Auvoista kesää Ranskassa

Henrika Andersson: Nauvo-Auvo, mun amour. Kuvittanut Christel Rönns. Suomentanut Helene Bützow. 103 sivua. Schildts & Söderströms 2013.

Hiukan monimutkaisen kirjan nimen ei kannata hämätä, sillä Henrika Anderssonin lastenromaani on kelpo kesälukemista ja parhaimmillaan nimenomaan ääneen luettuna. Kirja on ilmestynyt alun perin ruotsiksi nimellä Nagu-nalle min amour.

Kirjan leppoisa tunnelma on onnen omiaan kesäloman kiireettömiin päiviin.

Kirjan minäkertoja, Nauvo-Auvo, on entuudestaan tuttu kirjasta Nauvo-Auvon oma kirja (Tammi 2007). 

Juuri kymmenen vuotta täyttäneen Benjaminin nallen silmiin syttyy viisas katse, kun lapsi uskoo nallen inhimillisiin ominaisuuksiin. Viisihenkinen perhe viettää tavallisesti kesiään Turun saaristossa Nauvossa, mutta tällä kertaa jalkapalloilevaa isoveljeä  lukuun ottamatta suunnataan Ranskaan lomailemaan.

Benjamin vaikuttaa Auvosta välillä poissa olevalta ja poika suhtautuu usein nalleen vähän yliolkaisesti ja jopa vähättelevästi. Mutta onneksi kesään mahtuu monta seikkailua, joihin Auvo pääsee mukaan.

Perheen isä tekee etätyötä ja vilahtelee taustalla perheen edesottamusten kuvauksessa. Onneksi isällä on välillä aikaa myös koko perheen leposteluhetkiin:

Jos Sam ja pojat ovat keskenään, rentoutumishetken nimi on Big Daddy, ja se on lepostelun hurjempi muoto. Big Daddy käynnistyy eläimellisellä karjaisulla. Sam heittäytyy poikien päälle ja makaa siinä, kunnes pojat huutavat antautuvansa. Jos Benjaminin onnistuu kiemurtelemaan alta pois, on hänen vuoronsa tehdä Big Daddy Samille. Sam painautuu litteäksi ja keinottelee itsensä vapaaksi, ja sitten vaihdetaan taas osia. He voivat jatkaa sitä vaikka kuinka kauan. Big Daddy näyttää kivalta, mutta minä olen oppinut pysyttelemään sivussa karjaisun jälkeen. Tassuni on näet jäänyt monta kertaa puristuksiin, tai kuono on uponnut patjaan. 

Lastenromaanissa on suomenruotsalainen vire, jota on vaikea määritellä kovin eksaktisti. Vanhempia puhutellaan etunimellä ja arjessa tuntuu vain olevan poikkeuksellisen paljon glamouria, mikä johtunee ehkä myös eksoottisemmasta ranskalaisesta miljööstä.

Christel Rönnsin kuvituksessa on tunteita ja toimintaa.

Elollistetuista leluista on kirjoitettu monta hyvää lastenromaania. Nalle Puhin lisäksi kannattaa muistaa Hannele Huovin Urpo ja Turpo -kirjat, Elina Karjalaisen Uppo-Nalle ja Tuula Kallioniemen Maailman pienin nalle -kirjat.