvitusta Mervi 
Heikkilän tekstiin kuvakirjassa Nyyrikin joulukirja
(Kaksipäinen korppi 2022). 




Tonttu Äkämällä on aina ollut vastuullaan koristella metsä jouluisaksi, mutta jokin on pahasti pielessä, sillä kaikki valmistelut ovat vielä tekemättä.

 

Nyyrikki on hädissään, onko joulu nyt kokonaan peruttu, mutta äiti vakuuttaa, että joulu tulee joka vuosi.

 

Orava lähtee ystäviensä kanssa Äkämän talolle ottamaan selvää, mistä on kyse.

 

Tonttu on äkeä ja jupisee, että joulua ei tule tänä vuonna. Äkämä ilmoittaa, että ei halua enää olla yksinään vastuussa kaikista työläistä jouluvalmisteluista. 

 

Mervi Heikkilän jouluisessa kuvakirjatarinassa on ripaus fantasiaa, kun Nyyrikki sonnustautuu tontun lakkiin ja saa päähänsä kummallisia ajatuksia.

 




Kuvituksessa hyödynnetään myös puhekuplia.
Kristiina Mäkimattilan kuvitusta Mervi Heikkilän

 tekstiin kuvakirjassa Nyyrikin joulukirja 
(Kaksipäinen korppi 2022). 

 



Niinpä metsän eläimet päättävät tehdä joulun yhdessä ja jokaisella on oma vastuualueensa. 

 

Näin ne saavat myös huomata, ettei kaikki käykään edes yhteistuumin käden käänteessä. 

 

Kun kaikki on valmista, tonttu Äkämäkin saapuu paikalle joulujuhlaan ja lupaa lausua kaikille kirjoittamiaan joulurunoja.



Mahtaako tässä olla jouluisten kuvakirjojen ikonisin
kuva? 
Kristiina Mäkimattilan kuvitusta Mervi Heikkilän
 tekstiin kuvakirjassa Nyyrikin joulukirja 
(Kaksipäinen korppi 2022). 

 


Kristiina Mäkimattilan selkeä ja sympaattinen kuvitus hyödyntää taustanaan valkoista sekä sisätilojen että lumisen luonnon kuvauksessa. Tästä syntyy rauhoittava rytmi.

 

Mervi Heikkilän salaviisaan tarinan voi lukea myös lempeänä muistuksena siitä, että jouluvalmisteluiden jakaminen voi olla perheen ja suvun joulurauhankin kannalta fiksua.

 

Nyyrikin joulukirja on VaLas-kirja, eli se on ilmestynyt Vapaat lastenkirjailijat -kollektiivin myötävaikutuksella ja avulla. 










 


 

keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Kiinnittäkää huomiota kynnysmattojenne kuntoon!










Hannu Hirvonen: Vahna paha! Kuvitus Johanna Taskinen & Aki Nyyssönen. 179 sivua. Sarvet 2022 / VaLas-kollektiivi. 

 

 



Ympäristö vaikuttaa ihmiseen yllättävän paljon. Se, mihin olet sattunut syntymään ja minne olet päätynyt asumaan, ei toki määrää kohtaloa, mutta tuuppaa kyllä vauhtia syöksyyn. Kukaan ei ole täysin oman onnensa seppä. Herra Rontin asuinseutu oli pääsääntöisesti arveluttavaa aluetta. Asiat olivat liian hyvin. Kurjuutta ja nälänhätää näkyi yllättävän vähän. Yhteiskunta huolehti vähäosaisista. Yleinen ilmapiirikin oi muuttunut järkyttävän positiiviseksi, jopa herra Rontin kotikaupungissa. Toki kaikenlaisen vastakkainasettelun lisääntyminen antoi toivoa.  Siitä kehityksestä herra Ronttikin ansaitsi sulan hattuunsa. Jos päivän sana on laittaa hyvä kiertämään, voi siihen vastata vain lyömällä kaksi pahaa vastakierteeseen.

 

 

Hannu Hirvonen on profiloitunut poikkeuksellisen monipuolisena ja -äänisenä lasten- ja nuortenkirjailijana.  Hän on kirjoittanut nuortenkirjoja, kuvakirjatekstejä ja helppolukuisia lastenromaaneja lukutaidon alkuun. 


Parin vuoden takainen, omakustanteena ilmestynyt Jääpeilin vanki teki minuun vaikutuksen nonsense-aineksillaan. 


Monissa  Hirvosen lasten- että nuortenkirjoissa on erityistä venkoilua ja räyhäkkyyttä sekä kieli poskessa filosofointia.

 

VaLas-kollektiivin yhteisen tuen avulla ilmestynyt syksyn uutuus Vahna paha! on asetelmiltaan anarkistinen lastenromaani.

 

Sen asetelmat ovat toki tuttuakin tutummat monista lastenki lastenkirjoista, joissa aikuisten ynseys ja tosikkous rinnastetaan lapsen kaikkivoipaisuuteen ja avarakatseisuuteen.




Kenellekään tuskin jää epäselväksi, että herra Rontin ajatukset
  ja aikeet eivät usein ota muita kanssaeläjiä kovin hyvin huomioon.
Johanna Taskisen ja Aki Nyyssösen kuvitusta Hannu Hirvosen
lastenromaaniin Vahna paha! (Sarvet 2022). 

 


Herra Rontti on todellinen ankeuttaja, joka rakastaa vastakkainasettelua ja kyräilyä. 

 

Hän on yksi kansainvälisen YKK:n (eli Yhdistyneiden Kiusankuntien) pahanmielenlähettiläistä. 


Pahaksi onneksi vallitseva elämäntapa suosii kuitenkin yhä enenevässä määrin lähimmäisenrakkautta ja toisten huomioon ottamista… myös  kotimaan rajojen ulkopuolella. 

 

YKK:ssa on myös käynnissä valtataistelu ja herra Rontti on yksi viimeisimmistä toimintakykyisistä kiusanhengistä ja hän on pierimysjärjetyksessä pian ehdolla Suur-Ärmätiksi. 


Pohjoismaiden ykkösilkimys, ruotsalainen Per S. Berserkki, koki nimittäin karmean kohtalon ja tuli sullotuksi Ikean pahvilaatikkoon! 





Kehon kieli puhuu puolestaan: vielä tässä vaiheessa
Rontti tekee hyvin vastentahtoisesti hyvää.
Johanna Taskisen ja Aki Nyyssösen kuvitusta Hannu
Hirvosen lastenromaaniin Vahna paha! (Sarvet 2022).   

 



Kiusanhenkien mafiataistelu jää kuitenkin sivuseikaksi, kun lukija pääsee seuraamaan herra Rontin kotitaloon muuttavan Normiston perheen ja Rontin vähittäistä tutustumista. 

 

Lisäkierrettä tarinaan tuo se, että perheen isä on poliisi ja tämän tytär Sirkku on sosiaalisen median alustoilla taitavasti sukkuloiva varhaisteini, joka saa herra Rontilta liikanimen ”partiopeppi”. 


Perheellä on myös Rontti-niminen kissa ja Normistojen nuorimmainen Samu kiintyy oitis herra Ronttiin, jota hän kutsuu vielä hiema vaillinaisen puhetaitonsa takia nimellä Vahna paha. Nimellä viitataan todennäköisesti kansanperinteen vanhaan kehnoon eli paholaiseen tai piruun.  

 

Onneksi herra Rontti ei kuitenkaan ole läpeensä paha: 

 

Kaupungilla hän näkee äidin, joka tempoo lastaan ja puhuu samalla puhelimeen. 


Rontti kehottaa äitiä luopumaan älypuhelimesta, niin ”lapset voisivat paremmin. Olisivat rauhallisempia” ja nukkuisivatkin riittävästi.

 

– Pieni lapsi on kuin kynnysmatto. Sen kunnosta näkee, millainen koti on, herra Rontti sanoi hymyillen. 


Rontin ilkivalta paljastuu ja hän joutuu oikeasti vastaamaan teoistaan. 

Nuoruuden rakkaus tuonee hieman helpotusta asiaan, mutta onneksi tämä romanttinen säie rajataan lopusta pois!