tiistai 5. lokakuuta 2010

Sosiaalisuuden aakkosia korppien kanssa


Markus Pfister: Pieni kuukorppi. Suomentanut Johanna Förster. 28 sivua. Lasten Keskus 2010.

Helme Heine: Rickard. Joka sinut voittaa, on ystäväsi. Suomentanut Outi Sinkkonen. Nordan Comunidad 1984.











Eläinteema Lastenkirjahyllyssä näyttää jatkuvan.

Lasten Keskukselta on ilmestynyt viehättävä ja moniulotteinen Marcus Pfisterin kuvakirja Pieni kuukorppi. Ja viimeksi Helsingissä käydessään Rouva Huu löysi sattumalta antikvariaatista Helme Heinen jo 1984 ilmestyneen suomennoksen, kuvakirjan Rickard.

Ja yllättäen näistä kahdesta kirjasta löytyy saman eläinsankarin lisäksi myös samankaltaisten teemojen työstämistä: suvaitsevaisuutta, identiteetin etsimistä ja sen löytämistä sekä sosiaalisuuden aakkosia.

Pfisterin kirja alkaa kehyskertomuksella, jossa kolme vanhaa korppia maata retkottaa puun oksalla pitkästyneinä.

Vanhin korppi muistaa vanhan tarinan pienestä korpista, jolla oli hopeiset siivet. Ja se kertoo toisille tarinan korpista, joka oli muiden silmissä pelkkä rääpäle ja siksi otollinen kaikkien kiusauksen kohteeksi.



Pikkukorppi itse ei ole kiusanteosta moksiskaan. Ja ehkäpä jopa nimenomaan toisten kisuanteon karaisemana siitä tulee parvensa paras lentäjä!

Vanhemmat korpit jallittavat pikkukorppia ja yllyttävät sitä tekemään uhkarohkean lennon kuuhun asti. Pikkukorppi on ehkä tyhmänrohkea ja yllytykselle altis, mutta se päättää yrittää huimaa ja vaarallista lentoa ymmärtämättä, että toiset vain ilkkuvat sen kustannuksella.

Vaikka kuuhun lento ei onnistukaan, niin pikkukorpille epäonnistuminenkin on lopulta rikastuttava kokemus. Se saa muistoksi kuulennostaan yhden hopeisen höyhenen, joka on kuvituksessa toteutettu ns. foliopainotekniikalla hentoisena hopeisena foliona samaan tapaan kuin saavuttamaton kuu ylhäällä taivaalla.

Pfisterin kuvakirja kertoo kiusaamisesta ja manipuloinnista vivahteikkaasti ja puhuttelevasti – sekä kiusaajan että kiusatun näkökulmasta.

Kuvittajana Pfister leikittelee hauskasti myös erilaisilla näkökulmilla:




Helme Heinen kuvakirjassa korpin poika varttuu emonsa ainokaisena ja saa tästä syystä emonsa jakamattoman huomion. Kiinnostavalla tavalla kirjan yksi viesti osoitetaan myös aikuiselle kasvattajalle: toisinaan voi olla vaarana, että lapsi sokaistuu saamastaan ylenpalttisesta huomiosta siinä määrin, että hänen minäkuvansa vääristyy. Tätä kautta kirjaa voi lukea myös narsismin kuvauksena.

Rickard-nimisestä korpista kasvaa nimittäin voimiltaan ja kyvyiltään aivan ylivoimainen: se päihittää jopa karhun, selättää lehmän ja voittaa norsunkin köydenvedossa. Muut korpit kaikkoavat sen lähistöltä ja se huomaa olevansa aivan yksin.

Rickard menee lopulta pyytämään neuvoa vanhalta korppivanhukselta, joka asettaa sen haasteen eteen: pystyykö se voittamaan myös itsensä?

Ja viimein Rickard ymmärtää olennaisen: se on vahva vain yhdessä toisten kaltaistensa kanssa. Se nöyrtyy ja hakeutuu osaksi laumaa.

Nordan Comunidad -kustantamosta olisi kiintoisaa saada enemmän tietoa. Kyse on osuuskuntatyyppisestä, kollektiivisia työmenetelmiä hyödyntäneestä kansainvälisestä kustantamosta, jonka kirjoja ilmestyi Suomessakin muutamia 1980-luvulla. Kirjoista löytyy usein yhteiskuntapoliittisia kannanottoja. Kenties myöhemmin Lastenkirjahyllyssä esitellään muitakin kustantamon kirjoja.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt iski jokin deja vu korpeista ja sosiaalisuudesta ja pikku korpista, joka halusi rohmuta kaiken itselleen. Ja hakeva löysi: kysehän oli Nele Moostin kuvakirjasta Kaikki minun eli 10 temppua joilla saa rohmuttua kaiken itselleen.
Miksiköhän korpit ja sosiaalisuus näyttävät kuuluvan yhteen?
Kaikki minun oli lasten lempparikirjoja silloin joskus. Pieni ahne korppi keksi ovelia konsteja mutta huomasi lopuksi jäävänsä yksin tavaroineen.
Anneli K.

Rouva Huu kirjoitti...

Joo, onhan vielä muitakin korppiaiheisia kuvakirjoja.

Rouva Huu muistaa vielä Rafik Schamin, Els Coolsin ja Oliver Streichin kuvakirjan Nokallaanseisoja (Lasten Keskus 1996) ja Jan-Christer Wahlbeckin & Hannu Väisäsen kuvakirjan Poika ja korppi (Weilin+Göös 1988, ilmestynyt myös ruotsiksi).

Nokallaanseisoja on emonsa kanssa varttunut pikkukorppi, josta on kasvanut utelias ja vähän uhmakaskin persoona. Se haluaa kokea asiat omalla tavallaan ja itse valitsemastaan näkökulmasta.

Poika ja korppi on viisas kasvutarina pojasta, joka etsii omaa ääntään ja itseään ja saa kumppanikseen viisaan korpin.

Rouva Huukin on ihmetellyt korpin sosiaalisia piirteitä: oikeat korpithan tunnetaan erämaan asukkeina ja niillä on hieman kyseenalainen ja kolkko maine haaskalintuina. Korppi tunnetaan myös shamaanien apulaisena, viemässä viestejä aliseen maailmaan.

Voi myös olla, että korpin taito jäljitellä erilaisia ääniä kiehtoo lastenkirjojenkin tekijöitä. Ja muistetaanpa vielä Aisopoksen satu Ketusta ja korpista!


Ehkä korpin suositummuudelle kuvakirjoissa on sittenkin ihan käytännöllinen tai visuaalinen selitys: oranssinokkainen ja muutoin sulkavarustukseltaan tummanpuhuva lintu on kontranstiväreissään tehokas!