Mielikuvia paljon hurjempi vesiliukumäki tunnekasvattajana

 

Maria Vilja: Juuli, isoveli ja hurja liuku, 40 sivua, WSOY 2025.
 
 

Maria Viljasta on nopeasti sukeutunut kiinnostava tunnetaitoihin persoonallisilla tulokulmilla keskittyvä kuvakirjan tekijä. 
 
Vilja teki esikoiskuvituksensa  Maria Lassilan lastenkirjaan Eeva ja harmaakaapu (Karisto 2020). 

Sen jälkeen hän on tehnyt ”Reppu”-kuvakirjatrilogian Näkymätön reppu, Villikissareppu ja Pohjaton reppu (Karisto 2023–2025), joka kertoo erityisherkän tytön arjesta isän kanssa. 
 
Viime vuonna ilmestyi kuvakirja Kesän ainoa kaunis päivä (WSOY), jonka dynamona on aikuisen kohtuuttoman suuret odotukset pienperheen kesäretkeä kohtaan. 
 
Myös syksyn kuvakirjauutuudessa lapsi peilaa tunteitaan ja tuntojaan aikuisiin, tässä tapauksessa isovanhempiin. 

Juuli pääsee isoveljensä kanssa mummon ja vaarin kanssa kylpylään.
 

”Onko kylpylässä porellas?” Juuli kysyi malttamattomana. 

”Jo vain”, vaari vastasi. 

Juuli jo melkein tunsi porealtaan pärskeet kasvoillaan. 

Sitten hän muisti kaikkein tärkeimmän kysymyksen: 

Entä vesiliukumäki? Onko siellä vesiliukumäkeä?”

 
Sisarusten väliseen dialogiin kiteytyy tyypillistä pätemisen tarvetta. 

Isoveli ilmoittaa tyynesti, että todellakin aikoo laskea liukumäestä, ja pikkusisko ei halua olla veljeään huonompi.
 
Onhan Juulilla  kokemusta päiväkodin uudesta liukumäestäkin, josta hän laski ”ihan että fiuuuu ja putosin lätäkköön!”

Rohkeita rajauksia, mutta silti myös paljasta pintaa.
Maria Viljan kuvitusta kuvakirjaan Juuli, isoveli ja hurja liuku
(WSOY 2025). 

 
Maria Vilja kasvattaa jännitystä lapsentahtisesti. Kun pesutiloista päästään allasosastolle, Juuli huomaa liukumäen valtaisat mittasuhteet, jotka saavat isoveljenkin hiljaiseksi.
 

Rappuset ylös olivat kilometrin pituiset. Juulin sydän hakkasi kovaa, mutta hän pystyi tiukasti isoveljen kannoilla. Mitä lähempänä huippua he olivat, sitä kuhnailevammin isoveli nosteli jalkojaan.

 

Kuvitus lähtee mukaan Juulin tuntoihin: 
vesiliukumäen portaat ovat todellakin pitkät! 
Maria Viljan kuvitusta kuvakirjaan Juuli, isoveli ja
hurja liuku (WSOY 2025). 

Lopulta liukumäen vesikouruun singahtaakin vahingossa mummo!
 
Viljan arkinen tarina on kokoaan isompi: myös pelon tunnustaminen voi oikeasti olla rohkeutta. Omaa sisintään on hyvä kuunnella.
 
Vilja taltioi tarinan keskushenkilöiden olemukseen laajan tunnerekisterin. Eleet, ilmeet ja kehon asennot puhuvat puolestaan.

Loppu hyvin: vaari on sopivasti  hollilla, kun mummo ampaisee
vesiliukumäestä. Lasten kehonkielestä voi aistia
suunnatonta helpotusta! Maria Viljan kuvitusta kuvakirjaan 
Juuli, isoveli ja hurja liuku 
(WSOY 2025).  

 
Karrikoiduissa ihmishahmoissa on samaa rosoisuutta kuin esimerkiksi Maria Sannilla ja Jenny Lucanderilla, mutta myös riittävästi omintakeisuutta ja oivalluksia.
 
Kuvakirjasarja jatkuu jo keväällä, kun ilmestyy Juuli, isoveli ja viisi vadelmaa. 
 
 

 

 

Lisää kuvakirjoja ja  lastenkirjoja uimahallista tai kylpylästä:

 

Maria Kuutti & Saara Söderlund: Onni ja Aada kylpylässä, Karisto 2025
 
Laura Ertimo & Sanna Pelliccioni: Mitä on olla minä? S&S 2024
 
Tuula Kallioniemi & Virpi Penna: Sihisevä vesihiisi, Karisto 2024
 
Mervi Heikkilä: Kylpylä Tulenlieska, Kvaliti 2023
 
Vuokko Hurme: Vaara värikylpylässä: Värikkäät 4, S&S 2022
 
Vuokko Hurme & Väinö Heinonen: Housuvaaran uimahalli: Tietoa vesihirmuille, Into 2020
Kerttu Rahikka & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri uimahallissa, Kustannus-Mäkelä 2019
 
Paula Noronen & Kati Närhi: Yökoulu ja vaarallinen operaatio, Tammi 2019
 
Maria Kuutti: Anna ja Elvis kylpylässä, Karisto 2014
 
Merja Jalo: Jesse kylpyläkoira, WSOY 2013
 

Raati nosti ehdolle kirjoja, jotka ottavat lapset ja nuoret todesta

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnolle on nostettu kuusi teosta. 

Ohessa ehdokkaat ja raadin perustelut:

Maija Hurme: Var kommer alla dagar ifrån? / Mistä kaikki päivät tulevat?, Schildts & Söderströms / S&S

I boken är barnens tankar kring sin egen upplevelsevärld och deras små och stora livsfrågor i huvudroll på ett sätt som demokratiserar vetandet mellan barn och vuxna – inte ens mormor kan svara på varför bebisar luktar popcorn? 

De vackra illustrationerna och den livsnära texten skapar en förtjänstfull dialog, där närvaron i stunden och bemötandet av den andra bjuder in till att stanna upp och tillsammans reflektera över de grundläggande frågorna i livet och tillvaron.

Kirjassa lasten oman elämysmaailman pohdinnat ja pienet ja suuret elämänkysymykset on nostettu keskiöön demokratisoiden tietämistä lasten ja aikuisten välillä – eihän edes mummi osaa vastata esimerkiksi siihen, miksi vauvat tuoksuvat popcornilta. 

Kaunis kuvitus ja elämänmakuinen teksti muodostavat ansiokkaan vuoropuhelun, jossa läsnäolo hetkessä ja toisen kohtaaminen kutsuvat pysähtymään ja pohtimaan yhdessä elämisen ja olemassaolon peruskysymyksiä.

Siri Kolu: Alle aallon. Kaksoismaailmat 1, Tammi

Keveäliikkeinen nuortenromaani yhdistää suvereenisti arkisenharmaan Helsingin ja merellisessä

auringossa välkehtivän Atlantiksen tapahtumat. 

Kasvukivut ja sosiaalisten suhteiden hankaluus ovat

samanlaisia yli ajan ja merien, mutta keskeiseksi nousee varhaisnuorten toimijuus ja kekseliäs tiimityö

jopa unien kautta. Jules Vernen perinteitä kunnioittaen lukijalle maalataan laajakangasnäkymä

kokonaiseen uuteen maailmaan.

Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän, kuvittanut Elina Warsta, Teos 

Poikkeuksellisen kauniisti kirjoitettu teos, joka käsittelee suuria, ikiaikaisia teemoja: surua, kaipausta, rakkautta ja ystävyyttä. Vaikka teemat ovat raskaita, onnistuu kirja tarinan avulla käsittelemään niitä toivoa luovalla tavalla. Teoksen hellyttävät kuvaukset eläinrakkaudesta ja käsittely eläinten näkökulmasta rakentavat tarinasta entistä moniulotteisemman. Vaikka kyseessä on kirjasarjan päätösosa, kokonaisuus on vahva juuri yksittäisenä teoksena.

Arvio Lastenkirjahyllyssä.

 

Heidi Nummi: Petovala, WSOY 

Taidokkaasti eri näkökulmista rakentuva tarina ei arkaile nostaa esiin useita ajankohtaisia ja hankaliakin yhteiskunnallisia teemoja, kuten lajikatoa ja populistisia ääriliikkeitä. 

Käsittelytapa on yhtä aikaa sekä armottoman realistinen että utopistisen toiveikas. Teoksen maailman kuvaus onmukaansatempaava, mutta samalla se myös ravistelee lukijaansa tarkastelemaan omaa luontosuhdettaan kriittisesti.

Stefanie Tuurna: Maamaa, Otava / Maamaa, ruotsinnos Kaj Korkea-aho, Schildts & Söderströms 

Kieltä upeasti käyttävässä romaanissa 16-vuotiaan pojan nauhurille taltioituu kokemus änkyttämisestä ja kiusaamisen jättämistä arvista, mutta myös toiveita, ystävyyttä ja luottamaan oppimista. Teos on ylistystä niin kirkkaalle sisäiselle maailmalle kuin käsitteelle “ma”, eli asioille, joita löytyy välistä ja sieltä, missä ei ole mitään: sanomattomuuden merkityksille ja kulttuurien välissä syntyvälle identiteetille. 

Teksti on kaunista virtaa, jossa päähenkilön ironisesta sykähdyttävään soljuvat sanat tempaavat lukijan vimmalla mukaansa.

Den magnifikt skrivna romanen är som en bandupptagning av en 16-årig pojkes upplevelse av stamning och konsekvenserna av mobbning. Samtidigt spelas även förhoppningar, vänskap och tillit n på bandet. Verket är en hyllning till en klar inre värld och begreppet “ma”, alltså saker som existerar i mellanrummet eller tomheten: så som betydelsen av det osagda och identiteten mellan två kulturer.

Texten är ett vackert flöde, där huvudpersonens ord fångar läsaren med fart genom att pulsera fram och tillbaka mellan ironi och spänning.

Elina Warsta & Jukka Laajarinne: Tuuliajolla – eli kuinka pilvien kiertolaiset eksyivät maan alle ja kohtasivat siellä jotakin hyvin kummallista, Otava 

Teoksessa teksti ja kuvitus on yhdistetty tavalla, jolla ne tasavertaisina elementteinä kuljettavat satua ja kuumailmapalloa eteenpäin läpi kirjan sivujen. Pikkutarkkojen kuvien ja yksityiskohtia pursuavien maisemien kautta tarina syvenee jatkuvasti ja sivuilta voi löytää uusia ulottuvuuksia vielä useammankin lukukerran jälkeen. 

Vaikka kyseessä on nuoremmille lapsille suunnattu kuvakirja, se onnistuu vivahteikkuudellaan olemaan houkutteleva monen ikäisille lukijoille.

                                                * * * * * 

Mukana on peräti kaksi esikoista, Stefanie Tuurnan Maamaa ja Heidi Nummen Petovala. 

Maamaa on ilmestynyt myös ruotsiksi Kaj Korkea-ahon kääntämänä. 

Kiinnostavaa on se, että Stefanie Tuurnalla ei itsellään ole kokemusta änkytyksestä, ja hän käytti käsikirjoituksena koelukijana ja eräänlaisena kokemusasiantuntijana juuri Kaj Korkea-ahoa. 

Nykyisin on jo tavallista, että monet lähinnä suomenruotsalaisten tekijöiden kuvakirjat ilmestyvät samanaikaisesti rinnakkain sekä ruotsiksi että suomeksi. Toivottavasti myös nuortenkirjojen julkaiseminen molemmilla kotimaisilla kielillä yleistyy tulevaisuudessa!

Ehdokkaista kaksi, Tomi Kontio ja Siri Kolu ovat jo aiemmin saaneet Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian, Kontio vuonna 2000 lastenromaanistaan Keväällä isä sai siivet (Tammi)  ja Kolu vuonna 2010 lastenromaanistaan Me Rosvolat (Otava). 

Kuvittaja Elina Warstan osaaminen näkyy tänä vuonna kahdessa ehdokaskirjassa, kuvituksena Tomi Kontion lastenromaaniin ja Tuuliajolla-kuvakirjan kirjaideassa ja kuvituksessa. 

Tomi Kontion ja Elina Warstan kuvakirja Koira nimeltään kissa tapaa kissan oli ehdolla palkinnolle myös vuonna 2019. 

Tänä vuonna kuvittajat noteerattiin kiitettävästi myös raadin puheenjohtajan, SPR:n pääsihteeri Eero Rämön puheessa. Monena aiempana vuonna on puhuteltu vain kirjailijoita, vaikka kuvittajien panos on etenkin kuvakirjoissa kiistämätön.

Rämön mukaan raati arvosti lukemissaan kirjoissa erityisesti sitä tapaa, jolla tekijät luottavat siihen, että lapsi ja nuori "tuntee, ajattelee ja ymmärtää enemmän kuin me aikuiset joskus muistamme". 

 

Lastenkirjahyllyn varjolistalla kuvituksen voimaan uskovia lastenkirjoja ja ajassa vahvasti kiinni olevia nuortenromaaneja

 

Olen yleensä pyrkinyt nostamaan Lastenkirjahyllyn varjolistalle monipuolisen kattauksen eri lajityyppien uutuuksista.

Tänä vuonna huomaan liputtavani aiempaa selkeämmin ja siekailemattomasti kuvakirjojen ja nuortenromaanien puolesta.  

Kuvakirjoista ja nuortenromaaneista löytyy nyt uudistushenkisyyttä, rohkeutta kokeilla ja haastaa hyvin eri ikäisiä lapsia ja nuoria nauttimaan korkeatasoisesta ja tarpeen mukaan myös yhteiskunnallista todellisuutta heijastavista teoksista.

Maija Hurme: Mistä kaikki päivät tulevat? S&S 2025.

Maija Hurme: Var kommer alla dagar ifrån? Schildts & Söderströms 2025.

Lapsilähtöinen lähestymistapa näkyy nyt monin tavoin sekä lastenkasvatuksessa että lastenkirjoissa. 

Maija Hurmeen kuvakirjassa kaksi leikki-ikäistä lasta ihmettelee, ällistelee, kummastelee arkisia ilmiöitä ja asioita. Kuvakirjan lapsentahtinen filosofia muistuttaa lähtökohdiltaan  Hurmeen edellistä kuvakirjaa Kaikki löytämäni viimeiset / Alla minä sista (Etana Editions ja Schildts & Söderströms 2022), jonka aiheena olivat viimeiset asiat, jostakin luopuminen ja uuteen tilanteeseen totutteleminen. 

Uusi kuvakirja menee jos mahdollista vielä syvempiin vesiin entistäkin kiperämpien ja filosofisten kysymysten takia. 

Kuvitus kutsuu lasta vuorovaikutukseen, se havainnollistaa ja asettaa kysymykset kehyksiin, olipa kyse maailmankaikkeudesta tai huomattavasti käytännöllisemmistä kysymyksistä, kuten kurahousujen tai sukkahousujen tarpeellisuudesta.

Kuvakirja on ilmestynyt samanaikaisesti suomeksi ja ruotsiksi, mutta niiden kansikuvat poikkeavat toisistaan, viehättävä anekdootti tämäkin!

Kuvakirjaan viittaava kolumni on julkaistu Helsingin Sanomien digilehdessä  31.8.2025.

Eveliina Talvitie & Jani Ikonen: Kukas muu kuin Lii, Enostone 2025.
 
Näkökulmatekniikka on sekä lasten- että nuortenkirjoissa tyypillinen tapa havainnollistaa paitsi moninaisuutta niin myös keskushenkilöiden persoonallisuutta.
Kukas muu kuin Lii antaa sananmukaisesti äänen ja huomion Talvitien ja Ikosen edellisessä lastenkirjassa (Ai niin, minä olen muuten Lee, 2023) sivuhenkilönä esiintyneelle lapselle, joka viestii mieluummin ilman sanoja. 

Talvitie ja Ikonen tuntuvat kumpikin ruokkivan toistensa luovuutta: se näkyy tarinan ja kuvituksen  tasapainossa siten, että kumpikin antaa  vuorollaan täkyjä lukijalle ja kuvan katsojalle. 

Kuvakirjamaisesta formaatista huolimatta kirjan voi ajatella runsaasti kuvitetuksi pienoisromaaniksi. Tätä määritelmää tukee myös kerronnan episodimaiset ja erikseen nimetyt luvut.

 Arvio julkaistu Lastenkirjahyllyssä  heinäkuussa 2025.

Elina Warsta & Jukka Laajarinne: Tuuliajolla, eli kuinka pilvien kiertolaiset eksyivät maan alle ja kohtasivat siellä jotakin hyvin kummallista, Otava 2025.

Tuuliajolla on klassinen seikkailutarina, joka ei tarjoa vain yhtä oikeaa tulkintaa. Eri ikäiset lukijat pystyvät peilaamaan ällistyttävän tarinan käänteitä omista lähtökohdistaan. 

Itse luin kirjan hyvinkin painokkaana yhteiskunnallisena manifestina yhteisöllisyyden, rauhanomaisen rinnakkainelon ja lähimmäisenrakkauden puolesta.

Kirjan alkuidea perustuu Warstan luomiin hahmoihin, ja ansaitusti hänen nimensä on myös nostettu kanteen ensimmäiseksi. 

Viime vuosina suomalainen lastenkirjakuvitus on pelkistynyt ja virtaviivaistunut: värien ja tyylitellyn visuaalisen muotokielen ajatellaan kiinnostavan lapsia enemmän pikkkutarkkaa kuvitustyyliä enemmän. 

Warsta luo aukeamille huimia ja yksityiskohtaisia maisemia ja mielenmaisemia sellaisella intensiteetillä jota ei ole hetkeen kotimaisissa kuvakirjoissa nähty. 

Kuvakirjaan viittaava kolumni julkaistu Helsingin Sanomien digilehdessä  31.8.2025.

Satu Erra: Tällainen tunne, Tammi 2025.

Vielä muutama vuosi sitten näytti siltä, että kotimainen realistinen nuortenkirjallisuus olisi katoava laji. Tämän vuoden tarjonta ja uudet tekijät valavat uskoa siihen, että nuortenromaanin kerronta löytää myös aivan uusia uomia, vaikka nuoruuden perustunnot säilyvätkin muuttumattomina.  

Laura Lyytisen suunnitteleman pastellisen kansikuvan ei kannata antaa hämätä, sillä abivuottaan elävän Emman toimet ja ajatukset resonoivat sukupuoleen katsomatta.    

Erra onnistuu kuvaamaan yhteiskuntaluokkia, seurustelun haparoivuutta ja ystävien merkitystä aidosti ja kiinnostavasti.

Arvio julkaistu Helsingin Sanomissa 10.9.2025.

Heidi Nummi: Petovala, WSOY 2025.

Heidi Nummen esikoisromaanin Petovalan voi ajatella päivittävän 25 vuotta sitten ilmestyneen Ville Suhosen Poika ja ilves -lastenromaanin viestin nykyhetkeen. 

Petovala sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuuteen, aikaan jolloin on juuri selvitty aiemmasta ekokriisistä. Esimerkiksi metästys on kielletty kokonaan ja  siirrytty suosimaan vain luontoa säästäviä energian lähteitä. Romaanin keskushenkilöllä Laikalla on oma suojeluseläin, ilves, joka on Suomen viimeisiä uhanalaisia petoeläimiä. 

Tapa, jolla Nummi törmäyttää romaanissaan äärimmäiset näkökannat keskenään, on tavattoman tehokas ja jopa hätkähdyttävän ajankohtainen. Lukan ja hänen ystäviensä pitkäjänteistä työtä uhkaa nimittäin poliittinen ääriliike, joka ajaa vain ihmisten oikeuksia. 

Kirjan arvio ilmestyy myöhemmin marraskuussa Suomen Kuvalehdessä.

Stefanie Tuurna: Maamaa, Otava 2025.

Säeromaani näyttää jo vakiintuneen osaksi kotimaista nuortenkirjallisuutta. 

Stefanie Tuurna  on asettanut esikoisromaanissaan riman korkealle sekä itselleen että lukijalle. Päähenkilön Akiran änkytys on nimittäin olennainen osa säeromaanin rytmiä mutta samalla se ilmentää myös pojan nykivää ja tempoilevaa suhdetta itseensä ja läheisiinsä.   

Kieli on Akiralle supervoima siitäkin huolimatta, että sen tuottaminen on hänelle fyysisesti ja psyykkisesti raskasta. 

Maamaan arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa helmikuussa 2025.

* * * * * 

Suomen Kirjasäätiön jakaman Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaat julkistetaan huomenna keskiviikkona.

Esivalintaraatiin kuuluvat puheenjohtajana pääsihteeri Eero Rämö, ja jäseninä HS Lasten uutisten esihenkilö Fanny Fröman, kasvatustieteilijä, professori Arniika Kuusisto, muusikko Joel Melasniemi, Pikku-Finlandian voittaja 2024 Senja Ollikainen sekä myymäläpäällikkö Aino Torttila.

Palkinnon saajan valitsee urheilija Mustafe Muuse.