Valoa ja hälyä, intensiivinen tietokuvakirja Kaija Saariahosta

 

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Kaija! Säveltäjä Kaija Saariahon värit, varjot ja valot, 27 sivua, Teos 2025. Suomen supernaisia -sarja, osa 7.

 

 

Kun Kaija oli pieni, hän viihtyi omissa oloissaan. Hän oli herkkä kaikille äänille ympärillään. Jotkin äänet kuulostivat pahoilta, mutta usein ne herättivät Kaijan uteliaisuuden. Hän rakasti radiota, josta kuului musiikkia ja muutenkin kiinnostavaa kohinaa ja rätinää.
 
Musiikki soi Kaijan sisällä. Hän kuuli säveliä vielä iltaisin tyynyn läpi. Nukkumaan mennessä Kaija pyyysi: ”Äiti, suljetko tyynyn?”

 

Suomen supernaisia -tietokuvakirjasarjan seitsemäs osa tekee vaikutuksen kompaktilla rajauksellaan ja intensiteetillään. Sen sivumäärä on sarjan suppein (esim. Minna Canthista kertovassa osassa oli jopa 42 sivua), mutta silti lukija ja katsoja huomaa tulevansa kirjasta hyvin kylläiseksi.

Lapsuuden herkkyyttä ja varhaista altistumista musiikille kuvataan hienosti.
Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena Virtasen tekstiin tietokuvakirjassa Kaija! Säveltäjä Kaija Saariahon värit, varjot ja valot (Teos 2025).

 

Sarja on hyvä esimerkki modernin kuvakirjan jatkuvasti laajenevasta kohderyhmästä. Vaikka kustantajan sivuilla annetaan viitettä sarjan sopivuudesta 5–11-vuotiaille, niin rohkenen uskoa, että sen otollisin kohderyhmä on aikuisissa. 

 

Toisaalta Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin tapa poimia supernaisten lapsuudesta yleisinhimillisiä ja yleispäteviä  tunteita ja kohtauksia  ja identiteetin muodostumista. Ne  puhuttelevat sellaisenaan myös niitä  lapsia, joille kulloinkin esiteltävä kohdehenkilö ei olisikaan entuudestaan tuttu.

 

Kaija Saariahon (1952–2023) elämästä kerrotaan väljän kronologisesti muutamin, tarkkaan valituin kohtauksin. 

Sanna Pelliccioni visuaalistaa hienosti ja herkkävireisesti Saariahon kasvua säveltäjäksi, esimerkiksi aukeamalla, jolla kerrotaan Saariahon nähneet äänet väreinä. 

Toinen vastaavan kaltainen tehokas aukeama kertoo Saariahon viehättyneen vastakohdista, voimista ja vastavoimista. Pelliccioni näyttää ne säveltäjän työpöydältä lähtevinä erilaisina väripintoina ja viivoina.

Kaijaa kiehtoivat vastakohdat. Voimat ja vastavoimat. Äänet ja hiljaisuus. 

Puhtaat, sileät äänet, hälyisät, karheat äänet. Ihmisäänet, luonnon äänet, soittimista lähtevät äänet. Hitaus ja nopeus. Pysähtyminen. 

Säveltäjän työpöydällä musiikki näyttäytyy muotoina, väreinä ja levottomina viivoina. Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena Virtasen tekstiin tietokuvakirjassa Kaija! Säveltäjä Kaija Saariahon värit, varjot ja valot (Teos 2025).

 

 

Visuaalisesti hieno ratkaisu on sekin, että Saariahon ja hänen puolisonsa ranskalaisen, Jean-Baptiste Barrierén yhteistyö on upotettu kuvitukseen mustavalkoisena valokuvana, jossa Saariahon hiukset on maalattu punaisiksi. 
 

Saariaho innostui tietokoneella tehtävästi musiikista Pariisissa. 
Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena Virtasen tekstiin tietokuvakirjassa Kaija! Säveltäjä Kaija Saariahon värit, varjot ja valot (Teos 2025).

Yhteisöllinen tunnekokemus välitetään myös sanallisesti ja visuaalisesti upeasti aukeamalla, jossa kerrotaan Saariahon lahjoittaneen Helsingin uuteen Musiikkitaloon  kooltaan poikkeuksellisen isot urut.