perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kasvun viikko kaukana kotoa














Tuula Kallioniemi: Villi viikko, Otava 2017, 92 sivua. Kansikuva Jussi Kaakinen.






Ennen vanhaan pojat lähtivät seikkailukirjoissa erämaahan miehistymään.

Nyt elämän realiteetit asettuvat uusiin uomiinsa, kun kaupungin rientoihin tottunut hemmoltetu sankari lähetetään karuihin olosuhteisiin mummolaan viikoksi.

Näin käy seiskaluokkalaiselle Viltsulle Tuula Kallioniemen nuortenromaanissa Villi viikko.

Pojan vanhemmat lähtevät hoitamaan parisuhdettaan etelän lämpöön ja Viltsulle pitää löytyä turvallinen sijoituspaikka.

Viltsu on vanhempiensa ainokainen ja siksi tottunut hyvään palveluun. 

Mummo on vanhempien tietämättä vähän muuttanut alkuperäistä suunnitelmaa. 

Hän lähtee omalle kurssimatkalle ja jättää Viltsun ja pari muuta samanikäistä nuorta, Pinjan ja Kassun,  selviytymään niine hyvineen keskenään  alkeellisesti varustetussa huushollissaan. 

Asian tekee erityisen haasteelliseksi se, että mummo on takavarikoinut nuorison puhelimet. Hän nimittäin epäilee, että päivittäisten töiden tekemisestä ei tulisi mitään.

Sopeutuminen karuun tilanteeseen ei käy käden käänteessä: 

Ei ollut pitsaa. Ei ollut nakkeja. Ei ollut limsaa. 
Ei ollut mikroa 
Oli puuhella. Oli ryynejä. Oli soijarouhetta. Oli munia, jotka pitäisi hakea kanalasta. Oli Impi, joka pitäisi lypsää.

Toisilleen ennestään ventovieraat nuoret löytävät koettelemusten jälkeen yhteisen sävelen. Mummo on pestannut naapurinsa Mäkisen vähän katsomaan päältä nuorten pärjäämistä.

Mutta siinä vaiheessa, kun mummon varaamat kellarivarannot häviävät, nuoret eivät enää usko kaikkea Mäkisen jekkuiluksi.

Tiiviissä alle sadan sivun mitassa Kallioniemi kehittelee letkeän ja sopivan tiiviin juoniviritelmän, johon mahtuu myös orastavaa mutta  sopivan pidättyväistä nuorta lempeäkin.






keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kesä on kasvun ja ihmettelyn aikaa





















Ralf Efraimsson & Pia Beckman: Sormet multaan! Istutetaan siemeniä, sipuleita ja pistokkaita, suomentanut Kaisu Tupala, Kustannus-Mäkelä 2018.

Christina Björk & Lena Andersson: Linnea kylvää ja kasvattaa, suomentanut Marja Kyrö, Otava 1989.




Alkukesän lämpö on innostanut isoja ja pieniä kotipuutarhureita kokeilemaan uusia siemeniä ja kesäkukkia.

Kustannus-Mäkelän kierresidoksinen ruotsalainen Sormet multaan! tuo heti mieleen varhaisemman edeltäjänsä, Christina Björkin & Lena Anderssonin Linnea kylvää ja kasvattaa -kirjan, jonka konstailematon faktaa ja fiktiota yhdistävä ote hurmaa yhä 40 vuotta ensimmäisen laitoksensa jälkeenkin. 




 Linnean opastajana on puutarhuri Blomkvist, joka tietää huone- ja
puutarhakasvien kasvun salat. Lena Anderssonin kuvitusta Christina Björkin
tekstiin lasten tietokirjassa Linnea kylvää ja kasvattaa (Otava 1980). 




Ralf Efraimssonin & Pia Beckmanin kirjan voisi kuvitella jopa olevan alkujaan 1970–80-luvulta.  Beckmanin kuvitustyyli tuo mieleen Gunilla Wolden Teemu- ja Sanna -katselukirjat. 


Pelkistetty mustavalkoinen, vain vihreällä tehostevärillä toimiva kuvitustyyli koituu tässä koko kirjan eduksi: se antaa selkeille ohjeille pääosan.

Kirja johdattaa napakasti aiheeseensa:


Nyt sormet multaan ja ikiomaa ikkunapuutarhaa perustamaan! Pääset vihreään alkuun tavallisilla keittiöstä löytyvillä antimilla: porkkanoilla, perunoilla ja sipuleilla. Kokoa vaikka pieni purkkipuutarha ikkunalaudalle. 

Tämän kirjan neuvoilla voit kasvattaa itse kasveja siemenistä, pistokkaista ja sipuleista. Voit myös kokeilla kasvattaa huonekasveja eksoottisista hedelmistä. Kukkasipuleilla saat aikaan oikean kukkaloiston!


Ruusupapu on kiitollinen multapeukalon ensimmäiseksi siemenestä
kasvatettavaksi kasviksi, sillä otollisissa oloissa se kasvaa ihan silmissä.
Pia Beckmanin kuvitusta Ralf Efraimssonin tekstiin tietokirjassa
Sormet multaan! Istutetaan siemeniä, sipuleita ja pistokkaita
(Kustannus-Mäkelä 2018). 

Efraimssonin ja Beckmanin kirjan selkeät ohjeet sopivat myös aikuiselle multasormelle. 





maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kuvakirja, jossa tuoksuu kesä






Eppu Nuotio & Saara Vallineva: Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä, 30 sivua, Bazar 2018.

Saara Vallineva: Pienen pienessä saaressa. Näyttely Haiharan taidekeskuksen tallissa, os Haiharankatu 30, Tampere. Avoinna 1. heinäkuuta asti  ti–su klo 12–18 (suljettu 23.–24.6.) Vapaa pääsy.






Joistakin kirjoista muodostuu lapselle aivan erityisiä.

Pian 25 vuotta täyttävän esikoistyttären ensimmäinen oma-aloitteisesti alusta loppuun lukema kirja oli Mirja Orvolan Minäpä luen itse –sarjassa ilmestynyt Salla Savolaisen kuvittama Elmeri (Lasten Keskus 2000, kuv. Salla Savolainen).

Keskimmäisen suosikki kuusivuotiaana oli Kirsti Mäkisen suorasanaisesti kertoma Suomen lasten Kalevala (Otava 2002), jossa oli Pirkko-Liisa Surojeginin kuvitus. Poika tempautui Kalevalan seikkailuihin siinä määrin, että halusi kuulla ääneenlukuna  monta tarinaa ja kärtti vielä senkin jälkeen lukemaan lisää. 

Kuopus leimautui  parivuotiaana Richard Scarryn kuvakirjaan Mitä ihmiset tekevät ja kirjaa piti lukea joskus montakin kertaa päivässä. Ja kun kerran ”unohdin” ottaa kirjan mukaan mummolareissulle, kuopus löysi sen riemukseen paikallisesta kirjastosta ruotsinkielisenä Vad gör folk hela dagarna.

Eppu Nuotion & Saara Vallinevan Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä –kuvakirja aukaisi seitsemänvuotiaaan siskon tytön  omaehtoiseen lukemiseen liittyvän lukon. 

Kun tyttö oli lukenut kirjan moneen kertaan, syntyi halu etsiä kirjastosta lisää luettavaa. Näinhän se ihannetilanteessa menee, että oikea kirja löytää juuri oikeaan aikaan oikean lapsen luokse.


Kuvakirjatarina on idealtaan pelkistetty. Tekstiä on niukasti ja hoksattavaa on jätetty myös kuvitukseen. 

Kuvakirjan voi lukea pikkulasten mysteerinä, jolle tarjoutuu parikin ihan yhtä uskottavaa selitystä.  

Kirjan jujuna ovat tamperelaisen kuvittajan ja miniatyyritaiteilija Saara Vallinevan  luomat pienoismaailmat, joiden äärellä ei voi kuin ällistellä lopputulosta. Tarkasti katsoessa huomaa, että ruohikko on villalankaa ja puutarhakäytävä kudottua mattoa.



Tästä ei idylli parane. Pirkko Punarinta asuu pienellä
saarella keskellä merta pikkuruisessa talossaan. Saara Vallinevan
miniatyyrimaisemakuvitusta Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa
Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä (Bazar 2018). 



Pirkko Punarinta asuu pienelle saarella keskellä merta. Se hoitaa puutarhaansa ja tapaa mielellään ystäviään. 

Aamulla asioille lähtiessä Pirkko huomaa harmikseen, että polkupyörä on kadonnut. Se lähtee etsimään pyörää ympäri saarta ja kyselee havainnoista myös ystäviltään. 

Hän tekee ilmoituksen ja kiinnittää sen lyhytpylväisiin ja kaupan ilmoitustaululle ja uimakopin seinään. Ilmoituksessa lukee: 
"SINÄ JOKA VEIT PYÖRÄNI, OLE NIIN KILTTI JA TUO SE TAKAISIN. EN OLE SINULLE VIHAINEN ENKÄ ALA HUUTAA. TARJOAN TEETÄ JA LETTUJA." 


Kadonnut: sininen polkupyörä.Saara Vallinevan
miniatyyrimaisemakuvitusta Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa
 
Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä (Bazar 2018). 


  

Eppu Nuotion sydämellinen tarina puhuu jakamisen ilosta ja alttiudesta järjestää kiperässäkin tilanteessa juhlat. 

Haiharan taidekeskuksen tallirakennuksessa Tampereella on kesäkuun ajan nähtävillä Vallinevan näyttely Pienen pienessa saaressa. 

Näytteillä on Pirkko Punarinta -kirjan kuvitusten lisäksi miniatyyrikuvaemia ja postikorttikuvituksia.  



Pirkon halu jakaa puutarhansa kauneutta paljastaa myös
 kadonneen polkupyörän arvoituksen. Saara Vallinevan
miniatyyrimaisemakuvitusta Eppu Nuotion tekstiin
kuvakirjassa P
irkko Punarinta ja kadonnut
polkupyörä
 (Bazar 2018). 


Pirkko Punarinnan seikkailut jatkuvat myöhemmin.

Television lastenohjelmissa nukkeanimaationa toteutetut sarjat ovat viime vuosina tai vuosikymmeninä vähentyneet. Ehkä juuri siksi tällainen miniatyyrimaailman ideaan pohjaava kuvakirja taas lumoaa sekä pienet että suuret lukijat. 




Muita erikoisesti kuvitettuja lastenkirjoja


Mysi Lahtinen: Taikurien talo, Weilin+Göös 1983 / nukkekotimiljöö

Suvi-Tuuli Junttila: Missä, tässä, jossakin, WSOY 2011;  Minne matka, Lapanen, Schildt & Söderströms  2014/ pienoismaailmat

Sanna Pelliccioni: Sokerileipuri Mata-Mii seikkailee, Tammi 2013/ muovailuvaha

Riina Katajavuori, Anne Vasko & Erika Kallasmaa: Onerva kokkaa, Tammi 2012 / ruoka-aineet ja kollaasi

Jarkko & Laura Antikainen: Lumottu saari, Minerva 2013/ kuvankäsittely

Hans Malmberg & Gunnel Linde: Ikimetsässä, WSOY 1966 / kuvankäsittely

Heljä Liukko-Sundström: Olli ja Dolli, tarina ystävyydestä,  Otava 2005/ keramiikka

Heljä Liukko-Sundström: Jäniksenpoika, Otava 1981 / keramiikka

Heljä Liukko-Sundström: Toi rusakko, Kirjapaja 2008 / keramiikka

Kaarina Helakisa & Eeva Hakkarainen: Taivaskissa; Kukonkerääjä, Otava 1988 / emalitekniikka

Anne Vasko: Jellona Suuri, WSOY  2010; Jellona toinen, WSOY 2012/ tilkkutyöt