Ellen Strömberg & Hanna Klinthage: Karmiva komero. 36 sivua. Suomentanut Arja Kantele. S&S 2026. Alkuteos Mosters garderob, Schildts & Söderströms 2026.
Ellen Strömbergiltä on tänä vuonna ilmestynyt peräti kaksi kirjaa lapsille ja nuorille.
Strömbergin ensimmäinen kuvakirja on syntynyt yhteistyössä ruotsalaisen kuvittajan Hanna Klinthagen kanssa.
Ruotsinkielinen alkuteos Mosters garderob on saanut paljon lakonisemman nimen Arja Kanteleen suomennokseen verrattuna.
Karmiva komero virittää lukijan ja katsojan anturit herkiksi jo tummasävyisellä kansikuvallaan, jossa valokiila siilautuu ylhäältä antaen huomiota kirjan keskushenkilölle Erkalle.
Erkka ja hänen pikkusiskonsa Miisa ovat aina kerran viikossa hoidossa tätinsä Helmikin ja tämän puolison Olavin luona, kun vanhemmilla on joogaa.
 |
| Sisarukset vilkuttavat joogaan lähteville vanhemmilleen. Erkan pikkusisko Miisa on Helmikki-tädin sylissä. Hanna Klinthagen kuvitusta Ellen Strömbergin tekstiin kuvakirjassa Karmiva komero (S&S 2026). |
Helmikin ja Olavin kotona asuu pelkästään aikuisia. Yhtä huonetta Helmikki kutsuu lastenhuoneeksi, vaikka sitä käytämme ainoastaan Miisa ja minä. Äiti on varoittanut ettei lapsista saa kysyä mitään, ettei Helmikille tulisi paha mieli. Minäpä kuitenkin kysyin, eikä hän ollut millänsäkään.
Täti selittää, että huoneessa on ennen asunut kaksi lasta, Hannu ja Kerttu, mutta ”pirut, sellaiset pikku hirviöt, olivat hotkaisseet heidät molemmat”.
Lasten ja aikuisten erilainen todellisuus ja fantasiat lomittuvat toisiinsa.
Asioita ei selitetä puhki, mikä tuo kuvakirjaan pienen makaaberin sävyn.
Rationaali aikuinen lukija voi tulkita, että lasten täti ja puoliso eivät hartaasta halustaan huolimatta ole saaneet lapsia, jolloin lapset hotkaisseet pirut rinnastuvat keskenmenoihin.
Aivan yhtä todennäköinen selitys voi olla sekin, että tädiltä yksinkertaisesti puuttuu kokonaan suodatin siilata sukulaislapsille liian jännittäviä fantasioita miedommiksi.
Erkan ja Miisan vanhemmat ovat menossa ystävän häihin, ja lapset on tarkoitus viedä yökylään tädin ja Olavin luokse.
Asia hiertää jo valmiiksi Erkkaa ja hän avautuu ajatuksistaan isälle, joka ymmärtää monia asioita äitiä paremmin.
Isä lupaa puhua Erkan peloista Helmikin kanssa.
 |
| Erkan pelkoa ei kyseenalaisteta: tummat varjot kuvastavat pojan kokemaa pelkoa ja hämmennystä. Hanna Klinthagen kuvitusta Ellen Strömbergin tekstiin kuvakirjassa Karmiva komero (S&S 2026). |
Yökyläilyyn liittyy paljon hauskoja aktiviteetteja, kuten ruokailu ravintolassa. Illalla katsotaan lasten valitsema elokuva ja syödään herkkuja.
Illan tullen Erkan on silti vaikea nukahtaa, ja komerossa rapistelevat piruhirviöt pääsevät valloilleen.
Helmikki-täti tulee huoneeseen ja kertoo raikuvasti nauraen pirujen häippäisseen pois edellisellä viikolla.
– Siis jonnekin muualle vai? minä varmistin.
– Jep. Latelin niille suorat sanat, ilmoitin ettei täällä enää voi asua, kun te tulette yökylään. Teitä ei saa syödä, kielsin sen ehdottomasti! Pirut päättivät muuttaa alakerran naapuriin, siellä on kahdeksan tai yhdeksän tenavaa, joista voi miltei huomaamatta hotkaista muutaman.
Helmikki toteaa vielä, että hänessä ja Erkassa on paljon samaa: heillä on molemmilla erinomainen mielikuvitus:
– Joskus siitä voi koitua harmia. Voi keksiä että pelkää jotain tai voi unohtaa ettei joku juttu olekaan totta. Yleensä mielikuvitus kuitenkin tuottaa iloa. – –
 |
| Jännitys lievittyy tädin turvallisessa kainalossa. Hanna Klinthagen kuvitusta Ellen Strömbergin tekstiin kuvakirjassa Karmiva komero (S&S 2026). |
Klinthagen ilmeikkäät lapset ja aikuiset täyttävät olemuksellaan ja raajoillaan koko aukeamat. Kuvituskuvien asettelu tuntuu ensikatsomalta välillä jopa huolimattomalta, mutta toisella katsomalla kaikella on paikkansa ja tarkoituksensa.
Guassitekniikka mahdollistaa sävyjen koko kirjon. Guassi sopii myös hyvin muuttuvien mielialojen ja tunnelmien kuvaamiseen.
Kuvakirjoissa työstetään nyt poikkeuksellisen paljon erilaisia pelkoja.
Karmiva komero poikkeaa perinteisistä kuvakirjoista lapsi- ja aikuispsykologiallaan.
Kirja ei kenties ”avaudu” ensilukemalta, mikä tässä tapauksessa on mielestäni jopa hyvästä.
Kuvakirja kertoo sisaruksista Esteristä ja Viljamista. Heillä on kaksi tätiä, joilla ei kummallakaan ole lapsia.
Myös tämän kirjan arvio löytyy Lastenkirjahyllystä.
