Jack Meggitt-Phillips: Hirviö ja Helmikki, kuvittanut Isabelle Follath, suomentanut Marja Helanen, 251 sivua, WSOY 2021.
”Sanoin, että haluan syödä lapsen!” hirviö jylisi. ”Tahdon tietää, miltä lapsi maistuu. Haluan mehevän ja pulskan lapsukaisen. Haluan ahmaista sen yhtenä liukkaana ja litisevänä suupalana.”
Näin tymäkästi alkaa brittiläisen Jack Meggit-Phillipsin kolmiosaisen sarjan aloittava esikoisromaani Hirviö ja Helmikki.
Makaaberi kuoleman uhka väijyy keskushenkilön yllä, mutta onneksi huumori ja roima liioittelu leikkaa terän pahimmalta angstilta.
Lastenromaanin asetelmat muistuttavat Roald Dahlin ja tämän manttelinperijäksi nimetyn David Walliamsin kirjoja, joissa ynseiden, omaa etuaan tavoittelevien tai muutoin mielikuvituksettomien aikuisten vastakohtana esiintyvät heidän vakiintuneita käytänteitään ja jäykkää ajatteluaan kyseenalaistavat räväkät lapset.
Karrikoitujen aikuisten sivuhenkiöiden, kaikkivoipaisten lapsisankareiden sekä herraskaisen miljöön osalta Hirviö ja Helmikki tuo mieleen myös Magdalena Hain viime vuonna ilmestyneen fantasiaromaani Neiti Kymenen ihmeellinen talo (Otava 2020).
Ebeneser Pinset on sukunsa perinnön ansiosta vakavarainen ja ulkoasultaan huoliteltu 511-vuotias herrasmies.
Ikuisen nuoruuden salaisuus piilee hänen ullakollaan.
Kolmisilmäinen hirviö sylkee nimittäin suustaan nuoruutta ylläpitää tinktuuraa, kunhan talon isäntä hankkii sille riittävästi herkullista syötävää.
Hirviön makumieltymykset vaihtelevat antiikkihuonekaluista ja ”kenguruvauvoista vanhoihin, harmaantuneisiin jääkarhuihin ja kissaan nimeltä lordi Tipsu”.
Mutta hirviö koventaa panoksiaan ja haluaa tosiaan popsia seuraavaksi suuhunsa ihmislapsen.
 |
| Ebeneserin ja Helmikin ensikohtaaminen lintukaupan tiskillä. Isabelle Follathin kuvitusta Jack Meggith-Phillipsin lastenromaaniin Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). |
Helmikki on jäänyt jo vauvana orvoksi ja päätynyt neiti Sähikkään orpokotiin. Sieltä Ebeneser Pinset ottaa tytön kasvatikseen katalat ja itsekkäät aikeet mielessään.
Katsellessaan Helmikkiä ja muistaessaan taas tytön lähestyvän kuoleman Ebeneser tuli siihen tulokseen, että tyttö ei ollutkaan kertakaikkisen kamala ihminen. Sellaisessa henkilössä täytyi olla rahtunen hyvää, joka pystyi jakamaan sekä sarjiksensa että epätavallisen kerrosleipäreseptinsä.
Vähin erin – tietenkin – Helmikin ja Ebeneserin tunneside syventyy, ja ajatus pienen tytön heittämisestä surman suuhun arveluttaa Ebeneser Pinsetiä entistä enemmän.
Helmikki saa laatia "ämpärilistan" asioista, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa.
 |
| Alkuvaikeuksien jälkeen Ebeneserin ja Helmikin yhteiselo on välillä jopa näin rauhallista. Isabelle Follathin kuvitusta Jack Meggith-Phillipsin lastenromaaniin Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). |
Pian myös Helmikki hoksaa asioiden todellisen laidan, ja siinä vaiheessa tietysti lapsen luovat ongelmanratkaisukeinot siirtävät juonen juoksutusta aivan uusille raiteille.
Tyventä, onnellista loppuratkaisua Meggitt-Philips ei lapsilukijalle kuitenkaan anna, sillä peto pääsee sananmukaisesti uudelleen irti aivan kirjan viimeisillä sivuilla.
 |
| Brittiläinen lastenkirjallisuus sohaisee usein humoristisesti Buckinghamin palatsin jäykkiä käyttäytymiskoodeja. Tässä Helmikki yrittää naurattaa kuningattaren henkivartijoita. Isabelle Follathin kuvitusta Jack Meggith-Phillipsin lastenromaaniin Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). |
Nähtäväksi jää, päätyykö se jonnekin toisaalle uhkailemaan pieniä lapsia.
Saksalainen Isabelle Follath on tehnyt viisaan ratkaisun rajatessaan hirviöstä kuvituskuviinsa vain valtavan kidan tai kolme silmää.
Näin lapsilukija voi itse säädellä mielikuviaan hurjan pedon ulkoisesta olemuksesta.
