maanantai 14. kesäkuuta 2021

Nostalginen retki luonnon ihmemaahan
















Aila Nissinen & Maija Karma: Suvisaaren kirja, 147 sivua, värikuvat Noel Hopking englantilaisesta teoksesta Nature lover´s book, WSOY 1954. 

 

 

Uusimmassa Kuvittaja-lehdessä  2/2021 ilmestyi artikkelini Maija Karmasta (1914–1999), joka oli taiturimainen luonnon ja eläinten kuvittaja.  

 

Aila Nissisen ja Maija Karman Suvisaaren kirja on hieno esimerkki siitä, kuinka lapsille osattiin tehdä jo lähes 70 vuotta sitten faktaa ja fiktiota yhdistävää kiinnostavaa kirjallisuutta. 


Aila Nissinen kertoo saatesanoissaan, että kirjan esikuvana oli Enid Blytonin Nature lover´s book (1944, kuv. Donia Nachshen & Noel Hopking).  


Suvisaaren kirjan keskushenkilöinä ovat saaristossa meren läheisyydessä asuvat Maijanniemen maatilan vähän yli ja alle 10-vuotiaat lapset Tapani, Risto ja Marjukka sekä kesäaikaan läheisellä huvilalla asuva originelli luonnontieteilijä tohtori Kantola kuusivuotiaan Kristiina-tyttärensä kanssa. 



Näin taiturimaisesti Maija Karma yhdistää
toden ja sadun toisiinsa. Maija Karman
kuvitusta Aila Nissisen tekstiin lastenkirjassa
Suvisaaren kirja (WSOY 1954).

 






Tohtori johdattaa lapset ”luonnon ihmemaahan”. 

 

Hän luennoi – lapsentajuisesti ja käytännöllisesti havainnollistaen – luonnon kiertokulusta, hyönteisistä, kasveista ja linnuista. 

 

Luonnon monimuotoisuus ja lajien välinen kamppailu tulevat kiinnostavasti esille. 


Lasten luontoharrastus herää vähitellen ja kirjassa seurataan luontoa vuodenaikojen vaihtuessa sydänkesästä jälleen uuteen kevätkesään. 

 

Tapani, Risto ja Marjukka havahduttavat myös vanhempiensa uinuvan luontosuhteen. 

 

Marjaniemen isäntäkin sanoo vaimolleen antoisan retkipäivän päätteeksi:

 

– Kuulehan, minä kun tunnen itseni niin virkistyneeksi tämän päivän jälkeen. Luuletko, että lasten retki on siihen syynä? Me taidamme liian usein ajatella luontoa vain sellaisena, joka meille antaa jokapäiväisen leivän – mitä?

 

– Niin, vastasi Maijanniemen emäntä. – Ja se sentään antaa meille hengenravintoakin. – – 

 

Luonnon tutkimisen lomassa selvitetään myös tohtori Kantolan huvilan murtovarkautta, kun varas vei arvokkaan Montellin lasisiipi -perhosen tohtori perhoskokoelmasta rahoittaakseen sillä ulkomaan matkansa. 

 

Perhosia ei tyydytä ihailemaan vain luonnossa. Maija Karman
kuvitusta Aila Nissisen tekstiin lastenkirjassa
Suvisaaren kirja (WSOY 1954).



Uusimmissa lasten tietokirjoissa lajien moninaisuuteen suhtaudutaan Suvisaaren kirjaa kunnioittavammin: tohtorin esimerkki kannustaa lapsiakin perhosten ja muiden hyönteisten keräilyyn. 

 

Vanhanaikainen "perhosbaari" houkutteli myös perhosia.
Maija Karmankuvitusta Aila Nissisen tekstiin lastenkirjassa
Suvisaaren kirja (WSOY 1954).


Hyttysten lisääntymistä estetään vesisaaviin lorautettavalla tärpätillä, joka muodostaa veden pintaan kalvon tukahduttaen hyttysentoukat. Risto kertoo tuhoavansa rastaan pesiä, jotta äidin viinimarjapensaat saavat kypsyä rauhassa. Linnunpesien tuhoamisen tohtori sentään kyseenalaistaa.



 

Sodan kaiut ulottuvat vielä lasten arkeen. 

 

Tämä tulee koskettavasti esille kohtauksessa, kun Risto kiusaa leikkimielellä sammakkoa, joka nostaa hädissään etujalkansa päänsä suojaksi.

 

Riston käsi, jossa oli ruo´onkorsi, vaipui alas. Hän katsoi sammakkoa ja nielaisi jotakin olematonta kurkustaan. Tapani tarttui veljensä vyöhön ja veti pojan kauemmaksi. Tytöt seisoivat paikoillaan, Marjukka pureskellen palmikkonsa päätä. Kaikki katselivat sammakko parkaa, joka pitkän ajan kuluttua otti kädet pois kasvoiltaan, lähti pitkin loikkauksin nousemaan ylös niitylle ja katosi ruohikkoon.

 

– Se – se – oli ihan kuin i h m i n e n ! sai Risto sanotuksi. – Mitä se oikein pelkäsi – enhän minä koskettanut sitä kovasti yhtään?

 

– Mitä sinä luulet lasten pelänneen silloin, kun – kun lentokoneet lensivät ylitse ja maattiin lumikinoksissa, muistatko, kun isä kertoi? Silloin oli sota. Monet panivat kätensä tuolla tavalla ja huusivat äitiä, niin kuin isä sanoi. Ei heitä tarvinnut kenenkään k o s k e t t a a ! sanoi Tapani, joka oi aivan järkyttynyt sammakon inhimillisyydestä. – – 

 

Kuvittajana Maija Karma teki jatkuvasti luonnoksia
lapsista arkisissa puuhissaan. Lasten asennot ja eleet ovat uskottavia
ja siksi niin luontevia. 
Maija Karman kuvitusta Aila Nissisen tekstiin
lastenkirjassa 
Suvisaaren kirja (WSOY 1954).



Suvisaaren kirjan lumous lepää nykylukijan näkökulmasta erityisesti Maija Karman kuvituksessa. 

 

Karma piirsi hyönteisiä, kasveja, lintuja ja eläimiä tarkasti ja niiden lajipiirteet tunnistettavasti kiteyttäen. Samalla rakastavalla, kunnioittavalla katseella hän on kuvituksissaan taltioinut lasten arkisia eleitä ja asentoja osana luontoa. 

 

 

Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehden uusin numero ilmestyi viime viikolla. 


Sen sisältö keskittyy uusimpaan lasten ja nuorten tietokirjallisuuteen, myös tutkitun tiedon teemavuoden näkökulmasta. 





 

torstai 10. kesäkuuta 2021

Reppu selkään ja retkelle!

  







Satu-Maria Ruotsalainen: Luontoleikkikirja, 108 sivua, Lasten Keskus 2021. 

 

Riikka Jäntti: Pikku hiiri telttaretkellä, 48 sivua, Tammi 2021.

 





Viime vuosina on kannettu huolta siitä, että suomalaiset lapset ovat vieraantuneita luonnosta. 

 

Satu-Maria Ruotsalaisen Luontoleikkikirja sopii yhtä erinomaisesti sekä niille lapsille, joilla ei juurikaan ole aiempaa kokemusta luonnossa liikkumisesta  sekä lapsille, joille luonto ja metsässä retkeily ovat luonteva ja mieluinen osa arkea. 

 

Kirjaan on koottu peräti 80 erilaista leikkiä, puuhaa, elämyksellistä tekemistä ja ahaa-oivallusta. 

 

Kyse ei ole mistään vanhojen pihaleikkien muunnelmista. 


 

Luonnon vaihtelevat muodot tarjoavat tasapainolle
ja eri aisteille paljon haasteita. Satu-Maria Ruotsalaisen
valokuvakuvitusta Luontoleikkikirjaan 
(Lasten Keskus 2021). 



Leikit ja puuhat on ryhmitelty kolmeen osastoon: 1) vaihtelevat maastonmuodot antavat monipuolista haastetta liikunnallisiin leikkeihin ja harjoitteisiin, 2) luonnon ilmiöitä voi ottaa haltuun eri aistien avulla ja 3) luonnon materiaalit antavat sytykettä moniin yksinkertaisiin kädentaitoja harjaannuttaviin askarteluihin. 


Kirjan kohderyhmäksi on ajateltu 4–8-vuotiaita, mutta se inspiroi myös vanhempia koululaisia ja jopa aikuisia! 

 

Satu-Maria Ruotsalainen antaa vinkkejä helposti toteutettaviin puuhiin, joihin ei tarvita kalliita erikoisvälineitä. 


 

Maasta löytyvistä kepeistä voi tehdä  luonnonmukaisia
askarteluita, jotka tukevat vaikkapa hahmotusta ja
kirjoittamistaitoja. 
Satu-Maria Ruotsalaisen 
valokuvakuvitusta Luontoleikkikirjaan 
(Lasten Keskus 2021). 



Aikuista retken johtajaa muistutetaan kuitenkin siitä, että mukaan kannattaa pakata ensiapulaukku pienten haavereiden varalle. 


Jokamiehen oikeuksista kerrotaan selkeästi ja muutoinkin kirjan lähestymistapa on luontoa kunnioittava ja arvostava. 

 

Luontoleikkikirjan vahvuus on siinä, että tarkastelukulma pidetään visusti lapsen tasolla. 


Retkelle voi lähteä spontaanisti ja ilman työläitä ennakkovalmisteluita. 


Ihmetyskiikarit löytyvät omista silmistä ja avoimesta mielestä! 

 

Luontoleikkikirja on myös hyvä esimerkki kuvitustekniikan merkityksestä. 


Valokuvakuvitus havainnollistaa ja konkretisoi erilaisia luontopuuhia paljon paremmin kuin esimerkiksi mustavalkopiirroskuvitus.

 

Riikka Jäntin kuvakirjassa Pikku Hiiru lähtee myös retkelle äitinsä kanssa. 


Merellinen retkikohde on lähellä kaupunkia. Ensin matkustetaan ratikalla ja saareen päästään lyhyen lauttamatkan jälkeen. 

 

Hiirun äiti vaikuttaa olevan kokenut retkeilijä. Hän  ohjeistaa Hiirua napakasti retken eri vaiheissa. 




Kirjan viehätys perustuu suurelta osin siihen, että asiat ja elämykset ovat Hiirun tavoin monelle leikki-ikäiselle lapsellekin vielä vieraita ja siksi kuvaukseen on helppo eläytyä. 



Äidillä ei ole hoppua, vaan malttia pysähtyä ihmettelemään
asioita yhdessä pikku Hiirun kanssa. Riikka Jäntin 
kuvitusta kuvakirjaan Pikku Hiiri telttaretkellä (Tammi 2021).

Nukkumaan mennessä teltan ulkopuolelta kuuluvat äänet kiinnostavat ja varhaisen aamun tutkimusretkellä huomio kiintyy moniin Hiirulle tuntemattomiin kasveihin. 

 

Eväiden syöminen ja uiminen ovat tietysti retken huippukohtia. Leiripaikan lähellä on myös makkaran grillauspaikka ja jopa ravintola, jossa tankataan vähän tuhdimpaa ruokaa. 

 

Pois lähtiessä kohdataan vielä äkeä hanhi, joka puolustaa poikastaan. 

 

Hiirun mielestä retkeilyä voi vallan hyvin jatkaa
myös  olohuoneessa. Riikka Jäntin kuvitusta kuvakirjaan Pikku Hiiri telttaretkellä (Tammi 2021).



Kotiin palatessa äiti on aivan naatti, mutta Hiiru haluaa pystyttää teltan vielä olohuoneeseenkin ja jatkaa retkileikkiä.

 

Riikka Jäntin inhimillistetyn hiiriperheen arkea kuvaavat Pikku Hiiri -kirjojen käännösoikeudet on myyty Tanskaan, Englantiin, Uuteen Seelantiin, Austaraliaan, Kiinaan, Viroon, Espanjaan (espanjaksi ja katalaanin kielelle), Nepaliin, Ranskaan, Venäjälle ja Portugaliin. 


 


 

 

Lisää lastenkirjoja retkeilystä: 

 

Maria Kuutti: Onni ja Aada metsäretkellä, kuv. Saara Söderlund, Karisto 2021 


Kalle Hakkola & Mari Ahokoivu: Kalle ja Joonas: metsäretki, Kumiorava 2019 


Eppu Nuotio & Aino Louhi: Tämä vai tuo?: Metsäretki, Bazar 2019


Hannamari Ruohonen: Kaisan ja Oskarin retkikirja, S&S 2019


Viveka Salo: Tero ja Tarmo retkeilevät, Mäkelä 2016 


Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Toiveretki, Myllylahti 2016


Eppu Nuotio & Virpi Talvitie: Epsukepsu, Tammi 2002

 

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Sympaattinen ja moniulotteinen tietokuvakirja kaupunkiviljelystä











Maija Hurme & Lina Laurent: Piilopalstan tarhurit, suomentanut Heli Ikäheimo, 43 sivua, S&S 2021. 


Ilmestynyt samanaikaisesti ruotsiksi Plats på jorden, 43 sivua, S&S 2021.

 




Maija Hurmeen ja Lina Laurentin yhdessä kirjoittama ja Hurmeen kuvittama Piilopalstan tarhurit on monella tavalla kiinnostava, ajankohtainen ja erityinen kirja.

 

Se on hyvä esimerkki lasten tietokirjallisuudessa yleistyneestä faktiosta, jossa fiktiivisen tarinan kupeessa annetaan lapselle luontevasti paljon faktatietoa. 

 

Juonellinen tarina jatkuu välillä koko aukeaman tieto-osuuksilla. 

 

Piilopalstan tarhurit assosioi ulkoasunsa ja nimensäkin puolesta enemmän perinteiseen kuvakirjaan kuin tietokirjaan.  

 

Ratkaisu toimii. 


Lapsi ei välttämättä tiedä ennalta, että tietokirjan sisältö voisi kiinnostaa häntä jopa enemmän kuin perinteinen,  usein mielikuvituksenkin varaan rakennettu lastenkirjallisuus. 


 

Hyvä esimerkki kuvakirja- ja tietokirjaformaatin kompaktista
toteutuksesta kuvituksessa: Maija Hurmeen kuvituskuva
havainnollistaa "elämää pinnan alla". Maija Hurmeen
kuvitusta Lina Laurentin tekstiin kuvatietokirjassa
Piilopalstan tarhurit (S&S 2021). 


Itsenäisesti jo lukeva lapsi voi valita kirjasta halutessaan vain kuvakirjatarinan tai vaihtoehtoisesti paneutua pelkästään kuokattomaan kateviljelyyn keskittyviin, pienemmällä kirjasimella painettuihin tietolaatikoihin. 

 

Kuvatietokirja nostaa oivaltavasti esiin kaupunkiluonnon rikkauden. 



Armi ilmaa talikolla maaperää kuohkeammaksi.
Maija Hurmeen kuvitusta Lina Laurentin tekstiin 
kuvatietokirjassa Piilopalstan tarhurit (S&S 2021).



Luna, Jasmin ja Ville tarkkailevat ympäristöään. Originellit aikuiset, surullinen vaari parvekkeella ja ämpäreitä lastenvaunuissa kuljettava nainen kiinnittävät heidän huomionsa. 

 

Lasten kerrostalon vieressä on autiotalo ja rehevöitynyt puutarha, joka vetää lapsia puoleensa. Lapset tutustuvat  ”ämpärinaiseen”,  Armiin, joka raivaa tontille sissiviljelyhenkistä kasvimaata. Lapset auttavat hänrä mielellään. 


Röyhkeän pionivarkaankin arvoitus selviää. Elämän kiertokulku havainnollistuu kauniisti myös surullisen miehen elämäntarinassa.  

 

Lina Laurentin journalistinen ammattitaito näkyy tavassa, jolla tietoaines on upotettu luontevasti tarinaan. Maija Hurme on osallistunut myös tekstin tekoon.

 

– Kasvimaassa on paljon työtä, Luna sanoo.

– Niin, mutta oman ruoan kasvattaminen on hauskaa, ja se on hyväksi ilmastolle, jos sen tekee oikealla tavalla, sanoo Armi.

 

Hän kertoo, että ilmaston lämpenemistä voidaan hidastaa, jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä pystytään vähentämään ja samalla varastoimaan hiiltä maaperään. Se puolestaan onnistuu, jos viljellään muokkaamatta maata.

– Mutta sen täytyisi tapahtua uskomattoman monessa paikassa, koko maailmassa.

 

Armin suosima kateviljely helpottaa myös lasten osallisuutta, kun maan kääntämisen ja kuokkimisen raskaat työvaiheet jätetään kokonaan pois. 


Kateviljelyä verrataan lasagnen valmistukseen: viljelypenkissäkin on lasagnen tapaan monta kerrosta päällekkäin! 


Kuvakirja on jälleen mainio todiste siitä, kuinka lastenkirja toimii hyvänä tiedonlähteenä myös aikuiselle. Esimerkiksi nyt niin trendikäs bokashikompostointi ja mehiläisten kasvatus esitellään aikuisellekin selkeällä tavalla. Mehiläisen, ampiaisen ja kimalaisen toisistaan erottamiseen annetaan niin ikään pätevät ohjeet.  

 

Lina Laurentilla on kokemusta myös mehiläistarhurina. Hän asuu osan vuodesta Pirkanmaalla Parkkuun kylässä ja pitää siellä mehiläisten lisäksi kanoja, lampaita ja joskus possujakin.  



Alueen asukkaat innostuvat yhdessä hoitamaan
kaupunkipuutarhaa.  Maija Hurmeen kuvitusta Lina Laurentin
tekstiin kuvatietokirjassa 
Piilopalstan tarhurit (S&S 2021). 

 

Kuvakirjan punaisena lankana kulkevat myös yhteisöllisyyden ja kansalaisvaikuttamisen teemat. 


Eri ikäiset ja eri taustoista tulevat ihmiset havahtuvat toimimaan yhdessä. Hauskasti ja havainnollisesti tuodaan esille eri maiden viljelykulttuuri ja mieltymykset puutarhan hoidossa. 

 

Tarinan juonesta voi löytää kaikuja 1970-luvun luonnonsuojeluaktivismista, kun autiotalon tontille kaavaillaan parkkihallia. 


2000-luvun maanläheiselle kansalaisaktivismille sen sijaan on ominaista se, että ponnisteluita yhteiselle kasvimaalle ei nähdä hyödyttöminä, vaikka alueen yllä leijuukin vääjäämättömän tuhon uhka. 


Tarkkasilmäinen ja ruotsin kieltä osaava lukija löytää vihjeen onnelliseksi kiertyvästä loppuratkaisusta kirjan lopusta sisäkansista!


Vihje sissipuutarhan pelastumisesta annetaan kirjan lopun
sisäkansista: oikeassa alakulmassa mies lukee sanomalehdestä
uutista: "Invånare stoppade bygge". 
Maija Hurmeen kuvitusta 
Lina Laurentin tekstiin kuvatietokirjassa 
Piilopalstan tarhurit (S&S 2021). 
   

 

 

Maija Hurmeen vesiväriä ja puuväriä onnistuneesti yhdistävä kuvitus on yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen ylistys. 

 

Kuvakirja- ja tietokirjakuvitus lomittuvat toisiinsa jouhevasti.  

 

Kirjan aihepiirille on selvästi kysyntää: sen käännösoikeudet myytiin heti Kanadaan ja Viroon. 

 

 

Lisää lastenkirjoja puutarhasta, viljelystä ja kasvun ihmeistä:

 

Aira Savisaari & Hannamari Ruohonen: Niilo kylvää, Karisto 2021. Arvio Lastenkirjahyllyssä.

Elin Ek: Kyllä kasvaa! Kylvä, kasvata, leivo, kokkaa ja askartele sisällä, parvekkeella ja puutarhassa, suom. Katariina Kallio, Mäkelä 2020. Arvio Lastenkirjahyllyssä


Sanna Pelliccioni: Onni-poika ja parvekeviidakko, Etana Editions 2019. Arvio Lastenkirjahyllyssä.

 

Ralf Efraimsson & Pia Beckman: Sormet multaan! Istutetaan siemeniä, sipuleita ja pistokkaita, suom. Kaisu Tupala, Mäkelä 2018.

Christina Björk & Lena Andersson: Linnea kylvää ja kasvattaa, suom. Marja Kyrö, Otava 1989. 
Arvio Lastenkirjahyllyssä.


Reetta Niemelä & Sanna Pelliccioni: Nähdään majalla: kasviagentit, Sammakko 2018.

Görel Kristina Näslund & Lars Klinting: Antin kasvimaa, suomentanut Tuula Syvänperä, Gummerus 1988.