Omintakeinen fantasiaromaani postimerkkeilystä

Vesa Sisättö: Matka postimerkkien maahan. Tammi 2010. 198 sivua. Kansikuva Janne Harju.












Jatketaan näköjään vielä harrastusteemalla.

Vesa Sisättö on alan asiantuntijana syvällä fantasiakirjallisuuden traditiossa.

Niinpä hän on onnistunut kirjoittamaan todella omintakeisen vaihtoehtofantasian. Sisätön nuortenromaanissa on luotu fantasiamaa Filatelika, postimerkkien maa, johon 15-vuotias postimerkkeilyä eli filateliaa harrastava Juho pääsee isosetänsä postimerkkikansion ja suurennuslasin kautta. Poika tekee matkaa postimerkistä toiseen eri ajoissa ja tapaa Filatelikan elämän ja kuoleman rajatilaan jääneen isosetänsä lisäksi muun muassa kuningatar Viktorian, Albert Einsteinin, Aku Ankan ja Adolf Hitlerin.

Juho mieltää itsensä vähän nyhveröksi, ja viimeistään hänen koulussa filateliasta pitämänsä esitelmä saa aikaa mietoa koulukiusaamistakin. Mainettaan puhdistaakseen Juho järjestää koulukavereilleen vanhempiensa tietämättä kotibileet.

Sisätöllä on aika-ajoin hiukan vaikeuksia pysyä murrosikäisen nuorukaisen tunnetempoilussa: miksei suosiolla olisi voinut alentaa hieman Juhon ikää, niin hänen toimensakin olisivat tuntuneet uskottavammilta? Toisaalta, onko edelleen niin, että kirjailijat ajattelevat aina lukijoidensa kiintyvän omaa ikäänsä vanhempiin sankareihin, eli Matka postimerkin maahan -romaanin oletettu lukijakuntakin koostunee noin 12-vuotiaista lukijoista?

Erinäisten vaiheiden jälkeen Juho päätyy etäihastuksensa kohteen Nooran ja tämän ystävän Emmin kanssa kesken bileiden Filatelikaan, jossa Juholla on haastava tehtävä pelastaa maailma – ei vähempää kuin Histamun eli Hitlerin, Stalinin ja Mussolinin hirmuhallinnon paluulta nykyhetkeen jatkamaan diktatuuriaan!

Toisena Filatelikan olemasaolon uhkana ovat sähköpostikirjeevaihdon lisääntyminen ja lämpöleimauksen yleistyminen. Matka postimerkkien maahan agiteeraa erinomaisesti perinteikkään postimerkkiharrastuksen puolesta. Romaanin lukemisen jälkeen tuiki tavalliset postimerkit saavat sielun ja niistä tekee mieli hankkia lisätietoa.

Kirjassa olisi kernaasti saanut olla näyttävämpää kuvitusta tarinassa mainituista harvinaisista tai muutoin kiinnostavista postimerkeistä, mieluusti vielä täydentävien kuvatekstienkin kera.