Makkaraa ja makaronia lounaaksi, ilman makkaraa

  

 

Elin Johansson & Ellen Ekman: Veckan före barnbidraget, Rabén & Sjögren 2016. 

Helsingin Sanomissa julkaistiin pari päivää sitten toimittaja Jonna Hovi-Horkanin  uutinen otsikolla "Yhä useampi lapsi ei saa tarpeeksi ruokaa". 

Uutinen perustui Pelastakaa Lapset -järjestön vuosittain tekemään Lapsen ääni -kyselyyn, johon vastasi yhteensä 1653 lasta ja nuorta, iältään 12–17-vuotiaita. 
Pienituloisten perheiden lapsista liki 20 prosenttia kertoi kyselyssä, että heidän perheillään ei ole riittävästi tai säännöllisesti ruokaa. 

Suomessa on tällä hetkellä noin 120 000 lasta ja nuorta, jotka elävät vähävaraisissa perheissä. 

Sain vihiä ruotsalaisesta Veckan före barnbidraget -kuvakirjasta lukiessani  kiinnostavaa artikkelikokoelmaa Rum för läsning (Studentlitteratur 2024), joka valottaa inspiroivissa artikkeleissaan erilaisia tapoja hyödyntää kuvakirjallisuutta varhaiskasvatuksessa. 

Elin Johanssonin ja Ellen Ekmanin kuvakirja ilmestyi Ruotsissa jo vuonna 2016 ja siitä on otettu useampia painoksia. 

Ruotsissa kirja nousi pienimuotoiseksi sensaatioksi. Se sai kiittäviä kritiikkejä ja toimi kimmokkeena myös Sveriges radion edelleen kuunneltavissa olevalle ohjelmalle, jossa vanhemmat saivat kertoa omia säästövinkkejään

 

Kuvakirjassa seurataan minäkertojalapsen ja hänen yksinhuoltajaäitinsä arkea yhden viikon ajan maanantaista maanantaihin. Ajanjakso on siinä mielessä erityinen, että pienperheen on sinniteltävä vielä viikko ennen kuin lapsilisä  tulee pankkitilille. 

Lapsen ilme herne- ja perunalautasen äärellä kertoo olennaisen.  
Ellen Ekmanin kuvitusta Elin Johanssonin tekstiin kuvakirjassa
Veckan före barnbidraget (Rabén & Sjögren 2016).  

 

Lounaaksi syödään perunaa ja vihreitä herneitä tai makkaraa sekä makaronia ilman makkaraa, koska makkara piti jättää kauppaan.  

Lapsen päiväkodissa tehdään luontoretki, ja äiti varustautuu asiaan edellisenä iltana teippaamalla vahvalla eristeteipillä lapsen kumisaappaita. Tosin varhaiskasvattaja ei luota siihen, että teipatut saappaat pitävät vettä, joten hän noutaa lapselle lainasaappaat. 

 

–  Säg nu åt mamma att det är dags att köpä nya, säger hon när hun räcker mig dem.  

–   Jag säger ingenting.

 

Lapsi ja äiti menevät myös yhdessä kirjastoon. Äidin mielestä siellä on hauska käydä, koska kirjaston palvelut ovat ilmaisia.  

Kirjaston palvelut ovat ilmaisia, ja äiti käyttää niitä mielellään.
Ellen Ekmanin kuvitusta Elin Johanssonin tekstiin kuvakirjassa 
Veckan före barnbidraget (Rabén & Sjögren 2016). öööö

 

Tarkkasilmäinen katsoja voi nähdä, kuinka äiti pitelee kädessään Tove Janssonin Trollvinter-kirjaa ja lapsi on nostanut kuvakirjalaatikosta esille Elsa Beskowin kuvakirjan Sagan om den lilla, lilla gumman. 

Lauantaina käydään isoäidin luona lounaalla. Karkkipäivän kunniaksi äiti järjestää lapsen kanssa aarrejahdin: siinä kolutaan kaikkien laatikoiden  ja taskujen pohjat, ja löydetyillä kolikoilla käydään ostamassa iso pussi makeisia. 

Loput rahat lapsi antaa kadulla istuvalle kerjäläiselle. 

Elin Johanssonin kuvitus törmäyttää taitavasti aukeamalla
yhteiskunnallista todellisuutta: rotukoirien ulkoiluttajan,
köyhän lapsiperheen ja kerjäläisen arjet ovat valovuosien päässä toisistaan.
Ellen Ekmanin kuvitusta Elin Johanssonin tekstiin kuvakirjassa 
Veckan före barnbidraget (Rabén & Sjögren 2016). 

 

Sunnuntaina äidin voimat ovat jo vähissä, mutta lapsi houkuttelee äitinsä kuitenkin ulos. Äiti pääsee nimittäin lapsen omaan tivoliin temppuilemaan erilaisissa leikkipuiston laitteissa! 

Kuvakirja keskittyy melko yksitotisesti kantavaan teemaansa. 

Hokkuspokkus-ratkaisuja ei ilmaannu, mutta pienperhe on kehittänyt omat selviytymiskeinonsa tyytyä vähään, iloita pienestä ja sopeutua tilanteeseen. 

Rum för läsning -teoksen artikkelissa "Pengar och känsliga frågor: Om bilderboken Veckan före barnbidraget" Göteborgin yliopiston kirjallisuustieteen professori Anna Nordestam kertoo lukeneensa kuvakirjaa kahdessa päiväkodissa, joista toinen sijaitsi varakkaiden lapsiperheiden asuinalueella ja toinen kaupunginosassa, jonka asukkaista monet olivat työttömiä tai huonotuloisia.  

Nordestam halusi tutkia, kuinka kotitaustoiltaan erilaiset lapset suhtautuivat köyhyyttä käsittelevään kuvakirjaan. Hieman yllättäen kirja ei "kolahtanut" kumpaankaan lapsiryhmään. Nordestamin ennakko-oletus siitä, että köyhyyden itse arjessaan kokeneet lapset olisivat tunnistaneet itsensä tarinasta, osoittautui vääräksi. 

Anna Nordestam uskoo tämän johtuneen osittain myös siitä, että hän ei käyttänyt riittävästi aikaa ryhmän luottamuksen hankkimiseen. 

Toisaalta lasten haluttomuutta keskustella kirjasta selitti myös se, että kummassakaan päiväkodissa lapset eivät olleet tottuneita vuorovaikutteisiin, keskusteleviin kuvakirjahetkiin.

Tänään vietetään Lapsen oikeuksien päivää.  

Runeberg Junior -palkinto pitää huolta lukutaidon alkuvaiheeseen sopivien uutuuksien esiin nostamisesta

 

Runeberg junior -palkinnolle on  hetki sitten julkistettu kahdeksan ehdokasta.

Esivaaliraatiin kuuluivat luokanopettaja ja kirjailija Annika Gustafsson-Flinck, Porvoon taidekoulun rehtori ja kuvataideopettaja Jenni Iivonen sekä Yle Vega Östnylandin toimittaja Jonas Sundström.

 

Palkinnosta päättävät helmikuun alussa 2025 porvoolaiset esikoululaiset ja ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat.

Ehdokkaat ja perustelut:

 

Axel Åhman & Ola Skogäng (kuv.): Smugglarens skatt, Schildts & Söderströms / Salakuljettajan aarre, suom. Anu Koivunen, S&S 

 

Perinteinen seikkailukertomus, jonka tapahtumat sijoittuvat joulukuuhun, keskelle saariston hiljaiseloa. Joulunpunainen lanka kulkee läpi tarinan, mutta kirjan voi lukea mihin vuodenaikaan tahansa. Kieli on rikasta ja sujuvaa. Tekstin jako selkeisiin ja sopivan mittaisiin kappaleisiin helpottaa lukemista ja houkuttelee matkaamaan eteenpäin jännittävässä tarinassa. Realistinen kuvitustyyli sopii hyvin yhteen tekstin kanssa. Lyhyesti sanottuna: tyylipuhdas kokonaisuus.

 

Den här klassiska äventyrsberättelsen livar upp det stillsamma skärgårdslivet. Den julröda tråden bär stadigt genom hela berättelsen, men trots att den utspelar sig i december kan boken läsas året runt. Kapitelindelningen är väl genomtänkt och lockar att läsa ett kapitel till, och till och ytterligare ett kapitel till. De stämningsfulla illustrationerna kompletterar storyn. Kort och gott – en stilren helhet.  

Linda Bondestam: Chop Chop. En tappers jordbos berättelse,  Förlaget / Hopi Hopi. Reippaan robotin tarina, suom. Päivi Koivisto, Teos

 

Omaperäinen, monitasoinen kuvakirja, josta kaikenikäiset lukijat voivat löytää erilaisia aiheita ja yksityiskohtia ja tehdä monenlaisia tulkintoja. Tyyliltään lähes surrealistinen Hopi Hopi käsittelee humoristisesti ja rohkeasti elämän, olemassaolon ja ihmisyyden suuria kysymyksiä. Ilmiömäiset, villit kuvat kuljettavat sympaattista päähenkilöä tilanteesta ja ajasta toiseen tässä ajatuksia herättävässä ja huikeassa tarinassa, jossa voi nähdä myös kritiikkiä nykyaikaa ja elämäntapaamme kohtaan.    

 

Den här originella bilderboken serverar läsaren flera färgsprakande dimensioner och möjliggör allt från små och enkla till stora och komplexa tolkningar för barn i olika åldrar. Den surrealistiska och modiga Chop chop med dess fenomenala illustrationer behandlar livets existentiella frågor på ett skickligt sätt och med ett aktuellt samhällskritiskt djup som väcker tankar.  

Hopi Hopi on arvioitu Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.

 

Malin Klingenberg: Slättens systrar, ill. Eeva Nikunen, Schildts & Söderströms / Tasangon tyttäret, suom. Eeva Nikunen, suom. Outi Menna, S&S 

 

Kuka ties voimme syyttää Klingenbergiä, jos koululaisen nukkumaanmenoaika venyy myöhäiseen yöhön: Saban ja Sarinan tarinaa on vaikea laskea käsistään. Slättens systrar -kirjaan sisältyvät kaikki klassisen fantasiakertomuksen ainekset: ystävyys, perhe, yliluonnolliset voimat sekä taistelu hyvän ja pahan välillä.

 

Klingenberg kan vara orsak till trötta skolbarn för det är svårt att lägga ifrån sig boken då man väl fångats av systrarna Saba och Sarinas äventyr. Slättens systrar innehåller alla ingredienser till episk fantasy –  vänskap, familj, övernaturliga krafter och kampen mellan det goda och det onda.  

 

Ulrika Hansson & Maija Hurme: Kom, vi springer!, Schildts & Söderströms / Tule, juostaan!  suom. Outi Menna, S&S 

 

Hansson ja Hurme käsittelevät arkipäiväisen tilanteen kuvauksen kautta tärkeää teemaa, joka on aina ajankohtainen. Rikas kuvakerronta ja sujuvasti kerrottu tarina peilaavat ristiriitaisia ja vaikeita tunteita, jotka voivat ottaa kokonaan valtaansa ja jotka ovat monelle meille tuttuja. Hurmeen tapa katsoa maailmaa antaa Big Bangillekin uuden merkityksen.

 

Duon Hansson-Hurme lyckas väva ihop ett viktigt tema till en vardaglig story. Bildberättandet återspeglar de starka och svåra känslorna var och en har upplevt, och hur det kan kännas när känslorna tar över. Big Bang har fått en ny innebörd tack vare Hurmes sätt att se på världen.  

Tule, juostaan! on arvioitu Lastenkirjahyllyssä syyskuussa. 

 

Petra Heikkilä & Mirkka Eskonen: Huolisyöppö, S&S

 

Syvällinen ja rehellinen kuvaus arjen suurista ja pienistä haasteista. Tarina ei sorru itsestään selviin ratkaisuihin. Sympaattinen ja omintakeinen kuvitus toimii saumattomasti yhteen tekstin kanssa. Lukijalle jää lämmin ja valoisa tunnelma. Ehkä meillä kaikilla pitäisi olla oma huolisyöppö.

 

Vardagen beskrivs på ett ärligt och oförfinat, men djupsinnigt sätt. Den varma och viktiga berättelsen räds inte för att tackla större och mindre utmaningar. De sympatiska och färgglada illustrationerna kompletterar berättelsen. Kanske vi alla borde ha en “huolisyöppö” där hemma.  

 

Silja Sillanpää & Pasi Pitkänen (kuv.): Ouroboros: Sateenkaarikäärme, WSOY

 

Heti ensimmäiseltä sivulta alkaen Ouroboros vangitsee lukijansa fantasiaan. Mystiikkaa tihkuva tarina luo nahkansa useaan kertaan loputtomalta tuntuvalla taipaleella, joka on kenties pohjimmiltaan metafora nykyajasta ja elämästä. Tunnelmasta kuljetaan toiseen. Pelottavat ja ahdistavatkin tilanteet vaihtuvat huumorin kautta iloon ja valoisiin hetkiin. Tummasävyinen, vahva kuvitus houkuttelee mukaan unohtumattomalle matkalle.

 

Ouroboros bjuder på fängslande fantasy från första sidan. Den mystikspäckade berättelsen ömsar skinn längs med läsresan som bjuder på metaforer om samtiden och livet. Stämningarna växlar från mörka nyanser till humoristiska formuleringar. De lockande illustrationerna bygger upp den ibland kusliga stämningen och tar med läsaren på en oförglömlig resa.  

Ouroboros on arvioitu Lastenkirjahyllyssä toukokkuussa.

 

Jyri Paretskoi: Metallinetsijät roistojen jäljillä, Karisto

 

Vauhdikas seikkailutarina, joka tempaa mukaansa heti ensi lauseilla. Nokkelat juonenkäänteet, sujuva kieli ja huumorilla maustetut tilannekuvaukset pitävät otteessaan ja voivat innostaa lukuharrastuksen pariin myös vähemmän kokeneita lukijoita. Metallinetsijät roistojen jäljillä on lajityyppinsä puhdaslinjainen edustaja.

 

Den här fartfyllda och medryckande äventyrsberättelsen går rakt på sak utan tjafs. Berättelsen kryddas med humor och finurliga vändningar som får den unge läsaren att vända ytterligare ett blad. En renodlad representant i sin genre.   

 

Saara Vallineva: Vanha torni, Enostone kustannus 

 

Moniselitteinen, runollinen ja kaunis tarina, joka herättää monenlaisia tunteita. Upea kokonaisuus, jossa kuvat, teksti ja taitto ovat yhtä. Tekijän persoonallinen kädenjälki näkyy viehättävässä kuvituksessa. Sopivan pituisiksi jaoteltujen tekstien istuttaminen kuvien sisälle saa uppoutumaan tarinan maailmaan ja tekee lukemisesta helpompaa vasta lukemaan opettelevillekin.

 

En mångtydig, poetisk och helt enkelt vacker berättelse. Bild, text och ombrytning är ett, och bildar en fantastisk helhet som väcker hela känslospektrat hos läsaren. Illustrationerna är synkroniserade med texten och underlättar läsning för den mer ovana.  

Vanha torni on arvioitu Lastenkirjahyllyssä elokuussa.

                                                       * * * * * *

Mukana on neljä kuvakirjaa ja neljä lastenromaania, joista kaksi on fantasiaa ja kaksi realistisviritteistä teosta.

Neljä alunperin ruotsiksi ilmestynyttä teosta on myös suomennettu.

Erityisen iloinen olen Petra Heikkilän ja Mirkka Eskosen Huolisyöppö- sekä Saara Vallinevan Vanha torni -kuvakirjojen ehdokkuudesta.

Linda Bondestamin kuvakirja on nyt ehdolla kolmen eri palkinnon saajaksi: Ruotsin August-, Suomen Finlandia- ja nyt myös Runeberg Junior -palkinnolle. 

 

Pelolle pitää laittaa jauhot suuhun

 

Satu-Lotta Pitko: Neela Neulansilmä, kuvittanut Ulpu Kaikkonen, 175 sivua, Aviador 2024.

 

Alakoululaisten arkeen kiinnittyviä lastenromaaneja ei ilmesty yhtään liikaa. 

 

Niinpä jokainen uusi kotimainen lastenromaaniesikoinen on ainakin minulle aina erityisen suuren ilon aihe. 

 

Satu-Lotta Pitkon (s. 1998) lastenromaani kertoo Senjasta, jonka vanhemmat ovat eronneet ja tyttö muuttaa vastentahtoisesti äitinsä kanssa Tähdenlennontieltä Betonikujalle. 

Elämästä tulee muuton myötä aiempaa ankeampaa, vaikka Senja pitääkin yhä yhteyttä myös isään. 

Äiti on tavanomaista väsyneempi ja apeampi eikä aina hoksaa riittävästi kysyä tyttären kuulumisia, kun iltaisin ”ikävät asiat kiertyvät kerälle, jonka kummastakaan päästä hän ei saanut kiinni”.

 

Uudessa luokassa Senja kokee saavansa osakseen vain kyräileviä katseita, mutta onneksi hän tutustuu hauskaan tyttöön, Neela Neulansilmään. 

 
Senjan mielestä Neela oli hauskannäköinen nykerönenineen ja hymykuoppineen. Melkein kuin aurinko olisi pudonnut taivaalta ja muuttanut asumaan Neelan kasvoille.
 
Yleensä Senja oli liian ujo jutellakseen tuntemattomille, mutta Neela vaikutti erilaiselta kuin kukaan hänen tapaamansa ihminen: kiltiltä, mutta samaan aikaan niin jännittävältä, ettei hän voinut hillitä kiinnostustaan. 

Neelassa on Senjan mielestä vain yksi ikävä piirre: omapäisestä ja impulsiivisesta ystävästä ei koskaan voi tietää, koska hän ilmaantuu paikalle. 

 

Kirjasto on Senjalle mieluinen paikka viettää vapaa-aikaa. 
Ulpu Kaikkosen kuvitusta Satu-Lotta Pitkon lastenromaaniin
Neela Neulansilmä (Aviador 2024)

Senja viihtyy kirjastossa. Kirjastot olivat hänen mielestään kaikkialla yhtä luotettavia. 

Senja nauttii siitä, että ”Kirjastoissa ei ollut kännyköiden piipitystä tai koulun hälinää, supinaa ja naurua. Niissä oli vain kilometritolkulla kirjoja ja turvallista hiljaisuutta”.
 
Lastenkirjallisuudella on aitiopaikka työstää rakentavasti monia lapsen arjen hankauskohtia. 

Neela Neulansilmän erityisenä teemana on koulukiusaaminen.
 
Senjan koulussa on vieraillut poliisi, joka on kertonut, että kiusaaminen on rikos. 

Opettaja, Mursu-Leena, on kuunnellut poliisin esitystä ”suu viivana” ja tivannut sitten poliisin lähdettyä, onko heidän luokallaan kiusaamista. 

 

Melkein kaikki olivat vastanneet kuorossa: ”Ei ole”. Sitten Mursu-Leena oli kysynyt, kertoisivatko he aikuiselle, jos näkisivät, että jotain oppilasta kiusataan.  Kaikki olivat nyökytelleet. Asia oli sillä selvä.

 

 

Koulun pihan tunnelma on karu ja Senjalla apea mieli. 
Ulpu Kaikkosen kuvitusta Satu-Lotta Pitkon lastenromaaniin
Neela Neulansilmä (Aviador 2024). 

Olemukseltaan ja luonteeltaan roimasti karrikoituun opettajaan kiteytyy vilpitön, mutta hieman flegmaattinen halu toimia lasten parhaaksi. 

Senjasta tuntuu siltä, että  opettaja ohittaa vanhempainkeskustelussa hänet kokonaan, kun tämä vakuuttaa hieman yli-innokkaasti äidille Senjan olevan ujo, mutta mukava tyttö.

 

Vähitellen lukijallekin selviää, että Neela on melkein liian hyvä ollakseen todellinen. 

Mielikuvitusystävä onnistuu kuitenkin vakuuttamaan Senjalle, että ”pelolle on laitettava jauhot suuhun. Muuten siitä tulee lohikäärme, joka vartioi luolaa, johon olet jäänyt vangiksi”. 

Uimaharrastuksessa Senja rentoutuu ja tuntee onnistumisen iloa. 
Ulpu Kaikkosen kuvitusta Satu-Lotta Pitkon lastenromaaniin
Neela Neulansilmä (Aviador 2024). 

 

Onneksi Senja löytää aloittamastaan uimaharrastuksesta uuden ystävän, Ellenin, jonka suoraselkäisyys ja Senjan puolelle asettuminen saavat aikaan sen, että Mursu-Leenankin on tunnustettava karut tosiasiat koulukiusaamisesta. 

Neela Neulansilmä kuvaa lapsentahtisesti ja myötäeläen alakoululaisen lapsen pieniä ja suuria murheita. Vaikka aihe on rankka, Satu-Lotta Pitko käsittelee sitä rakentavasti ja toiveikkaasti. 

 

Ulpu Kaikkosen nelivärinen akvarellikuvitus tavoittaa hyvin lasten vaihtuvat tunteet ja mielialat.  

Satu-Lotta Pitko on Tampereella asuva teatterintekijä ja taidealan monityöläinen. Pitko on valmistunut Turun AMK:n Taideakatemiasta teatterin ja esittävien taiteiden koulutusohjelmasta ja jatkaa syksyllä 2024 näyttelijän maisterinopintoihin Lontoon East 15 Acting Schooliin.