torstai 25. heinäkuuta 2024

Valtapeliä ja tunteiden vuoristorataa tallilla












Venny Helén: Rambon talli: Kadonneiden hevosten mysteeri. Kuvittanut Kaisa Pirttinen. 123 sivua, WSOY 2024.

 

Katariina Alongi: Hevoskallion kuiskaajat: Sanaton yhteys, kuvittanut Elli Puukangas, 138 sivua, Tammi 2024. 

 




Ratsastusharrastus pitää yhä pintansa lasten- ja varhaisnuortenkirjallisuudessa. 

 

Venny Helénin ja Katariina Alongin uusien sarjojen avausosat ammentavat ideansa lajityypin perinteisistä aineksista: hevosen ja ratsastusta harrastavan lapsen suhteen kupeessa tärkeitä ovat myös ihmissuhteet ja tunteet. Heppastelun ohessa erilaiset ratkaisua kaipaavat mysteerit tuovat usein jännitettä tarinan kuljetukseen. 

 

Venny Helénin esikoisteos, Rambon talli -sarjan avaus Kadonneiden hevosten mysteeri, ylsi heti ilmestyessään huhtikuussa Suomen Kirjakauppaliiton ylläpitämässä tilastossa kaikkien kolmen eri formaatin (painettu, ääni- ja sähkökirja) yhteenlasketussa listauksessa kolmannelle sijalle, Enni Mustosen Kartanonrouvan (Otava) ja Seppo Jokisen Satuttamisten summan (Kultosaari) jälkeen. 

 

Toukokuussa Kadonneiden hevosten mysteeri oli painettujen kirjojen tilastossa vielä myydyin lasten- ja nuortenkirja.

 

Kirjakauppaliiton tilasto todistaa jälleen konkreettisesti sitä, kuinka iso merkitys erilaisilla sosiaalisen median alustoilla syntyneillä (henkilö)brändeillä on nykyisin lasten- ja nuortenkirjallisuuden markkinoinnissa. 


Vetävä ja omintakeinen heppakirja ei sellaisenaan enää riitä kustannuspäätöstä tehtäessä: vetoapua markkinointiin haetaan hanakasti myös ulkokirjallisista virityksistä. 

 

Toimittaja Laura Sycholdin Kodin Kuvalehteen kirjoittamasta  Helénin haastattelusta käy ilmi, että kirjasarja on syntynyt kustantajan aloitteesta. 

 

19-vuotias Venny Helén on  tubettaja, joka käsikirjoittaa, lavastaa, ääninäyttelee ja leikkaa Schleichtalli Rambo YouTube-videoita.  


Videot syntyvät saksalaisen Schleich-tuotemerkin pienikokoisista hevosfiguureista ja muusta rekvisiitasta. 


Helénin videoilla on kymmeniä tuhansia seuraajia, joista todistettavasti osa on jo sitoutunut myös uuteen kirjasarjaan.

 

Aamuauringon säteet loistivat verhon takaa kirkkaasti. Kesäloman ensimmäisten päivien aikana lämpötilat olivat nousseet yli kahteenkymmeneen asteeseen. Täydellinen ratsastussää, Elina ajatteli kömpiessään ylös sängystään. Hän puki päälleen upouudet ratsastushousut, punaisen takin ja nosti kainaloonsa kiiltävän mustan kypärän, jota koristivat itse liimatut glitternauhat. 

 

16-vuotias Elina on muuttanut perheensä kanssa kaupungilta maalle ja uudelle tallille meno jännittää. Toiveena on saada tallilta uusia kavereita ennen koulun alkua. 


 

Tässä kuvituskuvassa tallilla käyvien tyttöjen väliset ristiriidat
eivät vielä näy.  Kaisa Pirttisen kuvitusta Venny Helénin
varhaisnuortenkirjaan Rambon talli: Kadonneiden hevosten mysteeri
(WSOY 2024). 




Nopeasti Elina aistii kuitenkin tallin jännitteet. Kaikki eivät suhtaudu häneen yhtä avoimesti ja reilusti. 


Kisatiimiin kuuluvat tytöt ovat tallin arvohierarkiassa ylempinä ja käyttäytyvät sen mukaisesti, ylimielisesti ja nuorempia tyttöjä mitätöiden: 

 

– – Tallilaisten välillä paloi sytytyslanka. Jos joku olisi vielä avannut suunsa, pommi olisi räjähtänyt. 

 

Jännitteet  kasvavat, kun selviää että tallilta häviää hevosia. 

 

Elina ryhtyy selvittämään tallilta saamiensa uusien ystävien kanssa kadonneiden hevosten mysteeriä.   


Syylliseksi paljastuu jo aikuinen nuori nainen, joka on traumatisoitunut lapsuudenaikaisesta kiusaamisesta.   

 

Kaisa Pirttisen kuvituksessa Elinan kaltaiset reilut ja reippaat tytöt esitetään jo kirjan alun esittelyaukeaman potreteissa lämpimästi hymyilevinä, kun taas tallin pahiksilla on kyräilevä ja pysähtynyt katse. 



 

Kirjan alussa esitellään keskeiset henkilöt. Oikealla
puolella on otos tallin hierarkiassa itsensä
korkeammalle asettavista tytöistä. 
Kaisa Pirttisen kuvitusta
Venny Helénin varhaisnuortenkirjaan 
Rambon talli:
Kadonneiden hevosten mysteeri
 (WSOY 2024). 



Erityisen kiinnostavaa on se, että kirjan keskushenkilöt ovat jo teini-ikäisiä tyttöjä.  Oletuksena varmasti on, että kymmenvuotiaat ja sitä hieman vanhemmat potentiaaliset hevoskirjojen lukijat haluavat lukea reippaasti itseään vanhempien päähenkilöiden edesottamuksista.    

 

Katariina Alongin sarjan avaus Hevoskallion kuiskaajat: Sanaton yhteys on kirjallisilta ansioiltaan ja rakenteeltaan huomattavasti kunnianhimoisempi.  


Alongi on aiemmin kirjoittanut nimellä K. K. Alongi kolmiosaisen nuorten trilleritrilogian Kevätuhrit, Ansassa ja Pakenijat (Otava 2016–2018). 

 

Alongi tunnetaan podcastistaan Hevonen, opettajani. Hän on työskennellyt  hevosalan valmentajana ja  kirjoittanut tietokirjan Tunnetaitoja hevosihmisille yhdessä Laura Mannilan kanssa (Readme.fi 2021). 

Hevoskallion kuiskaajat -sarja siirtääkin Alongin hevosiin sekä hevosen ja ihmisen tunnetaitoihin liittyvää tietämystä luontevasti lastenkirjaformaattiin. 

Lisäbonusta tulee vielä siitä, että myös kaksijalkaisten tunnetaidot ovat jo pitkään olleet suosittu trendi lasten- ja varhaisnuortenkirjoissa.   
 
Kirjan alku itsessään muistuttaa tyttökirjaklassikkoja: seitsemännen luokan aloittava Tara joutuu vastoin tahtoaan Hevoskallion kartanon sisäoppilaitokseen. Vanhemmat ovat juuri eronneet ja äiti on liian kiireinen työnsä takia. 
 

Muutto Kaliforniasta takaisin Suomeen hämmentää Taraa, joka on luonteeltaankin syrjäänvetäytyvä ja arka. 


Vähitellen tytön ynseys sisäoppilaitosta kohtaan vähenee, kun hän tutustuu muihin oppilaisiin. 


Toinen keshenkilöistä, Saskia,  on rikas tyttö, jolla on kuitenkin vaikeuksia paitsi dominoivien vanhempiensa niin myös oman tunnesäätelynsä kanssa. 


Saskiaa närästää erityisesti se, että Tara saavuttaa heti hänen hevosensa Divan luottamuksen:


Tara vilkaisee nyt mustaa tammaa, joka astelee aivan hänen takanaan. Välillä Diva koskee hänen käsivarttaan kuin varmistaakseen, että Tara on vielä siinä. Tara ei osaa selittää, mitä hänen ja tamman välillä tapahtuu, mutta se tuntuu helpolta ja luonnolliselta.  

Jane olisi sanonut, että Tara on taas tehnyt hevostaikoja ja että Taralla on luontainen lahja olla eläinten kanssa. Tara ei ole ollut koskaan varsinaisesti ymmärtänyt, että siinä olisi mitään erikoista, ei ennen kuin hän oli nähnyt, miten paljon vaikeauksia muilla ihmisillä oli. Kuten Saskialla Divan kanssa.  

Tara vilkaisee olkansa yli, mutta katuu sitä välittömästi, sillä Saskian jäänsiniset silmät nauliutuvat häneen Ferrari selästä kuin tikat tauluun. Tarasta tuntuu kuin joku olisi täyttänyt hänen housunsa ja puseronsa tuhansilla muurahaisilla, ja hänen tekee mieli ravistella ne pois. 



Elli Puukankaan kuvituksissa on latausta ja
tunnetta, joka varmasti vetoaa moniin 
hevoskirjallisuuden ystäviin. Puukankaan kuvitusta
Katariina Alongin varhaisnuortenkirjaan 
Hevoskallion kuiskaajat: Sanaton yhteys (Tammi 2024).

 

 

Eläinaiheiset lasten- ja nuortenkirjat tuovat nykyisin entistä paremmin esille eläinten lajityypilliset  tarpeet. Hevoskallion kartanollakin luodaan hevosille hyvät olosuhteet ja korostetaan niiden tarpeiden ja tunteiden huomioimista monin tavoin. 


Saskia kohtelee hevostaan kaltoin ja purkaa siihen pahaan oloaan. Näiltä osin Alongin kirjan voi nähdä myös kannanottona hevoskirjallisuuden klassikkoon, Anne Sewellin kirjaan Uljas Musta, josta Hertta Kustannus on julkaissut uuden Nana Sirosen lyhentämättömän suomennoksen. 

 

Taidokkaasti ja luontevasti Alongi tuo tarinaan hieman fantastista ainesta, kun paljastuu, että Taralla on aivan erityinen yhteys eläimiin. 


Ensimmäisessä osassa nämä kyvyt ovat vielä oraalla, mutta todennäköisesti erityisominaisuuden merkitys kasvaa kahdessa seuraavassa osassa. 

 


Havainnollinen kuvituskuva olemukseltaan hieman varautuneen
Taran ja Divan luottamuksellisesta  suhteesta. Elli Puukankaan
kuvitusta 
Katariina Alongin varhaisnuortenkirjaan 
Hevoskallion kuiskaajat: Sanaton yhteys (Tammi 2024).




Elli Puukangas tavoittaa  sekä kaksi- että nelijalkaisten eleisiin ja ilmeisiin paljon tunteita. 


Oma ratsastusharrastus näkyy kuvituksessa luontevana ihmisen ja eläimen yhteytenä. Puukangas asuu Isossa-Britanniassa Shetlannin saarella ja  hän on kuvittanut myös Katie Cookin Star Stable -sarjan uusimman osan Star Stable: Sielunratsastajat (Tammi 2024)

 

 

 

 

Lisää uusia heppakirjoja:

 

Riina & Sami Kaarla ja Anders Vacklin: Katie & Tibot: Keppihevoskuiskaaja, Pet Agents 10. Tammi 2024

Sofie Sarenbrant: Mira ja Kuu, suomentanut Iina Quist, WSOY 2023


Katariina Kotila: Vilman tallielämää 3: Lunta kavioissa, Myllylahti 2023


Anna Sewell: Uljas Musta. Erään hevosen elämäkerta, lyhentämätön suomennos Nanna Sironen, Hertta Kustannus 2023


Satu Heimonen: Sonja ja kadonnut ratsastaja, Mäkelä 2023

 

 

 

 

 

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Entä jos joutuu kesken nuoruuden sivuraiteelle pois elämän sykkeestä?















Mirkka Auvinen: Chibu. Kun silmäripsetkin putosivat. 96 sivua. Käsite-kirjat 2024. Kansikuva Susanna Sinivirta.
 




 
  – nyt pelkään,
etten ennätä maalata elämää loppuun, oppia soittamaan säveliä, joilla rakastaisin riittävästi.
Mitä jos äiti jää ilman lapsenlapsia,
            ilman arokellukoita ja lakkiaisia?

 
Kirjailijat loikkivat entistä rohkeammin erilaisten genrejen laitojen yli. 

Säeromaani ottaa vasta hapuilevia ensiaskelia aikuistenkirjoissa, mutta nuortenkirjoissa ilmava ja hyvällä tavalla kerrontaan myös aukkoja jättävä lajityyppi on jo tehnyt paljon hyvää.
 
Mirkka Auvisen Chibu. Kun silmäripsetkin putosivat on takakantensa mukaan ”tarinallinen runokokoelma”. 

Perinteisen runon ja proosarunon lisäksi siitä päähenkilön parhaan ystävän lähettämiä lyhyitä kirjeitä.  Erilaisten tekstietyyppien lomittuminen tuo painavasta aiheesta huolimatta käsittelyyn hyvällä tavalla helppolukuista, monille säeromaaneillekin ominaista  keveyttä.
 
Kirja kertoo syöpädiagnoosin saavasta lukion toista luokkaa käyvästä tytöstä,  Chibusta. Hänestä tuntuu, että nuoruus jää elämättä. Sairaus pakottaa Chibun elämään kipujen ehdoilla. 
 
Kun normaalit nuoren elämään kuuluvat aktiviteetit, ystävien kanssa hengailu ja unelmointi,  joutuvat katkolle, on pakko tyytyä tarkkailemaan, aistimaan ja odottamaan. 

 
 
Oman elämänlangan hauraus ja ajan pysähtyminen vertautuvat esimerkiksi kuusen kasvuversoihin  ja uhanalaisiin kasveihin: 
 
Hissi jolkottelee yhdeksänteen kerrokseen.
Korviini kasvavat odottavat kuusenkerkät.
Posteljooni juoksee alas tupla-askelin,
                portaisiin jää välilyöntejä.
Ennen lauseen loppua
                ojennettuihin käsiini tipahtaa neidonkenkä,
                                 uhanalainen laji. 

 
 
Välähdyksiä oikeasta elämästä Chibu saa ystävänsä Sofian lähettämien kirjeiden kautta. Portaikossa kulkevan postinkantajan askeleet voivat olla äidin lisäksi päivän ainoa konkreettinen elämän ääni.
 
Chibulle rakas soittoharrastus tulee monin tavoin esille. Muisto musiikkikoulun soittonäytöksestä toimii myös vertauskuvana sopeutumiselle uuteen elämänvaiheeseen.
 
Ikää kahdeksan vuotta, hörsömekko ja rusetti. On minulla kiharatkin. Kävelen aroin askelin
flyygelin ääreen. Menuetti on lyhyt kuin harakan lento,
                unohdan viimeisen rivin. Tyhjyys on hiljaisuus ja äidin yskäisy. Soitan loppuun riitasoinnun,
                kumpi on helpompaa luovuttaa vai improvisoida? 

 
Väljän, kronologisen juonen voi ajatella madaltavan myös nuoren kynnystä tarttua runokirjaan.

Ankarasta aiheestaan huolimatta kirja kurkottaa kohti toivoa: Chibu joutuu luopumaan vanhojenpäivien tansseista, mutta ensirakkaus, sellisti, vie hänet tyhjään jumppasaliin tanssimaan.
 



Myös nämä nuortenkirjat kertovat nuoren päähenkilön vakavasta sairaudesta:  
 
Lilja Kangas: Tahdon elää, Kustannus Z 2022

Päivi Lukkarila & Emilia Mäkinen: En ikinä luovuta, Karisto 2017

Patrick Ness & Siobhan Dowd: Hirviön kutsu, suom. Kaisa Kattelus, Tammi 2017 
 
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe, suom. Helene Bützow, WSOY 2013 
 
Jesse Andrews: Maailmankaikkeuden huonoin elokuva, suom. Sami Rouhento, WSOY 2012
 
Terhi Rannela: Jäämeri, jäähyväiset ja minä, Otava 2010
 
Jordan Sonnenblick: Kuumetta, kipinää ja rumpusooloja, suom. Peikko Pitkänen, Otava 2006
 
Mari Miettinen: Suudelma taivaassa, Lasten Keskus 2005
 
Jacqueline Wilson: Lola Rose, suom. Terhi Leskinen, Otava 2005
 
Johanna Thydell: Katon kokoinen tähtitaivas, suom. Nora Schuurman, Otava 2004
 
Jostein Gaarder: Enkelimysteerio, suom. Katriina Savolainen, Tammi 2000  
 
  

maanantai 15. heinäkuuta 2024

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita















David Walliams: Vaarin suuri pakomatka. Kuvittanut Tony Ross. Suomentanut Kaisa Kattelus. 456 sivua. Tammi 2024. 
 
 



Brittiläinen David Walliams on vakiinnuttanut paikkansa Roald Dahlin manttelinperijänä helppolukuisten lastenromaanien tekijänä. 

Walliamsin huumori ja kielellinen irrottelu on tosin hieman toisentyyppistä kuin Dahlilla.
 
Roald Dahl teki yhteistyötä Quentin Blaken kanssa, ja Walliamsin lastenromaaneja on kuvittanut Tony Ross. Blaken ja Rossin rouheat tyylit muistuttavat toisiaan: kumpikin karrikoi meheviä tyyppejä romaanien keskushenkilöistä.
 
Sarjakuvakerronnan tapaan etenevä Rossin kuvitus keventää sivumääräisesti paksun kirjan lukemista. 

Vaihtelevat kirjasinkoot ja sarjakuvakuplamaiset huudahdukset "ilmavoittavat" lukukokemusta. 

Lapsi kokee suurta tyydytystä huomatessaan, että on lukenut kuin huomaamatta liki 500-sivuisen opuksen! 
 
Viime vuoden marraskuussa Lastenkirjahyllyssä todettiin, että karkaavat mummot ovat vallanneet lastenkirjat, mutta eivät isoisätkään ole tyyten paitsiossa.
 
 
Vaarin suuri pakomatka on ilmestynyt Iso-Britanniassa 2015. Kirja sijoittuu kuitenkin vuoteen 1983. Aikaharppaus menneisyyteen selittyy sillä, että vaari on osallistunut aikoinaan toiseen maailmansotaan, missä hän on taistellut ilmavoimissa. 
 
Yli 40 vuotta vanha maailmankuva ei lastenromaanissa juurikaan näy. Jackin luokkatovereiden kerrotaan näpelöivän pulpettiensa suojissa älypuhelinten sijaan oppitunnin aikana Rubikin kuutioita! 
 
 
Jackin vanhemmat ovat huolissaan vaarin muistin hapertumisesta, kun taas pojalle ”vaarin mielenliikkeet olivat kuin taikuutta”. 
 
Walliamsilla on ällistyttävä taito rakentaa hulppeita kohtauksia, yksi huimimmista sijoittuu sotamuseoon, missä vaari aiheuttaa sananmukaisesti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. 
 
Vaari karkailee alituiseen Jackin kotoa ja lopulta hänen vanhempansa päätyvät sijoittamaan vaarin Illankajon linnaan, vanhusten palveluyksikköön, joka avoimesti markkinoi toimintakonseptiaan lupaamalla hoitaa "ei-toivotut vanhukset pois silmistä". 

Hoitolan asukkaat on huumattu säyseiksi ja uneliaiksi. Näiltä osin Williamsin yhteiskunnallisen todellisuuden kuvaus on suorastaan hyytävää! 
 
Williamsin kaikissa lastenromaaneissa esiintyy intialainen sekatavarakauppias, herra Raij, joka vie kauppiaan ammatissaan pihiyden, keplottelun  ja kuluttajia sumuttavat erikoistarjoutensa äärimmilleen.
 
Vaarin viimeinen irtiotto ja pako on tunteikkuudessaan komeaa luettavaa. Lapsenlapsen ja isoisän yhteys säilyy myös vaarin kuoleman jälkeen.