keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Aikuistenkin makuun katu-uskottavaa nuortenkirjallisuutta kirjoituskilpailun kautta






















Tasan vuosi sitten WSOY  ja WSOY:n kirjallisuussäätiö julkistivat  nuortenromaanin kirjoituskilpailun  Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi ja tänään on julkistettu kilpailun voittajat.

Tuhat tarinaa nuoruudesta -kilpailun kautta etsittiin uusia kaunokirjallisia tekstejä, jotka kertovat nuorten elämästä tämän päivän muuttuvassa suomalaisessa todellisuudessa. Kilpailu haastoi miettimään, millaisia unelmia ja pelkoja ja tarinoita syntyy tässä ajassa. 

Voittajaksi ylsi 116 käsikirjoituksen joukosta Jukka Behmin Pehmolelutyttö, joka kertoo teinitytön seksuaalisuuden ja minäkuvan vääristymisestä nettimaailmassa. Raadin mukaan teos erottui joukosta vahvalla kaunokirjallisella äänellä sekä voimakkaita tunteita ja ajatuksia herättävällä aiheella, jota nuortenkirjallisuudessa ei ole paljon käsitelty. 

Raati perusteli valintaansa seuraavasti: 

Kilpailun voittajateos on teksti, joka on pohdituttavaa, rouheaa nykykirjallisuutta. Se uskaltaa väittää, uskaltaa olla törkeä, uskaltaa ottaa kulman, joka ei välttämättä ole myötämielinen lukijaa kohtaan. Lukijana tekee mieli vuoroin ravistella, vuoroin halata kirjaa ja sen nuorta kertojaa. Kirjallisessa perheessä teoksen henkisiä sisaruksia ovat esimerkiksi Saara Turusen Puputyttö ja Laura Gustafssonin Huorasatu.  
Tekstissä kohtaavat kontroversiaali aihe ja kupliva, jutusteleva kerronta. 15-vuotias Emilia kertoo seikkailuistaan aikuisten seksuaalisessa (hyväksikäytön) maailmassa, yleisönä ovat omat pehmolelut. Teksti ei puhu kuitenkaan vain seksuaalisuudesta, vaan sen kärki on tässä ajassa. Teksti puhuu ajasta, jossa kaikki koettavat olla sitä mitä eivät ole. Aikuiset koettavat olla nuoria, nuoret aikuisia. Tämä on poseerauksen aika. Teksti tekee vahvoja havaintoja maailmasta ja arjesta ja ennen kaikkea nuoruudesta. Teksti on tarkkaa kuvatessaan ruumista ja muuttuvaa kehosuhdetta. Kehoa katsotaan subjektin, objektin ja abjektin näkökulmasta. Teos puhuu paljonkäsitellystä asiasta tavalla, jota nuortenkirjallisuudessa on ollut vain vähän. Kirjoittajalla on vahva kaunokirjallinen ääni ja kyky piirtää näkyviin nuoruutta, tärkeää rajalla olon kokemusta.

Toiselle sijalle ylsi Riina Mattilan Järistyksiä: 

Järistyksiä kuvaa rakastumista sellaisella voimalla, herkkyydellä ja tarkkuudella, että lukija tuntee jokaisen värähdyksen omassa vatsanpohjassaan saakka. Teos kertoo rohkeudesta rakastaa ja tulla rakastetuksi, tarpeesta tulla kohdatuksi ja nähdyksi sellaisena kuin todella on. Se kuvaa binäärisen sukupuolijaon raamien ahtautta, vanhempien odotusten painostavuutta ja sitä, kuinka omat, valitut ihmiset auttavat näkemään maailman kaikissa väreissä. Tekstissä kuuluu nykyhetken Suomessa asuvan nuoren ääni, joka ei tahdo enää piilotella itseään ja rakkauttaan. Kun ihminen rakastuu, hänen elämänsä muuttuu. Tämä teksti haastaa myös yhteiskuntaamme muuttumaan, rakkauden kautta.
 
Sanna Heinosen Noland sijoittui kolmannelle sijalle

Noland on tarina kahden kulttuurin kohtaamisesta. Kirjoittaja tuntee aiheensa: jalkapallon, Afganistanin ja nyky-Suomen polarisoituneen ilmapiirin. Kirjan poikapäähenkilöt ystävystyvät ympäristön luomista esteistä huolimatta ja kokevat yhdessä muita enemmän. Allegoria jalkapallon pelipaikoista osoittaa keskikenttäpelaajan merkityksen: samaan aikaan on hyökättävä ja puolustauduttava, pidettävä pää kylmänä ja sydän paikallaan. Tekstin päähenkilöt saavat olla oman ikäisiään ja kokea fantasiaseikkailuja, jotka täydentävät Afganistanista saapuneen perheen tarinaa. Epäoikeudenmukaisuus ja oikeudenmukaisuus vuorottelevat Sanna Heinosen romaanissa Noland, joka punoo tarinan erilaisten perheiden pojista ja heidän lujasta ystävyydestään.


Valtaosa kilpailuun osallistuneita teksteistä oli realistisia. Yleisimmin käsitellyt aiheet olivat maahanmuutto ja rasismi, seksuaaliset vähemmistöt sekä mielenterveysongelmat. Lisäksi joukosta löytyi fantasiatekstejä, tarinoita koulukiusaamisesta, dystooppisia näkymiä tulevaisuuteen. Aiheiden käsittely oli suurimmaksi osaksi vakavaa. Vain murto-osasta  teksteistä löytyi huumoria. 

Pehmolelutyttö julkaistaan sekä sähkökirjana että painettuna kirjana syyskuussa . Lisäksi kaikki kolme käsikirjoitusta julkaistaan sähkökirjana. Boehm saa 5 000 euron rahapalkinnon sekä Heinonen ja Mattila kumpikin 1 000 euroa.


Jukka Behm tunnetaan entuudestaan aikuistenkirjoistaan, Sanna Heinonen ja Riina Mattila lienevät ensikertalaisia.

Kirjoituskilpailun raadissa oli kolme eturivin tekijää, kirjailijat Siri Kolu, Laura Lähteenmäki ja Salla Simukka sekä kustantamon edustajina kustannustoimittajat Ulla Huopaniemi-Sirén, Essi Kytöhonka ja Mirkka Hynninen.

Palkintoraadin luonnehdinnat on kenties tietoisesti laadittu trendikkäillä ilmaisuillaan ja nykykirjallisuuden rinnastuksilla aikuisiinkin vetoaviksi. Nähtäväksi jää, kuinka varsinainen kohderyhmä ottaa tekstit ja niiden latauksen vastaan.


Hieman yli 100 käsikirjoituksen osallistumista voi pitää nuortnekirjan imagon kannalta pienenä pettymyksenä: otaksuin, että kilpailu olisi herättänyt enemmän kiinnostusta.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Mummon muisti, ihan hukassa














Elina Tiilikka: Kun mummi katosi, 33 sivua, Myllylahti 2016.





Aina välillä on pakko hieraista silmiään ja ihmetellä lastenkirjojen visuaalista ilmettä.

Kahdesta raflaavasta aikuistenromaanista entuudestaan tunnetun Elina Tiilikan (s. 1986)  ensimmäinen kuvakirja olisi voinut ilmestyä myös 1980-luvulla: teksti on lakonisen toteavaa, vähän pikkuvanhaakin. Lisäksi staattisen asetelmallinen kuvitus pelkistettyine hahmoineen sekä tekstin palkkimainen taitto tuovat mieleen läikähdyksen menneestä ajasta, mutta ilman juuri nyt niin trendikästä retrotunnetta.

Esikoulun aloittava Milla käy usein mummin ja ukkinsa luona, koska he asuvat aivan Millan kodin lähellä. Yht´äkkiä mummin käytös muuttuu ja se herättää huolta ensin ukissa ja vähitellen myös Millassa ja hänen äidissään.

Ukin on otettava enemmän vastuuta kotiaskareista. Ukki tuntee myös surua, kun rakas vaimo ”katoaa hiljalleen kokonaan”.

Tekstin tasolla eläydytään konstailematta Millan hämmennykseen. Kuten tällaisissa  täsmäkirjoissa on tapana, Millalla on onneksi lähipiirissään useampiakin aikuisia, jotka kunnioittavat hänen ymmärrystään ja antavat totuutta kaihtamattomia selityksiä mummin muuttuneeseen käytökseen. Lopulta ukin on tunnustettava tosiasiat, ja mummi laitetaan hoitolaitokseen, koska hän ei enää pärjää kotona edes ukin tukemana.  


Kuvituksessa mummin muistamattomuus näkyy usein
"mikä ei kuulu joukkoon?" -tyyppisinä nostoina yksityiskohdissa.
Elina Tiilikan kuvitusta kuvakirjaan Kun mummi katosi (Myllylahti 2016). 


Tiilikka työskentelee Jyväskylässä tatuoijana, mutta tässä ensimmäisessä lastenkirjassa hän on kaihtanut kaikkea koristeellisuutta.

Milla kuvataan paljon ikäistään vanhemman näköisenä, monissa kuvissa voisi arvella hänen olevan jo teini-ikäinen! Kun tekstissä kerrotaan Millan pukeutuneen haalareihin, niin kuvassa näytetään Milla takkiin ja college-housuihin sonnustautuneena.

Kirjan taustalla ovat tekijän kokemukset oman isoäitinsä Altzheimerin taudista.




Lisää kuvakirjoja hukassa olevista mummoista ja yhdestä vaarista:  

Martina Baumbach & Michaela Heitmann: Mummin muisti oikkuilee, suomentanut Seija Kukkonen, Kustannus-Mäkelä 2015

Julia Jarman & Susan Varley: Vanha kunnon leijonavaari, suomentanut Raija Rintamäki, Kustannus-Mäkelä 2015

Riitta-Liisa Heikkinen & Kati Vuorento: Mummin muisti karkuteillä, WSOY 2010

Ulf Nilsson & Eva Eriksson: Mummun kaikki rahat, suomentanut Raija Viitanen, Kustannus-Mäkelä 2008

Laura Langston & Lindsey Gardiner: Mummin mehevä omenapiirakka, suom. Sanna Vehviläinen, Lasten Keskus 2004

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Monipuolisuus on valttia













Satu Rakkolainen-Sossa & Sini Anttila-Rodriquez: Mainio matkatoimisto, Oivallisten otusten osakeyhtiö -sarja, 47 sivua, Tarusola 2016.





Omakustanteiset tai  pienten yhdistysten lastenkirjat eivät aina huuda sanomaansa, vaan sen saa itse hoksata, ja hyvä niin.

Mainio matkatoimisto esittelee osittain vaatetettuja, inhimillisesti kahdella jalalla kulkevia eläimiä, jotka työskentelevät matkatoimistossa yöaikaan, ihmisten jo mentyä nukkumaan.


Vahdinvaihto. Yöaikaan matkatoimiston kansoittavat eläimet maapallon eri kolkista.
Sini Anttila-Rodriquezin kuvitusta Satu Rakkolainen-Sossan tekstiin kuvakirjassa
Mainio matkatoimisto (Tarusola 2016). 


Satu Rakkolainen-Sossa tekee parhaillaan väitöstutkimusta  monikielisten lasten kielenomaksumisesta. Hän sai kimmokkeen lastenkirjaan selailtuaan kirjastossa eläinkirjaa, josta löytyi useita hauskasti nimettyjä tai kiinnostavan näköisiä eläimiä.

Kuvataiteilija Sini Anttila-Rodriquez (s. 1973) on luonut ensimmäiseen lastenkirjakuvitukseensa sympaattiset ja eloisat, mutta tunnistettavat eläinhahmot. 

Aukeamat on välillä pakattu liian täyteen eläimiä ja yksityiskohtia, joskin valkoinen tausta rauhoittaa yleisvaikutelmaa. Runotarinan ja kuvituksen dynamiikan kannalta olisi voinut keskittyä aina yhteen tai kahteen eläimeen kerrallaan. 

Pellervo Puukenguru ja Richard Gerenukki etsivät matkatoimiston arkistosta rapua.
 
Sini Anttila-Rodriquezin kuvitusta Satu Rakkolainen-Sossan tekstiin kuvakirjassa 
Mainio matkatoimisto (Tarusola 2016).  


Tekijäpari kertoo Kielikuvakohtaamisia-blogissa kirjan syntymisestä. Rakkolainen-Sossa päätyi suorasanaisen kerronnan sijasta loppusointuihin:

 – Riimittelyssä jouduin myös pohtimaan paljon muotoa ja kieltä.Halusin kertoa tarinan riimimuodossa mutta yksittäisten runojen sijaan laajempana tarinana. Koen sen olevan ikään kuin funktionaalista runoutta. Riimimuodon valitsin kielellisen leikittelyn ja sen hyötyjen takia. Jossain vaiheessa kokeilin kertoa tarinan suorasanaisesti, mutta se ei tuntunut yhtä omanlaiseltaan kuin riimimuotoinen.  

Löyhästi juonellinen riimitarina soljuu suurelta osin luontevasti. Moniarvoisuus tulee esiin ilman huutomerkkejä:

Vaikka ulkokuoressamme ei ole suuresti samaa,sisältä olemme samaa kamaa. 
Osaamme paljon erilaista,ja tiedämme hurjasti eri kielistä, maista.

Me toisiltamme avun saammeja sitä mielellämme myös jaamme. 
Vaikka meillä meneekin toistemme kanssa joskus vähän maltti,on monipuolisuus porukkamme ainutlaatuinen valtti.


Kuvitus on paikoin staattista, paikalleen pysähtynyttä, mutta eläinten olemukset
valloittavat. 
Sini Anttila-Rodriquezin kuvitusta Satu Rakkolainen-Sossan tekstiin
kuvakirjassa 
Mainio matkatoimisto (Tarusola 2016).  


Mainio matkatoimisto -kuvakirja on hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenkirjallisuutta voi käyttää myös ilmiölähtöisen oppimisen apuna. Kuvakirja suorastaan yllyttää tarttumaan myös eläinkirjoihin, joissa kerrotaan faktatietoa  vaikkapa puukengurusta, hämähäkkiapinasta, gerenukista ja keisarisarvinokasta


Tarusola ry on vuonna 2015 perustettu kulttuuriyhdistys, joka edistää ja ylläpitää eri-ikäisten kansalaisten taide- ja kulttuuriharrastusta. Yhdistyksen tavoitteena on kulttuurisen monimuotoisuuden arvostuksen ja monipuolisten vuorovaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Yhdistys järjestää kulttuurien kohtaamista tukevaa toimintaa ja sanakuvataideopetusta sekä harjoittaa julkaisu-, tutkimus- ja tiedotustoimintaa.