Peruskoulu kesken ja paksuna

Merja Pietilä: Pikkusisko. 202 sivua. Lector kustannus 2026. Kansikuva Saturn Labouf. 

 

 

Eihän siinä tietysti kovin kauaa mennyt, kun Iikka alkoi kärttää pussailun lisäksi muutakin. Olihan se juuri täyttänyt yhdeksäntoista ja sillä lailla aikuinen. Siitä minä olin kuitenkin tiukkana, etten alkanut sen kanssa millekään ennen kuin täytin kuustoista. Niinpä minä sitten menetin neitsyyteni syntymäpäiväni aamulla, ennen kouluunmenoa. Mulla oli kymmenen aamu ja olin lähtenyt muka kahdeksaksi kouluun.

 
Kotimaisia realistisia nuortenromaaneja ilmestyy muutaman vuoden pienen notkahduksen jälkeen taas aiempaa enemmän. 

Isojen kustantamojen tarjontaa täydentävät monet pienet kustantamot. Erityisesti Myllylahdella on yhtenä selvänä painotuksena nuortenkirjat. 
 
Lectorin kustantama Merja Pietilän Pikkusisko lienee tekijänsä esikoinen.

Kustantajan sivuilta ei löydy Pietilästä  taustatietoa lainkaan enkä ole liioin saanut vastausta kustantajalle lähettämääni sähköpostiviestiin. 
 
Nuortenkirja alkaa sisarusten Emman ja Annan näkökulmalukujen vuorotteluna. 

Anna on abiturientti ja tuntee samalla luokalla olevan Iikan, johon hän on ollut ihastunutkin rippileirillä. 

Iikka iskee silmänsä Annan pikkusiskoon Emmaan, ja tämä aiheuttaa sisaruussuhteiisinkin pientä kärhämää.

Pian ääneen pääsee myös Iikan pikkuveli Topi. 
 
Emma huomaa pian olevansa raskaana. Hän ei aluksi saa juurikaan tukea Iikalta, mutta päättää silti pitää lapsen. 

Emma suhtautuu teiniäitiyteen hämmentyneesti, mutta saa onneksi apua vanhemmiltaan. Ennen pitkää myös Iikka ymmärtää ottaa vastuuta teoistaan ja tarjoutuu ottamaan tyttärensä viikonloppuisin hoitoon, vaikka suhde Emman kanssa onkin jo päättynyt. 

 
Emma haluaa ottaa etäisyyttä vanhoihin kavereihinsa ja jatkaa välivuoden jälkeen lukiota Limingan sijasta Kempeleessä. 

Näkökulmakertojia tulee vielä lisää: lestadiolaisperheessä varttunut Karoliina ja rikkinäisistä kotioloista tuleva Nora. 
 
Merja Pietilän käyttämä sovinistinen ja seksistinen kieli hämmentää.  

Pojat nimittävät tyttöjä puluiksi. Topi puhuu juhannusyön pahnoista ja toteaa, että miksi tyytyä yhteen pesään, kun voi kokeilla useampaa, kun entinen tyttöystävä ei juurikaan jakanut pipariaan. 
 
Topi pitää fysioterapeutin ammattia ämmämäisenä ja ihmettelee, ettei hänen ystävänsä sen sijaan hakenut lääkikseen. Hän kutsuu luokkatoveriaan mutiaiseksi ja musulmaaniksi. Söpö vaaleeverikkö on Topin mielestä ”kuin tehty rutistettavaksi. semmonen ihanan pehmee ja silonen”.
 
Ongelmallisin kohta liittyy kuitenkin lukion uskonnon, psykologian ja filosofian opettajaan, ”rokkipastori” Upiin, joka liehittelee useampaakin oppilastaan. 

Koulun oppilaat laativat olemukseltaan ja opetusmetodeiltaan rennon Upin puolesta jopa adressin estääkseen tämän irtisanomisen! 

 
 
Saturn Laboufin kansikuvassa ja takakannessa näytetään kolme käsi kädessä seisovaa ihmistä takaapäin. Käsien ympärillä on sidottu punaiset langat, jotka vihjaavat tulkintani mukaan vallankäyttöön tai väkivaltaan, teemoihin, jotka eivät kuitenkaan nouse teoksen kantaviksi teemoiksi. 

Pikkusisko on teiniäidin selviytymistarina, jonka jännite hajaantuu useamman sivuhenkilön rönsyjen vuoksi. Todenäköisesti Pietilä on halunnut tuoda esille nuoruuden monet kipupisteet, mutta rajaaminen olisi terästänyt teoksen viestiä.

Nuortenromaanin nimellä on kaksoismerkitys. Kyse on Emman ja Annan välisistä suhteista, mutta myös Iikka puhuttelee Emmaa ajatuksissaan pikkusiskoksi.

 

Frida pohtii, kuinka sydän jäädytetään, ja nuortennäytelmä Yökirjeitä sulattaa katsojan sydämen

 

Yökirjeitä. Nuortennäytelmä. Perustuu Mila Teräksen samannimiseen nuortenromaanin. Dramatisointi ja ohjaus Tommi Kainulainen. Lavastussuunnittelu Tommi Kainulainen, pukusuunnittelu Ella Kauppinen, äänisuunnittelu Ville Leppilahti, valosuunnittelu Antti Kauppi ja graafinen suunnittelu Johanna Häkkilä. Näyttelijät Essi Särkijärvi, Sonja Salminen, Oskar Hartman ja Teemu Mäkinen. Kantaesitys Ahaa Teatterissa 4.9.2025.  Suositellaan +13-vuotiaille. Kesto 75 min.

 

 

Tamperelainen Ahaa Teatteri tekee tärkeää työtä lasten ja nuorten teatterikasvatuksen eteen. 
 
Teatterin näyttämönä on käytännössä koko Suomi, sillä lähes kaikki esitykset ovat tilattavissa kiertueelle kouluihin tai muihin julkisiin tiloihin.
 

Eilen ensi-iltansa saanut nuortennäytelmä Yökirjeitä on Tommi Kainulaisen dramatisointi Mila Teräksen samannimisestä, vuonna 2022 ilmestyneestä nuortenromaanista. 

 

Ahaa Teatteri on viime vuosina tehnyt kiitettävästi kantaesityksiä uusista nuortenromaaneista.

Vuonna 2024 tuotiin näyttämölle Leena Paasion nuortenromaaneihin Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan (WSOY 2022 ja 2023) pohjaava Alle Aallon ja vuonna 2022 kantaesityksen sai Mila Teräksen nuortenromaaniin Amiraali (Otava 2020) perustuva samanniminen näytelmä.

Älypuhelinten koukuttavuuden kuvaus on tuotu tehokkaasti näyttämölle: näennäisesti yhdessä, mutta silti yksin. Vas. Sonja Salminen, Teemu Mäkinen, Essi Särkijärvi ja Oskar Hartman. © Valokuva Jari Kivelä. 

 

Yökirjeitä työstää sekä kirjassa että näyttämöllä yhtä koskettavasti tärkeää, valitettavan ajankohtaista ja monisyistä aihetta, seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. 
 
 
15-vuotias Frida kokee ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa vanhoihin luokkakavereihinsa. Hän vetäytyy entistä enemmän omiin oloihinsa ja testaa viehätysvoimaansa verkon keskustelupalstoilla. Omien rajojen veto on vaikeaa ja yhtä haastavaa on saada selvyyttä vastapuolen rehellisyydestä oman ikänsä suhteen. 

 

 

Essi Särkijärven Fridan ahdistuksen ja neuvottomuuden
tunnot ovat kouriintuntuvia. © Valokuva Jari Kivelä. 

 

Ahaa Teatterin kantaesityksessä Essi Särkijärvi tulkitsee Fridan tuntoja samastuttavasti ja koskettavasti. 

Särkijärven karisma säteilee myös silloin, kun pahimmassa angstissa Frida haluaa kätkeytyä mustan hupparin ja otsatukan alle. 
 
Ahaa-teatterin ensembleen kuuluvat Sonja Salminen ja Teemu Mäkinen tekevät useamman roolin: Salminen Fridan entisenä parhaana kaverina Armina ja Fridan äitinä, Mäkinen luokkakaveri Jeminä, terveydenhoitajana ja Fridan räväkkänä ja ikäänsä nähden poikkeuksellisen avarakatseisena mummina. 

Näytelmä kuvaa kauniisti perheen ja läheisten kannattelevaa vaikutusta. Vaikka Fridan äidin huomio näyttääkin ensin kohdistuvan oman kehon ja  vaihdevuosien hormonimyrskyjen ympärille ja mummin maailmanparannus ja ennakkoluulottomuus koettelevat Fridan kärsivällisyyttä, lopulta myös yhteys  kolmen eri naissukupolven kesken. 

Kolmen sukupolven naiset (rooleissa Sonja Salminen, Teemu Mäkinen
ja Essi Särkijärvi) löytävät lopulta yhteyden. Äiti ja mummi
kannustavat Fridaa ilmoittamaan hyväksikäytöstä poliisille.
© Valokuva Jari Kivelä.  

Oskar Hartmanin Neossa on mutkatonta toveruutta ja sielunsukulaisuutta: Neo on ylpeä keppihevosharrastuksestaan ja havahduttaa lopulta Fridankin pois mustasta aukosta.   

 

Erityisen vaikuttava on kohtaus, jossa Frida ja Neo lähtevät yhdessä ratsastamaan keppihevosilla: kolme muuta näyttelijää nostavat Särkijärven ratsaille ja yhteinen liikekieli synnyttää voimaantumisen kokemuksen.

 

 

 

Näytelmään liittyy kouluille suunnattu oppimateriaalipaketti, jonka avulla nuoret voivat opettajiensa johdolla työstää näytelmän teemoja sekä niiden herättämiä ajatuksia ja tunteita.

 

 

 

 

Mila Teräksen Yökirjeitä-nuortenromaanin arvio on ilmestynyt  Lastenkirjahyllyssä  lokakuussa 2022. 

 

 

 

 

Nuoruuden myrskyvaroituksia

Erika Vik: Olivia online. 288 sivua. S&S 2023. Kansikuva Erika Vik. 

 

 

– – Nykyisin Olivia menettää hermonsa aika usein. Hän ei voi sille paljon mitään, sillä hänen kehonsa sisäpuolella myrskyää tuoreita voimia, jotka saavat hänet kipunoimaan ja leimahtamaan. Hänellä on helposti syttyvä pää. – – 

 

 

Näin sympaattisesti ja todenmakuisesti lukijalle esitellään 12-vuotias Olivia, joka asuu kahdestaan äitinsä kanssa Hyvinkäällä vanhassa omakotitalossa. 

 

Vanhemmat ovat eronneet ja tyttö tapaa isäänsä säännöllisesti viikonloppuisin Helsingissä.

 

Olivia ei ole omasta mielestään enää lapsi, vaan nuori nainen; onhan hänellä menkat, jotka tosin eivät ole yhtä säännölliset kuin parhaalla kaverilla Venlalla. 

 

Olivia närkästyy äidin uudesta miesystävästä Ilmarista, joka työntyy kolmevuotiaan tyttärensä Senjan kanssa aivan varoittamatta heidän elämäänsä. 

Nuoren murrosikä koettelee aina jollain tavalla perhedynamiikkaa. Olivia on huomionkipeä ja mustasukkainen äidin seurustelusuhteesta, eikä isäkään omien ongelmiensa takia osaa tukea tytärtään oikealla tavalla. 

 

Äiti ei enää tunnu huomaavan lainkaan tyttärensä tarpeita, mutta onneksi salaperäinen Juneboy_07 paikkaa huomiovajetta ja kommentoi vuolaasti Olivian tanssivideoita verkossa. 

 

Olivia online käsittelee luontevasti mutta pysähdyttävästi verkossa tapahtuvaa viettelyä eli groomingia, joka tähtää alaikäisen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. 

 

Olivia chattailee verkossa myös Amiragrrlin kanssa. Maahanmuuttajataustaiseksi paljastuvan Amiran valppaus ja oikeudentunto koituvatkin lopulta Olivian pelastukseksi.

 

Vik nostattaa jännitystä dekkarimaisesti. Vaikka Olivia on toiminut ajattelemattomasti, häntä ei syyllistetä, kun taas rikoksen tekijä saa asiaankuuluvan rangaistuksen. 

 

 

Erika Vik kirjoittaa nykynuorten kielellä, johon englannin kielestä johdetut sanat (esim.ghostaaminen, striikit ja reelsit) ovat kotiutuneet jo pysyvästi. Puhelinta pälytään ”uusien notifikaatioiden toivossa” ja paras ystävä Venla patistaa Oliviaa pyytämään Juneboyn kuvan, sen varalta, että poika ”on joku törkeen ruma, jota sä et lähestyis irlissä missään tilanteessa”. 

 

 

Ekologiset painotukset (kerskakulutuksen kritisointi,  kasvissyönti ja tietoisuus pahenevasta ilmastonmuutoksesta) tuodaan  kotimaisissa nuortenromaaneissa nykyisin esille arkisesti, ilman tarpeetonta alleviivaamista. Olivia on valistanut isäänsäkin ilmastoasioissa ja vannottanut, että tämä hankkii uudeksi autoksi  Teslan heti, kun on ”sopivasti löysää rahaa”.

 

Kun hartaasti odotettu isäviikonloppu ei menekään aivan suunnitelmien mukaan, Olivia päätyy spontaanisti mielenosoitukseen. Nuoren ihmisen vaikuttamisen halu, joukkohurmos ja yksilön keinot muuttaa jumiutuneita käytänteitä tulevat komeasti esiin Olivian tempautuessa ilmaston puolesta marssivien mielenosoittajien riveihin: 

 

Ihmisistä lähtevän äänen voima on mahtava, se värisee hänen ytimissään saakka. Olivia tuntee täyttyvänsä lämpimästä valosta, kun häntä ympäröivien mielenosoittajien määrätietoisuus ja into tarttuvat myös häneen ja saavat hänen poskensa rusottamaan. – – Peli ei ole vielä menetetty. Hän voi tehdä paljonkin, hän pystyy vaikuttamaan valinnoillaan ja vetoamaan päättäjiin.

  

 

Tyttöjen väliset jännitteiset kaverisuhteet näkyvät tänä syksynä poikkeuksellisen aistivoimaisesti lasten- ja nuortenromaaneissa. 

Olivia riitaantuu Venlan kanssa ja huomaa tulleensa muillekin luokan tytöille näkymättömäksi:

 

Tunnit ja päivät laahautuvat toistensa perässä, eikä Venla vilkaise koulussa kahta kertaa Olivian suuntaan, sillä hänen aurinkonsa loistaa nyt muille. Pyörätelineillä Olivian paikalla istuu nyt aina joko Minttu tai Pihla. Venlan sormet solmiutuvat välitunnilla Pihlan sormien lomaan, joissa on täsmälleen samanväristä kynsilakkaa kuin hänellä, sähkönsiniset hiukset kallistuvat kohti Mintun olkapäätä, kun he nauravat kuplivasti salaisille jutuilleen, joista Olivia ei tiedä mitään. 

 

Nuo kolme eivät enää edes moikkaa hänelle, sillä Oliviasta on Venlan näkemyksen mukana tullut leuhka horo. – – 

 

S&S järjesti ystävyyttä käsittelevän kirjoituskilpailun kaksi vuotta sitten. Kilpailusta seuloutui jatkotyöstöön Olivia onlinen lisäksi kolme muuta käsikirjoitusta, joille kustantamo on tarjonnut kustannussopimusta.  

 

 

Erika Vik on aiemmin kirjoittanut YA-fantasiaa (Kaksoisauringot-trilogia, Gummerus 2017–2018) sekä rockmaailmaan sijoittuvan romaanin aikuisille,  Luonasi ikuisesti (Atena 2023). Vik on myös tuottanut Lanu!-festivaalia.  

 

Lienee melko harvinaista, että kirjailija tekee itse kirjansa kansikuvan. Vikillä on kuitenkin graafisen suunnittelijan ja kuvittajan koulutuksena ansiosta tähänkin rahkeita. 

Kansikuva on graafisen sähäkkä ja siihen tiivistyy onnistuneesti Olivialle tärkeä jazztanssi ja elämänilo. Otollisin lukijakunta ei välttämättä edes "tunnista" kirjaa kotimaiseksi, sillä kansikuva jäljittelee taidokkaasti yhdysvaltalaisen YA-kirjallisuuden kansitaidetta.  

Asioita, jotka pitävät öisin hereillä

Mila Teräs: Yökirjeitä, Otava 2022. 176 sivua. Kansikuva Tuuli Juusela. 

 

Kukaan ei nähnyt sitä hänestä: Millainen Frida oli syvältä sisältään ja mitä kaikkea hänelle oli tapahtunut. Vaikka joskus hän ajatteli että se kaikki jotenkin näkyisi, ympäröisi häntä. 

 

 

Mila Teräs on lasten- ja nuortenkirjoissaan kohdentanut katsettaan viime aikoina  seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuuteen.

 

Teräksen edelliset kirjat, nuortenromaani Amiraali (Otava 2020) ja Hannamari Ruohosen kuvittama kuvakirja Ensilumi (Karisto 2022), ottavat kumpikin kohderyhmänsä ehdoilla kantaa liukeneviin sukupuolirajoihin. 

 

Yökirjeiden alussa vihjataan 15-vuotiaan minäkertoja Fridan traumaan. 

Tyttö havainnoi tarkasti ympäristöään: 

"– – Niin paljon haurautta sillä karulla pihalla, särkymävaraa käytävillä" .

 

Yhteys luottoystäviinkin on säröytynyt.  

 

Frida kokee olevansa ”KONTAKTIMUOVIA, rypytöntä, luotettavaa, näkymätöntä”, hän on tukioppilas, joka ”oli myynyt vanhempainilloissa hymyillen pullaa”. 

 

Opettajien mielestä Frida on ”hiljainen puurtaja”. 

 

On kiinnostavaa, että nuortenkirjallisuuden kerrontatekniikoissa hyödynnetään kerronnan keskeisenä osana lyyristä kieltä sekä suoraan säkeisiin ladottua tekstiä.  

 

Eittämättä säeromaanien suosio on osaltaan raivannut nuortenromaaneihin väylää käyttää kerronnallisia kokeiluita aiempaa rohkeammin.  

 

Fridan unettomina öinä kirjoittamat runomuistiinpanot asioista, jotka pitävät häntä hereillä, täydentävät ja valottavat minäkerrontaa. Juuri näistä kahdesta keskenään erilaisesta kerronnan tavasta syntyy romaanin latautunut ja vähin erin jännitteistä kierrettä nostava tyyli. 

 

Teräs havainnollistaa hienosti nuorten riippuvuutta älypuhelimeen ja sen rajattomaan, mutta vääristyneeseen todellisuuteen: 

 

Puhelimen selaaminen oli rutiini, joka piti suorittaa. Se oli kuin pakkoliike, käden nytkähdys kohti luuria tasaisin väliajoin.

Niin kuin hengittäminen loppuisi, jos puhelinta ei jatkuvasti tarkistaisi.

 

 

Ystävyys sukupuolineutraalisti esitellyn Neon kanssa auttaa Fridaa vähitellen kanavoimaan ahdistusta mielekkääseen tekemiseen. 

 

Neo ja Fridan mummi havahduttavat kumpikin eri tavoin Fridaa astumaan ulos umpikujasta.  

 

Teräs kuvaa havainnollisesti yläkouluikäisille tyypillistä seksuaalisesti värittynyttä ja tyttöjä pidäkkeettömästi huorittelevaa puhekulttuuria. 

Fridan on mahdotonta suhtautua ”akka ämmä / lutka huora / pissis muija” -nimittelyihin neutraalisti. 

 

Teräksen nuortenromaani jättää lukijaansa vahvan jäljen – paitsi kauniin, vivahteikkaan ja myötäelävän kielen ja kerrontansa ansiosta, niin myös siksi, että Fridan hyväksikäyttämä mies joutuu oikeuden eteen. Poliisi ottaa hänet vakavasti. Siksi Fridan voimaantuminen ja  parantuminenkin voi vihdoin alkaa. 

 

Yökirjeitä viestii siis jämäkästi lukijalleen, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä seuraa tekijälleen rikosoikeudellisia seuraamuksia. Ei puolta sanaakaan, että Frida olisi toiminut tilanteessa jollakin tapaa väärin. 

 

Minua on jo pitkään hämmästyttänyt,  että nuortenromaanien lisäksi jopa aikuisille suunnatuissa romaaneissa edelleen väistetään aikuisen hyväksikäyttäjän oikeudellinen vastuu alaikäisiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa.  

 

Anne Salovaaran Näin piirretään kuu (Atrain & Nord 2019) kertoo nuoren äidinkielenopettajan ja alaikäisen pojan kielletystä rakkaudesta. Siinä oppilas tekee lopulta itsemurhan ja opettaja pakenee ahdistustaan muuttamalla pois Suomesta.

 

Merit Riihosen esikoisromaani Mitä ikinä haluat (Karisto 2022) kertoo yhdeksättä luokkaa käyvästä Karrista, joka suostuu aikuisen perheystävän seksuaaliseen hyväksikäyttöön rahoittaakseen musiikkiharrastustaan. 

 

Yökirjeiden kupeessa en malta olla nostamatta esiin – jälleen kerran – Terhi Rannelan novellikokoelmasta Yhden promillen juttuja (2012) novellia ”Vaa´an tähtikuvio”.

 

Siinä tytöt käräyttävät aikuisen miehen verkossa tapahtuneesta hyväksikäytöstä. He sopivat treffit miehen kanssa kahvilaan ja hälyttävät poliisiin paikalle. Kosto on suloinen ja oikeutettu. 

Rannelan uudessa novellikokoelmassa Yöuinti ja muita novelleja (Otava 2022) novellissa ”Pitkä liitto” viitataan Jennyyn, joka on ollut mukana tässä nettipedoja käräyttävässä Astraian ryhmässä. Lukija saa myös tietää, kuinka yksi ryhmän perustajajäsenistä on löytänyt siitä ammatinkin: 

 

Astraia oli toiminut vaihtelevalla kokoonpanolla yli vuosikymmenen. Sen perustajan tiedettiin nykyisin työskentelevän lastensuojelussa ja puhuvan usein julkisuudessa nuorten verkkoturvallisuuden parantamisesta.

 

”Pitkä liitto” -novellissa tosin todetaan poliisin suhtautuvan kriittisesti Astraian tapaan käräyttää verkossa toimivia pedofiileja. 

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää.

 

Kaksi nuoruutta, valovuosien päässä toisistaan

 

Marja-Leena Tiainen: Hotelli Desperado, 249 sivua, Icasos 2021. Kansikuva T. P. Kekäläinen.

 

Daniel alkoi miettiä huomista. Hän menisi Lappeenrantaan Migrin viranomaisten kuultavaksi edustajansa kanssa. Haastattelu jännitti. Sen perusteella Migri tekisi päätöksen hänen oleskeluluvastaan. Saisiko hän jäädä Suomeen? Jakob oli ollut haastattelussa jo monta kuukautta sitten, mutta hän ei ollut saanut vielä päätöstä.

 

Jakob oli valmentanut Danielia leikkimällä Migrin haastattelijaa. ”Mitä teit Ateenassa?” -kysymykseen hän oli vastannut kertomalla katuelämästä ja huumekauppiaista, jatkuvasta pelosta ja nälästä. Puistotyypeistä hän ei ollut puhunut Jakobille, mutta pitäisikö heistä kertoa Migrin väelle?

 

 

Lainaus on Marja-Leena Tiaisen nuortenromaanin, Hotelli Desperadon, lopusta. 

Ennen Suomeen saapumista on kuvattu 16-vuotiaan Syyriasta sotaa paenneen Danielin monien vaarojen ja pettymysten kyllästämää aikaa Ateenassa yhdessä muiden turvapaikkaa hakevien ikätoveriensa kanssa.

Romaanin kolkohko nimi selittyy hieman epämääräisestä majapaikasta, josta Daniel ystävänsä Tahirin kanssa saavat Ateenaan saavuttuaan yösijan.

 

Danielin on tarkoitus jatkaa Ateenasta matkaansa Suomeen. Hänen isoveljensä Jakob on päässyt Suomeen väärennetyn passin avulla ja asuu pakolaiskeskuksessa. 

Daniel saa yllättäen apua suomalaiselta toimittajalta, Heikiltä, joka valmistelee vastaanottokeskukseen sijoittuvaa dekkaria. 

Toimittajalla on Danielia hieman nuorempi tytär, Isla. Hän ei ole ensin lainkaan innostunut isän ilmoittaessa, että syyslomalla matkustettaisiin Ateenaan, koska työn alla oleva kirja kaipaa pakolaisten taustahaastatteluja. 

Osa romaanin jännitteestä syntyy kahden erilaisista oloista tulevan nuoren todellisuuksien yhteentörmäyttämisestä.  Daniel saa tietää, että Heikin perhe asuu samalla paikkakunnalla, missä veli odottaa turvapaikkapäätöstään. Heikki on valmis auttamaan Danielia myös rahallisesti ja myötävaikuttaa muutoinkin Suomeen pääsemiseen. Heikin vaimo ja Islan äiti epäilee Danielin vaikuttimia ja kyseenalaistaa suuren rahalainan antamisen. 

 

Isla lukee salaa isänsä tekemiä muistiinpanoja Danielin haastattelusta. 

 

Hyväksikäyttö. Prostituutio. Isla oli kuullut sanat, mutta ei ollut koskaan ajatellut niiden sisältöä tarkemmin. Ei ollut tarvinnut. Hän oli elänyt suojattua elämää koko ikänsä, eikä hänen perheenjäsenillekään ollut tapahtunut mitään ikävää. – – Minun elämäni on valovuosien päästä Danielin elämästä.

 

Marja-Leena Tiainen kirjoitti jo 2000-luvun alussa maahanmuuttajista: Pikkuskini  (2002) kuvasi teini-ikäisen pojan ajautumista ääriliikkeeseen ja Alex-trilogia (2006–2008) kertoi kuvitteellisessa Kaksoisvuortenmaassa elävän pojan vaiherikkaasta pakomatkasta Suomeen, mistä hän anoo turvapaikkaa.  

Kahden maailman tytön (2011) päähenkilönä on teini-ikäinen kurdityttö, joka tasapainoilee entisen kotimaansa kulttuuriperinteiden ja roolimallien ja suomalaisen todellisuuden välillä. Romaanista on ilmestynyt myös selkokielinen versio Tyttö lukitussa huoneessa (Avain 2019).

 

Hotelli Desperadossa ja Alex-trilogiassa on paljon samaa: pakolaisten oloja ei romantisoida, traumat ja huoli sukulaisista kuvataan koskettavasti. 

Turvapaikanhakijoihin kriittisesti suhtautuvienkin ääni pääsee kuuluviin, vaikka romaanin sympatiat ovatkin selkeästi turvapaikkaa hakevien nuorten puolella. 

Islalla on orastava seurustelusuhde Oskun kanssa. Osku käyttää arkisessa puheessaan sanoja ”matu”, ”turvis”, ”pakoloinen”. 

Tutustuminen Danieliin saa Islan herkäksi ja suhde Oskuun muuttuu.

 

Osku tökkäsi sormellaan Jakobin kuvaa Islan puhelimessa ja sanoi kiihtyneellä äänellä: – Jätkä on kuullut, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva, että täällä pääsee ilmaiseksi lääkäriin ja saa rauhaa Kelasta, vaikka ei tee mitään.

 

– Miten sä voit puhua noin? Isla virkkoi kauhistuneella äänellä. Olihan Osku aiemminkin paheksunut maahanmuuttajia, mutta ei koskaan näin selväsanaisen jyrkästi. Ei kai se ain ollut mustasukkainen hänestä Jakobille? 

 

Hotelli Desperadon intensiteetti jää paikoin hieman ulkokohtaiseksi, siinä ei ole samaa latausta kuin Tiaisen aiemmissa samaa aihetta käsittelevissä nuortenromaaneissa.

Islan ja Danielin tarina jää silti kiinnostavalla tavalla avoimeksi, ja aineksia voisi olla vielä jatko-osallekin.

 

Hotelli Desperado on ehdolla Topelius-palkinnolle.