sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Lasten- ja nuortenkirjapalkintojen anatomiasta

Syksyn kirjapalkintokaruselli kiihtyy perinteiseen tapaan, kun Suomen Kirjasäätiön jakamista kolmesta isosta palkinnosta ensimmäisenä julkistetaan ensi tiistaina Finlandia Junior -palkintoehdokkaat.

Palkinnon saajan valitsee enintään kuuden ehdokaskirjan joukosta rap-artisti Signmark (oik. Marko Vuoriheimo). Palkinto jaetaan marraskuun 24. päivänä.

Kirjallisuuspalkinnot ovat aina monen sattuman summa. Jokainen raati joutuu tekemään kompromisseja ja laatimaan omat pelisääntönsä, joiden mukaan arvotuksia tekee.

Finlandia Junior -palkintoa enemmän pitkällä tähtäimellä – ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehityksen kannalta – merkittävyyttä on sellaisilla palkintoraadeilla, joiden kokoonpano pysyy samana useamman vuoden (esim. Suomen Nuorisokirjailijat ry:n nimeämä Topelius- ja Arvid Lydecken- ja IBBY Finlandin palkinnot). Näihin raateihin valitaan aina alan asiantuntijoita, jotka ovat seuranneet lasten- ja nuortenkirjallisuutta aktiivisesti jo vuosia – parhaassa tapauksessa jopa vuosikymmeniä. Tällaiset raadit tekevät maltillisia nostoja eivätkä juurikaan sokaistu päiväperhomaisten kirjojen nopeasti haalistuvasta häikäisystä.

Finlandia Junior -palkinnon esivalintaraadissa on tänä vuonna kolme eri alan toimijaa. Puheenjohtajana on Kerhokeskuksen toiminnanjohtaja Minna Riikka Järvinen ja muina jäseninä luokanopettaja, tietokirjailija Kati Solastie ja Pirkkalan kirjastonhoitaja, mm. lasten ja nuorten kauhukirjallisuuteen kirjavinkkarina erikoistunut Reetta Saine. Äänivallattomana sihteerinä toimii Suomen Kirjasäätiön asiamies Sakari Laiho.

Reetta Saine summaa mainiossa blogissaan Kirjaston antitäti hyssyttää esivalintaraadin tuntoja, ja sen puolesta osaan odottaa melko rauhallisena tiistaina julkistettavaa virallista listaa.

Työskentelin 2003 Finlandia Junior -esivalintaraadin puheenjohtajana ja tämän kokemuksen jälkeen huomaan olevani huomattavasti aiempaa maltillisempi tekemään liian kärkkäitä arvioita esivalintaraatien linjauksista [= Siperia opettaa!].

Silti omien varjolistojen teko – omaksi iloksi tai julkisesti – on aina yhtä kutkuttavaa.

Oman varjolistani laatimisessa on syytä korostaa seuraavia reunaehtoja :

1. Protestina sarjakirjallisuuden runsastumiselle tästä listasta ei löydy lainkaan sarjakirjoja.

2. Itse miellän Finlandia Juniorin myös yhdeksi merkittäväksi ja vakiintuneeksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden apurahainstituutioksi. Sen vuoksi varjolistalla ei ole kirjailijoita tai kuvittajia, jotka ovat tämän nyttemmin 30 000 euron suuruisen palkinnon sen 12-vuotisen historian aikana jo kertaalleen saaneet.

3. Finlandia Junior -palkinto on Finlandiaan ja Tieto-Finlandiaan verrattuna luonteeltaan tyyten erilainen, sillä ehdolle asetettujen kirjojen kohderyhmä ja niiden lukijoiden kirjallinen vastaanottokyky ulottuu vauvaiästä aina varhaisaikuisuuteen asti.

Lastenkirjallisuudessa kuva ja sana kulkevat käsi kädessä. Ehdolle asetettujen kirjojen tulisi täyttää siis sekä kerronnan että kuvituksen osalta samat korkeat kriteerit.

Suorasanaisen kaunokirjallisuuden lisäksi Finlandia Junior -palkinto kattaa muista Kirjasäätiön jakamista palkinnoista poiketen myös lyriikan sekä tietokirjallisuuden ja faktion, (eli faktan ja fiktion yhdistelmän).

Erityisen kiinnostavaa onkin nähdä, kuinka tämänvuotinen FJ-raati suhtautuu vast´ ikään perustettuun Tieto-Lauri -palkintoon. Jättääkö Finlandia Junior tietokirjat nyt kokonaan Tieto-Laurin (palkintosumma myös 30 000 euroa) hoteisiin? Tämä valinta voisi olla kaukonäköinen ja helpottaa FJ-palkinnon linjauksia.

Oma varjolistani pyrkii nostamaan jokaiselle ikäryhmälle jotakin, eli otoksessa on huomioitu lasten- ja nuortenkirjallisuuden eri-ikäiset lukijat mahdollisimman kattavasti.

4. Olen arvostanut uudistusmielisyyttä ja rohkeutta, mutta antanut arvoa myös perinnetietoisuudelle.

5. Tässä varjolistassa laatijan henkilökohtaiset mieltymykset saavat näkyä, kun taas virallinen raati joutuu niitä jossain määrin aina toppuuttelemaan.

Rouva Huun vuoden 2009 Finlandia Junior -palkinnon varjolista näyttää siis tällaiselta:

Kanto, Anneli & Kivilompolo, Jutta: Jakke ja Simo. Karisto 2009.
Lapsuuden koko kirjo iloineen ja suruineen kiteytyy 29 sivuun.

Laajarinne, Jukka & Ruokonen, Martti: Ruoalla ei saa leikkiä. WSOY.
Moderneja opetustarinoita ilman ojossa olevaa etusormea makaaberein maustein ryyditettynä.

Manninen, Kirsti, Kuisma, Juha & Kaakinen, Jussi: Suomen lasten taidehistoria. Otava.
Kerronnaltaan tiivis ja erityisesti visuaalisesti tarkkaan mietitty kokonaisesitys suomalaisen kuvan historiasta sopii myös aikuiseen makuun.

Parkkola, Seita & Ikonen, Jani: Usva. WSOY.
Moderni toteutus perinteisen nuortenromaanin kaskukipuilusta. Bonuksena Jani Ikosen rohkea, pelkistetty kuvitus.

Toivola, Ritva: Tuomas Karhumieli. Tammi. Kansikuva Jussi Kaakinen.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden monipuolisen konkarin toimiva yhdistelmä poikien eräseikkailua, historiallista nuortenromaania, suomalaista mytologiaa ja identeetin etsintää.

Vuorio, Maria: Kiitollinen sammakko ja muita satuja järviseudulta. Kuv. Virpi Penna. Tammi.
Eläinsatujen ja -kertomusten perinteelle kauniisti kunniaa tekevä kokoelma tutustuttaa luonnosta vieraantuneen lapsen ruohonjuuritasolta eläinten salattuun maailmaan.



Ja vielä lopuksi:

Finlandia Junior -palkinto on aikuisten jakama lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto.

Lapsilähtöinen varjolista olisikin sitten taas ihan omanlaisensa ja siihen sisältyisi varmasti paljon sarjakirjoja.

12 kommenttia:

kirsti k kirjoitti...

Hauskaa. Tässähän alkaa heti miettiä omaa listaansa, vaikka en tunnekaan kenttää yhtä laajasti kuin Rouva Huu.

Jaken ja Simon, Usvan ja Ruoalla ei saa leikkiä nostaisin Rouva Huun tapaan ehdolle. Niiden lisäksi Hannu Hirvosen Tärisevän traktorin, Sari Peltoniemen Hämärän rengin ja Antti Halmeen Metalliveljet. Viimeistä en ole lukenut, mutta kuullut sen huumoria kehuttavan eläväksi ja taitavaksi.

Onkohan tänä vuonna ilmestynyt kiinnostavia lastenrunokirjoja? Potentiaali ehdokas voisi olla myös Henrik Wileniuksen Saranapuolelta. Ja millainenhan mahtaa olla Nina Petanderin Pläts!, joka on Hesarin esikoiskirjakilpailussa ehdolla?

Huh, valinta on mahdotonta. Ei käy kateeksi esiraatia. Terveisiä vaan Reetalle, aika urakka!

Jukka kirjoitti...

Tämä oli suuri kunnia ja tärkeää kannustusta. Kiitos ja kumarrus!

Anneli kirjoitti...

Samoin! Kiittää ja pokkaa!
Myös tämä blogi on erittäin tärkeä paikka. Arvokas juttu, että blogin kirja-arviot ovat asiantuntevia, paneutuvia ja ammattimaisesti kirjoitettuja.

Usvazine kirjoitti...

Kiitos varjolistasta, hyviä lukuvinkkejä tuli (ja ennen kaikkea perusteet oman listan tekemisellä antavat pohdinnan aihetta ylipäänsä raatien valinnoista)! Juuri aloitin Toivolan teoksen ja hyvältä se vaikuttaa.Itse nostaisin omalle listalle Marja Luukkosen Tuulipuun maan, jonka yhdistelmä vanhahtavaa maalaiselämää, toisen maailman läsnäoloa ja kuoleman kohtaamista viehättivät.

Ritva kirjoitti...

Olen tosi iloinen. Kiitos.

Rouva Huu kirjoitti...

Minäkin olen aina sympatiseerannut Marja Luukkosen lastenromaaneja!

Tosin moni niistä on pilattu aivan vääränlaisilla kansilla, jotka johtavat lukijoita vipuun kirjan aihepiiristä ja tunnelmasta. Mika Launiksen yksitotinen koiratutkielma ei tässä Tuulipuun maassa ole ehkä kaikkein paras seikkailuun johdattaja?

Luukkonen aloitti fantasia-aiheillaan jo paljon ennen nykyistä fantasiabuumia. Hänen henkilönsä lipeävät toiseen todellisuuteen tai aikakauteen usein aivan vaivihkaa. Olen aina pitänyt hänen lastenromaaniensa mystisestä tunnelmasta.

Tänä vuonna Luukkos-tyyppistä aikamatkailua on harrastanut myös Elisabet Aho Aadan aikaikkunassa (Otava).

Nimetön kirjoitti...

Minäkin olisin ilahtunut (paitsi tietysti oman lehmäni menestyksestä) Toivolan ja Luukkosen listasijoituksesta. Nämä daamit ovat todellakin kirjoittaneet fantasiaa jo silloin, kun termiä ei vielä edes tunnettu. Ja vielä omaäänistä ja taidokasta fantasiaa. (Tunnustan nöyrästi olevani ihan perässähiihtäjä.) Uusissa(kin) kirjoissaan T ja L tekevät komeaa jälkeä.

Terv. Sari

Nimetön kirjoitti...

Tässä listassa on sentään jotain järkeä toisin kuin tuossa "virallisessa".

Kirsti kirjoitti...

Kiitos varjolistastasi! Ilmeisesti lasten tietokirjat on tosiaan jätetty Tieto-Laurin varaan. Sääli, että satoa tarkastellaan vain joka kolmas vuosi.

Vilja-Tuulia Huotarinen kirjoitti...

Olipa hauska huomata, että tässä oli mukana heti kaksi kirjaa, joille itsekin povasin - ja povaan yhä - menestystä: Anneli Kannon ja Seita Parkkolan kirjoittamat teokset. Monia muita tässä tai virallisessa listassa olleita en tosin ole edes lukenut.

Seita kirjoitti...

Ilahtuneena löysin Usvan tältä varjolistalta hyvästä seurasta. Tärkeää on, että näitä keskusteluja käydään ja ajatuksia vaihdetaan. Näin kenttä elää ja hengittää, vesi virtaa ja vaihtuu.

Usvazine kirjoitti...

Rouva Huu: huomasin sen saman kansiprobleeman Luukkosen kirjassa, ja kirjoitinkin siitä Tähtivaeltajan arvosteluun. Kirjan sisällön perusteella olisi kansi saanut olla fantastisempi, nyt se suotta vei ajattelun eläinkirjan suuntaan. Muistan, että lapsena kirjoja lukiessani kansikuva oli hyvin tärkeä kirjan valikoinnin suhteen (mm. siksi, että heppakirjat erotti heppakirjoiksi, fantasiakirjat fantasiaksi jne)