L. K. Valmu: Poika, murha seitsemännellä luokalla, 293 sivua, Karisto 2017. Kansikuva Lasse Rantanen.
Nuorten dekkarit on
genrenä Suomessa ollut viime vuosina yllättävän vähän hyödynnetty siihen
nähden, kuinka hyvät mahdollisuudet lajityypillä olisi koukuttaa nuoria kirjan
ääreen.
Salla Simukan Lumikki-trilogia
on niittänyt mainetta maailmalla, mutta Suomen mittakaavassa tämän kaksoisluokituksen (nuorille ja aikuisille) saaneen sarjan suosio ei ole ollut yhtä suurta.
Ansu Kivekäs on tehnyt
dekkareita vähän veijariromaanien henkeen (Päin Porkkalaa ja Täysillä
metsään (Tammi 2008 ja 2010).
Rouva Huun
muistinvaraisessa listauksessa Tapani Baggen Korhonen ja
kadonnut faija ja Korhonen ja kuoleman haju (WSOY
1993 ja 1995) sekä ekokriittisistäkin äänenpainoista ammentava Suden
hetki (WSOY 1999) sekä Pikkuveli ja Tuhlaajafaija (Tammi
2001 ja 2003) edustavat yhä kotimaisen nuortendekkarin harvalukuista
parhaimmistoa
Tekijän sukupuolen
piilottavan L.K. Valmun nimikirjainten takaa löytyy Leena Valmu, joka on tehnyt
tiedeuraa biolääketieteen puolella.
Hänen esikoiskirjansa,
lastenromaani Veera tiellä (WSOY ), nimettiin heti Finlandia
Junior -ehdokkaaksi. Sen jälkeen Valmu on tehnyt yhdessä miehensä
graafikko-kuvittaja Lasse Rantasen kanssa kaksi lasten
tietokirjaa suoliston, bakteerien ja solujen toiminnasta.
Hege aloittaa
seitsemännen luokan uudessa koulussa.
Lukijalle ei kerrota,
mitä traumaattista tai muuta vastoinkäymistä hän on kokenut vanhassa koulussa.
Lukijaa pidetään - sukupuolisensitiivisesti - koko ensimmäisen luvun loppuun asti jännityksessä
päähenkilön sukupuolen suhteen.
Isättömänä kasvanut
Hege on hiukan syrjäänvetäytyvä oman tiensä kulkija. Joka paikassa suuna
ja päänä heiluva äiti ärsyttää, mutta onneksi rikostutkijana Helsingin
murharyhmässä työskentelevästä Ola-enosta saa välillä ymmärtävän kuuntelijan.
Hege ahmii yötä myöten
dekkareita, ja looginen päättely ja ihmisten tarkkailu ovat hänelle mieluista
vapaa-ajan tekemistä.
Koulun historian
opettajan ja terveydenhoitajan poika, 13-vuotias Teemu Valla, kuolee
kesällä mökkireissulla ja poliisi ilmoittaa kuolinsyyksi insuliinin
yliannostuksen.
Hege ei ennättänyt
Teemua koskaan tavatakaan, mutta hän ei silti tyydy poliisin päätelmiin, vaan ryhtyy
omiin tutkimuksiin, osin yhdessä uuden luokkakaverinsa ja Teemun hyvän ystävän Elian kanssa. Mökillä on
ollut koko joukko koulun opettajia juhlimassa, ja Hegelle jokainen heistä voi olla
potentiaalinen murhaaja.
Potentiaalisten epäiltyjen ja lukuisten sivuhenkilöiden määrä on melkoinen haaste lukijan keskittymiselle.
Kenties Valmu jatkaa samassa koulumiljöössä ja samojen henkilöiden parissa myös myöhemmin ja tähän ensimmäiseen osaan on siksi ladattu niin paljon taustoitusta.
Kenties Valmu jatkaa samassa koulumiljöössä ja samojen henkilöiden parissa myös myöhemmin ja tähän ensimmäiseen osaan on siksi ladattu niin paljon taustoitusta.
Pojassa olisi aineksia nuoria
ja aikuisia yhtälaisesti kiinnostavaksi dekkariksi, sillä myös aikuisten
arki ja ajatukset pääsevät eloisasti esille. Romaanin jännite jää kuitenkin
löysäksi – juonirönsyjen tiivistäminen ja ilmaisun kiteytys olisi
jäntevöittänyt kokonaisuutta.