Tervetullut ja konstailematon kuvakirjasarjan avaus

Saija Uusi-Viitala & Karin Niemi: Aamu ja salaperäinen seteli, 29 sivua, Myllylahti 2024. 

 

 

Minä olen niin kuin sinä tai kuka tahansa muu. 

Tässä on oma pieni pyörätuolini. Liikun sillä  paikasta toiseen, koska en voi kävellä.  

Näin mutkattomasti Aamu ja salaperäinen seteli -kuvakirjan keskushenkilö esittelee itsensä.

Kuvakirja ilahduttaa minua kahdestakin eri syystä.

Kyse on ensinnäkin kummankin tekijän esikoisteoksesta. 

Vaasalainen kirjastovirkailija ja kirjavinkkari Saija Uusi-Viitala kirjoitti kirjan oman perheensä ja liikuntarajoitteisen tyttärensä kokemuksista. Tällainen kirjoittajan/ kuvittajan omakohtainen motiivi on lastenkirjoissa aiempaa yleisempää.

Kirjan kuvittaja Karin Niemi on entuudestaan tuttu monien kirjankansien suunnittelijana.  

Toisekseen kirja ilahduttaa minua siksi, että se on jälleen yksi todiste siitä, kuinka lastenkirjallisuuden lapsikuva monipuolistuu. 

Pyörätuolilla liikkuva Aamu ei kuvakirjan sankarina ole reppana, rassukka tai säälin kohde. 

Hän on sinut itsensä kanssa ja viestii valoisalla olemuksellaan, ettei muidenkaan tarvitse olla hänestä huolissaan.

Yhdenvertaisen arjen todentaminen voi olla näin konkreettista.
Karin Niemen kuvitusta Saija Uusi-Viitalan tekstiin
kuvakirjassa Aamu ja salaperäinen seteli 
(Myllylahti 2024).

Saija Uusi-Viitalan kirjan kimmokkeena oli havainto, että Suomessa ei juurikaan ole kirjoitettu lastenkirjoja, joissa olisi keskushenkilönä liikkumiseen apuvälineitä tarvitseva lapsi. 

Toki muutamia kirjoja löytyy, aivan viime vuosiltakin (ks. lista alla), mutta valikoiman runsastuminen on yksinomaan hyvä signaali.

Aamu ja salaperäinen seteli -kuvakirjan modernius korostuu erityisesti, kun sitä vertaa 44 vuotta sitten, vuonna 1980 julkaistuun ruotsalaiseen Jan Lundbergin ja Margareta Bergner Samuelssonin kuvakirjaan Maria on liikuntavammainen (Gummerus 1980), joka jo nimellään alleviivaa päähenkilönsä erityisyyttä. 

Ruotsalaisessa verrokkikirjassa fokus on kokonaan päähenkilön liikuntavammassa. Kirja kertoo 9-vuotiaan Marian arjesta kotona ja koulussa. Koulussa hän tarvitsee monin tavoin apua ja tukea. 

Uusi-Viitalan ja Niemen kuvakirjassa Aamun pyörätuoli ei todellakaan hidasta hänen menoaan. Tyttö liikkuu  vallan ketterästi ilman apuakin, mutta antaa toki ystäviensä, kaksosten Pajun ja Pietan, toisinaan työntää pyörätuolia, koska se on heidän mielestään niin hauskaa. 

Kuvakirjan varsinainen jännite rakennetaan kuitenkin arkisesta tilanteesta, jossa lapset joutuvat pohtimaan oikean ja väärän välistä dilemmaa. Pietan mielestä hän voi aivan hyvin pitää maasta löytämänsä setelin ja kartuttaa sillä skuuttikassaansa.

Keskushenkilöiden katse ja kehonkieli on olennainen
osa kuvakirjan jännitettä. Karin Niemen kuvitusta Saija
Uusi-Viitalan tekstiin kuvakirjassa Aamu ja salaperäinen seteli
(Myllylahti 2024).

Kun ilmenee, että setelin pudottanut henkilö kaipaa rahaansa, asetelma mutkistuu.

Selkeän, konstailemattoman tarinan avulla voidaan lähteä keskustelemaan lapsen tai lapsiryhmän kanssa rehellisyydestä ja suoraselkäisistä toimintavoista.

Jo pienikin lapsi  osaa varmasti sen verran yhteenlaskua, että hoksaa, kuinka rehellisyys kannattaa!  

Tyttöjen rehellisyys koituu lopulta kaikkien iloksi.
Karin Niemen kuvitusta Saija Uusi-Viitalan tekstiin
kuvakirjassa Aamu ja salaperäinen seteli 
(Myllylahti 2024). 

 

Tarinan ja kuvituksen selkeyden ja samastuttavuuden puolesta Aamu ja salaperäinen seteli muistuttaa paljon Anneli Katon ja Noora Katon Viisi villiä Virtasta -sarjaa. Tällaisille arkitarinoille on kysyntää.

 

Lisää kirjoja liikuntavammaisista tai -rajoitteisista lapsista ja nuorista:

 

Sari Airola: Lumiyö, Karisto 2022 / kuvakirja

 
Reija Kaskiaho: Silmänräpäys, Mylllylahti 2022 / nuortenromani
 
Ansu Kivekäs: Raakaversio, Tammi 2022 / nuortenromaani
 
Essi Raekoski: Kuminakujan Julle ja Kauri hiipparijahdissa, Arktinen banaani 2021 / lastenromaani 
 
Karin Erlandsson & Hannamari Ruohonen: Pussel. En bok om rättigheter, Ålands handikappförbund r.f. 2021 / kuvakirja 
 
Tuula Kallioniemi: Rottaklaani, Otava 2008 / lasten- ja varhaisnuortenromaani 
 
Heljä Liukko-Sundström: Olli ja Dolli. Tarina ystävyydestä, Otava 2005 / kuvakirja

Varpu Vilkuna: Rulla, Tammi 2009 / nuortenromaani
 
Tuula Kallioniemi: Reuhurinne-sarja, kuv. Jii Roikonen, Otava 1998–2001 / helppolukuinen lastenkirjasarja
 
Tony Ross & Jeanne Willis: Susanna nauraa, suom. Atso Mäkelä, Kustannus-Mäkelä 2000 

Jussi Syynimaa & Maileena Kurkinen: Poika ja variksenpoika, Otava 1986 / kuvakirja 

Jan Lundberg & Margareta Bergner Samuelsson: Maria on liikuntavammainen, suom. Kaija Kauppi, Gummerus 1980

Ei sitten kun, vaan just nyt

 

Ansu Kivekäs: Raakaversio, Tammi 2022. 183 sivua. Kansikuva Laura Lyytinen.

 

Mä synnyin 15-vuotiaana, kun Jussuf työnnettiin tän mestan ovesta sisään. Siihen asti olin lähinnä haaveillut elämästä. Elämästä joskus tulevaisuudessa. Se alkaisi, kun mä kelaisin täältä täysi-ikäisenä ulos.

 

 

Näin ytimekkäästi ja informatiivisesti alkaa Ansu Kivekkään nuortenromaani Raakaversio. 

 

Minäkertoja  Elli on vammautunut liikenneonnettomuudessa. Vanhempien elämänhallinnan viimeistenkin rippeiden katoamisen jälkeen hänet on otettu huostaan ja sijoitettu perhekotiin.  

Elli haaveilee elokuvaohjaajan urasta ja some-influensserina saavutetusta menestyksestä.

 

Elli ei halua, että häntä leimataan vammansa kautta.

Hän haluaa kokea asiat kuten kaikki muutkin ikäisensä nuoret. 

Näiltä osin Kivekäs avartaa nuortenromaanien  sankarikaartia tervetullein painotuksin. Elli ei kaipaa sääliä, vaan tunnetta siitä, että tulee nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, ilman invamopoa ja pyörätuolia ja tuen tarvetta monissa arjen toimissa. 

 

Espanjan Torreviejassa asuva mummi tsemppaa Elliä parhaansa mukaan. 

 

Elli joutuu tahtomattaan keskelle rikollisjoukon välienselvittelyjä ja vankilassa tuomiotaan istuva isäkin käyttää häntä ja pyörätuolia häikäilemättömästi hyväkseen. 

 

Ansu Kivekkään räyhäkkää tyyliä onkin ollut jo ikävä. 

 

Edellisestä nuortendekkarista Tuli perheen alla (Tammi 2012) on jo kymmenen vuotta. 

Sitä edeltäneiden Päin Porkkalaa (2008) ja Täysillä metsään  -nuortendekkarien tavoin (2010) myös juuri ilmestyneen uutuuden nuorissa keskushenkilöissä on samaa särmikkyyttä, kun he  tasapainoilevat elämässään eri syistä kaltevilla pinnoilla ja ovat vaarassa suistua turmion teille. 

 

Raakaversio kertoo yhtäältä jo tuhannesti ennen kerrotun epäonnisen lovestoryn, mutta toisaalta Kivekäs onnistuu lataamaan siihen niin paljon ehtaa tunnetta, että lukuelämys tuntuu uudelta ja kutkuttavan omaperäiseltä. 

Ellin säkenöinti, uhma ja vimmainen tahtotila tekevät lukijaan lähtemättömän vaikutuksen. 

Luontevasti ja kirjan tyyliin sopivasti Kivekkään kielellinen tykitys muuntuu toisinaan rapiksi tai muutoin iskeväksi lyriikaksi.