Anne Muhonen: Älä unohda minua, sarjakuvaromaani, 70 sivua, Avain 2021.
Nuorten lukemaan innostamisessa olisi nykyisin tärkeää, että opettajat, vanhemmat ja muut nuoren läheiset tiedostaisivat tarjonnan monipuolisuuden.
Säeromaanit, selkomukautukset ja selkokirjat, tietokirjat ja sarjakuvaromaanit voivat sopia sellaiselle nuorelle, joka ei ole löytänyt perinteisen proosan puolelta itselleen mieleistä luettavaa.
Sarjakuvaromaanit ovat onnen omiaan myös äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen opetussuunnitelmiin niiden tulkinnassa tarvittavan kuvanlukutaidon puolesta.
Anne Muhosen ura sarjakuvan tekijänä on jatkunut jo melkein 20 vuotta.
Esikoisalbumi Ada ilmestyi 2003. Jo siinä näkyi kiinnostavasti hänelle ominainen tapa antaa keskushenkilöiden muistella lapsuuttaan tai nuoruuttaan.
Muhosen uutuus, sarjakuvaromaani Älä unohda minua, valottaa kiinnostavasti kukkakaupassa töissä olevan aikuisen Hillan sekä murrosikäisen työharjoitteluun kukkakauppaan tulevan Eeron erilaista todellisuutta ja asennetta elämään.
 |
| Sarjakuvaromaanissa kurkistetaan myös Hillan viihtyisään kotiin. Anne Muhosen kuvitusta sarjakuvaromaaniin Älä unohda minua (Avain 2021). |
Juuri kahden eri-ikäisen keskushenkilön näkökulmien ristiin valottamisen ansiosta sarjakuvaromaani on antoisa elämys myös aikuiselle. Se havahduttaa luontevasti myös nuorta lukijaa samastumaan aikuisten elämään sellaisella intensiteetillä, jota harvoin perinteisessä nuortenkirjallisuudessa edes kohtaa.
Kari, Hillan entinen poikaystävä, soittaa yllättäen ja sysää Hillan muistot, myös kipeät, rytinällä liikkeelle.
Syy yhteydenottoon on kuitenkin arkinen ja vähän itsekäskin, sillä Karin oppilas kaipaa nopeasti työharjoittelupaikkaa.
Hilla suhtautuu ehdotukseen ensin penseästi. Hänellä taitaa olla aiempaa kokemusta – tai ennakkoluuloja – veltoista teineistä, joita työharjoittelu kukkakaupassa ei todellakaan kiinnosta pätkän vertaa.
 |
| Ilmeet ja kehonkieli ilmaisevat paljon tärkeitä tunteita. Anne Muhosen kuvitusta sarjakuvaromaaniin Älä unohda minua (Avain 2021). |
Vähitellen luottamus kuitenkin rakentuu, ja Hilla on näkevinään Eeron sumeissa silmissä jo pientä kiinnostuksen kipinääkin työtä kohtaan.
Muhosen juoni on tietoisesti aukkoinen: paljon jätetään kehonkielen, katseiden ja lukijan oman päättelyn varaan.
Hillan yksinäisyys ja kokemus kesken jääneestä ja jumittuneesta elämästä on riipaisevasti kuvattu. Eeron ryhmään kuulumisen tarve on koitua pojan kohtaloksi, mutta loppu kiertyy onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti