torstai 14. maaliskuuta 2024

Klassinen keppostelu muuttaa lastenkirjoissa muotoaan

















Kaisa Paasto: Prankenstein. Kuvitus Mari Ahokoivu. 109 sivua. Tammi 2024. 

 



 

Tuntuu, että kukaan luokassa ei tajua, miten hyvää läppää minä heitän. Mutta sitten Leo tekee noin idioottimaisen prankin – kepposen, niin kuin fossiilit sitä kutsuvat –  ja kaikki nauravat ihan valtoimenaan. Jotenkin tosi epistä.

 

Astrid Lindgrenin klassinen lastenkirjahahmo Vaahteramäen Eemeli täytti viime vuonna 50 vuotta. 


Kepposteleva lastenkirjasankari näyttää nyt inspiroivan myös suomalaisia lastenkirjailijoita, jotka ovat selvästi halunneet päivittää Eemelin katu-uskottavan version uudelle vuosituhannelle. 

 

Erilaisten pränkkien (engl. prank) eli pilojen, jekkujen, jäynien tai kepposten tekeminen on nimittäin lastenkirjoissa nyt aiempaa suositumpaa.  

 

Petra Lillsund Botéuksen esikoislastenkirjassa Mitt idiotiska liv (Schildts & Söderströms 2023) Julia tekee erilaisia pränkkejä pikkusiskonsa Jossanin kanssa. 

 

Tiina Kristofferssonin ja Vesa-Matti Toivosen Listamestari-sarjan uusimmassa osassa Elias kertoo, kuinka hänen ja talonmies-Petterin yhteisellä JeeTuubi-kanavalla erityisen paljon suosiota ovat saaneet erilaiset pränkkivideot.  

 

Mari Ahokoivun kuvitus ei tyydy vain toistamaan
tekstin kertomaa: Ahokoivu kuvaa Elmerin olemusta ja mielialoja sekä
karikatyyrisen kuvituksen että sanallisten luonnehdintojen avulla.
Mari Ahokoivun kuvitusta Kaisa Paaston lastenkirjaan
  Prankenstein (Tammi 2024). 



Kolmen Anni kaverinkesyttäjä -kirjan jälkeen Kaisa Paasto aloittaa Prankenstein-sarjan, jossa päähenkilönä on Elmeri. Myös tätä uutta sarjaa kuvittaa Mari Ahokoivu

 

Viidesluokkalaista Elmeriä suivaannuttaa luokkakaveri Leon koulukiusaamisen kriteerit täyttävä käytös. Hän ryhtyy yhdessä serkkunsa Robinin ja siskonsa Idan kanssa kurmuuttamaan huomionhakuista ja itserakasta Leoa lähettämällä hänelle jekkukirjeitä erilaisten viranomaisten nimissä. 

 

Tosin jekuista ensimmäinen on hieman viallisesta kopiokoneesta johtuva onnenkantamoinen, kun tiedotteet 3D-tulostuskurssista muuttavat hieman muotoaan…

 

Robin lupaa kouluttaa Elmerin niin hyväksi jekuttajaksi, että hänestä tulee koulun kovin prankkimestari. 

 

Elmeri on kahden vaiheilla:

 

Minähän olin enemmän verbaalisen komiikan ystävä. Prankkien tekijät ehkä saivat statusta, ihailijoita ja muita etuja, mutta elämäntapaan sisältyi myös riskejä. Pitää haluta elää vaarallisesti.

 

Hermione-koira seuraa herkeämättä presidentilinnan itsenäisyydenpäivän
juhlintaa. 
Mari Ahokoivun kuvitusta Kaisa Paaston lastenkirjaan
  Prankenstein (Tammi 2024). 



Kirjan tihentyvä juoni rakentuu presidentin ja taikurin lähestyvän kouluvierailun odottamiseen. 


Elmeri kehittelee ystäviensä kanssa tapahtumaan liittyvää jekkua, mutta lopputuloksena onkin kutsu presidentin itsenäisyydenpäivän vastaanotolle! 

 

 Isosisko on sinut jalkaproteesinsa kanssa, vaikka äiti välillä
asiasta hössöttääkin. Mari Ahokoivun kuvitusta Kaisa Paaston
lastenkirjaan 
 Prankenstein (Tammi 2024). 



Anni kaverinkesyttäjä -sarjan tapaan myös Prankensteinin vahvuutena on tuikitavallisen perheen konstailematon kuvaus. 


Elmerin ja Idan vanhemmat ovat aidosti kiinostuneita lastensa edesottamuksista. Idan vammautuminen auto-onnettomuudessa ja toisen jalan amputointi polven alapuolelta tosin nostaa välillä äidin huolikertoimia. Keskeinen toimija on myös perheen koira Hermione. 










maanantai 11. maaliskuuta 2024

Raffi ja rouhea nuoruus

 
















Tapani Bagge: Julma rakkausNovelleja nuorille. 118 sivua. Aviador 2024. Kansikuva Jussi Kaakinen. 

 

 




Taivas oli pilvessä, leikkikenttä lumen peitossa, kerrostalot päiväunilla. Aikuiset töissä tai Lehtotuvassa tai töissä Lehtotuvassa. Rane veti röökiä rengaskeinussa, upouuden talvifarkkurotsin valkoinen karvakaulus pystyssä. Niskassa oli peukalonmentävä reikä sillä kohtaa, missä hälytinnappi oli ollut. Siwan kassissa kilisi keppanaa, toistakymmentä Karhua. – – 

 

 

Tapani Baggen tuotteliaisuutta ei voi kuin ällistellä. Hän kirjoittaa jatkuvasti kolmelle eri kohderyhmälle: lapsille, nuorille ja aikuisille. Seurantani mukaan hänen kirjojaan ovat viime aikoina julkaisseet Karisto, Kvaliti, Aviador, Helmivyö, Crime Time, Tammi ja Warelia. Viimeisin aluevaltaus on yhdessä Jari Eklundin kanssa   tehty elämäkerta Teddy, Aikka ja Alpo Teddy and the Tigers -yhtyeen keulahahmosta Alpo Hakalasta.   

 

Kokoelman alaotsikko nimeää tarinat novelleiksi, mikä voi pahimmillaan jopa pelästyttää potentiaaliset lukijat kirjan äärestä. 

 

Ensimmäisessä ”Ei kommentteja”-sikermässä ääneen pääsee nuorisorikollinen, joka yrittää puhelahjoillaan ja kootuilla selityksillään puhua poliisit pyörryksiin ja selvitä ilman rangaistusta näpistyksestä, lähikauppaan tehdystä murrosta ja puukotuksesta. Lakoninen tyyli ja lyhyt mitta muistuttavat Kari Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa -kokoelman viistoa kerrontaa, joskin dramaattinen ote jääkin vaisummaksi.   

 

Räyhäkkä gangsterielämän ihannointi jatkuu tarinassa ”Perjantai”, jossa alaikäinen poika ryöstää Siwan kassan. ”Kännykkä”-tarinassa on Baggen kerronnalle ominaista velmua kierrettä: Jenni löytää kauppakeskuksen edustalta kännykän, ja puheluun vastaaminen johtaa hänet vanhan naisen asunnolle. Reppana vanhus jekuttaa Jennin tekemään kädenkäänteessä mittavan suursiivouksen. 

 

”Tatuointi”-tarinassa Irina jäljittää Tatua, joka on ilmoittanut ottavansa tatuoinnin. Tyttöä kiinnostaa, minkä nimen poika aikoo sydämen muotoiseen tatuointiin ikuistaa. 

 

Baggen tarinoiden sielunmaisema on raffi ja ronski: usein liikutaan rasvankäryisten nakkikioskien liepeillä, epämääräisissä autiotaloissa tai pienteollisuusalueilla, joiden ruosteiset verkkoaidat, piikkilangat ja autonromut toimivat vertauskuvana enemmän tai vähemmän tuuliajolla oleville nuorille keskushenkilöille.  

 

Tarinat ”Polttava rakkaus” ja ”Julma rakkaus” kertovat bändihaaveista ja seurustelun haparoinnista saman päähenkilön, Elviksen, näkökulmasta. Poika teloo jalkansa ja joutuu bändiharkoista sivuun. Viimeisenä niittinä vanhemmat vielä ilmoittavat, että putkiremontin alta muutetaan koko kesäksi äidin lapsuudenkotiin maalle.  Ajankulukseen Elvis sepittää kirjoituskilpailuun tekstin, ja se sijoittuu kakkoseksi. Kirjailijahaaveet kuitenkin loppuvat siihen, että kustantaja edellyttää Elviksen osallistuvan kirjan painokuluihin tuhannella eurolla. 

 

 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Voiko joukkovoima selättää koulukiusaamisen?

















Aino Leppänen: Luk(i)ossa. 237 sivua. Myllylahti 2024. Kansikuva Karin Niemi.

 




Aino Leppäsen ensimmäinen nuortenkirja on kiinnostava kokeilu monessakin mielessä. Sitä markkinoidaan takakannessa säeromaanina, ja sitä se enimmiltään onkin, joskin formaattia rikkovat keskushenkilöiden taustoista kertovat suorasanaiset jaksot. Niissä lukija saa tietää nuorten elämään liittyvistä hankauskohdista ja psyykkisestä oireilusta, jotka usein liittyvät joko suoraan tai välillisesti koulukiusaamiseen.

 

Joose muuttaa jatkuvasti rakennusalalla vastuullisissa suunnittelutehtävissä olevan isänsä työkomennusten perässä paikkakunnalta toiselle. Isän ja pojan välillä ei juurikaan ole keskusteluyhteyttä ja isä tuskin edes huomaa, että Joose tekee suuren osan kotitöistä. 

 

Toistuvat muutot ovat tehneet Joosesta sosiaalisesti vetäytyvän. Niinpä hänellä ei ole suuria odotuksia myöskään lukion aloittamisen suhteen. Osa luokan oppilaista tunnistaa Joosen juron olemuksen ja hänet kutsutaan mukaan erityiseen Stinson-ryhmään.

 

Joosen uudet luokkatoverit ovat nimittäin keksineet luovan ongelmanratkaisun kokemaansa koulukiusaamiseen. He pukeutuvat tavallisina koulupäivinäkin mustiin pukuihin! Inspiraatiota he ovat saaneet amerikkalaisesta sitcom-sarjasta How I met your mother.

 

– – ”Siinä puhutaan cheerleader-efektistä”,
nimetön poika jatkoi,
”kuinka ihmiset on porukassa viehättävämpiä 
kuin yksittäin arvioituna.”
Otto nappasi maitopurkin pöydältä.
”Ei meistä viehättävämpiä tullut,
mutta koulukiusaaminen loppui, 
kun alettiin kulkea porukassa.”

 

Joosen elämään tulee vähitellen enemmän kiintopisteitä. Yksi tärkeimmistä on  aikuinen naapuri, Tiina, joka kaipaa koiralleen ulkoiluttajaa. Romaanin lopussa poika voimaantuu ja rohkaistuu kyseenalaistamaan isälleen jatkuvan muuttorumban.

 

Leppäsen ratkaisu paljastaa suorasanaisissa proosajaksoissa koulukiusatuiksi tulleiden nuorten keskushenkilöiden psyykkisten traumojen lisäksi myös kolmen aikuisen (Joosen luokanvalvojan, naapurin ja isän) on kiinnostava. 


Todennäköisesti hän haluaa näin viestiä lukijalleen, että meistä jokaisella on omia henkilökohtaisia haasteita, jotka eivät välttämättä näy päällepäin. 


Koulukiusatut nuoret ovat saaneet paniikki- ahdistuneisuushäiriöihin ja traumaperäisiin stressihäiriöihin apua (esim. ratsastusterapiaa, masennuslääkityksen ja ymmärrystä omilta vanhemmiltaan).  

 

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana työskentelevä Aino Leppänen kertoo jälkisanoissa, että kipeät nuoruuden muistot luokkatoverin kokemasta rajusta kiusaamisesta ajoivat hänet kirjoittamaan kirjan nuorille. Hän kertoo ihmetelleensä, että opettajat eivät tuolloin puuttuneet asiaan. 

 

Kun minusta tuli opettaja, ymmärsin hyvin miksi. Opettajat ja oppilaat ovat kyllä samassa koulussa mutta elävät täysin eri maailmoissa. Oppilaat näkevät paljon sellaista, mistä opettajilla ei ole mitään havaintoja. 

 

Leppänen kertoo tehneensä taustahaastatteluja, joista osa on julkaistu Terveisiä koulukiusatuille -osiossa kirjan lopussa. Haastateltavat ovat jo aikuisiksi varttuneita entisiä koulukiusattuja tai koulukiusaamisen kohteeksi joutuneiden nuorten äitejä. Heidän tarinansa eivät tuo sinällään ratkaisua, mutta viestivät avoimen puhumisen puolesta. 

 


Kaarin Niemen kansikuva on hieman liiankin siloiteltu kirjan rankkaan aiheeseen nähden. Helppolukuisia, aiheiltaan myös poikia kiinnostavia  säeromaaneja ei ole vielä kovinkaan paljon tarjolla, joten hieman toisentyyppinen kansikuva olisi toiminut paremmin. 



Leppäsen esikoisromaani Positiviinen yllätys ilmestyi Docendolta ja opettajan arkea kuvaavat viihderomaanit Terkuin ope ja Tujuin terkuin ope Myllylahden kautta 2022 ja 2023. Kolmas osa Odottamattomin terkuin ope  ilmestyy pian.