perjantai 26. heinäkuuta 2013

Riston varjominää jäljittämässä















Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja kaksoisolento. Kuvittanut Christel Rönns. 116 sivua. Tammi 2013.









Risto Räppääjä -sarja on edennyt jo 14:nteen osaansa. Vast ikään ilmestynyt Risto Räppääjä ja kaksoisolento on taattua koohotusviihdettä, josta löytyy tasonsa niin lapselle kuin aikuisellekin.

Juonen tasolla liikutaan jälleen Suomi-filmien ja komiikan turvallisessa tyylilajissa. Riston identiteetti ja turvallisuuden tunne on koetteella, kun kortteliin ilmaantuu hänen kaksoisolentonsa. 



Rauha jatkaa sinnikkäästi Lennartin piiritystä. Miehen kehonkieli viestii, että tämä ei vieläkään ole aivan sinut Rauhan siekailemattoman keimailun edessä. Christel Rönnsin kuvitusta Sinikka ja Tiina Nopolan lastenromaaniin Risto Räppääjä ja kaksoisolento, Tammi 2013. 


Erinäisten juonenkäänteiden, yhteensattumusten ja väärinkäsitysten jälkeen arvoitus tietenkin ratkeaa, mutta sitä ennen Rauha liehakoi jälleen Lennartin kanssa ja osoittaa sitkeät ennakkoluulonsa sukulaisiaan kohtaan. 

Lennart näytti miettiväiseltä.– Sanotaan, että jokaisella ihmisellä on tällä planeetalla varjominä, hän kertoi.– Mikä se on? Risto kysyi.
  – Se on hyvin erikoinen asia, sanoi Lennart. – Varjominä on jonkinlainen rinnakkainen kuvajainen, se elää samanlaista elämää kuin ihminen itse.

      
Romaanin kantavaksi keskusteemaksi voisi  nimetä sukulaisuussuhteiden merkityksen: Puoliorpo Risto on kiinnostunut suvustaan ja yrittää saada arvoitukseen ratkaisua muun muassa vanhojen perhealbumin valokuvien kautta. Nellin ja Riston ystävyys ja keskinäinen lojaalius auttaa taas monesta pinteestä ja kiperästä tilanteesta.

Päähenkilöiden karismaa täydentävät vielä vierailevat sivuhenkilöt, kuten omituisten tottumusten piinaama aatelisrouva Hjördis Hummerstierna peräkammarin poikansa Carl Gustafin kanssa.

Nopoloiden teksti ei tarjoa juonenkuljetuksen tasolla suuria yllätyksiä, mutta Christel Rönnsin kuvitus ansaitsee erityismaininnan. 



Elokuvallinen toiminnallisuus on tyypillistä uuden Risto Räppääjä -kirjan runsaasti yksityiskohtia sisältävälle kuvitukselle. Tarkka kuvan katsoja pongaa tältä aukeamalta myös Christel Rönnsin varhaisen kuvakirjan sankarin, liehuvapartaisen sedän! Christel Rönnsin kuvitusta Sinikka ja Tiina Nopolan lastenromaaniin Risto Räppääjä ja kaksoisolento, Tammi 2013. 


Viime vuonna Rönns ryhtyi kuvittamaan sarjaa, kun Aino Havukainen ja Sami Toivonen vetäytyivät sarjasta sivuun. 

Kuvituksessa Rönns pitää lystiä, ja iloittelee monissa joukkokohtauksissa aivan omilla itsenäisillä tarinoilla. Uskoisin, että tässä uusimmassa osassa myös konservatiiviseksi tiedetyt lapsilukijat ottavat uuden toiminnallisen kuvituksen omakseen. 


  




tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kun on toisenlainen












Birgitta Sif: Oliver. 40 sivua.  Mál og Menning 2012.




Tässä pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon ehdokassatoa jälleen.

Islantilainen lastenkirjallisuus on suomalaisille varsin tuntematonta. Ritari Benjamin kyyhkynen tulee silti etsimättä mieleen, myös samannimisenä filmatisointina tunnettu Fridrik Erlingssonin nuortenromaani  (Otava 1996), joka kertoo lapsuuden leikeistä ja lapsuuden loppumisesta, kuulaasti mutta rankasti.


Birgitta Sifin kuvakirja Oliver luottaa pelkistettyyn kerrontaan, sekä tekstin että kuvan tasolla. Kirja on omistettu kaikille, jotka ovat tunteneet itsensä erilaisiksi kuin muut.

Tarina jättää paljon tulkinnan mahdollisuuksia, mikä on tietysti aina luettava lastenkirjan ansioksi.


Oliver viihtyy sukujuhlilla parhaiten pöydän alla. Islantilaisen Birgitta Sifin kuvitusta kuvakirjaan Oliver, Mál og Menning 2012.

Oliver on itsekseen viihtyvä poika, joka ei ehkä aina – kaikkien mielestä – käyttäydy yleisten käytössääntöjen tai normien mukaisesti. 

Lohikäärmekäsinukke ja viihtyminen kirjojen parissa viittaavat siihen, että pojalla on vilkas mielikuvitus ja taipumus vajota fantasiamaailman vietäväksi, varmaan sekä hyvässä että pahassa.

Kuvitus antaa mahdollisuuksia moneen tulkintaan: onko Oliver kenties autisti, joka sulkee muut ulkopuolelleen. Oliver on kuvattu istumaan bussiin käsinukkensa kanssa, kun muut liikkuvat pienryhminä, kommunikoiden toistensa kanssa. Birgitta Sifin kuvitusta kuvakirjaan Oliver, Mál og Menning 2012.

Syystä tai toisesta hän leikkii aina yksikseen, seuranaan vain pehmolelut. Ennen pitkää yksinäisyys vaivaa myös Oliveria itseään. Pelatessaan yksin tennistä, pallo kimpoaa seinästä… ja johdattaa hänet Olivia-nimisen tytön luokse, joka näyttää ymmärtävän poikaa heti.

Lasten luovuus todentuu hauskasti tässä kuvituskuvassa, jossa pyykkinaru toimittaa mainiosti tennisverkon virkaa. Birgitta Sifin kuvitusta kuvakirjaan Oliver, Mál og Menning 2012.


Birgitta Sifin karaktäärinen kuvitus on sympaattinen, joskin paperin mattapintaisuus tekee kuvista luultavasti originaaleja tunkkaisempia.

Erilaiset neuropsykologiset diagnoosit ovat lisääntyneet lasten keskuudessa. Oliver antaa mahdollisuuden samastumiseen lapsille, jotka tuntevat itsensä poikkeaviksi tai joihin ympäristö haluaa luoda erityisleiman.


Kiinnostavassa videossa tekijä kertoo taustastaan ja kuvitustekniikastaan. Hän on asunut lapsuudessaan ja nuoruudessaan perheensä kanssa eri Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa ja nyttemmin asuu perheineen Lontoossa. Kuvittajakoulutuksensa hän on saanut Cambridgessa. Nykyisin onkin entistä yleisempää, että lastenkirjakuvittajat hankkivat täsmäkoulutusta kuvitustyöhön.  

Oliver on Birgitta Sifin ensimmäinen lastenkirja. 

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Fiksuja vinkkejä itsenäistyvän nuoren budjetin laadintaan










Paul Mason & Mike Gordon: Ei raha puussa kasva! Opas ikioman talouden hoitoon. Suomentanut Terhi Leskinen. 48 sivua. Kustannus-Mäkelä 2011. 







Rouva Huun esikoinen on muuttamassa opiskelun perässä pian omilleen.

Tämä brittiläinen kuvatietokirja on pätevä johdatus itsenäistä elämää aloittavalle nuorelle.

Nuorten maksuhäiriöt ja velkaantumien ovat lisääntyvä ongelma, ja onkin ihme, ettei tällaista kuluttamiseen ja säästämiseen maalaisjärkisesti asennoituvaa tietokirjaa ole aiemmin Suomessa ilmestynyt. 

Aihepiiriin liittyvä novelli on ilmestynyt Terhi Rannelan novellikokoelmassa Yhden promillen juttuja (Otava 2012). Pelivelkoihin suistuvasta nuoresta kertoo myös Jukka Parkkisen Onnenpoika ja pelienkeli -nuortenromaani (WSOY 2000).

Kirja antaa yleistietoa rahan ja pankkien historiasta, mutta keskiössä on tehdä taloudenhoitoon liittyvät perustermit tutuiksi: tehdään selkoa budjetin laatimisesta, säästämisestä, lainan ottamisesta ja luottokortin eduista vaaroista. Luontevasti aikuistuvaa nuorta muistutetaan myös vapaaehtoisen eläkesäästämisen kauaskantoisista hyödyistä.  

Karttuvaa tietämystään voi lisäksi testata erilaisilla testeillä: onko omassa käytöksessä havaittavissa himotuhlaajan tai himosäästäjän piirteitä, vai onko suhde rahaan balanssissa? 

Kirjan perästä löytyy sanasto, ja sen perästä hyödyllisiä nettiosoitteita, joiden suomalaisesta päivityksestä on kiittäminen suomentaja Terhi Leskistä.

Toivottavasti tämä kirja on löytänyt tiensä jo yläkoulujen ja lukioiden oppimateriaaliksi.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Auvoista kesää Ranskassa











Henrika Andersson: Nauvo-Auvo, mun amour. Kuvittanut Christel Rönns. Suomentanut Helene Bützow. 103 sivua. Schildts & Söderströms 2013.



Hiukan monimutkaisen kirjan nimen ei kannata hämätä, sillä Henrika Anderssonin lastenromaani on kelpo kesälukemista ja parhaimmillaan nimenomaan ääneen luettuna. Kirja on ilmestynyt alun perin ruotsiksi nimellä Nagu-nalle min amour.

Kirjan leppoisa tunnelma on onnen omiaan kesäloman kiireettömiin päiviin.

Kirjan minäkertoja, Nauvo-Auvo, on entuudestaan tuttu kirjasta Nauvo-Auvon oma kirja (Tammi 2007). 

Juuri kymmenen vuotta täyttäneen Benjaminin nallen silmiin syttyy viisas katse, kun lapsi uskoo nallen inhimillisiin ominaisuuksiin. Viisihenkinen perhe viettää tavallisesti kesiään Turun saaristossa Nauvossa, mutta tällä kertaa jalkapalloilevaa isoveljeä  lukuun ottamatta suunnataan Ranskaan lomailemaan.

Benjamin vaikuttaa Auvosta välillä poissa olevalta ja poika suhtautuu usein nalleen vähän yliolkaisesti ja jopa vähättelevästi. Mutta onneksi kesään mahtuu monta seikkailua, joihin Auvo pääsee mukaan.

Perheen isä tekee etätyötä ja vilahtelee taustalla perheen edesottamusten kuvauksessa. Onneksi isällä on välillä aikaa myös koko perheen leposteluhetkiin:

Jos Sam ja pojat ovat keskenään, rentoutumishetken nimi on Big Daddy, ja se on lepostelun hurjempi muoto. Big Daddy käynnistyy eläimellisellä karjaisulla. Sam heittäytyy poikien päälle ja makaa siinä, kunnes pojat huutavat antautuvansa. Jos Benjaminin onnistuu kiemurtelemaan alta pois, on hänen vuoronsa tehdä Big Daddy Samille. Sam painautuu litteäksi ja keinottelee itsensä vapaaksi, ja sitten vaihdetaan taas osia. He voivat jatkaa sitä vaikka kuinka kauan. Big Daddy näyttää kivalta, mutta minä olen oppinut pysyttelemään sivussa karjaisun jälkeen. Tassuni on näet jäänyt monta kertaa puristuksiin, tai kuono on uponnut patjaan. 

Lastenromaanissa on suomenruotsalainen vire, jota on vaikea määritellä kovin eksaktisti. Vanhempia puhutellaan etunimellä ja arjessa tuntuu vain olevan poikkeuksellisen paljon glamouria, mikä johtunee ehkä myös eksoottisemmasta ranskalaisesta miljööstä.

Christel Rönnsin kuvituksessa on tunteita ja toimintaa.

Elollistetuista leluista on kirjoitettu monta hyvää lastenromaania. Nalle Puhin lisäksi kannattaa muistaa Hannele Huovin Urpo ja Turpo -kirjat, Elina Karjalaisen Uppo-Nalle ja Tuula Kallioniemen Maailman pienin nalle -kirjat.