tiistai 31. elokuuta 2010

Kun kasvaa ihmiseksi


Ilpo Tiihonen: Jees ketsuppia! Kuvitus Tiina Paju. WSOY 1999. 104 sivua. Typografia Sami Saramäki.














Ilpo Tiihonen on leimallisesti Helsingin ja tarkkaan ottaen erityisesti stadin runoilija. Aikuislyriikkansa rinnalla hän on jättänyt tärkeän ja mieleen jäävän jälkensä myös lastenlyriikkaan. Tiihosen ensivierailu lastenlyriikkaan ajoittuu vuoteen 1977, jolloin ilmestyi kokoelma Antero Vipuliini ja taikatakki. Sittemmin hän on julkaissut kokoelman Ei-Kaj Plumps: hyppyjä Helsinkiin (1989) ja antologian Jees ketsuppia!, joka on valikoima näistä kahdesta kokoelmasta, bonuksena vielä ennen julkaisemattomia limerikkejä.

Tiihonen uudisti modernia lastenlyriikkaa yhdessä Kaarina Helakisan kansa yhteiskunnallisesti kantaaottavilla runoilla. Sekä Helakisa että Tiihonen kuvasivat luontevasti kaupunkiluontoa ja sen pieniä ja suuria ihmeitä. Antero Vipuliini –nimihenkilön matkassa lapsi pääsee matkalle avaraan maailmaan: konemies Koposen rukkanen läiskähtää mereen. Rukkanen muuntuu mieheksi, Antero Vipuliiniksi, joka lähtee ihmettelemään maailmaa taikatakki harteillaan ja tutustuu eri maihin ja niiden asukkaisiin. Oman aikansa kanainvälisyyskasvatusta siis tämäkin. Hauskojen runojen ohessa lapsi kuin huomaamattaan tutustuu myös kalevalaiseen poljentoon.

Parhaiten Tiihosen lastenlyriikasta tunnetaan lasten keskuudessa amerikkalaista kerskakulutuskulttuuria räväkästi suomiva runo "Jees ketsuppia!" Suosituimpien runojen joukossa lienee myös runo Levottomasta lehmästä. Näissä runoissa Tiihonen on lapsiin vetoava arkipäivän anarkisti, tarkka havainnoissaan ja kielen nyansseissaan.

Pätevin perustein Ilpo Tiihosta voi kutsua myös suomalaisen kansanperinteen uusintajaksi. Hän on modernisoinut perinteisiä sormiloruja, mm. "Sormet"-lorussa, joka on samalla ylistys Helsingin keskeisille maamerkeille:

Uspenskin motti
peukalopotti,
Stadikan sotti
mitalin otti,
Pasilan pisin
on korvallisin,
nimetön ylväs
eduskunnan pylväs,
pieni ja korni
kuin Lintsin torni.


Tiihonen on tehnyt myös muutamia mieleen jääviä vierailuja lastenkirjallisuuden suomentajana. Monia näistä tilaustöistä voi pitää myös itsellisinä runoteoksina, esimerkiksi Andre Dahánin kuviin perustuvan Kuu ja Kustaa –kuvakirjan (Kustannus-Mäkelä 1987) vapaa dadaistinen suomennos ja tsekkiläisen Kveta Pacovskan Keskiyön teatterin (Lasten Keskus 1993) käännös.

Myös ruotsalaisten lastenlorujen mukautus Pikku Pekka Pyy. Lastenloruja (kuv. Mati Lepp, Lasten parhaat kirjat 1999) on vertaansa vailla oleva runokuvakirja.

Ilpo Tiihonen on sanakieputtelun ja riimittelyn lisäksi lastenrunoissaan myös kuulas tunnelmoija (esimerkiksi runo ”Yhteinen tähti”) ja välillä myös viisas elämänviisauksien antaja, kuten yhdessä rouva Huun suosikkirunossa ”Taikatakin arkipuhe ihmiseksi kasvamisesta”, joka sopii hyvin eri ikäisten ihmisten onnittelurunoksi ja evääksi maailmalle lähtiessä.

Ilpo Tiihonen täyttää huomenna 60 vuotta. Lastenkirjahylly onnittelee!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Ilpo Tiihoselle! Viime kesänä Annikin runopihalla huomasin, että Tiihonen on myös etevä kyynisyyden taltuttaja. Ei tarvinnut kuin vähän aikaa kuunnella Tiihosen ja bändin esiintymistä, kun kyynisyys vinkaisi hädissään ja lähti pois koko loppupäiväksi.

Terv. Sari P.

Valkoinen kirahvi kirjoitti...

Rouva Huu, tiedätkö painoksesta Jees ketsuppia -kirja osalta. Olen kirjaa metsästellyt ja miettinyt, onko painos loppu eikä uutta ole otettu. Kirja on loistava!

Rouva Huu kirjoitti...

Valkoinen kirahvi, tiettävästi ainakaan Tiihosen syntymäpäivän kunniaksi ei ole otettu uutta painosta Jees ketsuppia! -kirjasta, vaikka teko olisikin ollut paikallaan.

Eli tuosta eilen esillä olleesta kirjasta on vain yksi painos, vuodelta 1999.

Mutta ainahan voi yrittää vinkata tarpeesta kustantajalle!

On kuitenkin hyvä, että monet lastenlyyrikot ja heidän suosikkirunonsa päätyvät nykyisin erilaisiin asiantuntemuksella toimitettuihin ja hienosti kuvitettuihin runoantologioihin ja saavat tavallaan sitä kautta jatkoaikaa.

Valkoinen kirahvi kirjoitti...

Hyvä huomio, että runot tosiaan saavat antologioiden avustuksella lisäaikaa, vaikka painokset olisivatkin vähäiet.

Tiihosen runot ovat mielestäni juuri sellaisia poikamaisen rempseitä, joita kaipailee naisvaltaiselle runokentälle yhä vain lisää. Jukka Itkonen on toinen ehdoton suosikkini. Koipihumppaan edelleen säännöllisesti ja iloitsen, että sen sain omaan hyllyynikin!