Hurjaa ja hillitöntä halloweenin viettoa

 

Salla Salmela, Iina Hyttinen & Noora Katto: Naapurissa: Hurja halloween. WSOY 2025.

Riikka Jäntti: Hiiru: Hillitön halloween. Tammi 2025.
 

 
 

Halloween-perinteen esittely koetaan jo tärkeäksi kotimaisissa lastenkirjoissakin. 

Tässä sesongin kaksi uutta kirjaa, joista toinen on kuvakirja ja toinen helppolukuisen Hiiru-sarjan uusin osa.
 
Somesta tutut Salla Salmela ja Iina Hyttinen aloittavat yhdessä kuvittaja Noora Katon kanssa  Naapurissa-sarjan, joka sijoittuu Karamellikylään. 

Kinuskikujan paritalon toiseen puolikkaaseen muuttaa suomalais-amerikkalainen perhe. 

Uudet naapurit ovat koristelleet paritalon puolikkaansa
hurjilla hahmoilla, jotka hämmästyttävät Ilonan ja Oivan 
lisäksi myös heidän isäänsä. Noora Katon kuvitusta 
Salla Salmelan ja Iina Hyttisen tekstiin  kuvakirjassa
Naapurissa: Hurja halloween ( WSOY 2025).
 

Ilona ja Oiva lähtevät isänsä kanssa toivottamaan uudet naapurit tervetulleiksi. 

Naapurit viettävät halloweenia, joka tuntuu olevan paitsi Ilonalle ja Oivalle niin myös heidän vanhemmilleen tuiki tuntematon juhlapäivä:
 

”Äiti, äiti! Mikä se semmoinen halloween on?” Ilona kysyy kotona intoa puhkuen. 

”Ai halloween,” Ilonan ja Oivan äiti Kirsikka sanoo, ”sehän on sellainen kauhujuhla. siihen liittyy pelottavia naamiaisasuja ja luurankoja.” Kirsikka henkäisee syvään. 

”Minä pidän enemmän iloisista juhlista, kuten joulusta ja pääsiäisestä.”

 

Naapurit tutustuvat luontevasti toisiinsa kurpitsoita kaivertamalla.
Noora Katon kuvitusta Salla Salmelan ja Iina Hyttisen tekstiin
kuvakirjassa Naapurissa: Hurja halloween (WSOY 2025).

 
 
Halloweenin juhlapäivän viettämisen taustaa ei juurikaan kuvakirjassa avata: naamiaisasut karkki ja kepponen -kiertueineen, kaiverretut kurpitsat ja kodin ylenpalttinen koristelu juhlaa varten saavat suuremman roolin. 
 
Tekstiä on kuvakirjaksi varsin paljon; rönsyjen karsinta olisi tehnyt siitä helppokäyttöisemmän. 

Tarinan jälkeen on vielä muutamia vinkkejä kurpitsan koristeluun ja kaivertamiseeen, leikkiohjeita kumituskeilaukseen ja muumioleikkiin sekä pari karmaisevaa tarjoiluehdotusta halloween-juhlaan.
 
Noora Katto tunnetaan parhaiten Anneli Kannon Viisi villiä Virtasta -sarjan kuvittajana. 

Katon värikylläinen kuvitus on täynnä yksityiskohtia ja eloisia lapsihahmoja. 

Ilonan ja Oivan perheen Hattara-koira löytyy jokaiselta aukeamalta, joskus vain hännäntöpön verran. 

Riikka Jäntin kuvakirjasarjasta tuttu Hiiru on varttunut jo pieneksi koululaiseksi. 

Koulupäivään tulee erityistä hohdetta, kun halloweenin kunniaksi kaikki saavat pukeutua kouluun naamiaisasuihin. 

Hiirukin on jännittävästä päivästä niin tohkeissaan, että unohtaa kouluun lähtiessään reppunsa kotipihalle. 

Unohduksesta johtuva harmi kertaantuu sitten monin tavoin koulupäivän mittaan.

Hiirun äiti keskittyy antaumuksella poikansa
maskeeraamiseen. Riikka Jäntin kuvitusta helppolukuiseen
lastenkirjaan Hiiru: hillitön halloween (Tammi 2025).

Helppolukuinen Hiiru-sarja on hyvä esimerkki lastenkirjallisuudessa viime vuosina yleistyneestä suositun kirjasarjan konseptin laajentumisesta alkuperäistä sarjaa vanhempiin lapsilukijoihin.  

Uudet Hiiru-kirjat kiinnostavat takuuvarmasti jo ennen koulun alkua lukemaan oppineita lapsia. 

Hiiru-kuvakirjojen tapaan myös helppolukuisen sarjan koko on sympaattisen pieni: kirjojen runsas mustavalkokuvitus, sopivan niukka teksti ja maltillinen sarjakuvakerronta tukevat ajatusta helposti lähestyttävästä kirjasta lukutaidon alkuun.

Pikkukoululaisen arjen monet ilon ja pienten huolienkin aiheet välittyvät kompaktissa juonessa, josta löytyy sopivasti huumoria.

Hiiru-kirjojen typografia sekä tekstin ja kuvituksen tasapaino
viestivät monin tavoin kirjan helppolukuisuudesta.  Riikka Jäntin kuvitusta helppolukuiseen lastenkirjaan Hiiru: hillitön halloween (Tammi 2025).

Amerikkalainen juhlakulttuuri työntää monin tavoin kaupalliset lonkeronsa suomalaiseen juhlaperinteeseen, halusimme tai emme.

Tässä yhteydessä tuntuu perustellulta muistuttaa, että meillä on myös oma kotoinen kekrijuhlamme, jota ennen vanhaan vietettiin syyskuun lopusta pyhäinpäivään asti. 

Kreetta Onkeli on kirjoittanut kekristä mainon lastenkirjan  Ahmattien yö. Kekriseikkailu (kuv.  Jussi Kaakinen,  Maahenki / Talonpoikaiskulttuurisäätiö 2013). 

Kirjan arvio löytyy Lastenkirjahyllystä.

 
Lisää kauhua halloween-twistillä tai ilman:
 
 

Ron Keres & Arthur Lin: Hurjista hurjin yöjuttu, suomentanut Raija Rintamäki, Kumma-kustannus 2025 / kuvakirja
 
Meri Savonen, Satu Koivisto & Parvati Pillai: Kettulan kahvila: Kummituskekkerit, WSOY 2024 / satukeittokirja

 
Anica M Rose Rissi: Karmiva kuurupiilo… ja muita kauhutarinoita, kuvittanut Carolina Codina, suomentanut Leena Ojalatva, Kumma 2024 / tarinakokoelma
 

Lars Mæhle & Lars Rudebjer: Hirmuliskojengi ja halloween-juhlat, suomentanut Virpi Vainikainen, Kustannus-Mäkelä 2023 / kuvakirja / Hirmuliskojengi-sarja 

Pip Bird: Yrmeä yksisarvinen: Halloweenyllätys, kuv. David O´Connell, suomentanut Susanna Sjöman, Otava 2023 / Yrmeä yksisarvinen -sarja 

Jari Mäkipää: Etsiväkerho ja kurpitsakostaja, kuv. Jii Roikonen, Tammi 2023 / Etsiväkerho-sarja

Tiina Nopola & Mervi Lindman: Siiri ja kaino kurpitsa, Tammi 2022 / Siiri-sarja, kuvakirja

Barbara Cantini: Mortina ja hurja halloween-yllätys, suomentanut Katariina Heilala, Tammi 2022 / Mortina-sarja

 

Magdalena Hai: Kuolleiden kirja: paluu Uhriniituntakaiseen, Karisto 2020 / tarinakokoelma

Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta, Karisto  2016 / tarinakokoelma

Kun taidemuseo menee hetkeksi jengoiltaan

 

Laura Ertimo & Maria Sann: Ateneumin arvoitus. 184 sivua. Tammi 2025. 

 

 
Irrallaan luetellen yksityiskohdat ovat outoja: Patsaat ja taulut eivät yleensä puhu. Ateneumissa ei voi pudota oviaukosta työmaalle. Museokäynnit eivät kai oikeasti ole hengenvaarallisia. Joskus homma kuitenkin menee raiteiltaan, kun tapahtumat seuraavat toisiaan riittävän nopealla tahdilla. Jo museoretkeä edeltävänä iltana ilmassa oli jotain outoa, mutta tuskin kukaan vielä hoksasi mahdollista vaaraa.

 
 
Paikkasidonnainen lastenkirjallisuus ei sinänsä ole mikään uusi keksintö. 

Museokortin suuren suosion nosteessa uskoisin löytyvän jopa kysyntää kokonaiselle kirjasarjalle, jossa seikkailtaisiin Suomen eri museoissa. 
 
Kuudesluokkalaiset tekevät retken Ateneumin taidemuseoon. Luokan yhteishenki ei ole kovin hyvä, ja suuri osa oppilaista ei edes ole järin innostunut vierailusta. 

Pietulle museo on sitä vastoin hyvinkin tuttu Ateneumissa työskennelleen enon kautta. Nyt eno on kuollut ja Pietu on siksi allapäin. 

Anna on tullut luokalle vasta hiljattain ja tuntee siksikin olonsa ulkopuoliseksi ja kaipaa vanhaa kotimaataan.

Annan ulkopuolisuuden tunne konkretisoituu
vaikkapa tytön halussa piilotella museokaupan korttitelineen
takana. Maria Sannin kuvitusta Laura Ertimon faktaa ja fiktiota
yhdistävään lastenromaaniin Ateneumin arvoitus (Tammi 2025).  

 
Laura Ertimon ja Maria Sannin Ateneumin arvoitus yhdistää omaperäisesti faktaa ja fiktiota sekä arkea ja fantasiaa. Kirjan lukemisen jälkeen katsoo takuuvarmasti Ateneumin fasadia ja siinä näkyviä veistoksia aivan uusin silmin! 

Tapahtumat käynnistyvät, kun Ateneumin museorakennuksen päätykolmion yläosaa koristava Pallas Athene, kreikkalaisen mytologian sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar,  päättää  lähteä hetkeksi viettämään omaa aikaa. 

Ison ikkunan molemmpin puolin seisovat karyatidi-naisveistokset, taiteen hengettäret,   käyttävät myös tilaisuuden hyväkseen ja poistuvat vartiopaikaltaan.   
 
Tämä sysää koko rakennuksen kaaokseen: talo keikkuu ja tutisee, syntyy aikaluuppeja ja taideteokset pystyvät keskustelemaan museovieraiden kanssa.
 
Anna erkaantuu muusta ryhmästä ja pääsee yllättäen aikamatkalle kokemaan Ateneumin historian eri vaiheita. 

Erityisen merkittäväksi koituu kohtaaminen Hugo Simbergin kanssa. 

Anna putoaa ajassa taaksepäin, aina vuoteen 1895 asti.  

Ilman luokkatoveriensa vierailupäivän aikana vankistunutta yhteishenkeä hän saattaisi jäädä ikiajoiksi menneisyyden vangiksi.  

 

Anna pääsee myös vaeltamaan vanhan Helsingin keskustan
läpi, kun taidemuseon vahtimestarin vaimon kotisynnytys
yllättäen käynnistyy. Maria Sannin kuvitusta Laura Ertimon
faktaa ja fiktiota yhdistävään lastenromaaniin 
Ateneumin arvoitus (Tammi 2025).  

 
 
Laura Ertimo on kirjoittanut useita tietokirjoja lapsille ja nuorille. 

Ateneumin arvoitus on hänen aiempiin teoksiinsa verrattuna tarinavetoisempi. Perättäisissä luvuissa ollaan nykyhetkessä ja Annan aikamatkalla, mikä edellyttää lukijalta herpaantumatonta tarkkaavaisuutta. 

Kuvataiteista ja historiasta kiinnostuneeseen lapseen ja varhaisnuoreen teoksen monisäikeisyys ja tuhti tietomäärä tekevät varmasti vaikutuksen. 

”Tavalliselle lapsilukijalle” sisällön monipuolisuus voi olla haastavaa. 

Kahden aikatason rinnalla kulkee nimittäin vielä Maria Sannin hulvaton sarjakuvatarina museon fasadin neljän taiteen hengettären vapaapäivästä.     

Maria Sannin sarjakuva päättyy Athenen paluuseen ja
Ateneumin fasadi vakauttaa museon ennalleen. 
Maria  Sannin kuvitusta Laura Ertimon  faktaa ja fiktiota
yhdistävään lastenromaaniin  Ateneumin arvoitus
 (Tammi 2025).  

 
Lukija – ikään katsomatta! –  saa paljon tietoa sekä Suomen, Helsingin että Ateneumin taidemuseon historiasta, suomalaisesta maalaustaiteesta ja museoiden asiakastyöstä. 

Sivun marginaalissa näkyvät taideteosten numerokoodit, joiden avulla lukija voi myös paneutua tarkemmin taideteoksiin. 

Ertimon ja Maria Sannin vankka asiantuntemus näkyy myös Tietoliitteen jälkisanoissa, kun tekijät kertovat faktan ja fiktion yhdistämisestä sekä huolella kootussa Aikajanassa, joka tuo konkretiaa tarinassa mainittuihin taideteoksiin vuosilukuihin ja historian käännekohtiin. 

Aikajana konkretisoi, havainnollistaa ja kiteyttää
historiallisia käännekohtia Laura Ertimon ja Maria Sannin
faktaa ja fiktiota yhdistävässä lastenromaanissa
Ateneumin arvoitus (Tammi 2025).

 

 
Ateneumin arvoitus tekee kunniaa myös erilaisille kohdeyleisöille räätälöidylle asiantunteville palveluille. 
 
 
Taidemaalari Valle Rosenbergin omakuva ihmettelee museovieraiden viehtymystä silmäillä koko ajan ”pieniä peilejä”: 
 

En ymmärrä mikä noissa läpysköissä on niin ihmeellistä. Pelkkiä huonoja peilejä, ja silti yleisö tuijottaa nykyään näyttelyssäkin enemmän niitä kuin taidetta! Upeimmatkin maalaukset kelpaavat vain taustaksi katsojien omille naamoille!”  

 

Tammi on tehnyt aiemminkin yhteistyötä Ateneumin ja Kansallisgallerian kanssa. 

Riikka Jäntin Pikku hiiri opintiellä- ja Kaisa Happosen & Anne Vaskon Mur: pieni lintukirja -kartonkikirjoissa (Tammi 2024) päästään tuttujen kuvakirjasankarien matkassa virittäytymään Akseli Gallen-Kallelan ja Ferdinand von Wrightin maalauksiin. 

Maajoukkuelätkän hohdokasta glamouria, kanafileitä ja loikkimistreenejä

 

Annukka Salama: Sulamispiste. Kuvittanut Satu Ovaskainen. 259 sivua. WSOY 2025. Kansikuva Satu Ovaskainen.
 

 

Urheilussa pärjäämiseen – siis oikeasti pärjäämiseen kovalla tasolla – tarvitaan tietyllä tavalla vinksahtaneet aivot. Ei riitä, että on valmis tekemään omaehtoista treeniä seuran järjestämän harjoittelun lisäksi. Sitä on oltava valmis tekemään verenmaku suussa. Pitää rakastaa voittamista ja on pakko vihata sydämestään häviämistä. Niin paljon, että kakkoseksi jäämiselle ei ole tilaa. Ettei ole enää mitään, mitä oisi voinut tehdä lisää pärjätäkseen paremmin.

Näin ajattelee Annukka Salaman Sulamispisteen toinen keskushenkilö, tamperelainen 17-vuotias Oliver eli Olli. 

Hän on lupaava ampumahiihtäjä, mutta haaveilee silti, että voisi pelata jääkiekkoa myös muualla kuin yksinään kodin lähellä olevan kaivoksen jääkentällä.
 
Uskomattomien sattumien ja muiden onnenkantamoisten kautta Olli saa paikan ”jääkiekkolinjalta”, joka valmentaa lahjakkaita jääkiekkoilijoita nuorten maajoukkueeseen.  
 
Elämänmuutos on melkoinen ja Ollin on vaikea totutella uuteen rooliinsa: kaikki muut ovat olleet ammattimaisessa valmennuksessa kolmivuotiaasta lähtien ja hän kokee olevansa vain ”hiihtäjä, keskinkertainen hodarien paistaja ja lukiolainen”. 
 
Alkuhuuman jälkeen Olli saa huomata, että maajoukkuelätkä on hohdokkaan glamourin sijaan sittenkin enemmän kanafileiden syömistä ja loikkimistreeniä. 
 
 
Ollin äidillä on syynsä vastustaa poikansa lajin vaihtoa. 

Entinen luokka- ja poikakaveri Elias on aluksi Ollin ainoa tukija ja myötäeläjä uudessa elämänvaiheessa. Olli ja Elias vaihtavat taajaan puhelinviestejä, joissa Olli kertoo  tuoreimmat uutiset ja kokemukset jääkikekkokaukalosta ja sen ulkopuolelta. 
 
Sulamispisteen jännityskertoimet tihentyvät vähitellen Ollin ja hänen etäältä fanittamansa Ruotsin maajoukkueessa aiemmin pelanneen Niklaksen välille. 

Niklaksella on kaksoiskansalaisuus, koska hänen äitinsä on suomalainen, ja äidin vakavan sairauden takia Niklas saa siirron Suomen valmennukseen. 

Pienikokoinen ja olemukseltaan hintelä 
Niklas herättää alusta asti Ollissa tunnekuohaa.
Satu Ovaskaisen kuvitusta Annukka Salaman
nuortenromaaniin Sulamispiste (WSOY 2025).

Kun pojat joutuvat Ollin ankarasta vastustuksesta huolimatta jakamaan saman huoneen, lataus kasvaa entisestään. 

Poikien välisen alituisen nokkapokan ja verbaalisen kuittailun takaa kuultavat – tietenkin – ennen pitkää myös  suuremmat tunteet. 

Näiltä osin Salaman ketterä vuoropuhelu tuo kaikissa mausteissaan mieleen Jane Austenin romaanit, jos moinen epätodennäköinen vertauskohta sallitaan.
 
Salaman romaanin voi lukea myös modernina toisintona vanhoista sisäoppilaitosmiljööseen sijoittuvista nuortenkirjoista. Joukkueen jäsenten välinen lojaalisuus on horjumatonta ja hyvä yhteishenki kannattelee luonnollisesti sekä vapaa-ajalla koulun asuntolassa, treeneissä kuin tärkeissä otteluissakin. 

Joukkueen avarakatseisen kapteenin luonnekuva täydentyy myös
kuvituksessa. Satu Ovaskaisen kuvitusta Annukka Salaman nuortenromaaniin Sulamispiste (WSOY 2025).

 
Joukkueen mielialaa niin myötä- kuin vastamäessäkin kannatteleva kapteeni Härkönen eli Häikkä on tyyppinä hurmaava ja avarakatseisuutensa takia melkein liian hyvä ollakseen uskottava:

 

”Jääkiekkoa pidetään maskuliinisena lajina, enkä mä vänkää muuttaa sitä. Kyllä te saatte olla halutessanne miehisiä. Ei kukaan voi kieltää sellaista. Mutta me saadaan itse määritellä mitä maskuliinisuus on. Jos haluaa luistella mun joukkueessani, siihen ei kuulu homofobia, naisviha eikä mikään muukaan ennakkoluulo. Mä en voi määrätä mitä te ajattelette päänne sisälle, mutta näissä paidoissa te ette ilmennä tollasta paskaa ulospäin, vaan pidätte mölyt mahassanne. te olette vannoneet valan kunnioittaa ihmisiä kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella. Käyttäytykää sen mukaan.”

 

Satu Ovaskainen hyödyntää myös sarjakuvamaista kerrontaa.
 Ovaskaisen kuvitusta Annukka Salaman nuortenromaaniin 
Sulamispiste (WSOY 2025).

Sulamispiste kuvaa siekailematta poikien välistä rakkautta ja suoranaista kiihkoa.  

Sellaisena se on valovuosien päässä 1990-luvun ja vuosituhannen taitteen kotimaisista nuortenromaaneista, joissa homoseksuaalisuus näyttäytyi vielä pääosin päähenkilölle piiloteltavana ja hävettävänä asiana. 

Etenkin Ollin äidin luonteva suhtautuminen Niklakseen hakee vertaistaan kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa.
 
Jälkisanoissaan Salama kertoo, että halusi kirjoittaa eräänlaisen utopian siitä, millaista koppipuhe ja jääkiekkokulttuuri voisi olla. 

Hän inspiroitui Janne Puhakan (1995–2024) urasta jääkiekkoilijana ja oli Puhakkaan myös romaanin käsikirjotuksen alkuvaiheessa yhteydessä. 

Puhakka oli ensimmäinen SM-liigassa pelannut jääkiekkoilija, joka kertoi avoimesti homoseksuaalisuudestaan. Kun Puhakka joutui aiemman puolisonsa henkirikoksen uhriksi lokakuussa 2024, Salama koki aivan uudella tavalla tärkeäksi saattaa käsikirjoituksen loppuun asti.  
 

Kuvituksessa tulee oivaltavasti esille
jääkiekolle tyypillinen fyysisyys. Satu Ovaskaisen
kuvitusta Annukka Salaman nuortenromaaniin
Sulamispiste (WSOY 2025).

Sulamispisteen edustaman homoromanssi-genren kansainvälisenä esikuvana voi pitää brittiläisen Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvaromaaneita.  Sulamispisteen on kuvittanut itseoppinut kuvittaja Satu Ovaskainen (s. 2002). Hän otti yhteyttä Salamaan tehtyään fan artia tämän nuortenkirjojen pohjalta.  Ovaskaisen animestakin piirteitä ammentava tyyli taipuu niin intensiivisten poikien välisten tunnelatausten kuin kiihkeiden jääkkiekko-otteluidenkin kuvaukseen. 
 
Ovaskaisen kuvitus Sulamispisteeseen onkin taas yksi mainio todiste nuortenromaanin uudesta visuaalisuudesta.

Urheilusta on tullut yksi varteenotettava keino houkuttaa nuoria ja erityisesti poikia kirjojen pariin. 

Sulamispisteen kaltaista viihdyttävän ja nopealukuisen lukuromaanin kaavaa on hyödyntänyt myös Jukka Behm jalkapallomaailmasta kertovassa Ihmepoika-trilogiassaan (Tammi 2023–2015), jonka viimeinen osa Skorpionin isku, ilmestyi kesällä. 

Leonia ja Ollia yhdistää myös isättömyys ja vaatimattomat lapsuuden kasvuolot.