Sara Kronholm & Sisko Latvus: Ihan vege ja parrakas Sulo. Kuvitus Salli Parikka Wahlberg. Apis 2021.
Lastenkirjallisuudesta löytyy kosolti tarinoita, joissa lapsisankarit haaveilevat omasta koirasta.
Sisko Latvus on kirjottanut yhdessä lapsenlapsensa Sara Kronholmin (s. 2006) kanssa lastenromaanin 11-vuotiaasta Pinjasta.
Tyttö käy väsytystaistelua vanhempiaan vastaaan ja kärttää omaa koiraa.
Hän lupaa hankkia tietoa koirista ja niiden kasvatuksesta, ja lopulta äiti melko nopeasti heltyykin hankkimaan koiran. Isä on allerginen koirille ja hän lämpenee hankkeelle äitiä hitaammin. Vanhemmat asuvat eri osoitteissa, joten isän yliherkkyys ei juurikaan hidasta koiraprojektia.
Osittain koirakuumeensa ansiosta Pinja tarkkailee asioita aiempaa kriittisemmin.
Hän päätyy verkkosivustolle, jossa kerrotaan ihmisten syövän jossain päin maailmaa koiria, ja järkyttyy tiedosta syvästi.
Pinja päättääkin ryhtyä oitis kasvissyöjäksi. Hetken mielijohde kehittyy onneksi vähitellen syvemmäksi vakaumukseksi, ja Pinjasta tulee vegaani.
Alle satasivuiseen lastenromaaniin on pakattu vähän turhankin monta teemaa.
Pinjaa harmittaa, kun paras ystävä Roosa ei olekaan hänen laillaan innostunut koiranpennusta. Koulussa Roosa tuntuu liittoutuvan muiden kanssa ilkkumaan Pinjan vege-herätykselle.
Pinja hakeutuu luokkaan hiljattain tulleen uuden tytön seuraan:
– Moi, mikä sun nimi on kun mä myöhästyin ekalta tunnilta enkä kuullut.
– Daria, tyttö sanoi ujosti.
– Ai etkö sä oo suomalainen?
– Mä tulen Valkovenäjästä.
– Ei se haittaa, Pinja sanoi. – Mä voin silti olla sun kaa.
Vähin erin sekä Pinja että Daria voimaantuvat toistensa seurassa, ja tytöt tekevät lopulta vaikutuksen muihin luokkatovereihinsa oppitunnilla, kun kaikkien pitää esiintyä ja pitää puhe. Pinjan tietoisku valitsemastaan vegaanisesta elämäntavasta saa aikaa raikuvat aplodit.
Taitaa olla teini-ikäisen Sara Kronholmin ansiota, että sosiaalisen median seuraaminen on tarinan käänteissä näkyvästi esillä.
Ja löysinpä kirjasta aivan uuden sanankin: Pauliina-mummin kumppani, Albert, on avoukki!
Koiranpentua huomattavasti enemmän keskiöön kirjassa nousee lopulta vegaanisen elämäntavan perustelu omalle lähipiirille ja kavereille.
– Voi näitä nykynuoria, kun pitää härästä vääntää jotain härkistä ja nyhtöpossusta nyhtökauraa. Ja tuossa iässä tietää rasvahapotkin!
Mummi pyöritteli silmiään ja haki vuohenjuustoa ja brietä ostoskoriinsa, joka pursuili jo tomaatteja ja salaatteja.
– Maailma on vähän muuttunu, äiti totesi.
Kirjainfontin olisi suonut olevan suurempaa ja rivityksen väljempää.
Salli Parikka Wahlbergin kuvitusta olisi voinut olla paljon nykyisiä muutamaa hellyttävää koiranpentukuvaa enemmän.
Kirjan tekijät kuuluvat VaLas-kollektiiviin.
