keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Matkaan lähtemisen ja perille saapumisen tenhoa kotimaisessa kuvakirjassa













Heidi Viherjuuri & Henna Ryynänen: Ollaanko nyt perillä? 32 sivua. Mäkelä 2023.

 

 

 

Lentokentällä hulisee ja vilisee kuin pyörremyrskyssä.

Tummatukkanen nainen tarkistaa äidin ja minun passit,

ja pussitetut tavarat liukuvat hihnaa pitkin pois.

– Hei hei reppu! Äiti sanoo ja tarttuu käteeni.

Sitten minä saan kävellä metalliportin läpi.

 

 

Lentokentän tunnelma on hektinen ja hälyisä, mutta
lapsi poimii siitä vain häntä kiinnostavat sävyt ja yksityiskohdat. 
Henna Ryynäsen kuvitusta Heidi Viherjuuren tekstiin
kuvakirjassa Ollaanko nyt perillä? (Mäkelä 2023).



Lapsiperheen matkustamista julkisilla liikennevälineillä on kuvakirjoissa käsitelty näppituntumani mukaan hämmentävän vähän. Niinpä Heidi Viherjuuren ja Henna Ryynäsen kuvakirjalle on suoranaista tilausta.

 

Viherjuuri asuu perheineen Kölnissä Saksassa ja arvatenkin kirjan tapahtumat ammentavat osin hänen omakohtaisistakin kokemuksistaan.

 

Lapsena muistan usein automatkoilla mankuneeni auton takapenkillä ”Ollaanko jo pian perillä? Onko vielä pitkä matka?” Kärsin pitkälle alakouluikään matkapahoinvoinnista, ja siksi kaikki pidemmät automatkat olivat minulle koettelemuksia.

 

Viherjuuren ja Ryynäsen kuvakirjassa leikki-ikäinen lapsi matkustaa äitinsä ja krokotiilipehmolelunsa kanssa mummon luo. 



Äidin olemus on jo vaiherikkaan loppumatkan junaosuudessa
rentoutunut. 
Henna Ryynäsen kuvitusta Heidi Viherjuuren
tekstiin 
kuvakirjassa Ollaanko nyt perillä? (Mäkelä 2023).



Ensin mennään alkumatka bussilla, sitten junalla ja lentokoneella ja lopuksi taas junalla.


Perillä on mummo vastassa ja loppumatka taittuu mummon autolla.


Pitkään matkaan mahtuu monta välietappia ja perillä äiti kehuu lapsen jaksaneen hienosti matkan eri käänteissä.


Perille pääsemisen seesteiseen tunnelmaan on helppo päästä mukaan, kun äiti ja lapsi antavat mielensä tyytyä panoraaman kaltaisena leviävän tyynen järvimaiseman äärellä.


 

Perillä voi antaa kaikkien aistien levätä mummolan
järvenrantamaisemassa. 
Henna Ryynäsen kuvitusta
Heidi Viherjuuren tekstiin 
kuvakirjassa 
Ollaanko nyt perillä? (Mäkelä 2023).



Henna Ryynänen tunnetaan oppikirjakuvitusten ohella mm. Myry-koirasta kertovista kuvakirjoistaan (Tammi) ja kuvituksista Heli Rantalan lastenromaaneihin  Suurenmoinen sitruunaseikkailu ja Kaikkien aikojen kookoskeikka (WSOY). 

 

Arkeen sijoittuvan kuvakirjan tyyli on samastuttava. Kuvakulmat vaihtelevat läpi kirjan – laajoista yleisnäkymistä rajatumpiin yksityiskohtiin.  

 

Vime aikoina suomalainen lastenkirjakuvitus on tyyliltään lähentynyt kansainvälisiä virtauksia.  Niinpä kotimaisessa lastenkirjakuvituksessa ei enää ole takavuosien tapaan yhtä paljon leimallisia kansallisia ominaispiirteitä.  Onko tällä yhdenmukaistuvalla kehityksellä jotain merkitystä kuvakirjan katsojan ja lukijan kannalta, sen voi jokainen päättää itse. 

 


 



 



 

maanantai 29. toukokuuta 2023

Selkeä tarve nuorten selkokirjoille

  













Hanna Tähtinen & Marko Laihinen: Kaksi kuolemaa, monta elämää. Kuvittanut Emmi Oksa. 93 sivua. Puukenkki-kustannus 2022. 

 





Tänään vietetään valtakunnallista selkokirjallisuuden päivää. 

 

Selkokirjat ovat nyt monella tavalla akuutti ja tärkeä kirjallisuuden alue. 

 

Suomen Kulttuurirahasto lahjoittaa selkokirjoja ja helppolukuisia kirjoja kaikille Suomen yläkouluille Selkopolku-hankkeessa, jonka toteuttaa Lastenkirjainstituutti. 

Kirjalahjoitukseen halutaan koota nuoria kiinnostavia kirjoja, ja lahjoitettavat kirjat valitsee eri alojen ammattilaisista koostuva työryhmä. 

Kirjavalintojen tueksi teetettiin huhtikuussa kysely yläkuluikäisiä kiinnostavista aihepiireistä.  

Kyselyyn vastasi 2300 yläkouluikäistä nuorta. Suuren otoksen ansiosta tuloksia voi pitää hyvinkin vakuuttavina. 

Nuoria yleisesti kiinnostavissa aiheissa kärkeen nousivat arkielämä, huumori sekä sarjat ja elokuvat. 

Huomionarvoista kyselyn tuloksissa on se, että nuoria vähiten kiinnostavien aiheiden joukossa näkyivät mm. sateenkaariteemat. Sukupuolen moninaisuus on kuitenkin ollut sekä käännetyissä että kotimaisissa nuortenromaaneissa yksi viime vuosina selkeimmin lisääntyneistä nuortenkirjallisuuden teemoista!  

Nuorten suosimien kirjojen lajityyppien osalta kärkisijoja pitävät fantasia, kauhu ja seikkailu. Selkokirjoja on lukenut 39 % kyselyyn vastaajista ja aktiivisesti selkokirjoja hyödyntää 10 % vastaajista. 

Määrä käy yksiin Selkokeskuksen arvion kanssa: yli 10 prosenttia väestöstä hyötyy selkokielestä ja tarvitsee sitä arjessaan eri tavoin. 

Ilokseni olen saanut kuulla, että yläkoulun opettajatkin ovat vähitellen löytäneet selkokirjat: oppilas voi halutessaan lukea kirjan selkomukautuksena, vaikka hänellä ei olisikaan eri syistä johtuvaa pysyvää kielellisen tuen tarvetta. 

Toisinaan voi käydä niinkin, että nuori innostuu lukemastaan selkomukautuksesta niin paljon, että hän haluaa lukea myös alkuteoksen. 

Kun nuortenromaanista tehdään selkomukautus, joudutaan usein karsimaan juonta ja toisinaan hyvinkin runsasta henkilögalleriaa. Alkuteoksen lukeminen selkomukautuksen jälkeen sananmukaisesti täydentää lukuelämystä. Koska kirjan runko ja keskeiset tapahtumat ovat selkomukautuksesta jo tuttuja, oppilas pystyy lukiessaan toisaalta keskittymään ja toisaalta rentoutumaan, kun tarina on entuudestaan tuttu.  

Nuorille suunnatut selkokirjat ja -mukautukset eivät enää kansikuvillaan ja kuvituksillaan välitä viestiä, että ne olisivat ”vähempiarvoista” kirjallisuutta. Nuori tekee usein valintansa kansikuvan perusteella. Siksi selkonuortenkirjojen kansienkin on oltava nuoren silmissä katu-uskottavia ja cooleja. 

Puukenkki Kustannuksen julkaisema Kaksi kuolemaa, monta elämää on kiinnostava toteutus monestakin eri syystä. 

Toinen kirjoittajista, Hanna Tähtinen, on yläkoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja Marko Laihinen työskentelee nuorisotyöntekijänä. 

Todenmakuisuus on siis syntynyt kahtaalta: syvällisestä perehtymisistä nuoriin ja heidän tarpeisiinsa niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Tähtinen luetutti käsikirjoitusta oppilaillaan ja keskusteli sen sisällöstä.

Kirja pohjaa löyhästi tositapahtumiin. Se kuvaa erilaisista taustoista tulevien nuorten rosoista ja rajua maailmaa, johon kuuluvat väkivalta, nöyryyttäminen somessa ja alamaailman villit lait. 

 

Kirjan alussa esitellään keskushenkilöt ja luvut on nimetty koukuttavasti. 


Teksti on aseteltu sivulle selkokirjojen tapaan väljästi ja siten, että asiakokonaisuudet sekä pää- ja sivulauseet on helppo lukiessa hahmottaa.   

 

Poikaporukka viettää aikaa heittämällä läppää, pelaamalla tuntikausia tietokonepelejä ja virittäen mopoja. Tyttöjen kanssa on säpinää, mutta tunteista ei kovin paljon osata puhua. Isoisän vanha Parabellum-pistooli muodostuu tulevien tapahtumien kannalta ratkaisevaksi. 



Kirjan kuvitusta ja taittoa voi pitää erityisen onnistuneena.
Nuoret viestivät puhelimiensa kanssa ja Emmi Oksan
kuvitus piirtää samastuttavia keskushenkilöitä. Oksan kuvitusta
Hanna Tähtisen ja Marko Laihisen tekstiin nuortenkirjassa
Kaksi kuolemaa, monta elämää (Puukenkki 2022). 


 

Keskushenkilöiden nimistä ja Emmi Oksan kuvituksesta voi päätellä, että osa nuorista  on maahanmuuttajia, mutta heitä ei tarinassa silti eristetä saati leimata,  vaan kuvataan nuorisoporukan tasaveroisina jäseninä.


Kirjan nimi paljastaa, koukuttavasti, jo nimellään, olennaisen kirjan tapahtumista. 

 

Tekijäkaksikko piti tärkeänä, että lukijat tunnistavat kirjasta oman kielensä. Luultavasti tämä periksi antamattomuus, reteä, jopa ronski ja kirosanojen kirjoma puhekieli, on johtanut siihen, että kirja ei läpäissyt Selkokeskuksen selkokirjatyöryhmän kriteerejä eli siitä puuttuu selkokirjan nuolitunnus.  

Kirjan takakannessa kirjaa luonnehditaan helppolukuiseksi. Pirkanmaan Piki-kirjastojen tietokannassa kirja on silti luokiteltu muun ohessa myös selkokirjaksi ja kirjan selkämyksestä löytyy selkokirjan tarra.


Alamaailman välienselvittelyssä on aidon jännityksen tuntua! 
Emmi Oksan kuvitusta Hanna Tähtisen ja Marko Laihisen tekstiin
nuortenkirjassa 
Kaksi kuolemaa, monta elämää (Puukenkki 2022). 



Selkokirjallisuuden statuksen vakiintumisen – ja lisääntyneen tarpeenkin takia – Suomessa olisi syytä miettiä selkokielen luokittelemista hiukan uusiksi selkokirjallisuuden lisääntyneen tarpeenkin näkökulmasta. Esimerkiksi Ruotsissa ilmestyy jo vaikeus- ja helppousasteeltaan eritasoisia selkokirjoja.  

Takakannen sisältövaroituksessa kerrotaan, että kirjassa kuvataan rikollista toimintaa, väkivaltaa ja siinä käytetään karkeaa kieltä. Sisältövaroituksia näkee jo jonkin verran myös kotimaisissa nuortenkirjoissa. Usein varoitukset löytyvät esilehdiltä tai jälkisanoista. Tässä varoitus on nostettu kirjan kanteen ja sellaisenaan se toiminee taatusti hyvänä ”mainoksena” tarttua ronskia kieltä ja alamaailmaa kuvaavaan kirjaan.

 





 

 

 

perjantai 26. toukokuuta 2023

Joko sinä osaat olla oman elämäsi lempeä ovivahti?


 
















Petri Tamminen: Ajatusten vahtimestari. Kuv. Ninka Reittu. 48 sivua. Otava 2023.

 

 



Olet ehkä tottunut ajattelemaan,

että olet maailman armoilla

niin kuin katto sään.

Mutta ei se mene niin:

sinä olet sisällä, 

ja sinäkin olet säätila. 

 

 

Kevät on erilaisten lahjakirjojen kannalta otollista aikaa. 

 

Kahden oman ammattilaisen, kirjailija Petri Tammisen ja kuvittaja Ninka Reitun, Ajatusten vahtimestari on kokoaan paljon isompi ja ulokkeisempi kirja, joka sopii moneen ja puhuttelee eri ikäisiä lukijoita omilla tasoillaan.

 

Tamminen valmistelee saatesanoissaan lukijaa virittäytymään kirjan taajuudelle: ”Liiallisen murehtimisen idea on juuri siinä, että murehditaan aina vain, oli mikä oli, ja aamuyöllä herätessä murehditaan vielä lisää.” 


Kirjan lopussa Tamminen tunnustaa kärsineensä "turhanaikaisesta häpeästä ja pelosta vuosikausia". Hän kiittää vaimoaan idean antamisesta kirjaan sekä työkaluista omien pelkojensa selättämiseen.  

 


Sanat, katseet ja reaktiot paisuvat usein klimpeiksi.
Ninka Reitun kuvituskuva ilmentää hienosti mielen mekanismeja.
Ninka Reitun kuvitusta Petri Tammisen kirjaan
Ajatusten vahtimestari (Otava 2023).




Tammisen teksti on riittävän viitteellistä, mutta samalla – paradoksaalisesti – myös hyvin konkreettista. 

 

Aikuinen lukee kirjaa mindfullness-henkisenä elämänoppaana. Alakouluikäiselle se toimii Ninka Reitun koko sivulle levittäytyvien samastuttavien kuvituskuvien ansiosta filosofisena kuvakirjana ja isommalle koululaiselle tunnetaitoihin johdattavana opaskirjana.

 

Ihmisen mielen kuvaksi ja miljööksi Tamminen on rakentanut ravintolan, jonne tuppaa vuorollaan monenlaisia räyhähenkiä ja olemukseltaan tai mielipiteiltään ei-toivottujakin asiakkaita. Jokainen voi kuitenkin ryhtyä omien ajatustensa vahtimestariksi, joka päästää päänsä sisään vain valikoituja asioita. 

 

Tammisen ja Reitun kirjan motoksi sopisi Pentti Saarikosken vuonna 1973 ilmestyneestä Alue-kokoelmasta löytyvän runon toteamus: ”jokaisella on tästä lähtien tämänsä”. 

 

Elämässä joutuu usein priorisoimaan asioita. Kyse voi olla vaikkapa parisuhteesta, perheestä, ystävyydestä,  työelämän tai monella tavalla ylivirikkeisen arjen paineista. 


 

Hankalan olon ja olion kanssa voi myös oppia elämään.
Ninka Reitun kuvitusta Petri Tammisen kirjaan 
Ajatusten vahtimestari (Otava 2023).

 


Ninka Reitun kuvituksen keskushahmona on vihreä krokotiili. Mielen pohjalla nujuavat tilaa vievät tai muuten vain hankaavat ajatukset ovat sinisiä Tove Janssonin muumitarinoista tuttua Mörköä muistuttavia otuksia.