keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Ennakkoluulojen hersyvää tuulettelua















David Walliams: Poika ja mekko, kuvittanut Quentin Blake. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. 220 sivua. Tammi 2015.




On vallan perusteltua nimittää David Walliamsia Roald Dahlin (1916–1990) manttelinperijäksi. Sen verran molempien brittikirjailijoiden lastenromaanien aihepiirit ja tyylit muistuttavat toisiaan. Vaikutelmaa tietysti tehostaa vielä entisestään se, että Dahlin luottokuvittaja Quentin Blake on kuvittanut kaksi varhaisinta Walliamsin teosta. Sittemmin hänen lastenkirjojaan on kuvittanut toinen brittiläinen kuvittajavirtuoosi, Tony Ross.


Poika ja mekko on ilmestynyt alun perin vuonna 2008. Se on Walliamsin debyytti lastenkirjailijana, ja siksi onkin kiinnostavaa huomata, kuinka hän kierrättää tiettyjä maneereita todennäköisesti kirjasta toiseen. Viime vuonna suomennetussa Herra Lemussa esiintynyt intialainen lehtikioskin pitäjä herra Rai on nimittäin keskeinen sivuhenkilö peräti kuudessa Walliamsin romaanissa.  Rai yrittää ehtimiseen viilata asiakkaitaan linssiin näennäisesti reiluilta kuulostavilla könttätarjouksilla.

Vaikka Roald Dahl -vaikutteet ovat ilmeiset, niin Walliamsin lastenkirjojen tyylin vaikutevelka on kirjailijan kotimaassa kuitenkin yhdistetty ennen muuta Walliamsin yhdessä Matt Lucasin kanssa luoman Pikku Britannia- sketsisarjan camp-huumoriin, jossa irvaillaan räikeästi ja epäsovinnaisesti erilaisille ilmiöille.



Lisa houkuttelee Dennisin pukeutumaan ompelemaansa muotimekkoon ja kokonaisuus viimeistellän vielä sopivalla meikillä. Quentin Blaken kuvitusta Dennis Walliamsin lastenromaaniin Poika ja mekko (Tammi 2015).  


Ankeat kotiolot ryydittävät 12-vuotian  Dennisin arkea.  Isä on rekkakuski, äiti on  häipynyt omille teilleen väsyttyään ottamaan jatkuvasti yhteen isän kanssa. Isoveli John on tyypillinen isoveli.  Kotona on Dennisin mielestä sanalla sanoen nuiva tunnelma. Dennis kärsii siitä, että äidin lähdön jälkeen ei enää halailla ja osoiteta muutoinkaan tunteita. 

Kun Dennisin patjan alta löytyy Vogue, isä on siitä selvästi enemmän järkyttynyt kuin isoveljen patjan alta löytyvästä pornolehdestä.



Kuvittajana Quentin Blakella on ilmiömäinen taito ilmaista tunteita elekielen kautta. Rehtorin auktoriteetti jyrää hontelon ja mekkoon pukeutuneen Dennisin aivan konkreettisesti alleen. Blaken kuvitusta Dennis Walliamsin lastenromaaniin Poika ja mekko (Tammi 2015). 

Dennis on koulun jalkapallojoukkueen erehtymätön maalitykki ja siksi kavereiden suosiossa.  Dennisin paras kaveri on intialainen Darvesh-poika, jonka äiti käyttäytyy hurmaavan impulsiivisesti, mutta Darveshin mielestä tietysti tosi nolosti. 

Mutta Dennis on levoton ja jokin on pielessä:

Peiliin katsoessaan hän näki tavallisen kaksitoistavuotiaan pojan. Mutta hänestä tuntui erilaiselta – hänen ajatuksensa pursuivat värejä ja runoutta, vaikka elämä olikin usein tosi tylsää.

Dennis löytää sielunsukulaisen ylemmällä luokalla olevasta Lisasta. Tyttö on intohimoinen muodin asiantuntija, joka suunnittelee ja ompelee muotilehtien inspiroimana omia vaatteitaan. Lisan mielestä ei ole mitään outoa siinä, että Dennis on kiinnostunut Voguesta ja naisten muodista.



Lasten joukkovoima jyrää lopulta kaikkien ennakkoluulot alleen. Koulun edustusjoukkue tekee raflaavan vedon ja pukeutuu Dennisin tueksi mekkoihin, jotta rehtori pyörtää päätöksensä erottaa Dennis koulusta. Quentin Blaken kuvitusta Dennis Walliamsin lastenromaaniin Poika ja mekko (Tammi 2015). 

Walliams käsittelee Dennisin uuden identiteetin löytymistä kepeästi. Dennisin halua  pukeutua tyttöjen vaatteisiin ei sen enempää perustella. Walliamsin tyyli käsitellä rankkojakin aiheita huumorin kautta muistuttaa myös Jacqueline Wilsonin lasten- ja varhaisnuortenromaaneja. Muiden ikätovereiden silmissä outo käyttäytyminen myös trivialisoidaan, kun myös Dennisin koulun rehtori paljastaa todellisen luonteensa.

Walliamsin myöhemmissäkin lastenkirjoissa joko nuori päähenkilö tai hänen lähisukulaisensa paljastuu tavalla tai toisella friikiksi. Billionare boy (2010) kertoo ökyrikkaan isän pojan elämästä, joka näennäisestä yltäkylläisyydestään huolimatta on onnetonta, sillä yksi puuttuu: ystävä.

Gangsta granny -romaanissa (2011) on siinäkin poikapäähenkilö, joka vierailee nihkeästi isoäitinsä luona, Mielipide kuitenkin muuttuu, kun hän saa kuulla että isoäiti oli nuoruudessaan maineikas jalokivirosvo.

Viidennessä romaanissa Ratburger, 2012, on tyttöpäähenkilö, jolla on riesanaan ilkeä äitipuoli. Kuudes kirja Demon Dentist (2013) kertoo Alfie-pojan ja isän pienperheestä. Isän elämä luisuu raiteiltaan, kun kaupunkiin tulee uusi hammaslääkäri. Seitsemäs ja tällä erää viimeinen lasetnromaani on Awful Auntie (2014). Stellan kotiin muuttaa täti lemmikkieläimiensä kanssa, ja aiheuttaa arvatenkin monenlaista kaaosta. 

Suomalaisista kirjallisuudentutkijoista Mia Österlund on tutkinut vuonna 2005 valmistuneessa väitöskirjassaan  "Förklädda flickor". Könsöverskridning i 1980-talets svenska ungdomsroman ristiinpukeutumisen muotoja 1980-luvun ruotsalaisissa nuortenromaaneissa. 







1 kommentti:

Markku Kesti kirjoitti...

Kyynisesti tekisi mieleni kysyä kustantajalta monennenkko osan jälkeen suomentaminen lopetetaan?

Mutta Herra Lemusta tykkäsin kovasti ja tämä on varattu junalukemiseksi Kuopion matkalle.