Jukka Behmin nuortenkirja tarjoaa lukijoilleen fiksua ajateltavaa, pussin kanssa ja ilman

 

Jukka Behm: Pussipää, 181 sivua, Tammi 2026. Kansikuva Laura Lyytinen.
 

Koulussa puhumattomuuteni alkoi olla ongelma. Noin lievästi ilmaistuna. Ensin se meni kurkunpään tulehduksen piikkiin, mutta kun kuviteltu tauti oli jatkunut useamman viikon, oli pakko keksiä muuta. Äänitin puhelimellani pari valmista vastausta, joita käytin tilanteen mukaan, jos joku tuli juttelemaan minulle välitunnilla. Harvoin kyllä tuli.

 
Lukupiirissä oli äskettäin luettavana Elizabeth Stroutin korona-aikaa kuvaava romaani Lucy meren rannalla (Tammi 2023, suom. Kristiina Rikman). 

Stroutilla on hurmaava tapa törmäyttää romaaneissaan ja novellikokoelmissaan samoja henkilöitä, minkä ansiosta lukija pystyy jatkuvasti täydentämään tietojaan heidän ominaispiirteistään ja menneisyydestään.
 
Jukka Behmin nuortenromaani Pussipää hyödyntää samaa tekniikkaa hivenen pienimuotoisemmin. 

Daniel Penne eli Pussipää on esiintynyt sivuhenkilönä  Behmin aiemmassa jalkapallon pelaajana menestyvästä ihmepoika Leonista kertovassa trilogiassa (Tammi 2023–2025).  
 
Pussipää ottaa Leon-trilogiaa paremmin varteen myös lukemiseen tottumattomammat pojat kompaktin, alle 200 sivun mittansa vuoksi.  
 
Kevään uutuus on kiinnostava monestakin eri syystä. 
 
Ensinnäkin se on taas yksi persoonallinen kannanotto sosiaalisen median nuorten arkeen ja identiteettiin liittyviin paineisiin. 

Toiseksi kiinnitin huomiota siihen, että nuortenkirjoissa kuvataan nyt usein päähenkilöiden puheen tuottamiseen liittyviä haasteita. Ne voivat ilmetä änkytyksenä tai ajoittaisena puheen tuottamisen häiriönä eli mutismina. 
 
15-vuotias Daniel fanittaa Marshmallow Kid -leffojen vaahtokarkkeja ahmivaa poikaa, joka muuttaa itsensä muskelimieheksi vaahtokarkkeja ahmimalla. 
 
Äidinkielen opettaja kommentoi Danielin suullisen esityksen elekieltä hieman turhan konkreettisesti, minkä jälkeen poika saa luokkatovereiltaan lisänimen Laatikkoleuka ja lakkaa kokonaan puhumasta. 

Traumaattisen tapahtuman sivutuotteena hän luo some-persoonan, Pussipään. 

Daniel esiintyy tekemillään videoilla sanavalmiina hahmona, joka kuitenkin pitää paperipussia aina päässään.
 
Pussipäästä tulee tietysti pian somehitti ja Daniel saa kutsun talenttitähteyteen keskittyneen Kate Star Talents -firmaan. Katherine Bond näkee Pussipäässä ”valtavaa potentiaalia”:
 

Hän selitti minulle, että ilmiöitä tulee ja menee, mutta hän haluaa olla luomassa kiintotähtiä. Hän sanoi tietävänsä, kuinka sellaisia tehdään. Hän puhui innostuneesti sponsoreista ja yhteistyökumppaneista ja Pussipäälle sopivista diileistä, jotka odottivat vain solmimistaan. 

 
Danielilla on vaikeuksia pysyä some-suosionsa tahdissa, kun tapahtumat vyöryvät eteenpäin. Sponsorisopimukset kahlehtivat hänet tekemään jonninjoutavia mainosvideoita, vaikka hänen toiveenaan olisi keskittyä paljon isompiin teemoihin, kuten maailmanrauhaan, koulurauhaan, kotirauhaan, kehorauhaan, puhumisrauhaan, sarjiksenlukurauhaan ja leffarauhaan. 
 
Danielin tavoitteet hyötyä some-suosiostaan ovat ihailtavan pyyteettömiä: hän haluaisi kuitata isän firman velat, siskonsa pikavipit ja edistää äitinsä tunnettuutta taiteilijana. Poika toivoo myös Marshmallow Kids -elokuville jatkoa. 
 
Sattumien summana hänen suosionsa kiinnostaa jopa valtiovarainministeriä! 
 
Daniel suhtautuu myllytykseen lopulta melko rauhallisesti ja ymmärtää pian sen varjopuolet. Yksi sykäys muutokseen tapahtuu, kun hän pääsee studioon haastattelemaan fanittamaansa ihmepoikaa, Leon Brownia:
 

Istuskelin aamulla koulun naulakoilla mietteissäni. Ajattelin studion tapahtumia ja ihmepoika Leonia. Kuuluisuus ei ollut pelkästään mukavaa. Muut tiesivät sinusta asioita, jotka olisit halunnut pitää sisälläsi. Brownie ainakin kaipasi yksityisyyttä. Samoin minä. Osasin asettua hänen kenkiinsä. Tai siis nappiiksiinsa. Olimme melkein saman ikäisiäkin. 

 
Somesuosion paisuessa Danielin omassa privaatissa elämässä tapahtuu – onneksi – varsin arkisia asioita. Kuka lähettää hänelle nimetöntä postia? Entä kuka on vastakkaisessa talossa asuva tyttö, jolla on jalka kipsissä? 
 
Jukka Behm kuljettaa tarinaa sujuvasti. Brittiläisen elämäntavan kuvaus pikantteine piirteineen tuo romaaniin oman kiehtovan mausteensa. Kerronta ei toki ole kaikilta osin täysin uskottavaa, mutta lukijan on helppo tempautua Danielin arkijärkisen pohdiskeluun. 

Lopulta Daniel romahtaa kirjansa julkistustilaisuudessa, mutta siitäkin seuraa lopulta paljon hyvää.   
 
Kun puhuminen on eri syistä hankalaa:
 

Vilja-Tuulia Huotarinen: Kaikki Saharasta, Tammi 2026 / nuortenromaani
 
Stefanie Tuurna: Maamaa, Otava 2025 / säeromaani
 
Eveliina Talvitie & Jani Ikonen: Ai niin, minä olen muuten Lee, Enostone 2024; Kukas muu kuin Lii, Enostone 2025 / kuvakirja
 
Heidi Silvan: Puhu Nelli, puhu, Myllylahti 2020 / nuortenromaani

David Almond: Tiikerisydän, suom. Kaisa Kattelus, Tammi 2003 / nuortenromaani

Sine Erbs, Anny Gosvig, Anne Pia Jordan: Mikko änkyttää, suom. Eero Rantala, Suomen änkyttäjien yhdistys 2000 / lastenkirja

Kuvakirjoja isoista aiheista

Tuula Pere & Catty Flores: Kun siivet kantavat, 40 sivua, WickWick 2025.
 
Tuula Pere & Catty Flores: Myrskypurjehdus, 42 sivua, WickWick 2025.
 
 
 

 
Kuvakirjoja julkaisevat nykyisin monet pienet kustantamot. 
 
Tuula Pere perusti WickWick-kustantamon vuonna 2010. 

Kustantamon erikoisuutena on se, että Pere laatii itse tekstit kaikkiin kuvakirjoihin ja tilaa kuvitukset ulkomaisilta kuvittajilta. 

Kustantamon alkuvaiheessa hän jopa kuvitti kirjat itse Photoshop-ohjelmalla. 
 
Kustantamon toisena erikoisuutena on se, että WickWick teettää kuvakirjoista myös englanninkieliset versiot ja ne ilmestyvät suomenkielisten laitosten tapaan yleensä sekä kovakantisina että nidottuina laitoksina.
 
Esimerkiksi Englannissa kuvakirjoja on ilmestynyt pitkään nidottuina, mikä madaltaa lapsiperheiden kynnystä hankkia lapselle omia kirjoja. 

Adlibriksen kautta tilattuna nidotun WickWickin kuvakirjan voi ostaa 22 eurolla, mikä tosin ei mielestäni ole vielä ”riittävän” houkutteleva hinta ajatellen jatkuvasti köyhtyvien lapsiperheiden ahdinkoa.
 
Tuula Peren uuden Lyrics of life -kuvakirjasarjan innoittajina ovat olleet hänelle elämän eri vaiheissa tärkeät laululyriikat. 

Myrskypurjehdus on saanut inspiraatiota Rod Stewartin ”Sailing”-kappaleesta ja Kun siivet kantavat Simon & Garfunkelin kappaleesta ”El Cóndor pasa”. 

 

Kondorinkotkan poikaset Artturi ja Valtteri ovat luonteeltaan aivan erilaisia, vaikka niillä on ollut samanlaiset kasvun edellytykset. Valtteri on huimapäistä veljeään varovaisempi luonne. Se pelkää lentoharjoituksia, ja ahdistus lisääntyy, kun Artturi ei palaakaan omilta lentotreeneiltään enää takaisin kotipesään. 
 
Valtteri saa kuitenkin tukea ja kannustusta, minkä turvin se lopulta uskaltaa levittää siipensä ensilentoon.
 

Kun siivet kantavat oli ehdolla Tuikku-palkinnolle, joka nostaa esiin pienkustantajien  julkaisemia teoksia.  

Tunnustuspalkintoa on jaettu vuodesta 2024 lähtien pienkustantamon kustantamalle tai omakustanteena julkaistulle korkeatasoiselle kaunokirjalliselle teokselle. 

Ehdokkaat nimeää ja lopullisen voittajan päättää kirjailijayhdistyksen hallitus. Palkinto ottaa huomioon kaikki kaunokirjallisuuden lajit eli myös lasten- ja nuortenkirjat. 

Palkinnon sai tänä vuonna Carita Forsgrenin aikuisten romaani Iättömät (Osuuskumma 2025).

Kondorikotkan poikaset kallionkielekkeellä sijaitsevassa pesässä.
Catty Floresin kuvitusta Tuula Peren tekstiin kuvakirjassa
Kun siivet kantavat (WickWick 2025).

Kondorikotkien pesässä on kaksi poikasta, Arttu ja Valtteri. Vaikka ne ovat saaneet kumpikin yhtä paljon ravintoa ja hoivaa, niin Arttu on rohkea ja luottavainen ja Valtteri arka ja varovainen. 

Arttu lähtee rohkeasti kokeilemaan siipiensä kantavuutta, mutta ei palaakaan enää kotipesälleen. 

Valtterin huoli ja pelko kasvavat entisestään.

Vähitellen saamansa tuen ja kannustuksen avulla Valtteri kuitenkin luottaa taitoihinsa ja kohoaa siivilleen.

Arka kotkanpoika saa tukea ja kohoaa lopulta vanhempiensa
kannustamana siivilleen. Catty Floresin kuvitusta Tuula Peren
tekstiin kuvakirjassa Kun siivet kantavat (WickWick 2025).

Kun siivet kantavat on tarinaltaan melko perinteinen kasvun ja itsenäistymisen kuvaus. 

Enemmän ajankohtaista kulmaa löytyy Myrskypurjehdus-kuvakirjasta. 
kertoo Liban-nimisen pojan perheestä, joka on joutunut muiden pakolaisten tavoin jättämään kotinsa ja lähtemään tien päälle. 
 
Matka oli kestänyt jo vuosia, eikä loppua näkynyt. ”Mihin olemme oikein menossa” Liban kysyi välillä aikuisilta.
 
Aikuiset kertovat määränpääksi mitä milloinkin: seuraava kylä tai kaupunki, toisinaan vuoren ylitys tai rotkon kiertäminen. 

Silti pojasta tuntuu, että kukaan aikuisista ei pysty antamaan hänen kysymyksiinsä kunnollisia vastauksia. 

 

Libanin perhe pakenee sodan jaloista.
Catty Floresin kuvitusta Tuula Peren 
tekstiin kuvakirjassa Kun siivet kantavat
 (WickWick 2025).

Libanin perhe kasvaa matkan aikana pikkusisaruksella.  
 
Isä joutuu tekemään kaksi vaikeaa päätöstä: iäkäs sukulaismies joutuu keskeyttämään matkan. Perheen vauva ja äiti lähtevät isolla laivalla jatkamaan matkaa.  Isä ja Liban jäävät rakentamaan hylkytavarasta venettä, jolla he lähtevät ylittämään valtamerta. 
 
Vaarallinen merimatka opettaa poikaa luottamaan isänsä tahdonvoimaan: purjehtimiseen kuuluu se, että aina ei voi edetä suorinta mahdollista reittiä. He joutuvat lopulta veden varaan mutta pelastuvat kuin ihmeen kaupalla.
 

Merimatka hataralle veneellä on vaarallinen.
Catty Floresin kuvitusta Tuula Peren 
tekstiin kuvakirjassa Kun siivet kantavat (WickWick 2025).

Catty Flores on ranskalainen, mutta sittemmin perheensä mukana Espanjaan muuttanut kuvittaja. Kummassakin kuvakirjassa kuvitustyyli on hyvin tyylitelty, mikä toisaalta sopiikin isojen aiheiden käsittelyyn.
 
Värien kontrastit ovat välillä kuitenkin harmillisen heikkoja, ja hahmot eivät erotu riittävästi taustasta. 

Huomio kiinnittyy myös  kummankin kirjan alun ja lopun tyhjiin valkoisiin sivuihin, jotka johtunevat painoarkkien vakiomäärästä. 
 
WickWickin kustantamissa kuvakirjoissa on aiemminkin kerrottu sodan ja teemoista. 
 pakolaisuuden teemoista.
 
Lisää kuvakirjoja sodasta:
 

Essi Kummu & Liisa Kallio: Rauhan alkuja, Tammi 2024
 
Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Aamun toiveet, WSOY 2024
 
Katie Daynes, Ashe De Sousa & Oksana Drachkovska: Kysy ja kurkista! Pakolaisuus,suomentanut Sari Kumpulainen, Tammi 2024
 
Larysa Denysenko & Olena London: Ilmahälytysten lapset, suomentanut Eero Balk, Tammi 2023
 
Frank Furu & Linda Bondestam: Mutta te ette ole äiti, suomentanut Katri Tapola, Etana Editions 2021
 
Riina Katajavuori & Martin Baltscheit: Oravien sota, Tammi 2021
 
Karoliina Suoniemi: Paperinarukengät. Lapset sota-ajan Suomessa, kuvittanut Emmi Kyytsönen, Avain 2023
 
Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä, S&S 2018
 
Tuula Pere & Andrea Alemanno: Muurien välissä, WickWick 2018.
 
Tuula Pere & Georgia Stylou: Vadelmanpunainen, WickWick 2017.
 
Tuula Pere & Andrea Alemanno: Laakson kehtolaulu, WickWick 2017.
 
Sari Koivukangas: Malaki pelkää sotaa. Terapeuttinen lastenkirja, OK-kirja 2016
 
Tuula Pere & Andrea Alemanno: Muurien välissä, WickWick 2018.
 
Rascal & Sophie: Tinka, suomentanut Hannele Pohjanpalo, Basam Books 2013
 
Alessandro Pelliccioni & Katri Tapola: Pelätin ja rastas, Mirri Creative 2015.
 
Maarit Malmberg & Jouni Koponen: Aapeli ja evakkomatka, Minerva 2011
 
Maarit Malmberg & Jouni Koponen: Aapeli sotaveteraani Reino, Minerva 2010
 
 
 

 

Vastakohdat täydentävät aina toisiaan, olipa kyse sisaruudesta tai elämästä ylisummaan

 

Veera Salmi: Veljeni Valentin. Kuvittanut Nelli Långstedt. 176 sivua. Otava 2026.

 

 

–   – Minusta oli hauskaa, että sain asua tällaisessa paikassa kuin Antraluusia, jossa kaikki saivat tehdä mitä tykkäsivät, ja jonka presidentin motto oli: Ensin valo, sitten ilo. Minä olin täällä Antraluusiassa tosi iloinen, ja eniten siksi, että tämän paikan ainoa sääntö oli: Toisia ei saa kiusata! 

 
 
Alkuvuodesta olin katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa Jacob Höglundin ohjaaman lastennäytelmän Veljeni, Leijonamieli. 

Näytelmä sai ensi-iltansa jo syksyllä 2024 ja se on pienen tauon jälkeen otettu suuren kysynnän jälkeen uudelleen ohjelmistoon. 
 
Kuulun itse Lindgrenin lastenromaanin ensimmäiseen lukijasukupolveen. Itse näytelmä jätti minut kylmäksi enkä vakaasta halustani huolimatta päässyt lapsuuden lukukokemukseni taikapiiriin. 
 
Veera Salmen lastenromaani tunnustaa jo nimellään vaikutevelan Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamielelle. 

Salmen teosta lukiessani pohdin kuitenkin jatkuvasti kirjailijan – tai kustantajan? – perimmäisiä vaikuttimia tuoda edeltävän klassikon inspiroiva vaikutus niin avoimesti esille. 

Uskon, että hieman toisenlaisilla juonen variaatioilla kirjailija olisi voinut luoda jopa nykyistä paljon omannäköisemmän ja siten valovoimaisemman,  fantasian keinoja hyödyntävän ja moniarvoisuutta tomerasti puolustavan saturomaanin. 
 
Veljeni Valentin kertoo kaksosista, Valentinista ja Ramonasta. Kun sisarukset ovat yhdessä kaupungilla,  Valentinin nopeus pelastaa puhelimeensa hajamielisesti keskittyneen Ramonan joutumasta auton alle, mutta veli  kuolee sairaalassa saamiinsa vammoihin. 
 
Pian Ramonakin siirtyy Antraluusiaan, missä veli ja kaksosten syntymän yhteydessä kuollut äiti häntä odottavat. 

Ramonaa on kiusattu koulussa ja se on vaikuttanut hänen itsetuntoonsa nujertaen samalla monia unelmia. 
 
Ramonalle selviää, että Antraluusiassa jokaisella on oma voimansa ja erikoiskykynsä. Valentinin voima liittyy puihin ja  kärsivällisyyteen, mutta Ramonalla ei ole vielä pienintäkään aavistusta omasta erityisyydestään. 

Antraluusiassa presidentin virkaa toimittaa lyhtykrotti.
Nelli Långstedtin kuvitusta Veera Salmen lastenromaaniin
Veljeni Valentin (Otava 2026). 

 
Ramona saa kuulla, että Antraluusiassa ihmiset saavat itse päättää asioistaan. 

Ainoa sääntö on, että ketään ei saa kiusata tai muutoin satuttaa. Kaupungin asioista muodollisesti vastaava presidentti on todellisuudessa kala, lyhtykrotti.  

 
 

–   Eikö täällä missään ole parkkitaloja, toimistoja, laitoksia tai virastotaloja? minä kysyin katsellessani innoissani joka suuntaan. 

Valentin kertoi, ettei Antraluusiassa ollut mitään sellaista. 
 
–   Täällä ei ole edes poliisilaitosta, koska yhtään rosvoa ei ole missään. Jos jossain syttyy tulipalo, niin kaupungin väki kokoaa joukostaan nopeasti palokunnan, joka lähtee punaisella autolla paloa sammuttamaan. Ja se onkin Antraluusian ainoa auto, hän sanoi.

 
Ramona saa uusia ystäviä, muiden muassa robottikoira Tiikerin ja Martan, vanhemmistaan eksyneen pienen tytön, josta sukeutuu karismaattinen ja sanavalmis sivuhenkilö. 

Martan toiveikkuus ja uhmakkuus auttavat välillä Ramonaakin pahimman epätoivon hetkillä. 
 
Antraluusian olot kuulostavat aluksi kieltämättä vähän liian hyviltä ollakseen totta. 
 
Onnella on tietysti myös kääntöpuolensa. 

Rajanaapurina oleva Gorgonorin kaupunki hohkaa jo nimellään ynseyttä ja kolkkoutta. 
 
Antraluusiassa unimaatti valmistaa ihmisille unia, jotka kertovat heidän läheisistään, eli heistä, jotka eivät ole vielä päässeet Antraluusiaan. 

Painajaisia sisarensa kanssa tehtaileva Lusius ei ole
ulkoiselta olemukseltaan järin pelottava. Nelli Långstedtin kuvitusta
Veera Salmen lastenromaaniin  Veljeni Valentin (Otava 2026).  

Gorgonorissa taas syntyvät painajaiset, mutta tähän saakka niiden kulku Antraluusiaan on saatu estetyksi erityisten unisieppareiden avulla. Gorgonoria hallitsevat särmikkäät sisarukset, Lusius ja Leila,  joiden väliset skismat sysäävät Antraluusian asukkaat ahdinkoon. 
 
Valentin lähtee vaaralliselle matkalle Gorgonoriin. Ja odotustenmukaisesti Ramonan on karaistava itsensä ja lähdettävä veljensä perään.  
 
 
Erityisen huomion ansaitsee tapa, jolla Veera Salmi hyvin pienieleisesti kertoo Ramonan ja Valentinin perheen romanitaustasta, esimerkiksi kun isä viittaa sukunsa tuhatvuotiseen historiaan ja äkkipikaiseen luonteeseen tai äidin taitoon tehdä ennustuksia ihmisten käsistä. 
 
Lopussa korostuu koko lastenromaanin punaisena lankana moniarvoisuuden ja moninaisuuden puolustus. Ramona hyväksyy itsensä sellaisenaan ja samalla hän ymmärtää kuinka elämässä valo ja pimeys vaihtelevat. 

Gorgonorin luurangon ja Ramonan kohtaamisessa on Nelli Långstedtin
kuvituskuvassa aivan erityistä latausta. Långstedtin kuvitusta 
Veera Salmen lastenromaaniin  Veljeni Valentin (Otava 2026).  

 
Nelli Långstedtin viivapiirrokset ovat tarkkoja, mutta  jäävät usein paperin pintaan. Hän kuvaa hahmot melko staattisina, mikä vaimentaa hieman kerronnan sadunomaista tunnelmaa. 

Enemmän latausta ja intensiteettiä löytyy kuvista, joissa kohtaus on kehystetty art nouveau -tyyliin. 

Esimerkiksi kuvituskuva Ramonan ja Gorgonorin luurangon kohtaamisesta  on todella tehokas ja mieleenjäävä!