tiistai 19. kesäkuuta 2018

”Näkeeköhän kukaan mussa mitään eroa”















Riikka Ala-Harja: Kahden perheen Ebba, kuvittanut Marika Maijala. Otava 2018, 110 sivua. 











Joskus ei voi kuin ällistellä sitä luontevuutta, jolla jokin aiemmin lähes kokonaan vaiettu aihe kotiutetaan lastenkirjallisuuteen.

Kyse on usein aaltomaisesti etenevästä ilmiöstä, joka heijastuu samaan aikaan moniaalle. 

Viidesluokkalaiseen Ebbaan tutustuttiin vuosi sitten sarjan  ensimmäisesssä osassa  Kahden maan Ebba


Avausosan keskeisenä teemana oli  kansallinen identiteetti. Ebballa on suomalainen äiti ja saksalainen isä. Vanhemmat  ovat eronneet ja asuvat eri maissa. Ebba on tottunut sukkuloimaan tottuneesti kahden maan ja perheen välillä, mutta nyt isä ja hänen uusi perheensä, vaimo Jolanka ja tämän tytär Anna, tulevat pääsiäisen aikaan kaupunkilomalle Ebban kotikaupunkiin.

Kakkososassa keskiöön nousee perhedynamiikka. Ebba huomaa, että äitiäkin jännittää isän uuden perheen tapaaminen. 

Ala-Harja onnistuu tiivistämään Ebban minäkerronnan kupeeseen katseisiin, asentoihin ja pieniin tuokiokuviin laajan tunneskaalan. 


Ebba peilaa jatkuvasti itseään äitiin, jonka kanssa hän asuu Suomessa pidempiä loma-aikoja lukuunottamatta, mutta häpeää silti tämän impulsiivisuutta ja pitää äidin ylihuolehtivaisuutta ja hössöttämistä nolona. 

Ebba on kasvanut pituutta kevään mittaan ja isän Saksasta tuliaisena tuomat tennaritkin osoittautuvat liian pieniksi.

Kesken Korkeasaaren eläintarhan kierroksen Ebba huomaa wc-käynnin yhteydessä pikkuhousuissaan punaista ja hämmentyy täysin. 


Onneksi Jolanka on tilanteen tasalla eikä nolaa Ebbaa.


Apua.
Alkoiko ne nyt. 
Just nyt.  
Täällä. 
Korkesaaressa. 
Mun kuukautiset. 
Kuulen miten Anna vetää vessan. 
Mtä mä teen?  
Äidille mä en ainakaan voi soittaa, ainakaan heti, kun Jolanka kuulee viereisessä kopissa ja ihmettelee, miksi mä soitan vessakopista. 
Mitä mä teen? 
Yksi mun lempitubettaja selitti videollaan, että se laittoi tässä tilanteessa vessapaperia pikkuhousuihn. Kuukatismokat ykkönen ja kakkonen. Mä katselin videot monta kertaa. Niissä annettin tosi hyviä vinkkejä, niinku just tää vessapaperihomma. 
Mä alan kääriä paprua lättänäksi paketiksi pikkareihin. Yritän saada sen samanmuotoiseksi kuin äidin siteet.  
Paperi menee kiemuralle. Mä puran mytyn ja teen uuden. 
 Mä laitan sen pikkareihin ja vedän farkut ylös. 
Tuntuu kummalta. – –  

Lapsuus ei lopu kuukautiisiin, vaikka Ebbasta niin ensin tuntuukin. 

Hän kokee tärkeäksi kertoa asiasta isälleen heti Korkeasaaresta lähdön jälkeen.

Onneksi bussi tulee saman tien eikä jää odottamaan päättärille sadaksi minuutiksi. Mä istuudun ikkunapaikalle isän viereen. 
   Onko kaikki hyvin? isä kysyy. 
Meidän takana, edessä tai vieressä ei istu ketään. Paitsi Anna ja Jolanka. Anna pölöttää Jolankalle pikkupandoista niin, ettei se millään voi kuulla, kun mä alan kuiskuttaa isälle. On pakko kertoa. 
   Mulla alko ne. 
Isä katsoo mua vähän ihmeissään. Ihan kuin tieto olisi sille yllätys. 
Ehkä se onkin. Ehkä isä ei ole tajunnut, että mä olen jo näin iso. 
Jotenkin mun on vain vaikea sanoa se sana, varsinkin, kun isä tajusi asian jo. 
   Mun kuukautiset alko, kuiskaan kuitenkin, mutta tosi hiljaa. 
 Isä katsahtaa mua lempeästi. Se silittää mua tukasta ennen kuin sanoo mitään. Se tuntuu ihanalta. – –
 

Kahden perheen Ebbassa kuukautisten alkaminen on otettu luontevasti yhdeksi sivujuonteeksi. 

Kirjaa lukeva tyttö vakuuttuu, että osaa itsekin toimia – läheistensä avulla – varmasti vähintään yhtä neuvokkaasti kuin Ebba, jos joutuu vastaavankaltaiseen yllättävään tilanteeseen.

Isän perheen majapaikassa Ebba viettää hiljaisen hetken wc:ssä ja tarkastelee itseään peilistä. Peilistä katsoo sama tuttu tyttö, näppylät nenänpielessä, hampaat vinksin vonksin ja kiharat vallattomina. Silti hän miettii: ”Näkeeköhän kukaan muu mussa mitään eroa?”


Anneli Kannon Futistyttö -sarjan ensimmäisessä osassa Tulikärpäset (Karisto 2009) kerrottiin niin ikään päähenkilön kuukautisten alkamisesta. 

Kantoa voi pitää edelläkävijänä. Tätä ennen kuukautiset mainittiin kotimaisissa  nuorten-romaaneissakin lähes yksinomaan  silloin, kun ne olivat myöhässä ja oli pelko raskaaksi tulosta.  

Vasta viime vuonna ilmestyi ensimmäinen kotimainen, lähinnä aikuistuville tytöille ja aikuisille suunnattu tietokirja kuukautisista,  Rosa Meriläisen & Sanna Seiko Salon Ne. Kuukautiskirja (Karisto 2017).

Myös Netflixin L. M. Montgomeryn tyttökirjaklassikkoon pohjaavassa tv-sarjassa Anne with E (1. tuotantokausi 2017)  kuvattiin Anna-tytön kuukautisten alkamista. Tällainen siekailemattomuus herätti Montgomeryn tyttökirjaklassikoiden tosifaneissa pahennusta. 

Alkuperäisen kirjasarjan ilmestyessä 1900-luvun alussa moinen avoimuus ei olisi tullut kuuloonkaan. 




perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kasvun viikko kaukana kotoa














Tuula Kallioniemi: Villi viikko, Otava 2017, 92 sivua. Kansikuva Jussi Kaakinen.






Ennen vanhaan pojat lähtivät seikkailukirjoissa erämaahan miehistymään.

Nyt elämän realiteetit asettuvat uusiin uomiinsa, kun kaupungin rientoihin tottunut hemmoltetu sankari lähetetään karuihin olosuhteisiin mummolaan viikoksi.

Näin käy seiskaluokkalaiselle Viltsulle Tuula Kallioniemen nuortenromaanissa Villi viikko.

Pojan vanhemmat lähtevät hoitamaan parisuhdettaan etelän lämpöön ja Viltsulle pitää löytyä turvallinen sijoituspaikka.

Viltsu on vanhempiensa ainokainen ja siksi tottunut hyvään palveluun. 

Mummo on vanhempien tietämättä vähän muuttanut alkuperäistä suunnitelmaa. 

Hän lähtee omalle kurssimatkalle ja jättää Viltsun ja pari muuta samanikäistä nuorta, Pinjan ja Kassun,  selviytymään niine hyvineen keskenään  alkeellisesti varustetussa huushollissaan. 

Asian tekee erityisen haasteelliseksi se, että mummo on takavarikoinut nuorison puhelimet. Hän nimittäin epäilee, että päivittäisten töiden tekemisestä ei tulisi mitään.

Sopeutuminen karuun tilanteeseen ei käy käden käänteessä: 

Ei ollut pitsaa. Ei ollut nakkeja. Ei ollut limsaa. 
Ei ollut mikroa 
Oli puuhella. Oli ryynejä. Oli soijarouhetta. Oli munia, jotka pitäisi hakea kanalasta. Oli Impi, joka pitäisi lypsää.

Toisilleen ennestään ventovieraat nuoret löytävät koettelemusten jälkeen yhteisen sävelen. Mummo on pestannut naapurinsa Mäkisen vähän katsomaan päältä nuorten pärjäämistä.

Mutta siinä vaiheessa, kun mummon varaamat kellarivarannot häviävät, nuoret eivät enää usko kaikkea Mäkisen jekkuiluksi.

Tiiviissä alle sadan sivun mitassa Kallioniemi kehittelee letkeän ja sopivan tiiviin juoniviritelmän, johon mahtuu myös orastavaa mutta  sopivan pidättyväistä nuorta lempeäkin.






keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kesä on kasvun ja ihmettelyn aikaa





















Ralf Efraimsson & Pia Beckman: Sormet multaan! Istutetaan siemeniä, sipuleita ja pistokkaita, suomentanut Kaisu Tupala, Kustannus-Mäkelä 2018.

Christina Björk & Lena Andersson: Linnea kylvää ja kasvattaa, suomentanut Marja Kyrö, Otava 1989.




Alkukesän lämpö on innostanut isoja ja pieniä kotipuutarhureita kokeilemaan uusia siemeniä ja kesäkukkia.

Kustannus-Mäkelän kierresidoksinen ruotsalainen Sormet multaan! tuo heti mieleen varhaisemman edeltäjänsä, Christina Björkin & Lena Anderssonin Linnea kylvää ja kasvattaa -kirjan, jonka konstailematon faktaa ja fiktiota yhdistävä ote hurmaa yhä 40 vuotta ensimmäisen laitoksensa jälkeenkin. 




 Linnean opastajana on puutarhuri Blomkvist, joka tietää huone- ja
puutarhakasvien kasvun salat. Lena Anderssonin kuvitusta Christina Björkin
tekstiin lasten tietokirjassa Linnea kylvää ja kasvattaa (Otava 1980). 


Ralf Efraimssonin & Pia Beckmanin kirja onkin ilmestynyt alunperin Ruotsissa vuonna 1985, vaikka vuosilukua ei suomennoksen nimeketiedoista löydykään.   

Beckmanin kuvitustyyli tuo oitis mieleen Gunilla Wolden Teemu- ja Sanna -katselukirjat. 


Pelkistetty mustavalkoinen, ainoastaan vihreää tehostevärinä hyödyntävä kuvitustyyli koituu tässä koko kirjan eduksi: se antaa selkeille ohjeille pääosan.

Lasten kuvatietokirjoja ilmestyy nykyisin todella paljon. 

Sormet multaan on manio esimerkki siitä, että tiedon rajaaminen ja kuvituksen pelkistäminen toimii parhaimmillaan pienen lukijan innostajana paljon paremmin kuin liian runsaasti kuvitettu ja tietotekstillä kuormittava teos! 

Kirja johdattaa napakasti aiheeseensa:


Nyt sormet multaan ja ikiomaa ikkunapuutarhaa perustamaan! Pääset vihreään alkuun tavallisilla keittiöstä löytyvillä antimilla: porkkanoilla, perunoilla ja sipuleilla. Kokoa vaikka pieni purkkipuutarha ikkunalaudalle. 

Tämän kirjan neuvoilla voit kasvattaa itse kasveja siemenistä, pistokkaista ja sipuleista. Voit myös kokeilla kasvattaa huonekasveja eksoottisista hedelmistä. Kukkasipuleilla saat aikaan oikean kukkaloiston!


Ruusupapu on kiitollinen multapeukalon ensimmäiseksi siemenestä
kasvatettavaksi kasviksi, sillä otollisissa oloissa se kasvaa ihan silmissä.
Pia Beckmanin kuvitusta Ralf Efraimssonin tekstiin tietokirjassa
Sormet multaan! Istutetaan siemeniä, sipuleita ja pistokkaita
(Kustannus-Mäkelä 2018). 

Efraimssonin ja Beckmanin kirjan selkeät ohjeet sopivat myös aikuiselle multasormelle. 



Muokattu 18.6.2018, lisätty maininta Sormet multaan -kirjan alkuteoksen ilmestymisestä 1985.