Lastenkirjallisuus- ja kulttuuri pääsi taas tänään valokeilaan!

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin on jakanut hetki sitten vuoden 2009 Suomi-palkinnot eri taiteenalojen edustajille. Palkintojen jaossa otettiin huomioon esimerkiksi kestävä ja pitkä elämäntyö, ainutlaatuinen kulttuurikohde, arjen iloinen taide sekä uutta urkova työ uuden taiteenalan tuomiseksi ja aloittamiseksi Suomessa.

Tänä vuonna yhtenä erityisenä painopistealueena oli lastenkulttuuri, jota Wallin juhlapuheessaan määritteli “kestäväksi, mutta usein näkymättömäksi jääväksi, mutta silti äärimmäisen tärkeäksi perustyöksi”.

Yksi Suomi-palkinnon saajista on lastenkirjailija Maria Vuorio. Lastenkirjahylly onnittelee lämpimästi Vuoriota!

Palkintoperusteluissa Vuoriota luonnehditaan seuraavasti:

Maria Vuorio on kirjoittanut 30 vuotta lapsille ja nuorille. Hän on julkaissut lasten- ja nuortenromaaneja, novelleja, satuja ja runoja. Vuoriolle on ominaista arkisen elämän epätavallinen havainnointi ja erilaisten näkökulmien käyttö. Hänen tarinoidensa kokijat voivat olla niin lapsia, hyönteisiä kuin huonekalujakin. Vuorio sujahtaa arjessa touhuilevan lapsen nahkoihin yhtä vaivattomasti kuin vienankarjalaiseen uskomusmaailmaan tai professorinalle Koskenranta-Korpisuon pöksyihin.

Maria Vuorion tuotannossa on ansiokasta luonnollisesti kulkeva kieli, joka tarjoaa älykkäitä näkökulmia tuiki tavallisiin asioihin. Vuorio lataa jokaiseen lauseeseen ja teokseen sellaisen määrän viisaita huomioita ja huumoria kuin se olisi hänen pääteoksensa. Ilkikurinen ja tutkivakin leikittely on Vuorion tunnuspiirre. Hän leikittelee kielellä, joka on hänen sanojensa mukaan taikinaa, jota voi leipoa. Hän leikittelee eläinsadun perinteellä luoden uudenlaisia luonteita kuten shoppailuhullu hiiri tai linnunkieltä opetteleva orava.

Vuorio on luonut novelleissaan muotokuvia erikoisista lapsista ja nuorista. Monien novellien kokija voisi olla myös kuka tahansa lapsi tai nuori pelkoineen, harmeineen ja ilonpilkahduksineen. Maria Vuorion kirjailijanura ja 20 teosta todistavat taiteilijasta, jonka kielen ja kirjallisuuden lajien taju on ehtymättömän vivahteikas. Hän tuo proosassaan esiin nuoruuden ja lapsuuden vaikeat sosiaaliset suhteet ja vanhemmilta piilotetut salaisuudet. Runoissa ja runollisissa satukuvissa löydetään luonnollisia ja taianomaisia ihmeitä Eläinkertomukset hahmottavat uudenlaisia eläinyhteisöjä, jotka tuntuvat inhimillisyydessään todellisilta myös aikuisesta.

Päteviin ja monipuolisiin perusteluihin ei ole juurikaan lisättävää.

Suomi-palkintoa ei ole Rouva Huun muistin mukaan aiemmin jaettukaan lastenkirjallisuudelle, ja juuri siksi Maria Vuorion kaltaisen omaleimaisen ja nopeasti ohimenevistä trendeistä piittamaattoman kirjailijan palkitseminen tuntuukin erityisen hienolta!

Vuorio ei ole juurikaan viihtynyt median parrasvaloissa. Hän on ollut useasti ehdolla moniin keskeisiin lastenkirjapalkintoihin, mutta jäänyt lähes yhtä monesti tunnustusta vaille.

Sille, joka haluaa paneutua Maria Vuorion lastenkirjatuotantoon ja kirjoittamisen reunaehtoihin, suosittelen johdatuksena tutustumista Vuorion viisaaseen tekstiin, joka löytyy toimittamastani teoksesta Matka mielikuvitukseen. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat teostensa taustoista (Tammi 2004). (Kirjan kanteen on muuten valittu lapsuuskuva Maria Vuoriosta kirjan äärellä!)

Melko varhain opiskeluvuosinaan Vuorio jo tiedosti halunsa kirjoittaa omilla ehdoillaan omanlaistaan tekstiä:

Jo Tove Janssonin maailman herättämän vastakaiun takia ymmärsin, etten voisi kirjoittaa mitään aidosti omaani, ellen ottaisi siihen mukaan iloa, huumoria ja tiettyä naiiviutta. Naiiviushan keinona on aikuiselle eräänlainen naamio. Myös lastenkirjallisuus voi olla muun kirjallisuuden naamiota, eräänlainen hybridi, jalostustuote sekin. Naiivius on myös vapautta.
Inhoan tärkeilyä ja teoreettisuutta. Haluan ilmaista itseäni vilpittömästi, vailla tarkoitusperiä kirjoittaa jollekin tietylle lasten tai nuorten ikäryhmälle.
--
Mietiskelevä taso on kirjoissani tärkeä, kirjoitan filosofista lastenkirjallisuutta, kuitenkin ”jalat maassa” -periaatteella. Lapsia haluan kuvata yhtä aikaa rehevästi ja herkästi.

Rouva Huun omia suosikkeja Vuorion aiemmasta tuotannosta ovat muiden muassa lastenromaani Eeva (Otava 1981), kuvakirja Annin päivä (Lasten oma kirjakerho 1987) ja nuoren tytön kasvukipuilua ja äitisuhdetta kauniisti kuvaava nuortenromaani Jonakin toisena päivänä (Otava 1994).


Muut Suomi-palkinnon saajat ovat suomalainen nykysirkus Cirko Aereo ry, rock-yhtye Eppu Normaali, Konserttikeskus ry:n Konsertti joka kouluun -hanke, ohjaaja-käsikirjoittaja Anastasia Lapsui sekä kuvataiteilijat Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala.

Vuodesta 1993 myönnetty Suomi-palkinto (30 500 euroa) on kulttuuri- ja urheiluministerin ja valtiovallan antama tunnustus taiteellisesta luomistyöstä.




Helsingin Sanomien Sirpa Pääkkösen haastattelussa toinen eilisistä Finlandia Junior –palkituista, Mari Kujanpää, paljastuu selvästi Maria Vuorion hengenheimolaiseksi ilmoittaessaan, että ei koe painetta seuraavan kirjan kirjoittamisesta:

– Kirjoitan mieluummin hyvän kirjan harvoin kuin huonon kirjan usein. En pidä tehokkuusajattelusta, jonka mukaan joka vuosi pitäisi julkaista uusi kirja.

Tohdinkin toivoa, että lasten- ja nuortenkirjallisuuteen leviäisi vähitellen tällainen HIDASTAMISEN FILOSOFIA, jossa vähemmän on enemmän. Kun entistä useampi kirjailija uskaltaa kyseenalaistaa jatkuvan sarjatykityksen, niin ehkäpä kustantajatkin tajuavat hellittää suitsiaan vähitellen?

Tämä tosin edellyttäisi – totuuden nimissä – myös tekijänpalkkioiden tarkistamista. Tiedostan toki, että monelle kirjailijalle sarjakirjamuoto on myös toimeentulon elinehto.

Tärkeä kirja tärkeästä aiheesta, mutta...

Signmark on nyt tehnyt valinnan.

Vuoden 2009 Finlandia Junior –palkinnon on hetki sitten saanut Mari Kujanpään ja Aino-Maija Metsolan lastenromaani Minä ja Muro (Otava 2009).

Rapartisti Signmark eli Marko Vuoriheimo arvosti kirjassa muun muassa näitä ominaisuuksia (ote suoraan Vuoriheimon palkintojenjakotilaisuudessa pitämästä puheesta):

Kirja kuvaa nykyhetken tilanteita ja korostaa koti–koulu-yhteistyötä sekä rakkauden antamista lapsille. Moni lapsi kokee tänä päivänä samaa mitä Lauha ko. kirjassa. Moni ”erilainen” ihminen samastuisi tähän kirjaan. Isommat oppilaat voivat auttaa pienempiä oppilaita ja miksei päivastoinkin. Yhteisen harrastuksen kautta löydät yhteisen sävelen. Sitkeys palkitaan.

Signmark pitää myös Lauhaa hyvänä roolimallina muillekin lapsille ja nuorille, jotka kokevat vastaavanlaisia tilanteita. Signmarkin mielestä Lauhan kautta moni lapsi ja nuori voi huomata, etä heillä on rakastava perhe, jota tulisi kunnioittaa.

Signmark pitää Minä ja Muro –kirjan tarinaa helppona lapsen samastumisen kannalta. Tätä hieman tohdin epäillä. Jaksaako lapsi tempautua syrjään sysityn ja kaltoin sekä kotona että koulussa kohdellun Lauhan maailmaan?

Toisaalta, jo aiemmin Lastenkirjahyllyssä Minä ja Muro –kirjan tiimoilta virinnyt vilkas keskustelu todistaa, että kirja on ainakin aikuisille lukijoille ollut tärkeä mielenliikutuskirja.

Toivottavasti palkinnon myötä saadaan myös lasten omia lukukokemuksia.

Finlandia Junior –palkinnon saaman mediajulkisuuden nosteessa kirja ainakin toivon mukaan herättää kiinnostusta aikuisissa, ja juuri heille tämä kirja mielestäni onkin ensisijaisesti kohdistettu.

Niin ikään Signmark pitää hyvänä, että Minä ja Muro muistuttaa aikuisille,

että [asioiden] priorisointi on tärkeää ja lapsilleen tulee antaa aikaa. Tänä päivänä liian usein vanhemmat ovat kiireisiä, eivätkä ehdi pysähtyä ja kuunnella lastaan. Jokainen lapsi ja aikuinenkin tarvitsee rakkautta, läheisyyttä, vuorovaikutusta sekä ymmärrystä. Lapsi saa olla lapsi, ei hänen tarvitse kantaa koko maailmaa.

Signmark kritisoi puheessaan myös päätuomarin tehtävänsä vaativuutta ja esitti jälleen kerran, että lasten- ja nuortenkirjallisuus eriytettäisiin Finlandia-palkintoinstituutiossa omiksi palkinnoikseen.

Minä julkean ehdottaa vielä yhtä uutta palkintoa: se jaettaisiin lastenkirjoina julkaistuille teoksille, jotka puhuttelevat nimenomaan aikuista lukijaa.

Riehakkaita ja hyssyttäviä runoja

Hannele Huovi: Karvakorvan runopurkki. Kuvittanut Kristiina Louhi. 79 sivua. Tammi 2008. Kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen.

Kirjailija Hannele Huovi ja ja musiikkikasvatuksen lehtori ja musiikkipedagogi Soili Perkiö saivat perjantaina Taiteen keskustoimikunnan jakaman valtion lastenkulttuuripalkinnon.

Perusteluissa todettiin, että Huovi ja Perkiö ovat tehneet uraauurtavaa työtä lapsiperheiden loru-, laulu- ja leikkiperinteen uudistamisessa ja vaalimisessa. He ovat kehittäneet kirjallisuus- ja musiikkikasvatusta aiempaa lapsilähtöisempään suuntaan tavoitteenaan rauhoittaa lapsiperheet nauttimaan yhdessä sävelten ja kielen magiasta koko keholla ja kaikilla aisteilla.

Hannele Huovi ja Soili Perkiö ovat tehneet yhteistyötä neuvoloiden, päiväkotien, koulujen, teattereiden ja musiikkitapahtumien kanssa. Heidät tunnetaan myös aapisten, lastenkirjojen, musiikin oppikirjojen ja muun oppimateriaalin tekijöinä.

Palkintoperusteluissa korostetaan Huovin ja Perkiön yhteistyössä tiivistyvää lapsen ja lapsuuden ainutkertaisuuden kunnioittamista: Huovin runot ja Perkiön musiikki opettavat hektisessä hälyssä ja epävarmuudessa elävää nykylasta kuuntelemaan ja arvostamaan myös hiljaisuutta, pieniä sanoja ja sävelen helähdyksiä.

Karvakorvan runopurkki -kokoelma on hyvä näyte Hannele Huovin lapsen puoleen mutkattomasi kääntyvästä kielestä. Sen lasta aidosti kuunteleva ote ja arjen ihmeiden ällistely on samaa sukua klassikoksi kohonneen, niin ikään Kristiina Louhen kuvittaman Vauvan vaaka -runokirjan (Tammi 1995, 6. painos 2005) kanssa. Näitä samoja runoja Soili Perkiö on säveltänyt samannimiselle Vauvan vaaka -levylle, jonka runot, nuotit ja leikkiohjeet löytyvät myös nidotusta vihkosesta Vauvan vaaka. Lauluja ja leikkejä vauvaperheille (Tammi 2002, 8. painos 2009).

Palkintojenjakotilaisuudessa kuulinkin, että myös Karvakorvan runopurkin runoista on luvassa vastaavanlainen cd-levy leikkiohjeineen!

Vauvan vaaka -kokoelmaan verrattuna Karvakorvan runopurkissa on vähän enemmän rosoa ja svengaavampi ote, mikä johtuu osittain siitäkin, että monissa runoissa haukahtelevat, murisevat ja vikisevät koirat.

Mukaan mahtuu toki myös esimerkiksi runo noidasta, jolla on itkuliiteri, kiiltävän perään persosta harakasta ja peltirännissä rämistelevästä peikkopojasta.

Kuulaiden vauvarunojen ystäville löytyy monta uutta tunnelmarunoa, joista varmasti ainakin Vauvavoimaa-runoa tullaan siteeraamaan useasti vauvaonnitteluiden yhteydessä.

Hannele Huovilla on ymmärrystä lapsen laajalle tunneskaalalle. Esimerkiksi runot Raja ja Kiukkupurkki kunnioittavat lapsen ääritunteita ja itsemääräämisoikeutta. Joulurunojen ystävät ilahtuvat myös uusista joulumieltä nostattavisa runoista, esimerkiksi runot Joulun tupa ja Kynttilä.

Sekä Huovi että Perkiö ovat korostaneet monissa runoissaan ja sävellyksissään hiljaisuuden tärkeyttä hälyisän arjen keskellä.

Tässä näytteenä runo Kuiskaus, johon tämä Huovin ja Perkiön omasta kehosta lähtevä musiikkikasvatus on kiteytetty ytimekkääseen muotoon:

Nyt kuiskaan salaisuuden:

Silmät kiiinni painaa voit,
kuunnella kuinka itse soit.

Olet musiikkia uutta:
suurta, soivaa hiljaisuutta.

Karvakorvan runopurkista löytyy myös veikeä Kanapolkka, josta taatusti tulee suosittu uusi lastenlaulu. Kokoelma tutustuttaa myös Don Quijoteen, espanjalaiseen ritariin, jonka lukeneisuus herättää muissa ihmetystä. Tommi, Tommi -runon voi lukea modernina moraliteettina Heinrich Hoffmanin henkeen. Runo kertoo vetelän letkusta, löysästä Pohjanmaalla asuvasta Tommista, jonka

-- Kädet mieluiten riippuivat rentoina,
silmälauomet puoliksi auki,
maha pleikkarin letkun jatkeena,
suussa sitkeä lakritsihauki.--

Kristiina Louhen herkät, mutta lapsenmieliset pastelliliitukuvitukset antavat kokoelmalle sylinlämpöisen loppusilauksen. Tarkkasilmäinen huomaa muutamista signeerauksista, että kokoelmaa on kuvitettu kesä-heinäkuussa viime vuonna. Hauskasti ja melko huomaamattomasti Louhi yhdistää toisinaan kuviinsa myös sanomalehtipaperirevinnäistä kollaasitekniikkaa.

Oheinen Kristiina Louhen kuvitus Kylmä houkuttaa -nimiseen runoon lohduttaa toivoakseni kaikkia tällä hetkellä pedissä taudin kourissa makaavien oloa: