Kuvakirjoja isoista aiheista

Tuula Pere & Catty Flores: Kun siivet kantavat, 40 sivua, WickWick 2025.
 
Tuula Pere & Catty Flores: Myrskypurjehdus, 42 sivua, WickWick 2025.
 
 
 

 
Kuvakirjoja julkaisevat nykyisin monet pienet kustantamot. 
 
Tuula Pere perusti WickWick-kustantamon vuonna 2010. 

Kustantamon erikoisuutena on se, että Pere laatii itse tekstit kaikkiin kuvakirjoihin ja tilaa kuvitukset ulkomaisilta kuvittajilta. 

Kustantamon alkuvaiheessa hän jopa kuvitti kirjat itse Photoshop-ohjelmalla. 
 
Kustantamon toisena erikoisuutena on se, että WickWick teettää kuvakirjoista myös englanninkieliset versiot ja ne ilmestyvät suomenkielisten laitosten tapaan yleensä sekä kovakantisina että nidottuina laitoksina.
 
Esimerkiksi Englannissa kuvakirjoja on ilmestynyt pitkään nidottuina, mikä madaltaa lapsiperheiden kynnystä hankkia lapselle omia kirjoja. 

Adlibriksen kautta tilattuna nidotun WickWickin kuvakirjan voi ostaa 22 eurolla, mikä tosin ei mielestäni ole vielä ”riittävän” houkutteleva hinta ajatellen jatkuvasti köyhtyvien lapsiperheiden ahdinkoa.
 
Tuula Peren uuden Lyrics of life -kuvakirjasarjan innoittajina ovat olleet hänelle elämän eri vaiheissa tärkeät laululyriikat. 

Myrskypurjehdus on saanut inspiraatiota Rod Stewartin ”Sailing”-kappaleesta ja Kun siivet kantavat Simon & Garfunkelin kappaleesta ”El Cóndor pasa”. 

 

Kondorinkotkan poikaset Artturi ja Valtteri ovat luonteeltaan aivan erilaisia, vaikka niillä on ollut samanlaiset kasvun edellytykset. Valtteri on huimapäistä veljeään varovaisempi luonne. Se pelkää lentoharjoituksia, ja ahdistus lisääntyy, kun Artturi ei palaakaan omilta lentotreeneiltään enää takaisin kotipesään. 
 
Valtteri saa kuitenkin tukea ja kannustusta, minkä turvin se lopulta uskaltaa levittää siipensä ensilentoon.
 

Kun siivet kantavat oli ehdolla Tuikku-palkinnolle, joka nostaa esiin pienkustantajien  julkaisemia teoksia.  

Tunnustuspalkintoa on jaettu vuodesta 2024 lähtien pienkustantamon kustantamalle tai omakustanteena julkaistulle korkeatasoiselle kaunokirjalliselle teokselle. 

Ehdokkaat nimeää ja lopullisen voittajan päättää kirjailijayhdistyksen hallitus. Palkinto ottaa huomioon kaikki kaunokirjallisuuden lajit eli myös lasten- ja nuortenkirjat. 

Palkinnon sai tänä vuonna Carita Forsgrenin aikuisten romaani Iättömät (Osuuskumma 2025).

Kondorikotkan poikaset kallionkielekkeellä sijaitsevassa pesässä.
Catty Floresin kuvitusta Tuula Peren tekstiin kuvakirjassa
Kun siivet kantavat (WickWick 2025).

Kondorikotkien pesässä on kaksi poikasta, Arttu ja Valtteri. Vaikka ne ovat saaneet kumpikin yhtä paljon ravintoa ja hoivaa, niin Arttu on rohkea ja luottavainen ja Valtteri arka ja varovainen. 

Arttu lähtee rohkeasti kokeilemaan siipiensä kantavuutta, mutta ei palaakaan enää kotipesälleen. 

Valtterin huoli ja pelko kasvavat entisestään.

Vähitellen saamansa tuen ja kannustuksen avulla Valtteri kuitenkin luottaa taitoihinsa ja kohoaa siivilleen.

Arka kotkanpoika saa tukea ja kohoaa lopulta vanhempiensa
kannustamana siivilleen. Catty Floresin kuvitusta Tuula Peren
tekstiin kuvakirjassa Kun siivet kantavat (WickWick 2025).

Kun siivet kantavat on tarinaltaan melko perinteinen kasvun ja itsenäistymisen kuvaus. 

Enemmän ajankohtaista kulmaa löytyy Myrskypurjehdus-kuvakirjasta. 
kertoo Liban-nimisen pojan perheestä, joka on joutunut muiden pakolaisten tavoin jättämään kotinsa ja lähtemään tien päälle. 
 
Matka oli kestänyt jo vuosia, eikä loppua näkynyt. ”Mihin olemme oikein menossa” Liban kysyi välillä aikuisilta.
 
Aikuiset kertovat määränpääksi mitä milloinkin: seuraava kylä tai kaupunki, toisinaan vuoren ylitys tai rotkon kiertäminen. 

Silti pojasta tuntuu, että kukaan aikuisista ei pysty antamaan hänen kysymyksiinsä kunnollisia vastauksia. 

 

Libanin perhe pakenee sodan jaloista.
Catty Floresin kuvitusta Tuula Peren 
tekstiin kuvakirjassa Kun siivet kantavat
 (WickWick 2025).

Libanin perhe kasvaa matkan aikana pikkusisaruksella.  
 
Isä joutuu tekemään kaksi vaikeaa päätöstä: iäkäs sukulaismies joutuu keskeyttämään matkan. Perheen vauva ja äiti lähtevät isolla laivalla jatkamaan matkaa.  Isä ja Liban jäävät rakentamaan hylkytavarasta venettä, jolla he lähtevät ylittämään valtamerta. 
 
Vaarallinen merimatka opettaa poikaa luottamaan isänsä tahdonvoimaan: purjehtimiseen kuuluu se, että aina ei voi edetä suorinta mahdollista reittiä. He joutuvat lopulta veden varaan mutta pelastuvat kuin ihmeen kaupalla.
 

Merimatka hataralle veneellä on vaarallinen.
Catty Floresin kuvitusta Tuula Peren 
tekstiin kuvakirjassa Kun siivet kantavat (WickWick 2025).

Catty Flores on ranskalainen, mutta sittemmin perheensä mukana Espanjaan muuttanut kuvittaja. Kummassakin kuvakirjassa kuvitustyyli on hyvin tyylitelty, mikä toisaalta sopiikin isojen aiheiden käsittelyyn.
 
Värien kontrastit ovat välillä kuitenkin harmillisen heikkoja, ja hahmot eivät erotu riittävästi taustasta. 

Huomio kiinnittyy myös  kummankin kirjan alun ja lopun tyhjiin valkoisiin sivuihin, jotka johtunevat painoarkkien vakiomäärästä. 
 
WickWickin kustantamissa kuvakirjoissa on aiemminkin kerrottu sodan ja teemoista. 
 pakolaisuuden teemoista.
 
Lisää kuvakirjoja sodasta:
 

Essi Kummu & Liisa Kallio: Rauhan alkuja, Tammi 2024
 
Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Aamun toiveet, WSOY 2024
 
Katie Daynes, Ashe De Sousa & Oksana Drachkovska: Kysy ja kurkista! Pakolaisuus,suomentanut Sari Kumpulainen, Tammi 2024
 
Larysa Denysenko & Olena London: Ilmahälytysten lapset, suomentanut Eero Balk, Tammi 2023
 
Frank Furu & Linda Bondestam: Mutta te ette ole äiti, suomentanut Katri Tapola, Etana Editions 2021
 
Riina Katajavuori & Martin Baltscheit: Oravien sota, Tammi 2021
 
Karoliina Suoniemi: Paperinarukengät. Lapset sota-ajan Suomessa, kuvittanut Emmi Kyytsönen, Avain 2023
 
Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä, S&S 2018
 
Tuula Pere & Andrea Alemanno: Muurien välissä, WickWick 2018.
 
Tuula Pere & Georgia Stylou: Vadelmanpunainen, WickWick 2017.
 
Tuula Pere & Andrea Alemanno: Laakson kehtolaulu, WickWick 2017.
 
Sari Koivukangas: Malaki pelkää sotaa. Terapeuttinen lastenkirja, OK-kirja 2016
 
Tuula Pere & Andrea Alemanno: Muurien välissä, WickWick 2018.
 
Rascal & Sophie: Tinka, suomentanut Hannele Pohjanpalo, Basam Books 2013
 
Alessandro Pelliccioni & Katri Tapola: Pelätin ja rastas, Mirri Creative 2015.
 
Maarit Malmberg & Jouni Koponen: Aapeli ja evakkomatka, Minerva 2011
 
Maarit Malmberg & Jouni Koponen: Aapeli sotaveteraani Reino, Minerva 2010
 
 
 

 

Kuvakirja suurista, tärkeistä tunteista ja sopeutumisesta uuteen elämäntilanteeseen

  

Mila Teräs & Satu Kettunen: Simpukkakaupunki, 32 sivua, Karisto 2025.

 

Niukka, ilmaisuvoimainen teksti on havaintojeni mukaan vähitellen yleistymässä kotimaisissa kuvakirjoissa.
 

Tiivis teksti palvelee kuvakirjan käyttäjiä, sekä ääneenlukevaa aikuista että lasta, kahdessakin mielessä: yhtäältä niukka teksti tuo ääneenlukuun rauhallisuutta ja toisaalta vähäinen teksti antaa enemmän liikkumatilaa ja tulkinnan mahdollisuuksia kuvitukselle: kun vaikkapa kasvojen ilmeet ja jopa kehon asennot havainnollistavat jopa adjektiiveja paremmin keskushenkilöiden tuntoja ja sisimpiä ajatuksia. 

 

Yhtä lailla kuvitus tiivistää seikkaperäistä sanallista kuvausta paremmin myös miljöön ja maiseman yksityiskohtia.

 

Mila Teräksen ja Satu Kettusen Simpukkakaupunki on hyvä esimerkki kuvakirjasta, joka malttaa jättää paljon asioita katsojan itse pääteltäväksi. 

'

Pakolaisuus havainnollistuu tehokkaasti aukeamalla, jolla
kerrotaan kuinka Ama on äitinsä kanssa joutunut
ylittämään kokonaisen meren päästäkseen uuteen maahan ja
kaupunkiin. Satu Kettusen kuvitusta Mila Teräksen tekstiin
kuvakirjassa Simpukkakaupunki. 

 

Ilmitasollaan kuvakirja  kertoo äidin ja Ama-tyttären päivästä meren rannalla. 

 

On ollut pitkä matka tulla tähän kaupunkiin. Heidän on pitänyt ylittää kokonainen meri.
 
Ja isä oli joutunut jäämään sen taakse. 

 

Äiti on apea ja selailee rannallakin huolestuneena puhelintaan: 

 

Uutiset olivat mustia ja harmaita. 

Kun äiti luki niitä, hän näytti möykyltä.

 

Lasten yhteisissä leikissä ei aina tarvita sanoja lainkaan.
Satu Kettusen kuvitusta Mila Teräksen tekstiin
kuvakirjassa Simpukkakaupunki.  

Ama yrittää varovaisesti liittyä muiden lasten rantaleikkeihin, vaikka yhteistä kieltä ei vielä olekaan. 

 

Vähitellen yhteys kuitenkin löytyy muutaman sanan, ”hei”, ”anteeksi”, ”kiitos”, avulla.

 

Mila Teräksen teksti ilmaisee kauniisti lasten välisen yhteyden syntymistä, joka havahduttaa lopulta äidinkin ymmärtämään, että uudessa kotimaassa hänenkin on uskallettava ottaa kontaktia muihin aikuisiin, kaipuusta ja huolesta huolimatta.

 

Yhteinen eväshetki uusien ystävien kanssa saa äidinkin
olemuksen  rentoutumaan. Satu Kettusen kuvitusta Mila Teräksen
tekstiinkuvakirjassa Simpukkakaupunki. 

Lasten rakentamasta hiekkakaupungista voi löytää myös vertauskuvan Aman ja äidin kotimaan sotaa käyvän maan jälleenrakennukselle ja luottamukselle, että he voivat tulevaisuudessa jatkaa elämäänsä eheänä perheenä isän kanssa.
 

Satu Kettunen tiivistää kuvitukseensa lasten intensiivisen leikin ja yhteisen rakennusprojektin synnyttämän innostuksen. Avoin katsekontakti näkyy monella aukeamalla eräänlaisena luottamuksen ja sitoutumisen osoituksena.