24. luukku: Joulu on viides vuodenaika

Anna Krogerus: Tontun apulainen. Joulukalenterikirja. Kuvittanut Netta Lehtola. 213 sivua. WSOY 2023. 

 

 

Kotimaisia joulukalenterikirjoja on tosiaan ilmestynyt tänä vuonna peräti neljä kappaletta. 

Anna Krogeruksen Tontun apulainen työstää jouluteeman lisäksi perheenjäsenten välisiä suhteita sekä monilapsisen perheen lasten tarvetta saada vanhemmiltaan myös kahdenkeskistä aikaa ja huomiota.  

 

Voiko näin sotkuiseen kotiin edes tulla joulua,
miettii Nella. Netta Lehtolan kuvitusta
Anna Krogeruksen tekstiin lastenromaanissa 
Tontun apulainen (WSOY 2023). 

Ekaluokkalaisen Nupun perhe on muuttanut uuteen kotiin uudelle pikkupaikkakunnalle. Äidin kaikki aika tuntuu menevän vauvakaksosten hoitoon ja kodin kaaos ahdistaa äitiäkin siinä määrin, että hän epäilee, tuleeko heille tänä vuonna joulua ollenkaan. 

 

Nuppu vertaa itseään usein isosiskoonsa Islaan, joka on monin verroin sosiaalisempi ja taitavampi. 

Nuppu ei ole vielä löytänyt paikkaansa ja kavereita uudessa luokassa, joten mieli on senkin takia alavireinen. Apuun ehättää kuitenkin uuden kodin kotitonttu, Magnus Kavionaula.

Nella ja kotitonttu Kavionaula pitävät
palaveria pajan hämärässä. Netta Lehtolan kuvitusta
Anna Krogeruksen tekstiin lastenromaanissa 
Tontun apulainen (WSOY 2023). 

 

– Ei kannata uskoa kaikkea, mitä lastenohjelmissa meistä tontuista kerrotaan, Kavionaula jatkoi.

– Joulu on totisesti ovella, ja tontulla monta asiaa, jotka pitää saada toimeksi tälläkin kylällä ennen sitä.

 

Nuppu ja Kavionaula tekevät yhteistyö- ja avunantosopimuksen, joka hyödyttää myös Nupun äitiä. Tärkeässä osassa kodin joulusiivouksessa ja runsaan joulupöydän antimien loihtimisessa on myös leipomotonttu Hilppa Harjanvarsi. 

 

Nuppu tutustuu vähitellen uuden kotikylän asukkaisiin ja löytää myös uuden ystävän.

 

Vanhojen joulusatujen hengessä tapahtuu myös suoranaisia ihmeitä, kun Nuppu saa selville kartano Villa Lentossa asuvan vanhuksen kaltoinkohtelun. Nupun oikeudentunto ei kestä sitä, että Sylvin poika myy äitinsä irtaimistoa antiikkiliikkeen kautta ja unohtaa kokonaan äitinsä hyvinvoinnin.

 

– Joskus ihmisen sydän menee sillä tavalla sijoiltaan, ettei hän kuule enää sen ääntä, Magnus Kavionaula virkkoi rauhalliseen tapaansa.

– Olen nähnyt sen tapahtuvan monta monituista kertaa. Silloin on ihmispolo minkä vain voiman vietävissä: vihan, kateuden, ahneuden, kunnianhimon, unohduksen halun… onhan noita. 

 

Kavionaulalla on kuitenkin taikakeinonsa: Sylvin poika Martin putoaa tonttukuoppaan ja nousee sieltä kuin uutena ihmisenä! 

 

Vajaa viikko ennen joulua sataa vihdoin lunta. 
Netta Lehtolan kuvitustaAnna Krogeruksen tekstiin
lastenromaanissa Tontun apulainen (WSOY 2023). 

Netta Lehtolan kuvitus jää valitettavasti hieman jähmeäksi. Sekä tonttujen että ihmisten olemuksesta puuttuu jouluinen silaus. 

Karut maisemat selittyvät myös sillä, että vasta aivan joulun alla sataa lunta.  

 

Joulutunnelman nostatus jää siis enemmän tekstin varaan: 

 

Illalla  pihakuusen valot oli sytytetty. Nuppu seisoi pyyhe ympärillään saunan portaalla ja höyrysi. Saunasta kuulu vastomisen ääni. Vastomisen tai vihtomisen, kuten iskä sanoi. Pesuhuoneessa kaksoset istuivat vauvanammeessa ja läiskyttivät vettä. Äiti kuului juttelevan jotain Islan kanssa. Saunajuomana oli aatonaaton kunniaksi keltaista jaffaa ja aikuisella olutta. Taivaalla loistivat tähdet. Nupusta alkoi tuntua juuri semmoiselta kuin kuuluikin, kun jouluun oli enää yksi yö: jännittävältä ja ihanalta yhtä aikaa. Tämä jos mikä oli tonttutunne.

 

 

 

Anna Krogerus on kirjailija ja dramaturgi, joka on aiemmin tehnyt yhdessä kuvittaja Erika Kallasmaan kanssa kaksi Muttinen-kuvakirjaa (WSOY 2019–2020).

 

 

9. luukku: Joulun odotus voi kihelmöidä jopa iholla

Sirpa Sironen-Hänninen & Anita Polkutie: Sormenpäissä joulu. Piirrä tonttuiloa iholle, 60 sivua, Mäkelä 2023.

 

Sormenpäissä joulu. Piirrä tonttuiloa iholle on omintakeinen variaatio joulukalenterikirjasta.

 

Mukana on 24  pääosin runon muodossa kerrottua tarinaa, jotka virittävät vastaanottamaan joulun sanomaa kaikessa rauhassa. 

 

Kirjan runotarinat on nimittäin tarkoitettu lempeän kosketuksen kautta lapselle välitettäväksi! 

 

Alussa ohjeistetaan kirjan vuorovaikutteiseen käyttöön kotona ja varhaiskasvatuksessa. Tärkeintä on löytää mahdollisimman rauhallinen ja kiireetön hetki. Tärkeää on myös pyytää lapselta lupa kosketukseen ja selän sivelyyn. 

 

Kielitietoiseen kirjallisuuskasvatukseen viritellään kehottamalla aikuista selittämään lapsille todennäköisesti vieraampia sanoja, kuten kuksa, kopara, paljakka ja tykkylumi (…. jotka eivät välttämättä ole enää meille kaikille aikuisillekaan tuttuja käsitteitä). 

 

Sirpa Sironen-Hänninen on tehnyt pitkän työuran varhaiskasvatuksessa. Työssään hän on käyttänyt paljon satuhierontaa, joka on Sanna Tuovisen kehittämä menetelmä. 

 

Tontut joulusaunassa: harras tunnelma, hiljaiset äänet ja tuoksut
 välittyvät Anita Polkutien kuvituskuvasta. Polkutien akvarellikuvitusta
Sirpa Sironen-Hännisen Sormenpäissä joulu -kirjaan
(Mäkelä 2023).

Tuovisen vanavedessä tästä lastenkirjallisuuden ja meditaation yhdistävästä toiminnallisuduesta  ovat innostuneet myös muut. 

Nora Lehtinen ja Jenni Skyttä-Forssell ovat tehneet jo kaksi kirjaa Hattaratuuli. Piirretään satuja iholle ja Taika-aurinko. Piirretään satuja iholle (Karisto 2021 ja 2022, kuv. Reetta Niemensivu) ja kolmas ilmestyy ensi keväänä.  

Näitä kirjoja sekä Sironen-Hännisen joulukirjaa markkinoidaan kuitenkin Tuovisen nimenomaisesta toiveesta ”selkään piirtämisen” menetelmän kautta, ei satuhierontana. 

 

Olen itse vähän skeptinen sen suhteen, että aikuinen jaksaa malttaa paneutua viitseliäästi toiminnallisiin ohjeisiin tarkasti ja noudattaa valmiita ohjeistuksia. Sironen-Hännisen runotarinat toimivat toki myös ilman selkään piirtämistä.  Rauhoittavaa sivelyä voi toki tehdä improvisoidustikin… ja kenties jo pian tehdään aikuisillekin vastaavia toiminnallisia rentoutuskirjoja? 

 

Jokaisen runotarinan lopussa on jokin vuorovaikutukseen ja keskusteluun kannustava kysymys. 

Kirjan toiminnallinen konsepti sopii varmasti hyvin myös tunnetaitojen opetteluun varhaiskasvatuksessa.

 

Anita Polkutien akvarellikuvitukset tukevat ajatusta hiljentymisestä.

8. luukku: Hölynpölytoiveita ja keljutus-kapseleita

Sirkka Knuutila: Rosmariini ja joulutoiveiden arvoitus, kuvittanut Olga Bodulina, 103 sivua, Avain 2023. 

 

Tänä vuonna julkaistaan poikkeuksellisen monta kotimaista juonellista ”joulukalenterikirjaa” lapsille ja varhaisnuorille. 

 

Niiden ideana on 24:llä luvun avulla helpottaa osaltaan joulun odotusta.

 

Sirkka Knuutilan Rosmariini-tonttutytöstä kertovassa sarjassa on nyt jo neljä osaa. Ensi keväänä ilmestyy Noitapoika Peeveli Pahkeisen kesäkaveri, eli seikkailut laajenevat myös muihin vuodenaikoihin ja pääosan anastaa todennäköisesti nyt Rosmariinin noitakaveri Peeveli. 

Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi 2007 Kolibri-kustantamon kautta ja tuon kirjan kuvitti Taru Castrén. Kolme muuta osaa ovat ilmestyneet Avaimen kautta ja ne on kuvittanut Olga Bodulina.   

Sirkka Knuutila kertoo Avaimen blogissa, että hänen tavoitteenaan on pienen Rosmariinin avulla "auttaa lapsia heittämään arkihuolet edes hetkeksi ja siirtymään lempeään mielikuvitusmaailmaan, jossa edelleen on puhdasta lunta, välittämistä, ystävyyttä, rakkautta, hellyyttä ja hyvää tahtoa". 

Jouluaiheisissa lastenkirjoissakaan ei enää vaalita yksinomaan idyllistä joulutunnelmaa, mutta Rosmariinin auvoisen herttainen tunnelma ei petä tälläkään kertaa. Jännitystä viritellään nyt tilanteesta, jossa postitonttu huomaa lasten lahjatoivekirjeiden joutuneen hukkaan.

Epäilyksiä kohdistuu useampaankin eri tahoon: ovatko asialla olleet kotitontut vai räyhäkkä noita Anelma Alviina? 

Luvut ovat lyhyitä ja jännitys niin verkkaista, että kirja täyttää joulukalenterimaisen tehtävänsä ja tulee luetuksi päivä ja luku kerrallaan. 

Kirjan kannessa on maininta 24 tarinasta, joka ei varsinaisesti pidä paikkaansa, koska kyse on kuitenkin jatkuvajuonisesta kertomuksesta, ei erillisistä tarinoista.