Pelastaako Rambo realistisen nuortenkirjallisuuden?

Hetki sitten on julkistettu Otavan nuortenromaanikilpailun voittaja. Voiton vei espoolaisen toimintaterapeutin, Nadja Sumasen (s. 1975), käsikirjoitus Rambo. Sumanen saa kustannussopimuksen lisäksi 7000 euron rahapalkinnon.

Kirjoituskilpailun tiedotteessa sanotaan:

Romaanikäsikirjoitus Rambo antaa äänen nuorelle, joka saa ani harvoin ääntään kuuluville. Romaanin minäkertoja, neljätoistavuotias Rambo, on yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi. Helposti syttyvä, ADHD-diagnoosin saanut poika on koulussa tarkkailija ja ikätoveriensa joukossa sivullinen. Vaikka olisi helppo luonnehtia Ramboa vähäosaiseksi, hän ei ole kuitenkaan onneton eikä vaivu toivottomuuteen. Rambo on valoisa ja lohdullinen tarina. Vaikka Sumasen teksti antaa uskoa tulevaisuuteen, se muistuttaa, että putoaminen on aina mahdollista, jos turvaverkkoa ei ole.

Raati arvosti kerronnan pelkistystä, konstailemattomuutta ja aistivoimaisuutta:

Sumanen tarkastelee romaanin henkilöitä lämpimästi: lukijan on mahdollista samaistua heidän elämäntilanteeseensa ja ymmärtää heidän ratkaisujaan. Erityisen herkästi Sumanen kuvaa Ramboa, langanlaihaa poikaa, jolla on lennokas mielikuvitus ja pohjaton ruokahalu, pyrkimys pysäyttää ilmastonmuutos ja tehdä roikkumisen maailmanennätys. Henkilöt on niin koskettavasti kuvattu, ettei lukija malttaisi erota heistä viimeisellä sivulla.

Rambo julkaistaan nuortenkirjana lokakuussa 2015 ja se päätyy joulukuussa myös Kansallisteatterin Omapohjaan näytelmäksi, jonka dramatisoi ja ohjaa Elina Kilkku. Näytelmä toteutetaan yhteistyössä helsinkiläisen Kallion lukion oppilaiden kanssa.

Raati sai luettavakseen yhteensä 189 käsikirjoitusta.  

Voittajan lisäksi kunniamaininnan saivat yleistä kirjallisuustiedettä Turussa opiskeleva  Anne-Maija Aalto (1988) käsikirjoituksestaan Syvään veteen ja Pete Suhonen käsikirjoituksestaan Koira, joka kävi coffee shopissa.

Aallon käsikirjoituksen aiheena on 15-vuotiaan tytön äidin kuolema auto-onnettomuudessa:

Lukija elää surun läpi yhdessä päähenkilön kanssa, käy samoissa syvissä vesissä. Hän kovettaa itsensä kuin uutta minäänsä luova Taika, takertuu mukavaan äidinkielenopettajaan Anttiin samalla epätoivoisella hurjuudella, tulee yhtä nöyryytetyksi, hyväksyy lopulta oman haavoittuvuutensa. 

Syvään veteen on tärkeä ja lohtua tuova romaani. Käsikirjoituksen kieli on upeaa, dialogi tehokasta, leikkaukset tilanteesta toiseen elokuvamaisen nopeita ja rakenne tarkkaan mietitty. Kirjoittaja kuljettaa varmoin ottein niin päähenkilöä kuin lukijaakin. Lukukokemuksesta jää puhdistunut olo.

Pete Suhosen käsikirjoitus Koira, joka kävi coffee shopissa riemastutti raatia täydellisellä piittaamattomuudellaan kotimaisen nuortenkirjallisuuden kirjoittamattomista konventioista:

Tarina 18-vuotiaan Zei-Zein, pizzakuskin ja kokisaddiktin, yrityksestä hankkia urheiluautoja ja misuja on absurdi ja hulvaton:

 Zei-Zei päättää salakuljettaa heroiinia Amsterdamista serkkunsa bokserin Bullin vatsassa, mutta Bullin ummetus pistää suunnitelmat uusiksi. Rikollismaailman slapstickissä pyörii mukana kirjava joukko sivuhenkilöitä: diileri, nymfomaani, moottoripyöräkerholaisia ja jopa yksi sotaveteraanikin, eikä vauhdista ja villeistä tilanteista tule pulaa. Sarjakuvamainen ote pitää lukijan vastustamattomasti näpeissään. Verbaalisessa akrobatiassaan ja laajassa lukeneisuudessaan kirjoittaja on aivan omalla tasollaan. Käsikirjoitus on ällistyttävä ja virkistävän räävitön: sitä lukiessa saa nauraa ääneen. 

Pete Suhonen (s. 1967) on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja. Hän on julkaissut aiemmin romaanit Hitlerin kylkiluu (2012) ja Valkoinen joulu (2013).

Kilpailun tuomaristoon kuuluivat kirjailija Terhi Rannela, ohjaaja Jukka Rantanen Suomen Kansallisteatterista, Kallion lukion opiskelijat Helmi Turunen ja Sami Mäkäräinen, kustannuspäällikkö Katriina Kauppila ja kustannustoimittaja Sanna Jaatinen Kustannusosakeyhtiö Otavasta.

Kustannusosakeyhtiö Otava täyttää tänä vuonna 125 vuotta. Osana juhlavuotta Otava ja Otavan Kirjasäätiö järjestivät nuortenromaanin kirjoituskilpailun keväällä 2014. Tarkoituksena oli löytää ansiokas teos, joka kertoo tämän hetken nuorten maailmasta. 

Rouva Huu vieraili maanantaina Tallinnassa Viron Suomen Instituutissa esittelemässä virolaisille kääntäjille suomalaisen nuortenkirjallisuuden uusimpia trendejä. Uusin Virossa ilmestynyt suomalainen nuortenkirja on alkuvuodesta ilmestynyt Salla Simukan Lumikki-trilogian viimeinen osa. Kääntäjän työpöydillä ovat viimeisteltävinä tai ilmestymistään odottamassa myös nuorille aikuisille suunnatuista lajityypin kirjoista J. K. Johanssonin Palokoski-dekkarisarjan osa sekä Sari Luhtasen & Miikko Oikkosen Nymfit. 

Virossa alkuperäinen kotimainen nuortenkirjallisuus on heikoissa kantimissa: ammattikirjailijat eivät innostu lajityypistä sen huonon myynnin ja heikon arvostuksen takia. Uusia varteenotettavia tekijöitä yritetäänkin hankkia nimenomaan kirjoituskilpailuiden kautta.

Suomessa nuortenkirjailijoiden arvostus on vielä verraten suurta, ja uskoakseni nimenomaan Simukan Lumikki-trilogian parin viime vuoden aikana tekemä maailmanvalloitus on osaltaan jopa lisännyt eri tahojen kiinnostusta nuortenkirjallisuutta kohtaan.

Otavan nuortenromaanikilpailulla haluttiin etsiä aivan uusia realistisen nuortenkirjallisuuden tekijöitä ja  kilpailussa rajattiin pois jo aiemmin nuortenkirjailijoina meritoidut tekijät, mikä herätti – suuren rahapalkinnonkin takia – kentän toimijoissa hienoista närää. 

Aiemmin esittämäni arvailut siitä, että hakusessa olisi ollut nimenomaan nuoret nuortenkirjailijat, meni nyt mönkään: kaikki kolme vajaan 200 osallistujan joukosta nyt esille nostettua ovat selvinneet pahimmasta nuoruuden kurimuksesta.