Meditatiivinen kuvakirja kaikille syksyn ystäville

Mila Teräs & Nora Surojegin: Myyrä joka katsoi kuuta. 32 sivua. Karisto 2023. 

 

 

 

Metsässä vietettiin kuun katsomisjuhlaa,

kuun ihailujuhlaa,

sillä taivaalle oli juuri puhjennut

huikean pyöreä täysikuu.

 

Sen pakahduttava kirkkaus aiheutti silkkaa riemua

ja keräsi yhteen hurmioitunutta väkeä. 

 

Karisto on viime vuosina laajentanut lastenkirjavalikoimaansa laadukkaisiin kotimaisiin kuvakirjoihin, joissa teksti ja kuvitus muodostavat parhaimmillaan taiten sommitellun kokonaisuuden.   

Yksi merkittävä taitoskohta oli vuonna 2017 järjestetty uusia kuvakirjatekstejä peräänkuuluttava kirjoituskilpailu.

 

Mila Teräksen ja Nora Surojeginin Myyrä joka katsoi kuuta vetoaa painotuksiltaan suomalaiseen melankoliseen luonteenlaatuun, mutta siitä löytyy kosketuspintaa myös suorituskeskeisille ja ylitunnollisille puurtajille. 

 

Milli Myyrä tuntee outoa levottomuutta. 

Onko se muistanut varustautua riittävästi tulevan talven varalle? 

Ohi vaeltavien ja talvivarastoa kuljettavien maanisten muurahaisten ”Täytyy täytyy…” hokemat vielä entisestään pahentavat sen mielialaa. 

 

Hajamielisyyksissään se on kompastua Essi Etanaan.

 

Etana kertoo tulleensa katsomaan täysikuuta.

 

Vaikka Milli Myyrän on vaikea irrottautua ajatusjumeistaan, niin täyden kuun ihmeen äärellä se lumoutuu täysin. 

Syksyn ruskalla herkutteleva aukeama, jolla Valde
Vaahtera lahjoittaa myyrälle haiku-runon.
Nora Surojeginin kuvitusta Mila Teräksen tekstiin
kuvakirjassa Myyrä joka katsoi kuuta (Karisto 2023).

Kuun kajossa Valde Vaahtera  ja Kalevi Kukko ryhtyvät spontaanisti haiku-runoilijoiksi.

 

Liekö kysymys jonkinlaisesta kuuhulluudesta, kun myyrä uskoo voivansa leikata yöllisestä tähtitaivaasta itselleen verhot. 

Ahneus on koitua myyrän kohtaloksi, sillä se loukkaa jalkansa ja muut metsän eläimet valistavat, ettei yötaivasta voi kukaan omistaa. 

 

Höpsö myyrä kuvittelee, että se voi leikata yötaivaasta
itselleen verhot! Nora Surojeginin kuvitusta Mila Teräksen tekstiin 
kuvakirjassa Myyrä joka katsoi kuuta (Karisto 2023). 

Myyrän on pakko hidastaa tahtia, ja ensi kertaa huomaa, että voi nähdä kotikolonsa ikkunastakin kajastavan kumottavan täysikuun. 

 

Mila Teräksellä on omintakeinen taito kirjoittaa lyyrisesti, olipa kyse kuvakirjasta, lastenromaanista tai aiheiltaan hyvinkin realistisesta nuortenkirjasta.  

Milli Myyrän ja täysikuun tarinassa voi halutessaan nähdä myös ikiaikaisten faabelien viisautta.

 

Kuun kajo värjää metsän violetin eri sävyillä. 
Nora Surojeginin kuvitusta Mila Teräksen tekstiin 
kuvakirjassa Myyrä joka katsoi kuuta (Karisto 2023). 

Teräksen riittävän niukka teksti antaa paljon tilaa Nora Surojeginin kuvitukselle. 

Surojeginilla on maaginen kyky luoda panoraama-aukeamilleen meditatiivisia, sykettä laskevia näkymiä.  

Olen usein käyttänyt kuvakirjaan liittyvissä koulutuksissani esimerkkinä Surojeginin Uneton jänö -kuvakirjan (Minerva 2018) 

Uneton jänö -kuvakirjassa on vastaava komea aukeama,
joka virittää kuvan katsojan metsän rauhoittavaan, meditatiiviseen 
syliin. Nora Surojeginin kuvitusta kuvakirjaan
Uneton jänö (Minerva 2018). 

 

Syksyn ruskat värit näkyvät läpi kuvakirjan. 

Ensimmäisellä aukeamalla myyrän kotikolon männynkäpyasetelma on aitoudessaan ja kolmiulotteisuudessaan jopa hätkähdyttävän tarkka. 

 

Pojatkin voivat puhua rakkaudesta!

Maria Kuutti: Roope, Make ja kiusalliset kiekaisut. Kuv. Anne Muhonen. 111 sivua. Myllylahti 2023. Kansikuva Anne Muhonen.

 

 

Helsingin Sanomissa julkaistiin toissapäivänä toimittaja Heidi Moision artikkeli otsikolla Pojat ovat epäempaattisia, ja se on pitkälti aikuisten vika, sanovat Poikien puhelimen asiantuntijat. 

 

Moisio on haastatellut Väestöliiton Poikien puhelimen tiimiläisiä Anders Huldénia ja Aziz Bahlaouanea. He saavat usein vastata kasvavaan kehoon, murrosikään ja seksiin liittyviin kysymyksiin. 

 

Roope, Make ja lusikkatesti aloitti viime vuonna  uuden varhaisnuorille suunnatun sarjan. 

Sarjan toisessa osassa jatketaan murrosiän fysiologisten ja psyykkisten muutosten äärellä.

 

12-vuotiaan Roopen harras haave mopon hankkimisesta on jo monta askelta lähempänä toteutumistaan. 

Roopen äiti on näet laittanut mopohaaveen täyttämisen ehdoksi sen, että pojan negatiiviset Wilma-merkinnät saataisiin vähenemään. 

Makella (oik.) on usein paljon asiaa Roopelle kesken
oppituntien. Anne Muhosen kuvitusta Maria Kuutin
varhaisnuortenkirjaan Roope, Make ja kiusaliset kiekaisut
(Myllylahti 2023).

 

Jo edellisessä osassa tähän etsittiinkin apua: Make sai tukea keskittymisvaikeuksiinsa pienryhmäopetuksesta, ja näin Roopen kaikki aika ei enää mene parhaan ystävän auttamiseen. 

Erityislapsen arkea kuvataan ilman alleviivausta tai tirkistelyä rempseästi ja usein nimenomaan parhaan ystävän Roopen näkökulmasta, huumorillakin softaten: 

Roope nimittäin toteaa, ettei Makella "ollut koskaan ongelmia itsetunnon kanssa: se uskoi oppivansa, mitä vain halusi. Harmi vain, ettei se halunnut oppia mitään, mitä koulussa opetettiin."

Koska Roopen oma ääni saattaa tehdä tepposet silloin kun sitä vähiten odottaa, hän tarkkailee selvästi herkällä korvaa myös muiden äänensävyjä. 

 

Luokalle tuleva uusi tyttö, Jenniina, kiinnittää Roopen huomion. Tytön äänikin on ”lämmin kuin aamuaurinko”. 

 

Kevätjuhlan spontaaniin runoon liittyvät
nolouskertoimet ovat kaataneet Roopen petiin, mutta
onneksi äiti osaa lohduttaa. Anne Muhosen kuvitusta
Maria Kuutin varhaisnuortenkirjaan Roope,
Make ja kiusaliset kiekaisut  (Myllylahti 2023).

Maria Kuutti kuvaa äidillisellä hellyydellä poikien kasvua ja edesottamuksia. Roope ja Make ovat mukana kevätjuhlien ohjelmatoimikunnassa ja Roope improvisoi hyvinkin spontaanisti riimitetyn runon syvimmistä tunnoistaan.

 

Hän tulee aivan vahingossa paljastaneeksi sisimpänsä – ja rakkautensa Jenniinaan – koko koululle. Pahimman nolouden jälkeen Roope kuitenkin on valmis kyseenalaistamaan piintyneen ajatuksen, että pojat eivät mukavoisi puhua luontevasti rakkaudesta. 

 

Make osoittaa myös aivan poikkeuksellista tunnekypsyyttä, kun muut luokan pojat saavat syyn epäillä Roopen olevan homo:

 

– Mitä väliä sillä on, onko joku homo? Mä voin olla homo. Sä voit ola homo. Eiköhän se meille vielä joku päivä selviä. 

 

Daniel tuijotti Makea suu auki. Mäkin tuijotin. Joskus musta tuntui, etten tuntenut Makea. Mistä lähtien ystäväni oli ollut noin viisas? No, Make saattoi olla joskus aikamoinen idiotti ja vöyhö, mutta kiusaamista se ei voinut sietää.

 

Anne Muhosen mustavalkoinen kuvitus ilmaisee nasevasti poikien mielenliikkeitä ja aikomuksia.

 

Hieman hämmentää kirjan selkämykseen kannesta leviävä vaaleanpunainen väri. 

Onkohan kirjan potentiaalisilla poikalukijoilla kirjan avarasti ja stereotyyppisiä ajatuksia uhmaavien keskushenkilöiden tavoin kanttia napata pinkki kirja hyllystä luettavakseen? 

 

Nuoruuden myrskyvaroituksia

Erika Vik: Olivia online. 288 sivua. S&S 2023. Kansikuva Erika Vik. 

 

 

– – Nykyisin Olivia menettää hermonsa aika usein. Hän ei voi sille paljon mitään, sillä hänen kehonsa sisäpuolella myrskyää tuoreita voimia, jotka saavat hänet kipunoimaan ja leimahtamaan. Hänellä on helposti syttyvä pää. – – 

 

 

Näin sympaattisesti ja todenmakuisesti lukijalle esitellään 12-vuotias Olivia, joka asuu kahdestaan äitinsä kanssa Hyvinkäällä vanhassa omakotitalossa. 

 

Vanhemmat ovat eronneet ja tyttö tapaa isäänsä säännöllisesti viikonloppuisin Helsingissä.

 

Olivia ei ole omasta mielestään enää lapsi, vaan nuori nainen; onhan hänellä menkat, jotka tosin eivät ole yhtä säännölliset kuin parhaalla kaverilla Venlalla. 

 

Olivia närkästyy äidin uudesta miesystävästä Ilmarista, joka työntyy kolmevuotiaan tyttärensä Senjan kanssa aivan varoittamatta heidän elämäänsä. 

Nuoren murrosikä koettelee aina jollain tavalla perhedynamiikkaa. Olivia on huomionkipeä ja mustasukkainen äidin seurustelusuhteesta, eikä isäkään omien ongelmiensa takia osaa tukea tytärtään oikealla tavalla. 

 

Äiti ei enää tunnu huomaavan lainkaan tyttärensä tarpeita, mutta onneksi salaperäinen Juneboy_07 paikkaa huomiovajetta ja kommentoi vuolaasti Olivian tanssivideoita verkossa. 

 

Olivia online käsittelee luontevasti mutta pysähdyttävästi verkossa tapahtuvaa viettelyä eli groomingia, joka tähtää alaikäisen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. 

 

Olivia chattailee verkossa myös Amiragrrlin kanssa. Maahanmuuttajataustaiseksi paljastuvan Amiran valppaus ja oikeudentunto koituvatkin lopulta Olivian pelastukseksi.

 

Vik nostattaa jännitystä dekkarimaisesti. Vaikka Olivia on toiminut ajattelemattomasti, häntä ei syyllistetä, kun taas rikoksen tekijä saa asiaankuuluvan rangaistuksen. 

 

 

Erika Vik kirjoittaa nykynuorten kielellä, johon englannin kielestä johdetut sanat (esim.ghostaaminen, striikit ja reelsit) ovat kotiutuneet jo pysyvästi. Puhelinta pälytään ”uusien notifikaatioiden toivossa” ja paras ystävä Venla patistaa Oliviaa pyytämään Juneboyn kuvan, sen varalta, että poika ”on joku törkeen ruma, jota sä et lähestyis irlissä missään tilanteessa”. 

 

 

Ekologiset painotukset (kerskakulutuksen kritisointi,  kasvissyönti ja tietoisuus pahenevasta ilmastonmuutoksesta) tuodaan  kotimaisissa nuortenromaaneissa nykyisin esille arkisesti, ilman tarpeetonta alleviivaamista. Olivia on valistanut isäänsäkin ilmastoasioissa ja vannottanut, että tämä hankkii uudeksi autoksi  Teslan heti, kun on ”sopivasti löysää rahaa”.

 

Kun hartaasti odotettu isäviikonloppu ei menekään aivan suunnitelmien mukaan, Olivia päätyy spontaanisti mielenosoitukseen. Nuoren ihmisen vaikuttamisen halu, joukkohurmos ja yksilön keinot muuttaa jumiutuneita käytänteitä tulevat komeasti esiin Olivian tempautuessa ilmaston puolesta marssivien mielenosoittajien riveihin: 

 

Ihmisistä lähtevän äänen voima on mahtava, se värisee hänen ytimissään saakka. Olivia tuntee täyttyvänsä lämpimästä valosta, kun häntä ympäröivien mielenosoittajien määrätietoisuus ja into tarttuvat myös häneen ja saavat hänen poskensa rusottamaan. – – Peli ei ole vielä menetetty. Hän voi tehdä paljonkin, hän pystyy vaikuttamaan valinnoillaan ja vetoamaan päättäjiin.

  

 

Tyttöjen väliset jännitteiset kaverisuhteet näkyvät tänä syksynä poikkeuksellisen aistivoimaisesti lasten- ja nuortenromaaneissa. 

Olivia riitaantuu Venlan kanssa ja huomaa tulleensa muillekin luokan tytöille näkymättömäksi:

 

Tunnit ja päivät laahautuvat toistensa perässä, eikä Venla vilkaise koulussa kahta kertaa Olivian suuntaan, sillä hänen aurinkonsa loistaa nyt muille. Pyörätelineillä Olivian paikalla istuu nyt aina joko Minttu tai Pihla. Venlan sormet solmiutuvat välitunnilla Pihlan sormien lomaan, joissa on täsmälleen samanväristä kynsilakkaa kuin hänellä, sähkönsiniset hiukset kallistuvat kohti Mintun olkapäätä, kun he nauravat kuplivasti salaisille jutuilleen, joista Olivia ei tiedä mitään. 

 

Nuo kolme eivät enää edes moikkaa hänelle, sillä Oliviasta on Venlan näkemyksen mukana tullut leuhka horo. – – 

 

S&S järjesti ystävyyttä käsittelevän kirjoituskilpailun kaksi vuotta sitten. Kilpailusta seuloutui jatkotyöstöön Olivia onlinen lisäksi kolme muuta käsikirjoitusta, joille kustantamo on tarjonnut kustannussopimusta.  

 

 

Erika Vik on aiemmin kirjoittanut YA-fantasiaa (Kaksoisauringot-trilogia, Gummerus 2017–2018) sekä rockmaailmaan sijoittuvan romaanin aikuisille,  Luonasi ikuisesti (Atena 2023). Vik on myös tuottanut Lanu!-festivaalia.  

 

Lienee melko harvinaista, että kirjailija tekee itse kirjansa kansikuvan. Vikillä on kuitenkin graafisen suunnittelijan ja kuvittajan koulutuksena ansiosta tähänkin rahkeita. 

Kansikuva on graafisen sähäkkä ja siihen tiivistyy onnistuneesti Olivialle tärkeä jazztanssi ja elämänilo. Otollisin lukijakunta ei välttämättä edes "tunnista" kirjaa kotimaiseksi, sillä kansikuva jäljittelee taidokkaasti yhdysvaltalaisen YA-kirjallisuuden kansitaidetta.