keskiviikko 4. marraskuuta 2026

Kuvitus juhlii Lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaissa

 
Tässä sitten viralliset Suomen Kirjasäätiön Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat:



Lena Frölander-Ulf: Lysinea. Den vidunderliga historien om ett fartyg, Förlaget

Lysinea. Erään laivan ihmeellinen matka, Teos. Suomentanut Jaana Nikula.

Denna noggrant slipade och genialiska allegori för läsaren med sig till en konkret och spännande värld, vars problem är brännande dagsaktuella. Den lågmält kloka, övertygande texten samt stämningsfulla och djupa illustrationen speglar klimatkrisen och social ojämlikhet. Det flerdimensionella verket ingjuter läsaren med hopp och mod att ifrågasätta och sökar sningar i en omöjlig situation, med hjälp av empati och gemenskapens kraft. 

Tarkkaan hiottu ja nerokas allegoria tempaisee lukijan käsinkosketeltavaan ja jännittävään maailmaan, joka on samalla hyytävän ajankohtainen. Vähäeleisen viisaalla, vaikuttavalla tekstillä sekä tunnelmaa ja syvyyttä uhkuvalla kuvituksella teos peilaa ilmastokriisiä ja yhteiskunnan eriarvoisuutta. Moniulotteinen teos kylvää lukijaan toivoa ja rohkeutta kyseenalaistaa ja etsiä ratkaisuja mahdottoman tilanteen edessä, empatian ja yhteisön voimalla. 


Lysinean arvio Kuvittaja-lehden numerossa  2/2026.


Päivi Haanpää: Retro, Hertta 

Teiniromantiikan ja musiikin kuolemanvakavasti ottava hyvän mielen säeromaani kertoo valloittavasti aloittelevan yhtyeen haparoivista ensiaskelista. 

Kouluikäisten rimakauhua ja rakastumista kuvataan lämmöllä ja valtavalla hellyydellä. Kirjan kieli on ketterää ja ilmavaa, rytmiltään musikaalista ja lukijan mielikuvitukselle tilaa jättävää.  Kerronnan voima on odottavissa ja pysähtyneissä hetkissä,  ennen kuin jotain ihanaa tapahtuu. 

Retron olen arvioinut Helsingin Sanomiin



Hannah Lutz, Carina Frondén, Jenny Lucander & Ida Berg: Aida och värmeböljan, Förlaget

Aida ja helleaalto, Teos, suomennos Päivi Koivisto

Denna harmoniska och detaljrika bilderbok behandlar ett svårt ämne konstruktivt och uppmuntrande. Klimatkrisens allvar förmedlas till den unga läsaren på ett berörande sätt, då sagans huvudperson antar skepnaden av olika djur. Samtidigt inger den läsaren hopp, utan att tappa trovärdighet. 

Boken är ett samarbete mellan författare, illustratör, sprkåvetare och miljöpedagog, som lyckat kombinera saga med fakta på ett särskilt fungerande sätt. 

Harmoninen ja yksityiskohtia pursuava kuvakirja lähestyy hankalaa aihetta rakentavasti ja rohkaisevasti. Ilmastokriisin vakavuus välittyy koskettavalla tavalla nuorelle lukijalle, eri eläinten asemaan asettuvan päähenkilön kautta. 

Tästä huolimatta kirja onnistuu olemaan myös toiveikas, uskottavuudesta tinkimättä. Kirjailijan, kuvittajan, kielitieteilijän ja ympäristöpedagogin yhteistyöstä syntynyt kirja yhdistää tarinan ja tiedon poikkeuksellisen toimivalla tavalla. 

Elina Vahvaselkä: Kolmesti viety sielu, Tammi

Synkkäsävyinen romaani katsoo lähitulevaisuuteen, jossa yhteiskunta on vahvasti jakautunut ja eriarvoisuus kukoistaa lähes ennennäkemättömällä tavalla. Kun erilaiset maailmat törmäävät, joutuvat kirjan päähenkilöt pohtimaan kehen he luottavat ja kenen puolia pitävät. 

Teoksessa hyödynnetään taitavasti rinnakkain säe- ja proosamuotoista kerrontaa, ja sen tiivis tunnelma pitää lukijan tiukasti otteessaan loppuun saakka. 

Maria Vilja: Ilmapallokivi, Karisto

Tämä arkirealistinen, mutta samalla kauniin värikylläinen teos valottaa köyhyyttä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta lapsen elämysmaailman näkökulmasta. Se vie lukijan epäreiluuden ja vaille jäämisen herättämien vaikeiden tunteiden ja niiden käsittelyn äärelle. Samalla kirja viestii, että lapsen maailmaan arjen taika voi tuoda iloa ja merkityksellisyyttä,  vaikka luovat ja oivaltavat ratkaisut eivät poistakaan laajempia rakenteellisia ongelmia. 

Ilmapallokiven arvio Lastenkirjahyllyssä.

Kristiina Wallin ja Erika Kallasmaa: Älä pelkää, PÖÖ! Teos

Lukijaansa luottava kirja, joka ei aliarvioi lasta tarinan vastaanottajana, vaan antaa mielikuvitukselle tilaa temmeltää sekä rakentaa. Haikean säkenöivässä teoksessa yksinäisyys hälvenee hiljaa ja tilalle kasvaa ystävyys monikerroksisen tekstin suojissa.

Omaääninen kuvitus päästää lukijan kurkistamaan rivien väliin, kuvien taa ja jopa painovärin murtumiin. Teksti ja kuva punoutuvat saumattomasti yhteen, muodostaen eheän ja pienen pieniä kummituksia, kaikenkarvaisia koiria ja hajamietteisiä hahmoja kunnioittavan kokonaisuuden. 

Älä pelkää, PÖÖ! on arvioitu Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.

 
                                                * * * * * 

Kuvitus on isossa roolissa peräti neljässä ehdokkaaksi asetetussa teoksessa. 

Nuortenkirjallisuuden ilmaisurekisteriä jo yli kymmenen vuoden ajan keventänyt säeromaanin muoto näkyy peräti kahdessa ehdolle nostetussa  nuortenkirjassa.  Sitä vastoin perinteinen realistinen nuortenkirjallisuus loistaa poissaolollaan. 

Maria Vilja on ehdolla lyhyen ajan sisällä jo toistamiseen: pari vuotta sitten ehdolla oli hänen kuvakirjansa Kesän ainoa kaunis päivä.

Elina Vahvaselkä on esikoiskirjailija ja runoilija Kristiina Wallin laajentaa kohderyhmäänsä aikuisista myös lapsiin.

Kustantajista ehdokaspöydän ylivoimainen "voittaja" jo tässä vaiheessa on suomenruotsalainen kustantamo Förlaget. Teos-kustantamo on julkaissut kahden alunperin ruotsiksi ilmestyneen teoksen suomennokset sekä Kristiina Wallinin ja Erika Kallasmaan lastenkirjan.

Pirkanmaalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus näytti taas kyntensä: Kristiina Wallin asuu Ylöjärvellä ja Päivi Haanpää Tampereella. 

Esivalintaraadin puheenjohtaja Anriika Kuusisto käytti puheestaan ison osan kommentoimalla lasten ja nuorten lukemiseen liittyvää tilannetta. Kernaasti olisin kuullut myös yleisempää katsausta koko vuoden ehdokastarjontaan. 

Voittajan valitsee Duudson-ohjelmaformaatista tuttu Jukka Hildén.

Lukijat voivat äänestää ehdokkaista myös omaa suosikkiaan. 

Voiko elämä olla projekti, miettii omilleen muuttanut Olivia

















Henna Helmi Heinonen: Kyl mä pärjään. 205 sivua. Tammi 2026. Kansikuva Emilia Laatikainen. 




Uuteen kotiin on vain nelisen kilometriä, mutta kaupunginosa on niin erilainen, että tuntuu kuin muuttaisin kauaskin. Tuttujen rivi- ja omakotitalojen sijaan ympärillä kohoaa vain taivasta peittäviä kerrostaloja.

Uutta kotia vastapäätä ei ole puita tai leikkipuistoja, kuten on ollut aina, vaan tehdashalli ja skeittiramppi.

Iskä ajaa niin tottuneesti kuin tietäisi aina minne mennä. Ihailen sitä iskässä, haluan olla samanlainen.


Mielenterveyteen liittyvät aiheet näkyvät monin tavoin nuortenromaaneissa. 


Henna Helmi Heinosen Hajalla-sarja käynnistyi viime vuonna. 

Ensimmäinen osa En voi puhuu nyt kertoi hiljattain ylioppilaaksi kirjoittaneesta Mirosta, joka linnoittautuu kotiinsa pelaamaan tietokonepelejä. Yhteydet oikeaan elämään hapertuvat vähitellen melkein kokonaan. 

Heinonen työskentelee nuorisopsykologina Seinäjoen kaupungilla ja YTHS:n opiskeluterveydenhuollossa. 

Hajalla-sarjan tavoitteena on puhua nuorten mielenterveyteen liittyvistä haasteista ilman stigmaa tai tirkistelyä. 

Kyl mä pärjään -romaanin Olivia muuttaa omilleen lapsuudenkodistaan. 

Hän on valmistunut lähihoitajaksi ja on töissä vanhusten palveluyksikössä. 

Itsenäistyminen houkuttaa mutta toisaalta myös kauhistuttaa. Takana on päättynyt parisuhde. 

Olivian ja isosiskon lapsuutta ja nuoruutta on varjostanut äidin alkoholismi. Äiti on ollut katkolla useasti, mutta retkahtanut aina uudelleen. Kun äiti ottaa pitkän tauon jälkeen yhteyttä ja toivoo tapaavansa tyttärensä vieroitusyksikössä, Olivian stressitasot nousevat ja hänen pakko-oireensa lisääntyvät.

Olivialla on vahva pärjäämisen eetos: 

Mun rahat ei kulu, koska mä laitan ison osan talteen eri tilille. Olen tehnyt niin aina ja teen yhä, kun käyn töissä joka päivä. Mun vaan täytyy olla varma, että pärjään. Täytyy täytyy täytyy. 

Isosisko Alinalla on vauva, Eemi, jota Olivia käy välillä hoitamassa. Alinan kodin sotkuisuus ahdistaa ja pikkusisko kokeekin ylemmyydentunnetta siitä, että kokee pitävänsä oman  elämänsä siskoaan paremmin kontrollissa. 



Paras ystävä Säde elää hetkessä ja ”käyttää ihmisiä kuin nenäliinoja, kuivaa yhdet kyyneleet ja jatkaa matkaa”. 

Säde painostaa Oliviaa järjestämään pian uuden kodin tupaantuliaiset, joiden teemaksi valitaan Walt Disney -animaatioiden tyttöhahmot. Olivia ei innostu muiden tavoin hintavien naamiaisasujen hankinnasta ja juhliin laittautumisesta. Hän kokee elävänsä jo aivan toisenlaista todellisuutta. 

Tupaantuliaisissa Olivian itsekontrolli ja -hillintä pettää. Hänelle tulee yllätyksenä, että ystävät ovat tehneet hänen pakko-oireistaan huomioita jo pitkään. 


Henna Helmi Heinonen tekee päähenkilöstään aidon, samastuttavan hahmon. 

Lukija eläytyy tytön angstaamiseen ja toisaalta tuntee vilpitöntä iloa, kun Olivia osittain äidin vieroitusyksikön omahoitajan hienotunteisen tuenkin avulla oppii piirtämään itselleen selkeämmät ääriviivat ja määrittämään aiempaa paremmin omaa yksityistä tilaansa. Voimaantuminen ei tapahdu hetkessä, mutta elämä selvästi kantaa. 


tiistai 3. marraskuuta 2026

Lastenkirjahyllyn varjolistalle nousi teoksia, joissa näkyy kerronnan ja kuvituksen rohkeus ja uudistushenki

 





 


Taas on Lastenkirjahyllyn perinteisen varjolistan aika.

Kuuden kirjan listauksessa olen tuttuun tapaan pyrkinyt nostamaan esille kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden eri alalajeja sekä kohde- ja ikäryhmiä ja  eri kustantamoita mahdollisimman edustavasti esillä.

Kuvakirjoja listaltani löytyy kaksi. Toinen niistä on perinteinen, lapsen arjesta ja ajankohtaisista aiheista ammentava kuvakirja ja toisen viesti puhuttelee klassisten satuviittaustenkin kautta vielä varhaisnuoria ja nuoriakin.  


Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Miljoonan tähden hotelli, 48 sivua. WSOY 2026.

Lapsiperheiden toimeentulohuolet ovat jo vakiintumassa yhdeksi kotimaisten lastenkirjojen kestoaiheeksi. 

Venni haaveilee pääsevänsä luksuslomalle hotelliin, mutta isä vihjaisee vielä houkuttelevammasta elämyksestä. 

Lempeästi ja lapsentahtisesti Anna Elina Isoaro kertoo lapsen ensimmäisestä metsäretkestä, johon sisältyy paljon myös kehollisia aistimuksia. 

Mira Mallliuksen kuvitus saa jännittävää kolmiulotteisuutta muutamista tarkkaan harkituista kollaasielementeistä.  

Miljoonan tähden hotelli on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.
 


Hannamari Ruohonen: Yksinäinen merenneito, 32 sivua. Etana Editions 2026. 


Yksinäinen merenneito ei kaihda rankkaa ja visuaalisesti jopa karkeaa ilmaisua  aiheensa esille tuomisessa. Kuvakirjan viisaus on sen niukassa tarinassa.

Kuvakirjan toi tulkita kertovan mistä tahansa traumasta tai isosta vastoinkäymisestä ja siitä selviämisestä. Kun menettää jotain itselleen tärkeää, siitä voi ajan myötä seurata myös paljon uutta ja hyvää.


Yksinäisen merenneidon olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä maaliskuussa.

 
Hannu Hirvonen & Erika Kallasmaa: Tikahtuneen tiikerin tapaus ja muita hulllunhauskoja kummitusloruja, 84 sivua. Tammi 2026. 


Hannu Hirvosen runoissa on nonsensen svengiä: hän kääntelee ja vääntelee kieltä ja iloitsee näin sen elastisuudesta. 

Erika Kallasmaan sekatekniikalla toteuttama kuvitus assosioi retrohenkisessä muoto- ja värikielessään 1950–1960-luvulle. Kallasmaa sanoutuu päättäväisesti – Hirvosen tavoin – irti ajatuksesta, että lastenrunouden tulisi olla sievää ja ympäripyöreän herttaista. 

Rohkeat kuvakulmat ja muotokieli ja yllättävät, tummat ja rouheat väriskaalat tukevat Hirvosen runojen räyhäkkyyttä ja anarkistista ilmaisua.   

Tikahtuneen tiikerin tapauksen arvion olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä viime lauantaina.  


Lena Frölander-Ulf: Lysinea. Den vidunderliga historien om ett fartyg, 230 sivua. Förlaget 2026. 

Lysinea. Erään laivan ihmeellinen matka. Suomentanut Jaana Nikula,  230 sivua. Teos 2026. 

Lena Frölander-Ulfin raapetekniikalla kuvittaman visuaalisesti tavattoman runsaan eläinseikkailun äärellä voi vain varovaisesti miettiä siihen käytettyjä työtunteja. 

Lysinean tarinamaailma on asetelmiltaan lastenkirjaksi jopa poikkeuksellisen synkkä. Neuvokas ketunpoika Ruskasta tulee kuitenkin ekokriittisen dystopian toivon symboli. Ruska uskaltaa asettaa valtamerialuksen päällystön toimet kyseenalaiseksi ja pelastaa lopulta koko laivan vääjäämättömältä tuholta. 

Lysinean arvio on ilmestynyt Kuvittaja-lehden numerossa 2/2026.


Heidi Korkiakangas: Lemmikkieläinten hautausmaa, 180 sivua. Aviador 2026.

Lyhytproosa tarjoaa kompaktin muotonsa vuoksi verrattoman työvälineen yläkoulun ja toisen asteen äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneille. Heidi Korkiakangas on rakentanut kuusi intertekstuaalista novelliaan kirjallisuuden klassikkojen tai muutoin tunnettujen tai kiinnostavien kirjojen sekä myyttien ympärille. 

Korkiakangas kirjoittaa vivahteiltaan poikkeuksellisen rikasta kieltä. Hänen havaintonsa nuorten aikuisten arjesta ovat kaukana kliseistä ja siksi ne vaikuttavat lukijaan hyvin voimakkaasti. Aikuistumisen kynnyksellä olevat nuoret kokevat kaiken vahvasti, mutta läheskään aina ei voi olla aivan varma, kuinka paljon tapahtuu keskushenkilön mielikuvituksessa. 

Lemmikkieläinten hautausmaan olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.
 

Kreetta Onkeli: Hyödyttömät päivämme, 251 sivua. Otava 2026.

Realistinen nuortenkirjallisuus on Suomessa murroksessa. 

Hyödyttömät päivämme on kieleltään, maailmankuvaltaan ja henkilökuvaukseltaan poikkeuksellisen vivahteikas nuortenromaani. Onkelilla on kyky antaa nuorelle lukijalleen kuin vaivihkaa syötteitä pohtia isoja kysymyksiä vaikkapa yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, valtasuhteista ja aikuisen vastuusta. 

Romaanista on kuorittu pois nuortenkirjoille juuri nyt niin tyypillinen teinikuohu: keskushenkilöt Okke ja Liki eivät tarvitse itsetuntonsa pönkitykseen trendikkäitä tuotemerkkejä, englanninkielisiä sloganeita tai sosiaalisen median alustoja.  
 
Hyödyttömien päivien arvio on ilmestynyt Helsingin Sanomissa lokakuun alussa. 

                                                * * * * * 

Huomenna keskiviikkona julkistetaan Kirjasäätiön viralliset Finlandia Junior -ehdokkaat. 

Esivalinnan on tehnyt  kasvatustieteilijä, professori Arniika Kuusiston luotsaama raati, johon kuuluvat myös HS Lasten uutisten esihenkilö Fanny Fröman, Pikku-Finlandian voittaja ja nuorisojäsen Pietari Kantonen, kuvataiteilija Rauha Mäkilä sekä kirjastoammattilainen Linnea Peurakoski.

Valinnan kuudesta ehdokkaasta tekee stunt-esiintyjä, Duudsonit-ryhmästäkin tuttu Jukka Hildén. 

Hildén on jo toinen Duudsonien edustaja Lasten ja nuorten Finlandia-raadissa: vuonna 2013 Jarno "Jarppi" Leppälä toimi niin ikään raadin diktaattorina.