tiistai 22. tammikuuta 2013

"Ihminen ei voi peuhata koko ikäänsä pihalumessa"















Katri Tapola: Väinämö sisäkentillä. Kuvittanut Marika Maijala. 151 sivua. Tammi 2012.



On hyvä, että vielä julkaistaan lastenkirjoja onnellisista ydinperheistä, vaikka välillä – totta puhuakseni – minustakin tuntuu, että ei kenenkään lapsiperheen arki voi oikeasti olla ihan niin idyllistä kuin Väinämön steiner-henkisessä luomuperheessä!

Väinämön äiti tekee mieluummin "pihatöitä alipalkalla kuin ylitöitä mistään hinnasta".  Väinämön perheessä otetaan lunkisti ja nautitaan pienistä asioista.

Väinämö on jo kolmannella luokalla eikä poika aina osaa suhtautua vanhempiensa hellyyden osoituksiin yhtä luontevasti kuin ennen. Siitä huolimatta "Isän sylissä on venähtäneen helppo hengähtää" ja äidin hellittelytkin tuntuvat vielä hyviltä, vaikka vähän poskia kuumottaakin. 

Kavereiden nähden hellittelyä on kuitenkin syytä vähän suitsia:

Ovikello soi kohta aritmetiikan ja rytmiikan jälkeen kun Tarmo ja Onni tulivat kertomaan omat kurlausuutisensa. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, äiti kaappasi molemmat pojat syliinsä. Äiti halasi Tarmoa ja Onnia yhtä aikaa ja kaksin käsin aivan kuin pojat olisivat olleet tosi pieniä.
– Irti! Minä komensin äitiä. – Halailun aika on ohi.
     Äidin silmissä jotenkin läikähti. Se näytti vähän samalta kuin tumman metsälammen pinta silloin, kun tulee tuulenvire. Äiti räpäytti silmiään ja irrotti kanaemon tulisen siipiotteen. Sitten äiti hymyili aika lempeästi ja taputti minua olalle.
 – Ottakaa mokkapalat, äiti sanoi. – Mutta vain kulmista. Parhaat palat säästetään puhvettiin!

Väinämö on kasvanut lyhyessä ajassa rutkasti lisää pituutta ja tätä venähtämistä eivät naapuritkaan voi olla huomaamatta. Äidin mielestä nyt on juuri otollinen aika hankkia pojalle joku harrastus, joka laajentaa elämänpiiriä. Väinämön äidin omaperäisen puheenparren mukaan kysymys on kehittymisestä ulkokäytöstä kohti sisäkäyttöä.


Marika Maijala rakastaa yllättäviä kuvakulmia, kuten tässä ei niin tyypilisessä koripallo-ottelun tuokiokuvassa. Maijalan kuvitusta Katri Tapolan lastenromaaniin Väinämö sisäkentillä, Tammi 2012.  

Väinämö liittyy MiniKaneihin, koripallojoukkueeseen, ja oppii näin enemmän elämästä ja ihmissuhteista. Väinämö on vähän hämmentynyt siitä, että pelikavereiden kanssa tulee sanaharkkaa ja perustelemattomia syytöksiä tämän tästä. Aikuiset puuttuvat onneksi  pahimpiin kriiseihin. Esimerkiksi Vilin taitamattomuus toimia joukkueessa johtuu Vilin äidin liian vapaasta kasvatuksesta, jonka takia Vili on saanut tehdä mitä itse tahtoo. Väinämön äiti kutsuu tätä karhunpalvelukseksi.


Marika Maijala käyttää kuvituksissaan kollaasia huomaamattomasti ja on uskollinen tyylilleen: pitkäraajaisia  lapsihahmoja ei näissäkään lumilinnaleikeissä ole verhottu paksuihin toppahaalereihin! Maijalan kuvitusta Katri Tapolan lastenromaaniin Väinämö sisäkentillä, Tammi 2012.  
Onneksi Väinämön elämään mahtuu paljon muutakin kuin uusi koripalloharrastus: kosolti lumilinnaleikkejä parhaiden kavereiden kanssa, kujemielisiä pillikokeita, … ja lopulta yksi pieni kissanpentukin.

Katri Tapola kirjoittaa lämpimästi myötäeläen pienen koululaisen mielenliikkeistä. Yhteisöllisyys lyö turvallisen leimansa Väinämön kasvuympäristöön ja erilaisuuttakin ymmärretään ilman erikoistehosteita.

Lastenromaanissa voi vaivihkaa antaa myös vinkkejä leipomiseen, kuten tässä Marika Maijalan pullapitkon letittämiseen ohjeistavassa kuvituskuvassa Katri Tapolan lastenromaaniin Väinämö sisäkentillä, Tammi 2012. 

Aiempien sarjan kirjojen tapaan tämäkin kirja kannustaa kokkailemaan. Kirjasta löytyy mokkapalojen resepti ja isän ohjeiden mukaan poika valmistaa vanhemmilleen paistettua munaa ja keittää kahvia mutteripannulla. Marika Maijalan kuvitus näyttää luontevasti tortillan taittelun ja pullapitkon letityksen. 



Maijalan koikkasääriset ihmishahmot piirtyvät kuvituksesta selkeinä, mutta välillä kuvitus menee harmaan eri sävyistä ja pikkupiirteisistä esineistä lähes tukkoon. 

2 kommenttia:

Flora kirjoitti...

Koripalloileva poikani luki innoissaan Väinämö-kirjoja viime keväänä. Pitkien tarinoiden lukeminen oli ollut tokaluokkalaiselle vielä takkuista, mutta pojan sanoin "tää Väinämö on kyllä kiinnostava". Mielenkiinto taisi syttyä aluksi Väinämön koripalloharrastuksesta, mutta ensimmäisen kirjan lukemisen myötä herra ahmaisi aiemmatkin Väinämöt tuosta vain! Leipomisohjeet ja jossakin kirjassa olleet kemiallisten kokeiden ohjeet mietityttivät kovasti ja niitä olisi pitänyt päästä heti kokeilemaan. Jotakin ohjetta kokeiltiinkin. - Aika hyvä anti kirjoista oli myös tämä: Kolme luettua Väinämö-kirjaa = paljon sujuvampi lukutaito ja rohkeus tarttua pitkiin kirjoihin.

Rouva Huu kirjoitti...


Floralle kiitos tästä kirjasarjan ja lukijan onnistuneen kohtaamisen välittämisestä.

Lapselle mieluisan kirjan ja lukutaidon kulloisenkin vaiheen täsmäosumat ovat aina tärkeitä, ja joskus todellisia onnenkantamoisia.

Kenties Tapolan tapa kertoa Väinämöstä koukutti myös muihin osiin, sellainen tietty kerronnan lunkki ote, tai mikä lie? Useimmiten tällaiset kirjan ja lukijan onnelliset kohtaamiset jäävät aikuiselta jopa kokonaan havaitsematta, jos lapsi osaa tai ymmärrä sanallistaa hyvää lukukokemustaan.