torstai 21. maaliskuuta 2019

Kotikutoinen Neropatti-muunnelma











Roope Lipasti & Anton Lipasti: Luutarhurin tapaus. Oskari Onniston uskomattomat vastoinkäymiset 1, 175 sivua, WSOY 2019.








Lasten- ja nuortenkirjallisuutta brändätään nyt hanakasti. Sen sijaan, että keksittäisiin jotakin radikaalisti uutta ja erilaista, paneudutaan mieluummin maailmalla jo hyväksi havaittuun ja menestykselliseen formaattiin. 

WSOY käyttää uuden Roope & Anton Lipastin sarjan lanseerauksessa kursailematta hyväkseen yhdysvaltalaisen Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat -sarjan (WSOY, suom. vuodesta 2009) suosiota ilmoittaessaan Suomen oman Neropatin syntymästä. 

Yhtymäkohtia on paljon: päällimmäisinä varhaisen teini-iän ronski ja reteä huumori, arkisen koulunkäynnin höystäminen absurdeilla sattumuksilla, koomiset aikuiset, orastava kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen sekä runsas kuvitus. 

Oskari Onnisto käy seitsemättä luokkaa. Hän on kehitellyt alter egokseen Lepramies-sarjakuvahahmon.


Lepramies ei karta arkisia kodinhoitotöitäkään, vaan
pelastaa käden kääntesesä Oskarin pälkähästä.
Anton Lipastin kuvitusta Roope Lipastin varhaisnuortenromaaniin
Luutarhurin tapaus (WSOY 2019) 


Luokan haaveet ulkomaille suuntautuvasta luokkaretkestä kariutuvat retkikassan vähäisyyteen. Niinpä luokkaretki suuntautuu läheiseen kaivokseen, jossa Oskarin isä on johtajana. Asia on Oskarin mielestä tietysti super-nolo. 

Siivekäs ja sorkkakavioinen Luutarhuri karkaa kaivoksesta ja saa aikaan monenlaista kaaosta ja kiperiä tilanteita. 

Lopun action-käänteissä tapahtumat kilpistyvät jo unohdettuun perinneruokaan, luusoppaan, sekä koulun rehtori Limataiseen ja tämän sotilasuralla olevaan kaksoisveljeen. 


Luutarhurin väijytyksessä päädytään lopulta näin järeään kalustoon.
Anton Lipastin kuvitusta Roope Lipastin varhaisnuortenromaaniin
 Luutarhurin tapaus (WSOY 2019) 

Roope Lipasti on  panostanut kiitettävästi lukujen nimeämiseen. Esimerkiksi  kieltojen ja uhkailun kautta yritetään saada lukija kiinnostumaan lukemisen jatkamisesta ja annetaan lupa jättää jokin  juonen kuljetuksen kannalta vähäpätöisempi luku jopa kokonaan lukematta. 

Hiukan hämmentävästi poikien lukemaan innostamiseen tehty täsmäsarja vahvistaa osaltaan yleisiä olettamuksia lukumotivaation sukupuolittuneisuudesta: Oskarin ihailema Venla esiintyy kirjaviisaana siinä missä osa Oskarin kavereista toteaa, etteivät he piittaa kirjoista lainkaan:

Poliisit kysyivät nimemme ja mitä olimme tehneet tehdasalueella, vaikka se oli suljettu ja kyltissä selkeästi luki, että pääsy kielletty. –  Ettekö te osaa lukea? Se on Suomen koululaitos mennyt kyllä kauhean huonoksi, toinen poliiseista sanoi. 
–  Minusta tuntui että hän pilaili kustannuksellamme, mutta Antti myönsi mieluummin pelaavansa kuin lukevansa. Lukeminen on jotenkin rasittavaa, hän väitti. Itse en ole sitä mieltä alkuunkaan, joten sanoin poliiseille, että emme vain huomanneet kylttiä. Se on eri asia. 

Lepramiehen hahmossa hyödynnetään elokuvien ja sarjakuvien
sankarikuvastoa. Anton Lipastin kuvitusta Roope Lipastin
varhaisnuortenromaaniin Luutarhurin tapaus (WSOY 2019) 

Turun ammattikorkeakoulussa elokuva-alaa opiskelevan Anton Lipastin (s. 1996) sarjakuvavetoinen kuvitus on ilmeikästä ja puhekuplien tekstaus riittävän isokokoista.  

Poikien lukemaan innostamisessa nykyisin entistä olennaisempi visuaalisuus kyllä Oskari Onnisto -sarjan avausosassa toteutuu, mutta tarina-aihiota olisi voinut vielä nykyisestä karsia napakampaan muotoon ja tekstifonttia suurentaa.



Roope Lipasti on mukana Lukuliike-hankkeessa ja kiertää ympäri Suomea kouluvierailuilla kertomassa lukemisen iloista ja hyödyistä sekä omasta tuotannostaan.   

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Minna inspiroi myös nykytyttöjä









Elina Lappalainen & Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset, 40 sivua, Tammi 2019








Suomalainen lasten tietokirjallisuus on poikkeuksellisen hyvässä vedossa. 

Lapsille ja nuorille julkaistaan entistä enemmän tarinallisia tietokirjoja, joissa nykyhetkeen sijoittuvan juonellisen kehyskertomuksen kupeessa tarjotaan tietoa ja ahaa-elämyksiä helposti omaksuttavassa muodossa.  

Elina Lappalaisen kirjaformaatti on rakenteeltaan ilahduttavan erilainen verrattuna moniin viime syksynä ilmestyneisiin suurnaiskirjoihin, joiden määrämittaisissa esittelyissä pyrittiin kokoamaan naisten elämän ydinkohtia nuorta lukijakuntaa kiinnostavaan muotoon usein hengästyttävällä tahdilla. 

Tietokuvakirjassa ei glorifioida naisten sankarillisuutta liikaa. Nykypäivän sankarinaiset ovat muun ohessa myös äitejä ja isoäitejä.


Näkymä Minnan salongista. Etualalla supattavat Elli ja Hanna.
 Ilona Partasen kuvitusta Elina Lappalaisen kuvatietokirjaan 
Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset (Tammi 2019). 


Sisarukset Elli ja Hanna tutustuvat suomalaisiin suurnaisiin. Ensin he vierailevat Kuopion korttelimuseossa Minnan salongissa. Tytöt eivät ole uskoa korviaan, kun opas kertoo Minna Canthin ajan elämästä. 

[ – – ]  – Tyttökoulussa tytöt opettelivat puhumaan vieraita kieliä, soittamaan pianoa ja tekemään käsitöitä. Matematiikkaa ja biologiaa opetettiin kunnolla vain poikien koulussa, opas jatkaa.  
     Täh, eikö! Hanna huudahtaa. – Kamalan epäreilua! Muutkin lapset pudistelevat päätään epäuskoisina.  
     Se oli kamalan epäreilua myös Minnan mielestä, Petra-opas sanoo. 
– Siksi hän kirjoitti paljon näytelmiä ja lehtijuttuja tyttöjen oikeudesta koulutukseen. Hänen mielestään tytöillä ja pojilla piti olla samat oikeudet ja mahdollisuudet. 


Näkymä Minna Canthin perheen arjesta. Ilona Partasen 
kuvitusta Elina Lappalaisen kuvatietokirjaan Ihmeellinen 
Minna ja suomalaiset supernaiset (Tammi 2019). 


Elli ja Hanna kohtaavat  elossa olevia tunnettuja sankarinaisia tai tutustuvat muutoin luontevasti jo edesmenneisiin suomalaisiin suurnaisiin. Heidän oma mummonsa on kehitysfysiologian ja kantasolujen uraauurtava tutkija, professori Irma Thesleff, joka on erikoistunut lasten hampaiden oikomiseen. 

Mummo kertoo fanittavansa tähtieteen professori Liisi Otermaa. Hän vie tytöt myös Kansallisteatteriin katsomaan Minna Canthin näytelmää Papin perhe. Teatterin jonosta he pongaavat presidentti Tarja Halosen. (Ja tarkkasilmäinen kuvan katsoja tunnistaa myös Sofi Oksasen!) 

Tarja Halosen nykyiset pyrkimykset edistää  tyttöjen pääsyä opintielle havainnollistaa aikajanaa oivaltavasti: asiat eivät ratkea hokkus-pokkus -ratkaisulla, vaan vaativat monen sukupolven naisten ponnistelua puuttua havaittuihin epäkohtiin. 

Hanna on laatimassa kouluun esitelmää Tove Janssonista, ja yhdessä mummon kanssa ihmetellään myös hänen monipuolista uraansa. Ellin ja Hannan äidin esikuva on Armi Ratia, jonka Marimekko-yritys on innostanut häntä luomaan oman vaatemalliston.  



Taiton rytmikkyys näkyy hienosti aukeamalla, jossa esitellään 
Armi Ratian Marimekko-yrityksenkankaanpainoa. Ilona Partasen 
kuvitusta Elina Lappalaisen kuvatietokirjaan Ihmeellinen 
Minna ja suomalaiset supernaiset (Tammi 2019). 


Harkituilla nostoilla ja detaljeilla piirretään kinnostavia pikamuotokuvia kuuden suomalaisen naisen elämästä. 

Kuvittaja Ilona Partanen tekee tunnistettavia näköiskuvia silti sopivasti tyylitellen. Kuvituksesta ei tule ähkyn tunnetta, onnistunut taitto rytmittää naisten elämäntarinaa.



Lisää Minna Canthista lapsille ja nuorille:


Anneli Toijala: Myrskylintu, Tammi 1994 / nuortenromaani.

Arvioitu maaliskuussa vuonna 2010 Lastenkirjahyllyssä

Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli kirjailijoita, 12 muotokuvaa suomalaisista naistaiteilijoista, kuv. Riikka Sormunen, Tammi 2019.

Arvioitu Lastenkirjahyllyssä tammikuussa 2019. 

Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia. 70 suomalaista esikuvaa, S & S 2018.

Ida & Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa, S & S 2018.

Toim. Taru Anttonen & Milla Karppinen: Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan, Into kustannus 2018. 

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Minna! Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot, Teos 2018.






keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Elämyksiä Roomassa













Silja Pitkänen: Saavu jälleen Roomaan, Mimosa ja Miska II, kuvittanut Mika Vaaranmaa, 125 sivua, Enostone 2018.







Matkustaminen on ollut jo muutama vuoden ajan trendikästä myös lasten- ja nuortenkirjoissa.

Viime vuoden historiallisissa lasten- ja nuortenromaaneissa on huolella kuvattuja vanhoja kaupunkimiljöitä. 

Esimerkiksi Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras sijoittuu 1900-luvun alun Helsinkiin ja juuri ilmestyneessä jatko-osassa liikutaan Krakovassa. 

Tapani Baggen ja Carlos da Cruzin kahdessa ensimmäisessä Apassit-sarjan osassa seikkaillaan  Helsingissä ja Hämeenlinnassa ja kevään uutuudessa Viipurissa. 

Martin Widmarkin ja Ola Skogängin uuden sarjan avausosassa Ruusun salaisuus seikkailu sijoittuu sadan vuoden takaiseen Tukholmaan.

Nykyhetkeä kuvaavissa lasten- ja nuortenkirjoissa perheet matkustavat tottuneesti ympäri maailmaa - joko lomamatkalla tai vanhempien kansainvälisten työtehtävien ansiosta.

Silja Pitkäsen Mimosa ja Miska -sarjan avausosa ilmestyi toimintansa viime syksynä lopettaneen Savukeitaan kautta ja toinen osa on tullut Enostonelta.

12-vuotias Mimosa on adoptoitu Italiasta ja 8-vuotias Miska Meksikosta.  Lapsilla on kaksi isää, mutta tätä ei kirjassa mitenkään alleviivata, vaan tyydytään pelkkään asian toteamiseen. Isoisä Vasilin juuret ovat Venäjältä.

Lastenkirjojen isovanhemmat ovat nykyisin dynaamisia ja kiireisiä eläkeläisiä. 

Mimosan ja Miskan isoisä on kuitenkin oikeasti vanha ja raihnainen. Lapset ovat matkan eri käänteissä huolissaan isän jaksamisesta ja varsinkin Mimosa tarkkailee jatkuvasti hänen vointiaan. 

Rooman yltäkylläisyys, turistimassat  ja
historian kerroksellisuus välittyvät myös Mika
Vaaranmaan tarkkapiirteisessä kuvituksessa.
Vaaranmaan kuvitusta Silja Pitkäsen
lastenromaaniin Saavu jälleen Roomaan
(Enostone 2018). 



Isoisä matkustaa lasten kanssa Roomaan. ”Siellä on koko Italia näytteillä, ja siellä koette ehdottomasti Italian parhaat ja kiinnostavimmat puolet!”, lupaa isoisä.

Kolmikko tutustuu perinteisiin turistinähtävyyksiin ja niiden lomassa isoisä valistaa lapsia maan historiasta. Välillä keskustellaan myös demokratiasta ja kulttuurieroista. Sukupolvierot näkyvät hyvin lasten ja isoisän erilaisessa suhtautumisessa valokuvaukseen.

Turistien kansoittamasta Roomasta tehdään myös retki maaseudulle tapaamaan isoisän hyvää ystävää.

Matka tehdään pitkälti isoisän ehdoilla. Miskan haaveilema jalkapallo-ottelukin on loppuunmyyty, joten hänen täytyy tyytyä katsomaan ottelua televisiosta. 



Italialainen temperamentti näkyy isoisän
 ja ystävän elehtimisessä. Mika Vaaranmaan kuvitusta
Silja Pitkäsen 
lastenromaaniin Saavu jälleen Roomaan 
(Enostone 2018). 

Silja Pitkäsen tapa kertoa on melko toteava ja staattinen, mitään jännittävää seikkailukierrettä ei kirjaan ole upotettu, eikä toki aina ole tarviskaan. 

Tiivis sukuyhteys, muistojen vaaliminen ja kunnioitus eri kulttuureja kohtaan nousevat keskeisiksi teemoiksi. 

Mika Vaaranmaan mustavalkokuvitus on kyllästetty yksityiskohdilla. Valitettavasti hailakka painojälki syö kuvien tehoa.  

Villi veikkaus –  pian lastenkirjoissakin huomioidaan nykyistä tiedostavammin  huoli ilmastonmuutoksesta ja lähdetään matkaan ympäristöystävällisemmin junalla tai laivalla. 


Lisää matkustamisesta kertovia lasten ja varhaisnuorten kirjoja:

Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Eurooppaan, kuv. Anne Stolt, Avain 2018

Jeff Kinney: Riemuloma, suom. Marja Helanen, Otava 2017

Ville Hytönen & Matti Pikkujämsä: Vauvaperhe matkustaa, Tammi 2016 / Helsinki

Outi Hongisto:Sara matkalla KaliforniassaSara matkalla Dubaissa, kuv. Terese Bast, Myllylahti 2015 ja 2017

Kerttu Ruuska: Elsa ja Lauri matkustavat, Oppi ja Ilo, Sanoma Pro 2017

Anna-Karin Garnham: Ruu lentomatkalla, suom. Anne Luukkanen, Otava 2018

Anders Jacobsson & Sören Olsson: Lasse Kreikassa, suom. Annika Eräpuro, Otava 2009

Marja-Leena Tiainen: Maiju ja Bao, kuv. Väinö Heinonen, Tammi 2009 / Vietnam

Teija Niemi: Onni Afrikassa, kuv. Timo Kästämä, Pieni Karhu 2006

Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Pentti Kanariansaarilla, Tammi 2006

Marit Nicolaysen & Per Dybvig: Väinö ja rotta Kanarialla, suom. Katriina Savolainen, Otava 2005