torstai 25. elokuuta 2016

Löytämisen iloa










Fiona Watt & Stephen Barker: Äkkää ja tökkää: Ulkona. Ulkoasu Erica Harrison, suomentanut Kalle Nuuttila, 29 sivua, Lasten Keskus 2016.






Äkkää ja tökkää -kirjoja on ilmestynyt suomeksi jo kolme kappaletta. 

Juuri ilmestynyt uutuus keskittyy ulkoilmaelämään eri vinkkeleistä.

Näille tarkkaavaisuutta ja keskittymistä vaativille kirjoille näyttää olevan nyt markkinarako.

Kirjatyypin alullepanijana ovat ymmärtääkseni olleet ennen muuta  Martin Handfordin Missä Vallu -kirjat, joiden nerokkuus ja variointiin liittyvä kekseliäisyys on ihan omaa luokkaansa.

Stephen Barkerin kuvitusta Fiona Wattin kirjaan Äkkää ja tökkää:
Ulkona
(Lasten Keskus 2016). 



Äkkää ja tökkää -kirjaperhe soveltuu Stephen Barkerin värikylläisen ja selkeäpiirteisen kuvituksen ansiosta jo  taaperoikäisille ja kuvien katsomisen lomassa voi verrytellä vaikkapa laskutaitoa, värien ja muotojen tunnistusta. 

Oma viehätyksensä on myös maltillisesti aukeamille ripotelluilla aukoilla.


Stephen Barkerin kuvitusta Fiona Wattin kirjaan Äkkää ja tökkää:
Ulkona
 (Lasten Keskus 2016). 


Suomentaja Kalle Nuutista on kiittäminen huomattavasti alkuteoksia (Very First Things to Spot)  kekseliäämmästä ja nasevasta sarjanimestä.



maanantai 22. elokuuta 2016

Uusi kuvitus, parempi huvitus?












Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu ja Rubensin veljekset, kuvittanut Salla Savolainen, 123 sivua, Tammi 2016.

Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu ja Rubensin veljekset, kuvittanut Markus Majaluoma, 121 sivua, Tammi 2001.







Tämän syksyn lasten- ja nuortenkirjamarkkinoilla voi äimistellä useampaakin kustannuspoliittisesti epätavanomaista linjausta.

Eniten kohua on syntynyt Harry Potter -fanien iloksi ilmestyneestä Harry Potter and the Cursed Child -näytelmätekstistä, jossa kerrotaan Harryn perheen myöhemmistä vaiheista. 

On erittäin poikkeuksellista että fanifiktioksikin määriteltävä teos saa osakseen näin valtavan markkinointikoneiston –  olkoonkin, että J. K. Rowlingin kerrotaan olleen mukana tarinan luonnissa yhdessä näytelmän käsikirjoittajan Jack Thornen ja John Tiffanyn kanssa. 

Jaana Kapari-Jatan suomennos ilmestyy marraskuussa.

Seita Vuorelan yllättävä kuolema pysähdytti keväällä 2015. WSOY julkaisee syksyllä postuumisti hänen romaaninsa Lumi.  Kustantajan ennakkotiedoissa kerrotaan Vuorelan ystävän ja kirjailijakollegan, Vilja-Tuulia Huotarisen, auttaneen kirjan viimeistelyssä. 

Patrick Nessin Hirviön kutsu (Tammi 2016) pohjautuu myös syöpään kesken luomiskauden menehtyneen Siobhan Dowdin alkuperäiseen ideaan, jonka on valmiiksi kirjaksi saattanut Ness.

Lastenkirjallisuuden sarjoittumisen näkökulmasta kiinnostava on Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu ja Rubensin veljekset, josta on 15 vuotta alkuteoksen ilmestymisen jälkeen äskettäin ilmestynyt kirjailijoiden omasta aloitteesta uudelleen kirjoittama laitos. 

Tekijöiden saatesanoissa kerrotaan, että kimmokkeena uuteen laitokseen olisi ollut vuonna 2003 Helsingin kaupunginteatterissa kantaesityksensä saanut Katja Krohnin ohjaama samanniminen näytelmä. ”Kirjan uusi laitos on läheisempää sukua näytelmälle kuin alkuperäiselle romaanille”, Nopolat kirjoittavat.

Eilisessä Helsingin Sanomissa toimittaja Katja Kuokkanen  kirjoitti kirjaston varastoon päätyneistä lasten- ja nuortenkirjasarjoista. 

Yksi yritys siirtää sarja uusien lukijasukupolvien ulottuville on nimenomaan uuden kuvituksen teettäminen. Lastenkirjasarjoissa tosin tätä käytäntöä harvemmin tapaa. Kasvojen kohotus tehdään yleensä yksittäiselle klassikkoteokselle. 

Vanhassa versiossa oli kaiken toiminnan käynnistäjänä Kattilakosken perheen kuopus, Petteri Matti Kasimir, joka osoittaa poikkeuksellista lahjakkuutta vähäisestä iästään huolimatta. Hanna-äiti suhtautuu poikaan pidäkkeettömän ihailevasti.



Markus Majaluoman näkemys Isorouskusta ja Rillinavasta.
Majaluoman kuvitusta Sinikka ja Tiina Nopolan lastenromaaniin
Heinähattu ja  Vilttitotossu ja Rubensin veljekset (Tammi 2001). 



Salla Savolaisen uusi näkemys samoista poliiseista. Salla Savolaisen
kuvitusta  
Sinikka ja Tiina Nopolan lastenromaaniin Heinähattu ja  
Vilttitotossu ja Rubensin veljekset (Tammi 2016).

Uudesta versiosta alkuteoksen keskushenkilö on siivottu kokonaan pois, mutta juonenkäänteet on muutoin säilytetty lähes ennallaan. 

Väärinkäsitysten kimara käynnistyy, kun Rillirousku saa kuulla voittaneensa konstaapelien kevätriehassa viikon oleskelun yhdistyksen kesämökillä. Samaan aikaan myös Kattilakosket lähtevät vuokrahuvilalle kesän viettoon. Poliisit eivät halua paljastua, ja seuraa taas Nopoloiden lastenkirjoille tyypillinen naamioitumisen, hätävalheiden ja koomisten sattumusten keitos.

Markus Majaluoma kuvitti Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoja vuoteen 2009 asti. Sen jälkeen kuvittajana on ollut Salla Savolainen. Myös Risto Räppääjä -kirjojen kuvittaja vaihtui myöhemmin: Aino Havukainen ja Sami Toivonen lopettivat sarjan kuvituksen – mm. omien kirjojensa kuvituskiireisiin vedoten – ja vetovastuun sarjasta otti vuodesta 2012 lähtien Christel Rönns.

Kuvittajavaihdoksen myötä Heinähatuista ja Vilttitossuista katosi  havaintojeni mukaan iso osa sarjan alkupäälle tyypillisestä aikuistasosta ja -huumorista. 

Majaluoman kuvituksissa koomiset aikuishahmot saivat myös paljon tilaa. Kuvituskuvat olivat usein staattisia, mutta samanaikaisesti myös harkitumpia kokonaisuuksia. 

Savolainen keskittyy  enemmän värikylläiseen puutaloidylliin sekä jatkuvan liikkeen ja kohelluksen kuvaamiseen.  

Herra Rubensin muotokuva Hanna Kattilakoskesta. Salla Savolaisen
kuvitusta  
Sinikka ja Tiina Nopolan lastenromaaniin Heinähattu ja  
Vilttitotossu ja Rubensin veljekset (Tammi 2016).
… Markus Majaluoman alkuperäinen kuvitus Sinikka ja Tiina Nopolan
lastenromaaniin Heinähattu ja Vilttitossu ja Rubensin veljekset
(Tammi 2001). 





torstai 18. elokuuta 2016

Paikallisväriä ja pyöräretkeilyä














Johanna Hulkko: Geoetsivät ja yksikätinen madonna, kuv. Jari Paananen, 142 sivua, Karisto 2016.





Johanna Hulkon Geoetsivät on selkeästi löytänyt lukijansa. Kun kirjastoväki listaa suosittuja, jatkuvassa lainauskierteessä olevia lasten ja varhaisnuorten kirjasarjoja, niin sarja tulee aina mainituksi.


Geoetsivät suuntaavat pyöränsä Urjalan naapuriin Nuutajärvelle, minne etsivien uusi kaveri Jomppe järjestää – eräänlaisena kunnan imagonkohotustoimenpiteenä – geokätköilytapahtuman. Nuutajärvellä avataan myös italialaista lasitaidetta esittelevä uusi näyttely, jonka vetonaulana on madonna:

”Joku madonna ainakin on tulossa”, Jomppe mainitsi. 
Emmi veti purukumin väärään kurkkuun. 
”Madonna?” hän sai köhityksi. ”Like a virgin -Madonna?” 
”Ei se Madonna vaan joku lasimöykky. Faija lähetti kuvan, sellainen puikulaperunan muotoinen pötkylä”, Jomppe selitti ja kaivoi valokuvan esiin kännykästään.

Monta kommellusta ehtii tapahtua jo ennen kuin etsivät ehättävät päätepisteeseen asti. Kadonneen madonnan mysteeri tosin on saamaansa kohua huomattavasti vaatimattomampi, mutta toisaalta Geoetsivät-sarjan juju ei olekaan missään karskien rikollisten jäljittämisessä, vaan leppoisassa yhdessäolossa tervehenkisten harrastusten äärellä. 

Maltillista ja uskottavaa ihastumissäpinää syntyy myös Raparperin ja Jompen kesken.  Mahtuuko Geoetsiviin vielä uusi jäsen ja onko perusteltua sanoa, että Raparperi olisi koko porukan johtaja? Pääjuonen ohella ehditään tuumailla monia tunnepuolen asioita nuorta lukijaa puhuttelevalla tavalla.

Johanna Hulkko ei kaihda ripotella sarjaansa ajankohtaista paikallisväriä. Raparperi kavereineen iloitsee yhdessä kirjastonhoitajan kanssa Nokialle rakennettavasta uudesta kirjastosta.

Geoetsivät pääsevät myös seuraamaan likeltä perinteikästä, vuotuista kirjallisuustapahtumaa, Urjalan Pentinkulman päiviä. Kirjallisuustapahtuman toiminnanjohtaja, suomentaja Laura Jänisniemi, on päässyt myös pieneen sivurooliin kirjaan.


Jännitettä seitsemänteen Geoetsivät -kirjaan tulee myös Raparperin vanhempien, isän ja tämän puolison Pekan, sairaalloisesta säästämisvimmasta, joka onnelliseksi kiertyvässä lopussa saa sitten selityksensä. 

Lieneekö kyse puutarhajuhlasta vai parisuhteen virallistamisesta, se jätetään lukijan itse pääteltäväksi.