Vauhdin huumaa, kolketta ja kolinaa

Kirsi Kunnas: Iloinen auto ja muita rämiseviä runoja. Kuvittanut Christel Rönns. 32 sivua. WSOY 2025.

 

 

Kirsi Kunnas (1924–2021) oli hyvällä tavalla itsetietoinen kirjailija siinä mielessä, että hän esitti usein kustantajalleen toiveita lapsille suunnattujen teostensa uusista painoksista ja tuotantonsa kokoamisesta erilaisiksi antologioiksi. 

Pitkän uran tehnyt Kunnas piti tärkeänä, että aina uudet lapsisukupolvetkin pääsivät tutustumaan hänen tuotantoonsa. 

Kunnnaksen kuoleman jälkeen  WSOY onkin julkaissut monta uutta kokoelmaa ja uusintapainosta, viimeksi Kunnaksen syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi 2024. 
 
Kesällä ilmestyi ”rämisevien lastenrunojen" teemakokoelma. 
 
Kokoelman 13 runoa on poimittu teoksista Tiitiäisen satupuu, Tiitiäisen pippurimylly ja Tiitiäisen tuluskukkaro.

 

 

Limerikin kaavalla kirjoitetussa autorunojen 
sikermässä on vauhtia ja vaarallisia kurveja. 
Christel Rönnsin kuvitusta Kirsi Kunnaksen runokuvakirjaan
Iloinen auto ja muita rämiseviä runoja (WSOY 2025).

 

Maltillinen runovalikoima on viisas ratkaisu: sivumäärältään kirja on tavallisen kuvakirjan luokkaa, ja siten arkisessa käytössä huomattavasti käyttäjä-ystävällisempi verrattuna tuhteihin ja lapsen käsiin jopa liian painaviin lastenrunokokoelmiin.
 
Kirsi Kunnaksella on ollut onni saada kuvittajikseen aina eturivin lastenkirjakuvittajia, jotka ovat osanneet tulkita ja lukea runojen ydintä ja kuoria niistä tuoreita oivalluksia. 
 
Siksi onkin kiinnostavaa tarkastella sitä, kuinka eri kuvittajat eri aikoina ovat tehneet uusia tulkintoja Kunnaksen tunnetuista lastenrunoista.  

 

Villen ja Vallen keskinäinen sopu vaihtuu Christel Rönnsin
kuvituskuvassa eripuraan ja äkeyteen. Rönnsin kuvitusta
Kirsi Kunnaksen runokuvakirjaan Iloinen auto ja muita
rämiseviä runoja (WSOY 2025).

 

Christel Rönns teki ensimmäiset Kunnas-kuvituksensa kartonkikirjaan Tiitiäisen runolelu(WSOY 2002) ja antologiaan Tapahtui Tiitiäisen maassa (WSOY 2004). 
 
Sittemmin hän on kuvittanut uudelleen Kani Koipeliinin kuperkeikat (2009) sekä pari muuta Kunnaksen lastenlyriikasta koottua kartonkista runokuvakirjaa.
 
Rönnsillä on erityinen taito sisällyttää kuviinsa lapsia kiinnostavia ja usein myös humoristisia yksityiskohtia maltillisesti ja siksi helposti hahmotettavalla tavalla. 
 
Yksittäiset runot ovat saaneet paria poikkeusta lukuun ottamatta kukin oman aukeamansa, mikä mahdollistaa myös toiminnallisuuden ja kirjan teemankin edellyttämän vauhdin tunnun, joka usein ilmenee kulkuneuvojen etenemistä havainnollistavissa kuvasarjoissa.

Herra Piipoosta kertova runo varioi hauskasti Maija 
Karman alkuperäistä kuvitusta Tiitiäisen satupuuhun. 
Christel Rönnsin kuvitusta Kirsi Kunnaksen runokuvakirjaan
 Iloinen auto ja muita rämiseviä runoja (WSOY 2025).

 

Kolmeen hieman seesteisempään runoon (”Newtonin omena, ”Tänään” ja Myönteinen hyönteinen” on saatu toiminnallisuutta, kun aukeamat edellyttävät kääntämään kirjaa 180 astetta pystysuuntaan.
 
Autokokoelmassa Rönns tuoreuttaa Kunnaksen ikonisiksi muuntuneita Tiitiäisen satupuun runoja Villestä ja Vallesta ja Herra Piipoosta.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ABC, aakkoslorukirjat lisääntynee…

 

Veera Salmi & Matti Pikkujämsä: ABC, kapybara lomailee, 48 sivua, Otava 2025.
 
Heikki Niska & Susanna Lahdelma: Hassun Kassun aakkoset. Kuukettu kustannus 2025.
 
Liisa Kallio: Pikku Papun aakkoslorut, 96 sivua, Tammi 2024.

 

 

Aakkoskuvarunokirjoja on lyhyen ajan sisällä ilmestynyt peräti kolme kappaletta. 
 

Trendi kertoo nähdäkseni ennen kaikkea siitä, että kielitietoinen ajattelu ja kielen hyödyntäminen lapsen kehittyvien taitojen tukemisessa on huomioitu varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmissakin aiempaa näkyvämmin.

 

Aakkoslorukirjat ovat konseptina vanha ja hyväksi havaittu. 

Niissä leikki ja uuden oppiminen lomittuvat luontevasti toisiinsa.

 

Liisa Kallion Pikku Papusta on kasvanut jo iso tuoteperhe. 

Kartonkisivuisten katselukirjojen lisäksi on ilmestynyt kuvakirjoja sekä laulukirjoja nuotteineen ja lastenmusiikkiesityksiä yhteistyössä Soili Perkiön kanssa.

 

Lastenkirjat ovat aina aikansa kuvastimia. Aakkoslorukirjoissa tämä näkyy erityisesti, kun kirjailija pyrkii valitsemaan eri kirjainten havainnollistamiseksi lasten ja aikuisten tuntemia ilmiöitä ja asioita. 

Liisa Kallio on tehnyt runoja myös kaikkein pienimmistä ötököistä, esimerkiksi täistä, kirvoista ja banaanikärpäsistä:  

 

Banaanikärpäsen

bongata voi brunssilta,

bakteerien buffetista 

biojätepussista.

 

Tässä T-runossa kuvitus esittelee täin huushollia.
Liisa Kallion kuvitusta aakkoslorukirjaan
Pikku Papun aakkoset (Tammi 2024). 

Liisa Kallion Pikku Papun aakkosloruissa miljöö on aiempien sarjan kirjojen tavoin rajattu luontoon ja eläimiin. 

Luontevat riimitykset ja runojen yhteismitallisuus antavat kokonaisuudelle jämäkkyyttä. 

Jokainen aakkoston kirjain ja aakkosruno on saanut oman aukeamansa kuvituksineen. Kaikki aakkoslorut on myös sävelletty lastenlauluiksi, mukana nuotit ja kirjan kupeessa myös erillinen CD-äänite.

 

Heikki Niskan ja Susanna Lahdelman Hassun Kassun aakkoset hyödyttää kuvittajana debtyoivan Lahdelman selkeiden kuvitusten ja rauhallisen ulkoasun ansiosta parhaiten aloittelevaa lukijaa. 

Niska on julkaissut aiemminkin lastenlyriikkaa. 

Runot  käsittelevät monia lastenrunouden suosittuja aihepiirejä, luonnon ja eläinten lisäksi löytyy runoja satuhahmoista ja maailman ihmeistä. 

F-kirjaimen kohdalla hihkaisin ääneen, kun vanha kotikaupunkini Forssakin on päässyt runoon Fannin farmi!:

 

Fannilla oli Forssassa farmi,
töissä fantastinen Armi.
Eläimille onnen aika koitti,
Armi niille fagottia soitti.
Hän huolella hoiti karjan,
föönasi hevosen harjan,
lehmille laittoi froteesukat,
älkää palelko, eläinrukat!

 

Q-kirjaimen kohdalla päästään Qatarin ralliin.
Susanna Lahdelman kuvitusta Heikki Niskan aakkoslorukirjaan
Hassun Kassun aakkoset (Kuukettu kustannus 2025). 

 

 

Tietyt aakkoston kirjaimet ovat haastavia kaikille kolmelle kirjailijalle. 

Q-kirjain on inspiroinut sekä Veera Salmea että Liisa Kalliota kuusta kertoviin runoihin, kun taas Heikki Niska ammentaa runoonsa aineksia Qatarin rallista!

 

Suurista yleiskustantamoista Otava on pitänyt ansiokkaasti suomalaista lastenlyriikkaa esillä sekä uuden että vanhemman lastenrunouden osalta. 

Graafiselta yleisilmeeltään, typografioineen ja taittoineen Veera Salmen ja Matti Pikkujämsän aakkoslorukirja on loppuun saakka hiottu helmi – vaikka kirjalle nimensä antanut, ulkoiselta olemukseltaan some-ilmiöksikin noussut sympaattinen kapybara ei todennäköisesti olekaan se kaikkein iskevin ja helpoimmin mieleen jäävä aakkosrunojen eläinhahmo.

 

Salmen aakkosrunot ovat kertovia runotarinoita, joissa tutustutaan esimerkiksi Dingo Danieliin, joka perustaa tanssikoulun, Fanni-possuun, joka laulaa heviä HC-punkkia ja Gaian baarin gebardeihin, jotka litkivät glögiä ja pelaavat biljardia. 

Ja löytyypä aakkoskimarasta myös J-kirjaimen kohdalta tunnelmaltaan kuulas runo "Joen tanssi", joka kertoo kahden jokihelmisimpukan melodramaattisesta romanssista.

 

Myös Salmen runoissa pienet ja vähäpätöiset hyönteiset ja jopa loiset pääsevät valokeilaan. 

”Itikoiden koulussa” hyttyset treenaavat imukärsiään: ”Nyky-hydyt eivät enää vetäneetkään verta, / ne joivat vihersmuutia ja katselivat merta”.

 

”Torakoiden tärinäpäivässä”  taidemuseon ikkunalaudalla torakkaperhe haaveilee kaakaosta, lämmöstä ja taiteilusta lainelaudalla.

 

Räväköiden hahmojen lisäksi Salmen aakkosrunoista löytyy myös tummempia juonteita, esimerkiksi runosta ”Uuttukyyhkyn suru”, joka kertoo epäonnisesta munien hautomisesta, kerta toisensa jälkeen. – – ”Sumupuu keinuu, on suru siihen juurtunut”.

Räväköiden visuaalisten tunnelmien lisäksi Matti Pikkujämsä
luo kuvituksiinsa myös kuulautta ja surumielisyyttä,
kuten tässä Uuttukyyhkyn surusta kertovassa runokuvituksessa. 
Matti Pikkujämsän kuvitusta Veera Salmen
aakkosrunokirjaan ABC, kapybara lomailee (Otava 2025).

Kielellistä maalailua ja suomen kielen rikasta ilmaisurekisteriä löytyy esimerkiksi runosta ”Yöystävä”:

 

Yö yltyy vyöryy meidän yli hyökyt myrskyy iltaan yhtyy, hyörii meitä hyssyttää, älä pelkää yöystävää.
Myöhä möyrii ryömii rynnii, hyrisee yömyrskyn yllä
työntää tyynyyn hämärää, älä pelkää pimeää. 

 

Valtavan valaan dilemmasta voi halutessaan löytää jopa
kommentin maailmanpoliittiseen tilanteeseen.
Matti Pikkujämsän kuvitusta Veera Salmen aakkosrunokirjaan 
ABC, kapybara lomailee (Otava 2025).

Matti Pikkujämsän kuvitus on tuttuudestaan huolimatta freesiä. Hän on varma värinkäyttäjä. Tarvittaessa  valittu väritys tukee  runon harmoniaa tai riitasointuja. 

 

 

 

 

Raisua kutikutiikkaa ja lempeitä unihiutaleita

Aino-Maria Kangas & Emmi Jormalainen: Sänkymönkiäisen pyjamapäivä. 56 sivua. WSOY 2024.

 

 

 

Kirsi Kunnaksen syntymän satavuotisjuhlavuonna on erityisen hienoa, että Kunnaksen kustantaja WSOY julkaisee omaäänisen lastenrunoesikoisen.
 
Lukuisat uudet lastenrunoilijat ovat tulleet tahtomattaan eri vuosikymmenillä verratuiksi Kunnaksen ylivertaisuuteen. 

Käsittääkseni tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Kirsi Kunnas kampesi sodanjälkeisellä 1950-luvulla ajatuksen muodoltaan ja sisällöltään vanhentuneesta lastenrunosta jengoiltaan vapauttaen näin sekä aikuisten että lasten kielenkannat nauttimaan suomen kielen rikkaasta ilmaisurekisteristä. 

Siksi tuntuukin kohtuuttomalta, että Kunnas-vertailu on lannistanut monia lyyrikoita. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin ennen muuta ajattelutavan radikaalista muutoksesta, jossa luotetaan lapsen kykyyn nauttia suvereenisti suomen kielen nyansseista.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmissa korostetaan nyt kielitietoista ajattelua, jossa halutaan vahvistaa lapsen ylpeyttä omasta kielestä ja sen rikkaasta ilmaisusta. 

Kielen voimaa tarvitaan juuri nyt, kun lastenneurologian erikoislääkärit ovat tuoneet ilmi huolensa 3–5-vuotiaista lapsista, joiden kielestä tunnistaa Youtubesta tai muilta verkkoalustoilta opittuja englanninkielisiä hokemia tai fraaseja.  

 
 
Aino-Maria Kankaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä on kukkuroillaan äänteellistä maalausta ja kielen kieputtelua sekä suomen kielen taipuisuuteen liittyvää iloa ja ylpeyttä.
 
Kokoelman nivoo yhteen lastenkirjoissa usein hyödynnetty päivänkierto aamusta iltaan. 

Nimirunossa "Sänkymönkiäinen" kuvataan aikuisen näkökulmasta ja rakkaudentäyteisesti lapsen unista vaellusta aamuyöstä omasta sängystään heräilemään verkkaisesti vanhemman kylkeen: 
 

Heräilee hän hämärissä
hamuaa taas untaan
maasta ikisinisestä
valveen valtakuntaan
siristelee sykkyräinen
sänkymönkiäinen – – 

 
Näkökulma pysyttelee visusti taaperon ja leikki-ikäisen kokemus- ja elämysmaailman tasalla.
 
Kankaan runoissa on meditatiivista voimaa ja latausta. Epäilemättä hän on testannut runojen svengaavuutta, sillä niitä on ilo lukea ääneen!   

 
Kuvittaja Emmi Jormalaisella on lukuisia nerokkaita oivalluksia, kuten runossa ”Aamurusoposki”, jossa lapsi on herättyään luultavasti juuri laittanut vielä hämärän-hyssyiseen huoneeseen valokatkaisijasta valot. 

Kodin realistinen miljöö muuntuu tarvittaessa lapsen leikkien tahdissa. 

Typografista elävyyttä runoihin syntyy, kun Jormalainen myötäilee käsivaraisella tekstauksella runojen rytmiä, esimerkiksi runoissa ”Tsemppijumppa” ja ”Kukkua!”.

Hyvä esimerkki onnistuneesta taitosta ja kahden tunnelmaltaan
hieman erilaisen runon tasapainoisesta dialogista.
Emmi Jormalaisen kuvitusta Aino-Maria Kankaan
lastenrunokokoelmaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä 
(WSOY 2024). 

 

Jormalaisen valitsema väriskaala hyödyntää muun muassa violettia, vaaleanpunaista ja keltaista tehosteväriä, joilla hän tarvittaessa luo freesin tai rauhoittavan värimaailman runon tueksi.   

Emmi Jormalaisen kuvitus luo ripauksen taianomaista tunnelmaa
 myös arkisiin kodin askareisiin: tässä kuvitusta runoihin
"Nenäpulla" ja Ono-madon ovella" Aino-Maria Kankaan 
lastenrunokokoelmaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä 
(WSOY 2024). 

 

Kokoelman runoissa on arkisten havaintojen ja ihmettelyn ohella raisuakin menoa, kun vaikkapa tiikeritäti viettää sukujuhlia muiden kissaeläinten kanssa tai ollaan  ufofestivaalilla runossa ”Ufofanfaari”. 

Runo ”Hulinakulinaristit” ilkamoi kokkiohjelmien kilpailuvietille: 
 

Hännänhuippukokkikisassa
kamalin litku palkitaan.
Saa voittaja vekkuli-tittelin
ja sottapyttypokaalin. – – 

 

Yhteiskunnassa yleistyneelle kilpailumentaliteetille
naureskellaan myös runossa "Kauheuskilpailut". Emmi Jormalaisen
 kuvitusta Aino-Maria Kankaan lastenrunokokoelmaan
Sänkymönkiäisen pyjamapäivä (WSOY 2024). 

Tämänkaltaisten irrottelevien ja humorististen runojen vastapainoksi löytyy myös viipyilevää ja jopa hieman surumielistäkin lyriikkaa.  
 
Runoon ”Sevilla suomalainen” tiivistyy oivaltavasti lapsen haikeus, kun isoäiti asuukin muuttolinnun lailla ison osan vuodesta etelän lämmössä. 
 

–      –  Kesällä kävelemme
syksyyn käsikkäin.
Ruudulla vilkutamme
minä kotiini jäin. – – 

 
Tunnelmoiva luontolyriikka on pitänyt hämmästyttävän hyvin pintansa myös uusissa lastenrunokokoelmissa. Se lieneekin yhä riimiriehan ja kielileikin ohella suomalaisen lastenlyriikan kestävin ainesosa.   
 
Runo ”Lumiaatto” on kuulaudessaan pakahduttavan kaunis.

Runossa "Lumiaatto" aistitaan jo lähestyvän talven tuloa.
Emmi Jormalaisen kuvitusta Aino-Maria Kankaan
lastenrunokokoelmaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä
 (WSOY 2024).  

 

Runot ”Robotti höpötti” ja ”Sinisen flamingon sumussa” tuntuvat tekevän vaivihkaa kunniaa Kirsi Kunnaksen elämäntyölle:  niitä voi pitää moderneina variantteina runoille ”Kattila ja perunat” ja ”Tunteellinen siili”. 
 

 

 

 

 

"Jos metsään menet kulkemaan..."

 

Koko perheen lastenteatteriesitys Haitulan matkassa. Pohjautuu Kirsi Kunnaksen lastenrunoihin. Ohjaus Mikko Bredenberg,  esitys-dramaturgia Mikko Bredenberg & Mira Taussi. Rooleissa Janne Kallioniemi (Jaakko Vaakko Vesirotta), Petra Karjalainen (Haitula), Samuli Muje (Tunteellinen siili) ja Maiju Saarinen (Neiti Hurpula). Puvustus ja maskeeraus Marjaana Mutanen. Lavastus ja nukkesuunnittelu Heini Maaranen, valosuunnittelu TJ Mäkinen ja äänisuunnittelu Niklas Vainio. 

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 20.9.2024. Suositusikä +3-vuotiaat, kesto 45 min.

 

Kirsi Kunnaksen syntymästä tulee  joulukuussa kuluneeksi 100 vuotta ja siksi tänä vuonna ja vielä ensi vuonnakin vietetään eri tavoin suomalaisen lastenlyriikan uudistajan juhlavuotta.

Osana juhlintaa sai eilen Tampereen Työväen Teatterissa ensi-iltansa koko perheen lastenteatteriesitys Haitulan matkassa.

Esitystä suositellaan yli kolmevuotiaille. 

Ensi-iltayleisössä olikin paljon juuri 3–4-vuotiaita vanhempineen ja monelle heistä esitys oli selvästi ensimmäinen kokemus lastenteatterista. 

Vieressäni istuva äiti selosti juuri ennen esityksen alkua tyttärelleen, että pian valot sammuvat katsomosta ja valo siirtyy näyttämölle. Lapsi halusi pitää lähes koko esityksen ajan kättään äidin kädessä.  

Jännän äärellä siis oltiin, monellakin tavalla.

Maiju Saarinen (vas. neiti Hurpula) oli puvustustaan ja muuta 
eleganssiaan myöten hieno kunnianosoitus myös Tiitiäisen satupuun 
kuvittaneelle Maija Karmalle. Oikealla Petra Karjalainen eli Haitula. 
© TTT Kari Sunnari 

Kun Petra Karjalaisen roolihahmo Haitula ja Maiju Saarisen tulkitsema Neiti Hurpula astuivat lavalle omenapuun alle, niin maaginen tunnelma laskeutui Kellariteatterin sopivasti intiimiin tilaan välittömästi.

Mikko Bredenbergin ja Mira Taussin ohjauksessa ja dramaturgiassa Kunnaksen tuttuakin tutummat ja monet  vähemmänkin tunnetut lastenrunot asettuivat luontevasti tarinalliseen jatkumoon. 

Janne Kallioniemi teki  Jaakko Vaakko Vesirotasta
samaan aikaan sekä hellyttävän että sopivasti
hömelön hahmon. © TTT Kari Sunnari 

Yksittäiset runot  lomittuivat toinen toistensa perään  ilman pömpöösiä ja teatraalista lausumista. 

Yhden runon päättyvän säkeen jälkeen saatettiin siirtyä uuteen runoon ilman  että kuulija aina siirtymää huomasikaan.

Samu Mujeen Tunteellinen siili ja Janne Kallioniemen Jaakko Vaakko Vesirotta toivat esitykseen räyhäkkyyttä ja huumoriakin. 

Pienimpien katsojien mieleen olivat selvästi neljästä hahmosta tehdyt teatterinuket, joita näyttelijät  liikuttelivat taitavasti. Melko pienestä koostaan huolimatta nuket saivat riittävästi tilaa ja näkyvyyttä. 

"Tunteellinen siili"-runo on usein äänestetty yhdeksi eniten
suomalaisiin vedonneeksi lastenrunoksi. Samuli Muje toi hahmoon
runon melankolian rinnalle siili piikkien lomaan myös sopivasti  
pehmeyttä.© TTT Kari Sunnari 

Meditatiivisestä metsämiljööstä siirryttiin myös kaupungin sykkeeseen Tiitiäisen pippurimyllystä tuttujen limerikin kaavalla kirjoitettujen autorunojen myötä. 

Ikoninen runo "Kattila ja perunat" esitettiin neljän näyttelijän yhteisvoimin, ja siitä ei huurua ja kolinaa toden totta puuttunut! 

Ensi-illasta poistui tyytyväisen oloista väkeä. 

Viime päivinä on luettu uutisia, joissa puheterapeutit ovat ilmaisseet huolensa youtube-englantia hokevista leikki-ikäisistä ja lastensuojelun ammattilaiset ovat  toivoneet, että ennen ADHD-lääkityksen aloittamista tehtäisiin ryhtiliike lapsen arjen osalta. 

Kirsi Kunnaksen viesti on ollut ja on yhä, että onnellisen lapsuuden ydin löytyy varhaisesta vuorovaikutuksesta ja rakkaudesta kieleen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Riimihanat auki!

 

Martina Moliis-Mellberg & Sanna Mander: Pieni runomieli. Päättömiä riimejä. Suomeksi loruillut Henriikka Tavi. 36 sivua. S&S 2023. 

 

Vilisee päässäni ajatuksia, 

hölmöimmät niistä saa yli ruksia. 

Jokin vimma, en osaa lakata.

On pakko tavuja yhteen hakata,  

ja jahdata hienoja sanoja. 

                     En saa kiinni riimihanoja! 

  

Pieni runomieli on jälleen yksi riemastuttava todiste lastenkirjan taipuisuudesta ja lajienvälisestä leikistä. 

 

Kyseessä on nimittäin loppusoinnuin riimitelty juonellinen kuvakirjatarina!

 

Lajina se toki on vanha ja rakastettukin, muistetaan vaikka Elsa Beskowin monia kuvakirjoja, mutta moderneja toteutuksia ei muistu äkkiseltään juurikaan mieleen.

 

Aukeaman taitto muistuttaa perinteisen kuvakirjan
typografisia ratkaisuja. Sanna Manderin kuvitusta Martina
Moliis-Mellbergin runokuvakirjaan Pieni runomieli (S&S 2023).  

Martina Moliis-Mellbergin tarina kulkee letkeästi: ensimmäisellä aukeamalla isosisko tulee hakemaan pikkuveljeään Leinoa kotiin koulun päätyttyä.   

 

Kaksikko kulkee kaupungin halki ja pysähtyy ihmettelemään matkan varrella kohtaamiaan ihmisiä ja tapahtumia. 

 

Leinolla on hyvä kielikorva ja sananenä, ja siskokin äimistelee veljen käyttämää rikasta ja vivahteikasta kieltä:

 

”Miten osaat noin hienoja sanoja” 

sisko on äimänkäkenä.  

”Sanoista lähtee tuoksujen vanoja, 

ja minulla on sananenä!”

 

 

 

Juuri näin leikki-ikäisiä ja koululaisia kannattaa houkuttaa ja koukuttaa kielen kieputukseen ja sanojen makusteluun. 

 

Runoissa tulee hauskasti esille myös opetussuunnitelmissa näkyvä kielitietoinen ajattelu. 

Uskon vakaasti, että lapsen ylpeys omasta kotikielestään on yksi tärkeä avain kirjallisuuskasvatukseen ja monipuoliseen lukemiseen. Kieltä saa käyttää omaan itseilmaisuun, kokeiluja ja kielen rajojen venyttämistä saa tehdä sekä luvan kanssa että  ilman! 

 

Riimittelyyn ja kielitietoiseen havainnointiin virittelevä
aukeama, jolta löytyy paljon yhteen rimmaavia sanoja.
Sanna Manderin kuvitusta Martina Moliis-Mellbergin
runokuvakirjaan Pieni runomieli (S&S 2023).  

 

Moliis-Mellberg on suomenruotsalainen runoilija ja elokuvakriitikko. I mitt lilla huvud. Rimliga och orimliga rim (Schildts & Söderströms 2023) on hänen ensimmäinen lastenkirjansa. 

 

Henriikka Tavin suomennos svengaa rytmillisesti ja loppusoinnuiltaan pakottomasti. 

Ruotsinkieliseen alkuteokseen en valitettavasti päässyt tutustumaan. 

Oikeastaan lastenlyriikan kääntämisessä on aina kyse melko vapaasta tulkinnasta. 

Siksi onkin perusteltua, että suomentajan työ on nostettu myös runokuvakirjan kanteen: Suomeksi loruillut Henriikka Tavi.

 

Sanna Manderin pitkänhuiskeissa ihmishahmoissa on 
ilmeikkyyttä, venyvyyttä ja mieleenjääviä
karikatyyrejä. Tässä katsojan huomio kiinnittyy pummilla ratikassa
matkustavaan mummoon, joka saa papin horjahduksen
takia pirtelöt hiuksilleen. Sanna Manderin kuvitusta
Martina Moliis-Mellbergin runokuvakirjaan 
Pieni runomieli (S&S 2023).  

Sanna Manderin kuvituksen hahmogalleria ja miljöö on tuttua hänen aiemmista lastenkirjoistaan. 

Mander on tehnyt yhtenäisen kuvakirjakuvituksen, jossa riittävän lyhyet pätkät runotarinasta on taitettu dynaamisesti aukeamille.