Lempäälässä asuva lasten- ja nuortenkirjailija Kirsti
Kuronen kääntyy lukijakuntansa puoleen Vili Voipio
-kirjoituskisalla, jossa kerätään noloja mokia.
Keräys liittyy Kurosen työn alla olevaan seitsemänteen Vili
Voipio- sarjan kirjaan.
Mokaamisen puolesta puhuu kannustavasti myös Anna-Mari
Kaskinen tarinakokoelmassaan Tuulihattu ja mahdottomat mokat (Kirjapaja 2010),
joka on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.
Suomenruotsalaisen Monica Vikström-Jokelan Ellen Annorlunda -sarjan ensimmäinen suomennos ilmestyi Kirjapajan kautta nimellä Milla Moka ja karmea viikko (2002).
Tämä avausosa ja seuraavat osat
ilmestyivät sittemmin Otavan kautta huomattavasti maltillisemmalla sarjanimellä Ellen.
Sarjan suomentajana on ollut Laura Voipio, joka aloitti sarjan kääntämisen myös Kirjapajalle.
Sarjan suomentajana on ollut Laura Voipio, joka aloitti sarjan kääntämisen myös Kirjapajalle.
Vikström-Jokelan sarja kertoo ehtiväisestä Ellenistä, pappisperheen tyttärestä, jolle sattuu ja
tapahtuu. Modernin tyttökirjan sankaria ei ehkä sittenkään haluttu leimata jatkuvan mokaamisen korostamisen kautta?
Mokaavan tytön prototyyppi löytyy ruotsalaisen Merri Vikin Lotta-kirjoista.
Hänen kommelluksensa hipovat jo uskottavuuden rajoja. Sarjan suuri suosio todistaa kuitenkin sen, että Lotta on antanut lukijoilleen suhteellisuuden tajua omien vastoinkäymisten suhteen.
Nähtäväksi jää, kuinka nykyisellä tosi-tv-kaudella ja hiukan viiston huumorin aikana lapset ja varhaisnuoret suhtautuvat omien mokiensa sanallistamiseen.
Mokaavan tytön prototyyppi löytyy ruotsalaisen Merri Vikin Lotta-kirjoista.
Hänen kommelluksensa hipovat jo uskottavuuden rajoja. Sarjan suuri suosio todistaa kuitenkin sen, että Lotta on antanut lukijoilleen suhteellisuuden tajua omien vastoinkäymisten suhteen.
Nähtäväksi jää, kuinka nykyisellä tosi-tv-kaudella ja hiukan viiston huumorin aikana lapset ja varhaisnuoret suhtautuvat omien mokiensa sanallistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti