torstai 4. maaliskuuta 2021

Kauhun ja naurun tasapainoilua










Jack Meggitt-Phillips: Hirviö ja Helmikki, kuvittanut Isabelle Follath, suomentanut Marja Helanen, 251 sivua, WSOY 2021. 






 

”Sanoin, että haluan syödä lapsen!” hirviö jylisi. ”Tahdon tietää, miltä lapsi maistuu. Haluan mehevän ja pulskan lapsukaisen. Haluan ahmaista sen yhtenä liukkaana ja litisevänä suupalana.”

 

Näin tymäkästi alkaa brittiläisen Jack Meggit-Phillipsin kolmiosaisen sarjan aloittava esikoisromaani Hirviö ja Helmikki 


Makaaberi kuoleman uhka väijyy keskushenkilön yllä, mutta onneksi huumori ja roima liioittelu leikkaa terän pahimmalta angstilta. 

 

Lastenromaanin asetelmat muistuttavat Roald Dahlin ja tämän manttelinperijäksi nimetyn David Walliamsin kirjoja, joissa ynseiden, omaa etuaan tavoittelevien tai muutoin mielikuvituksettomien aikuisten vastakohtana esiintyvät heidän vakiintuneita käytänteitään ja jäykkää ajatteluaan kyseenalaistavat räväkät lapset.


Karrikoitujen aikuisten sivuhenkiöiden,  kaikkivoipaisten lapsisankareiden sekä herraskaisen miljöön osalta Hirviö ja Helmikki tuo mieleen myös Magdalena Hain viime vuonna ilmestyneen fantasiaromaani Neiti Kymenen ihmeellinen talo (Otava 2020). 


Ebeneser Pinset on sukunsa perinnön ansiosta vakavarainen ja ulkoasultaan huoliteltu 511-vuotias herrasmies.

 

Ikuisen nuoruuden salaisuus piilee hänen ullakollaan. 


Kolmisilmäinen hirviö sylkee nimittäin suustaan nuoruutta ylläpitää tinktuuraa, kunhan talon isäntä hankkii sille riittävästi herkullista syötävää. 


Hirviön makumieltymykset vaihtelevat antiikkihuonekaluista ja ”kenguruvauvoista vanhoihin, harmaantuneisiin jääkarhuihin ja kissaan nimeltä lordi Tipsu”.

 

Mutta hirviö koventaa panoksiaan ja haluaa tosiaan popsia seuraavaksi suuhunsa ihmislapsen. 


 

Ebeneserin ja Helmikin ensikohtaaminen lintukaupan
tiskillä. Isabelle Follathin kuvitusta Jack
Meggith-Phillipsin lastenromaaniin
Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). 




Helmikki on jäänyt jo vauvana orvoksi ja päätynyt neiti Sähikkään orpokotiin.  Sieltä Ebeneser Pinset ottaa tytön kasvatikseen katalat ja itsekkäät aikeet mielessään.  


Katsellessaan Helmikkiä ja muistaessaan taas tytön lähestyvän kuoleman Ebeneser tuli siihen tulokseen, että tyttö ei ollutkaan kertakaikkisen kamala ihminen. Sellaisessa henkilössä täytyi olla rahtunen hyvää, joka pystyi jakamaan sekä sarjiksensa että epätavallisen kerrosleipäreseptinsä. 

 

Vähin erin – tietenkin – Helmikin ja Ebeneserin tunneside syventyy, ja ajatus pienen tytön heittämisestä surman suuhun arveluttaa Ebeneser Pinsetiä entistä enemmän. 


Helmikki saa laatia "ämpärilistan" asioista, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa.



 

Alkuvaikeuksien jälkeen Ebeneserin ja Helmikin
yhteiselo on välillä jopa näin rauhallista. I
sabelle Follathin
kuvitusta Jack 
Meggith-Phillipsin lastenromaaniin  
Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). 



Pian myös Helmikki hoksaa asioiden todellisen laidan, ja siinä vaiheessa tietysti lapsen luovat ongelmanratkaisukeinot siirtävät juonen juoksutusta aivan uusille raiteille.  

 

Tyventä, onnellista loppuratkaisua Meggitt-Philips ei lapsilukijalle kuitenkaan anna, sillä peto pääsee sananmukaisesti uudelleen irti aivan kirjan viimeisillä sivuilla. 



Brittiläinen lastenkirjallisuus sohaisee usein humoristisesti   
Buckinghamin palatsin jäykkiä käyttäytymiskoodeja. Tässä Helmikki 
yrittää naurattaa kuningattaren henkivartijoita. I
sabelle Follathin
kuvitusta Jack 
Meggith-Phillipsin lastenromaaniin 
Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). 




Nähtäväksi jää, päätyykö se jonnekin toisaalle uhkailemaan pieniä lapsia.


Saksalainen Isabelle Follath on tehnyt viisaan ratkaisun rajatessaan hirviöstä kuvituskuviinsa vain valtavan kidan tai kolme silmää. 


Näin lapsilukija voi itse säädellä mielikuviaan hurjan pedon ulkoisesta olemuksesta.


 








 


keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

Vahva, lämmin ja kantaaottava Rauha S.


Nuortenkirjailija Rauha S. Virtasen (1931–2019) muistonäyttely Seljalta maailman ääriin Tampereella Työväenmuseo Werstaan Komuutti-näyttelytilassa 3.3.–2.5.2021.  Museo avoinna rajatulle kävijämäärälle ti–su klo 11–18. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

 






Pääsin tänään juhlistamaan Rauha S. Virtasen muistonäyttelyn avajaisia koronaturvallisesti näyttelyä suunnitelleen pienen ydinryhmän kanssa.



 

Näyttelyssä on valokuvia Virtasen kotiarkistosta ja lehdissä julkaistuja
haastatetteluita sekä Virtasen tuotannosta eri aikoina kirjoitettuja
kritiikkejä.  Kuva PHH 



IBBY Finlandin aloitteesta järjestetty näyttely esittelee Tampereella pitkään vaikuttaneen kirjailijan tuotantoa ja henkilöhistoriaa. 


Näytteillä on myös Rauha S. Virtasen yhdessä sisarustensa tekemiä paperinukkeja ja lehtiä, kirjailijan kirjoituskone sekä videoina Yleisradion toimittaja Pietari Kylmäsen itsenäisyyden juhlavuoden 2017 101 kirjaa -ohjelmasarjaan tekemä Rauha S. Virtasen tv-haastattelu sekä lehtori Sirkka-Liisa Heinosen, lehtori Tapani Lepomäen ja minun videokeskustelu kirjailijan tuotannon merkityksestä.


 

Reilun perheen paperinuket ovat  tuttuja Kiurut laulavat -romaanista.
Rauha S. Virtanen teki niitä yhdessä sisarustensa kanssa. He toimittivat
myös ahkerasti erilaisia lehtiä. Kuva PHH. 



1970-luvulla Rauha S. Virtanen koki tärkeäksi ottaa kantaa maailman tilanteeseen.
Erityisesti romaaneissa Joulukuusivarkaus ja Lintu pulpetissa hän kuvasi
nuorten päähenkilöiden kautta koululaisten poliittista heräämistä. Kuva PHH



Lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiantuntija Ismo Loivamaan näyttelyesitteeseen kirjoittama artikkeli Lempeää vastarintaa valottaa Rauha S. Virtasen tuotannon merkitystä. 





 

Werstaan Komuutti-tilaan rakennetun näyttelyn on suunitellut ja toteuttanut IBBY Finlandin työryhmä Maija Karjalainen, Maija Korhonen, Marketta Könönen, Ismo Loivamaa ja Kaisa Torkki. 


Espoolaisen Juvanpuiston kahdeksasluokkalaiset ovat tehneet vihreän seinän puutarhamaalaukset kuvataideopettaja Kaisa Torkin ohjauksesssa. 










Lentoon lähtevä poika






















Jani Toivola & Saara Obele:
 Poika ja hame, 39 sivua, Otava 2021. 

 







Koulun pihalla on kahdenlaisia rinkejä, tyttöjen ja poikien. Roni kävelee aina poikien rinkiin, vaikka haluaisi oikeasti leikkiä tyttöjen kanssa. Tytöillä on Ronin mielestä paljon hauskempaa. He nauravat ja hyppäävät ruutua. Pojat ovat Ronista liian rajuja. Ronia kiinnostavat usein asiat, joista muut sanovat, että ne ovat tyttöjen juttuja. Ronin mielestä on ihan hölmöä ajatella, että jotkut asiat ovat poikien ja jotkut tyttöjen. Ei sellaista ole, se on keksittyä. Mummo on sanonut niin. Äiti on eri mieltä eikä tykkää, kun mummo antaa Ronin edelleen leikkiä kotona nukeilla, vaikka Roni on jo iso poika. Äiti pelkää, että Ronia kiusataan siitä. Mummo sanoo, että elämässä ei pitäisi niin paljon pelätä, mitä muut ajattelevat. Jokaisen pitää saada olla sellainen kuin on ja PISTE. 

 

Ronin koulussa välitunnilla tytöt ja pojat ovat
tiukasti omissa ryhmissään. Saara Obelen kuvitusta
Jani Toivolan tekstiin kuvakirjassa Poika ja hame
(Otava 2021).

 

 

Jani Toivolan ja Saara Obelen ensimmäinen lastenkirja tuo mieleen 1970-80-lukujen arkirealistisen lastenkirjallisuuden. 

 

Kuvituksen väriskaalassa on paljon ruskean sävyjä. 


Myös Obelen tapa kuvata ihmisten piirteitä ja eleitä on tuttu menneiltä vuosikymmeneltä. 



Kuvituksen värimaailma ja tapa kuvata
ihmistä assosioivat 1979–80-luvuilta
tuttuun kuvastoon. 
Saara Obelen kuvitusta
Jani Toivolan tekstiin kuvakirjassa Poika ja hame 
(Otava 2021).


Nykyiseen kuvakirjaformaattiin nähden tekstiä on myös poikkeuksellisen paljon ja se on taitettu aukeamille raskaina palkkeina ilman kappalejakoa. 

 

Retrotyyli voi toki olla myös harkittu elementti, mutta toisaalta Jani Toivolan tekstissäkin on jo aikansa elänyttä asenteellisuutta, jollaista ei lastenkirjallisuudessa ole näkynyt enää pitkään aikaan.  




Mummon ja Ronin välit ovat avoimet ja mutkattomat.
Saara Obelen kuvitusta Jani Toivolan tekstiin
kuvakirjassa 
Poika ja hame (Otava 2021). 



Roni on – maitohampaiden vaihtumisesta päätellen – ekaluokkalainen iloinen pikkupoika.  


Äidin punainen hame kiinnostaa häntä. Äiti on kuitenkin kieltänyt Ronia ottamasta hametta ilman lupaa.

 

Siksi hameesta on tullut entistä kiehtovampi ja poika kokeilee sitä äidin ollessa yövuorossa, kun lapsenvahdiksi tullut mummo kuorsaa toisessa huoneessa. 


Mummo tosin ei ole Ronin kiinnostuksen kohteista lainkaan niin huolissaan kuin äiti. 

 

Ikkunasta tulevassa katulampun valossa hame kiiltää jännittävästi. Kangas tuntuu pehmeältä. Roni pujottaa hameen varovasti päälleen. Käsissä kihelmöi ja sydän hakkaa niin kovaa, että se tuntuu ohimoilla asti. Ronia hymyilyttää. Vaikka huoneessa on hämärää, häntä ei pelota ollenkaan. Ronista tuntuu kuin hän olisi nousemaisillaan lentoon. 

 

 

Ronin rohkaistuminen kuvataan oivaltavasti astumisena
tyylitellyn oven kautta. 
Saara Obelen kuvitusta 
Jani Toivolan tekstiin kuvakirjassa Poika ja hame 
(Otava 2021).

 



Roni ottaa hetken mielijohteesta äidin hameen mukaan kouluun ja pukee sen päälleen. 


Rinnakkaisluokan pojat nauravat ja osoittavat häntä sormella. 


Yksi poika kaataa repun tavarat lattialle. Hetken Roni tuntee olonsa uhatuksi, kunnes kaikki häly ja hämminki hiipuvat taustalle: Roni ymmärtää, että hänen ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä. 


Rehtori soittaa äidille, joka odottaa poikaansa kyynelsilmin koulun pihalla. 


Äiti pyytää Ronilta anteeksi ja kertoo olevansa ylpeä poikansa rohkeudesta.



Äidin ja mummon lisäksi Ronin tukijoukkoon liittyy myös
luokkatoveri Pinja.
 Saara Obelen kuvitusta Jani Toivolan
 tekstiin kuvakirjassa 
Poika ja hame (Otava 2021).
 


 

 

Aiheeltaan Poika ja hame ei siis ole mullistava.


Jo yli kymmenen vuotta sitten ilmestyi kuvakirjoja, joissa lapset – usein juuri pojat – rikkovat sukupuoleen sidottuja normeja. 


Aiemmin ilmestyneissä kuvakirjoissa aihetta käsitellään Toivolan ja Obelen kuvakirjaan verrattuna huomattavasti vapautuneemmin, ilman outouden leimaa ja lapsen läheisten aluksi tuntemaa häpeää ja asian kieltämistä. 


Brittiläisen David Walliamsin Poika ja mekko  tuo aiheeseen myös ronskin huumorin ilman että lastenromanain keskusteema, päähenkilön identiteetin löytyminen ja halu olla rohkeasti oma itsensä, vesittyy. 

Näyttelijä, ohjaaja Jani Toivola on myös antamissaan haastatteluissa kyseenalaistanut miesten ahdasta pukeutumiskoodia.






 

Lisää lastenkirjoja sukupuolisensitiivisyyden huomioimisesta:

 

Jessica Love: Julius on merenneito, suomentanut Ari Jaatinen, S&S 2019 / kuvakirja

Johanna Hulkko & Marjo Nygård: Hurja Maija, Karisto 2019 / kuvakirja

David Walliams: Poika ja mekko, suomentanut Jaana Kapari-Jatta, Tammi 2015 / lastenromaani


Tittamari Marttinen: Ikioma perheeni, kuv. Aiju Salminen, Pieni Karhu 2015 / helppolukuinen lastenkirja


Jessica Waltonin & Doucal MacPherson: Olen ystäväsi aina, suom. Emma Alftan,  Otava 2016 / kuvakirja 

 

Tuula Korolainen & Taru Castrén: Minä olen perhonen, Tammi 2010 / kuvakirja

 

Anneli Kanto & Noora Katto: Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat, Karisto 2011 / kuvakirja

 

Pija Lindenbaum: Kenta ja barbiet, suom. Päivö Taubert, WSOY 2008 / kuvakirja

 

Christian Bruel, Anne Bozellec & Annie Galland: Juttu Juuliasta, jolla oli pojan varjo, suom. Irma Suksi, Nordan 1981 / kuvakirja