Mikko Koirasen nuortenkirja Finaalissa on WSOY:n uuden, viime vuonna perustetun Ote-sarjan kolmas osa.
Sarjan kirjat pyrkivät lauserakenteiden, ns. päätteettömän fontin ja väljän rivityksen osalta helppolukuiseen ja siten helposti omaksuttavaan esitystapaan.
Kustantamo haluaa näin laajentaa valikoimaa ja tarjota nuorille mieluista luettavaa perinteisten, pitkien nuortenromaanien ja selkokirjojen rinnalle.
Riikka Turkulaisen Finaalissa-kirjaan tekemä kansikuva ansaitsee erityisen maininnan.
Kansikuva tiivistää nimittäin oivaltavasti teoksen ytimen:
Mikko Koirasen nimi on kirjoitettu hiphop-kulttuurin suosimalla graffitimaisella fontilla, kun taas teoksen nimen kirjoitusasusta löytyy viitteitä hevimusiikkiin.
Tällaisesta näkemys- ja tyylilajien törmäyksestä on nimittäin myös juonen tasolla kyse.
Räppäri Tatu pääsee uusia kykyjä etsivässä musiikkikilpailussa finaaliin.
Toive voitosta kuitenkin vaarantuu, kun isä lähettää pojan rangaistuksena holtittomasta käytöksestä Oulusta Hailuotoon mummon hoteisiin – ilman älypuhelinta ja tietokonetta, joita tarvitaan voittobiisin tekemiseen.
Tatu on karkotuksesta aluksi täysin lamaantunut:
Hailuoto.Perämeren suurin saari.Perämeren helmi.Perämeren Alcatraz saatana.
Nopeasti Tatu saa huomata, että kuusikymppisen mummon valvovan silmän alta ei niin vain päästä pakoon. Poika kutsuu yleensä isän äitiä vain etunimellä.
Ennen pitkää Tatun on pakko keksiä muita luovia ratkaisuja kiperään tilanteeseen.
Hän tutustuu ensin Mallaan, joka on töissä kirjastossa.
Tyttö auttaa Tatua ensin mummon vajasta löytyvän Pappatunturin kanssa ja myöhemmin hän johdattaa myös paikallisen hevibändin, Murhaperjantain, harjoituskämpälle.
Tatu ei kuitenkaan paljasta itsekkäitä tarkoitusperiään yhtyeen jäsenille.
Vähitellen hän pääsee sisäpiiriin ja saa pestin yhtyeen kosketinsoittajana.
Yhtyeen jäsenten välillä on kuitenkin jännitteitä ja samalla tunteet Mallaankin syvenevät.
1990-luvun räppärin kappaleen kaksimielinen motto, ”jos haluu saada, on pakko antaa”, saa aivan uuden merkityksen, kun Tatu luopuu tunteellisessa loppuratkaisussa omasta kunnianhimostaan uusien ystäviensä eduksi.
Teoksen nimi, Finaalissa, saa sekin kaksoismerkityksen. Murhamaanantai-yhtyeen solisti Henkka kärsii vanhempien avioerosta ja ajautuu apatiaan.
Suorasanaista ja dialogivetoista kerrontaa ryydittävät Tatun kilpailun finaaliin kynäilemät rap-sanoitukset.
Sanoitusten fontti on hieman vaikealukuista ja tekstit turhan pitkiä, pieni karsiminen olisi tehnyt terää sanoitusten iskevyydelle.
Mikko Koirasen kaksi ensimmäistä nuortenromaania Nauhoitettava ennen käyttöä ja Jättiloikka Jan Valkoselle (2019 ja 2023) ilmestyivät Myllylahden kautta.
Kustantamon sivuilla Koiranen on kertonut hurahtaneensa yläkoulussa 2000-luvun alussa täysillä suomiräppiin, mistä oli hyötyä myös kirjailijan työssä tarvittavien suomen kielen vivahteiden omaksumisessa.
WSOY:n sivuilla sivuilla Koirasta luonnehditaan ”aitopääräppäriksi”.
Tietäjät tietää varmasti ilman googlettamistakin, mistä on kyse, mutta itse jouduin tekemään vähän tiedonhakua saadakseni selville, että nimitys tarkoittaa perinteisen hiphop-kulttuurin ja undergroundin arvoja kunnioittavasta rap-musiikin ystävästä tai artistista.
