Kaupungilla svengaa

Pia Krutsin & Jani Ikonen: Kaupunki Kukaties, 64 sivua, WSOY 2021. 

 

Lastenrunokokoelmat ovat parhaimmillaan Suomessa kokonaistaideteoksia, joissa runo ja kuvitus sulautuvat yhteen – toinen toistaan tarpeen mukaan myös tukien ja inspiroiden.

 

Tamperelaisen Pia Krutsinin runodebyytti Kaupunki Kukaties on hiottu ja mietitty kokoelma. 

Krutsinin pitkäaikainen kokemus sanataidekasvattajana näkyy eri runolajien luontevassa esittelyssä. 

Runot itsessään toimivat usein inspiraationa erilaisille sanataidetehtäville: esimerkiksi "Kaupungin järjestyssäännöt" innostaa tylyjen kieltotaulujen sijasta jatkamaan listaa siitä, mikä kaikki on – tai voisi olla – kaupungissa sallittua. 

Entä keksiikö joku lisää "Tylsäää!" -runon listaamia is-loppuisia sanoja? 

"Mielikuvituksen maailmanennätyksiä" haastaa miettimään ällistyttäviä ihmeitä ja vertauksia. 

 

Taiton ja kokoelman levollisen ilmeen kannalta Jani Ikosen
ratkaisu yhdistää aukeaman runot yhtenäiseksi kuvitukseksi
on hyvä. Jani Ikosen kuvitusta Pia Krutsinin runoihin 
"Tyläsääää!" ja "Kovis" lastenrunokokoelmassa 
Kaupunki Kukaties (WSOY 2021).

Lastenrunous seurustelee aina kansanrunouden kanssa. 

"Olipa kerran taistelupeli" on moderni ketjuruno (vrt. esim. Hanhiemon iloisesta lippaasta löytyvä runo taloa rakentavasta Jussista).  Krutsinin versiossa pelaamisen koukuttavuuteen puuttuu radikaalisti pikusisko, joka sammuttaa pelikonsolin vetämällä töpselin seinästä! 

 

Aakkosrunoilla on niilläkin pitkät perinteet, ja modernin lisänsä niihin tuo "Keskikaupungin sanakirja".

 

Krutsinin runoissa on hyvä rytmi. 

Niiden tempoa ja iskevyyttä on selvästi hiottu lukemalla runoja ääneen. 

Hyvä esimerkki on runo "Erään kerran herra". 

Svengaavat runot houkuttavat esittämään niitä myös rohkeina tulkintoina. 

Entäpä jos koulussa järjestettäisiin runojamit ja jokainen saisi lukea eläytyen oman mielirunonsa? 

 

Japanilaisen haikurunon kaavalla tehty runo on oikeutetusti
saanut riittävästi tilaa ympärilleen. Jani Ikosen kuvitusta
Pia Krutsinin runoon "Haiku" lastenrunokokoelmassa 
Kaupunki Kukaties (WSOY 2021).

 

Kokoelman eheys selittyy pitkälti rajatulla miljööllä.

Jani Ikosen kuvitukset levittäytyvät poikkeuksetta koko aukeamalle. 

Niistä löytyy räyhäkkää tunnelmaa, nukkavieruja hahmoja, ilakointia ja anarkiaa. 

Ikonen leikittelee perspektiiveillä. Aivojumppana hyvä esimerkki on runon "Erään kerran herra" kuvitus.

Useammassa runossa on toimijana punatukkainen lapsi yhdessä ystäviensä kanssa. Yksi tunnistettava keskushenkilö rauhoittaa tapahtumantäyteisiä aukeamia. 

Löytyypä kirjasta yksi koko aukeamalle levittäytyvä kuvituskuvakin, jossa yläviistosta kuvataan sateenvarjojen alla suojatietä ylittäviä ihmisiä pilvenpiirtäjien kupeessa. Kuvan perusteella voi kuka tahansa tehdä oman runon! 

"Erään kerran herra" -runon kuvitus toimii
myös erinomaisena aivojumppana! Jani Ikosen
kuvitusta Pia Krutsinin lastenrunokokoelmaan 
Kaupunki Kukaties (WSOY 2021).

Maistiaisen Krutsinin ja Ikosen saumattomasta yhteistyöstä voi katsoa myös YouTube-videolta.

 

 

Perheen mustan lampaan lempeä kapina

Heli Rantala & Netta Lehtola: Murtautuja Mauri, 40 sivua, WSOY 2021. 

 

Heli Rantala on kahden saturomaanin jälkeen tehnyt ensimmäisen kuvakirjatarinan yhdessä toisen uuden tulokkaan, Netta Lehtolan, kanssa. 

Lehtola debytoi lastenkirjakuvittajana Kaija Pannulan Kettujutuissa (WSOY 2019). 

 

Murtautuja Mauri on eräänlainen Ruman ankanpoikasen kasvutarina. 

Rötöstelyn sijasta Maurista on paljon hauskempaa
auttaa ihmisiä ja tuottaa iloa. Netta Lehtolan kuvitusta
Heli Rantalan tekstiin kuvakirjassa 
Murtautuja Mauri (WSOY 2021).

Mauri syntyy rosvojen perheeseen, mutta ei tunne lainkaan kutsumusta vanhempien ja isompien sisaruksiensa uravalintaa kohtaan.

 

Pian huomattiin, että Mauri oli toisenlainen kuin sisaruksensa. Hän käyttäytyi aina moitteettomasti, sai opettajilta pelkkää kiitosta ja näki öisin kaunita unia.

 

Isä on aidosti huolissaan, mutta äiti uskoo, että viimeistään murrosiän tullessa Maurin käytös muuttuu.

 

Mutta Mauri saa iloa aivan erilaisista asioista kuin muut perheenjäsenet. Hän auttaa pyyteettömästi ihmisiä ja nauttii kaikesta kauniista ympärillään. 

Rosvo-opiston ovet eivät aukene Maurille. Isä moittii
poikaansa, ettei tämä pysty muuhun kuin murtamaan äitinsä
sydämen. Netta Lehtolan kuvitusta Heli Rantalan tekstiin
kuvakirjassa Murtautuja Mauri (WSOY 2021).

 

Ja isän pettymykseksi Rosvo-opiston pääsykokeetkin menevät mönkään. 

 

Sisarukset pilkkasivat Mauria ja äiti purskahti itkuun.

– Mitä hyvää minä olen tehnyt ansaitakseni tämän? äiti ujelsi.

– Sinä se onnistut murtamaan vain äitisi sydämen! isä moitti.

 

Isän ja pojan välit paranevat ja Mauri sisustaa isänsä
vankilaselliäkin vähän viihtyisämmäksi. Sakkolapuista Mauri on
loihtinut hienondesign-valaisimen! Netta Lehtolan kuvitusta Heli Rantalan tekstiin kuvakirjassa Murtautuja Mauri (WSOY 2021).

Rantala kätkee tekstiin rosvo-sanastoa ja muutamia sananlaskuja. 

Moraalista ojentamista kuvakirjatarinasta on turha etsiä. 

Netta Lehtolan kuvitus on sopivan räyhäkkää rosvoteemaan. Tarkkasilmäisen katsojan iloksi hän on piilottanut kuvitukseen hauskoja yksityiskohtia.  

Maurin käy lopulta hyvin. 

Hän kohtaa kaltaisensa perheen mustan lampaan, poliisivanhempien tyttären, joka ei pidä sakkolappujen kirjoittamista mielekkäänä työnä.

Aikuiselle äänenlukijalle on toki piilotettu oma viesti rivien väleihin: lapselle on hyvä antaa kasvurauha ja tuntea ylpeyttä tämän kiinnostuksen kohteista ja kannustaa toteuttamaan ihan omia unelmiaan.

Kauhun ja naurun tasapainoilua

Jack Meggitt-Phillips: Hirviö ja Helmikki, kuvittanut Isabelle Follath, suomentanut Marja Helanen, 251 sivua, WSOY 2021. 

 

”Sanoin, että haluan syödä lapsen!” hirviö jylisi. ”Tahdon tietää, miltä lapsi maistuu. Haluan mehevän ja pulskan lapsukaisen. Haluan ahmaista sen yhtenä liukkaana ja litisevänä suupalana.”

 

Näin tymäkästi alkaa brittiläisen Jack Meggit-Phillipsin kolmiosaisen sarjan aloittava esikoisromaani Hirviö ja Helmikki.  

Makaaberi kuoleman uhka väijyy keskushenkilön yllä, mutta onneksi huumori ja roima liioittelu leikkaa terän pahimmalta angstilta. 

 

Lastenromaanin asetelmat muistuttavat Roald Dahlin ja tämän manttelinperijäksi nimetyn David Walliamsin kirjoja, joissa ynseiden, omaa etuaan tavoittelevien tai muutoin mielikuvituksettomien aikuisten vastakohtana esiintyvät heidän vakiintuneita käytänteitään ja jäykkää ajatteluaan kyseenalaistavat räväkät lapset.

Karrikoitujen aikuisten sivuhenkiöiden,  kaikkivoipaisten lapsisankareiden sekä herraskaisen miljöön osalta Hirviö ja Helmikki tuo mieleen myös Magdalena Hain viime vuonna ilmestyneen fantasiaromaani Neiti Kymenen ihmeellinen talo (Otava 2020). 

Ebeneser Pinset on sukunsa perinnön ansiosta vakavarainen ja ulkoasultaan huoliteltu 511-vuotias herrasmies.

 

Ikuisen nuoruuden salaisuus piilee hänen ullakollaan. 

Kolmisilmäinen hirviö sylkee nimittäin suustaan nuoruutta ylläpitää tinktuuraa, kunhan talon isäntä hankkii sille riittävästi herkullista syötävää. 

Hirviön makumieltymykset vaihtelevat antiikkihuonekaluista ja ”kenguruvauvoista vanhoihin, harmaantuneisiin jääkarhuihin ja kissaan nimeltä lordi Tipsu”.

 

Mutta hirviö koventaa panoksiaan ja haluaa tosiaan popsia seuraavaksi suuhunsa ihmislapsen. 

 

Ebeneserin ja Helmikin ensikohtaaminen lintukaupan
tiskillä. Isabelle Follathin kuvitusta Jack
Meggith-Phillipsin lastenromaaniin
Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). 

Helmikki on jäänyt jo vauvana orvoksi ja päätynyt neiti Sähikkään orpokotiin.  Sieltä Ebeneser Pinset ottaa tytön kasvatikseen katalat ja itsekkäät aikeet mielessään.  

Katsellessaan Helmikkiä ja muistaessaan taas tytön lähestyvän kuoleman Ebeneser tuli siihen tulokseen, että tyttö ei ollutkaan kertakaikkisen kamala ihminen. Sellaisessa henkilössä täytyi olla rahtunen hyvää, joka pystyi jakamaan sekä sarjiksensa että epätavallisen kerrosleipäreseptinsä. 

 

Vähin erin – tietenkin – Helmikin ja Ebeneserin tunneside syventyy, ja ajatus pienen tytön heittämisestä surman suuhun arveluttaa Ebeneser Pinsetiä entistä enemmän. 

Helmikki saa laatia "ämpärilistan" asioista, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa.

 

Alkuvaikeuksien jälkeen Ebeneserin ja Helmikin
yhteiselo on välillä jopa näin rauhallista. Isabelle Follathin
kuvitusta Jack Meggith-Phillipsin lastenromaaniin  
Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). 

Pian myös Helmikki hoksaa asioiden todellisen laidan, ja siinä vaiheessa tietysti lapsen luovat ongelmanratkaisukeinot siirtävät juonen juoksutusta aivan uusille raiteille.  

 

Tyventä, onnellista loppuratkaisua Meggitt-Philips ei lapsilukijalle kuitenkaan anna, sillä peto pääsee sananmukaisesti uudelleen irti aivan kirjan viimeisillä sivuilla. 

Brittiläinen lastenkirjallisuus sohaisee usein humoristisesti   
Buckinghamin palatsin jäykkiä käyttäytymiskoodeja. Tässä Helmikki 
yrittää naurattaa kuningattaren henkivartijoita. Isabelle Follathin
kuvitusta Jack Meggith-Phillipsin lastenromaaniin 
Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). 

Nähtäväksi jää, päätyykö se jonnekin toisaalle uhkailemaan pieniä lapsia.

Saksalainen Isabelle Follath on tehnyt viisaan ratkaisun rajatessaan hirviöstä kuvituskuviinsa vain valtavan kidan tai kolme silmää. 

Näin lapsilukija voi itse säädellä mielikuviaan hurjan pedon ulkoisesta olemuksesta.