Olipa kerran karhu ja ampiainen...

Markus Majaluoma: Hulda-kulta, luetaan iltasatu! 24 sivua. WSOY 2010.















Markus Majaluoma on railakkaasti uudistanut ydinperheen auvoista idylliä Isä-kuvakirjasarjassa (WSOY, v:sta 2002) sekä Huldan ja Jalmarin, tyttären ja isän pienperheen, arjesta kertovissa kuvakirjoissa (v:sta 2006).

Majaluoman kuvakirjojen isät viis veisaavat perinteisistä kasvatusmetodeista. He antavat arjen soljua pikemminkin omalla boheemilla ja spontaanilla painollaan. Niinpä näistä kuvakirjoista on tullut ainakin lapsiperheiden vanhempien suosikkilukemista. Ja jos aikuinen tarttuu innostuen kuvakirjaan, niin lapsikin terhakoituu vastaanottamaan sen erityisellä hartaudella.

Hulda ja Jalmari –kirjojen sympaattisen pieni koko ja selkeä, niukka teksti ovat onnen-omiaan katselukirjaiästä vähitellen peruskuvakirjoihin siirtyvälle lapselle, vaikka toisinaan Rouva Huusta tuntuu, että Majaluoman yksityskohdilla herkutteleva kuvitustyyli hiukan hidastaa vastaanottoa. Mene ja tiedä.

Uusin Hulda ja Jalmari –sarjan kirja kuvaa hersyvästi lapsiperheiden – toivon mukaan – päivittäistä rituaalia, iltasadun lukemista. Isä ja tytär kinastelevat ensin, mikä kirja valitaan, mutta tietysti Hulda saa lopulta tahtonsa läpi.




Karhusta ja ampiaisesta kertova satu on isälle ja tyttärelle läpeensä tuttu. Ensin nukahtaa tytär ja sitten isä, mutta satu etenee kyllä onnekkaaseen loppuratkaisuunsa saakka – tosin pienten mutkien ja sadun ulkopuolisten tapahtumien höystämänä.

Vähäeleisesti Majaluoma korostaa satuhetkien tärkeyttä niin lapselle kuin aikuisellekin. Isä ja tytär maata retkottavat rennosti sängyssä nauttien toistensa läheisyydestä ja hyvästä tunnelmasta.