Vauva kääritään sanojen silkkiliinoihin

Sirpa Sironen-Hänninen & Henna Ryynänen: Hellästi hellien. Ohjeistus aikuiselle Leea Mattila, 32 sivua, Mäkelä 2020. 

 

 

Sirpa Sironen-Hänninen tunnetaan entuudestaan kahdesta lastenrunokirjastaan Leppäkertun keinutuoli ja Ipanakerä (Päivä 2014 ja 2011). 

 

Hellästi hellien on sisällöltään edellisiä kokoelmia rajatumpi ja suunnattu kaikkein pienimmille, vauvoille ja taaperoille. 

 

Toiminnallisten leikkilorujen rinnalla on myös
rauhallisia runoja, jotka sopivat vaikkapa osaksi
vauvahierontaa, kuten  "Silkkilinnasella" -runo.
Henna Ryynäsen kuvitusta Sirpa Sironen-
Hännisen lorukirjaan Hellästi hellien (Mäkelä 2020). 

Sironen-Hänninen on työskennellyt pitkään lastenhoitajana, ja tämä arkinen käytännönläheisyys näkyy ja kuuluu myös runoista hyvällä tavalla.

 

Lorukirja osoittaa konstailemattomasti lastenlorujen ja runojen käyttökelpoisuuden monessa arkisessa lapsen hoitohetkessä. 

Monet lapsen arkiset hoitotoimet sujuvat nopeasti,
kun niihin yhdistetään toimnnallista loruttelua. Henna
Ryynäsen kuvitusta Sirpa Sironen-Hännisen lorukirjaan 
Hellästi hellien (Mäkelä 2020). 

 

Ukovaatteiden pukemiseen vastahankaisesti suhtautuvan lapsen huomion saa helposti kiinnittymään leikkiloruun ”Pukemiskone”:

 

Pukemiskone käynnistyy. 

Drnn, drnn! 

Mitä esiin ilmestyy? 

Drnn, drnn! 

Paita, housut, totta kai! 

Varpaat piilopaikan sai. 

Haalari ja kengätkin, 

myssy, ja kädet tumppuihin.

 

Oot valmina sääsankari, 

Ja suukon saat evääksi.

 

Kirjasta löytyy myös lorut vaipanvaihtoon, kylvetykseen,  nukahtamiseen ja erilaisiin toiminnallisiin leikkihetkiin.

Kuvituksessa lapsi on oikeutetusti pääosassa, mutta aikuisen
hellivät, hoitavat ja rakastavat kädet ovat kuvissa usein esillä.
Henna Ryynäsen kuvitusta Sirpa Sironen-
Hännisen lorukirjaan Hellästi hellien (Mäkelä 2020). 

 

Psykologin ja Theraplay-vuorovaikutusterapeutin Leea Mattilan selkeät infotekstit aikuiselle tuovat havainnollisesti esille, kuinka tärkeää lapsen kanssa höpöttely, loruttelu ja toiminnalliset leikkihetket ovat jo aivan pienellekin lapselle. 

 

Sirpa Sironen-Hännisen runot muistuttavat myös kiireen kyllästämälle nykyaikuiselle, että pieni lapsi elää tässä ja nyt.

 

Henna Ryynäsen kuvituskuvissa vauva on pääosassa. Usein häntä hoitava ja hellivä aikuinen näkyy vain hoitavina käsinä.

Lasten tietokirjoissa rajaaminen on aina viisasta

Karo Hämäläinen & Ilpo Koskela: Tampereen Linna. Kirja kirjailijasta ja hänen kaupungistaan, 39 sivua, Tammi 2020. 

 

Karoliina Suoniemi: Tehdaskaupungin lapset, kuv. Emmi Kyytsönen, 85 sivua, Avain 2020.

 

Huomenna perjantaina vietetään kirjastoissa lasten ja nuorten tietokirjapäivää. 

 

Suomen Tietokirjailijat ry:n hallinnoiman Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen rahaston kautta järjestetään lasten ja nuorten tietokirjailijoiden kirjasto- ja kouluvierailuita  ympäri maata. 

 

Jo pari vuotta sitten alkanut sankaritarina-buumi näkyy edelleen lasten ja nuorten tietokirjoissa. 

 

Karoliina Suoniemen Tehdaskaupungin lapset -kirjasta löytyy Tapio Rautavaaran, Gunnar Bärlundin, Paavo Nurmen, Miina Sillanpään, Martta Salmelan, Minna Canthin ja Lauri Viidan pienoiselämäkerrat. 

Niitä on sijoiteltu 1800-luvun tehdaskaupunkien elämää lasten ja nuorten näkökulmasta kertovien lukujen lomaan. 

 

Suoniemen tietokirja tekee erityistä kunniaa Tampereelle 200 vuotta sitten, vuonna 1820, perustetulle Finlaysonin tehtaalle, vaikka siinä toki mainitaan myös monta muuta suomalaista ruukki- ja tehdasyhteisöä. Mukana myös vanha  kotikaupunkini Forssa.

 

Tavallisten lasten historian tallennus on tärkeää myös nykylapsille.

Emmi Kyytösen kuvituskuva
Karoliina Suoniemen tietokirjassa  
Tehdaskaupungin lapset (Avain 2020)
havainnollistaa tehtaan lasten
vaatimatonta vaatetusta.

Tehdaskaupungin lapset sopii mainiosti varhaiskasvatukseen ja alakouluun oheislukemistoksi ja inspiraatioksi elävöittämään oman paikkakunnan historiaa.

 

Suoniemi hyödyntää tekstinsä  havainnollistamisessa jonkin verran kiinnostavia arkistolähteitä, jotka tekevät ajankuvasta nykylapselle heti elävämpää. 

Emmi Kyytsösen kuvitus jää hieman staattiseksi ja ”esittäväksi”. 

Aikalaiskuvamateriaali olisi antanut varmasti aivan toisenlaisen kuvan tehtaan lasten arjesta, mutta olisiko se ollut liiankin realistista lapsille suunnattuun tietokirjaan?

 

Lapsia tehdastyössä. Emmi Kyytösen kuvitusta
Karoliina Suoniemen tietokirjaan  
Tehdaskaupungin lapset (Avain 2020). 

Karo Hämäläisen ja Ilpo Koskelan tietokuvakirja keskittyy nykyisen kotikaupunkini Tampereen historiaan ja nykypäivään. 

 

Kirja juhlistaa kirjailija Väinö Linnan syntymän satavuotisjuhlavuotta ja Finlaysonin perustaminen mainitaan tässäkin kuvatietokirjassa ohimennen.

 

Kirja on osa Tammen suomalaisia kaupunkeja lapsille esittelevästä sarjasta, jossa on aiemmin ilmestynyt Karo Hämäläisen & Salla Savolaisen Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki (2012), Tapani Baggen & Salla Savolaisen Hämeenlinnan Janne. Kuinka Jannesta tuli Jean Sibelius (2015) sekä Elina Lappalaisen & Ilona Partasen Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset (2019). 

Tietokirjasarjan kirjoissa on usein kaksi rinnakkaista juonta, toinen nykyajassa ja toinen historiassa.

 

Näkymä Tammelan torilta sisältää myös mustamakkaran
tuotesijoittelua! Ilpo Koskelan kuvitusta
Karo Hämäläisen kuvatietokirjaan Tampereen Linna
(Tammi 2020). 

Sisarukset Akseli ja Elina viettävät kesää isovanhempiensa luona ja tekevät yhdessä matkan Tampereelle. Naapurilta lapset saavat tehtäväkseen etsiä Tampereelta linnan, joka on maankuulu. 

 

Eihän Tampereella ole linnaa!  

Jussi lupaa kaksikymppiä, jos otamme kuvan linnasta.  

Kännykän akussa on täydet palkit. 

 

Lapset löytävät useammankin vaihtoehdon, kunnes pääkirjasto Metsosta löytyy se oikea Linna.

 

Reima ja Raili Pietilän arkkitehtuuri pääsee komeasti esille.
Ilpo Koskelan kuvitusta Karo Hämäläisen kuvatietokirjaan 
Tampereen Linna (Tammi 2020). 

Tampereen ikonisia rakennuksia ja kuuluisia taiteilijoita vilahtelee tekstissä ja Ilpo Koskelan kuvituksessa taajaan.  

Koskela on selvästi rentoutuneempi aikuisten kuvaajana. Akselin ja Elinan persoonissa ei ole samanlaista luontevuutta.

 

Todennäköisesti aiempien kirjojen formaatti on sitonut myös Karo Hämäläistä: aihioita on nyt vähän liikaakin. Väinö Linnan tuotannon merkityksen avaaminen tuskin puhuttelee vielä alakouluikäistä lasta. Yläkoulussa ja varsinkin lukiossa Linna-analyysi voisi osua jo otollismpaan kohdeyleisöön.

Väinö Linnan elämästä kertova lautapeli innostanee lähinnä
aikuista. Tärkeässä osassa kuvan oikeassa yläkulmassa myös
Tuntemattoman sotilaan teilannut kriitikko Toini Havu! 
Ilpo Koskelan kuvitusta Karo Hämäläisen kuvatietokirjaan 
Tampereen Linna (Tammi 2020). 

Ihmeellinen kukka

Hannu Mäkelä & Kristiina Louhi: Tyttö ja unen kukka. Satu lapsille ja aikuisille, Tammi 1996.

 

Olen jo hyvän aikaa povannut lastenkirjallisuuteenkin jonkinlaista viherkasvibuumia. 

 

Sen verran iso trendi viherkasvit ovat sisustuksessa.   

 

Kuluvalla viikolla vietetään Huonekasviseuran ja Puutarhaliiton valtakunnallista huonekasviviikkoa.  

 

Teemaviikon kunniaksi luin uudelleen Hannu Mäkelä ja Kristiina Louhen lastenkirjan Tyttö ja unen kukka.

 

Tyttö on ollut pitkään sairaana ja vanhemmat ovat asiasta huolissaan. 

Tyttö, Liisa, on unen ja valveen rajamailla.

Tytön ihmetys viherkasvien äärellä tulee
hienosti esille kehon kielessä ja ilmeessä.
Kristiina Louhen kuvitusta Hannu Mäkelän tekstiin
lastenkirjassa Tyttö ja unen kukka (Tammi 1996).  

Unessa Liisa päätyy pieneen punaiseen, mummolaa muistuttavaan tupaan, joka näyttäytyy eräänlaiseen elämän ja kuoleman odotustilana. 

Pieni talo täynnä viherkasveja. 

 

– –  Oli neljä ikkunaa, yksi jokaisella seinällä, ja ikkunalaudoilla kukkia, niin paljon kuin niille mahtui. Ne peittivät valoa, siksi huoneessa oli hämärä. Ja kun tyttö käänsi katsettaan hän näki, että kaikenlaisia ruukkukasveja oli huoneen seinustoillakin. Miten niitä näin paljon yhteen pikkutaloon oli siunaantunut? Ei, tämä oli jo liikaa, vähän niin kuin sadussa. Ja siksi kai ne kukat nostelivat lehtiään ja suoristivat varsiaan ja käänsivät kauniit kasvonsa kohti tyttöä ja alkoivat puhua yhteen ääneen. – – 

 

Unessa tyttö voimaantuu viherkasvien äärellä. 

Hän sitoutuu hoitamaan niitä ja kasvit myös kärttävät häntä jäämään tupaan pysyvästi. Mutta koti vetää äkkiä tyttöä voimakkaasti puoleensa… 

Kaktuksen nopeasti kuihtuva kukinto toimii
myös vertauskuvana elämän lyhyydestä
ja katoavaisuudesta. Kristiina Louhen kuvitusta
Hannu Mäkelän lastenkirjaan Tyttö ja unen kukka
(Tammi 1996). 

Vaatimaton kaktus pyytää Liisaa jäämään vielä yhdeksi yöksi.  

 

– – Se oli ihmeellinen kukka, mitään sellaista ei tyttö ollut elämässään nähnyt. Ja niin pienestä ja piikikkäästä kaktuksesta syntynyt. 

 

Näkikö hän oikein, uneksiko vain, ei. Sillä pikku kaktus katsoi äneen ylpeänä ja kysyi sitten:

 

– No, kannattiko odottaa. 

Eikä tyttö voinut muuta kuin hymyillä. Kaktus oli tiennyt mitä tapahtuisi: se oli halunnut näyttää hänelle kukkansa, ei vain ollut voinut puhua siitä mitään. Ja hän… hän oli jaksanut odottaa… kuitenkin. Ja kaktuksen kukka kohosi siihen aivan hänen silmiensä eteen ja avautui aina vain ja päästi äänenkin, se soi kuin taivaan torvi. 

Olennaista on, että kauniin kukan saa lukija ja kuvan katsoja kuvitella mieleisekseen ihan itse.   

Kun Liisa herää, äiti huomaa heti kuumeen laskeneen ja on helpottunut.

 

Kukkakaupan kaktusvalikoimaa. 
Kristiina Louhen kuvitusta
Hannu Mäkelän tekstiin lastenkirjassa 
Tyttö ja unen kukka (Tammi 1996). 

Myöhemmin Liisa haluaa hankkia omia viherkasveja. Kukkakaupassa huomio kiinnittyy myös pieneen, vaatimattomaan kaktukseen.

 

Hannu Mäkelän teksti on hänelle tyypillistä pohdiskelevan poljennon rytmittämää ajatusten virtaa.

 

Kristiina Louhen vesiväriä ja tussia yhdistävä kuvitus tuo tarinaan sananmukaisesti juurevuutta ja konkretiaa. 

 

Huomiota ansaitsevat myös sisäkansien herkät grafiikan vedokset kasvien yksityskohdista, siemenistä ja nupuista.

 

 

Muita lastenkirjoja viherkasvien kasvattamisesta ja kasvun ihmeestä:

 

Ralf Efraimsson & Pia Beckman: Sormet multaan! Istutetaan siemeniä, sipuleita ja pistokkaita, suom. Kaisu Tupala, Mäkelä 2018.

Tiina Suominen: Kas kas kasvamaan, kuv. Leena Airikkala, Tammi 1995.

 

Maria Vuorio & Leena Lumme: Annin päivä, Lasten Oma Kirjakerho 1987.

 

Sue Tarsky, Grahame Corbett & Amanda Severne: Ikkuna- ja parvekekukat, Nuori puutarhuri 1, suom. Leena Sneck, WSOY 1980.

 

Sue Tarsky, Will Giles & Jane Wolsak: Huonekasvit, Nuori puutarhuri 2, suom. Leena Sneck, WSOY 1980.

Rosemary Verey, Barbara Firth, Elizabeth Wood & Jane Wolsak: Mauste- ja tuoksuyrtit, Nuori puutarhuri 3, suom. Leena Sneck, WSOY 1981.

Sue Tarsky, Grahame Corbett, Will Giles & Jane Wolsak: Mehikasvit, Nuori puutarhuri 4, suom. Leena Sneck, WSOY 1981.

 

Christina Björck & Lena Andersson: Linnea kylvää ja kasvattaa, suom. Marja Kyrö, Otava 1980.