Luksuselämyksiä parvekkeella ja miljoonan tähden hotellissa metsässä

 

Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Miljoonan tähden hotelli. 48 sivua. WSOY 2026.

Merja Svensk & Meria Palin: Unni telttailee. 24 sivua. Lenninsiivet 2026.



Nykyhallituksen monet säästötoimet ovat kurittaneet erityisesti lapsiperheitä, jotka joutuvat karsimaan monista välttämättömistä menoistaan.

Lastenkirjojen tekijöillä on nyt monia kekseliäitä tapoja nostaa yhteiskunnallinen todellisuus kirjojen aiheiksi ilman saarnaamista tai alleviivaamista.

Uudet kuvakirjat Miljoonan tähden hotelli ja Unni telttailee muistuttavat lapselle ja aikuiselle, että parhaat elämykset – ja oivallukset – ovat usein ilmaisia.

Unnin äiti ajaa perävaunullista kuorma-autoa. 

Äidillä on edessä pitkä työvuoro ja Unni pääsee samassa kerrostalossa asuvan Kertun luokse yökylään. 

Unnin mummo asuu kaukana toisessa maassa, joten Kerttu on ottanut mieluusti tehtäväkseen toimittaa myös mummon virkaa. 

Kertun kodissa on kaksi huonetta, keittiö, suuri parveke sekä jännittäviä tavaroita. Unni katselee ympärilleen ja huomaa Kerttu-mummon taas hassutelleen. 

– Taulu on väärinpäin, Unni nauraa.  

– Voihan se olla vaihteeksi noinkin, Kerttu nauraa. – Mitä haluaisit leikkiä? 

– Leikitään lomaa, Unni keksii ja juoksee parvekkeelle.

Kerttu-mummo haluaa kyseenalaistaa aikuisten puisevan ja
rationaalin ajattelun. Meria Palinin kuvitusta Merja Svenskin
tekstiin kuvakirjassa Unni telttailee (Lenninsiivet 2026). 

Kerttu keksii, että pystytetään teltta parvekkeelle. 

Kun parvekkeelle viedään kaikki Kertun viherkasvit, siitä tulee vehreä metsä!  

Illan tullen Unni kaipaa äitiään, mutta pienestä haikeudestakin selvitään Kertun  viisailla neuvoilla.

Lenninsiivet on pieni ja viisas lapsentahtisiin lastenkirjoihin keskittynyt kustantamo. 

Merja Svenskin kuvakirjatarina on konstailematon ja sympaattinen. 

Meria Palinin selkeä kuvitus tavoittaa lapsen ja aikuisen yhteisen innostuksen ja leikin ilon.

Anna Elina Isoaron ja Mira Malliuksen Miljoonan tähden hotelli saa aiheensa tilanteesta, jossa lapset vertailevat lomakokemuksiaan. 

Emppu on ollut lomalla ulkomailla ja Venni mummolassa kotimaassa. 

Vaikka lapset eivät suoranaisesti arvota lomanviettotapojaan, Venni kysyy illalla isältään, voisivatko hekin joskus Empun perheen tavoin lentää lentokoneella ulkomaille, missä olisi delfiinejä ja yötivoli.  

Isä kertoo käyneensä omassa lapsuudessaan miljoonan tähden hotellissa. 

– Se ei oikeastaan ole hotelli ollenkaan, mutta se on omalla tavallaan tosi hieno paikka. Yö siellä on jopa jännempi kokemus kuin tavallisessa hotellissa, isä jatkaa selittämistä. 

– Pääsenkö minä miljoonan tähden hotelliin ensi kesänä? kysyn toiveikkaasti. 

– Kuule Venni, me voidaan mennä sinne jo ensi viikonloppuna, isä lupaa yllättäen. 

Matka hotelliin taittuu bussilla, jonka ikkunasta vilistävät vaihtuvat maisemat. 

Kun päätös hotelliretkestä on tehty, isä ryhtyy tutkimaan karttoja.
Mira Malliuksen kuvitusta Anna Elina Isoaron tekstiin kuvakirjassa
Miljoonan tähden hotelli (WSOY 2026). 

Olen usein sanonut, että kuvakirja on lapselle aina myös tietokirja elämästä. 

Lempeästi ja lapsentahtisesti Miljoonan tähden hotelli kertoo lapsen ensimmäisestä metsäretkestä, johon sisältyy paljon myös kehollisia aistimuksia:

Tuntuu kuin kasvit tulisivat koko ajan lähemmäs. Ne kutittavat poskiani. Ehkä ne haluaisivat kahmaista minut syliin.

Mira Mallius on tässä kuvakirjassa oivaltavasti muokannut tunnistettavien hahmojen varaan rakennettua kuvitustaan kollaasielementeillä.

Esimerkki kollaasitekniikan nerokkaasta käytöstä:
puun kaarnaiset rungot houkuttelevat koskettamaan 
niitä. Mira Malliuksen kuvitusta Anna Elina Isoaron
tekstiin kuvakirjassa Miljoonan tähden hotelli (WSOY 2026). 

Muutamat tarkoin valitut detaljit, kuten sammaloituneet ja kaarnaiset puun rungot, muurahaispesä, isot kivet sekä puun lehdet ja kuusipuut tuntuvat suorastaan työntyvän kolmiulotteisina ulos kuvituksesta. 

Vennin isän olemus on läpi kuvituksen yhtä levollinen ja mietteliäs. 

Lastenkirjan kuvituksissa aikuistenkaan ei tarvitse aina näyttää energisiltä tai super-iloisilta. 

Samansukuista ihmettelyä ja keskittymistä löytyy myös Vennin ilmeistä. 

Jännitys näkyy Vennin ja isän olemuksesta.
Mira Malliuksen kuvitusta Anna Elina Isoaron tekstiin
kuvakirjassa Miljoonan tähden hotelli (WSOY 2026). 

Miljoonan tähden hotellin markkinointivaltti päässee oikeuksiinsa tietysti vasta pimeän tullen, kun otsalamppujen valokin on sammutettu.

Tämän näkymän todentamiseen tarvitaan taitettu aukeama, jonka ansiosta näkymä leviää panoraamakuvaksi.

Sympaattisessa kasvutarinassa musiikkimakujen erilaisuus onkin lopulta voimavara

 

Mikko Koiranen: Finaalissa. WSOY 2026. 188 sivua. Kansikuva Riikka Turkulainen. 

Mikko Koirasen nuortenkirja Finaalissa on WSOY:n uuden, viime vuonna perustetun Ote-sarjan kolmas osa. 

Sarjan kirjat pyrkivät lauserakenteiden, ns. päätteettömän fontin ja väljän rivityksen osalta helppolukuiseen ja siten helposti omaksuttavaan esitystapaan. 

Sarjan aiemmat osat ovat Anna Paldarin  Vapaavyöhyke ja Ursula Mursun Hengitysvaikeuksia.

Kustantamo haluaa näin laajentaa valikoimaa ja tarjota nuorille  mieluista luettavaa perinteisten, pitkien nuortenromaanien ja selkokirjojen rinnalle. 

Riikka Turkulaisen Finaalissa-kirjaan tekemä kansikuva ansaitsee erityisen maininnan. 

Kansikuva tiivistää nimittäin oivaltavasti teoksen ytimen: 

Mikko Koirasen nimi on kirjoitettu hiphop-kulttuurin suosimalla graffitimaisella  fontilla, kun taas teoksen nimen  kirjoitusasusta löytyy viitteitä hevimusiikkiin.

Tällaisesta näkemys- ja tyylilajien törmäyksestä on nimittäin myös juonen tasolla kyse. 

Räppäri Tatu pääsee uusia kykyjä etsivässä musiikkikilpailussa finaaliin. 

Toive voitosta kuitenkin vaarantuu,  kun isä lähettää pojan rangaistuksena holtittomasta käytöksestä Oulusta Hailuotoon mummon hoteisiin – ilman älypuhelinta ja tietokonetta, joita tarvitaan voittobiisin tekemiseen. 

Tatu on karkotuksesta aluksi täysin lamaantunut: 

Hailuoto.

Perämeren suurin saari.

Perämeren helmi.

Perämeren Alcatraz saatana. 

Nopeasti Tatu saa huomata, että kuusikymppisen mummon valvovan silmän alta ei niin vain päästä pakoon. Poika  kutsuu yleensä isän äitiä vain etunimellä. 

Ennen pitkää Tatun on pakko keksiä muita luovia ratkaisuja kiperään tilanteeseen. 

Hän tutustuu ensin Mallaan, joka on töissä kirjastossa. 

Tyttö auttaa Tatua ensin mummon vajasta löytyvän Pappatunturin kanssa ja myöhemmin hän johdattaa myös paikallisen hevibändin, Murhaperjantain, harjoituskämpälle. 

Tatu ei kuitenkaan paljasta itsekkäitä tarkoitusperiään yhtyeen jäsenille. 

Vähitellen hän pääsee sisäpiiriin ja saa pestin yhtyeen kosketinsoittajana. 

Yhtyeen jäsenten välillä on kuitenkin jännitteitä ja samalla tunteet Mallaankin syvenevät.

1990-luvun räppärin kappaleen kaksimielinen motto, ”jos haluu saada, on pakko antaa”, saa aivan uuden merkityksen, kun Tatu luopuu tunteellisessa loppuratkaisussa omasta kunnianhimostaan uusien ystäviensä eduksi.

Teoksen nimi, Finaalissa, saa sekin kaksoismerkityksen. Murhamaanantai-yhtyeen solisti Henkka kärsii vanhempien avioerosta ja ajautuu apatiaan. 

Suorasanaista ja dialogivetoista kerrontaa ryydittävät Tatun kilpailun finaaliin kynäilemät rap-sanoitukset. 

Sanoitusten fontti on hieman vaikealukuista ja tekstit turhan pitkiä, pieni karsiminen olisi tehnyt terää sanoitusten iskevyydelle. 

Mikko Koirasen kaksi ensimmäistä nuortenromaania Nauhoitettava ennen käyttöä ja Jättiloikka Jan Valkoselle (2019 ja 2023) ilmestyivät Myllylahden kautta. 

Kustantamon sivuilla Koiranen on kertonut hurahtaneensa yläkoulussa 2000-luvun alussa täysillä suomiräppiin, mistä oli hyötyä myös kirjailijan työssä tarvittavien suomen kielen vivahteiden omaksumisessa. 

 

WSOY:n sivuilla sivuilla Koirasta luonnehditaan ”aitopääräppäriksi”. 

Tietäjät tietää varmasti ilman googlettamistakin, mistä on kyse, mutta itse jouduin tekemään vähän tiedonhakua saadakseni selville, että nimitys tarkoittaa    perinteisen hiphop-kulttuurin ja undergroundin arvoja kunnioittavasta rap-musiikin ystävästä tai artistista.   

 

 

 

Jalkapalloharrastus voi olla myös rentoa ja hauskaa

Jukka Behm: FC Limu ja huippumatsi. Kuvittanut Anssi Vaalio. 67 sivua. Tammi 2026. 

Koska lopetin jalkapallon, minulla oli nyt enemmän vapaa-aikaa.

Huono puoli oli se, että kun on aikaa, on aikaa ajatella.

Päässäni jyskytti lähinnä yksi ajatus: maailma oli menettämässä kaikkien aikojen nerokkaimman futarin. Siis minut.

Ihmepoika Leon -sarjan jälkeen Jukka Behm keskittyy nyt nuorempiin jalkapalloharrastajiin.

FC Limu ja huippumatsi aloittaa uuden hiljattain lukemaan oppineille alakoululaisille suunnatun sarjan.

Jalilla on vakavia näkemyseroja valmentajansa kanssa, koska tämä ei osaa kohdella ”tulevia supertähtiä” kunnioittavasti. 

Kovin vakavista konflikteista ei toki ole kyse.

Poika on ottanut nokkiinsa mm. siitä, että valmentaja on kehottanut häntä solmimaan jalkapallonappisten kengännauhat. 

Anssi Vaalion kuvitus liioittelee roimasti. 
Tässä Jalin näkemys ankarasta valmentajasta.
Anssi Vaatlion kuvitusta Jukka Behmin lastenkirjaan
FC Limu ja huippumatsi (Tammi 2026). 

 

Jali suhtautuu pikkusiskoonsa Lumiin aluksi hieman alentuvasti, mutta saa pian huomata, että sisko antaa leikkipuiston kentällä hänelle yllättävän hyvää vastusta.

Kun kaverit Linssi ja Multanen yllättävät sisarukset, Jali ei ensin tiedä, miten selviäisi nolosta tilanteesta menettämättä uskottavuuttaan. 

Ennen pitkää asia kääntyy voitoksi ja kaverukset pelastavat Lumilla vahvistetun uuden itsenäisen jalkapallojoukkueen, FC Limun.

Lumi-siskolla ovat asenne ja potkut kohdillaan.
Anssi Vaalion kuvitusta Jukka Behmin
lastenkirjaan FC Limu ja huippumatsi
(Tammi 2026). 

Jalilla ja Lumilla on kansainvälinen perhe: isä on juuriltaan espanjalainen ja äiti suomalainen. 

Vanhemmat ovat läsnä ja tukena lastensa harrastuksissa.

Sarjan avausosa ottaa tulkintani mukaan rivien välissä myös kantaa turhankin totiseen suorittamiseen joukkuelajeissa. 

Tärkeintä kuitenkin on, että lapset nauttivat yhdessä pelaamisesta ilman stressiä ja paineita. 

Aluksi Jali on tyytyväinen, että uudella joukkueella ei ole valmentajaa lainkaan. Mutta vähitellen treenipaitojen, pallokassien ja asiallisen pallokentän puuttuminen alkaa pänniä. 

Lapset keräävät rahaa ystävyysottelulla, johon toivotaan houkuttimeksi kuuluisaa jalkapalloilijaa Fabio Polloa.

Anssi Vaalion mustavalkokuvitus keskittyy vielä tässä avausosassa enemmän jalkapalloviheriön ulkopuolella tapahtuneisiin kohtauksiin.