tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kerrostalo moniarvoisuuden vertauskuvana












Jenni Erkintalo & Réka Király: Talo kulman takana, 26 sivua, Etana Editions 2016.

Sanna Mander: Avain hukassa, 41 sivua, Schildts & Söderstström 2017.






Lastenkirjallisuudessa voi usein aistia niin sanotun ajan hengen, joka sysää samaan aikaan markkinoille hyvin samankaltaisia aiheita, tulkintoja ja jopa kuvitustyylejä.

Vuosituhannen taitteessa kuvakirjoissa yleistynyt retrotyyli näkyy molemmissa kirjoissa paitsi muotojen pelkistyksenä niin myös värimaailmassa ja karrikoiduissa hahmoissa.

Harvoin kyse on tietoisista plagiaateista, vaan pikemminkin  lastenkirjoissa tyypillisistä tarinan kerronnan tavoista ja halusta puhutella lukijoita ajankohtaisten aiheiden kautta.

Jenni Erkintalon & Réka Királyn kuvakirjassa Talo kulman takana ja Sanna Manderin runokuvakirjassa Avain hukassa on kummassakin tapahtumapaikkana kerrostalo, jonka asukkaiden kautta kuvataan kiihkottomasti ihmisten  ja heidän elämäntapojensa erilaisuutta.  




Epun perheen muuttokuorma saapuu uuden kotitalon
ulko-ovelle ja Eppu lähtee tutustumaan uuden talon asukkaisiin.
Jenni Erkintalon ja Réka Királyn kuvitusta kuvakirjaan
Talo kulman takana (Etana Editions 2016). 

Epun perhe muuttaa uuteen asuntoon. Kotiutumista helpottaa kerrostalossa jo entuudestaan asuva isoäiti, joka kannustaa häntä  tutustumaan rohkeasti naapureihin. Niinpä Eppu lähtee  soittamaan asuntojen ovikelloja tai koputtamaan ovia, jotka kertovat hauskasti asukkaiden ominaislaadusta.  

Eppu ei hätkähdä asukkaiden kummallisia tapoja tai mieltymyksiä ja muistaa hyvät tavat.   


Metrin perheessä rakastetaan tietysti mittaamista! Tässä herra Metri
ensitöikseen haluaa mitata  Epun. 
Jenni Erkintalon ja Réka
Királyn kuvitusta kuvakirjaan 
Talo kulman takana (Etana Editions 2016).

Jokaisella aukeamalla esiintyvä vaaleanpunainen tai oranssi neonväri tuo kuvitukseen yllättävää särmikkyyttä.

Sanna Manderin Avain hukassa tuo oitis mieleen Jukka Itkosen & Christel Rönnsin Taikuri Into Kiemura ja muita kaupunkilaisia -runokuvakirjan (Otava 2007). 

Mander esittelee kerrostalon originelleja asukkaita luonnerunoissa. Mehevä karikatyyri on esimerkiksi elämäänsä tarkasti kontrolloiva Barbarossa:




Asunnossa jossa 
asuu Barbarossa 
on aina kaikki ojossa. 
Pinot aina pinossa, 
mikään ei ikinä vinossa. 
Ajatuksetkin hänessä 
on aakkosjärjestyksessä. 
Oivaltavaa ajan kuvaa löytyy aikuisiin kyllääntyneestä lapsesta,
joka haluaa olla ihan rauhassa. Sanna Manderin kuvitusta runokuvakirjaan
Avain hukassa (S & S 2017). 

Traagisuutta  löytyy siamilaisten kaksossisarusten Raakelin ja Ruutin elämästä. Toinen haluaa bilettää ja toinen olla kotona hissun-kissun. 

Ajankuvana kiinnostava on myös kehonrakentaja Erkki:

Käydäänpä välillä Erkillä 
joka netissä nimimerkillä 
mielellään näyttää kieltä, 
osoittaa pahaa mieltä. 
Pinkkejä juttuja Erkki vihaa, 
yksisarvisista tekisi lihaa.

Mander huvittaa – lähinnä aikuista  – ripottelemalla aukeamille pieniä yksityiskohtia, jotka paljastavat asukkaiden taiteellisia mieltymyksiä. Maijalla on seitsemän isää, ja kodin lattialta löytyy myös pinosta Pija Lindenbaumin kirja Elsa-Marin pikkuisät.  

Maijalla on seitsemän isää, ihan niin kuin Pija Lindenbaumin
Elsa-Marillakin. 
Sanna Manderin kuvitusta runokuvakirjaan Avain hukassa (S & S 2017).  


Manderin riimitys kulkee pääosin jouhevasti. Aukeamat ovat lukuisista yksityiskohdista huolimatta levollisia ja värimaailma  tarkoin harkittu, mutta silti mukavasti yllättävä.


Runokuvakirja on ilmestynyt myös ruotsiksi nimelllä Nyckelknipan.











torstai 15. kesäkuuta 2017

Lasten kotimaista ruutuaikaa pitää lisätä














Tiina Konttila & Anne Muhonen: Suuri taikajahti. Sirkus Rinkeli 2, 42 sivua, omakustanne 2017.







No nyt  on harvinaista herkkua tarjolla.

Pienille lapsille suunnattua kotimaista sarjakuvaa ilmestyy vuosittain yhden käden sormilla laskettava määrä.

Tilanteen karuudesta kertoo paljon puhuvaa kieltään se, että Tiina Konttilan & Anne Muhosen edellinen,  Sirkus Rinkeli -sarjan avaus,  ilmestyi vuonna 2015 pienen Robustos-kustantamon kautta, mutta tämä kevään uutuus Suuri taikajahti ilmestyy omakustanteena.

Tekijäkaksikko ei kuitenkaan jää tilannetta surkuttelemaan. 

Omakustanteella on hauska “kelpaamisleima”, joka vakuuttaa, että tämä kirja kelpaa. Sirkus Rinkelin nettisivuilta löytyy myös räväkkä kannanotto kotimaisen lasten sarjakuvan puolesta.

Konttila ja Muhonen ovat luoneet inspiroivan sirkusmiljöön, josta löytyy  sirkeän lapsisankarin, Eppu-tytön,  lisäksi muitakin karismaattisia hahmoja.

Boheemissa  taiteilijayhteisössä koetellaan välillä kaikkien hermoja, mutta lunkki elämänasenne, humaanit arvot ja huumori pelastavat pahimmilta yhteenotoilta.



Sirkuslaiset ovat värikästä väkeä, kuten tästä potretista näkyy.
Anne Muhosen kuvitusta Tiina Konttilan tarinaan lasten sarjakuvassa
Suuri taikajahti (omakustanne 2017).


Sirkus Rinkelin Pitkämies saa kirjeen taikurikurssin professorilta. Mutta onkohan taika karannut kuoresta ennen aikojaan? Jännitys tiivistyy,  sillä Taikavirastosta on tulossa tarkastaja käymään sirkuksessa…

Anne Muhosen sarjakuvakuvitus alkaa ruskeaksi toonattuna ja muuttuu värilliseksi kuin taikaiskusta! 

Ruutukoot vaihtelevat koko sivun kuvituksista perinteisempään ruutukerrontaan.


Sirkus Rinkelin lukemisen jälkeen voi tulla  himo puuhun kiipeämiseen. Anne Muhosen kuvitusta Tiina Konttilan tarinaan lasten sarjakuvassa 
Suuri taikajahti (omakustanne 2017).



Ylihuomenna lauantaina järjestetään Helsingissä Kalasataman alueella Teurastamolla kaikille avoin Lomapäivä -lastentapahtuma. Katti Matikainen haastattelee siellä muiden muassa Sirkus Rinkelin tekijöitä.



 

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Letkeää maalaisidylliä junaradan varrrelta















Jukka-Pekka Palviainen: Allu ja salainen ihailija, kuvittanut Christel Rönns, 82 sivua WSOY 2017.






Lastenromaaneissa nelivärikuvitus on ilahduttavasti yleistymässä.

Jukka-Pekka Palviaisen Allu ja salainen ihailija aloittaa todennäköisesti uuden  sarjan, jolla varmasti on kysyntää hiljattain lukemaan oppineiden lasten parissa. 

Kunpa kirjasin olisi vielä ollut himpun verran isompi ja rivitys väljempi!

Lastenkirjallisuus leikittelee nykyisin entistä enemmän sukupuolirooleilla tai tiedostavimmillaan häivyttää jopa kokonaan sankarin sukupuolen.

Allu on kutsumanimestään huolimatta tyttö, oikeasti Alexandra. Allun perhe muuttaa maalle radan varteen entiseen asemarakennukseen. Lapset asettavat maalle muuton ehdoksi, että vanhemmat suostuvat vihdoinkin hankkimaan perheeseen koiran.

Lastenromaanissa on siis peruskliseet kohdallaan.

Allu ottaa uutta asuinpaikkaa isoveljensä Aapon kanssa vähitellen haltuun.  On mukavaa vaihteeksi lukea yhteenhitsautuneista sisaruksista, jotka eivät ole alituiseen sotajalalla keskenään.  

Koiranpentu Ransu ja aseman tornihuoneesta löytyvät kissanpennut aiheuttavat mystisten kolahdusten ja kahahdusten lisäksi sopivasti säpinää. Yksi uusi kaverikin, Markus,  löytyy kylänraitilta.

Allu saa hämäräperäisiä viestejä salaiselta ihailijalta. Hän ei onneksi jää asiaa liiaksi vatvomaan, vaan tutustuu muun muassa junakonduktööri-Artturiin, jonka lemmenasioitakin Allu käy toimen tyttönä järjestelmään.



Hyvä esimerkki onnistuneesta kuvan ja tekstin yhteispelistä. Konduktööri Artturi
ja Allu miettivät syvällisiä asemalaiturin penkillä. Christel Rönnsin kuvitusta Jukka-Pekka Palviaisen lastenromaaniin Arttu ja salainen ihailija (WSOY 2017). 


Nokkelasti Allun ja Aapon ikää ei kerrota lainkaan, joten potentiaalisten lukijoiden ikähaarukkaa voi venyttää parhaimmillaan kymmenen ikävuoden molemmin puolin.

Palviainen välttää lukemaan opetteleville suunnattujen lastenromaanien pahimman helmasynnin eli ylenmääräisen koohotuksen.  Juonenkäänteet ovat sopivan verkkaisia ja keskushenkilöiden määräkin pysyy hallittavana.  Persoonallisia aikuisia kyllä on paljon, mutta lasten edesottamukset ovat silti keskiössä.


Myös tälla aukeamalla sivun eri laidoille taitetut kuvitukset
sanamukaisesti seurustelevat keskenään. 
Christel Rönnsin kuvitusta
Jukka-Pekka Palviaisen lastenromaaniin 
Arttu ja salainen ihailija (WSOY 2017). 

Christel Rönnsin kuvituksella on syystäkin iso rooli. Sisäkansista lähtien hän on luonut elävää kylämiljöötä. Rönns höystää aukeamalle levittyviä kuvituskuvia pienillä yksityiskohdilla. Lasten ja aikuisten ilmeissä ja eleissä on karrikointia sopivassa suhteessa tekstin painotuksiin nähden.

Salainen ihailija toki lopussa paljastuu, ja ehkä hänen sukupuolensa on tässä se suurin  yllätysmomentti, josta sarja voi jatkua sovinnaisin kääntein tulevissa osissa.


 
Tällaisten kuvituskuvien äärellä silmä lepää: Allu, Aapo ja Markus lukemassa.
 Toisaalta romaanista löytyy myös tunnelmallinen kuva Allusta lukemassa tornihuoneen
hämyssä. Christel Rönnsin kuvitusta Jukka-Pekka Palviaisen lastenromaaniin Arttu ja salainen ihailija (WSOY 2017).