keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Lastenkirjallisuus- ja kulttuuri pääsi taas tänään valokeilaan!

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin on jakanut hetki sitten vuoden 2009 Suomi-palkinnot eri taiteenalojen edustajille. Palkintojen jaossa otettiin huomioon esimerkiksi kestävä ja pitkä elämäntyö, ainutlaatuinen kulttuurikohde, arjen iloinen taide sekä uutta urkova työ uuden taiteenalan tuomiseksi ja aloittamiseksi Suomessa.

Tänä vuonna yhtenä erityisenä painopistealueena oli lastenkulttuuri, jota Wallin juhlapuheessaan määritteli “kestäväksi, mutta usein näkymättömäksi jääväksi, mutta silti äärimmäisen tärkeäksi perustyöksi”.

Yksi Suomi-palkinnon saajista on lastenkirjailija Maria Vuorio. Lastenkirjahylly onnittelee lämpimästi Vuoriota!

Palkintoperusteluissa Vuoriota luonnehditaan seuraavasti:

Maria Vuorio on kirjoittanut 30 vuotta lapsille ja nuorille. Hän on julkaissut lasten- ja nuortenromaaneja, novelleja, satuja ja runoja. Vuoriolle on ominaista arkisen elämän epätavallinen havainnointi ja erilaisten näkökulmien käyttö. Hänen tarinoidensa kokijat voivat olla niin lapsia, hyönteisiä kuin huonekalujakin. Vuorio sujahtaa arjessa touhuilevan lapsen nahkoihin yhtä vaivattomasti kuin vienankarjalaiseen uskomusmaailmaan tai professorinalle Koskenranta-Korpisuon pöksyihin.

Maria Vuorion tuotannossa on ansiokasta luonnollisesti kulkeva kieli, joka tarjoaa älykkäitä näkökulmia tuiki tavallisiin asioihin. Vuorio lataa jokaiseen lauseeseen ja teokseen sellaisen määrän viisaita huomioita ja huumoria kuin se olisi hänen pääteoksensa. Ilkikurinen ja tutkivakin leikittely on Vuorion tunnuspiirre. Hän leikittelee kielellä, joka on hänen sanojensa mukaan taikinaa, jota voi leipoa. Hän leikittelee eläinsadun perinteellä luoden uudenlaisia luonteita kuten shoppailuhullu hiiri tai linnunkieltä opetteleva orava.

Vuorio on luonut novelleissaan muotokuvia erikoisista lapsista ja nuorista. Monien novellien kokija voisi olla myös kuka tahansa lapsi tai nuori pelkoineen, harmeineen ja ilonpilkahduksineen. Maria Vuorion kirjailijanura ja 20 teosta todistavat taiteilijasta, jonka kielen ja kirjallisuuden lajien taju on ehtymättömän vivahteikas. Hän tuo proosassaan esiin nuoruuden ja lapsuuden vaikeat sosiaaliset suhteet ja vanhemmilta piilotetut salaisuudet. Runoissa ja runollisissa satukuvissa löydetään luonnollisia ja taianomaisia ihmeitä Eläinkertomukset hahmottavat uudenlaisia eläinyhteisöjä, jotka tuntuvat inhimillisyydessään todellisilta myös aikuisesta.


Päteviin ja monipuolisiin perusteluihin ei ole juurikaan lisättävää.

Suomi-palkinto on jaettu lastenkirjalisuudelle tätä ennen kerran, vuonna 1993, jolloin palkinnon sai Tove Jansson. Maria Vuorion kaltaisen omaleimaisen ja nopeasti ohimenevistä trendeistä piittamaattoman kirjailijan palkitseminen tuntuukin tätä taustaa vasten erityisen hienolta!

Vuorio ei ole juurikaan viihtynyt median parrasvaloissa. Hän on ollut useasti ehdolla moniin keskeisiin lastenkirjapalkintoihin, mutta jäänyt lähes yhtä monesti tunnustusta vaille.

Sille, joka haluaa paneutua Maria Vuorion lastenkirjatuotantoon ja kirjoittamisen reunaehtoihin, suosittelen johdatuksena tutustumista Vuorion viisaaseen tekstiin, joka löytyy toimittamastani teoksesta Matka mielikuvitukseen. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat teostensa taustoista (Tammi 2004). (Kirjan kanteen on muuten valittu lapsuuskuva Maria Vuoriosta kirjan äärellä!)

Melko varhain opiskeluvuosinaan Vuorio jo tiedosti halunsa kirjoittaa omilla ehdoillaan omanlaistaan tekstiä:

Jo Tove Janssonin maailman herättämän vastakaiun takia ymmärsin, etten voisi kirjoittaa mitään aidosti omaani, ellen ottaisi siihen mukaan iloa, huumoria ja tiettyä naiiviutta. Naiiviushan keinona on aikuiselle eräänlainen naamio. Myös lastenkirjallisuus voi olla muun kirjallisuuden naamiota, eräänlainen hybridi, jalostustuote sekin. Naiivius on myös vapautta.
Inhoan tärkeilyä ja teoreettisuutta. Haluan ilmaista itseäni vilpittömästi, vailla tarkoitusperiä kirjoittaa jollekin tietylle lasten tai nuorten ikäryhmälle.
--
Mietiskelevä taso on kirjoissani tärkeä, kirjoitan filosofista lastenkirjallisuutta, kuitenkin ”jalat maassa” -periaatteella. Lapsia haluan kuvata yhtä aikaa rehevästi ja herkästi.


Rouva Huun omia suosikkeja Vuorion aiemmasta tuotannosta ovat muiden muassa lastenromaani Eeva (Otava 1981), kuvakirja Annin päivä (Lasten oma kirjakerho 1987) ja nuoren tytön kasvukipuilua ja äitisuhdetta kauniisti kuvaava nuortenromaani Jonakin toisena päivänä (Otava 1994).


Muut Suomi-palkinnon saajat ovat suomalainen nykysirkus Cirko Aereo ry, rock-yhtye Eppu Normaali, Konserttikeskus ry:n Konsertti joka kouluun -hanke, ohjaaja-käsikirjoittaja Anastasia Lapsui sekä kuvataiteilijat Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala.

Vuodesta 1993 myönnetty Suomi-palkinto (30 500 euroa) on kulttuuri- ja urheiluministerin ja valtiovallan antama tunnustus taiteellisesta luomistyöstä.




Helsingin Sanomien Sirpa Pääkkösen haastattelussa toinen eilisistä Finlandia Junior –palkituista, Mari Kujanpää, paljastuu selvästi Maria Vuorion hengenheimolaiseksi ilmoittaessaan, että ei koe painetta seuraavan kirjan kirjoittamisesta:

– Kirjoitan mieluummin hyvän kirjan harvoin kuin huonon kirjan usein. En pidä tehokkuusajattelusta, jonka mukaan joka vuosi pitäisi julkaista uusi kirja.


Tohdinkin toivoa, että lasten- ja nuortenkirjallisuuteen leviäisi vähitellen tällainen HIDASTAMISEN FILOSOFIA, jossa vähemmän on enemmän. Kun entistä useampi kirjailija uskaltaa kyseenalaistaa jatkuvan sarjatykityksen, niin ehkäpä kustantajatkin tajuavat hellittää suitsiaan vähitellen?

Tämä tosin edellyttäisi – totuuden nimissä – myös tekijänpalkkioiden tarkistamista. Tiedostan toki, että monelle kirjailijalle sarjakirjamuoto on myös toimeentulon elinehto.

6 kommenttia:

Mila kirjoitti...

Tuntuupa hyvältä, että lasten-ja nuortenkirjallisuus on saanut näin hienoa tunnustusta.

Olen iloinen Maria Vuorion ja Mari Kujanpään puolesta!

kirsti k kirjoitti...

Jihhuu, jo oli aikakin. Onnea, Maria! Hienoa, että palkitaan tekijä, joka ei turhia huutele vaan antaa teosten puhua puolestaan.

Nana kirjoitti...

Fantastinen uutinen, hienoa että Maria Vuorion pitkä ja vivahteikas ura palkittiin näyttävästi! Toivottavasti tämä innostaa lukijoita tarttumaan hänen sävykkäisiin kirjoihinsa. Onnea, Maria!

Markku K. kirjoitti...

Lämpimät onnentoivotukset Marialle! Olen erityisen onnellinen, kun kerrankin tajuttiin palkita tällainen pitkänlinjan oman tien kulkija. HIDASTAMISEN FILOSOFIAA kannatan minäkin. En tietysti vähiten siksi, että parantumattomana "hiturina" ja harvoin julkaisevana kirjailijana olen ymmärtänyt, että minunkin "kuuluisi" olla vikkelämpi. Kustantajakin tykkäisi kirja per vuosi -tykityksestä. Mutta sellaiseen minusta ei ole.

Marika kirjoitti...

Olen kanssa tosi iloinen Maria Vuorion palkitsemisesta. Meni oikeaan osoitteeseen!

Ja etanaksi tunnustaudun myös, samoin laiskaksi, enkä edes tajua hävetä sitä. :) Ehkäpä me vähitellen yksi toisensa perään uskallamme myöntää, ettemme oikeasti ole niin valtavan suoritusintoisia kukaan.

Anonyymi kirjoitti...

Minustakin on upeaa, että Maria Vuorio sai vihdoin tunnustusta! Myönnän olevani erityisesti hänen satumaailmojensa lumoissa.
Aikaisemmin, Rouva Huu, kommentoit, että Minä ja Muro ei ole varsinainen lastenkirja - olen siitä tismalleen samaa mieltä. Joskin kirja oli kyllä tosi hyvä, joten onnea voittajalle!
Tänä vuonna jäin kuitenkin miettimään Finlandia Junior -palkinnon linjaa ja uskottavuutta - ehkä olisi reilumpaa, että joka vuosi olisi samat säännöt siitä millaista kirjallisuutta tämä palkinto koskee, ettei joinakin vuosina jotain genreä yllättäen karsittaisi pois ja seuraavana vuonna mukaan otettaisi aivan uusia lajeja. Sinänsä en vastusta ollenkaan harvalukuisen lastensarjakuvan mukaan ottamista.
Mervi H.