Unen mysteereitä jäljittämässä

Anna Tommola: Unen ihme. Yöllisten mysteerien äärellä. Kuvitus Terhi Ekebom. 128 sivua. Orava-kirjat 2026.

– – Ihmiskehon toiminnasta tiedetään hurjan paljon. Aivojakin pystytään nykyisin kuvaamaan. Voisikin kuvitella, että tutkijat olisivat selvittäneet läpikotaisin unen ja unien tarkoituksen. Nukummehan jopa kolmasosan elämästämme. 

Mutta ehei! Edelleen löytyy kaikkea uutta ja jännittävää, eikä kaikista asioista ole yksimielistä varmuutta. Uni onkin vielä osittain mysteeri – siis tuntematon ja salaisuuksia täynnä. Miksi elolliset olennot ylipäätään nukkuvat? Mihin kaikkeen uni vaikuttaa? Entä onko unien näkemisellä tarkoitus? Näihin kysymyksiin sukellamme tässä kirjassa. – – 

Lasten- ja nuortenkirjojen kirjoittaminen on aivan oma taitolajinsa. 

Tietokirjojen kirjoittaminen vaatii tekijältään vielä aivan erityistä ymmärrystä lasten ja nuorten vastaanottokyvystä, lukutaidon tasosta sekä kyvystä omaksua tietoa erilaisten tekstityyppien lisäksi myös kuvituksen avulla.  

Lasten ja nuorten tietokirjat ovat Suomessa nyt hyvässä nosteessa. 

Arvostuksen noususta kertoo sekin, että monet tutkijatkin ovat innostuneet kirjoittamaan tietokirjoja lapsille ja nuorille. 

Anna Tommola on vapaa kirjoittaja, toimittaja, kauno- ja tietokirjailija. 

Hänen tietokirjansa Yöllinen elämämme. Miksi näemme unia ilmestyi Atenalta vuonna 2020. 

Unen ihme. Yöllisten mysteerin äärellä on tavallaan tämän aikuisten tietokirjan lapsentajuistettu versio. 

Samanlaiseen ratkaisuun päätyi toimittaja Elina Lappalainen: hänen aikuisten tietokirjansa Syötäväksi kasvatetut. Miten ruokasi eli elämänsä (Atena 2012) työstyi lapsille suunnatuksi tietokuvakirjaksi Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee? yhdessä kuvittaja Christel Rönnsin kanssa (Tammi 2015). 

Tommolan syksyn uutuuden sisältöä olisi pitänyt editoida lapsentajuisemmaksi niin kielen kuin esitystavan osalta.  

Myös kuvituksen roolia oli ollut hyvä miettiä enemmän. Terhi Ekebomin mustavalkoinen kuvitus tyytyy nyt pikemminkin somistamaan kuin havainnollistamaan esitettyä tietoa. 

Terhi Ekebomille on tyypillistä tehdä luoda kuvituskuviinsa
ornamenttimaisia kehyksiä. Ekebomin kuvitusta Anna Tommolan
lasten ja varhaisnuorten tietokirjaan Unen ihme.
Yöllisten mysteerien äärellä (Orava 2026). 

Typografisilta taittoratkaisuiltaan teos muistuttaa tavallista kaunokirjaa. 

Tekstiä olisi kannattanut jakaa nykyistä havainnollisemmin erillisiin osioihin, vähintäänkin tiettyjä avainsanoja lihavoimalla ja tietolaatikkoja laatimalla.

On vaikea uskoa, että noin 10-vuotias lapsi innostuu tällaisen unitietouden lukemisesta. 

Kirjaan on poimittu erilaisia anekdootteja: esimerkiksi Manchester Unitedin takavuosien jalkapalloilija Wayne Rooneyn kerrotaan laittaneen pölynimurin hurisemaan, jotta nukahtaisi helpommin (paremman puutteessa myös hiustenkuivain sai kelvata).

Myös useamman keksijän unentarpeesta saadaan tietoa:  Thomas Edisonin mielestä ylenmääräinen nukkuminen oli laiskaa ja tehotonta. Sen sijaan Albert Einstein nukkui paljon. 

Kasvavan lapsen unen tarve havainnollistuu tässä Terhi Ekebomin
kuvituskuvassa Anna Tommolan lasten ja varhaisnuorten
tietokirjaan Unen ihme. Yöllisten mysteerien äärellä 
(Orava 2026). 

Tommola viittaa myös vuorotyötä tekeviin taksikuskeihin liittyvään tutkimukseen. Siinä havaittiin, että taksinkuljettajien tilalliseen muistiin ja suunnistamiseen liittyvät aivojen alueet olivat kasvaneet: 

Ehkä siis se, mitä ihminen tekee kaiket päivät, vaikuttaa uniinkin. Siinäpä olisi kiinnostava aihe tutkijoille: taksikuskien unet! Autounia muuten onkin tutkittu. Yleinen kokemus oli, että unessa joutui ohjaamaan autoa takapenkiltä.

Olisiko ollut oletetun lukijakunnan intressien kannalta relevantimpaa viitata tässä yhteydessä vaikkapa energiajuomien käytön pitkäaikaisiin vaikutuksiin?

Ajan henkeen kuuluu mittaaminen ja suorittaminen. 

Tommola onneksi muistuttaa, että ”Paras mittari unen laadun seuraamiseen ei ole älykello, vaan se, miltä päivällä tuntuu. Jos jaksat hyvin, uni on varmasti ihan tarpeeksi hyvää.”

Tietokirjoissa esiintyy nykyisin paljon verkkolinkkejä. 

Tommolan tietokirjan Vinkki-laatikosta löytyy tavattoman kiinnostava linkki valokuvaaja James Mollisonin toteuttamaan Where Children Sleep -projektiin, jota varten hän on kuvannut lasten nukkumanurkkauksia eri puolilla maailmaa, Nepalista Japaniin ja Marokosta Mongoliaan. 

Tällaisia lapsilukijaa koukuttavia toiminnallisia tehtäviä olisi voinut olla kirjassa kernaasti paljon enemmän. 

Lasten ja nuorten tietokirjatkin perustuvat tutkittuun tietoon, joten on  oikeutettua, että niihin liitetään myös asianmukaiset lähdeluettelot. 

Tommolan kirjan lähteet koostuvat kuitenkin yksinomaan aikuisille suunnatuista tiedeartikkeleista.

Lapsentasoisuutta olisi voinut kaikin mokomin lisätä vaikkapa laatimalla valikoimaluettelo uniaiheisista lasten- ja nuortenkirjoista.

Tässä yksi valikoima kaikille nukkumisesta ja unista kiinnostuneille. 

  
Nukkumiseen ja unentulon haasteisiin eri tavoin liittyviä lastenkirjoja:

Sari Airola: Unihukka, Etana Editions 2026 / kuvakirja

Hannamari Ruohonen: Nyt petiin, Rane! Etana Editions 2026 / kuvakirja

Sanna Pelliccioni: Unen ovi, Etana Editions 2026 / kuvakirja

Katri Kirkkopelto: Mollin hassut iltapuuhat, Lasten Keskus 2026  / kuvakirja

Maria Kangaskortet: Unitalon matkat. Nukutussatuja pienille, kuv. Jonna Markkula, Otava 2026 / satukokoelma

Maria Kangaskortet: Unitalon joulu. Nukutusssatuja pienille, kuv. Jonna Markkula, Otava 2026 / satukokoelma

Lotta Sonninen & Matti Pikkujämsä: Kuka nukkuu, Terho? Orava-kirjat 2026 /kartonkinen katselukirja

Virpi Penna: Sintti yökylässä, Lasten Keskus 2026 / kuvakirja

Anna Sofia Urrila, Henna-Kaisa Wigren, Kirsi-Marja Zitting & Virpi Talvitie: Silmät kiinni, Silmu! Asiaa unesta, S&S 2019 / kuvatietokirja

Uneen liittyviä lasten- ja nuortenromaaneja:  

Marisha Rasi-Koskinen: Mykkien lintujen museo, WSOY 2026 / nuortenromanai

Emilia Lehtinen: Unihirviöiden kesyttämisopas, Avain 2025 / lasterromaani

Veera Salmi: Veljeni Valentin, kuv. Nelli Långstedt, Otava 2025 / lastenromaani

Emilia Lehtinen: Unissa lentämisen opas, Avain 2022 / lastenromaani

Siri Kolu: Kaksoismaailmat: Alle aallon, Läpi puun, Tammi 2022 ja 2026 / fantasiaseikkailu

Miila Westin: Myyttiset 2: Vaarallinen uni, S&S 2024 / sarjakuvaromaani 

Johanna Förster: Unien sirkus, S&S 2024 / lasten- ja varhaisnuorten romaani

Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain, Avain 2023 / lastenromaani 

Suvi Nurmi: Routala-sarja: Unissamatkaaja, Etsijöiden aika, Ajankaitsija ja Rajankävijä, Myllylahti 2021–2024 / reaalifantasia 

Hannu Mäkelä: Herra Huu ja unen valtakunta, Tammi 2020 / lastenromaani

Elina Rouhiainen: Unienpunoja, Tammi 2020 / YA

Satu Kontinen: Yö. Kirja unesta ja pimeän salaisuuksista, Myllylahti 2016 / tietokirja

 

Kuvitus juhlii Lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaissa

 

Tässä sitten viralliset Suomen Kirjasäätiön Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat:

Lena Frölander-Ulf: Lysinea. Den vidunderliga historien om ett fartyg, Förlaget

Lysinea. Erään laivan ihmeellinen matka, Teos. Suomentanut Jaana Nikula.

Denna noggrant slipade och genialiska allegori för läsaren med sig till en konkret och spännande värld, vars problem är brännande dagsaktuella. Den lågmält kloka, övertygande texten samt stämningsfulla och djupa illustrationen speglar klimatkrisen och social ojämlikhet. Det flerdimensionella verket ingjuter läsaren med hopp och mod att ifrågasätta och sökar sningar i en omöjlig situation, med hjälp av empati och gemenskapens kraft. 

Tarkkaan hiottu ja nerokas allegoria tempaisee lukijan käsinkosketeltavaan ja jännittävään maailmaan, joka on samalla hyytävän ajankohtainen. Vähäeleisen viisaalla, vaikuttavalla tekstillä sekä tunnelmaa ja syvyyttä uhkuvalla kuvituksella teos peilaa ilmastokriisiä ja yhteiskunnan eriarvoisuutta. Moniulotteinen teos kylvää lukijaan toivoa ja rohkeutta kyseenalaistaa ja etsiä ratkaisuja mahdottoman tilanteen edessä, empatian ja yhteisön voimalla. 

Lysinean arvio Kuvittaja-lehden numerossa  2/2026.

Päivi Haanpää: Retro, Hertta 

Teiniromantiikan ja musiikin kuolemanvakavasti ottava hyvän mielen säeromaani kertoo valloittavasti aloittelevan yhtyeen haparoivista ensiaskelista. 

Kouluikäisten rimakauhua ja rakastumista kuvataan lämmöllä ja valtavalla hellyydellä. Kirjan kieli on ketterää ja ilmavaa, rytmiltään musikaalista ja lukijan mielikuvitukselle tilaa jättävää.  Kerronnan voima on odottavissa ja pysähtyneissä hetkissä,  ennen kuin jotain ihanaa tapahtuu. 

Retron olen arvioinut Helsingin Sanomiin

Hannah Lutz, Carina Frondén, Jenny Lucander & Ida Berg: Aida och värmeböljan, Förlaget

Aida ja helleaalto, Teos, suomennos Päivi Koivisto

Denna harmoniska och detaljrika bilderbok behandlar ett svårt ämne konstruktivt och uppmuntrande. Klimatkrisens allvar förmedlas till den unga läsaren på ett berörande sätt, då sagans huvudperson antar skepnaden av olika djur. Samtidigt inger den läsaren hopp, utan att tappa trovärdighet. 

Boken är ett samarbete mellan författare, illustratör, sprkåvetare och miljöpedagog, som lyckat kombinera saga med fakta på ett särskilt fungerande sätt. 

Harmoninen ja yksityiskohtia pursuava kuvakirja lähestyy hankalaa aihetta rakentavasti ja rohkaisevasti. Ilmastokriisin vakavuus välittyy koskettavalla tavalla nuorelle lukijalle, eri eläinten asemaan asettuvan päähenkilön kautta. 

Tästä huolimatta kirja onnistuu olemaan myös toiveikas, uskottavuudesta tinkimättä. Kirjailijan, kuvittajan, kielitieteilijän ja ympäristöpedagogin yhteistyöstä syntynyt kirja yhdistää tarinan ja tiedon poikkeuksellisen toimivalla tavalla. 

Elina Vahvaselkä: Kolmesti viety sielu, Tammi

Synkkäsävyinen romaani katsoo lähitulevaisuuteen, jossa yhteiskunta on vahvasti jakautunut ja eriarvoisuus kukoistaa lähes ennennäkemättömällä tavalla. Kun erilaiset maailmat törmäävät, joutuvat kirjan päähenkilöt pohtimaan kehen he luottavat ja kenen puolia pitävät. 

Teoksessa hyödynnetään taitavasti rinnakkain säe- ja proosamuotoista kerrontaa, ja sen tiivis tunnelma pitää lukijan tiukasti otteessaan loppuun saakka. 

Maria Vilja: Ilmapallokivi, Karisto

Tämä arkirealistinen, mutta samalla kauniin värikylläinen teos valottaa köyhyyttä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta lapsen elämysmaailman näkökulmasta. Se vie lukijan epäreiluuden ja vaille jäämisen herättämien vaikeiden tunteiden ja niiden käsittelyn äärelle. Samalla kirja viestii, että lapsen maailmaan arjen taika voi tuoda iloa ja merkityksellisyyttä,  vaikka luovat ja oivaltavat ratkaisut eivät poistakaan laajempia rakenteellisia ongelmia. 

Ilmapallokiven arvio Lastenkirjahyllyssä.

Kristiina Wallin ja Erika Kallasmaa: Älä pelkää, PÖÖ! Teos

Lukijaansa luottava kirja, joka ei aliarvioi lasta tarinan vastaanottajana, vaan antaa mielikuvitukselle tilaa temmeltää sekä rakentaa. Haikean säkenöivässä teoksessa yksinäisyys hälvenee hiljaa ja tilalle kasvaa ystävyys monikerroksisen tekstin suojissa.

Omaääninen kuvitus päästää lukijan kurkistamaan rivien väliin, kuvien taa ja jopa painovärin murtumiin. Teksti ja kuva punoutuvat saumattomasti yhteen, muodostaen eheän ja pienen pieniä kummituksia, kaikenkarvaisia koiria ja hajamietteisiä hahmoja kunnioittavan kokonaisuuden. 

Älä pelkää, PÖÖ! on arvioitu Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.

 

                                                * * * * * 

Kuvitus on isossa roolissa peräti neljässä ehdokkaaksi asetetussa teoksessa. 

Nuortenkirjallisuuden ilmaisurekisteriä jo yli kymmenen vuoden ajan keventänyt säeromaanin muoto näkyy peräti kahdessa ehdolle nostetussa  nuortenkirjassa.  Sitä vastoin perinteinen realistinen nuortenkirjallisuus loistaa poissaolollaan. 

Maria Vilja on ehdolla lyhyen ajan sisällä jo toistamiseen: pari vuotta sitten ehdolla oli hänen kuvakirjansa Kesän ainoa kaunis päivä.

Elina Vahvaselkä on esikoiskirjailija ja runoilija Kristiina Wallin laajentaa kohderyhmäänsä aikuisista myös lapsiin.

Kustantajista ehdokaspöydän ylivoimainen "voittaja" jo tässä vaiheessa on suomenruotsalainen kustantamo Förlaget. Teos-kustantamo on julkaissut kahden alunperin ruotsiksi ilmestyneen teoksen suomennokset sekä Kristiina Wallinin ja Erika Kallasmaan lastenkirjan.

Hertta kustannus on ehdokaslistan iloinen yllättäjä: se antaa ainakin minulle toivonpilkahduksen siitä, että ainakin osa pienistä kustantamoista ilmoittaa  teoksiaan Finlandia-mittelöön.

Pirkanmaalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus näytti taas kyntensä: Kristiina Wallin asuu Ylöjärvellä ja Päivi Haanpää Tampereella. 

Esivalintaraadin puheenjohtaja Anriika Kuusisto käytti puheestaan ison osan kommentoimalla lasten ja nuorten lukemiseen liittyvää tilannetta. Kernaasti olisin kuullut myös yleisempää katsausta koko vuoden ehdokastarjontaan. 

Voittajan valitsee Duudson-ohjelmaformaatista tuttu Jukka Hildén.

Lukijat voivat äänestää ehdokkaista myös omaa suosikkiaan. 

Voiko elämä olla projekti, miettii omilleen muuttanut Olivia

Henna Helmi Heinonen: Kyl mä pärjään. 205 sivua. Tammi 2026. Kansikuva Emilia Laatikainen. 

Uuteen kotiin on vain nelisen kilometriä, mutta kaupunginosa on niin erilainen, että tuntuu kuin muuttaisin kauaskin. Tuttujen rivi- ja omakotitalojen sijaan ympärillä kohoaa vain taivasta peittäviä kerrostaloja.

Uutta kotia vastapäätä ei ole puita tai leikkipuistoja, kuten on ollut aina, vaan tehdashalli ja skeittiramppi.

Iskä ajaa niin tottuneesti kuin tietäisi aina minne mennä. Ihailen sitä iskässä, haluan olla samanlainen.

Mielenterveyteen liittyvät aiheet näkyvät monin tavoin nuortenromaaneissa. 

Henna Helmi Heinosen Hajalla-sarja käynnistyi viime vuonna. 

Ensimmäinen osa En voi puhuu nyt kertoi hiljattain ylioppilaaksi kirjoittaneesta Mirosta, joka linnoittautuu kotiinsa pelaamaan tietokonepelejä. Yhteydet oikeaan elämään hapertuvat vähitellen melkein kokonaan. 

Heinonen työskentelee nuorisopsykologina Seinäjoen kaupungilla ja YTHS:n opiskeluterveydenhuollossa. 

Hajalla-sarjan tavoitteena on puhua nuorten mielenterveyteen liittyvistä haasteista ilman stigmaa tai tirkistelyä. 

Kyl mä pärjään -romaanin Olivia muuttaa omilleen lapsuudenkodistaan. 

Hän on valmistunut lähihoitajaksi ja on töissä vanhusten palveluyksikössä. 

Itsenäistyminen houkuttaa mutta toisaalta myös kauhistuttaa. Takana on päättynyt parisuhde. 

Olivian ja isosiskon lapsuutta ja nuoruutta on varjostanut äidin alkoholismi. Äiti on ollut katkolla useasti, mutta retkahtanut aina uudelleen. Kun äiti ottaa pitkän tauon jälkeen yhteyttä ja toivoo tapaavansa tyttärensä vieroitusyksikössä, Olivian stressitasot nousevat ja hänen pakko-oireensa lisääntyvät.

Olivialla on vahva pärjäämisen eetos: 

Mun rahat ei kulu, koska mä laitan ison osan talteen eri tilille. Olen tehnyt niin aina ja teen yhä, kun käyn töissä joka päivä. Mun vaan täytyy olla varma, että pärjään. Täytyy täytyy täytyy. 

Isosisko Alinalla on vauva, Eemi, jota Olivia käy välillä hoitamassa. Alinan kodin sotkuisuus ahdistaa ja pikkusisko kokeekin ylemmyydentunnetta siitä, että kokee pitävänsä oman  elämänsä siskoaan paremmin kontrollissa. 

Paras ystävä Säde elää hetkessä ja ”käyttää ihmisiä kuin nenäliinoja, kuivaa yhdet kyyneleet ja jatkaa matkaa”. 

Säde painostaa Oliviaa järjestämään pian uuden kodin tupaantuliaiset, joiden teemaksi valitaan Walt Disney -animaatioiden tyttöhahmot. Olivia ei innostu muiden tavoin hintavien naamiaisasujen hankinnasta ja juhliin laittautumisesta. Hän kokee elävänsä jo aivan toisenlaista todellisuutta. 

Tupaantuliaisissa Olivian itsekontrolli ja -hillintä pettää. Hänelle tulee yllätyksenä, että ystävät ovat tehneet hänen pakko-oireistaan huomioita jo pitkään. 

Henna Helmi Heinonen tekee päähenkilöstään aidon, samastuttavan hahmon. 

Lukija eläytyy tytön angstaamiseen ja toisaalta tuntee vilpitöntä iloa, kun Olivia osittain äidin vieroitusyksikön omahoitajan hienotunteisen tuenkin avulla oppii piirtämään itselleen selkeämmät ääriviivat ja määrittämään aiempaa paremmin omaa yksityistä tilaansa. Voimaantuminen ei tapahdu hetkessä, mutta elämä selvästi kantaa.