Raisua kutikutiikkaa ja lempeitä unihiutaleita

Aino-Maria Kangas & Emmi Jormalainen: Sänkymönkiäisen pyjamapäivä. 56 sivua. WSOY 2024.

 

 

 

Kirsi Kunnaksen syntymän satavuotisjuhlavuonna on erityisen hienoa, että Kunnaksen kustantaja WSOY julkaisee omaäänisen lastenrunoesikoisen.
 
Lukuisat uudet lastenrunoilijat ovat tulleet tahtomattaan eri vuosikymmenillä verratuiksi Kunnaksen ylivertaisuuteen. 

Käsittääkseni tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Kirsi Kunnas kampesi sodanjälkeisellä 1950-luvulla ajatuksen muodoltaan ja sisällöltään vanhentuneesta lastenrunosta jengoiltaan vapauttaen näin sekä aikuisten että lasten kielenkannat nauttimaan suomen kielen rikkaasta ilmaisurekisteristä. 

Siksi tuntuukin kohtuuttomalta, että Kunnas-vertailu on lannistanut monia lyyrikoita. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin ennen muuta ajattelutavan radikaalista muutoksesta, jossa luotetaan lapsen kykyyn nauttia suvereenisti suomen kielen nyansseista.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmissa korostetaan nyt kielitietoista ajattelua, jossa halutaan vahvistaa lapsen ylpeyttä omasta kielestä ja sen rikkaasta ilmaisusta. 

Kielen voimaa tarvitaan juuri nyt, kun lastenneurologian erikoislääkärit ovat tuoneet ilmi huolensa 3–5-vuotiaista lapsista, joiden kielestä tunnistaa Youtubesta tai muilta verkkoalustoilta opittuja englanninkielisiä hokemia tai fraaseja.  

 
 
Aino-Maria Kankaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä on kukkuroillaan äänteellistä maalausta ja kielen kieputtelua sekä suomen kielen taipuisuuteen liittyvää iloa ja ylpeyttä.
 
Kokoelman nivoo yhteen lastenkirjoissa usein hyödynnetty päivänkierto aamusta iltaan. 

Nimirunossa "Sänkymönkiäinen" kuvataan aikuisen näkökulmasta ja rakkaudentäyteisesti lapsen unista vaellusta aamuyöstä omasta sängystään heräilemään verkkaisesti vanhemman kylkeen: 
 

Heräilee hän hämärissä
hamuaa taas untaan
maasta ikisinisestä
valveen valtakuntaan
siristelee sykkyräinen
sänkymönkiäinen – – 

 
Näkökulma pysyttelee visusti taaperon ja leikki-ikäisen kokemus- ja elämysmaailman tasalla.
 
Kankaan runoissa on meditatiivista voimaa ja latausta. Epäilemättä hän on testannut runojen svengaavuutta, sillä niitä on ilo lukea ääneen!   

 
Kuvittaja Emmi Jormalaisella on lukuisia nerokkaita oivalluksia, kuten runossa ”Aamurusoposki”, jossa lapsi on herättyään luultavasti juuri laittanut vielä hämärän-hyssyiseen huoneeseen valokatkaisijasta valot. 

Kodin realistinen miljöö muuntuu tarvittaessa lapsen leikkien tahdissa. 

Typografista elävyyttä runoihin syntyy, kun Jormalainen myötäilee käsivaraisella tekstauksella runojen rytmiä, esimerkiksi runoissa ”Tsemppijumppa” ja ”Kukkua!”.

Hyvä esimerkki onnistuneesta taitosta ja kahden tunnelmaltaan
hieman erilaisen runon tasapainoisesta dialogista.
Emmi Jormalaisen kuvitusta Aino-Maria Kankaan
lastenrunokokoelmaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä 
(WSOY 2024). 

 

Jormalaisen valitsema väriskaala hyödyntää muun muassa violettia, vaaleanpunaista ja keltaista tehosteväriä, joilla hän tarvittaessa luo freesin tai rauhoittavan värimaailman runon tueksi.   

Emmi Jormalaisen kuvitus luo ripauksen taianomaista tunnelmaa
 myös arkisiin kodin askareisiin: tässä kuvitusta runoihin
"Nenäpulla" ja Ono-madon ovella" Aino-Maria Kankaan 
lastenrunokokoelmaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä 
(WSOY 2024). 

 

Kokoelman runoissa on arkisten havaintojen ja ihmettelyn ohella raisuakin menoa, kun vaikkapa tiikeritäti viettää sukujuhlia muiden kissaeläinten kanssa tai ollaan  ufofestivaalilla runossa ”Ufofanfaari”. 

Runo ”Hulinakulinaristit” ilkamoi kokkiohjelmien kilpailuvietille: 
 

Hännänhuippukokkikisassa
kamalin litku palkitaan.
Saa voittaja vekkuli-tittelin
ja sottapyttypokaalin. – – 

 

Yhteiskunnassa yleistyneelle kilpailumentaliteetille
naureskellaan myös runossa "Kauheuskilpailut". Emmi Jormalaisen
 kuvitusta Aino-Maria Kankaan lastenrunokokoelmaan
Sänkymönkiäisen pyjamapäivä (WSOY 2024). 

Tämänkaltaisten irrottelevien ja humorististen runojen vastapainoksi löytyy myös viipyilevää ja jopa hieman surumielistäkin lyriikkaa.  
 
Runoon ”Sevilla suomalainen” tiivistyy oivaltavasti lapsen haikeus, kun isoäiti asuukin muuttolinnun lailla ison osan vuodesta etelän lämmössä. 
 

–      –  Kesällä kävelemme
syksyyn käsikkäin.
Ruudulla vilkutamme
minä kotiini jäin. – – 

 
Tunnelmoiva luontolyriikka on pitänyt hämmästyttävän hyvin pintansa myös uusissa lastenrunokokoelmissa. Se lieneekin yhä riimiriehan ja kielileikin ohella suomalaisen lastenlyriikan kestävin ainesosa.   
 
Runo ”Lumiaatto” on kuulaudessaan pakahduttavan kaunis.

Runossa "Lumiaatto" aistitaan jo lähestyvän talven tuloa.
Emmi Jormalaisen kuvitusta Aino-Maria Kankaan
lastenrunokokoelmaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä
 (WSOY 2024).  

 

Runot ”Robotti höpötti” ja ”Sinisen flamingon sumussa” tuntuvat tekevän vaivihkaa kunniaa Kirsi Kunnaksen elämäntyölle:  niitä voi pitää moderneina variantteina runoille ”Kattila ja perunat” ja ”Tunteellinen siili”. 
 

 

 

 

 

"Jos metsään menet kulkemaan..."

 

Koko perheen lastenteatteriesitys Haitulan matkassa. Pohjautuu Kirsi Kunnaksen lastenrunoihin. Ohjaus Mikko Bredenberg,  esitys-dramaturgia Mikko Bredenberg & Mira Taussi. Rooleissa Janne Kallioniemi (Jaakko Vaakko Vesirotta), Petra Karjalainen (Haitula), Samuli Muje (Tunteellinen siili) ja Maiju Saarinen (Neiti Hurpula). Puvustus ja maskeeraus Marjaana Mutanen. Lavastus ja nukkesuunnittelu Heini Maaranen, valosuunnittelu TJ Mäkinen ja äänisuunnittelu Niklas Vainio. 

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 20.9.2024. Suositusikä +3-vuotiaat, kesto 45 min.

 

Kirsi Kunnaksen syntymästä tulee  joulukuussa kuluneeksi 100 vuotta ja siksi tänä vuonna ja vielä ensi vuonnakin vietetään eri tavoin suomalaisen lastenlyriikan uudistajan juhlavuotta.

Osana juhlintaa sai eilen Tampereen Työväen Teatterissa ensi-iltansa koko perheen lastenteatteriesitys Haitulan matkassa.

Esitystä suositellaan yli kolmevuotiaille. 

Ensi-iltayleisössä olikin paljon juuri 3–4-vuotiaita vanhempineen ja monelle heistä esitys oli selvästi ensimmäinen kokemus lastenteatterista. 

Vieressäni istuva äiti selosti juuri ennen esityksen alkua tyttärelleen, että pian valot sammuvat katsomosta ja valo siirtyy näyttämölle. Lapsi halusi pitää lähes koko esityksen ajan kättään äidin kädessä.  

Jännän äärellä siis oltiin, monellakin tavalla.

Maiju Saarinen (vas. neiti Hurpula) oli puvustustaan ja muuta 
eleganssiaan myöten hieno kunnianosoitus myös Tiitiäisen satupuun 
kuvittaneelle Maija Karmalle. Oikealla Petra Karjalainen eli Haitula. 
© TTT Kari Sunnari 

Kun Petra Karjalaisen roolihahmo Haitula ja Maiju Saarisen tulkitsema Neiti Hurpula astuivat lavalle omenapuun alle, niin maaginen tunnelma laskeutui Kellariteatterin sopivasti intiimiin tilaan välittömästi.

Mikko Bredenbergin ja Mira Taussin ohjauksessa ja dramaturgiassa Kunnaksen tuttuakin tutummat ja monet  vähemmänkin tunnetut lastenrunot asettuivat luontevasti tarinalliseen jatkumoon. 

Janne Kallioniemi teki  Jaakko Vaakko Vesirotasta
samaan aikaan sekä hellyttävän että sopivasti
hömelön hahmon. © TTT Kari Sunnari 

Yksittäiset runot  lomittuivat toinen toistensa perään  ilman pömpöösiä ja teatraalista lausumista. 

Yhden runon päättyvän säkeen jälkeen saatettiin siirtyä uuteen runoon ilman  että kuulija aina siirtymää huomasikaan.

Samu Mujeen Tunteellinen siili ja Janne Kallioniemen Jaakko Vaakko Vesirotta toivat esitykseen räyhäkkyyttä ja huumoriakin. 

Pienimpien katsojien mieleen olivat selvästi neljästä hahmosta tehdyt teatterinuket, joita näyttelijät  liikuttelivat taitavasti. Melko pienestä koostaan huolimatta nuket saivat riittävästi tilaa ja näkyvyyttä. 

"Tunteellinen siili"-runo on usein äänestetty yhdeksi eniten
suomalaisiin vedonneeksi lastenrunoksi. Samuli Muje toi hahmoon
runon melankolian rinnalle siili piikkien lomaan myös sopivasti  
pehmeyttä.© TTT Kari Sunnari 

Meditatiivisestä metsämiljööstä siirryttiin myös kaupungin sykkeeseen Tiitiäisen pippurimyllystä tuttujen limerikin kaavalla kirjoitettujen autorunojen myötä. 

Ikoninen runo "Kattila ja perunat" esitettiin neljän näyttelijän yhteisvoimin, ja siitä ei huurua ja kolinaa toden totta puuttunut! 

Ensi-illasta poistui tyytyväisen oloista väkeä. 

Viime päivinä on luettu uutisia, joissa puheterapeutit ovat ilmaisseet huolensa youtube-englantia hokevista leikki-ikäisistä ja lastensuojelun ammattilaiset ovat  toivoneet, että ennen ADHD-lääkityksen aloittamista tehtäisiin ryhtiliike lapsen arjen osalta. 

Kirsi Kunnaksen viesti on ollut ja on yhä, että onnellisen lapsuuden ydin löytyy varhaisesta vuorovaikutuksesta ja rakkaudesta kieleen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Riimihanat auki!

 

Martina Moliis-Mellberg & Sanna Mander: Pieni runomieli. Päättömiä riimejä. Suomeksi loruillut Henriikka Tavi. 36 sivua. S&S 2023. 

 

Vilisee päässäni ajatuksia, 

hölmöimmät niistä saa yli ruksia. 

Jokin vimma, en osaa lakata.

On pakko tavuja yhteen hakata,  

ja jahdata hienoja sanoja. 

                     En saa kiinni riimihanoja! 

  

Pieni runomieli on jälleen yksi riemastuttava todiste lastenkirjan taipuisuudesta ja lajienvälisestä leikistä. 

 

Kyseessä on nimittäin loppusoinnuin riimitelty juonellinen kuvakirjatarina!

 

Lajina se toki on vanha ja rakastettukin, muistetaan vaikka Elsa Beskowin monia kuvakirjoja, mutta moderneja toteutuksia ei muistu äkkiseltään juurikaan mieleen.

 

Aukeaman taitto muistuttaa perinteisen kuvakirjan
typografisia ratkaisuja. Sanna Manderin kuvitusta Martina
Moliis-Mellbergin runokuvakirjaan Pieni runomieli (S&S 2023).  

Martina Moliis-Mellbergin tarina kulkee letkeästi: ensimmäisellä aukeamalla isosisko tulee hakemaan pikkuveljeään Leinoa kotiin koulun päätyttyä.   

 

Kaksikko kulkee kaupungin halki ja pysähtyy ihmettelemään matkan varrella kohtaamiaan ihmisiä ja tapahtumia. 

 

Leinolla on hyvä kielikorva ja sananenä, ja siskokin äimistelee veljen käyttämää rikasta ja vivahteikasta kieltä:

 

”Miten osaat noin hienoja sanoja” 

sisko on äimänkäkenä.  

”Sanoista lähtee tuoksujen vanoja, 

ja minulla on sananenä!”

 

 

 

Juuri näin leikki-ikäisiä ja koululaisia kannattaa houkuttaa ja koukuttaa kielen kieputukseen ja sanojen makusteluun. 

 

Runoissa tulee hauskasti esille myös opetussuunnitelmissa näkyvä kielitietoinen ajattelu. 

Uskon vakaasti, että lapsen ylpeys omasta kotikielestään on yksi tärkeä avain kirjallisuuskasvatukseen ja monipuoliseen lukemiseen. Kieltä saa käyttää omaan itseilmaisuun, kokeiluja ja kielen rajojen venyttämistä saa tehdä sekä luvan kanssa että  ilman! 

 

Riimittelyyn ja kielitietoiseen havainnointiin virittelevä
aukeama, jolta löytyy paljon yhteen rimmaavia sanoja.
Sanna Manderin kuvitusta Martina Moliis-Mellbergin
runokuvakirjaan Pieni runomieli (S&S 2023).  

 

Moliis-Mellberg on suomenruotsalainen runoilija ja elokuvakriitikko. I mitt lilla huvud. Rimliga och orimliga rim (Schildts & Söderströms 2023) on hänen ensimmäinen lastenkirjansa. 

 

Henriikka Tavin suomennos svengaa rytmillisesti ja loppusoinnuiltaan pakottomasti. 

Ruotsinkieliseen alkuteokseen en valitettavasti päässyt tutustumaan. 

Oikeastaan lastenlyriikan kääntämisessä on aina kyse melko vapaasta tulkinnasta. 

Siksi onkin perusteltua, että suomentajan työ on nostettu myös runokuvakirjan kanteen: Suomeksi loruillut Henriikka Tavi.

 

Sanna Manderin pitkänhuiskeissa ihmishahmoissa on 
ilmeikkyyttä, venyvyyttä ja mieleenjääviä
karikatyyrejä. Tässä katsojan huomio kiinnittyy pummilla ratikassa
matkustavaan mummoon, joka saa papin horjahduksen
takia pirtelöt hiuksilleen. Sanna Manderin kuvitusta
Martina Moliis-Mellbergin runokuvakirjaan 
Pieni runomieli (S&S 2023).  

Sanna Manderin kuvituksen hahmogalleria ja miljöö on tuttua hänen aiemmista lastenkirjoistaan. 

Mander on tehnyt yhtenäisen kuvakirjakuvituksen, jossa riittävän lyhyet pätkät runotarinasta on taitettu dynaamisesti aukeamille.

Toiminnallisuuteen houkutteleva lastenruno rönsyilee iloisesti ulos kirjan kansien välistä

Liisa Kallio, Soili Perkiö & Piia Säpyskä: Vallattoman laivan laulut. 70 sivua. WSOY 2023. 

 

 

 

 

Lastenrunous yltää harvoin isoihin painosmääriin ja palkinnoille, mutta mielestäni voi siitä huolimatta puhua oikeutetusti lastenlyriikan uudesta nousuvaiheesta.

 

Vallattoman laivan laulut on monikäyttöisyydessään ja ulokkeisuudessaan todellinen runsaudensarvi: 1) kirjaa voi lukea lastenrunokirjana, josta löytyy yhteensä 10 kuvitettua eri hahmoista kertovaa lastenrunoa. 2) Sitä voi käyttää  lastenlaulukirjana;  kirjan lopusta löytyvät runot Soili Perkiön sävellyksinä ja erillisestä vihkosesta vielä laulut myös kuvionuotteina. Lisäksi 3) kirjasta löytyy kymmeniä askarteluohjeita ja toiminnallisia vinkkejä erilaisiin leikkeihin.  

Esimerkki aukeamasta, johon on koottu vesiteemaan sopivia inspiroivia 
askartelu- ja puuhatehtäviä. Liisa Kallion kuvitusta Kallion, Soili Perkiön ja Piia Säpyskän lastenkirjaan Vallattoman laivan laulut (WSOY 2023). 

 

 

Ja näiden kolmen käyttömahdollisuuden lisäksi kirja tarjoaa vielä raikkaita  ideoita vaikkapa ympäristökasvatukseen, sanataidekasvatukseen ja itsetuntemukseen sekä uuden oppimiseen (tehtäväaukeamilla tyydytetään uteliaan lapsen tiedonjanoa monelta aihealueelta). 

Osa toiminnallisista runoharjoitteista on kuvitettu viittomin. 

Merirosvokapteeni Joonas Auringon laivan purjeissa 
hehkuvat upeat värit. Liisa Kallion kuvitusta Kallion, Soili Perkiön ja
Piia Säpyskän lastenkirjaan Vallattoman laivan laulut (WSOY 2023). 

 

Monikäyttöisyys on tämän kirjan kohdalla pelkästään myönteinen asia: lastenmusiikin ystävä kiinnostuu makustelemaan myös laulujen sanoja eli lastenrunoja, ja kirjaorientoitunut sanojen rakastaja huomaa, kuinka sävelet rikastuttavat lukuelämystä ja antavat runoille siivet.

 

Lastenkirjailija ja -kuvittaja Liisa Kallio ja Sibelius Akatemian musiikkikasvatuksen lehtori, säveltäjä Soili Perkiö ovat tehneet yhteistyötä Pikku Papu -tuoteperheen parissa. Perkiö on säveltänyt Kallion runot lastenlauluiksi. 

Taitavaan tiimiin on saatu myös musiikinopettaja ja lastenkulttuurikoordinaattori Piia Säpyskä Pieksämäeltä, jonka alkuideaan kirjan konsepti pohjautuu. 

 

Runo Aalloilla alla auringon ja kurkistys merenalaisen maailman
yksityiskohtiin tuudittaa lempään tunnelmaan. Liisa Kallion
kuvitusta Kallion, Soili Perkiön ja Piia Säpyskän lastenkirjaan 
Vallattoman laivan laulut (WSOY 2023). 

 

Liisa Kallio on uudistunut kuvittajana viime vuosina. 

Omakustanteisessa aikuisten kuvakirjassa Kädellisten sukua. Piirroksia ihmisyydestä (2023) hän otti haltuun vaativan hiilipiirrostekniikan, joka pääsee oikeuksiinsa alastomien ja muodoiltaan rehevien ihmiskehojen kuvauksessa. 

 

Samankaltaista rentoa irrottelua tunnistan myös Vallattoman laivan laulujen kuvituksista. 

Kallion sekatekniikalla toteuttama kuvitus hyödyntää kollaasia. 

Runoaukeamien värimaailma ja hahmot synnyttävät myös mielleyhtymiä 1960- ja 1970-lukujen lastenkirjakuvitukseen.

 

Herkules-kukon terhakka olemus tuo mieleen 
1960–70-lukujen ikonisen lastenkirjakuvitustaiteen.
Liisa Kallion kuvitusta Kallion, Soili Perkiön ja Piia Säpyskän
lastenkirjaan Vallattoman laivan laulut (WSOY 2023). 

 

Kallio on näyttänyt jo aiemmin taitonsa konstailemattomana riimittelijänä Pikku Papu -kuvakirjoissa.   

Jokainen runo kertoo yhdestä Vallattoman laivan työntekijästä. Herkules-kukolla on aivan erityisen tärkeä tehtävä herättää paitsi laivan asukit myös vastarannalla nukkuvat: 

Herkules-kukolla

tärkeä on tehtävä

herätellä laivassa 

väki aamuviideltä.

 

Kukko kun aavistaa,

että kohta valkenee,

kaulansa se ojentaa

ja komeasti kiekaisee. 

 

Herkules tomera

hoitaa työnsä kunnolla: 

kun se alkaa kiekua

herätään myös rannassa. 

 

Graafiselta ilmaisultaan kirja on monikäyttöisyydestään ja tuhdista annistaan huolimatta tavattoman raikas ja helppokäyttöinen.

”Jokaisessa sormenpäässä asuu satakieli”

 

Mirkka Auvinen: Tunnelintu. Elämyksellistä tunnekasvatusta lapsille. Kuvitus Susanna Sinivirta. 126 sivua. PS-kustannus 2023. 

 

 

Lastenkirjallisuus hyödyntää nykyisin entistä enemmän hybridistä, eri genrejä ja käyttötarkoituksiakin yhdistävää rakennetta. Mirkka Auvisen ja Susanna Sinivirran Tunnelintu. Elämyksellistä tunnekasvatusta lapsille on siitä hyvä esimerkki. 

 

 

Kirjaa voi halutessaan lukea ”vain” yhden teeman varaan sommiteltuna lastenrunokokoelmana, mutta samalla se on myös ammattikasvattajille suunnattu perusteellinen opaskirja toiminnalliseen tunnekasvatukseen ja lyriikan kokonaisvaltaiseen kokemiseen eri aistein.

 

Kokoelman punaisena lankana on siis tunnekasvatus, joka näkyy myös opetussuunnitelmissa.

 

Johdannossa Mirkka Auvinen pohjustaa kirjan monipuoliseen hyödyntämiseen. 

 

Kirjan aineisto, runot ja toimintatuokiot, antavat laajan kirjon erilaisia tunnesanoja sekä ideoita tunteiden tunnistamiseen, kohtaamiseen, käsittelyyn ja ilmaisuun. 

Tehtävät sopivat varhaiskasvatuksen ja esi- ja alkuopetuksen lisäksi myös lapsiperheiden omiin lorutteluhetkiin.

 

Toimintatuokioiden höysteeksi voi ottaa mukaan käsinukkeja, pehmoleluja tai roolivaatteita. Runoihin voi myös liittää kädentaitoja ja kehollista ilmaisua sekä musiikkia. Toimintatuokioiden oheen on liitetty ehdotuksia tiettyyn tunnetilaan sopivasta klassisesta musiikista.  

 

Alkukesän vehreys suorastaan vyöryy aukeamasta, jossa Riemulintu
laulaa iloaan. Susanna Sinivirran kuvitusta Mirkka Auvisen teokseen Tunnelintu.
Elämyksellistä tunnekasvatusta lapsille (PS-kustannus 2023). 

Erilaiset tunnetilat ottavat kirjassa usein linnun hahmon. Varis kokee tunteita räppäämällä ja riemulintu nauttii kesätuulesta ja lehvistöstä siilautuvasta auringonkajosta ja pesäpuun oksalle ripustetusta räsymatosta. Pöllö nielaisee vahingossa kiukkukarkin ja kurjen kokema kateus on kuin liian tiukkaan kaulan ympärille solmittu kaulahuivi. 

 

Auvinen kirjoittaa leppeän levollista aforismirunoutta loppusoinnuin:

 

Hellyys 

pehmeä kuin  

untuva jälkeen sulkasadon.

 

 

Hellyys 

heleä kuin 

sadetanssi yllä heinäladon. – – (runosta Hellitellen, lellitellen) 

 

 

Ajankohtaisesta  Rauhanriekko-runosta löytyy visuaalisen runouden tehokeinoja, kun siitä voi  nähdä lentävän linnun aihion. 

 

Lintujen valinta runojen ja tunteiden keskushenkilöiksi on hyvä valinta. Näin lapsi saa tunnerunojen vastaanottamiseen sopivasti etäisyyttä. 

 

Auvinen hyödyntää myös kansanrunoudesta tuttua ketjurunon kaavaa runossa Pelikaanin huolipussi, joka alkaa näin:

 

Oli kerran pelikaani, 

pelikaanilla leukapussi,

leukapussissa huolihiput, 

hippusissa huolimöykyt, 

möykkysistä painava olo, 

painavasta olosta kellahdus, – – 

 

 

Varpusen tylsyyteen tulee muutos, kun se katsoo ympäristöään yllätysten kiikarien läpi. Susanna Sinivirran kuvitusta Mirkka Auvisen teokseen Tunnelintu.
Elämyksellistä tunnekasvatusta lapsille (PS-kustannus 2023). 

Lintuaiheisten tunnerunojen jälkeen on yksittäisiin runoihin laadittuja virikkeitä ja toiminnallisia harjoitteita hyvinkin yksityiskohtaisesti sanallisesti ohjeistettuna.

 

Voi olla, että monelta aikuiselta on jo unohtunut spontaanin heittäytymisen taito, ja siksi ohjeet tulevat tarpeeseen. 

 

Auvisen toiminnalliset perusmetodit, joilla hän havahduttaa sekä lasta että aikuista sekä vastaanottamaan että nauttimaan moniaistisesti  lastenrunoudesta, voivat parhaimmillaan koitua  koko suomalaisen lastenrunouden pelastukseksi. 

Runo voi toimia hektisen arjen eri käänteiden tilkkeenä, siirtymähokuna tilanteesta toiseen tai tunteiden tasaamiseen tarvittavana maagisena loitsuna … ja ennen muuta lapsen kielentajun herättäjänä ja oman luovan ja pidäkkeettömän kielileikin siemenenä. 

Kooltaan pienenpienellä hippiäiselläkin on pelkopalleroita!
Susanna Sinivirran kuvitusta Mirkka Auvisen teokseen Tunnelintu.
Elämyksellistä tunnekasvatusta lapsille (PS-kustannus 2023). 

 

Toivon mukaa ammattikasvattajien lisäksi lasten vanhemmatkin havahtuvat kirjan avulla lastenrunon monikäyttöisyyteen. Toimintaohjeita ei ole pakko ”suorittaa”, vaan niistä voi vain ottaa valikoidusti ideoita omaan toteutukseen. 

 

Tunnelintu on hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenkirjallisuuden välittämisestä kohdeyleisölle on tullut entistä elämyksellisempää. 

 

Susanna Sinivirran akvarellikuvituksessa on heleyttä ja lintuhahmoissa kuhunkin tunnetilaan sopivaa karakteristiikkaa. Sinivirta on selvästi enemmän omalla mukavuusalueellaan juuri eläinten kuvittajana.

Mirkka Auvinen asuu Mikkelissä. Asiantuntemuksessa näkyvät musiikkipedagogian ja kasvatustieteen opinnot. Puiseva asiantuntijuus ei kuitenkaan muodostu rasiteeksi runojen toiminnallisissa ohjeistuksissa: tähän Auvinen on varmasti saanut valmennusta myös omassa perhearjessaan useamman lapsen äitinä.