lauantai 10. marraskuuta 2018

Isä ja isän kulta












Jan Ormerud: Isän kulta-sarja: Isä tuli kotiin; Isän kulta Sottapytty;Isän kulta nukkuu; Isän kulta lukee, suom. Riitta Mäyrälä, WSOY 1985. 








Pikkulasten katselukirjoissa on paljon suotta unhoon jääneitä helmiä, joita voi tarkastella aikansa perhearvojen ja tasa-arvonkin lähettiläinä.


Kuka muistaa vielä Jan Ormerdin Isän kulta -sarjaa?

Taaperoikäisen lapsen ja isän suhde on kuvattu kirjoissa sydämellisesti. 



Lapsi on jo eteisessä vastassa, kun isä tulee töistä. Jan Ormerodin kuvitusta katselukirjaan Isä tuli kotiin (WSOY 1985).


Isä tuli kotiin -kirjassa selviää, että isä käy ansiotöissä, mutta kotona hän on sataprosenttisesti läsnä lapsen kanssa. 

Isä osallistuu kotitöihin. Äidistä ei näy näissä kirjoissa pientä vilaustakaan. Isän ja lapsen symbioosi on vahva ja rikkumaton. 



Mikä ihana näky: isän kullalla on sisällöltään runsas lasetnkirjahylly!
Isä näyttää mallia siivouksessa. Selän takana taapero tosin
siivoaa omalla tavallaan... 
Jan Ormerodin kuvitusta
katselukirjaan Sottapytty  (WSOY 1985). 



Kuvitus näyttää luonnosmaiselta, viiva hakee  välillä muotoaan, ja tästä syntyy sympaattista rosoa ja rouheutta. 

Värinkäytössään, niukoissa yksityiskohdissaan ja miljöön kuvauksessaan tyyli on moderni. 

Lapsen isä on hyvin hoidettuina partoineen ja rentoine vaatteineen kuin kuka tahansa 2010-luvun tyylitietoinen isä. 

Neliosaista sarjaa ei siis millään uskoisi joi yli 30 vuotta sitten ilmestyneeksi.



Isän ja lapsen suhde tulee myös hellyttävästi esiin, kun lapsi
kiehnää ja hakeutuu isän lähelle. Jan Ormerodin kuvitusta katselukirjaan
 Sottapytty (WSOY 1985) 



Kirjojen  tekijän, Jan Ormerodin, nimikin hämää: Janette Louise Ormerod (1946­–2013) on australialaissyntyinen ja kuvittajaopintojen perässä perheineen Britanniaan vuonna 1980 muuttanut kuvittaja ja lastenkirjailija. 


Isä lukee omaa kirjaa, mutta yhteys on tässäkin vahva. Jan Ormerodin
kuvitusta katselukirjaan Isän kulta lukee (WSOY 1985). 


Ormerod on monissa kuvituksissaan kuvannut omaa perhettään. Ehkä juuri siksi lasten kodin arkisten puuhien kuvaamiseen on saatu poikkeuksellisen latautuneita tunteita.



torstai 8. marraskuuta 2018

Mitä puuttuu ja mikä ei kuulu joukkoon?




Näyttää siltä, että joka vuosi kehitetään jokin kärhämä lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon ehdokasasetteluun.

Nyt kuumaksi perunaksi on muodostunut Taru Anttosen & Milla Karppisen toimittama Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muillle). Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan (Into Kustannus), jonka esivalintaraati nosti kuuden ehdokkaan joukkoon.


Kirjasta älähti ensin sosiaalisessa mediassa kirjailija Jussi Seppänen ja seuraavaksi kirjailija  Karo Hämäläinen Suomen Kuvalehden Kirjailijan päiväkirja -blogissaan. 


Lasten- ja nuortenkirjat ovat Finlandia-palkinnoissa kaikkein eniten variaatioita, ikäryhmiä, lajityyppejä ja porsaanreikiä sisältävä kirjallisuuden alue. 

Tämän haastavan dilemman myös esivalintaraati  muistaa vuosi toisensa jälkeen tuoda esiin. 

Tämänvuotisen raadin puheenjohtaja, kirjallisuudentutkija Myry Voipio,  luonnehti puheessaan lasten- ja nuortenkirjallisuutta ”kutkuttavana, säkenöivänä ja koskettavana” ja "mahdollisuuksien kenttänä”.

Lasten- ja nuortenkirjallisuutta on ollut kautta aikain tapana kirjoittaa vanhan perustan päälle. 

Myös Iltasatuja kapinallisille tytöille -kokoelmien (S&S 2017 ja 2018, suom. Maija Kauhanen) menestyskonseptin luoneet italialaiset Elena Favilli & Fransesca Cavallo ammentavat ikiaikaisesta sadunkerrontaperinteestä. 


Lasten- ja nuortenkirjallisuus on aina ollut aikuistenkirjallisuuteen verrattuna rakenteiltaan, kerrontatavoiltaan ja muilta toistuvilta kliseiltään konventionaalista kirjallisuutta – osittain myös siksi, että lapsien ja nuorien ajatellaan olevan lukijoina konservatiivisia ja ilahtuvan usein siitä, että tietävät jo ennalta mitä tuleman pitää. 

Myös rohkeat lasten- ja nuortenkirjallisuuden rämäpäätkin ammentavat usein  vanhoista hyväksi havaituista käytänteistä, mutta jalostavat niitä sitten uuteen suuntaan, parhaimmillaan samalla uudistaen koko genreä.

Leena Virtasen & Sanna Pelliccionin tietokuvakirja Minna! Minna Canthin uskomaton elämä ja teot (Teos 2018) on sekin saanut innoitteensa Favillin ja Cavallon kokoelmasta, mutta lopputulos on raikas ja omintakeinen. 


Ja buumi jatkuu vielä ensi keväänä: Vilja-Tuulia Huotarisen & Riikka Sormusen Heistä tuli taiteilijoita -kirja (WSOY 2019) kertoo suomalaisten naistaiteilijoiden luovista heräämisistä. 

Kolmas kiinnostava esimerkki sankarinais-teeman toteutuksesta  tulee Ruotsista: Sara Lundbergin kuvaromaani Fågeln i mig flyger vart den vill (Mirando Bok 2017) kertoo ruotsalaisen kuvataiteilijan Berta Hanssonin lapsuudesta. Kirja palkittiin viime vuonna Ruotsin merkittävimmällä kirjallisuuspalkinnolla, August-prisetillä, lasten- ja nuortenkirjojen kategoriassa. 


Jokainen lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-raati nakuttaa pehmeään savitauluun omat valintaperusteensa kuudelle ehdokkaalle. 

Tämä pätee toki myös kahteen muuhun Finlandia-raatiin. Siksi jokaisen vuoden kirjakattaus on aina omanlaisensa. 

Osittain tässä piilee juuri kirjallisen julkisuuden kannalta suola ja sokeri: jos valintaproseduuri toistuisi vuodesta toiseen samankaltaisena, kiinnostaisivatko Finlandia-palkinnot enää ketään? 

Tämänvuotisen kuuden lasten- ja nuortenkirjan listauksen voi ajatella ottavan rivien välissä kantaa moneen asiaan. Seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvä identiteetti ja tytön itsemääräämisoikeus omasta kehostaan on esillä muissakin kotimaisissa nuortenkirjoissa ehdolle asetettujen lisäksi.  

Olen usein esittänyt toivomuksen, että raadit uskaltaisivat tehdä syvemmälle luotaavia analyysejä vuoden kirjasadosta ja rohkenisivat tuoda esille myös teoksia, tekijöitä  ja ajan kiinnostavia ilmiöitä, jotka eivät syystä tai toisesta yltäneet kuusikkoon asti. 

Jokainen lasten ja nuorten Finlandia -ehdokaslista on myös ajankuva. 

Ehkä nämä suuret linjat näkyvät kirkkaampina vasta ajan päästä. 

Jo entuudestaan olemassa olevaan ja "keskittyyn" formaattiin kirjoittaminen on lasten- ja nuortenkirjoissa tätä päivää: norjalainen tv-sarja Skam tai Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat ilmoitetaan avoimesti kotimaisen nuortenkirjan esikuvina kirjojen ennakkomarkkinoinnissa.

Jälkiviisaasti voisi ajatella, että Fransesco Cavallon ja Elena Favillin olisi pitänyt patentoida ideansa, jotta tällaiselta kopiointibuumilta olisi vältytty. 

Tänä vuonna on ilmestynyt kaksi muutakin samaa konseptia varioivaa kotimaista naissankarikokoelmaa: Elina Tuomen Itsenäisiä naisia. 70 suomalaista esikuvaa sekä Iida & Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. Into Kustannuksen kokoelman valttina näihin nähden on kirjoittajien ja kuvittajien erilaiset tyylit ja näkökulmat. 





                                        * * * * * * * 


Lasten ja nuorten tietokirjoja on nostettu aika ajoin ehdokkaiksi jo 1990-luvulla, mm. Marjatta Levannon &  Julia Vuoren Nykytaide suurin piirtein vuonna 1998 ja seuraavana vuonna Tuula Korolaisen, Riitta Tuluston & Leena Lumpeen Mansikkaheinä, lasten oma marjakirja.

2000-luvulla kotimainen lasten ja nuorten tietokirjallisuus on petrannut entisestään ja kirjojen teemat ovat laajentuneet: tietokirja tehdään nopeasti mutta paneutuneesti ajankohtaisista aiheista ja ilmiöistä ja parhaimmillaan isonkin asiantuntijajoukon yhteistyön tuloksena. 

Entistä useammin tietokirja yhdistää faktan ja fiktion, hyvä esimerkki myös ehdokkaana vuonna 2015 ollut Elina Lappalaisen & Christel Rönnsin tietokuvakirja Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee? (Tammi). 

Laadukas lasten tai nuorten tietokirja voisi laatunsa takia yltää vallan hyvin myös Tieto-Finlandian ehdokkaaksi. Tänä vuonna yksi potentiaali teos olisi ollut Maiju Ristkarin, Nina Sunin & Vesa Tynin Sukupuolena ihminen: tietokrija transsukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta (Tammi).






keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Vahvojen tyttöjen ja naisten Finlandia-kattaus


Ehdokkaat iloisessa ryhmäkuvassa. Vasemmalta Siiri Enoranta, Maija ja Anssi Hurme,
Magdalena Hai, Riina Matila, Anna-Sofia Vuori, Linda Bondestam ja Taru Anttonen.
Valokuva PHH 



  

Suomen Kirjasäätiön lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat on hetki sitten julkistettu Helsingissä.


Ehdolla on kuusi teosta, ohessa raadin perustelut:

Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) – Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan, Into Kustannus

Teos tekee näkyväksi tyttöjen ja naisten kyvykkyyden, tahdon ja rohkeuden monilla eri aloilla ja eri aikakausina. Vaikka kirjoittajia ja kuvittajia on paljon, kokonaisuus on yhtenäinen niin kielen, tyylin kuin kuvituksen ja taiton kannalta. Tiedon ja sadun yhteenpunominen on onnistunutta ja pienempikin lukija kykenee ymmärtämään ja hahmottamaan tarinat.

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous, WSOY 

Upeasti ja kauniilla, huolellisesti valituilla sanoilla kirjoitettu teos maalaa lukijan eteen uskottavan maailman. Omalakisen ja vahvaäänisen romaanin henkilökuvaus, juoni ja inhimillisyys tuovat esiin lapsuuden lopun, hyvän ja pahan, ilon ja surun. Eheä ja varma lukuelämys.

Magdalena Hai: Royamen aikakirjat 1: Kolmas sisar, Otava  

Viisas ja viihdyttävä romaani imee lukijan maagisiin maailmoihinsa, eikä päästä irti. Kerroksellinen, yllättävä ja monitasoinen tarina kiertyy hiljalleen auki ja paljastaa salaisuutensa. Teoksen kieli ja maailmat, juonellinen rytmi ja henkilökuvaus muodostavat herkullisen ja ehyen kokonaisuuden.

Maija & Anssi Hurme: Skuggorna, Schildts & Söderströms / Varjostajat, S&S 

Monitasoinen kuvakirja käsittelee onnistuneesti ja konkreettisesti surua ja menetystä. Tarina, kuvitus ja taitto muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Värimaailma ja juoni kuljettavat lukijan kohti valoa: Surusta voi päästää irti. Teoksen tunnemaailma tavoittaa sekä lapsen että aikuisen.

Riina Mattilla: Järistyksiä, WSOY 

Kaunis rakkaustarina itsensä löytämisestä tarjoaa samaistumispintaa ja rohkeutta kohdata oma tapansa olla. Teos käsittelee ensirakkautta koskettavasti ja ulottaa teeman kysymyksiin seksuaalisesta ja sukupuolisesta identiteetistä: Kaikilla on oikeus rakkauteen. Hyvällä kielellä kirjoitettu tarina pitää otteessaan alusta loppuun.


Sanna Sofia Vuori & Linda Bondestam: Ägget, Förlaget / Muna, Teos 

Tarina, kieli ja kuvitus muodostavat hiotun, temaattisesti ja tyylillisesti riemastuttavan kokonaisuuden. Kutkuttavat hahmot, yksityiskohdat ja yllätyksellisyys ulottuvat joka tasolle ja saavat niin lapsi- kuin aikuislukijankin hykertelemään. Värikäs kirja sopii luettavaksi yksin ja yhdessä.


Kahta kuvakirjaa lukuun ottamatta kaikissa muissa ehdolle asetetuissa teoksissa on toimijoina vahvoja tyttöjä, jotka viis veisaavat ympäristön mielipiteistä. 


Näiltä osin Finlandia-raadin voi ajatella ottavan kantaa viimeaikaiseen #me too -keskusteluun naisten seksuaalisesta häirinnästä, seksuaalisesta identiteetistä sekä laajemmin naisen oikeudesta määrätä omasta kehostaan. 

Maija ja Anssi Hurmeen Skuggorna Varjostajat -kuvakirjan lapsipäähenkilön sukupuolta ei ole liioin napitettu tytöksi tai pojaksi, joten tämäkin teos osuu ajankohtaisten keskustelujen ytimeen. 


Ehdokkaissa on mukana kaksi esikoiskirjailijaa. Riina Mattilan Järistyksiä sijoittui toiselle sijalle WSOY:n nuortenromaani-kilpailussa. Anna Sofia Vuori on suomenruotsalainen lastenkulttuurin monitoimija.


Vuoren ja Linda Bondestamin Ägget / Muna tuo mieleen Finlandia-voittajan kuuden vuoden takaa: Christel Rönnsin kuvakirja Det vidunderliga ägget / Perin erikoinen muna (Schildts & Söderströms) kertoo niin ikään munasta, jonka kuoriutumista koko perhe odottaa malttamattomana. 

Tässä siis taas todiste siitä, kuinka tietyt aiheet toistuvat lastenkirjallisuudessa!


Mattilan Järistyksiä ilmestyi alun perin viime vuonna e-kirjana ja vasta tämän vuoden puolella perinteisenä kirjana. Sääntöjen mukaan teokset, jotka eivät ehtineet myöhäisen ilmestymisensä takia edellisvuoden ehdolle asetteluun, voidaan ottaa mukaan seuraavan vuoden ehdokasvalintaan. Näin on luultavasti käynyt Järistyksien kohdalla.


Järistyksiä on perinteinen nuortenromaani, jossa kuvataan teinin kasvukipuja. Päähenkilö Elisa haluaa olla Eelia. Seksuaalisen identiteetin pohdinnat ovat vanhemmille vaikea asia. 

Tämänvuotinen Finlandia-raati ei ole kavahtanut fantasiaromaanien vuolasta kerrontaa. Magdalena Hain Kolmannessa sisaressa on 557 sivua ja Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirouksessa 443 sivua. 

Hain teos aloittaa Royamen aikakirjat -nimisen sarjan. Enorannan romaani on itsellinen teos. Mattilan romaanin tavoin myös Hain ja Enorannan fantasiatarinoissa korostuu seksuaalinen moniarvoisuus.


Kuvittaja Linda Bondestam Siiri Enoranta ovat kummatkin nyt ehdolla kolmatta kertaa. Enoranta ylsi jo esikoisteoksellaan Omenmean vallanhaltija (Robustos 2009) ehdokkaaksi ja toistamiseen kolme vuotta sitten fantasiaromaanilla Surunhauras, lasinterävä (WSOY) vuonna 2015.  
Into Kustannuksen Sankaritarinoita-kirjan kohdalla tulee pakostakin miettineeksi, kuinka mahdollinen palkintopotti jaettaisiin ison tekijätiimin kesken: mukana on 24 kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa eli yhteensä 65 tekijää. Loogisin vaihtoehto olisi toki, että jokainen heistä saisi 461,55 euroa. 

Maija Hurme ja Linda Bondestam ovat naispotrettien kuvittajina mukana myös tässä kokoelmassa.

Kokoelma toteutettiin joukkorahoituksen kautta. 

Riina Mattilan Järistyksiä on arvioitu Lastenkirjahyllyssä tammikuussa ja  Maija & Anssi Hurmeen Varjostajat huhtikuussa.

Esivalintaraadin puheenjohtajana oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkija, FT, kirjallisuudentutkija Myry Voipio sekä jäseninä libristi Leena Kero-Taiminen ja ohjaaja Rami Saarijärvi.


Lopullisen palkinnonsaajan asetetuista ehdokkaista valitsee toimittaja, tv-tuottaja Riku Rantala.