Juuri ilmestynyt runokuvakirja löytää Kalevalasta uutta särmää

 

Jukka Itkonen & Tuomas Kärkkäinen: Terveisiä Kalevalasta, 40 sivua, Tammi 2025.
 
 

Joskus tekee mieli 
vähän kostutella kaulaa,
juoda lasi lähdevettä,
sitten alkaa laulaa.
 
Ihminen on levoton
ja etsii aina uutta,
muttei mitään uutta ole 
ilman muinaisuutta.
 
Jo muinoin tämä sinnikäs,
katajainen kansa
tarinoita kertoili
ja lauloi laulujansa. – – 

 
Lapset pääsevät osalliseksi Jukka Itkosen (1951–2021) idearikkaudesta vielä hänen kuolemansa jälkeenkin.  

Tammi julkaisi pari vuotta sitten postuumisti Itkosen lastenromaanin Antero Varovainen ja onnenkivi, joka ilmestyi samaan aikaan Arto Halosen ohjaaman samanimisen elokuvan kanssa.
 
Nyt Itkosen jäämistön aiemmin julkaisemattomasta käsikirjoituksesta on työstetty lastenrunokirja Terveisiä Kalevalasta, joka on saanut rinnalleen Tuomas Kärkkäisen räyhäkän kuvituksen.

Joukahaisen ja Väinämöisen yhteenotossa
on dramatiikkaa ja actionia. Tuomas Kärkkäisen
kuvitusta Jukka Itkosen runokuvakirjaan
Terveisiä Kalevalasta  (Tammi 2025).

 

Itkonen on valinnut kansalliseepoksesta monia tunnettuja, ikonisia kohtauksia, joita hän myös höystää välillä uusilla juonenkäänteillä tai nykytermeillä, vaikkapa kun Joukahaisen verenpaineen kerrotaan nousevan yhteenotossa Väinämöisen kanssa tai Väinämöinen esitellään kuuluisana laulutähtenä. 
 
Seppä Ilmarisen ja Pohjan akan välisestä dialogista löytää viittauksia myös kerskakulutukseen ja kritiikkiin maallisen mammonan keräämistä kohtaan. 

Lyyrisen lohdullinen tulkinta Väinämöisen 
ja kalaksi muuttuneen Aino kohtaamisesta.
Tuomas Kärkkäisen kuvitusta
Jukka Itkosen runokuvakirjaan 
Terveisiä Kalevalasta  (Tammi 2025).

 

Viimeiseen ylevään runoon, jossa Väinämöinen lähtee hyvillä mielin, tiivistyy komeasti toive ihmisten välisestä rauhanomaisesta rinnakkainelosta:
 

–      – Hyvä tahto, lämmin hymy
lisää mielenrauhaa, 
eikä kukaan rauhallinen
koskaan muille pauhaa.
 
Maailma on valoisa,
varjojakin riittää.
Elämä on arvokas,
on siitä syystä kiittää.
 
Valo nousee oksaa pitkin
puiden latvaan saakka.
Ystävyys on valoa
ja riita raskas taakka.

 

Runojen rytmiä ei nyt haeta alkuperäisen Kalevalan nelipolvisesta trokee-mitasta, vaan tempo löytyy Itkosen muustakin lastenlyriikasta tutusta, toisinaan tarkoituksellisestikin onnahtelevasta poljennosta.

Seppä Ilmarisen valtaisat muskelit
tuovat hänen olemukseensa suoranaista macho-energiaa.
Tuomas Kärkkäisen kuvitusta Jukka Itkosen runokuvakirjaan 
Terveisiä Kalevalasta  (Tammi 2025).

 

Tuomas Kärkkäinen luonnostelee Kalevalan keskeisistä toimijoista karikatyyrejä, joilla on liioitellun pitkät raajat ja muikeat ilmeet. Seppä Ilmarisella on kehonrakentajan trimmatut muskelit ja Pohjan Akan tyttärellä muodokkaat kurvit. 

Runoja kehystävät Kärkkäisen pikselimäiset vinjetit, joista löytyy silmäniskuja paitsi Akseli Gallén-Kallelan Kalevala-kuvitukseen niin myös nykyihmisen mieltymykseen erilaisia hymiö- ja kuvasymboleita kohtaan. 
 

 

Lisää Kalevala-aiheisia kirjoja lapsille ja nuorille:

 

Toim. J. S. Meresmaa & Anni Kuu Nupponen: Tinarinnat. Kalevalan naisten uudet tarinat,  Hertta kustannus 2023 

Toim. Salla Simukka & Siri Kolu: Satalatva. Kalevala uusin silmin. Tammi 2021 / Kalevalasta inspiraatiota saaneita novelleja
 
Juha Hurme, Kati Rapia, Miira Luhtavaara & Elli Salo (toim.): Väinämöinen, Mäinämöinen ja Zäinämöinen, kuvitus Porvoon taidekoulun oppilaat Kati Raipian johdolla, Teos 2020 / lasten kirjoittamia uusia Kalevala-tarinoita
 
Eero Ojanen: Kalevalan taruolennot, kuvittanut Anne Muhonen, Minerva 2020 / tietokirja
 
Sami Makkonen: Kalevala, Otava 2019 / sarjakuva 

Janne Mäkitalo & Hannamari Ruohonen: Digiekomopo, Myllylahti 2018 / kuvakirja 

Marko Raassina: Kalevala, Arktinen Banaani 2015 / sarjakuva
 
Timo Parvela: Sammon vartijat -sarja: Tuliterä; Tiera ja Louhi, Tammi 2007–2009 / fantasiatrilogia
 
Kirsti Mäkinen: Suomen lasten Kalevala. Kuvittanut Pirkko-Liisa Surojegin. Otava 2002 
 
Leena Laulajainen: Lumottu lipas. Kuvittanut Virpi Talvitie. Tammi 2002 / lastenlyriikka

Don Rosa: Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita. Toim. Jukka Heiskanen, Riku Perälä ja Elina Toppari. Helsinki-Media 1999 / sarjakuva 

Mauri Kunnas: Koirien Kalevala, Otava 1992 / kuvakirja 
 
Martti Haavio & Aleksander Lindeberg: Kalevalan tarinat, WSOY 1966  
 
Aili Konttinen: Lasten kultainen Kalevala- sarja, kuv. Heljä Lahtinen, Helga Sjöstedt, Risto Mäkinen, Maija Karma, Tapio Tapiovaara, Otava 1958–1966 
 
Tuomi Elmgren-Heinonen & Kirsti Gallen-Kallela: Satu-Kalevala, WSOY 1946 

 

 

 

Kuvakirja sodan ensimmäisistä päivistä

Oksana Lushchevska & Kateryna Stepanishcheva: Silent Night, my Astronaut: The First Days (and Nights) of the War in Ukraine, 40 sivua, Andersen Press 2024. 

It´s morning. Outside is bright and sunny, but we are in the dark. Mum is in the dark. Dad is in the dark. I am in the dark. Dark and scary. I overheard the adults say that the war has begun. I´m scared, but I wont´t be afraid.

Ulkona paistavasta auringosta huolimatta
pimeys laskeutuu Ian perheen ylle. Kateryna Stepanishchevan
kuvitusta Oksana Lushchevskan tekstiin kuvakirjassa  
Silent Night, my Astronaut: The First Days (and Nights) of the War
 in Ukraine (Andersen Press 2024). 

Seitsemänvuotias Ia-tyttö tallentaa tuntojaan päiväkirjaan 10 ensimmäisen päivän aikana Venäjän hyökätessä Ukrainaan. 

Ialla on astronauttia esittävä nukke ja hän uskoo, että nukella on erityinen kyky pitää hänet turvassa. 

Isä lähtee puolustamaan sotaan joutunutta kotimaata. Äiti ja Ia jäävät kahden. Sodan jatkuessa he pakenevat Kiovasta. 

Kateryna Stepanishchevan kuvitus näyttää keskushenkilöt usein erilaisten ”suojakupujen” sisällä, piileskelemässä ja odottamassa ilmahälytyksen loppumista. 

Sodasta huolimatta arki jatkuu, siihen kuuluu välillä myös iloisia asioita, esimerkiksi amerikkalaisen näyttelijän Sean Pennin yllätysvierailu kaupunkiin. 

Ia pitää yhteyttä ystäviinsä lähinnä älypuhelimen avulla.

Myös sosiaalinen media näyttäytyy kuvakirjassa tärkeänä kanavana ukrainalaisten toiveikkuuden ja yhteydenpidon ylläpitämisessä.

Sodan keskellä elävien mielialan ylläpitäminen toiveikkaana on tärkeää.
 Kateryna Stepanishchevan kuvitusta Oksana Lushchevskan tekstiin
kuvakirjassa  Silent Night, my Astronaut: The First Days (and Nights)
of the War in Ukraine (Andersen Press 2024). 

Kuvakirjan lopusta löytyvät Yhdysvalloissa asuvan kirjailija Oksana Lushchevskan jälkisanat lukijalle sekä kysymyksiä, joiden avulla on helpompi lähteä keskustelemaan kirjan herättämistä ajatuksista. 

Kysymyksistä löytyy kosketuspintaa niin sodan keskellä eläville, sotaa paenneille sekä kaikille muille lapsille, joiden omassa maassa ei käydä sotaa. 

Oksana Lushchevskan ja Kateryna Stepanishchevan kuvakirja on ilmestynyt alun perin Ukrainassa ja se on ilmestynyt Iso-Britannian lisäksi myös Yhdysvalloissa. Brittiläinen kustantamo Andersen Press ohjaa kirjan myynnistä 10 prosenttia Voices of Children Charitable -säätiölle.  

Ukrainan sotaan eri tavoin liittyviä lastenkirjoja:

 

Essi Kummu & Liisa Kallio: Rauhan alkuja, Tammi 2024

 

Nataliia Deineka: Кольори = Värit, suomentanut Jari Aula, omakustanne 2024 
 

Nataliia Deineka: Myšel obyraje profesiju = Miika valitsee ammatin, suomentanut Jari Aula, omakustanne 2024 

  

Larysa Denysenko & Olena London: Ilmahälytysten lapset, suomentanut Eero Balk, Tammi 2023 / kirjan tuotto ohjataan Unicefin kautta Ukrainan lasten hyväksi

 

Pieniä tarinoita lapsille / Pieniä tarinoita nuorille, Otava 2023  / kirjan tuotto ohjataan Unicefin kautta Ukrainan lasten hyväksi

 

Larysa Denysenko & Marija Foja: Maja ja ystävät, suomentanut Eero Balk, Tammi 2022 / kirjan tuotto ohjataan Unicefin kautta Ukrainan lasten hyväksi

 

Oksana Luštševska, Dzmitryi Bandarenka & Oksana Dratškovska: 101 majakkaa, suomentanut Santul Kosmo, S&S 2023   

 

Jeva  Skaletska: Ette tiedä, mitä sota on. Englanninkielisestä laitoksesta suomentanut Maria Lyytinen. Karttapiirrokset Olha Štonda ja valokuvat Ger Holland, Otava 2022

 

Timo Parvela: Yhteislaitos Timo Parvelan teoksista Ella ja lopettaja, Ella ja Pate, Ella ja Pukarisekä Ella yökoulussa, kuvitus Natalija Haida, ukrainankielinen käännös V. Vakulenko, yhteistyössä School Book / Tammi 2022 / kirjaa on jaettu Suomessa kirjastoille ja Ukraina-keskuksille 

 

 

Seikkailusta on aina yhtä lystiä palata takaisin kotilieden lämpöön

 

Taru Viinikainen: Saapastalon Aurora ja tihutöiden talvi. Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari. 115 sivua. WSOY 2024. 

 

Aurora juoksi kovempaa kuin koskaan, hän kantoi lakanassa nyt kumpaakin, Vilhelmiinaa ja Kaunoa. Sydämen jyske hakkasi korvissa, ja raaka syysilma maistui metallilta suussa. Piiskuhännät oli luotu kiillottamaan lusikoita ja parsimaan sukkia, heidät oli tarkoitettu kasvattamaan kurpitsoja ja purkittamaan hilloja, ei suinkaan pinkomaan pitkin korpimetsiä, ja tässä Aurora pinkoi, henkensä kaupalla. Tihukuonot ravasivat tiiviinä rintamana Auroran perässä – kas kun tihukuonoilla päätön säntäily ja pikku otusten jahtaaminen silkkana hauskanpitona kulki verenperintönä isältä pojalle.

 

 

 

Saapastalon Aurora ja tihutöiden talvi on itsenäinen jatko-osa  kaksi vuotta sitten ilmestyneelle lastenkirjalle Saapastalon Aurora ja pelkojen pelko.

 

Aurora-oravan vanhemmat ovat menehtyneet suuressa metsäpalossa. Edellisessä osassa Auroralle selvisi, että pikkusisko Vilhelmiina pelastui ja on nyt liittynyt osaksi Auroran ja isovanhempien pienperhettä.  

Iäkkäillä isovanhemmilla on tapana vetäytyä jo syksyn tullen koko talveksi horrokseen ja Aurora sinnittelee sillä aikaa siskonsa kanssa miten parhaiten taitaa. 

 

Vilhelmiina on kuriton lapsi, joka ei pelästy edes Auroran varoitustarinoita sydämettömästä ”Nappaajasta”, joka vaanii pikkulapsia erityisesti ensimmäisten syyspakkasten aikaan.

 

Aurora ihmettelee myös omasta ja naapureiden pihoilta hävinneitä tavaroita ja epäilee seudulla kiertävien tihulaisten olevan varkauksien takana.  

 

Polvet notkahtivat Auroran alla, kun hän muisteli tarinota tihulaisista hiippailemassa tynnyritalojen varjoissa ja kähveltämässä kaiken, minkä irti saivat, toisen otuksen oman. Hyi olkoon, jos Tynnyrilässä kulkiessani törmäisin sellaiseen ketkuun, Aurora ajatteli, ja äkkiä hänelle tuli tuskainen tarve päästä takaisin kotiin syömään sosetta.

 

Aurora hoivaa tarmokkaasti löytölasta. Silja-Maria
Wihersaaren kuvitusta Taru Viinikaisen lastenromaaniin
Saapastalon Aurora ja tihutöiden talvi (WSOY 2024).

Aurora ja Vilhelmiina löytävät metsästä surkean otuksen. Sen hoivaaminen on pian sisarusten yhteinen huvi. Mutta tämä Kaunoksi nimetty otus ei olekaan niin kiitollinen heidän hoivastaan, se käyttäytyy riehakkaasti ja  omapäisesti. 

 

Kun pikkusisko sitten häviää yöllä, Aurora ei siekaile lähteä pimeään sisartaan etsimään. Kauno paljastuu tihukuonojen poikaseksi. Tihukuonot ovat halunneet päästä siitä eroon, koska se on erilainen kuin muut. 

Wihersaaren kuvituksessa miljöötkin myötäilevät kulloisiakin
tunnetiloja. Oikealla tihukuonojen leiri. Silja-Maria Wihersaaren
kuvitusta Taru Viinikaisen lastenromaaniin
Saapastalon Aurora ja tihutöiden talvi
(WSOY 2024).

 

Pikkusiskon pelastusoperaatio on vaiherikas ja jännittävä, mutta kuten asiaan kuuluu, Auroran rohkeus ja rakkaus selättävät lopulta tihukuonojen vastuksen. Ja ratkaisevana hetkenä iso musta lintu, se pelätty Nappaaja, ottaa kolmikon kynsiinsä ja vie turvallisesti takaisin kotiin. Kauno ei nimittäin enää halua asua tihulaisten luona lainkaan. 

 

Taru Viinikaisen punoma tarina puhuu kauniisti lähimmäisenrakkauden ja hoivan puolesta. Aurorakin oppii, että ennakkoluulot ja pelot itselle outoja asioita kohtaan voivat suotta rajoittaa elämää.  

Saapastalon sisustus on kodikas ja tunnelma
lämmin, jopa silloin kun löytölapsi on riehunut
muiden nukkuessa ympäri asuntoa. Silja-Maria
Wihersaaren kuvitusta Taru Viinikaisen lastenromaaniin
Saapastalon Aurora ja tihutöiden talvi (WSOY 2024).

 

Silja-Maria Wihersaaren kuvitus on edelleen olennainen osa lastenromaanin viehätystä. Hänen taidokkaassa vesivärikuvituksessaan  eläimet ovat yhtä luonnon kanssa ja sulautuvat maisemaan. Myös sisäinteriööreissä Wihersaari luo lempeää ja kodikasta tunnelmaa. 

 

Auroran kasvu on kirjoissa keskiössä. Ensimmäisessä osassa Aurora oli vielä pahoin traumatisoitunut vanhempien kuolemasta ja säikkyi kaikkea. Tässä kakkososassa Aurora tasapainottelee vahvan hoivavietin, vastuun ja velvollisuuksien ja seikkailunhalun puristuksessa. 

 

Etuliite "Tyttö, jonka ystävä katosi" ei näytä hyvältä CV:ssä

Heidi Silvan: Turha toivo. Myllylahti 2025. 208 sivua. Kansikuva Karin Niemi.

Oululainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Heidi Silvan on selvästi korottanut panoksiaan pitääkseen nykynuorten kiinnostusta lukemiseen yllä. 
 

Muutaman vuoden takainen nuortenromaani Tyhmästi tehty (2021) hätkähdytti minua niin aiheensa kuin ihmiskuvauksenkin vuoksi. 

 
Juuri ilmestynyt Turha toivo on samoilla linjoilla, ja se on –  jos mahdollista – nuorten keskushenkilöiden karrikoinnin osalta vieläkin raadollisempi. 
 
Tyhmästi tehty ja Turha toivo muistuttavat kumpikin myös melko epäuskottavan joskin koukuttavan juonen punonnan osalta  yhdysvaltalaista dekkarigenreä hyödyntävää YA-kirjallisuutta. 

Lisämausteena Silvan tarjoilee uutuudessaan vielä ehtaa kauhua.
 
Nuortenromaani alkaa vetävästi. Teinit ovat järjestämässä 1970-luvusta ammentavat bileet Olivian kotona, missä asuu myös yhdysvaltalainen vaihto-oppilas Alexia. 

Jenni on luvannut lähteä bileistä yhdessä Siirin kanssa.

Jennin ilta venähtää kuitenkin abiturientti Udon kainalossa ja Siiri katoaa kotimatkallaan keskellä yötä.

 
 
Juoni etenee kaikkitietävän kertojan näkökulmasta. Numeroitujen alalukujen ohessa on myös otsikoituja lukuja, joilla on omat nimikkohenkilönsä. Kertoja heittää lukijalle myös erilaisia täkyjä ja vihjeitä.

Mukana on myös paikallisen verkkolehden päivittyviä uutisia Siirin katoamisesta sekä paikkakuntalaisten kommentteja uutiseen. Ne havainnollistavat paitsi somekeskustelun yleistä arvaamattomuutta niin myös  erilaisia tapoja reagoida teinin katoamiseen.  

Elämä jatkuu kuitenkin myös Siirin katoamisen jälkeen.
 

Kynsilakka oli lohkeillut rumasti. Se pitäisi poistaa, mutta Jenni ei ollut varma, oliko sellainen hyväksyttävää tällaisessa tilanteessa, kun ystävä oli kadonnut. Alexia varmaan osaisi neuvoa. Toisaalta Alexian neuvo varmaankin olisi, että kaikissa tilanteissa naisen tärkein tehtävä oli näyttää huolitellulta.

 
Ulkonäkökeskeinen ajattelu ei typisty vain Jennin oman pään sisään. 

Myös Jennin isä muistuttaa tytärtään, että tämän olisi hyvä ehostaa itseään hieman ennen kuin menee tervehdyskäynnille  Siirin vanhempien luokse.

Ilman meikkiä Jenni toteaa olevansa ”epätäydellinen ja kalvakka”.

 
Myös Siirin äidin itkuinen ja huolittelematon olemus pohdituttaa häntä:
 

Itkuisuuden kyllä pystyi ymmärtämään, mutta homssuisuutta ei. Jenni ajatteli, että jos lehdistö ilmaantuisi perheen oven taakse, kuten muualla maailmassa oli tapana, yhtään kaunista kuvaa ei tuosta naisesta saisi. Edustavan ihmisen lapsen katoaminen synnyttäisi enemmän myötätuntoa kuin huolittelemattoman  – – .

 
Vaikka Jennin on vähitellen entistä vaikeampi pitää omia kulissejaan ja päätään koossa, hän ei silti herkeä tarkkailemasta itseään jatkuvasti: 

Jenni käänsi päänsä sivuun ja näki heijastuksensa sivuikkunasta: utuisen epätarkkana aivan järkyttävän hyvännäköinen näin järkyttyneenäkin.

 
 
Jennin tunnepanssari säröilee seurakunnan paikallisille nuorille järjestämässä tilaisuudessa. Siellä hän tapaa myös monen vuoden tauon jälkeen Eliaksen.

Nykynuorten arkea leimaa alituinen pelko siitä, että joku tallentaa edesottamuksia ja jakaa tiedostoja rajoittamattomasti. 

Tämä teema näkyi jo Tyhmästi tehty -romaanissa ja aihetta sivutaan myös uutuudessa. 
 
”Tyttö, jonka ystävä katosi” ei kuulosta hyvältä mun tulevaisuuden CV:ssä sanoo Jenni ja toteaa vanhemmille tarvitsevansa imagokonsultin.

 
Alkuperäisen katoamistempun suunnitteluun liittyvät  motiivit ovat kaikessa narsistisuudessaan todella kylmääviä.     
 
 
Kontrollifriikki Jenni on yleensä ”todella tarkka siitä, ettei hänen älyään epäilty”. 

Jennin persoona ja tapa reagoida moniin asioihin hälyttää toki ennen pitkää myös lukijan kelloja.

Tyttö, jonka mielestä erilaiset spontaanit tempaukset ovat ”mielenvikaisen hauskoja” ei taida olla ihan järjissään. Paha saa toki lopulta  palkkansa, mutta se ei silti poista lukijan hämmennystä.  

Verrattuna Heidi Silvanin ensimmäisiin nuortenkirjoihin, joissa tyttöpäähenkilöt yleensä käänsivät jonkin saamansa diagnoosin ja erityisyyden lopulta voimavarakseen, niin tässä uusimmassa nuortenromaanissa hän jättää lukijansa  moraalipohdintoineen aika yksin. 

 

 

 

 

 

 

Konstaapeli ja komisario jäljittävät keksi- ja leluankkavarkaita

Tapani Bagge: Komisario Pulmu ja kumiankkojen arvoitus. Kuvittanut Jusa Hämäläinen. 45 sivua. Kvaliti 2024. 

 

Daniel Kalejaiye: Konstaapeli Gorilla ja kadonnut keksipurkki. Kuvittanut Anni Nykänen. 47 sivua. Otava 2024. 

 

Klassinen salapoliisitarina solahtaa yllättävän vaivattomasti helppolukuisen lastenkirjan formaattiin. 

Tässä kaksi uuden kotimaisen sarjan avausta.

 

Tapani Baggen ja Jusa Hämäläisen Komisario Pulmu -sarjan kerrotaan sijoittuvan fiktiiviseen lintujen asuttamaan kaupunkiin, joka muistuttaa 1950–60-lukujen Helsinkiä. 

Lapsilukijan kannalta tiedolla tuskin on erityisarvoa, vaikka ensimmäiseltä aukeamalta lapsi saattaakin tunnistaa Pulmun etsivätoimiston ikkunasta näkyvän Suurkirkon. 

 

Komisario Pulmu pitää huolta siitä, että alaiset muistavat, kuka on
pomo. Jusa Hämäläisen kuvitusta Tapani Baggen helppolukuiseen
lastenkirjaan Komisario Pulmu ja kumiankkojen arvoitus (Kvaliti 2024). 

Pulmulla on kaksi alaista, Tilhi ja Tiainen. 

Naiskomisariolla on Jusa Hämäläisen kuvituksen perusteella jonkinasteisia ammatti-identiteettiongelmia: Pulmu esitetään nimittäin toistuvasti istumassa korkealla jakkaralla tai työtuolin selkänojalla. (Tosin mieltymys voi johtua myös linnuille lajityypillisestä käyttäytymisestä….)

Henri Harakka päätyy selliin, mutta onko hän sittenkin syytön?
Jusa Hämäläisen kuvitusta Tapani Baggen helppolukuiseen
lastenkirjaan Komisario Pulmu ja kumiankkojen arvoitus (Kvaliti 2024). 

 

Pulmun työnjohto ja hoksottimet ovat priimaa: satamasta varastetaan kumiankkoja ja lelukauppiaalta arvokas kamera. Perinteisen brittiläisen salapoliisigenren mukaan teosta epäillään ”ulkomailta tullutta partakorppikotkaa”, mutta ennen pitkää epäiltyjä kertyy tietysti lisää. Lopuksi kaikki epäillyt kootaan yhteen kuulemaan komisarion paljastus.

Baggen helposti seurattava juoni yhdistyy Hämäläisen selkeään,  ääriviivalliseen kuvitustyyliin. 

Vaikka kuvitus onkin vasta lukemaan opettelevan lapsen kirjassa yhtä tärkeä kuin kiinnostava tarina, niin toisinaan liiankin   tapahtumantäyteinen ja levoton kuvitus voi vaikeuttaa aloittelevan lukijan keskittymistä. 

Perinteisissä salapoliisitarinoissa kaikki epäillyt kootaan
samaan huoneesen kuulemaan salapoliisin paljastus.
Jusa Hämäläisen kuvitusta Tapani Baggen helppolukuiseen
lastenkirjaan Komisario Pulmu ja kumiankkojen arvoitus 
(Kvaliti 2024). 

 

Sosiaalisen median alustoilta tuttu somepoliisi Daniel Kalejaiye on nyt  siirtynyt Konstaapeli Daniel tässä, moro! -tietokirjansa (Lasten Keskus 2022)  jälkeen valistamaan pienempiä lapsia lain noudattamisen tärkeydestä ja rikosoikeudellisesta vastuusta. 

Hyväntuulinen ja ystävällinen konstaapeli Gorilla tekee säännöllisesti kylällä tarkistuskierroksia ja poseeraa mielellään kyläläisten kanssa fanikuvissa.  

Konstaapeli Gorilla poseeraa mieluusti kaupunkilaisten
kanssa fanikuvissa. Anni Nykäsen kuvitusta Daniel 
Kalejaiyen helppolukuiseen lastenkirjaan Konstaapeli 
Gorilla ja kadonnut keksipurkki (Otava 2024). 

 

Konstaapeli Gorilla -sarjan avausosa on tervetullut alueenvaltaus hiljattain lukemaan oppineille lapsille. Poliiisin ammatti kiinnostaa takuuvarmasti monia. Yhteneväisyyksiä on myös Baggen ja Hämäläisen salapoliisitarinaan siinä mielessä, että rikosten selvittämiseen käytettäviä menetelmiä kuvataan molemmissa kirjoissa antaumuksellisesti.

 

Anni Nykänen esittelee havainnollisella aukeamalla konstaapeli Gorillan repun sisältöä. 

Anni Nykänen havainnollistaa poliisin työrepun sisältöä.
Nykäsen kuvitusta Daniel Kalejaiyen helppolukuiseen
 lastenkirjaan Konstaapeli  Gorilla ja kadonnut keksipurkki
 (Otava 2024). 

 

Huolellisen tutkimuksen jälkeen Gorilla jäljittää rouva Ketun herkkupuodin keksivarkaat. Koska varkaat ovat alaikäisiä, rikos sovitellaan työkorvauksena. 

 

Kotimaisten helppolukuisten kirjojen kustantajat voisivat yhdeltä osin ottaa esimerkkiä käännöskirjoista. Kustannus-Mäkelän helppolukuisissa Lukumestari-, Kirjatiikeri- ja Lukupiraatti-sarjoissa on kirjan lopussa lapsille hauskoja luetun ymmärtämistä testaavia tehtäviä. 

 

 

Lukusujuvuutta avaruudesta

 

Anu Holopainen: Tähtialus Beta ja meduusasumu. 31 sivua. Kuvitus Mervi Heikkilä. Kuukettu kustannus 2024.

 

Jussi Lehmusvesi & Mirjami Hänninen: Ystävämme avaruudesta. 33 sivua. Karisto 2024.

 

Helppolukuisen kotimaisen lastenkirjallisuuden valikoima karttuu ilahduttavasti koko ajan. 

 

Mervi Heikkilän luotsaama uusi pienkustantamo Kuukettu aloittaa helppolukuisen Lukukettunen-sarjan ja Karisto on perustanut helppolukuisen Kirjakärpänen-sarjan rinnalle uuden Kirjakirpun, jonka lyhyet tarinat on tavutettu suuraakkosin. Aiemmin tällaisia tavutettuja lastenkirjoja on ilmestynyt lähinnä vain Kustannus-Mäkelän kautta käännöksinä.

Avaruuden muukalainen tutustutetaan heti
suomalaisuuden ytimeen, kun se viedään saunaan. 
Mirjami Hännisen kuvitusta Jussi Lehmusveden tekstiin
helppolukuisessa lastenkirjassa
 Ystävämme avaruudesta (Karisto 2024). 

Jussi Lehmusveden tarinassa Aarnin kotipihalle laskeutuu avaruusalus. Kyydissä ollut avaruusolento nimetään Plörtiksi ja se viedään oitis saunaan. 

Yllättäen Plört nauttii jopa saunomisesta ja se osoittaa ylivertaiset kykynsä monessa muussakin asiassa. 

 

Seuraavana päivänä se kaipaa kuitenkin jo takaisin kotiin. Koska isän päivä käynnistyy joka aamu kahvin voimalla, samaa niksiä kokeillaan myös Plörtin aluksen polttoaineena. 
 
Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Jussi Lehmusvedeltä on aiemmin julkaistu lastenkirjasarjaa Arianan aikamatkat (Otava) sekä aikuisten romaanit Vainikkala ja Operaatio Zuckerberg (Aula & Co). Myöhemmin keväällä alkaa uusi Haastekerho-lastenkirjasarja (Otava).
  

Mirjami Manninen on kuvittanut paljon oppikirjoja ja muiden muassa Helena Wariksen Olafin pentupäiväkirja -sarjaa (Otava). 

 

Lehmusveden tavoin myös Anu Holopainen on lukutaidon alkuun suunnatun helppolukuisen lastenkirjan tekijänä ensikertalainen.  

Holopainen aloitti 1990-luvulla  nuorten fantasiakirjailijana, mutta on nykyisin tunnetumpi science fictioniin lukeutuvista teoksistaan. Myllylahti-kustannuksen kautta hän on viimeksi  julkaissut kauhun ryydittämää Iik-sarjaa.  

 

Keskeisten toimijoiden lyhyt esittely auttaa aloittelevaa lukijaa hahmottamaan paremmin tarinaa. Niinpä Anu Holopaisen kirjassakin esitellään aluksi aukeamalla Lyyra ja hänen puhuva lemmikkinsä Galle-vesisika sekä avaruusaluksen miehistöön kuuluvat Lyyran äiti Stella sekä Orion ja Tyko. 

Uhkarohkea kaksikko päihittää lopulta jättikokoisen
meduusan. Mervi Heikkilän kuvitusta Anu Holopaisen
 helppolukuiseen lastenkirjaan Tähtialus Beta ja meduusasumu
 (Kuukettu kustannus 2024).

 

Avaruusalus joutuu tähtisumun pyörteeseen, ja isokokoinen meduusa on vaarassa imaista aluksen pois lentoradaltaan:

 

Alkaa kauhea hässäkkä. Stella karjuu Orionia

peruuttamaan kovempaa. Moottorien voima

saa tähtialuksen tärisemään, mutta meduusa 

on vahvempi. Kuuluu kumisevia kolahduksia ja

kovia narahduksia, kuin koko alus olisi repeä-

mässä kahtia.

 

Lyyra ja Galle lähtevät miehistöltä salaa uhkarohkeaan pelastusoperaatioon.

 

Aloittelevalle lukijalle kirjassa on varsin paljon kuvaannollisia ilmaisuja, kun

raketit sähähtelevät ja meduusat hytkähtävät.

 

Kirja rytmittää viisaasti asiakokonaisuuksia ja virkkeitä omiksi kappaleikseen, mutta harmillisesti taitossa on jäänyt tekstiin myös turhia tavutuksia. 

Hahmottamisen kannalta olisi selkeämpää, että sanat alkaisivat aina uudelta riviltä ilman tavutusta.

 

Lukutaidon alkuvaiheeseen tarkoitetun lastenkirjan nimeenkin on syytä kiinnittää huomiota: yhdyssana ”meduusasumu” on jopa aikuiselle hieman haastava!